EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 26.10.2022

COM(2022) 542 final/2

2022/0347(COD)

This document corrects COM(2022) 542 final.
Concerns all languages versions.
Formatting adjustments which do not affect the substance of the text.
The text shall read as follows:

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

ilmanlaadusta ja sen parantamisesta

(uudelleenlaadittu)

{SEC(2022) 542}
{SWD(2022) 345, 542, 545}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

Puhdas ilma on olennaisen tärkeää ihmisten terveydelle ja ympäristön ylläpitämiselle. Ilmanlaatu on parantunut merkittävästi Euroopan unionissa (EU) kolmen viime vuosikymmenen aikana, mihin on syynä EU:n sekä jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten yhteiset ponnistelut ilman pilaantumisen haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. 1 Ilman pilaantuminen (erityisesti hiukkaset, typpidioksidi ja otsoni) aiheuttaa kuitenkin edelleen noin 300 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa (verrattuna jopa miljoonaan kuolemaan vuodessa 1990-luvun alussa), ja huomattavan määrän ei-tarttuvia tauteja, kuten astmaa, sydän- ja verisuonitauteja ja keuhkosyöpää. 2 , 3 Se on edelleen merkittävin syy ympäristötekijöistä johtuville ennenaikaisille kuolemille EU:ssa. Se vaikuttaa suhteettoman paljon haavoittuviin ryhmiin, kuten lapsiin, vanhuksiin ja henkilöihin, joilla on ennestään sairauksia, sekä sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin. 4 On myös yhä enemmän näyttöä siitä, että ilman pilaantuminen voi liittyä hermoston muutoksiin, kuten dementiaan. 5

Lisäksi ilman pilaantuminen uhkaa ympäristöä aiheuttamalla happamoitumista, rehevöitymistä ja otsonivaurioita, jotka vahingoittavat metsiä, ekosysteemejä ja viljelykasveja. Typpilaskeumista johtuva rehevöityminen ylittää kriittisen kuormituksen kahdessa kolmasosassa EU:n ekosysteemialueista, millä on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. 6 Tämä voi pahentaa typpiylijäämää aiheuttamalla vesien pilaantumista.

Komissio julkaisi marraskuussa 2019 ilmanlaatudirektiivien (direktiivit 2004/107/EY ja 2008/50/EY) 7   toimivuustarkastuksen . Siinä todettiin, että direktiiveillä on osittain onnistuttu parantamaan ilmanlaatua ja saavuttamaan ilmanlaatunormit, mutta kaikkia niiden tavoitteita ei ole tähän mennessä saavutettu.

Euroopan komissio sitoutui joulukuussa 2019 annetussa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa 8 parantamaan edelleen ilmanlaatua ja mukauttamaan EU:n ilmanlaatunormit tiiviimmin Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksiin. WHO:n suosituksia tarkistettiin viimeksi syyskuussa 2021 9 , ja niistä tehdään tieteellinen arviointi säännöllisesti, yleensä joka kymmenes vuosi. Tämä pyrkimys mukauttaa normit viimeisimpiin tieteellisiin tuloksiin vahvistettiin saasteettomuustoimintasuunnitelmassa 10 , johon sisältyy vuotta 2050 koskeva visio ilman (sekä veden ja maaperän) pilaantumisen vähentämisestä tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle ja luonnon ekosysteemeille ja joka kunnioittaa maapallon sietokykyä. Tällä tavoin pyritään luomaan myrkytön ympäristö. Lisäksi siinä asetettiin vuodelle 2030 tavoitteita, joista kaksi koskee ilmaa: vähennetään ilmansaasteiden terveysvaikutuksia (ennenaikaisia kuolemia) yli 55 prosentilla ja sellaisten EU:n ekosysteemien osuutta, joissa ilman pilaantuminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta, 25 prosentilla. Tiukemmat ilmanlaatunormit edistäisivät myös EU:n syöväntorjuntasuunnitelman 11 tavoitteita. Komissio myös ilmoitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistavansa ilmanlaadun seurantaa, mallintamista ja suunnittelua.

Venäjän helmikuussa 2022 aloittama sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan sai EU-johtajat sopimaan siitä, että siirtymistä puhtaaseen energiantuotantoon on kiireesti nopeutettava, jotta EU:n riippuvuutta Venäjältä tuodusta kaasusta ja muista fossiilisista polttoaineista voidaan vähentää. Toukokuun 18. päivänä 2022 hyväksyttiin kunnianhimoinen RePowerEU -toimenpidepaketti, jonka tarkoituksena on muun muassa auttaa jäsenvaltioita nopeuttamaan uusiutuvan energian käyttöönottoa. Jos tämä paketti pannaan nopeasti täytäntöön komission tiedonannon 12 mukaisesti, siitä voi koitua merkittäviä sivuhyötyjä ilman pilaantumisen näkökulmasta.

Ilmanlaatudirektiivit ovat osa puhdasta ilmaa koskevaa kattavaa politiikkakehystä, joka perustuu kolmeen pääpilariin. Ensimmäinen pilari koostuu itse ilmanlaatudirektiiveistä, joissa asetetaan laatunormit 12 ilman epäpuhtauden pitoisuuksille. Toinen pilari on tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annettu direktiivi eli päästökattodirektiivi, jossa asetetaan jäsenvaltiokohtaisia velvoitteita vähentää EU:ssa toimivien keskeisten ilman epäpuhtauksien ja niitä muodostavien aineiden päästöjä, jotta rajat ylittävää pilaantumista voidaan vähentää yhteisesti. 13 Sen lisäksi toteutetaan kansainvälisiä toimia, erityisesti YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) kaukokulkeutumissopimuksen avulla, EU:n ulkopuolelta peräisin olevien valtioiden rajat ylittävien päästöjen vähentämiseksi. 14 Kolmas pilari koostuu lainsäädännöstä, jossa asetetaan päästönormit keskeisille ilman epäpuhtauksien lähteille, kuten maantieajoneuvoille, kotitalouksien lämmitysjärjestelmille ja teollisuuslaitoksille. 15

Tällaisista lähteistä peräisin olevien epäpuhtauksien määrään vaikuttavat myös muut politiikat, jotka vaikuttavat keskeisiin toimintoihin esimerkiksi liikenteen, teollisuuden, energian ja ilmaston sekä maatalouden aloilla. Monet näistä politiikoista ovat osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa viime aikoina tehtyjä aloitteita, kuten saasteettomuustoimintasuunnitelmaa , eurooppalaista ilmastolakia 16 ja energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevia aloitteita sisältävää 55-valmiuspakettia 17 , metaanistrategiaa 18 , kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiaa 19 , siihen liittyvää vuoden 2021 uutta kaupunkiliikenteen kehystä 20 , biodiversiteettistrategiaa 21 sekä Pellolta pöytään -aloitetta 22 . Lisäksi tulevan Euro 7 -ehdotuksen hyväksymisen ja täytäntöönpanon odotetaan vähentävän merkittävästi henkilö-, paketti-, kuorma- ja linja-autojen epäpuhtauspäästöjä (ks. PLAN/2020/6308).

Ilmanlaatudirektiivien tarkistamisen myötä direktiivit yhdistettäisiin yhdeksi direktiiviksi, ja samalla pyrittäisiin

·mukauttamaan EU:n ilmanlaatunormit tiiviimmin WHO:n suosituksiin

·parantamaan lainsäädäntökehystä (esim. seuraamusten ja yleisölle tiedottamisen osalta)

·tukemaan paremmin paikallisviranomaisia puhtaamman ilman saavuttamisessa vahvistamalla ilmanlaadun seurantaa ja mallintamista ja sitä koskevia suunnitelmia.

Vaikutustenarviointi osoittaa, että ehdotetusta tarkistuksesta yhteiskunnalle koituvat hyödyt ovat paljon kustannuksia suuremmat. Tärkeimmät odotetut hyödyt liittyvät terveyteen (mukaan lukien kuolleisuuden ja sairastuvuuden väheneminen, terveydenhuoltomenojen aleneminen, sairauspoissaolojen väheneminen ja työn tuottavuuden kasvu) ja ympäristöön (mukaan lukien otsoniin liittyvien satomenetysten väheneminen).

1.1.Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Tämä aloite on osa komission vuoden 2022 työohjelmaa ja saasteettomuustoimintasuunnitelman keskeinen toimi. Kuten kaikilla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman aloitteilla, sillä pyritään varmistamaan, että tavoitteet saavutetaan mahdollisimman tehokkaalla ja keveimmällä mahdollisella tavalla ja että noudatetaan ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta. Ehdotuksella edistetään saasteettomuustavoitteen ja ilmanlaatua koskevien saasteettomuustoimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamista terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Monet Euroopan vihreän kehityksen ohjelman politiikat ja painopisteet ovat merkityksellisiä ehdotuksen onnistuneen täytäntöönpanon kannalta, ja ne voivat hyötyä ehdotetun direktiivin mukaisista kunnianhimoisemmista tavoitteista. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat:

·Ilmastolaki ja 55-valmiuspaketti ja niiden kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet edistävät vähäpäästöisten ja päästöttömien teknologioiden käyttöönottoa (esimerkiksi palamattomat uusiutuvat energialähteet, energiatehokkuustoimenpiteet, sähköinen liikkuvuus), millä on liitännäishyötyjä ilmanlaadulle. Kunnianhimoisempia tavoitteita koskeviin ehdotuksiin sisältyy EU:n päästökauppajärjestelmän ja EU:n taakanjakoasetuksen tavoitetason nostaminen sekä henkilö- ja pakettiautojen tiukemmat hiilidioksidipäästönormit, joiden mukaan kaikkien ensirekisteröityjen henkilö- ja pakettiautojen on oltava päästöttömiä vuodesta 2035 alkaen. Tämän ehdotuksen mukaisista tiukemmista ilmanlaatunormeista koituu ilmastolle liitännäishyötyjä vähentyneinä kasvihuonekaasupäästöinä, kun erityisesti hiilidioksidipäästöt, fossiilisten polttoaineiden polttamisen aiheuttamat päästöt ja mustan hiilen (BC), joka on ilmastonmuutosta kiihdyttävä lyhytikäinen tekijä, käyttö vähenevät.

·REPowerEU-suunnitelmassa ehdotetaan toimia, joiden tavoitteena on vähentää nopeasti Euroopan riippuvuutta Venäjän fossiilisista polttoaineista. Näitä ovat muun muassa energiankulutuksen yleinen vähentäminen, energian tuonnin monipuolistaminen, fossiilisten polttoaineiden korvaaminen ja nopeampi uusiutuviin energialähteisiin siirtyminen sähköntuotannossa, teollisuudessa, rakennuksissa ja liikenteessä sekä älykkäissä investoinneissa. Näiden toimien nopeuttaminen voi myös parantaa ilmanlaatua.

·Ei-poltettavien uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja siten ilman epäpuhtauspäästöjä, mikä parantaa ilmanlaatua. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviin aloitteisiin kuuluu vuonna 2021 annettu ehdotus uusiutuvan energian direktiivin (RED II) tarkistamisesta 23 , jossa esitetään kunnianhimoisempia tavoitteita vuodelle 2030, sekä komission vuonna 2022 antama RePowerEU-suunnitelmaa koskeva tiedonanto, jossa painotetaan uusiutuviin energialähteisiin, erityisesti aurinko- ja tuulienergiaan, sekä lämpöpumppuihin tehtävien investointien aikaistamista. Nämä kaikki hyödyttävät myös ilmanlaatua.

·Energiatehokkuutta koskevien tavoitteiden nostaminen ja EU:n sitovan energiatehokkuustavoitteen käyttöönotto energiatehokkuusdirektiivin tarkistamista koskevalla ehdotuksella 24 vähentävät energian kokonaistarvetta ja samalla myös fossiilisten polttoaineiden tarvetta, jolloin ilman epäpuhtauspäästöjä syntyy vähemmän ja ilmanlaatu paranee.

·Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategian ja siihen liittyvän vuoden 2021 uuden kaupunkiliikenteen kehyksen mukaiset toimet, joilla tuetaan siirtymistä vähäpäästöisempään ja julkiseen liikenteeseen, tuovat myönteisiä liitännäishyötyjä ilmanlaadulle. Toimiin, jotka ovat ilmanlaadun kannalta erityisen merkityksellisiä, sisältyvät muun muassa seuraavat: tiukemmat polttomoottoriajoneuvoihin sovellettavat ilman epäpuhtauspäästöjä koskevat normit (tuleva Euro 7 -ehdotus) 25 , vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskeva asetusehdotus 26 (tarvitaan kattava lataus- ja tankkausinfrastruktuuriverkko, jotta voidaan helpottaa uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käyttöönoton lisäämistä, mukaan lukien sähköinen liikenne – ilmanlaadulle odotettavissa merkittäviä liitännäishyötyjä), ReFuelEU Aviation- ja FuelEU Maritime -aloitteisiin sisältyvät toimet, joilla edistetään puhtaampien polttoaineiden käyttöä ja joilla on potentiaalia vähentää ilman epäpuhtauspäästöjä ja parantaa ilmanlaatua satamien ja lentokenttien lähellä edellyttämällä maasähkön tai päästöttömän energian käyttöä tietyntyyppisissä aluksissa niiden ollessa laiturissa ja kestävien lentopolttoaineiden käyttöä ilma-aluksissa. Ilmanlaatudirektiivit puolestaan lisäävät kaupunkialueiden toimia, joilla pyritään vähentämään liikenteen päästöjä, ottamaan käyttöön vähäpäästöisiä vyöhykkeitä, lisäämään julkisen liikenteen käyttöä ja saavuttamaan raja-arvot.

·Yhteisen maatalouspolitiikan viherryttäminen ja Pellolta pöytään -strategia voivat auttaa vähentämään maatalouden ammoniakkipäästöjä esimerkiksi edistämällä ammoniakin vähentämistoimenpiteitä YMP:n strategiasuunnitelmien avulla tai parantamalla ravinnehuoltoa.

·Tämän ehdotuksen mukaiset tiukemmat ilmanlaatunormit auttavat suojelemaan monimuotoisuutta biodiversiteettistrategian mukaisesti, ja ekosysteemien terveyttä parantavilla politiikoilla, kuten luonnon ennallistamista koskevalla lainsäädäntöehdotuksella, voidaan myös edistää puhdasta ilmaa koskevia näkökohtia.

1.2.Oikeusperusta

EU:n ilmanlaatua koskevien toimien oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 ja 192 artikla, jotka koskevat ympäristöä. Näissä artikloissa annetaan EU:lle valtuudet toimia ympäristön laadun säilyttämiseksi, suojelemiseksi ja parantamiseksi, ihmisten terveyden suojelemiseksi ja sellaisten toimenpiteiden edistämiseksi kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Nykyisillä ilmanlaatudirektiiveillä on sama oikeusperusta. Koska kyseessä on EU:n ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan kuuluva ala, EU:n toiminnassa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

1.3.Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Aloitteen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden tasolla. Tämä johtuu ensinnäkin ilman pilaantumisen rajat ylittävästä luonteesta: ilmakehämallit ja ilman epäpuhtauksien mittaukset osoittavat varmasti, että yhdessä jäsenvaltiossa tapahtunut epäpuhtauspäästö vaikuttaa muissa jäsenvaltioissa mitattuihin epäpuhtauspitoisuuksiin. 27 Kun ilman epäpuhtaudet ovat vapautuneet tai muodostuneet ilmakehään, ne voivat kulkeutua tuhansia kilometrejä. Asian laajuus edellyttää EU:n laajuisia toimia sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä kunkin jäsenvaltion väestölle aiheutuvien riskien vähentämiseksi.

Toiseksi SEUT-sopimuksessa edellytetään politiikkoja, joilla pyritään suojelun korkeaan tasoon ottaen huomioon EU:n eri alueiden tilanteiden erilaisuus. 28 Voimassa olevilla direktiiveillä vahvistetaan kaikkialla EU:ssa sovellettavat ilmanlaatua koskevat vähimmäisvaatimukset, mutta niissä jätetään toimepiteiden valinta jäsenvaltioille, jotta ne voivat mukauttaa toimenpiteet erityisiin kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin. Tämä periaate säilytetään direktiiviehdotuksessa, jossa yhdistetään kaksi voimassa olevaa ilmanlaatudirektiiviä yhdeksi.

Kolmanneksi on varmistettava oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ilman pilaantumista koskevien valvontatoimenpiteiden taloudellisten vaikutusten ja ihmisten eri puolella EU:ta kokeman ilmanlaadun osalta.

1.4.Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä se

·yhdistää kaksi direktiiviä konsolidoiden ja yksinkertaistaen niiden säännöksiä

·jättää täytäntöönpanon yksityiskohdat jäsenvaltioille, sillä ne tuntevat kansalliset, alueelliset ja paikalliset olosuhteensa, minkä vuoksi niillä on parhaat edellytykset valita kustannustehokkaimmat toimenpiteet ilmanlaatunormien saavuttamiseksi

·tuottaa merkittäviä terveys- ja taloushyötyjä, joiden odotetaan olevan selvästi suuremmat kuin toteutettavien toimenpiteiden kustannukset

·edellyttää täsmällisempää ilmanlaadun arviointia erityisillä seuranta- ja mallintamisvaatimuksilla, joiden voidaan odottaa edistävän kohdennetumpia ja kustannustehokkaampia toimenpiteitä ilmanlaatunormien noudattamiseksi.

1.5.Sääntelytavan valinta

Ehdotettu säädös on edelleen direktiivi, kuten korvattavat säädökset. Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi, koska ehdotuksen tarkoituksena on jatkaa tavoitteiden asettamista EU:n tasolla mutta jättää jäsenvaltioille mahdollisuus valita, millä toimenpiteillä ne pyrkivät tavoitteisiin. Ne voivat mukauttaa toimenpiteet erilaisiin kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiinsa eli ottaa huomioon EU:n eri alueiden tilanteiden erilaisuuden ja erityispiirteet. Lisäksi sääntelytavan säilyttäminen samana helpottaa nykyisten kahden direktiivin yhdistämistä ja yksinkertaistamista yhdeksi säädökseksi.

2.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

2.1.Arviointi/toimivuustarkastus ja siihen liittyvät sääntelyntarkastelulautakunnan lausunnot

Ilmanlaatudirektiivien toimivuustarkastuksessa 29 todettiin, että direktiivit olivat ohjanneet ilmanlaadun edustavan ja korkealaatuisen seurannan käyttöönottoa, asettaneet selkeät ilmanlaatunormit ja helpottaneet ilmanlaatua koskevien luotettavien, objektiivisten ja vertailukelpoisten tietojen vaihtoa, mukaan lukien suurelle yleisölle suunnattu tieto. Ne olivat olleet vähemmän tehokkaita sen varmistamisessa, että ilmanlaatunormien täyttämiseksi ja ylitysten keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä toteutettiin riittäviä toimia. Saatavilla oleva näyttö kuitenkin osoitti, että ilmanlaatudirektiivit olivat osaltaan vähentäneet ilman pilaantumista ja vähentäneet ylitysten määrää ja laajuutta. Tämän osittaisen tuloksellisuuden perusteella päätelmänä oli, että ilmanlaatudirektiivit olivat yleisesti ottaen olleet tarkoituksenmukaisia mutta että nykyistä kehystä olisi parannettava, jotta hyvä ilmanlaatu voitaisiin saavuttaa kaikkialla EU:ssa. Toimivuustarkastuksessa kävi ilmi, että lisäohjeet tai ilmanlaatudirektiiveissä selkeämmin ilmaistut vaatimukset voisivat auttaa parantamaan seurannan, mallintamisen sekä suunnitelmia ja toimenpiteitä koskevien säännösten vaikuttavuutta ja tehokkuutta.

Ilmanlaatunormeilla todettiin olleen tärkeä rooli pitoisuuksien alentamisessa ja ylityksien vähentämisessä. EU:n ilmanlaatunormit eivät kuitenkaan ole täysin vakiintuneiden terveyssuositusten 30 mukaisia, ja asianmukaisten ja tehokkaiden toimenpiteiden toteuttamisessa ilmanlaatunormien täyttämiseksi on ollut ja on edelleen merkittäviä viivästyksiä.

Seurantaverkoston todettiin yleisesti ottaen noudattavan voimassa olevien ilmanlaatudirektiivien säännöksiä ja varmistavan, että ilmanlaadusta on saatavilla luotettavia ja edustavia tietoja. Huolta aiheutti kuitenkin se, että valvontaperusteet tarjoavat liikaa liikkumavaraa ja aiheuttavat jonkin verran epäselvyyttä asianomaisille viranomaisille.

