Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62010CA0608

Yhdistetyt asiat C-608/10, C-10/11 ja C-23/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 12.7.2012 (Finanzgericht Hamburgin (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Südzucker AG (C-608/10), WEGO Landwirtschaftliche Schlachtstellen GmbH (C-10/11) ja Fleischkontor Moksel GmbH (C-23/11) v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas (Maatalous — Vientituki — Viejää koskeva virheellinen merkintä vientitodistuksessa — Kansallinen säännöstö, jossa vientituen saamisen edellytykseksi asetetaan tuen hakijan merkitseminen viejäksi vienti-ilmoitukseen — Vienti-ilmoituksen oikaiseminen tavaroiden luovuttamisen jälkeen)

EUVL C 287, 22.9.2012, p. 6–7 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

22.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 287/6


Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 12.7.2012 (Finanzgericht Hamburgin (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Südzucker AG (C-608/10), WEGO Landwirtschaftliche Schlachtstellen GmbH (C-10/11) ja Fleischkontor Moksel GmbH (C-23/11) v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas

(Yhdistetyt asiat C-608/10, C-10/11 ja C-23/11) (1)

(Maatalous - Vientituki - Viejää koskeva virheellinen merkintä vientitodistuksessa - Kansallinen säännöstö, jossa vientituen saamisen edellytykseksi asetetaan tuen hakijan merkitseminen viejäksi vienti-ilmoitukseen - Vienti-ilmoituksen oikaiseminen tavaroiden luovuttamisen jälkeen)

2012/C 287/10

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Südzucker AG (C-608/10), WEGO Landwirtschaftliche Schlachtstellen GmbH (C-10/11) ja Fleischkontor Moksel GmbH (C-23/11)

Vastaaja: Hauptzollamt Hamburg-Jonas

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Hamburg — Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15.4.1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 (EYVL L 102, s. 11) 5 artiklan 7 kohdan ja yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 78 artiklan 1 ja 3 kohdan tulkinta — Viejän ilmoittaminen virheellisesti vienti-ilmoituksessa — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan vientituen saamisen edellytyksenä on se, että hakija on merkitty viejäksi vienti-ilmoitukseen

Tuomiolauselma

1)

Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15.4.1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/1999, sellaisena kuin se on muutettuna 17.1.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 90/2001, 5 artiklan 7 kohtaa on tulkittava siten, että pääsääntöisesti vientitodistuksen haltijalla on oikeus vientitukeen vain silloin, kun hänet on merkitty toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan jätetyn vienti-ilmoituksen 2 kohdassa viejäksi.

2)

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 78 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että niissä sallitaan vientituen saamiseksi tehdyn vienti-ilmoituksen oikaiseminen jälkikäteen vienti-ilmoituksen tätä varten varatussa kohdassa mainitun viejän muuttamiseksi ja että tulliviranomaiset ovat velvollisia

ensinnäkin tutkimaan sen, onko tämän ilmoituksen oikaiseminen mahdollista erityisesti siltä osin kuin vientitukia koskevan unionin säännöstön tavoitteita ei ole vaarannettu eli tavoitteet on saavutettu erityisesti siksi, että kyseisen tullimenettelyn alaiset tavarat on tosiasiallisesti viety maasta, mikä hakijan on osoitettava, ja

toiseksi tarpeen vaatiessa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi käytössään olevat uudet tiedot huomioon ottaen.

3)

Asetuksen N:o 800/1999, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 90/2001, 5 artiklan 7 kohtaa ja Euroopan unionin tullilainsäädäntöä on tulkittava siten, että asiassa C-608/10 kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa vientitodistuksen haltijaa ei ole merkitty vienti-ilmoituksen 2 kohdassa viejäksi, tulliviranomaiset eivät voi myöntää vientitodistuksen haltijalle vientitukea ellei vienti-ilmoitusta ole sitä ennen oikaistu.

4)

Asioiden C-10/11 ja C-23/11 kaltaisessa asiassa unionin tullilainsäädäntöä on tulkittava siten, että vientituen maksamiseen toimivaltaista tullitoimipaikkaa sitoo oikaisu, jonka vientitullitoimipaikka on tehnyt jälkikäteen vienti-ilmoituksen tai tarvittaessa valvontakappaleessa T 5 olevaan 2 kohtaan, mikäli oikaisupäätös täyttää sekä asetuksen N:o 2913/92 4 artiklan 5 kohdan että kyseisen kansallisen oikeuden merkityksellisten säännösten mukaiset päätöstä koskevat muodolliset ja aineelliset edellytykset. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, täyttyvätkö nämä edellytykset pääasioissa.

5)

Asetuksen N:o 800/1999, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 90/2001, 5 artiklan 7 kohtaa ja unionin tullilainsäädäntöä on tulkittava siten, että vientituen maksamiseen toimivaltainen tullitoimipaikka ei voi asian C-23/11 kaltaisessa asiassa ja siinä tapauksessa, että se ei ole kansallisen oikeuden nojalla sidottu vientitullitoimipaikan tekemään oikaisuun, tulkita vienti-ilmoituksen 2 kohdassa olevaa merkintää sanatarkasti ja hylätä vientitukihakemusta sillä perusteella, että tuen hakija ei ole tuen kohteena olevien tavaroiden viejä. Sitä vastoin siinä tapauksessa, että toimivaltainen tullitoimipaikka hyväksyy oikaisupyynnön ja oikaisee pätevästi viejän nimen, tämä päätös sitoo vientituen maksamiseen toimivaltaista tullitoimipaikkaa.


(1)  EUVL C 113, 9.4.2011;

EUVL C 120, 16.4.2011.


Top