Sääntelyntarkastelulautakunnan suositusten mukaisesti toimivuustarkastuksessa annettiin lisäselvennyksiä useista aiheista, muun muassa EU:n ilmanlaatunormien ja WHO:n suositusten välisistä eroista, ilmanlaadun kehityssuuntauksista ja seurannasta, lainsäädännön tehokkuudesta ilmanlaatunormien saavuttamisessa, sidosryhmien palautteesta ja yleisistä ilmanlaatua koskevista näkemyksistä.

2.2.Sidosryhmien kuuleminen

Sidosryhmien kuulemisen tarkoituksena oli kerätä taustatietoa, muita tietoja, tietämystä ja näkemyksiä laajalta joukolta sidosryhmiä, saada palautetta ilmanlaatudirektiivien tarkistamista koskevista eri toimintavaihtoehdoista ja auttaa arvioimaan niiden täytäntöönpanon toteutettavuutta.

Avoin julkinen kuuleminen kesti 12 viikkoa. Se toteutettiin EU Survey -palvelussa olevana verkkokyselynä, jossa oli 13 johdantokysymystä ja 31 erityiskysymystä. Kyselylomakkeeseen oli sisällytetty aiheita, joita oli tarkoitus käsitellä vaikutustenarvioinnissa, ja siinä kerättiin alustavia näkemyksiä ilmanlaatudirektiivien tarkistamista koskevien tiettyjen vaihtoehtojen tavoitetasosta ja mahdollisista vaikutuksista. Vastauksia saatiin yhteensä 934 ja kannanottoja 116. Avoimiin kysymyksiin saatiin 11–406 yksittäistä vastausta, keskimäärin 124 vastausta. Vastaukset tulivat 23 eri jäsenvaltiosta.

Kohdennettu kysely julkaistiin EU Survey -palvelussa kahdessa osassa (osa 1 koski toimintalohkoa 1 (ilmanlaatunormit) (13. joulukuuta 2021) ja osa 2 toimintalohkoja 2 ja 3 (hallinto sekä seuranta, mallintaminen ja ilmanlaatusuunnitelmat) (13. tammikuuta 2022)). Molempien määräaika oli 11. helmikuuta 2022. Kohdennetussa kyselyssä pyrittiin saamaan perusteellisia näkemyksiä organisaatioilta, jotka ovat kiinnostuneita ilmanlaatua koskevista EU:n säännöistä tai työskentelevät niiden parissa. Siksi kysely lähetettiin suoraan tietyille sidosryhmille, kuten hallinnon eri tasojen asianomaisille viranomaisille, yksityisen sektorin organisaatioille, tutkijoille ja kansalaisjärjestöille kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Kohdennetun sidosryhmäkyselyn ensimmäiseen osaan saatiin yhteensä 139 vastausta 24 jäsenvaltiosta. Toiseen osaan saatiin yhteensä 93 vastausta 22 jäsenvaltiosta.

Ensimmäinen sidosryhmäkokous pidettiin 23. syyskuuta 2021, ja siihen osallistui 27 jäsenvaltiosta yhteensä 315 ulkopuolista osallistujaa joko paikan päällä tai verkossa. Kokouksen tavoitteena oli kerätä näkemyksiä nykyisissä ilmanlaatudirektiiveissä havaituista puutteista sekä tarkistetun lainsäädännön tavoitetasosta.

Toinen sidosryhmäkokous pidettiin 4. huhtikuuta 2022, ja siihen osallistui 23 jäsenvaltiosta yhteensä 257 ulkopuolista osallistujaa joko paikan päällä tai verkossa. Kokouksen tavoitteena oli kerätä sidosryhmiltä palautetta vaikutustenarvioinnin loppuun saattamista varten.

Muita kuulemistoimia täydennettiin kohdennetuilla haastatteluilla, erityisesti alueellisten ja kansallisten viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen edustajien sekä tiedeyhteisön edustajien kanssa. Haastattelujen päätarkoituksena oli korjata kohdennetun sidosryhmäkyselyn arvioinnissa havaitut jäljellä olevat tiedoissa olevat puutteet. Näin ollen haastatteluissa keskityttiin toimintalohkoon 2, erityisesti tarkasteltujen eri vaihtoehtojen toteutettavuuteen, täytäntöönpanokeinoihin ja vaikutuksiin.

Lisäksi vaikutustenarvioinnissa otettiin huomioon Lisäksi vaikutustenarvioinnissa otettiin huomioon 30 tapauskohtaista kommenttia (kannanotot, tieteelliset tutkimukset ja muut asiakirjat), joita saatiin 25 eri sidosryhmältä, keskustelut, jotka käytiin 18. ja 19. marraskuuta 2021 järjestetyssä kolmannessa puhdasta ilmaa käsittelevässä eurooppalaisessa foorumissa, 63 sidosryhmältä 12 jäsenvaltiosta saatu palaute alustavasta vaikutustenarvioinnista sekä Fit for Future -foorumin lausunto ilmanlaatua koskevasta lainsäädännöstä.

Lisäksi raportti Euroopan tulevaisuuskonferenssin lopullisista tuloksista osoitti, että kansalaiset vaativat toimia ilman pilaantumisen vähentämiseksi. 31

2.3.Asiantuntijatiedon käyttö

Tämän ehdotuksen laadinnassa on hyödynnetty seuraavanlaista asiantuntemusta: 1) ilman pilaantumisen ja ihmisten terveyden välisten kytkösten analysointi, 2) terveysvaikutusten ja niiden rahallisen arvon arviointi, 4) ekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten arviointi, 5) makrotaloudellinen mallintaminen ja 6) ilmanlaadun arviointiin ja hallintaan liittyvä asiantuntemus.

Asiantuntemusta on kerätty pääasiassa palvelu- ja avustussopimusten avulla muun muassa WHO:n, Euroopan ympäristökeskuksen, Yhteisen tutkimuskeskuksen ja eri konsulttien kanssa. Kaikki asiantuntijoiden raportit ja sopimukset on ladattu internetiin, missä ne ovat julkisesti saatavilla.

2.4.Vaikutustenarviointi ja sääntelyntarkastelulautakunnan lausunto

Vaikutustenarvioinnissa analysoitiin 19 toimintavaihtoehtoa, jotka koostuivat 69 politiikkatoimesta. Eri toimintavaihtoehtojen tavoitteena oli korjata nykyisissä ilmanlaatudirektiiveissä havaitut puutteet, jotka liittyvät ympäristöön ja terveyteen, hallintoon ja täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin sekä tiedotukseen ja viestintään.

Kutakin vaihtoehtoa arvioitiin niiden ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuvien seurausten, johdonmukaisuuden muiden poliittisten painopisteiden kanssa sekä odotetun hyöty-kustannussuhteen kannalta.

Seuraavassa esitetään parhaaksi arvioitu toimenpidepaketti.

1.Ilmanlaatunormit:

a. asetetaan selkeät EU:n ilmanlaatunormit, jotka määritellään vuotta 2030 koskeviksi raja-arvoiksi ja jotka perustuvat poliittiseen valintaan toimintavaihtoehtojen ”täysi yhdenmukaisuus” (I-1), ”suurempi yhdenmukaisuus” (I-2) ja ”osittainen yhdenmukaisuus” (I-3) välillä siten, että niihin sisältyy muutamia väliaikaisia poikkeuksia, kun poikkeukset ovat selvästi perusteltuja;

b. tähdätään vuoden 2030 jälkeisessä perspektiivissä normien yhdenmukaistamiseen WHO:n vuoden 2021 ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen kanssa, ja edetään samalla myös kohti WHO:n tulevia suuntaviivoja, jotta saasteettomuusvisio voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä;

c. käytetään säännöllistä uudelleentarkastelumekanismia sen varmistamiseksi, että tulevia päätöksiä ohjaa ilmanlaatua koskeva viimeisin tieteellinen tietämys.

2.Hallinto ja täytäntöönpanon valvonta:

a. päivitetään ilmanlaatusuunnitelmia koskevat vähimmäisvaatimukset;

b. otetaan käyttöön raja-arvot ilman epäpuhtauksille, joihin tällä hetkellä sovelletaan tavoitearvoja, jotta näiden epäpuhtauksien pitoisuuksia voidaan vähentää tehokkaammin;

c. selkiytetään edelleen sitä, miten ilmanlaatunormien ylitykset on ratkaistava, miten niitä voidaan estää etukäteen ja milloin ilmanlaatusuunnitelmia päivitetään;

d. määritellään tarkemmin, minkä tyyppisiä toimenpiteitä toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava, jotta ylitysajat voidaan pitää mahdollisimman lyhyinä, ja laajennetaan säännöksiä, jotka koskevat ilmanlaatunormien rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia;

e. tiukennetaan jäsenvaltioiden yhteistyövelvoitteita tapauksissa, joissa valtioiden rajat ylittävä pilaantuminen aiheuttaa ilmanlaatunormien rikkomista;

f. parannetaan direktiivien täytäntöönpanokelpoisuutta uusilla säännöksillä, jotka koskevat muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta sekä korvauksia, ja vahvistamalla seuraamuksia koskevia säännöksiä.

3.Ilmanlaadun arviointi:

a. parannetaan, yksinkertaistetaan ja jossain määrin laajennetaan ilmanlaadun seurantaa ja arviointia, mukaan lukien

i. uutta huolta aiheuttavien epäpuhtauksien seuranta;

ii. ilmanlaadun näytteenottopaikkojen siirtojen rajoittaminen niihin, joissa raja-arvoja on noudatettu vähintään kolmen vuoden ajan;

iii. näytteenottopaikkojen sijaintiperusteiden selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen;

vi. suurimman sallitun mittausepävarmuuden päivittäminen ehdotettujen tiukempien ilmanlaatunormien mukaisesti;

b. hyödynnetään paremmin ilmanlaadun mallintamista

i. ilmanlaatunormien rikkomisien havaitsemiseksi sekä ilmanlaatusuunnitelmien laatimisen ja näytteenottopaikkojen sijoittamisen tueksi;

ii. ilmanlaadun mallintamisen laadun ja vertailukelpoisuuden parantamiseksi.

4.Ilmanlaatua koskeva tiedottaminen:

a. raportoidaan tunneittain kaikista saatavilla olevista ajantasaisista ilmanlaatumittauksista keskeisten epäpuhtauksien osalta ja saatetaan tiedot kansalaisten saataville ilmanlaatuindeksin avulla;

b. tiedotetaan yleisölle mahdollisista terveysvaikutuksista ja suositellaan toimintatapoja tapauksissa, joissa ilmanlaatunormeja on rikottu.

Kaiken kaikkiaan tärkeimpien hyötyjen odotetaan olevan kuolleisuuden ja sairastuvuuden, terveydenhuoltomenojen, otsoniin liittyvien satomenetysten ja sairauspoissaolojen väheneminen sekä työn tuottavuuden kasvu.

Toimintavaihtoehdoilla, jotka koskevat eritasoista yhdenmukaistamista WHO:n ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen kanssa, on ympäristöön, talouteen, yhteiskuntaan ja ihmisten terveyteen kohdistuvia vaikutuksia. Kaikki kolme vaihtoehtoa eli ”täysi yhdenmukaisuus” (I-1), ”suurempi yhdenmukaisuus” (I-2) ja ”osittainen yhdenmukaisuus” (I-3) toisivat merkittäviä terveys- ja ympäristöhyötyjä, joskin vaihtelevassa määrin. Vaikutustenarviointi kuitenkin osoittaa kaikkien kolmen toimintavaihtoehdon osalta, että yhteiskunnalle koituvat hyödyt ovat paljon kustannuksia suuremmat.

Vuotuiset kustannukset ja hyödyt on laskettu vuodelle 2030 keskiarviona, koska kyseinen vuosi on ensimmäinen, jona suurin osa uusista ilmanlaatunormeista olisi saavutettava. Hillitsemiskustannuksia syntyisi jo aiempina vuosina, jotta voitaisiin varmistaa, että uusia normeja noudatetaan vuonna 2030, mutta ne todennäköisesti vähenevät vuoden 2030 jälkeen, kun tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat kertaluonteiset investoinnit on tehty.

Toimintavaihtoehdossa I-3 (”osittainen yhdenmukaisuus” WHO:n ilmanlaatua koskevien vuoden 2021 suuntaviivojen kanssa vuoteen 2030 mennessä) kustannus-hyötysuhde on suurin (10:1 ja 28:1 välillä). Useimpien EU:n ilmanlaadun näytteenottopaikkojen voitaneen odottaa täyttävän ilmanlaatunormit ilman merkittäviä lisäponnisteluja. Keskiarvion mukaan nettohyödyt ovat yli 29 miljardia euroa ja hillitsemistoimenpiteiden kustannukset vain 3,3 miljardia euroa vuonna 2030.

Toimintavaihtoehdossa I-2 (”suurempi yhdenmukaisuus” WHO:n ilmanlaatua koskevien vuoden 2021 suuntaviivojen kanssa vuoteen 2030 mennessä) kustannus-hyötysuhteen odotetaan olevan hieman alhaisempi (7,5:1 ja 21:1 välillä). Noin 6 prosentin näytteenottopaikoista ei odoteta täyttävän ilmanlaatunormeja ilman paikallistason lisäponnisteluja (tai ne saattavat tarvita lisäaikaa tai poikkeuksia). Keskiarvion mukaan nettohyödyt ovat yli 36 miljardia euroa eli 25 prosenttia enemmän kuin toimintavaihtoehdossa I-3. Vastaavien hillitsemistoimenpiteiden ja niihin liittyvien hallinnollisten kustannusten arvioidaan olevan 5,7 miljardia euroa vuonna 2030.

Myös toimintavaihtoehdossa I-1 (”täysi yhdenmukaisuus” WHO:n ilmanlaatua koskevien vuoden 2021 suuntaviivojen kanssa vuoteen 2030 mennessä) kustannus-hyötysuhde on merkittävän positiivinen (6:1 ja 18:1 välillä). Näytteenottopaikoista 71 prosentin ei kuitenkaan odotettaisi täyttävän ilmanlaatunormeja ilman paikallistason lisäponnisteluja (ja monissa näistä tapauksista ne eivät pystyisi täyttämään näitä vaatimuksia lainkaan pelkillä teknisesti toteutettavissa olevilla vähennyksillä). Keskiarvion mukaan nettohyödyt ovat yli 38 miljardia euroa eli 5 prosenttia enemmän kuin toimintavaihtoehdossa I-2. Vastaavien hillitsemiskustannusten arvioidaan olevan 7 miljardia euroa vuonna 2030.

Vuosittaisten hallintokustannusten arvioidaan olevan 75–106 miljoonaa euroa vuonna 2030. Tähän sisältyvät ilmanlaatusuunnitelmien laatimisesta, ilmanlaadun arvioinnista ja uusista näytteidenottopaikoista aiheutuvat kustannukset. Erityisesti ilmanlaatusuunnitelmien laatimisesta aiheutuvien kustannusten odotetaan vähenevän ajan mittaan, koska ne poistavat raja-arvojen ylityksiä ja tekevät itsensä tarpeettomiksi. Vastaavasti ilmanlaadun arviointijärjestelmää koskevat vaatimukset lieventyvät ilmanlaadun parantuessa, jolloin ilmanlaadun seurantaan liittyvien kustannusten odotetaan pienenevän. Edellä mainitut arviot, mukaan lukien kertaluonteiset investoinnit, on kuitenkin vuotuistettu laskelmissa. Kaikista näistä kustannuksista vastaavat viranomaiset.

On tärkeää huomata, että ilmanlaatudirektiivit eivät aiheuta suoria hallinnollisia kustannuksia kuluttajille ja yrityksille. Niitä koskevat mahdolliset kustannukset johtuvat pääasiassa toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden viranomaiset ovat toteuttaneet direktiiveissä asetettujen ilmanlaatunormien saavuttamiseksi. Nämä ovat osa edellä mainittuja hillitsemisen ja mukauttamisen kokonaiskustannuksia.

Nykyisten ilmanlaatudirektiivien 2008/50/EY ja 2004/107/EY ehdotetun yhdistämisen yhdeksi direktiiviksi odotetaan vähentävän viranomaisten, erityisesti jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten, hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla sääntöjä, lisäämällä johdonmukaisuutta ja selkeyttä ja tehostamalla täytäntöönpanoa.

Vaikutustenarvioinnissa tarkastettiin myös johdonmukaisuus ilmastopolitiikan ja erityisesti eurooppalaisen ilmastolain kanssa. Kun otetaan huomioon kasvihuonekaasu- ja epäpuhtauspäästöjen monet yhteiset lähteet, ehdotettu EU:n ilmanlaatunormien tarkistus tukee ilmastotavoitteita, sillä puhtaan ilman saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet johtavat myös kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen.

Ehdotuksen arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun ovat myös linjassa saasteettomuustoimintasuunnitelman kanssa, erityisesti sen vuoteen 2030 ulottuvan tavoitteen kanssa, jonka mukaan ilman pilaantumisen terveysvaikutuksia (ennenaikaisia kuolemia) on vähennettävä yli 55 prosenttia, ja sen vuoteen 2050 ulottuvan vision kanssa, jonka mukaan ilman, veden ja maaperän pilaantuminen on vähennettävä tasolle, jota ei enää pidetä terveydelle haitallisena. Merkittäviä synergioita on myös sellaisten politiikkojen kanssa, joilla puututaan epäpuhtauspäästöihin niiden lähteellä ja jotka ovat myös osa toimintasuunnitelmaa. Tämä koskee esimerkiksi äskettäin tehtyä ehdotusta teollisuuden päästödirektiivin tarkistamisesta ja tulevaa ehdotusta maantieajoneuvojen Euro 7 -päästönormeiksi , joilla tuetaan tiukempien ilmanlaatunormien saavuttamista.

Sääntelyntarkastelulautakunnan lausunnon jälkeen vaikutustenarviointia tehostettiin tekemällä lisäanalyyseja ja selvennyksiä 1) ehdotuksen vuorovaikutuksesta muiden aloitteiden kanssa, kuten teollisuuden päästöistä annetun direktiivin ehdotetun tarkistuksen kanssa, 2) eri toimintavaihtoehtojen osalta analysoiduista eri parametreista, myös niiden toteutettavuudesta, ja 3) nykyisten ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpanossa havaittujen ongelmien syistä.

Samanaikaisesti tätä ehdotusta koskevan vaikutustenarvioinnin kanssa on tehty puhdasta ilmaa ja sen tulevaisuudennäkymiä koskeva laajempi analyysi, joka julkaistaan säännöllisenä ilmanpuhtautta koskevana katsauksena 32 ja osana saasteettomuuden seuranta- ja ennusteraporttia, jonka on määrä valmistua vuoden 2022 loppuun mennessä. Kolmannella ilmanpuhtautta koskevalla katsauksella täydennetään direktiiveihin liittyvää vaikutustenarviointia varten tehtyä analyysia, ja siinä selvennetään muita seikkoja, kuten REPowerEU-paketissa ehdotettujen toimenpiteiden alueellista vaikutusta ilman puhtauteen, mahdollisuuksia saavuttaa vuoteen 2030 ulottuvat saasteettomuustavoitteet parhaaksi arvioidulla direktiivien tarkistamista koskevalla toimenpidepaketilla ja ei-teknologisten (esim. ruokavaliota koskevien) toimenpiteiden sisällyttämisen vaikutusta puhdasta ilmaa koskeviin vuoden 2030 ennusteisiin. Nämä vaikutukset täydentävät mahdollisia merkittävämpiä pitkän aikavälin myönteisiä vaikutuksia.

2.5.Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen (REFIT)

Paremman sääntelyn agendan (ja REFIT-ohjelman) perusteella komissio ehdottaa, että direktiivi 2008/50/EY ja direktiivi 2004/107/EY yhdistetään yhdeksi direktiiviksi, jolla säännellään kaikkia merkityksellisiä ilman epäpuhtauksia.

Kun direktiivi 2008/50/EY annettiin, sillä korvattiin useita säädöksiä: neuvoston direktiivi 96/62/EY ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta, neuvoston direktiivi 99/30/EY ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista, direktiivi 2000/69/EY ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista, direktiivi 2002/3/EY ilman otsonista sekä neuvoston päätös 97/101/EY ilman epäpuhtauksia mittaavien jäsenvaltioiden mittausasemaverkostojen ja yksittäisten mittausasemien tietojenvaihtojärjestelmän käyttöönottamisesta. Ne yhdistettiin yhdeksi direktiiviksi selkeyden, yksinkertaistamisen ja hallinnollisen tehokkuuden vuoksi. Tuolloin Euroopan parlamentti ja neuvosto myös määräsivät, että olisi harkittava direktiivin 2004/107/EY yhdistämistä direktiiviin 2008/50/EY, kunhan direktiivin 2004/107/EY täytäntöönpanosta olisi saatu riittävästi kokemusta.

Nyt kun direktiivejä 2008/50/EY ja 2004/107/EY on pantu samanaikaisesti täytäntöön jo yli kymmenen vuoden ajan, ilmanlaatudirektiivien tarkistaminen tarjoaa mahdollisuuden ottaa huomioon uusin tieteellinen tietämys ja täytäntöönpanosta saadut kokemukset, kun nämä kaksi säädöstä yhdistetään yhdeksi direktiiviksi. Näin konsolidoidaan ilmanlaatua koskevaa lainsäädäntöä ja yksinkertaistetaan asianomaisiin viranomaisiin sovellettavia sääntöjä, lisätään yleistä johdonmukaisuutta ja selkeyttä ja tehostetaan näin täytäntöönpanoa.

Ehdotuksella myös virtaviivaistetaan ja yksinkertaistetaan useita säännöksiä, joissa säädetään erityisesti ilman eri epäpuhtauksiin liittyvästä ilmanlaadun seurannasta, näitä epäpuhtauksia koskevista ilmanlaatunormeista ja niistä johtuvista vaatimuksista, kuten ilmanlaatusuunnitelmien laatimisesta.

Ehdotuksia, jotka esitettiin Fit for Future -foorumin 12. marraskuuta 2021 antamassa lausunnossa ilmanlaatua koskevasta lainsäädännöstä 33 , tarkasteltiin koko vaikutustenarvioinnin ajan, mukaan lukien suositukset, jotka liittyvät ilmanlaatunormeihin, täytäntöönpanoon, seurantaan, nykyisten direktiivien yhdistämiseen ja johdonmukaisuuteen asiaan liittyvien politiikkojen kanssa.

2.6.Perusoikeudet

Ehdotetussa direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti EU:n perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän säädösehdotuksen tavoitteena on välttää, ehkäistä ja vähentää ilman pilaantumisesta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia SEUT-sopimuksen 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sillä siis pyritään sisällyttämään ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen EU:n politiikkaan EU:n perusoikeuskirjan 37 artiklassa vahvistetun kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Siinä myös konkretisoidaan velvollisuus suojella perusoikeuskirjan 2 ja 3 artiklassa vahvistettua oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.

Lisäksi ehdotuksen sisältämillä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta, korvauksia ja seuraamuksia koskevilla yksityiskohtaisilla säännöksillä edistetään perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa ihmisten terveyden suojelun osalta.

3.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Tämän ehdotuksen edellyttämiä talousarviovaikutuksia sekä henkilöstö- ja hallintoresursseja koskeva rahoitusselvitys on sisällytetty saasteettomuuspakettiin liittyvään rahoitusselvitykseen, joka esitetään osana ehdotusta pinta- ja pohjavesiin vaikuttavien epäpuhtauksien luetteloiden tarkistamisesta.

Ehdotuksella on talousarviovaikutuksia komissiolle, Yhteiselle tutkimuskeskukselle ja Euroopan ympäristökeskukselle tarvittavien henkilöstö- ja hallintoresurssien osalta.

Komission täytäntöönpanoon ja sen valvontaan liittyvä työmäärä kasvaa hieman, kun normien ja valvottavien aineiden määrä kasvaa. Nykyisiä ohjeita ja täytäntöönpanopäätöksiä on tarkistettava ja päivitettävä ja uusia ohjeasiakirjoja laadittava.

Lisäksi komissio tarvitsee lisää tukea Yhteiseltä tutkimuskeskukselta ilmanlaadun seurannan ja mallintamisen täytäntöönpanon tehostamiseksi. Tähän kuuluu erityisesti ohjeiden laatiminen, kahden keskeisen asiantuntijaverkoston johtaminen sekä ilmanlaadun seurantaa ja mallintamista koskevien normien laatiminen yhteistyössä Euroopan standardointikomitean (CEN) kanssa. Tieteellinen tuki hankittaisiin ottamalla käyttöön hallinnollisia järjestelyjä.

Euroopan ympäristökeskuksen työmäärä kasvaa seuraavista syistä: tarve laajentaa infrastruktuuria ja tukea jatkuvaa raportointia, joka laajennettaisiin kattamaan uutta huolta aiheuttavat ilman epäpuhtaudet sekä PM2,5- ja NO2-epäpuhtauksia koskevat keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, tarve laajentaa raportointi-infrastruktuuria uusien näytteenottopaikkoja, mallintamistietoja ja ilmanlaatusuunnitelmia koskevien ajantasaisten tietojen saamiseksi, tarve lisätä tukea raportoitujen ilmanlaatutietojen luotettavalle arvioinnille sekä tarve vahvistaa yhteyksiä ilman pilaantumista, ilmastonmuutosta sekä ihmisten ja ekosysteemien terveyttä koskevien politiikkojen analysoinnin ja tukemisen välillä. Tämä edellyttää yhtä uutta kokoaikaista työntekijää ja kahden työntekijän siirtoa näiden tehtävien pariin niiden Euroopan ympäristökeskuksen työntekijöiden lisäksi, jotka jo toimivat ilman puhtautta koskevan EU-politiikan tukena.

4.LISÄTIEDOT

Ilmanlaatudirektiiveillä luodut nykyiset puitteet tarjoavat jo korkealaatuista ja edustavaa ilmanlaadun seurantaa, kuten direktiivien toimivuustarkastuksessa osoitettiin. Jäsenvaltiot eri puolilla EU:ta ovat perustaneet ilmanlaadun seurantaverkoston, jossa on noin 16 000 tiettyjen epäpuhtauksien näytteenottopaikkaa (joista monet on ryhmitelty yli 4 000 mittausasemalle). Näytteenotto perustuu direktiiveissä määriteltyihin yhteisiin perusteisiin. Kaiken kaikkiaan seurantaverkosto on suurelta osin direktiivien mukainen, ja verkosto varmistaa, että ilmanlaatua koskevia luotettavia ja edustavia tietoja on saatavilla. Tällä ehdotuksella jatketaan seurantakehyksen parantamista, kuten jäljempänä selitetään tarkemmin.

Komission päätöksessä 2011/850/EU vahvistetut raportointia koskevat nykyiset säännökset ohjasivat Euroopan ympäristökeskuksen ylläpitämän toimivan ja tehokkaan digitaalisen raportointijärjestelmän kehittämistä. 34 Tämän lisäksi tähän ehdotukseen sisältyy uutta huolta aiheuttavien epäpuhtauksien seuranta. Näin voidaan tarkkailla useita ilman epäpuhtauksia, joiden osalta ei vielä ole olemassa yhdenmukaistettua EU:n laajuista ilmanlaadun seurantaa.

Myös ilmanlaadun seuranta-, mallintamis- ja arviointijärjestelmien parannukset ovat osa tätä ehdotusta. Ne tarjoavat vertailukelpoista ja puolueetonta lisätietoa, jonka avulla ilmanlaadun kehitystä EU:ssa voidaan seurata ja arvioida säännöllisesti. Ilmanlaatusuunnitelmiin sisällytettäviä tietoja koskevien tämän ehdotuksen mukaisten tarkempien vaatimusten ohella nämä parannukset mahdollistavat sen, että erityisten (usein paikallisten) ilmanlaatutoimenpiteiden tehokkuutta voidaan seurata jatkuvasti. Julkista tiedottamista koskevat selkeämmät erityisvaatimukset helpottavat ja nopeuttavat ilmanlaatua koskevien tietojen seurannan ja arvioinnin sekä niihin liittyvien politiikkatoimien tulosten saatavuutta.

Tästä kaikesta on hyötyä tarkistetun ilmanlaatudirektiivin tulevissa arvioinneissa.

5.YKSITYISKOHTAINEN SELVITYS EHDOTUKSEN SÄÄNNÖKSISTÄ

Nykyisten ilmanlaatudirektiivien (2008/50/EY ja 2004/107/EY) yhdistämistä koskevaan ehdotukseen sisältyvien muutosten tavoitteena on konsolidoida ja yksinkertaistaa lainsäädäntöä.

Seuraavissa selityksissä keskitytään muutoksiin nykyisiin direktiiveihin verrattuna. Artiklojen numerointi vastaa ehdotusta.

Ehdotuksen 1 artiklassa otetaan käyttöön vuoteen 2050 ulottuva ilmanlaatua koskeva saasteettomuustavoite, jolla pyritään siihen, että ilmanlaatu paranee vuoteen 2050 mennessä niin, että saastumista ei enää pidetä haitallisena ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

Ehdotuksen 3 artiklassa säädetään tieteellisen näytön säännöllisestä tarkastelusta sen tarkistamiseksi, ovatko voimassa olevat ilmanlaatunormit edelleen riittäviä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ja olisiko myös joitakin muita ilman epäpuhtauksia säänneltävä. Uudelleentarkastelua hyödynnetään suunnitelmissa, jotka koskevat ilmanlaatunormien yhdenmukaistamista WHO:n ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen kanssa vuoteen 2050 mennessä. Säännöllisen tarkistusmekanismin avulla otetaan huomioon uusin tieteellinen tietämys.

Ehdotuksen 4 artiklassa saatetaan määritelmät ajan tasalle ja lisätään uusia määritelmiä sellaisten käsitteiden osalta, joita muutetaan tai jotka lisätään direktiiviin.

Ehdotuksen 5 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat mallintamissovellusten tarkkuuden, jotta mallintamista voidaan käyttää laajemmin ilmanlaadun arvioinnissa, ja mallintamisen paremman hyödyntämisen.

Ehdotuksen 7 artiklassa yksinkertaistetaan arviointikynnyksiä koskevia sääntöjä. Kynnysten perusteella päätetään, mitä ilmanlaadun arviointitekniikoita olisi sovellettava kunkintasoiseen pilaantumiseen. Ehdotuksella korvataan nykyinen alempi ja ylempi kynnysarvo yhdellä arviointikynnyksellä kunkin epäpuhtauden osalta.

Ehdotuksen 8 artiklassa varmistetaan, että ilmanlaatua seurataan kiinteitä näytteenottopaikkoja käyttäen aina, kun ilman epäpuhtaustasot ylittävät WHO:n suositukset. Jos tässä direktiivissä vahvistetut raja-arvot tai otsonin tavoitearvo ylittyvät, ilmanlaatua on arvioitava myös mallintamissovellusten avulla. Mallintaminen auttaa myös havaitsemaan mahdollisia muita paikkoja, joissa raja-arvot tai otsonin tavoitearvo ylittyvät. Tarkoituksena on hyödyntää mallintamissovellusten kehittymistä toimivien, kohdennettujen ja kustannustehokkaiden ilmanlaatutoimenpiteiden ohjaamiseksi, jotta ilmanlaatunormien rikkomiset saadaan päättymään mahdollisimman nopeasti.

Ehdotuksen 9 artiklassa päivitetään ja selkeytetään näytteenottopaikkojen lukumäärää ja sijaintia koskevia sääntöjä, ja siihen sisältyy myös näytteenottopaikkojen siirtämistä koskevia aiempaa tiukempia sääntöjä. Tarkistetuissa säännöissä kootaan yhteen ja yksinkertaistetaan näytteenottopaikkoja koskevia vaatimuksia eri ilman epäpuhtauksien osalta sekä ilmanlaatunormeja, jotka ovat tällä hetkellä hajallaan kahdessa eri direktiivissä.

Ehdotuksen 10 artiklassa otetaan käyttöön supermittausasemat ja säännellään niiden lukumäärää ja sijaintia. Nämä supermittausasemat yhdistävät useita näytteenottopaikkoja pitkän aikavälin tietojen keräämiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista ilman epäpuhtauksista sekä uutta huolta aiheuttavista ilman epäpuhtauksista ja muista asiaankuuluvista muuttujista. Useiden näytteenottopaikkojen kokoaminen samalle supermittausasemalle sen sijaan, että ne sijoitettaisiin erikseen, voi joissakin tapauksissa säästää kustannuksia. Ottamalla käyttöön uusia näytteenottopaikkoja sääntelemättömien uutta huolta aiheuttavien ilman epäpuhtauksien, kuten ultrapienten hiukkasten (UFP), mustan hiilen (BC) tai ammoniakin (NH3) taikka hiukkasten hapettumispotentiaalin osalta, saadaan tieteellistä tietoa niiden vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön. Jäsenvaltiot voivat soveltuvissa tapauksissa perustaa yhteisiä supermittausasemia ja säästää siten kustannuksissa.

Ehdotuksen 11 artiklassa selvennetään ilmanlaadun mittausta koskevat tietojen laatutavoitteet ja otetaan käyttöön mallintamista koskevat laatutavoitteet. Artiklaan lisätään uusi vaatimus, jonka mukaan kaikki tiedot on raportoitava ja niitä on käytettävä vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa, vaikka ne eivät täyttäisikään tietojen laatutavoitteita.

Otsonin arviointia koskevat säännökset on sisällytetty muiden epäpuhtauksien arviointia koskeviin säännöksiin säännösten yksinkertaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi.

Ehdotuksen 12 artiklassa kootaan yhteen nykyiset vaatimukset, jotka koskevat ilman epäpuhtaustasojen pitämistä raja-arvojen alapuolella, ja otetaan käyttöön keskimääräisiä altistuspitoisuuksia koskevia uusia vaatimuksia.

Ehdotuksen 13 artiklassa mukautetaan EU:n ilmanlaatunormeja WHO:n vuoden 2021 suosituksiin ottaen huomioon toteutettavuus ja kustannustehokkuus, joita analysoidaan tähän ehdotukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa. Lisäksi otetaan käyttöön raja-arvot kaikille niille ilman epäpuhtauksille, joihin tällä hetkellä sovelletaan tavoitearvoja, lukuun ottamatta otsonia (O3). Nykyisten direktiivien soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että tämä tehostaa ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien vähentämistä. Tätä muutosta ei sovelleta otsoniin, koska sen muodostuminen ilmakehässä on monimutkaisia, mikä vaikeuttaa tiukkojen raja-arvojen noudattamisen toteutettavuuden arviointia. Tarkistetut raja- ja tavoitearvot tulevat voimaan vuonna 2030, ja niissä otetaan huomioon sekä tarve pikaisiin parannuksiin että tarve varmistaa riittävä valmisteluaika ja koordinointi sellaisten keskeisten asiaan liittyvien politiikkojen kanssa, joiden on määrä tuottaa tuloksia vuonna 2030, esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeva 55-valmiuspaketti. EU:n saattamiseksi kehityspolulle, jonka avulla se voi toteuttaa vuoteen 2050 ulottuvan ilman saasteettomuusvision, otetaan käyttöön uusi säännös, jonka mukaan väestön keskimääräistä altistumista pienhiukkasille (PM2,5) ja typpidioksidille (NO2) alueellisella tasolla (NUTS 1 -alueyksiköt) on laskettava lähemmäs WHO:n suosittelemia tasoja. Tämä lisää velvoitetta noudattaa ilmanlaatuvyöhykkeillä sovellettavia raja- ja tavoitearvoja. EU-tason puhdasta ilmaa koskevan politiikan tueksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava nopeasti komissiolle, jos ne ottavat käyttöön ilmanlaatunormeja, jotka ovat EU:n normeja tiukempia.

Ehdotuksen 14 artiklaa lyhennetään, koska näytteenottopaikkoja koskevat vaatimukset ovat samat kuin 7 artiklan vaatimukset.

Useiden artiklojen säännökset ilmanlaatunormeista ja niihin liittyvistä pienhiukkasia (PM2,5) ja otsonia (O3) koskevista vaatimuksista (direktiivin 2008/50/EY 15–18 artiklat) on sisällytetty 12, 13 ja 23 artiklassa oleviin muita epäpuhtauksia koskeviin normeihin, ja näytteenottopaikkoja koskevat vaatimukset on sisällytetty 7 artiklaan.

Ehdotuksen 15 artiklassa otetaan käyttöön varoituskynnykset, joiden ylittyessä toteutetaan lyhyen aikavälin toimenpiteitä hiukkasten (PM10 ja PM2,5) epäpuhtauksien huipputasoihin puuttumiseksi, nykyisten typpidioksidia (NO2) ja rikkidioksidia (SO2) koskevien varoituskynnysten lisäksi, sillä hiukkasten aiheuttamalla pilaantumisella on merkittäviä terveysvaikutuksia.

Ehdotuksen 16 artiklassa laajennetaan säännöt, jotka koskevat luonnollisista lähteistä peräisin olevien päästöjen vähentämistä ilmanlaatunormien ylityksistä, kattamaan keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ylitykset. Ilmanlaadun hallinnalla ei voida vaikuttaa luonnollisista lähteistä, kuten Saharan hiekasta, johtuvaan ilman pilaantumiseen. Tämän vuoksi 19 ja 20 artiklassa varmistetaan, että näistä lähteistä johtuvia ylityksiä ei katsota ilmanlaatunormien, mukaan lukien keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, noudattamatta jättämiseksi, eikä niiden vuoksi tarvitse laatia ilmanlaatusuunnitelmia.

Ehdotuksen 17 artikla, joka koskee talvihiekoituksesta ja -suolauksesta johtuvien vaikutusten vähentämistä raja-arvojen ylityksistä, laajennetaan kattamaan myös pienhiukkaset (PM2,5). Talvihiekoitus ja -suolaus ovat tärkeitä liikenneturvallisuuden kannalta, vaikka näistä toimenpiteistä aiheutuva hiukkasleijuma voi myös johtaa erikokoisten hiukkasten aiheuttamaan ilman pilaantumiseen. Pelkästään näistä lähteistä johtuvat ilmanlaadun arvojen ylitykset eivät johda vaatimukseen laatia ilmanlaatusuunnitelmia 19 artiklan mukaisesti.

Ehdotuksen 18 artiklassa, joka koskee hiukkasten (PM10 ja PM2.5) ja typpidioksidin (NO2) raja-arvojen saavuttamiselle asetettujen määräaikojen pidennyksiä, asetetaan määräajan pidentämiselle lisäedellytyksiä, joiden tarkoituksena on parantaa raja-arvojen noudattamiseksi toteutettavien ilmanlaatutoimenpiteiden tehokkuutta. Ilmanlaatusuunnitelmissa on esimerkiksi esitettävä, millaista lisärahoitusta haetaan raja-arvoihin pääsemisen nopeuttamiseksi ja miten yleisölle tiedotetaan määräaikojen pidentämisen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Lisäksi raja-arvon saavuttamisen määräaikaa voidaan pidentää ainoastaan, jos kyseistä ilman epäpuhtautta koskevaa keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitetta on noudatettu vähintään kolmen vuoden ajan ennen määräajan pidentämisen alkamista. Näin varmistetaan, että pidennys myönnetään vain tapauksissa, joissa raja-arvot ylittyvät paikallisesti paikkakohtaisista olosuhteista johtuen, eikä sitä käytetä paikallisten, alueellisten tai kansallisten ilmanlaatutoimenpiteiden viivästyttämiseen, olipa kyse sitten paikallisista, alueellisista tai kansallisista toimenpiteistä.

Ehdotuksen 19 artiklalla parannetaan ilmanlaatusuunnitelmien tehokkuutta, jotta voidaan varmistaa, että ilmanlaatunormit saavutetaan mahdollisimman pian. Tämä saavutetaan a) edellyttämällä, että ilmanlaatusuunnitelmat laaditaan ennen ilmanlaatunormien voimaantuloa, mikäli raja-arvoja ylittyy ennen vuotta 2030, b) täsmentämällä, että ilmanlaatusuunnitelmilla on pyrittävä pitämään ylitysaika mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa raja-arvojen osalta enintään kolmen vuoden mittaisena, ja c) velvoittamalla ilmanlaatusuunnitelmien säännöllisiin päivityksiin, jos suunnitelmilla ei saavuteta vaatimuksia.

Ilmanlaatusuunnitelmista tulee pakollisia, kun raja-arvot, otsonin tavoitearvo tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet ylittyvät. Suunnitelmat ovat pakollisia myös silloin, kun on odotettavissa, että nämä normit ylittyvät. Tämä auttaa varmistamaan, että ylitysajat pysyvät mahdollisimman lyhyinä. Sillä edistetään myös synergioita eri ilman epäpuhtauksien hallinnan välillä ja eri normien saavuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden välillä. Esimerkiksi pienhiukkasia (PM2,5) koskevan keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen saavuttamiseen tähtäävät toimenpiteet tukevat myös PM2,5-hiukkasia koskevan raja-arvon saavuttamista.

Lisäksi artiklassa edellytetään, että ilmanlaatusuunnitelmissa analysoidaan varoituskynnysten ylittymisen riskiä. Tämä johtaa siihen, että lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat, joita tarvitaan varoituskynnyksen ylityksiin puuttumiseksi, sisällytetään pitempiaikaisiin toimintasuunnitelmiin, mikä säästää resursseja ja parantaa toteutettuja toimenpiteitä.

Ehdotuksen 20 artiklassa edellytetään, että jos jäsenvaltiot päättävät olla laatimatta lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmaa otsonin varoituskynnyksen ylittymisen riskistä huolimatta, niiden on osoitettava, miksi lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma ei olisi tehokas. Lisäksi artiklassa säädetään, että lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmista on järjestettävä julkinen kuuleminen sen varmistamiseksi, että niiden suunnittelussa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat tiedot.

Ehdotuksen 21 artiklassa selvennetään ja vahvistetaan jäsenvaltioiden välisiä yhteistyöjärjestelyjä, joilla puututaan valtioiden rajat ylittävästä ilman pilaantumisesta johtuviin ilmanlaatunormien rikkomisiin. Rajat ylittävä pilaantuminen edellyttää nopeaa tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa.

Ehdotuksen 22 artiklalla parannetaan yleistä tietoisuutta ilman pilaantumisesta velvoittamalla jäsenvaltiot laatimaan ilmanlaatuindeksi, jonka kautta tarjotaan tunneittain päivittyvää tietoa ilmanlaadusta kaikkein haitallisimpien ilman epäpuhtauksien osalta.

Ehdotuksen 23 artiklassa säädetään, että komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä ilmanlaatua ja sen hallintaa koskevien tietojen raportoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset saatetaan tarkistetun direktiivin mukaisiksi.

Ehdotuksen 27 artiklassa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset, joilla varmistetaan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus niille, jotka haluavat riittauttaa direktiivin täytäntöönpanon, esimerkiksi tapauksissa, joissa ilmanlaatusuunnitelmaa ei ole laadittu asiaankuuluvien ilmanlaatunormien ylittymisestä huolimatta.

Ehdotuksen 28 artiklan tarkoituksena on antaa ihmisille tosiasiallinen oikeus korvaukseen, jos heidän terveydelleen on aiheutunut vahinkoa, joka on kokonaan tai osittain seurausta raja-arvoja, ilmanlaatusuunnitelmia, lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia tai valtioiden rajat ylittävää pilaantumista koskevien sääntöjen rikkomisesta. Henkilöillä on oikeus vaatia ja saada korvausta kärsimästään vahingosta. Tähän sisältyy mahdollisuus ryhmäkanteisiin.

Ehdotuksen 29 artiklaa muutetaan sen selventämiseksi, miten jäsenvaltioiden on määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisisia ja varoittavia seuraamuksia niille, jotka rikkovat jäsenvaltion tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi hyväksymiä toimenpiteitä, mukaan lukien varoittavat taloudelliset seuraamukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetun direktiivin 2008/99/EY 35 soveltamista.

Liitteessä I, luettuna yhdessä 13 ja 15 artiklan kanssa, kootaan yhteen eri epäpuhtauksia koskevat ilmanlaatunormit ja vahvistetaan a) uudet raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi, b) päivitetyt otsonin tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet, c) uudet hiukkasia (PM10 ja PM2,5) koskevat varoituskynnykset ja d) pienhiukkasia (PM2,5) ja typpidioksidia (NO2) koskevat keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, jotta keskimääräistä altistuspitoisuutta koskeva velvoite saadaan WHO:n suosittelemalle tasolle.

Liitteessä II vahvistetaan ilmanlaadun seurannan ja mallintamisen arviointikynnykset.

Liitteessä III, luettuna yhdessä 9 artiklan kanssa, yksinkertaistetaan perusteita, joilla määritetään kiinteisiin mittauksiin käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä, ja kootaan nämä perusteet yhteen kaikkien sellaisten ilman epäpuhtauksien osalta, joihin sovelletaan erilaisia ilmanlaatunormeja (raja-arvot, otsonin tavoitearvo, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, varoituskynnykset ja kriittiset tasot).

Liitteessä IV kootaan yhteen näytteenottopaikkojen sijaintia koskevat perusteet kaikille ilman epäpuhtauksille, joihin sovelletaan erilaisia ilmanlaatunormeja.

Liitteessä V päivitetään ja tiukennetaan tietojen laatua ja epävarmuutta koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät kiinteisiin ja suuntaa-antaviin ilmanlaadun mittauksiin, mallintamiseen ja objektiiviseen arviointiin, jotta voidaan varmistaa tarkka arviointi ehdotettujen tiukempien ilmanlaatunormien ja nykyisten direktiivien antamisen jälkeen tapahtuneen teknisen kehityksen valossa.

Liitteessä VI päivitetään säännöt menetelmistä, joita on käytettävä arvioitaessa eri epäpuhtauksien pitoisuuksia ilmassa sekä arvioitaessa tiettyjen epäpuhtauksien pääsyä ekosysteemeihin.

Liitteessä VII otetaan käyttöön ultrapienten hiukkasten seuranta paikoissa, joissa niiden pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, kuten lentoasemilla, satamissa, maanteillä, teollisuusalueilla tai kotitalouksien lämmitysjärjestelmissä tai niiden läheisyydessä. Yhdessä niiden tietojen kanssa, joita saadaan 10 artiklassa edellytetystä ultrapienten hiukkasten taustapitoisuuksien seurannasta supermittausasemilla, tämä auttaa ymmärtämään eri lähteiden vaikutusta ultrapienten hiukkasten pitoisuuksiin. Lisäksi liitteessä VII saatetaan ajan tasalle luettelo haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (VOC), joita suositellaan mittauksiin, joilla pyritään parantamaan otsonin muodostumisen ja hallinnan tuntemusta.

Liitteessä VIII, luettuna yhdessä 19 artiklan kanssa, kootaan yhteen ilmanlaatusuunnitelmia koskevat vaatimukset, joilla puututaan raja-arvojen, otsonin tavoitearvon ja keskimääräisen altistumisen vähentämisvelvoitteiden ylityksiin. Näiden vaatimusten yksinkertaistaminen edistää synergiaa ilman eri epäpuhtauksien hallinnan ja erilaisten ilmanlaatunormien saavuttamisen välillä. Liitteessä VIII myös edellytetään, että ilmanlaatusuunnitelmiin sisällytetään tarkempi analyysi ilmanlaatutoimenpiteiden odotetuista vaikutuksista. Näin ilmanlaatusuunnitelmista saadaan tehokkaampia.

Liitteessä IX parannetaan yleisölle annettavia ilmanlaatutietoja, mukaan lukien pakolliset tuntikohtaiset päivitykset keskeisten ilman epäpuhtauksien kiinteistä mittauksista, sekä ajantasaisia mallintamistuloksia, jos niitä on saatavilla.

🡻 2008/50 (mukautettu)

2022/0347 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

ilmanlaadusta ja sen parantamisesta

(uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon ⌦ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ⌫ Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen ⌦ 192 ⌫ 175 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 36 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 37 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

⇩ uusi

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä N:o 2004/107/EY 38 ja 2008/50/EY 39 on muutettu huomattavilta osin. Koska niihin on määrä tehdä uusia muutoksia, mainitut direktiivit olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)Euroopan komissio esitti joulukuussa 2019 tiedonannossaan ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” 40 kunnianhimoisen etenemissuunnitelman unionin muuttamiseksi oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jolla on nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous ja jonka tavoitteena on suojella, hoitaa ja parantaa unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Erityisesti puhtaan ilman osalta Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa sitouduttiin parantamaan edelleen ilmanlaatua ja mukauttamaan EU:n ilmanlaatunormit tiiviimmin Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksiin. Tiedonannossa myös ilmoitettiin ilmanlaadun seurantaa, mallintamista ja suunnittelua koskevien säännösten tiukentamisesta.

(3)Komissio antoi toukokuussa 2021 tiedonannon saasteettomuustoimintasuunnitelmasta 41 , jossa muun muassa käsitellään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyviä ympäristön pilaantumiseen liittyviä näkökohtia sekä sitoudutaan vähentämään ilmansaasteiden terveysvaikutuksia yli 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja vähentämään 25 prosentilla niiden EU:n ekosysteemien osuutta, joissa ilman pilaantuminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta.

(4)Saasteettomuustoimintasuunnitelmassa myös esitetään vuodelle 2050 visio, jonka mukaan ilman pilaantuminen olisi tuolloin vähennetty tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle ja luonnon ekosysteemeille. Tätä varten EU:n nykyisten ja tulevien ilmanlaatunormien asettamisessa olisi noudatettava vaiheittaista lähestymistapaa vahvistamalla välivaiheen ilmanlaatunormit vuodesta 2030 alkavalle jaksolle ja etenemällä kohti normien mukauttamista WHO:n ilmanlaatua koskeviin suuntaviivoihin vuoteen 2050 mennessä. Viimeisin tieteellinen tietämys otetaan huomioon säännöllisen tarkistusmekanismin avulla. Kun otetaan huomioon kytkökset pilaantumisen vähentämisen ja hiilestä irtautumisen välillä, saasteettomuuden saavuttamista koskevaan pitkän aikavälin tavoitteeseen olisi pyrittävä yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 42 vahvistettujen kasvihuonekaasupäästövähennysten kanssa.

(5)Kun jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio toteuttavat unionin ja kansallisen tason toimenpiteitä saasteettomuustavoitteen saavuttamiseksi ilman pilaantumisen osalta, niiden olisi noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettuja ennalta varautumisen periaatetta ja saastuttaja maksaa -periaatetta sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettua vahingon välttämisen periaatetta. Niiden olisi otettava huomioon muun muassa paremman ilmanlaadun vaikutus kansanterveyteen, ympäristön laatuun, kansalaisten hyvinvointiin, yhteiskunnan vaurauteen, työllisyyteen ja talouden kilpailukykyyn, energiakäänne, parempi energiaturvallisuus ja energiaköyhyyteen puuttuminen, ruokaturva ja elintarvikkeiden kohtuuhintaisuus, kestävien ja älykkäiden liikkuvuus- ja liikenneratkaisujen kehittäminen, käyttäytymisen muutosten vaikutukset, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu jäsenvaltioiden välillä ja sisällä ottaen huomioon niiden taloudelliset valmiudet, kansalliset olosuhteet, kuten saarten erityispiirteet, ja tarve ajan mittaan tapahtuvaan lähentymiseen, tarve tehdä siirtymästä oikeudenmukainen ja sosiaalisesti tasapuolinen asianmukaisten koulutusohjelmien kautta, paras käytettävissä oleva ja uusin tieteellinen näyttö, erityisesti WHO:n raportoimat havainnot, tarve sisällyttää ilman pilaantumiseen liittyvät riskit investointi- ja suunnittelupäätöksiin, kustannustehokkuus ja teknologianeutraalius ilman pilaantumista aiheuttavien päästöjen vähennysten saavuttamisessa ja eteneminen ajan mittaan ympäristötavoitteiden loukkaamattomuudessa ja tavoitetasossa.

(6)Vuoteen 2030 ulottuvassa kahdeksannessa yleisessä unionin ympäristöalan toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin 6 päivänä huhtikuuta 2022 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2022/591 43 , vahvistetaan tavoite saavuttaa myrkytön ympäristö ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja kielteisiltä vaikutuksilta, ja tätä varten siinä vahvistetaan, että seurantamenetelmiä on edelleen kehitettävä ja yleisölle tiedottamista ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta parannettava. Tämä ohjaa tässä direktiivissä asetettuja tavoitteita.

(7)Komission olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen epäpuhtauksiin, niiden vaikutuksiin ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta sekä teknologian kehitykseen liittyvää tieteellistä näyttöä. Komission olisi uudelleentarkastelun perusteella arvioitava, ovatko sovellettavat ilmanlaatunormit edelleen asianmukaisia tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäinen uudelleentarkastelu olisi suoritettava 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä sen arvioimiseksi, onko ilmanlaatunormeja päivitettävä uusimman tieteellisen tiedon perusteella.

🡻 2008/50, johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

(8)Ilmanlaadun arvioinnissa olisi käytettävä yhteistä lähestymistapaa yhteisten arviointiperusteiden mukaisesti ⌦ soveltamalla yhteisiä arviointiperusteita ⌫. Ilmanlaatua arvioitaessa olisi otettava huomioon ilman epäpuhtauksille altistuvan väestön ja ekosysteemin koko. Sen vuoksi on asianmukaista jaotella kunkin jäsenvaltion alue ⌦ vyöhykkeisiin ⌫ alueisiin tai taajamiin asukastiheyden perusteella.

🡻 2008/50, johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(9)Kiinteiden mittausten olisi oltava pakollisia ⌦ vyöhykkeillä ⌫ alueilla ja taajamissa, joissajoilla  otsonin osalta pitkän aikavälin tavoitteet tai muiden epäpuhtauksien osalta arviointikynnykset on ylitetty. Kiinteistä mittauksista saatavia tietoja voidaan täydentää mallintamistekniikoilla ja/tai suuntaa-antavilla mittauksilla, jotta yksittäisiä tietoja ⌦ Kiinteistä mittauksista saatavien tietojen lisäksi mallintamissovelluksilla ja suuntaa-antavilla mittauksilla ⌫ voidaan tulkita yksittäisiä tietoja pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan. ⌦ Tällaisten ⌫ Ttäydentävien arviointitekniikoiden käytöllä voidaan myös mahdollistaa pakollisten kiinteiden ⌦ näytteenottopaikkojen ⌫ mittauspisteiden vähimmäismäärän vähentäminen. ⇨ vyöhykkeillä, joilla arviointikynnykset eivät ylity. Vyöhykkeillä, joilla raja- tai tavoitearvot ylittyvät, sekä kiinteiden mittausten että mallintamissovellusten käytön olisi oltava pakollista. Ilmassa olevien epäpuhtauksien taustapitoisuuksia ja laskeumia olisi myös seurattava enemmän, jotta saasteiden tasoja ja leviämistä voitaisiin ymmärtää paremmin.⇦

🡻 2008/50, johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(10)Mallintamistekniikoita ⇨ Mallintamissovelluksia ⇦ pitäisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan, jotta yksittäisiä tietoja voidaan tulkita pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan ⇨ , jotta ilmanlaatunormien rikkominen voidaan havaita paremmin ja jotta saadaan tietoa ilmanlaatusuunnitelmien laatimista ja näytteenottopaikkojen sijoittamista varten ⇦. Tämä voisi toimia perustana kyseisen alueen väestön kollektiivisen altistumisen laskemiselle. ⇨ Tässä direktiivissä määriteltyjen ilmanlaadun seurantaa koskevien vaatimusten lisäksi jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään seurantaa varten EU:n avaruusohjelman maanhavainnointiosion, erityisesti Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelujen (CAMS), tarjoamia tietotuotteita ja täydentäviä työkaluja (esim. säännöllisiä arviointi- ja laadunarviointiraportteja ja toimintapolitiikan verkkosovelluksia). ⇦

⇩ uusi

(11)On tärkeää, että uutta huolta aiheuttavia epäpuhtauksia, kuten ultrapieniä hiukkasia, mustaa hiiltä ja alkuainehiiltä sekä ammoniakkia ja hiukkasten hapettumispotentiaalia, seurataan, jotta voidaan tukea tieteellistä ymmärrystä niiden terveys- ja ympäristövaikutuksista WHO:n suositusten mukaisesti.

🡻 2008/50, johdanto-osan 8 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(12)Maaseudun tausta-alueilla olisi suoritettava yksityiskohtaisia pienhiukkasmittauksia, jotta tämän epäpuhtauden vaikutuksista saataisiin lisää tietoa ja voitaisiin kehittää asianmukaisia menettelytapoja. Tällaisten mittausten olisi oltava yhdenmukaisia 11 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyllä neuvoston päätöksellä 81/462/ETY 44 hyväksytyn, valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn ⌦ Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) ⌫ yleissopimuksen nojalla ⇨ ja sen pöytäkirjojen mukaisesti, mukaan lukien vuonna 1999 tehty ja vuonna 2012 tarkistettu pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä ⇦ perustettua ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) kanssa.

🡻 2008/50, johdanto-osan 7 kappale

(13)Jotta ilman epäpuhtauksista yhteisössä kerätyt tiedot olisivat tarpeeksi edustavia ja riittävässä määrin vertailukelpoisia, on tärkeää käyttää ilmanlaadun arvioinnissa käytettävien mittausasemien määrän ja sijainnin määrittelyssä yhdenmukaisia mittaustekniikkoja ja yhteisiä perusteita. Ilmanlaadun arviointiin voidaan käyttää myös muita tekniikoita kuin mittauksia, joten on tarpeen määritellä perusteet näiden tekniikoiden käytölle ja niiden tarkkuusvaatimuksille.

🡻 2004/107, johdanto-osan 12 kappale

⇨ uusi

(14)Standardoidut tarkat mittausmenetelmät ja yleiset perusteet mittausasemien sijoittamiselle ovat tärkeitä tekijöitä pyrittäessä arvioimaan ilmanlaatua siten, että tiedot ovat vertailukelpoisia koko yhteisön alueelta. Mittauksessa käytettävien vertailumenetelmien laatimisella tunnustetaan olevan tärkeä merkitys. Komissio on jo antanut tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan CEN-standardeja sekä sellaisten ilmassa olevien aineiden mittauksille, joille on määritelty tavoitearvot (arseeni, kadmium, nikkeli ja bentso(a)pyreeni), että raskasmetallien laskeumien ⇨ polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen ⇦ mittauksille ⇨ ja ilmassa olevien kaasumaisten epäpuhtauksien ja hiukkasten pitoisuuksien määrittämiseen käytettävien anturijärjestelmien toiminnan arvioinnille ⇦, jotta standardit saataisiin kehitettyä ja hyväksyttyä jo varhaisessa vaiheessa. Jos CEN-standardien mukaisia menetelmiä ei ole, olisi oltava sallittua käyttää kansainvälisiä tai kansallisia standardoituja mittauksiin sovellettavia vertailumenetelmiä.

🡻 2008/50, johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(15)Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on erityisen tärkeää torjua epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä ja määrittää ja panna täytäntöön tehokkaimmat päästöjä vähentävät toimenpiteet paikallisella, kansallisella ja ⌦ unionin ⌫ yhteisön tasolla ⇨ erityisesti silloin, kun kyseessä ovat maatalouden, teollisuuden, liikenteen ja energiantuotannon päästöt ⇦ . Sen vuoksi olisi vältettävä, ehkäistävä tai vähennettävä haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöjä ja asetettava tarkoituksenmukaisia ⇨ ilmanlaatunormeja ⇦ ilmanlaadun tavoitteita ottaen huomioon asian kannalta merkitykselliset Maailman terveysjärjestön normit, ohjeet ja ohjelmat.

🡻 2004/107, johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(16)Tieteellinen näyttö osoittaa, että ⇨ rikkidioksidi, typpidioksidi ja typen oksidit, hiukkaset, lyijy, bentseeni, hiilimonoksidi, ⇦ arseeni, kadmium, nikkeli, ja eräät polysykliset aromaattiset hiilivedyt ⇨ ja otsoni aiheuttavat merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ⇦ ovat genotoksisia karsinogeenejä. Ei ole voitu määrittää kynnysarvoja, joita alhaisemmat määrät näitä aineita eivät aiheuta riskiä ihmisten terveydelle. Vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön johtuvat ilmassa olevista pitoisuuksista sekä laskeumista. Kustannustehokkuuteen liittyvistä syistä tietyillä alueilla ei saada ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, nikkelin ja polysyklisen aromaattisen hiilivedyn pitoisuuksia sellaiselle tasolle, joka ei aiheuttaisi merkittävää riskiä ihmisten terveydelle.

🡻 2004/107, johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(17)⇨ Lyijy, ⇦ aArseeni, kadmium, elohopea, nikkeli ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt vaikuttavat ihmisten terveyteen, myös ravintoketjun välityksellä, sekä koko ympäristöön ⌦ myös ⌫ ilmassa olevien pitoisuuksien ja laskeumien kautta. Näiden aineiden kertyminen maaperään ja pohjavesien suojelu olisi otettava huomioon. Jotta voitaisiin helpottaa tämän direktiivin tarkistamista vuonna 2010, komission ja jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuuksia edistää tutkimusta arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksien ja erityisesti laskeumien vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön.

⇩ uusi

(18)Väestön keskimääräistä altistumista epäpuhtauksille, joilla on todistetusti suurin vaikutus ihmisten terveyteen, eli pienhiukkasille (PM2.5) ja typpidioksidille (NO2) olisi WHO:n suositusten perusteella vähennettävä. Tämän vuoksi näiden epäpuhtauksien osalta olisi raja-arvojen lisäksi otettava käyttöön keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoite.

🡻 2004/107, johdanto-osan 4 kappale

⇨ uusi

(19)⇨ Ilmanlaatudirektiivien (direktiivit 2004/107/EY ja 2008/50/EY) toimivuustarkastus 45 osoitti, että raja-arvot ovat tehokkaampia kuin tavoitearvot epäpuhtauspitoisuuksien vähentämisessä. ⇦ Koska tavoitteena on minimoida ilmassa olevan arseenin, kadmiumin ja nikkelin sekä aromaattisten hiilivetyjen haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen, kiinnittäen erityistä huomiota herkkiin ⇨ ja haavoittuviin ⇦ väestöryhmiin, ja koko ympäristöön, ⇨ ilmassa oleville rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten, lyijyn, bentseenin, hiilimonoksidin, arseenin, kadmiumin, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksille ⇦ olisi asetettava tavoitearvot ⇨ raja-arvot ⇦ , jotka olisi saavutettava mahdollisimman hyvin. Ilmassa olevien polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen aiheuttaman syöpäriskin merkkiaineena olisi käytettävä bentso(a)pyreenia.

⇩ uusi

(20)Jotta jäsenvaltiot voisivat valmistautua tässä direktiivissä vahvistettuihin tarkistettuihin ilmanlaatunormeihin ja jotta oikeudellinen jatkuvuus voitaisiin varmistaa, raja-arvojen olisi siirtymäkauden ajan oltava samat kuin kumotuissa direktiiveissä vahvistetut raja-arvot, kunnes uusia raja-arvoja aletaan soveltaa.

🡻 2008/50, johdanto-osan 13 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(21)Otsoni on valtioiden rajat ylittävä epäpuhtaus, jota muodostuu ilmakehässä ensisijaisten epäpuhtauksien päästöistä; näitä on käsitelty tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2016/2284/EU 46 2001/81/EY 47 . Kehitys kohti tässä direktiivissä vahvistettavia ilmanlaatutavoitteita ja otsonia koskevia pitkän aikavälin tavoitteita olisi määriteltävä direktiivissä 2016/2284/EU2001/81/EY säädettyjen tavoitteiden ja ⇨ päästövähennyssitoumusten ⇦ päästökattojen mukaisesti ja panemalla tarvittaessa täytäntöön ⇨ kustannustehokkaita toimenpiteitä ja ⇦ tässä direktiivissä säädettyjä ilmanlaatusuunnitelmia.

🡻 2008/50, johdanto-osan 12 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(22)Voimassa olevia ⇨ Otsonin ⇦ tavoitearvoja ja pitkän aikavälin tavoitteita, joilla varmistetaan ihmisten terveyden ja kasvillisuuden sekä ekosysteemien tehokas suojelu otsonille altistumisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta, ei saisi muuttaa ⇨ pitäisi päivittää Maailman terveysjärjestön viimeisimpien suositusten perusteella ⇦.

(23)⇨ Rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten (PM10 ja PM2,5) ja otsonin ⇦  Otsonin osalta olisi asetettava ⇨ varoituskynnys ⇦ varoitus- ja ⇨ otsonin osalta ⇦ tiedotuskynnys väestön ja sen ⇨ haavoittuvien ja ⇦ herkkien osien suojelemiseksi lyhytaikaiselta altistumiselta kohonneille otsonipitoisuuksille. Näiden kynnysten ylittyessä väestölle olisi annettava tietoja altistumisen aiheuttamista riskeistä ja toteutettava tarvittaessa lyhyen aikavälin toimia otsonitasojen ⇨ saastetasojen ⇦ alentamiseksi, jos varoituskynnys ylittyy.

🡻 2004/107, johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

(24) ⌦ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ⌫ Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ⌦ 193 ⌫ 176 artiklan perusteella jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa tiukempia suojatoimenpiteitä, jotka liittyvät arseeniin, kadmiumiin, elohopeaan, nikkeliin ja polysyklisiin aromaattisiin hiilivetyihin, mikäli toimenpiteet ovat sopusoinnussa perustamissopimuksen kanssa ja niistä on ilmoitettu komissiolle.

🡻 2008/50, johdanto-osan 9 kappale

⇨ uusi

(25)Ilmanlaatu olisi säilytettävä sellaisenaan, jos se on jo hyvä, tai sitä olisi parannettava. Jos ⇨ on riski siitä, että ⇦ tässä direktiivissä säädettyjä ilmanlaatua koskevia tavoitteita ⇨ normeja ei saavuteta, tai jos niitä ei ole saavutettu ⇦ ei saavuteta, jäsenvaltioiden olisi toteutettava ⇨ välittömästi ⇦ toimia raja-arvojen ⇨ , keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ⇦ ja kriittisten tasojen noudattamiseksi ja mikäli mahdollista, saavutettava ⇨ otsonin ⇦ tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet.

🡻 2004/107, johdanto-osan 9 kappale

(26)Elohopea on hyvin vaarallinen aine ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta. Sitä esiintyy kaikkialla ympäristössä ja metyylielohopean muodossa sillä on taipumus kertyä organismeihin, jolloin pitoisuudet keskittyvät erityisesti ravintoketjun huipulla oleviin organismeihin. Ilmakehään vapautunut elohopea voi kulkeutua pitkien matkojen päähän.

🡻 2004/107, johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(27)Komissio aikoo julkaista vuonna 2005 elinkaarinäkökulmaan perustuvan johdonmukaisen strategian, joka sisältää toimenpiteitä ⌦ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/852 48 tavoitteena on ⌫ ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi suojeleminen elohopeapäästöiltä, ja jossa otetaan elinkaarinäkökulman mukaisesti ottaen huomioon tuotanto, käyttö, jätteidenkäsittely ja päästöt. Tässä yhteydessä komission olisi tarkasteltava kaikkia aiheellisia toimenpiteitä, joilla vähennettäisiin elohopeamääriä maa- ja vesiekosysteemeissä ja siten elohopean kulkeutumista ravinnon mukana sekä vältettäisiin elohopean esiintyminen tietyissä tuotteissa. ⇨ Tässä direktiivissä olevat elohopean seurantaa koskevat säännökset täydentävät ja tukevat kyseistä asetusta. ⇦

🡻 2008/50, johdanto-osan 10 kappale

⇨ uusi

(28)Ilman epäpuhtauksien kasvillisuudelle ja luonnon ekosysteemeille aiheuttamat riskit ovat huomattavimmat kaupunkialueiden ulkopuolella. Tällaisten riskien arvioinnissa ja kasvillisuuden suojeluun liittyvien kriittisten tasojen noudattamisessa olisi sen vuoksi keskityttävä rakennetun ympäristön ulkopuolella oleviin alueisiin. ⇨ Arvioinnissa olisi otettava huomioon direktiivin (EU) 2016/2284 vaatimukset, jotka koskevat ilman pilaantumisen maa- ja vesiekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten seurantaa ja tällaisista vaikutuksista raportointia, ja täydennettävä näitä vaatimuksia. ⇦

🡻 2008/50, johdanto-osan 15 kappale

⇨ uusi

(29)Luonnollisista lähteistä peräisin olevia päästöosuuksia voidaan arvioida, mutta niitä ei voi rajoittaa. Näin ollen jos luonnosta peräisin olevat päästöosuudet ilman epäpuhtauspäästöissä voidaan määritellä riittävän varmasti ja jos ylitykset johtuvat kokonaan tai osittain tällaisista luonnosta peräisin olevista päästöistä, ne voidaan tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin vähentää ilmanlaadun raja-arvojen ⇨ ja keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ⇦ noudattamista arvioitaessa. PM10-hHiukkasten raja-arvojen ylitykset, jotka johtuvat teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta, saadaan myös vähentää ilmanlaadun raja-arvojen noudattamista arvioitaessa, edellyttäen että pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kohtuullisia toimenpiteitä.

🡻 2008/50, johdanto-osan 16 kappale (mukautettu)

(30) ⌦ Vyöhykkeillä ⌫ Alueilla ja taajamissa, joissajoilla olosuhteet ovat erityisen hankalat, ilmanlaatua koskevien raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa olisi voitava jatkaa tapauksissa, joissa tarkoituksenmukaisista pilaantumisen vähennystoimista huolimatta tietyillä  ⌦ vyöhykkeillä ⌫ alueilla ja tietyissä taajamissa on akuutteja vaikeuksia saavuttaa raja-arvoja. Kaikkiin tiettyä ⌦ vyöhykettä ⌫ aluetta tai taajamaa koskeviin määräajanpidennyksiin olisi liitettävä kattava suunnitelma, jonka komissio arvioisi sen varmistamiseksi, että tarkistettua määräaikaa noudatetaan. On tärkeää, että on käytettävissä tarvittavia yhteisön toimenpiteitä, jotka heijastavat ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa lähteisiin kohdistuville toimille valittua vaatimustasoa, jotta päästöjä voidaan vähentää tehokkaasti tässä direktiivissä raja-arvojen saavuttamiselle asetetussa määräajassa, ja ne olisi otettava huomioon arvioitaessa saavuttamiselle asetetun määräajan jatkamista koskevia pyyntöjä.

🡻 2008/50, johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(31) ⌦ Vyöhykkeille ⌫ Alueille ja taajamille, joiden osalta ilman epäpuhtauspitoisuudet ylittävät kyseistä ⌦ vyöhykettä ⌫ aluetta tai taajamaa koskevat ilmanlaadun tavoitearvot tai raja-arvot sekä mahdolliset tilapäiset sallitut ylitysmarginaalit, ⇨ otsonin tavoitearvot tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, ⇦ olisi laadittava ⇨ ja päivitettävä ⇦ ilmanlaatusuunnitelmat. Ilman epäpuhtaudet ovat peräisin useista eri lähteistä ja toiminnoista. Eri toimintalinjojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi tällaisten ilmanlaatusuunnitelmien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava yhdenmukaisia tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY 49  2010/75/EU 50 , direktiivin (EU) 2016/2284 direktiivin 2001/81/EY sekä ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY 51 52 mukaisesti laadittujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa ja lisäksi ne olisi yhdistettävä niihin. Tässä direktiivissä asetetut ilmanlaatua koskevat tavoitteet otetaan myös kaikilta osin huomioon myönnettäessä lupia teollisen toiminnan harjoittamiseen ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY 53 mukaisesti.

⇩ uusi

(32)Ilmanlaatusuunnitelmia olisi myös laadittava ennen vuotta 2030, jos on vaarana, että jäsenvaltiot eivät saavuta raja-arvoja tai otsonin tavoitearvoa siihen mennessä; näin voidaan varmistaa, että epäpuhtaustasoja alennetaan vastaavasti.

🡻 2008/50, johdanto-osan 19 kappale

⇨ uusi

(33)Olisi laadittava toimintasuunnitelmia, joista ilmenevät lyhyellä aikavälillä toteutettavat toimet alueilla, joilla on riski yhden tai useamman varoituskynnyksen ylittymisestä, jotta voidaan vähentää tällaisten ylitysten riskiä ja lyhentää niiden kestoa. Jos riski koskee yhtä tai useampaa raja-arvoa tai tavoitearvoa, jäsenvaltiot voivat tarvittaessa laatia tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia. Otsonin osalta tällaisissa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmissa olisi otettava huomioon ohjeista ilman otsonista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY täytäntöönpanemiseksi 19 päivänä maaliskuuta 2004 tehty komission päätös 2004/279/EY.

🡻 2008/50, johdanto-osan 20 kappale

⇨ uusi

(34)Jäsenvaltioiden olisi kuultava toisiaan ⇨ tehtävä yhteistyötä ⇦ , jos toisen jäsenvaltion aiheuttaman merkittävän pilaantumisen takia epäpuhtauden taso ylittää tai todennäköisesti ylittää sovellettavat ilmanlaatutavoitteet ⇨ minkä tahansa raja-arvon, otsonin tavoitearvon, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ⇦ ja soveltuvin osin sallitun ylitysmarginaalin tai tapauksesta riippuen varoituskynnyksen. Tiettyjen epäpuhtauksien, kuten otsonin tai hiukkasten, kulkeutuminen helposti valtiosta toiseen voi edellyttää naapurijäsenvaltioiden välistä yhteensovittamista ilmanlaatusuunnitelmien ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä yleisölle tiedottamisessa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa jatkettava yhteistyötä kolmansien maiden kanssa korostaen erityisesti ehdokasvaltioiden varhaista mukanaoloa. ⇨ Komissiolle olisi ilmoitettava tällaisesta yhteistyöstä hyvissä ajoin, ja se olisi kutsuttava siihen mukaan. ⇦

🡻 2008/50, johdanto-osan 21 kappale

⇨ uusi

(35)Jäsenvaltioiden ja komission on kerättävä, vaihdettava ja levitettävä ilmanlaatua koskevia tietoja, jotta ilman pilaantumisen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin ja asianmukaisia toimintatapoja kehitettäisiin. Yleisön saatavilla olisi oltava säännöllisesti ajantasaista tietoa kaikkien säänneltyjen ilman epäpuhtauksien pitoisuuksista ⇨ sekä ilmanlaatusuunnitelmista ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmista ⇦.

🡻 2008/50, johdanto-osan 22 kappale

⇨ uusi

(36)⇨ Tiedot säänneltyjen epäpuhtauksien pitoisuuksista ja laskeumista olisi toimitettava komissiolle määräaikaisraporttien laatimista varten. ⇦ Ilmanlaatua koskevien tietojen käsittelyn ja vertailun helpottamiseksi tiedot olisi toimitettava komissiolle yhdenmukaisessa muodossa.

🡻 2008/50, johdanto-osan 23 kappale

(37)Ilmanlaatua koskevien tietojen toimittamista, arviointia ja raportointia koskevia menettelyjä on mukautettava, jotta sähköisiä välineitä ja internetiä voitaisiin käyttää pääasiallisina välineinä tietojen saattamiseksi yleisön saataville ja menettelyt olisivat yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY 54 mukaiset.

🡻 2008/50, johdanto-osan 24 kappale

(38)On asianmukaista säätää mahdollisuudesta mukauttaa ilmanlaadun arvioinnissa käytettävät perusteet ja tekniikat tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen sekä toimitettaviin tietoihin.

⇩ uusi

(39)Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä 55 on selvennetty, jäsenvaltiot eivät voi rajoittaa viranomaisen päätöksen uudelleen tutkimisen edellyttämää asiavaltuutta ainoastaan sellaiseen yleisöön, jota asia koskee ja joka on osallistunut kyseistä päätöstä koskevaan päätöksentekomenettelyyn. Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä 56 on selvennetty myös, että tehokas muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa ja tehokkaat oikeussuojakeinot edellyttävät muun muassa, että yleisöön, jota asia koskee, kuuluvilla henkilöillä olisi oltava oikeus pyytää tuomioistuinta tai toimivaltaista riippumatonta ja puolueetonta elintä määräämään välitoimia tietyn pilaantumisen ehkäisemiseksi. Siksi olisi täsmennettävä, että asiavaltuuden edellytyksenä ei pitäisi olla se, että kyseessä oleva yleisön jäsen on osallistunut tämän direktiivin mukaisiin päätöksentekomenettelyihin. Lisäksi mahdollinen tutkintamenettely olisi toteutettava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja oikea-aikaisesti eikä se saisi olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, ja siinä olisi myös säädettävä asianmukaisista ja tehokkaista oikeussuojamekanismeista, mukaan lukien tarvittaessa kieltomääräykset.

🡻 2008/50, johdanto-osan 30 kappale

⇨ uusi

(40)Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti edistää ympäristönsuojelun korkean tason ja ympäristön laadun parantamisen sisällyttämistä unionin politiikkaan kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, kuten määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa. ⇨ Jos ihmisten terveydelle on aiheutunut vahinkoa tämän direktiivin 19, 20 ja 21 artiklan rikkomisen vuoksi, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että henkilöt, joihin tällaiset rikkomukset ovat vaikuttaneet, voivat vaatia ja saada korvausta kyseisestä vahingosta asianomaiselta toimivaltaiselta viranomaiselta. Tässä direktiivissä vahvistettujen korvauksia, muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta sekä seuraamuksia koskevien sääntöjen tavoitteena on välttää, ehkäistä ja vähentää ilman pilaantumisesta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia SEUT-sopimuksen 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Niillä pyritään siten sisällyttämään unionin politiikkoihin ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen perusoikeuskirjan 37 artiklassa vahvistetun kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ja konkretisoidaan velvoite suojella perusoikeuskirjan 2 ja 3 artiklassa vahvistettua oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Ehdotuksella edistetään myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa ihmisten terveyden suojelun osalta. ⇦ 

🡻 2008/50, johdanto-osan 28 kappale (mukautettu)

Velvoite saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajattava niihin säännöksiin, joissa säädetään muutoksista asiasisältöön verrattuna aikaisempiin direktiiveihin.

🡻 2008/50, johdanto-osan 29 kappale (mukautettu)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 57 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

⇩ uusi

(41)Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän direktiivin mukaisten ilmanlaatua koskevien tietojen toimittamista ja raportointia koskevien jäsenvaltioiden vaatimusten täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta, joka koskee i) sääntöjen vahvistamista liittyen ilmanlaatua koskeviin tietoihin, jotka jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön, sekä näiden tietojen toimittamisen aikatauluja ja ii) tietojen raportointitavan virtaviivaistamista sekä ilman pilaantumista jäsenvaltioissa mittaavista verkostoista ja yksittäisistä näytteenottopaikoista saatavien tietojen vastavuoroista vaihtoa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 58 mukaisesti.

(42)Sen varmistamiseksi, että tämä direktiivi täyttää edelleen tavoitteensa, erityisesti ilmanlaadun ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi, komissiolle olisi siirrettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukainen valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin liitteiden muuttamista, jotta voidaan ottaa huomioon tekninen ja tieteellinen kehitys, joka liittyy epäpuhtauksiin, niiden arviointiin ja hallintaan, niiden vaikutuksiin ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta sekä yleisölle tiedottamiseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 59 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(43)Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiempien direktiivien säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempiin direktiiveihin.

(44)Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä X olevassa B osassa vahvistettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

🡻 2004/107, johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY 60 , todetaan, että ilman pilaantuminen on vähennettävä sellaiselle tasolle, että sillä on mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, kiinnittäen erityistä huomiota herkkiin väestöryhmiin, ja koko ympäristöön, että ilmanlaadun seurantaa ja arviointia on parannettava, myös epäpuhtauslaskeumien osalta, ja että yleisölle tiedottamisesta on huolehdittava.

🡻 2004/107, johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY 61 4 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että komissio tekee neuvostolle ehdotuksia kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltujen epäpuhtauksien sääntelystä ottaen huomioon kyseisen artiklan 3 ja 4 kohdan säännökset.

🡻 2004/107, johdanto-osan 5 kappale

Tavoitearvojen saavuttamiseksi ei vaadittaisi toimenpiteitä, jotka aiheuttaisivat kohtuuttomia kustannuksia. Teollisissa laitoksissa ne eivät edellyttäisi muita toimenpiteitä kuin parhaan käytettävissä olevan tekniikan hyödyntämistä, kuten ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/61/EY 62 säädetään, ja erityisesti ne eivät johtaisi laitosten sulkemiseen. Niillä olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki kustannustehokkaat torjuntatoimet aloilla, joilla siihen on aihetta.

🡻 2004/107, johdanto-osan 6 kappale

Erityisesti tämän direktiivin tavoitearvoja ei ole pidettävä direktiivin 96/61/EY 2 artiklan 7 kohdan mukaisina ympäristönlaatunormeina, joissa kyseisen direktiivin 10 artiklan mukaisesti voidaan edellyttää tiukempia ehtoja, kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa.

🡻 2004/107, johdanto-osan 8 kappale

Mikäli pitoisuudet ylittävät tietyt arviointikynnykset, arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin seuraamisen olisi oltava pakollista. Täydentävillä arviointikeinoilla voidaan vähentää kiinteitä mittauksia varten tarvittavien näytteenottopaikkojen määrää. Ilmassa olevia taustapitoisuuksia ja laskeumaa on myös tarkoitus seurata edelleen.

🡻 2004/107, johdanto-osan 13 kappale

Tiedot säänneltyjen epäpuhtauksien pitoisuuksista ja laskeumista olisi toimitettava komissiolle määräaikaisraporttien laatimista varten.

🡻 2004/107, johdanto-osan 14 kappale

Yleisön saatavilla olisi säännöllisesti oltava ajantasaista tietoa ilmassa olevien säänneltyjen aineiden pitoisuuksista ja laskeumista.

🡻 2004/107, johdanto-osan 15 kappale

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

🡻 2004/107, johdanto-osan 16 kappale

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 63 mukaisesti.

🡻 2004/107, johdanto-osan 17 kappale

Tämän direktiivin mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen olisi muutettava ainoastaan säänneltyjen epäpuhtauksien pitoisuuksien ja laskeumien arvioimisen perusteita ja menetelmiä tai yksityiskohtaisia järjestelyjä tietojen toimittamiseksi komissiolle. Tästä mukauttamisesta ei saa suoraan tai välillisesti olla seurauksena tavoite-arvojen muuttaminen,

🡻 2008/50, johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY 64 , todetaan, että ilman pilaantuminen on vähennettävä sellaiselle tasolle, että sillä on mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, kiinnittäen erityistä huomiota herkkiin väestöryhmiin ja koko ympäristöön, että ilmanlaadun seurantaa ja arviointia on parannettava, myös epäpuhtauslaskeumien osalta, ja että yleisölle tiedottamisesta on huolehdittava.

🡻 2008/50, johdanto-osan 2 kappale

Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on erityisen tärkeää torjua epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä ja määrittää ja panna täytäntöön tehokkaimmat päästöjä vähentävät toimenpiteet paikallisella, kansallisella ja yhteisön tasolla. Sen vuoksi olisi vältettävä, ehkäistävä tai vähennettävä haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöjä ja asetettava tarkoituksenmukaisia ilmanlaadun tavoitteita ottaen huomioon asian kannalta merkitykselliset Maailman terveysjärjestön normit, ohjeet ja ohjelmat.

🡻 2008/50, johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/62/EY 65 , ilmassa olevien rikkidioksidin, typpioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22 päivänä huhtikuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/30/EY 66 , ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista 16 päivänä marraskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/69/EY 67 , ilman otsonista 12 päivänä helmikuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/3/EY 68 ja ilman epäpuhtauksia mittaavien jäsenvaltioiden mittausasemaverkostojen ja yksittäisten mittausasemien tietojenvaihtojärjestelmän käyttöönottamisesta 27 päivänä tammikuuta 1997 tehtyä neuvoston päätöstä 97/101/EY 69 on tarkistettava merkittävästi, jotta niihin voidaan sisällyttää terveyden ja tieteen alan viimeisin kehitys ja jäsenvaltioiden kokemukset. Selkeyden, yksinkertaistamisen ja hallinnollisen tehokkuuden vuoksi olisi asianmukaista, että mainitut viisi säädöstä korvataan yhdellä direktiivillä ja tarvittaessa täytäntöönpanotoimilla.

🡻 2008/50, johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

Sen jälkeen kun ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä 15 päivänä joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/107/EY 70 täytäntöönpanosta on saatu riittävästi kokemuksia, voidaan harkita mahdollisuutta mainitun direktiivin säännösten yhdistämiseen tämän direktiivin säännöksiin.

🡻 2008/50, johdanto-osan 11 kappale

Pienhiukkaset (PM2,5) aiheuttavat merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle. PM2,5-hiukkasille ei tähän mennessä ole voitu määrittää kynnysarvoa, jonka alittuessa ne eivät aiheuttaisi riskiä. Sen vuoksi tätä epäpuhtautta ei pitäisi säädellä samalla tavoin kuin muita ilman epäpuhtauksia. Tämän lähestymistavan tavoitteeksi olisi asetettava kaupunkien taustapitoisuuksien yleinen alentaminen, jotta voidaan varmistaa, että suuri osa väestöstä hyötyy paremmasta ilmanlaadusta. Jotta kuitenkin voidaan varmistaa vähimmäistason terveydensuojelu kaikkialla, olisi kyseiseen lähestymistapaan yhdistettävä raja-arvo, jota edeltäisi ensimmäisessä vaiheessa tavoitearvo.

🡻 2008/50, johdanto-osan 17 kappale

Kaikkien asianomaisten toimielinten olisi selvitettävä ensin asianmukaisesti, millaisia lähteisiin kohdistuvia yhteisön toimenpiteitä tarvitaan, erityisesti toimia, joilla parannetaan teollisuuden päästöjä koskevan yhteisön lainsäädännön tehokkuutta, rajoitetaan raskaiden hyötyajoneuvojen moottoreiden pakokaasupäästöjä, vähennetään edelleen jäsenvaltioiden sallittujen tärkeimpien epäpuhtauksien kansallisia päästöjä sekä päästöjä, jotka liittyvät bensiiniautojen tankkaukseen huoltoasemilla, sekä toimia, joilla rajoitetaan polttoaineiden, meriliikenteessä käytettävät polttoaineet mukaan luettuna, rikkipitoisuutta.

🡻 2008/50, johdanto-osan 18 kappale

Alueille ja taajamille, joiden osalta ilman epäpuhtauspitoisuudet ylittävät kyseistä aluetta tai taajamaa koskevat ilmanlaadun tavoitearvot tai raja-arvot sekä mahdolliset tilapäiset sallitut ylitysmarginaalit, olisi laadittava ilmanlaatusuunnitelmat. Ilman epäpuhtaudet ovat peräisin useista eri lähteistä ja toiminnoista. Eri toimintalinjojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi tällaisten ilmanlaatusuunnitelmien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava yhdenmukaisia tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY 71 , direktiivin 2001/81/EY sekä ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY 72 mukaisesti laadittujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa ja lisäksi ne olisi yhdistettävä niihin. Tässä direktiivissä asetetut ilmanlaatua koskevat tavoitteet otetaan myös kaikilta osin huomioon myönnettäessä lupia teollisen toiminnan harjoittamiseen ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY 73 mukaisesti.

🡻 2008/50, johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita ilman epäpuhtauksien rajatylittävän luonteen takia, vaan ne voidaan tämän vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

🡻 2008/50, johdanto-osan 26 kappale

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

🡻 2008/50, johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)

Tiettyjen tällä direktiivillä kumottujen säädösten säännösten olisi jäätävä voimaan, jotta voidaan varmistaa nykyisten typpidioksidia koskevien ilmanlaaturajojen voimassaolo, kunnes ne korvataan 1 päivästä tammikuuta 2010, varmistaa ilmanlaadun raportointia koskevien säännösten voimassaolo, kunnes uudet täytäntöönpanotoimet on vahvistettu, ja huolehtia siitä, että direktiiviin 2004/107/EY liittyvät ilmanlaadun alustavaa arviointia koskevat vaatimukset pysyvät voimassa.

🡻 2008/50, johdanto-osan 31 kappale

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 74 mukaisesti.

🡻 2008/50, johdanto-osan 32 kappale

Komissiolle olisi siirrettävä toimivalta muuttaa liitteitä I–VI, VIII–X ja liitettä XV. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

🡻 2008/50, johdanto-osan 33 kappale (mukautettu)

Kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevassa lausekkeessa jäsenvaltioita vaaditaan varmistamaan, että tarvittavat kaupunkien taustapitoisuusmittaukset aloitetaan hyvissä ajoin keskimääräisen altistumisen indikaattorin määrittelemiseksi, jotta voidaan taata, että altistumisen kansallisen vähennystavoitteen arviointiin ja keskimääräisen altistumisen indikaattorin laskemiseen liittyviä vaatimuksia noudatetaan,

🡻 2008/50

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

🡻 2004/107

1 artikla

Tavoitteet

Tämän direktiivin tavoitteina on:

   a)    vahvistaa tavoitearvot ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksille ihmisten terveyteen ja koko ympäristöön kohdistuvien arseenin, kadmiumin, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi;

   b)    varmistaa arseenin, kadmiumin, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen osalta se, että ilmanlaatua ylläpidetään silloin, kun se on hyvä, ja että sitä muussa tapauksessa parannetaan;

   c)    määrittää yhteiset menetelmät ja perusteet arvioitaessa ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksia sekä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen laskeumia;

   d)    varmistaa, että ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista sekä arseenin, kadmiumin, nikkelin, elohopean ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen laskeumista saadaan riittävästi tietoja ja että tiedot annetaan yleisön saataville.

⇩ uusi

1 artikla

Tavoitteet

1.Tässä direktiivissä asetetaan ilmanlaatua koskeva saasteettomuustavoite, jotta ilmanlaatu paranisi unionissa asteittain tasolle, jota ei enää tieteellisen näytön perusteella pidetä haitallisena ihmisten terveydelle ja luonnon ekosysteemeille, ja siten edistetään myrkyttömän ympäristön saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.

2.Tässä direktiivissä vahvistetaan välivaiheen raja-arvot, tavoitearvot, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet, kriittiset tasot, tiedotuskynnykset, varoituskynnykset ja pitkän aikavälin tavoitteet, jäljempänä ’ilmanlaatunormit’, jotka on saavutettava vuoteen 2030 mennessä ja joita on sen jälkeen tarkistettava säännöllisesti 3 artiklan mukaisesti.

3.Lisäksi tällä direktiivillä edistetään saasteiden vähentämistä, luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisesti, sellaisena kuin se esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2022/591 75 .

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

2 artikla

⌦ Kohde ⌫

Tässä direktiivissä säädetään ⌦ seuraavista ⌫ toimenpiteistä, joiden tavoitteena on:

1.⌦ toimenpiteet, joilla määritellään ja vahvistetaan ilmanlaatua koskevat tavoitteet ⌫ ilmanlaatua koskevien tavoitteiden määritteleminen ja vahvistaminen ihmisten terveydelle ja koko ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi;

2.⌦ toimenpiteet, joilla vahvistetaan yhteiset menetelmät ja perusteet ⌫ ilmanlaadun arvioiminen ⌦ arvioimiseksi ⌫ jäsenvaltioissa yhteisin menetelmin ja perustein;

3.⇨ toimenpiteet ilmanlaadun pitkän aikavälin kehityksen ⇦ ilmanlaatua koskevien tietojen hankkiminen ilman pilaantumisen ja haittavaikutusten torjumiseksi sekä ⌦ unionin ja ⌫ kansallisten ja yhteisön toimien ⇨ ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten ⇦ pitkän aikavälin kehityksen ja niillä aikaansaatujen parannusten seuraamiseksi;

4.⌦ toimenpiteet, joilla varmistetaan ⌫ ilmanlaatua koskevien tietojen julkisen saatavuuden varmistaminen ⌦ julkinen saatavuus ⌫;

5.⌦ toimenpiteet, joilla pidetään ilmanlaatu ⌫ ilmanlaadun ylläpitäminen sellaisenaan silloin kun se on hyvä, ja muissa tapauksissa  ⌦ parannetaan sitä ⌫ sen parantaminen;

6.⌦ toimenpiteet, joilla edistetään ⌫ jäsenvaltioiden ⌦ yhteistyötä ⌫ yhteistyön edistäminen ilman pilaantumisen vähentämiseksi.

⇩ uusi

3 artikla

Säännöllinen uudelleentarkastelu

1.    Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein tai useammin, jos se on merkittävien uusien tieteellisten tulosten mukaan tarpeen, 1 artiklassa asetetun tavoitteen saavuttamisen kannalta merkityksellistä tieteellistä näyttöä, joka liittyy ilman epäpuhtauksiin ja niiden vaikutuksiin ihmisten terveyteen ja ympäristöön, ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista.

2.    Uudelleentarkastelussa on arvioitava, ovatko sovellettavat ilmanlaatunormit edelleen asianmukaisia ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien haitallisten vaikutusten välttämistä, ehkäisemistä tai vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamisen kannalta ja olisiko soveltamisalaan sisällytettävä uusia ilman epäpuhtauksia.

Edellä 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi uudelleentarkastelussa on arvioitava, onko tätä direktiiviä tarkistettava sen varmistamiseksi, että se on yhdenmukainen Maailman terveysjärjestön (WHO) ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen ja uusimman tieteellisen tiedon kanssa.

Uudelleentarkastelua varten komissio ottaa huomioon muun muassa seuraavat:

a)Maailman terveysjärjestön ja muiden asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden uusimmat tieteelliset tiedot,

b)ilmanlaatuun ja sen arviointiin vaikuttava teknologinen kehitys,

c)ilmanlaadun tila ja siihin liittyvät vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön jäsenvaltioissa,

d)edistyminen epäpuhtauksien vähentämistä koskevien kansallisten ja unionin toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja ilmanlaadun parantamisessa.

3.    Euroopan ympäristökeskus avustaa komissiota uudelleentarkastelun suorittamisessa.

4.    Jos komissio katsoo sen aiheelliseksi uudelleentarkastelun perusteella, se esittää ehdotuksen ilmanlaatunormien tarkistamisesta tai muiden ilman epäpuhtauksien sisällyttämisestä soveltamisalaan.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

42 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(1)’ilmalla’ ulkoilmaa alailmakehässä lukuun ottamatta direktiivissä 89/654/ETY ⌦  neuvoston direktiivin 89/654/ETY 76 2 artiklassa ⌫ määriteltyjä työpaikkoja, joihin sovelletaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia säännöksiä ja joille yleisöllä ei ole säännöllistä pääsyä;

(2)’epäpuhtaudella’ kaikkia ilmassa olevia aineita, joilla voi olla haitallisia ⌦ vaikutuksia ⌫ seurauksia ihmisen terveydelle ja/tai koko ympäristölle;

(3)’tasolla’ epäpuhtauden pitoisuutta ilmassa tai sen laskeumaa tiettynä aikana;

🡻 2004/107 (mukautettu)

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin 96/62/EY 2 artiklan määritelmiä ’tavoitearvon’ määritelmää lukuun ottamatta.

Lisäksi tässä direktiivissä tarkoitetaan

a) ’tavoitearvolla’ : ilmassa olevaa pitoisuutta, joka on vahvistettu ihmisten terveyteen ja koko ympäristöön kohdistuvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi ja joka on saavutettava mahdollisuuksien mukaan määrätyn ajan kuluessa;

(4)b) ’kokonaislaskeumalla’ : ilmakehästä tietyllä alueella oleville pinnoille ⌦ , kuten maaperään, kasvillisuuteen, vesiin tai rakennuksiin, ⌫ (esimerkiksi maaperä, kasvillisuus, vesi, rakennukset) tietyn ajan kuluessa siirtyvien epäpuhtauksien kokonaismassaa;

🡻 2008/50

(5)18. ’PM10-hiukkasilla’ hiukkasia, jotka läpäisevät PM10-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän, EN 12341 -standardin, mukaisen koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 10 μm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

(6)19. ’PM2,5-hiukkasilla’ hiukkasia, jotka läpäisevät PM2,5-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän, EN 14907 -standardin, mukaisen koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 2,5 μm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

(7)24. ’typen oksideilla’ typpimonoksidin (typpioksidin) ja typpidioksidin volyymin sekoitussuhteen (ppbv) summaa ilmaistuna typpidioksidin massakonsentraatioyksiköinä (μg/m3);

🡻 2004/107 (mukautettu)

c) ’ylemmällä arviointikynnyksellä’ : liitteessä II määritettyä tasoa, jonka alittuessa ilmanlaadun arviointiin voidaan käyttää mittauksien ja mallintamistekniikoiden yhdistelmää direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d) ’alemmalla arviointikynnyksellä’ : liitteessä II määritettyä tasoa, jonka alittuessa ilmanlaadun arvioinnissa on mahdollista käyttää pelkkiä mallintamis- tai objektiivisia arviointitekniikoita direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

e) ’kiinteillä mittauksilla’ : mittauksia, joita suoritetaan määrätyillä paikoilla joko jatkuvatoimisesti tai satunnaisotannalla direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

(8)f) ’arseenilla’, ’kadmiumilla’, ’nikkelillä’ ja ’bentso(a)pyreenillä’ : näiden aineiden ja yhdisteiden kokonaispitoisuutta PM10-fraktiossa;

g) ’PM10-hiukkasilla’ : hiukkasia, jotka läpäisevät EN 12341 -standardin mukaisen kokoerottelevan näytteenottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 10 μm:n kokoisille hiukkasille on 50 %;

(9)h) ’polysyklisillä aromaattisilla hiilivedyillä’ : orgaanisia yhdisteitä, jotka muodostuvat ainakin kahdesta yhdistyneestä kokonaan hiilestä ja vedystä koostuvasta aromaattisesta renkaasta.

(10)i) ’kaasumaisen elohopean kokonaismäärällä’ : alkuainemuodossa olevaa elohopeahöyryä (Hg0) ja reaktiivista kaasumaista elohopeaa eli vesiliukoisia elohopealaatuja, joiden höyrypaine on riittävän korkea, jotta ne voivat esiintyä kaasufaasissa;.

🡻 2008/50

(11)27. ’haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä’ (VOC) metaania lukuun ottamatta kaikkia ihmisten toiminnasta tai luonnosta peräisin olevia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa;

(12)28. ’otsonia muodostavilla yhdisteillä’ aineita, jotka edistävät alailmakehän otsonin muodostumista; ja joista eräitä on mainittu liitteessä X.

⇩ uusi

(13)’mustalla hiilellä’ (BC) optisten menetelmien perusteella johdettua ekvivalenttia mustaa hiiltä (eBC);

(14)’ultrapienillä hiukkasilla’ (UFP) hiukkasten lukumääräpitoisuuksia kuutiosenttimetrissä hiukkaskokoalueelta, jonka alaraja on ≤ 10 nm ja johon ei sovelleta ylärajaa;

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

(15)16. ⌦ ’vyöhykkeellä’ jäsenvaltion alueen osaa ⌫ ’alueella’ osaa jäsenvaltion alueesta, jonka kyseinen jäsenvaltio on rajannut ilmanlaadun arviointia ja hallintaa varten;

(16)17. ’taajamalla’ aluetta, joka on 250 000:ta asukasta suurempi väestökeskittymä ⌦ yli 250 000 asukkaan väestökeskittymää ⌫ tai, jos asukkaita on enintään 250 000, aluetta, jonka asukastiheys neliökilometriä kohden on jäsenvaltion määrittelemä;

(17)4. ’arvioinnilla’ menetelmää, jolla mitataan, lasketaan, ennustetaan tai arvioidaan tasot;

(18)12. ’ylemmällä arviointikynnyksellä’ tasoa, jota alhaisemmalla tasolla voidaan käyttää kiinteiden mittausten ja mallintamistekniikoiden ja/tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää ⇨ joka määrittää tarvittavan arviointijärjestelmän ⇦ ilmanlaadun arvioimiseksi;

13.    ’alemmalla arviointikynnyksellä’ tasoa, jota alhaisemmalla tasolla voidaan käyttää ainoastaan joko mallintamista tai objektiivista arviointia ilmanlaadun arvioimiseksi;

(19)25. ’kiinteillä mittauksilla’ ⇨ näytteenottopaikoilla, jotka pysyvät samoina vähintään yhden kalenterivuoden ajan, ⇦ määrätyillä paikoilla joko jatkuvasti tai satunnaisotannalla suoritettuja mittauksia, joilla määritetään tasot asiaankuuluvien laatutavoitteiden mukaisesti;

(20)26. ’suuntaa-antavilla mittauksilla’ mittauksia, jotka täyttävät vähemmän tiukat tietojen laatutavoitteet kuin kiinteät mittaukset;

⇩ uusi

(21)’objektiivisella arvioinnilla’ arviointimenetelmää, jolla saadaan asiantuntija-arvion avulla määrällistä tai laadullista tietoa epäpuhtauden pitoisuuden tai laskeuman tasosta ja johon voi sisältyä tilastollisten välineiden, kaukokartoituksen ja in situ -antureiden käyttö;

(22)’alueellisella edustavuudella’ arviointiin sovellettavaa lähestymistapaa, jossa näytteenottopaikalla havaitut ilmanlaadusta kertovat muuttujat edustavat selkeästi rajattua maantieteellistä aluetta siinä määrin, että kyseisen alueen ilmanlaadun muuttujat eivät poikkea näytteenottopaikalla havaituista muuttujista enempää kuin ennalta määritetyn marginaalin verran;

🡻 2008/50

(23)23. ’kaupunkien tausta-alueilla’ kaupunkialueita, joilla esiintyvät tasot edustavat kaupunkiväestön yleistä altistumista;

⇩ uusi

(24)’maaseudun tausta-alueilla’ maaseutualueita, joiden väestötiheys on alhainen ja joilla esiintyvät tasot edustavat maaseutuväestön yleistä altistumista;

(25)’supermittausasemalla’ kaupunkien tai maaseudun tausta-alueella sijaitsevaa mittausasemaa, jossa yhdistetään useita näytteenottopaikkoja pitkän aikavälin tietojen keräämiseksi useista epäpuhtauksista;

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

(26)5. ’raja-arvolla’ tasoa, ⌦ jota ei saa ylittää ja ⌫ joka on vahvistettu tieteellisin perustein ihmisen terveydelle ja/tai ympäristölle haitallisten ⌦ vaikutusten ⌫ seurausten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi, joka on saavutettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen kun se on saavutettu;

(27)9. ’ ⇨ otsonin ⇦ tavoitearvolla’ tasoa, joka on vahvistettu ⇨ tieteellisin perustein otsonista johtuvien ⇦ ihmisen ⌦ terveydelle tai ympäristölle haitallisten vaikutusten ⌫ terveyden ja/tai ympäristön vahingoittumisen välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi pitkällä aikavälillä ja joka on saavutettava mahdollisuuksien mukaan määrätyn ajan kuluessa;

(28)20. ’keskimääräisen altistumisen indikaattorilla’ keskimääräistä tasoa, joka on määritelty koko jäsenvaltion alueella ⇨ kaupunkien tausta-alueilta tehdyin mittauksin NUTS 1 -tason, sellaisena kuin se kuvataan asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, koko alueyksikön laajuisesti ⇦ tehtyjen kaupunkien taustapitoisuusmittausten perusteella ⇨ tai, jos kyseisessä alueyksikössä ei ole kaupunkialueita, maaseudun tausta-alueilta tehdyin mittauksin ⇦ ja jossa otetaan huomioon väestön altistuminen;. sSitä käytetään altistumisen kansallisen vähennystavoitteen ⇨ keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ⇦ ja ⇨ keskimääräistä ⇦ altistuspitoisuutta koskevan velvoitteen laskemiseen ⇨ tavoitteen täyttymisen tarkistamiseen kyseessä olevassa alueyksikössä ⇦;

(29)22. ’altistumisen kansallisella vähennystavoitteella ⇨ keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteella ⇦’ vertailuvuodelle määriteltyä ⇨ NUTS 1 -tason, sellaisena kuin se kuvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 77 , alueyksikön ⇦ jäsenvaltion väestön keskimääräisen altistumisen ⇨ , keskimääräisen altistumisen indikaattorina ilmaistuna, ⇦ prosentuaalista pienentymistä, jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja joka on saavutettava mahdollisuuksien mukaan määrätyn ajan kuluessa; 

(30)21. ’ ⇨ keskimääräistä ⇦ altistuspitoisuutta koskevalla ⇨ tavoitteella ⇦ velvoitteella’ keskimääräisen altistumisen indikaattorin perusteella vahvistettua tasoa, ⌦ joka on saavutettava ja ⌫ jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja joka on saavutettava määrätyn ajan kuluessa;

(31)6. ’kriittisellä tasolla’ tasoa, joka on vahvistettu tieteellisin perustein ja jota suuremmat pitoisuudet voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia joissakin reseptoreissa, kuten puissa, muissa kasveissa tai luonnollisissa ekosysteemeissä, mutteivät ihmisissä;

(32)11. ’tiedotuskynnyksellä’ tasoa, jonka ylittyessä lyhytaikainen altistuminen vaarantaa ⌦ ihmisten terveyden ⌫ erityisen herkkien väestöryhmien ⌦ ja haavoittuvien väestöryhmien osalta ⌫ terveyden ja jonka ylittyessä tarvitaan välitöntä ja asianmukaista tiedottamista;

(33)10. ’varoituskynnyksellä’ tasoa, jonka ylittyessä lyhytaikainen altistuminen vaarantaa ihmisten terveyden koko väestön osalta ja jonka ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä viipymättä;

7.    ’ylitysmarginaalilla’ sitä prosenttimäärää raja-arvosta, jonka verran tämä saa ylittyä tässä direktiivissä vahvistetuin edellytyksin; 

(34)14. ’pitkän aikavälin tavoitteella’ tasoa, joka on saavutettava pitkällä aikavälillä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tehokkaasti, paitsi jos sen saavuttaminen ei ole mahdollista oikeasuhtaisilla toimenpiteillä;

(35)15. ’luonnollisista lähteistä peräisin olevilla päästöosuuksilla’ epäpuhtauspäästöjä, jotka eivät johdu suoraan tai välillisesti ihmisen toiminnasta ja joita ovat muun muassa luonnonilmiöt kuten tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, geotermaalinen toiminta, maastopalot, voimakkaat tuulet, meren pärskeet tai kuivilta alueilta peräisin olevien luontoperäisten hiukkasten leijuma tai kulkeutuminen ilmakehässä;

(36)8. ’ilmanlaatusuunnitelmilla’ suunnitelmia, joihin sisältyy raja-arvojen, tai ⇨ otsonin ⇦ tavoitearvojen ⇨ tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ⇦ saavuttamiseksi ⌦ noudattamiseksi ⌫ toteutettavia toimenpiteitä;

⇩ uusi

(37)’lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmilla’ suunnitelmia, joissa vahvistetaan kiireelliset toimenpiteet, jotka on toteutettava lyhyellä aikavälillä varoituskynnysten ylittymisen välittömän riskin vähentämiseksi tai sen keston lyhentämiseksi;

(38) ’yleisöllä, jota asia koskee’ yleisöä, johon ilmanlaatunormien ylitykset vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat, tai yleisöä, jonka etua tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyvät päätöksentekomenettelyt koskevat, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, jotka edistävät ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua ja täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset;

(39)’herkillä ja haavoittuvilla väestöryhmillä’ väestöryhmiä, jotka ovat alttiimpia ilman pilaantumisen vaikutuksille kuin väestö keskimäärin, koska niillä on suurempi herkkyys tai alhaisempi kynnys terveysvaikutuksille tai heikommat mahdollisuudet suojautua.

🡻 2008/50

53 artikla

Vastuut

Jäsenvaltioiden on nimettävä tarkoituksenmukaisilta tasoilta toimivaltaiset viranomaiset ja elimet, jotka ovat vastuussa seuraavista tehtävistä:

a)ilmanlaadun arviointi;

b)mittausmenetelmien (menetelmät, laitteet, verkostot ja laboratoriot) hyväksyminen;

c)mittausten tarkkuuden varmistaminen;

⇩ uusi

d) mallintamissovellusten tarkkuuden varmistaminen; 

🡻 2008/50 (mukautettu)

ed)arviointimenetelmien analysointi;

fe)mahdollisten komission järjestämien laadunvarmistusta koskevien yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuisten ohjelmien yhteensovittaminen alueellaan;

gf)yhteistyö muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa;.

⇩ uusi

h)ilmanlaatusuunnitelmien laatiminen;

i)lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatiminen.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

Toimivaltaisten viranomaisten ja elinten on tarvittaessa toimittava liitteessä VI olevan C jakson E ja F kohdan säännösten mukaisesti.

64 artikla

 ⌦ Vyöhykkeiden ⌫ Alueiden ja taajamien määrittäminen

Jäsenvaltioiden on määritettävä ⌦ vyöhykkeet ⌫ alueet ja taajamat alueellaan ⇨ , myös taajamien tasolla silloin, kun se on ilmanlaadun arvioinnin ja hallinnan kannalta asianmukaista ⇦. Ilmanlaadun arviointi ja ilmanlaadun hallinta suoritetaan kaikilla ⌦ vyöhykkeillä ⌫ alueilla ja kaikissa taajamissa.

II LUKU

ILMANLAADUN ⌦ JA LASKEUMIEN MÄÄRIEN ⌫ ARVIOINTI

1 JAKSO

Ilmanlaadun arviointi rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten, lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta

75 artikla

Arviointijärjestelmä

1.     ⌦ Ilmassa olevan ⌫ rRikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten (PM10 ja PM2,5), lyijyn, bentseenin, ja hiilimonoksidin ⌦ , arseenin, kadmiumin, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja otsonin ⌫ osalta on sovellettava liitteessä II olevassa A jaksossa yksilöityjä ylempiä ja alempia arviointikynnyksiä.

Kukin ⌦ vyöhyke ⌫ alue ja taajama on luokiteltava näiden arviointikynnysten mukaisesti.

2.    ⌦ Jäsenvaltioiden on kuitenkin tarkasteltava ⌫ Edellä 1 kohdassa tarkoitettua luokitusta on kuitenkin tarkasteltava uudelleen ainakin joka viides vuosi ⌦ tässä kohdassa ⌫ liitteessä II olevassa B jaksossa vahvistetun menettelyn mukaisesti. Luokituksia on kuitenkin tarkasteltava uudelleen useammin, jos  ⌦ ilman pilaantumista aiheuttavissa ja ⌫ ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi- ⌦ ja ⌫ , tai tarvittaessa typen oksidi-, hiukkas- (PM10, ja PM2,5), lyijy-, tai ⌦ bentseeni-, hiilimonoksidi-, arseeni-, kadmium-, nikkeli-, bentso(a)-pyreeni- tai otsonipitoisuuksia muuttavissa toiminnoissa ⌫ hiilimonoksidipitoisuuksissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

B. Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittymisen määrittäminen

Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ⌦ Arviointikynnysten ⌫ ylittyminen on määritettävä viiden edellisen vuoden aikana saatujen pitoisuuksien pohjalta, jos niistä on saatavilla riittävät tiedot. Arviointikynnys on katsottava ylitetyksi silloin, kun se on ylittynyt ainakin kolmena eri vuonna kyseisten viiden edellisen vuoden aikana.

Jos saatavilla on tietoja lyhyemmältä ajalta kuin viideltä vuodelta, jäsenvaltiot voivat yhdistää lyhyet mittausjaksot, jotka on toteutettu sellaisina vuodenaikoina ja sellaisissa paikoissa, joille korkeimmat epäpuhtaustasot todennäköisesti ovat tyypillisiä, sekä päästöjen kartoituksesta ja mallintamisesta saadut tulokset ja määrittää näiden perusteella ylempien ja alempien arviointikynnysten ylitykset.

86 artikla

Arviointiperusteet

1.    Jäsenvaltioiden on suoritettava kaikilla ⌦ vyöhykkeillään ⌫ alueillaan ja kaikissa taajamissaan ilmanlaadun mittauksia 75 artiklassa tarkoitettujen epäpuhtauksien osalta tämän artiklan 2, 3 ja 4 ⇨ 2–6 ⇦ kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja ⌦ liitteen IV ⌫ liitteessä III vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.     ⌦ Vyöhykkeillä ⌫ Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot ylittävät näille epäpuhtauksille vahvistetut ylemmät arviointikynnykset, on käytettävä ilmanlaadun arvioinnissa kiinteitä mittauksia. Näitä kiinteitä mittauksia voidaan täydentää ⇨ mallintamissovelluksilla ⇦ mallintamistekniikoilla ja/tai suuntaa-antavilla mittauksilla ⇨ ilmanlaadun arvioimiseksi ja ⇦ riittävien tietojen saamiseksi ⇨ ilman epäpuhtauksien ⇦ ilmanlaadun alueellisesta jakautumisesta ⇨ ja kiinteiden mittausten alueellisesta edustavuudesta ⇦ .

3.    ⌦ Vyöhykkeillä ⌫ Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut ylemmät arviointikynnykset ⇨ ylittävät näille epäpuhtauksille liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistetun raja-arvon tai liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetun otsonin tavoitearvon ⇦, ilmanlaadun arvioinnissa voidaan käyttää ⇨ on käytettävä ⇦ kiinteiden mittausten ⇨ lisäksi mallintamissovelluksia ⇦ ja mallintamistekniikoiden ja/tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää.

⇩ uusi

Näissä mallintamissovelluksissa on myös annettava tietoa epäpuhtauksien alueellisesta jakautumisesta ja kiinteiden mittausten alueellisesta edustavuudesta.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

4.    ⌦ Vyöhykkeillä ⌫ Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut alemmat arviointikynnykset, on mallintamista ⇨ mallintamissovelluksia, suuntaa-antavia mittauksia, ⇦ tai objektiivista arviointia ⇨ tai näiden yhdistelmää ⇦ taikka molempia pidettävä riittävinä ilmanlaadun arviointimenetelminä.

⇩ uusi

5. Jos mallintaminen osoittaa jonkin raja-arvon tai otsonin tavoitearvon ylittyvän kiinteiden mittausten ulkopuolisen vyöhykkeen jollakin alueella, on käytettävä kiinteitä tai suuntaa-antavia lisämittauksia vähintään yhden kalenterivuoden ajan sen jälkeen, kun ylitys on kirjattu, kyseisen epäpuhtauden pitoisuuden arvioimiseksi.

🡻 2004/107

⇨ uusi

4 artikla

Ilmassa olevien pitoisuuksien ja laskeumien määrien arviointi

1.    Ilmanlaatu arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin osalta on arvioitava jäsenvaltioiden koko alueella.

2.    Tämän artiklan 7 kohdassa määritettyjen perusteiden mukaisesti mittaukset ovat pakollisia seuraavilla alueilla:

   a)    alueet ja taajamat, joissa pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välillä; ja

   b)    muut alueet ja taajamat, joissa pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen.

Säädettyjä mittauksia voidaan täydentää mallintamistekniikoilla, jotta ilmanlaadusta saadaan riittävästi tietoa.

3.    Alueilla ja taajamissa, joissa pitoisuudet ovat edustavan ajanjakson kuluessa liitteessä II olevan II osan mukaisesti määritettyinä ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välillä, ilmanlaadun arvioimiseksi voidaan käyttää mittausten — liitteessä IV olevassa I osassa tarkoitetut suuntaa-antavat mittaukset mukaan lukien — ja mallintamistekniikoiden yhdistelmää.

4.    Alueilla ja taajamissa, joissa pitoisuudet ovat liitteessä II olevan II osan mukaisesti määritettyinä alemman arviointikynnyksen alapuolella, on pitoisuuksien arvioinnissa mahdollista käyttää pelkkiä mallintamis- tai objektiivisia arviointitekniikoita.

5.    Jos epäpuhtauksia on mitattava, mittaukset suoritetaan määrätyillä paikoilla joko jatkuvatoimisesti tai satunnaisotannalla. Mittausten lukumäärän on oltava riittävä pitoisuuksien määrittämiseksi.

6.    Ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin ylemmät ja alemmat arviointikynnykset vahvistetaan liitteessä II olevassa I osassa. Kaikkien tässä artiklassa tarkoitettujen alueiden tai taajamien luokitusta on tarkistettava vähintään joka viides vuosi tämän direktiivin liitteessä II olevassa II osassa vahvistettua menettelyä noudattaen. Luokitusta on tarkistettava aikaisemmin, jos ilman arseeni-, kadmium-, nikkeli- tai bentso(a)pyreenipitoisuuksiin vaikuttavassa toiminnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

7.    Perusteet näytteenottopaikkojen sijainnin määrittelemiseksi ilman arseeni-, kadmium-, nikkeli- ja bentso(a)pyreenipitoisuuksien mittaamiseksi tavoitearvojen noudattamisen arvioimista varten luetellaan liitteessä III olevissa I ja II osassa. Kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä kullekin epäpuhtaudelle vahvistetaan liitteessä III olevassa IV osassa, ja näytteenottopaikat perustetaan kullekin alueelle tai kuhunkin taajamaan, jossa mittauksia tarvitaan, silloin kun kiinteä mittaus on ainoa pitoisuuksia koskeva tietolähde kyseisessä kohteessa.

68.    Ilman bentso(a)pyreenin osuuden arvioimiseksi jäsenvaltioiden on seurattava muita merkityksellisiä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä rajatulla määrällä mittauspaikkoja ⇨ näytteenottopaikkoja ⇦ . Näihin yhdisteisiin kuuluvat ainakin bentso(a)antraseeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(j)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni ja dibentso(a,h)antraseeni. Kyseisten polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen seurantapaikat ⇨näytteenottopaikat ⇦ on sijoitettava bentso(a)pyreenin näytteenottopaikkojen yhteyteen ja ne on valittava siten, että maantieteellinen vaihtelu ja pitkän aikavälin kehitys voidaan tunnistaa. Tässä yhteydessä sovelletaan liitteessä III olevia I, II ja III osaa.

⇩ uusi

7. Jäljempänä 10 artiklassa vaaditun seurannan lisäksi jäsenvaltioiden on tarvittaessa seurattava ultrapienten hiukkasten tasoja liitteessä III olevan D kohdan ja liitteessä VII olevan 3 jakson mukaisesti.

🡻 2008/50

5.    Edellä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen mittausten lisäksi mittauksia on tehtävä maaseudun tausta-alueilla, jotka eivät sijaitse lähellä merkittäviä epäpuhtauslähteitä, jotta mittauksista saataisiin vähintään pienhiukkasten (PM2,5) kokonaismassakonsentraatiota ja kemiallisen muodostumisen pitoisuuksia koskevat tiedot vuotuisina keskiarvoina; mittaukset on suoritettava seuraavien perusteiden mukaisesti:

a)kullakin 100 000 neliökilometrin alueella on oltava yksi näytteenottopaikka;

b)tarvittavan alueellisen erotuskyvyn saavuttamiseksi on kunkin jäsenvaltion perustettava ainakin yksi mittausasema tai ne voivat sopia rajanaapureinaan olevien jäsenvaltioiden kanssa yhden tai useamman yhteisen mittausaseman perustamisesta kyseisten jäsenvaltioiden naapurialueet kattavalle mittausalueelle;

c)tarvittaessa seuranta on sovitettava yhteen ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) seurantastrategian ja mittausohjelman kanssa;

d)liitteessä I olevaa A ja C jaksoa sovelletaan hiukkasten massakonsentraatiomittauksia koskeviin laatutavoitteisiin ja liitettä IV sovelletaan kokonaisuudessaan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle pienhiukkasten (PM2,5) kemiallisen koostumuksen mittauksissa käytetyt mittausmenetelmät.

🡻 219/2009, 1 artikla ja liitteessä oleva 3.8 kohta (mukautettu)

9. Pitoisuuksien tasoista riippumatta on perustettava yksi taustanäytteenottopaikka kutakin 100 000 km2:n aluetta varten ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, nikkelin, kaasumaisen elohopean kokonaismäärän, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksien sekä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kokonaislaskeuman suuntaa antavia mittauksia varten. Kunkin jäsenvaltion on perustettava ainakin yksi mittausasema. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarvittavan alueellisen erottelukyvyn saavuttamiseksi sopia 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen laadittavien suuntaviivojen mukaisesti perustavansa yhden tai useamman yhteisen mittausaseman, jotka kattavat yhteisen valtionrajan jakavien jäsenvaltioiden naapurialueet. Lisäksi suositellaan hiukkasmaisen ja kaasumaisen kaksiarvoisen elohopean mittaamista. Seurantaa on tarvittaessa koordinoitava Euroopan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan yhteistyöohjelman (European Monitoring and Evaluation of Pollutants, EMEP) kanssa. Näytteenottopaikat näiden epäpuhtauksien seuraamiseksi on valittava siten, että voidaan tunnistaa epäpuhtauksien maantieteellinen vaihtelu ja pitkän aikavälin kehitys. Tässä yhteydessä sovelletaan liitteessä III olevia I, II ja III osaa.

🡻 2004/107

⇨ uusi

8.10.    Bioindikaattorien käyttö voi tulla ⇨ tulee ⇦ kyseeseen silloin, kun arvioidaan ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten alueellisia piirteitä ⇨ , myös direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti suoritettavan seurannan pohjalta ⇦ .

11.    Niillä alueilla ja taajamissa, joissa kiinteillä mittauksilla saatuja tietoja täydennetään muilla tavoin, esimerkiksi päästökartoituksilla, suuntaa-antavilla mittausmenetelmillä ja ilmanlaadun mallintamisella saaduilla tiedoilla, kiinteiden mittausasemien määrän ja muiden tekniikoiden alueellisen erottelukyvyn on oltava riittäviä ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseen liitteessä III olevan I osan ja liitteessä IV olevan I osan mukaisesti.

12.    Tietojen laatutavoitteet vahvistetaan liitteessä IV olevassa I osassa. Mikäli arvioinnissa käytetään ilmanlaatumalleja, noudatetaan liitteessä IV olevaa II osaa.

13.    Ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen näytteenotossa ja analysoinnissa käytettävät vertailumenetelmät vahvistetaan liitteessä V olevissa I, II ja III osassa. Liitteessä V olevassa IV osassa vahvistetaan vertailutekniikat arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kokonaislaskeuman mittaamista varten ja liitteessä V olevassa V osassa viitataan vertailutekniikoihin ilmanlaadun mallintamista varten, jos tällaisia tekniikoita on käytettävissä.

14.    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle direktiivin 96/62/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisista ilmanlaadun alustavassa arvioinnissa käytettävistä menetelmistä tämän direktiivin 10 artiklassa tarkoitettuun päivämäärään mennessä.

🡻 219/2009, 1 artikla ja liitteessä oleva 3.8 kohta

15.    Komissio hyväksyy muutokset, jotka tarvitaan tämän artiklan ja liitteessä II olevan II osan ja liitteiden III, IV ja V säännösten mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Niistä ei saa seurata tavoitearvoihin suoria tai välillisiä muutoksia.

🡻 2008/50 (mukautettu)

 ⇨ uusi

97 artikla

Näytteenottopaikat

1.    ⌦ Ilmassa olevan ⌫ rRikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten (PM10, PM2,5), lyijyn, bentseenin, ja hiilimonoksidin ⌦ , arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin ⌫ mittausten näytteenottopaikkojen sijainti on määriteltävä liitteessä III lueteltujen perusteiden ⌦ liitteen IV ⌫ mukaisesti.

⌦ Otsonin mittauksessa käytettävien näytteenottopaikkojen sijainti on määritettävä liitteen IV mukaisesti. ⌫

2.    ⌦ Vyöhykkeillä ⌫ Alueilla ja taajamissa, joiden osalta ⇨ epäpuhtauksien tasot ylittävät liitteessä II määritetyn arviointikynnyksen ⇦ kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on kutakin mitattavaa epäpuhtautta koskevia näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä IIIV olevan olevassa A jaksossa A ja C kohdan taulukoissa 3 ja 4 vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.

3.    ⌦ Vyöhykkeillä ⌫ Alueilla ja taajamissa, joiden osalta ⇨ epäpuhtauksien tasot ylittävät liitteessä II määritetyn niitä koskevan arviointikynnyksen mutta eivät liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 määritettyjä niitä koskevia raja-arvoja, liitteessä I olevassa 2 jaksossa määritettyjä otsonin tavoitearvoja eivätkä liitteessä I olevassa 3 jaksossa määritettyjä kriittisiä tasoja ⇦ kiinteissä mittauksissa käytettäviltä näytteenottopaikoilta peräisin olevia tietoja täydennetään mallintamisesta ja/tai suuntaa-antavista mittauksista saatavilla tiedoilla, liitteessä V olevassa A jaksossa vahvistettua näytteenottopaikkojen kokonaismäärää ⇨ vähimmäismäärää ⇦ voidaan vähentää enintään 50 prosenttia ⇨ liitteessä III olevien A ja C kohdan mukaisesti ⇦, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)täydentävillä menetelmillä ⇨ suuntaa-antavilla mittauksilla ja mallinnuksella ⇦ saadaan riittävästi tietoa ilmanlaadun arvioimiseksi raja-arvojen ⇨ , otsonin tavoitearvojen, kriittisten tasojen, tiedotuskynnysten ja ⇦ tai varoituskynnysten osalta sekä yleisölle tiedottamiseksi ⇨ kiinteistä näytteenottopaikoista saatavien tietojen lisäksi ⇦;

b)asennettavien näytteenottopaikkojen lukumäärä ja muiden menetelmien ⇨ suuntaa-antavien mittausten ja mallintamistekniikoiden ⇦ alueellinen erotuskyky on riittävä, jotta asiaa koskevat epäpuhtauspitoisuudet voidaan määrittää liitteessä VI olevassa A ja B kohdassa A jaksossa määriteltyjen laatutavoitteiden mukaisesti ja jotta mittaustulokset täyttävät liitteessä VI olevassa DB jaksossa määritellyt perusteet ⌦ vaatimukset ⌫;.

⇩ uusi

c) suuntaa-antavien mittausten lukumäärä on sama kuin korvattavien kiinteiden mittausten lukumäärä, ja suuntaa-antavien mittausten vähimmäiskesto on kaksi kuukautta kutakin kalenterivuotta kohden;

d) otsonin osalta typpidioksidia mitataan kaikilla jäljelle jäävillä näytteenottopaikoilla, joilla mitataan otsonia, lukuun ottamatta liitteessä IV olevassa B kohdassa tarkoitettuja maaseudun tausta-alueita, joilla arvioidaan otsonia.

4. Jäsenvaltion alueelle on asennettava yksi tai useampi liitteessä VII olevan 2 jakson A kohdassa määritettyyn seurantatavoitteeseen mukautettu näytteenottopaikka, josta saadaan tietoja kyseisen jakson B kohdassa lueteltujen otsonia muodostavien yhdisteiden pitoisuuksista kyseisen jakson C kohdan mukaisesti määrätyissä paikoissa.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

5.4.    Kunkin jäsenvaltion on liitteen IVIII mukaisesti huolehdittava siitä, että näytteenottopaikkojen jakautumisella ja määrällä, johon PM2,5-hiukkasten keskimääräisen altistumisen indikaattori perustuu, ⌦ jota käytetään PM2,5-hiukkasia ⌫ ⇨ ja typpidioksidia ⇦ ⌦ koskevien keskimääräisen altistumisen indikaattoreiden laskemiseen, ⌫ varmistetaan, että väestön altistuminen otetaan riittävästi huomioon. Näytteenottopaikkoja ei saa olla vähemmän kuin liitteessä IIIV olevassa B kohdassajaksossa määritellään.

6. Mallintamisen ⇨ Mallintamissovellusten ⇦ ja/tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa raja-arvoihin ⇨ ja otsonin tavoitearvoihin ⇦ .

⇩ uusi

7.    Näytteenottopaikkoja, joissa on todettu jonkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa täsmennetyn raja-arvon ylittymistä kolmen edellisen vuoden aikana, ei saa siirtää, paitsi jos siirto on tarpeen erityisten olosuhteiden, kuten aluekehityksen, vuoksi. Näytteenottopaikkojen siirtäminen on tehtävä niiden maantieteellisen edustavuuden alueella, ja sen on perustuttava mallintamisen tuloksiin.

🡻 2008/50

4.    Komissio valvoo, että jäsenvaltiot soveltavat näytteenottopaikkojen valintaa koskevia perusteita, jotta helpotetaan kyseisten perusteiden yhdenmukaista soveltamista kaikkialla Euroopan unionissa.

⇩ uusi

10 artikla

Supermittausasemat

1.    Kunkin jäsenvaltion on perustettava vähintään yksi supermittausasema kaupunkien tausta-alueelle kutakin 10:tä miljoonaa asukasta kohti. Jäsenvaltioiden, joissa on alle 10 miljoonaa asukasta, on perustettava vähintään yksi supermittausasema kaupunkien tausta-alueelle.

Kunkin jäsenvaltion on perustettava vähintään yksi supermittausasema maaseudun tausta-alueelle kutakin 100 000 neliökilometrin alaa kohti. Jäsenvaltiot, joiden alue on alle 100 000 neliökilometriä, on perustettava vähintään yksi supermittausasema maaseudun tausta-alueelle.

2.    Supermittausasemien sijainnit kaupunkien ja maaseudun tausta-alueilla määritetään osalta liitteessä IV olevan B kohdan mukaisesti.

3.    Kaikki näytteenottopaikat, jotka täyttävät liitteessä IV olevassa B ja C kohdassa vahvistetut vaatimukset ja jotka on asennettu supermittausasemille, voidaan ottaa huomioon liitteessä III täsmennettyä asianomaisten epäpuhtauksien näytteenottopaikkojen vähimmäismäärää koskevien vaatimusten täyttämiseksi.

4.    Jäsenvaltio voi perustaa yhteisymmärryksessä yhden tai useamman naapurijäsenvaltion kanssa yhden tai useamman yhteisen supermittausaseman 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten täyttämiseksi. Tämä ei vaikuta kunkin jäsenvaltion velvollisuuteen perustaa vähintään yksi supermittausasema kaupunkien tausta-alueelle ja yksi maaseudun tausta-alueelle.

5.    Kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevilla supermittausasemilla tehtäviin mittauksiin on sisällyttävä kiinteät tai suuntaa-antavat mittaukset ultrapienten hiukkasten kokojakaumasta ja hiukkasten hapettumispotentiaalista.

6.    Kaupunkien ja maaseudun tausta-alueilla sijaitsevilla supermittausasemilla tehtäviin mittauksiin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

a) hiukkasten (PM10 ja PM2,5), typpidioksidin (NO2), otsonin (O3), mustan hiilen (BC), ammoniakin (NH3) ja ultrapienten hiukkasten (UFP) kiinteät mittaukset;

b) pienhiukkasten (PM2,5) kiinteät tai suuntaa-antavat mittaukset, joiden tarkoituksena on antaa tiedot vähintään niiden kokonaismassakonsentraatiosta ja kemiallisen muodostumisen pitoisuuksista vuotuisina keskiarvoina liitteessä VII olevan 1 jakson mukaisesti;

c) arseenin, kadmiumin, nikkelin, kaasumaisen elohopean kokonaismäärän, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kiinteät tai suuntaa-antavat mittaukset sekä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kokonaislaskeuman kiinteät tai suuntaa-antavat mittaukset riippumatta pitoisuuksien tasoista.

7. Myös hiukkasmaisen ja kaasumaisen kaksiarvoisen elohopean mittauksia voidaan tehdä kaupunkien ja maaseudun tausta-alueilla sijaitsevilla supermittausasemilla.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

8.c)    Ttarvittaessa seuranta on sovitettava yhteen ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) seurantastrategian ja mittausohjelman ⇨ , aerosolien, pilvien ja merkkikaasujen tutkimusinfrastruktuurin (ACTRIS) ja direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti toteutetun ilman pilaantumisen vaikutusten seurannan ⇦ kanssa.

118 artikla

Mittausten vertailumenetelmät ⌦ ja tietojen laatutavoitteet ⌫ 

1.    Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä VI olevassa A ja C jaksossakohdassa vahvistettuja mittausten vertailumenetelmiä ja perusteita.

2.     Muita mittausmenetelmiä voidaan ⌦ kuitenkin ⌫ käyttää liitteessä VI olevassa B jaksossa B, C, D ja E kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

⇩ uusi

2.    Ilmanlaatua koskevien tietojen on täytettävä liitteessä V vahvistetut tietojen laatutavoitteet.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

2 JAKSO

Ilmanlaadun arviointi otsonin osalta

9 artikla

Arviointiperusteet

1.    Alueilla ja taajamissa, joiden osalta otsonipitoisuus on jonkin viimeksi kuluneen viiden mittausvuoden aikana ylittänyt liitteessä VII olevassa C jaksossa vahvistetut pitkän aikavälin tavoitteet, on suoritettava kiinteitä mittauksia.

2.    Jos tietoja on saatavilla lyhyemmältä ajalta kuin viideltä vuodelta, jäsenvaltiot voivat yhdistää lyhyistä mittausjaksoista saadut tiedot, jotka on kerätty sellaisina aikoina ja sellaisissa paikoissa, joille korkeimmat epäpuhtaustasot todennäköisesti ovat tyypillisiä, sekä päästöjen kartoituksesta ja mallintamisesta saadut tiedot sen määrittämiseksi, onko 1 kohdassa tarkoitetut pitkän aikavälin tavoitteet ylitetty kyseisen viiden vuoden jakson aikana.

10 artikla

Näytteenottopaikat

1.    Otsonin mittauksessa käytettävien näytteenottopaikkojen sijainti on määritettävä liitteessä VIII vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.    Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on otsonin mittauksessa käytettäviä näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä IX olevassa A jaksossa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.

3.    Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteissä mittauksessa käytettäviltä näytteenottopaikoilta peräisin olevia tietoja täydennetään mallintamisesta ja/tai suuntaa-antavista mittauksista saatavilla tiedoilla, liitteessä IX olevassa A jaksossa määriteltyä näytteenottopaikkojen määrää voidaan vähentää edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a)    täydentävillä menetelmillä saadaan riittävästi tietoja ilmanlaadun arvioimiseksi tavoitearvojen, pitkän aikavälin tavoitteiden sekä tiedotus- ja varoituskynnysten osalta;

   b)    asennettavien näytteenottopaikkojen lukumäärä ja muiden menetelmien alueellinen erotuskyky on riittävä, jotta otsonipitoisuudet voidaan määrittää liitteessä I olevassa A jaksossa määriteltyjen laatutavoitteiden mukaisesti ja jotta mittaustulokset täyttävät liitteessä I olevassa B jaksossa määritellyt perusteet;

   c)    kullakin alueella ja kussakin taajamassa on oltava vähintään yksi näytteenottopaikka kahta miljoonaa asukasta kohden tai yksi näytteenottopaikka 50 000 neliökilometriä kohden; näistä vaihtoehdoista valitaan se, jossa näytteenottopaikkojen määrä on suurempi;

   d)    typpidioksidia mitataan kaikilla jäljelle jäävillä näytteenottopaikoilla lukuun ottamatta liitteessä VIII olevassa A jaksossa tarkoitettuja maaseudun tausta-asemia.

Mallintamisen ja/tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa tavoitearvoihin.

5.    Alueilla ja taajamissa, joiden osalta pitoisuudet ovat kunkin viiden viimeksi kuluneen mittausvuoden aikana alittaneet pitkän aikavälin tavoitteet, määritellään kiinteitä mittauksia suorittavien näytteenottopaikkojen määrä liitteessä IX olevan B jakson mukaisesti.

6.    Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelle on asennettu ja siellä on toiminnassa vähintään yksi näytteenottopaikka liitteessä X lueteltujen otsonia muodostavien aineiden pitoisuuksia koskevien tietojen saamiseksi. Jäsenvaltioiden on määriteltävä niiden asemien määrä ja sijainti, joilla otsonia muodostavia yhdisteitä mitataan, ottaen huomioon liitteessä X vahvistetut tavoitteet ja menetelmät.

11 artikla

Mittausten vertailumenetelmät

1.    Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä VI olevan A jakson 8 kohdassa vahvistettua otsonin mittauksen vertailumenetelmää. Muita mittausmenetelmiä voidaan käyttää liitteessä VI olevassa B jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2.    Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle liitteessä X lueteltujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden näytteenottoon ja mittaukseen käyttämänsä menetelmät.

III LUKU

ILMANLAADUN HALLINTA

12 artikla

Sovellettavat vaatimukset, kun tasot ovat alempia kuin raja-arvot ⌦ , otsonin tavoitearvo ja keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet mutta korkeampia kuin arviointikynnykset ⌫ 

1. ⌦ Vyöhykkeillä ⌫ Alueilla ja taajamissa, joiden osalta ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, ⌦ hiukkas- ( ⌫ PM10-, ja PM2,5-), lyijy-, bentseeni-, ja hiilimonoksidi- ,tasot ⇨ arseeni-, kadmium-, nikkeli- ja bentso(a)pyreenitasot ⇦ ovat alempia kuin liitteessä I olevassa 1 jaksossa liitteissä XI ja XIV eritellyt näitä aineita koskevat raja-arvot, jäsenvaltioiden on pidettävä kyseisten epäpuhtauksien tasot raja-arvojen alapuolella ja pyrittävä säilyttämään kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso.

18 artikla

Sellaisia alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joiden osalta otsonipitoisuudet ovat pitkän aikavälin tavoitteiden mukaiset

2. Otsonitasoiltaan ⇨ otsonin tavoitearvon alla olevien ⇦ pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisten ⌦ vyöhykkeiden ⌫ alueiden ja taajamien osalta jäsenvaltioiden on ⇨ toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden tasojen pitämiseksi otsonin tavoitearvon alla ja pyrittävä saavuttamaan liitteessä I olevassa 2 jaksossa määritellyt pitkän aikavälin tavoitteet ⇦ pidettävä otsonitasot pitkän aikavälin tavoitteiden alapuolella ja oikeasuhteisin toimenpitein säilytettävä kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso, siinä määrin kuin se on mahdollista ottaen huomioon senkaltaiset tekijät kuin otsonin aiheuttaman ilman pilaantumisen rajat ylittävä luonne ja sääolosuhteet ⇨ ja edellyttäen, että tarvittavista toimista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia ⇦.

⇩ uusi

3. NUTS 1 -tason, sellaisena kuin se kuvataan asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, alueyksiköissä, joissa PM2,5:n ja NO2:n keskimääräisen altistumisen indikaattorit ovat alhaisempia kuin liitteessä I olevassa 5 jaksossa kyseisille epäpuhtauksille asetettujen keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevien tavoitteiden vastaava arvo, jäsenvaltioiden on pidettävä kyseisten epäpuhtauksien tasot keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevien tavoitteiden alapuolella.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

4. ja ⌦ Jäsenvaltioiden on ⌫ ⇨ pyrittävä saavuttamaan ja säilyttämään ⇦ oikeasuhteisin toimenpitein säilytettävä kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso ⇨ WHO:n julkaisemien ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen mukaisesti sekä ylittämättä liitteessä II vahvistettuja arviointikynnyksiä ⇦ .

13 artikla

Raja-arvot ⌦ , otsonin tavoitearvot ⌫ ja ⌦ keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoite ⌫ varoituskynnykset ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ⌦ vyöhykkeillä ⌫ alueilla ja taajamissa vallitsevat ilman rikkidioksidi-, ⇨ typpidioksidi-, hiukkas- ( ⇦ PM10-, ⇨ ja PM2,5), ⇦ lyijy-, ja ⇨ bentseeni-, ⇦ hiilimonoksidi-tasot ⇨ , arseeni-, kadmium-, nikkeli- ja bentso(a)pyreenitasot ⇦ eivät ylitä liitteessä I olevassa 1 jaksossa XI vahvistettuja raja-arvoja.

Liitteessä XI vahvistettuja typpidioksidin ja bentseenin raja-arvoja ei saa ylittää liitteessä vahvistetuista ajankohdista alkaen. 

17 artikla

Sellaisia alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joiden osalta otsonipitoisuudet ylittävät tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet

2.1.. ⇨ Otsonin osalta ⇦ jJäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, varmistaakseen, että ⇨ tasot eivät ylitä otsonin tavoitearvoja vyöhykkeellä ⇦ tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan ⌦ , kuten liitteessä I olevan B kohdan 2 jaksossa vahvistetaan ⌫ .

15 artikla

PM2,5-hiukkasille altistumisen kansallinen vähennystavoite ihmisten terveyden suojelemiseksi

31.    Jäsenvaltioiden on ⌦ varmistettava, että ⌫ toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, vähentääkseen PM2,5-hiukkasille altistumista, jotta liitteessä ⌦ I olevan 5 jakson B kohdassa ⌫ XIV olevassa B jaksossa säädetyt ⇨ PM2.5-hiukkasia ja typpidioksidia koskevat keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet ⇦ altistumisen kansallinen vähennystavoite saavutetaan ⇨ jäsenvaltion niissä NUTS 1 -alueyksiköissä, joissa liitteessä I olevan 5 jakson C kohdassa vahvistetut keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet ylittyvät ⇦ liitteessä täsmennettyyn määrävuoteen mennessä.

4. Näiden vaatimusten ⌦ Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan ⌫ noudattamista on arvioitava liitteen IVIII mukaisesti.

5. PM2,5-hiukkasia koskeva Kkeskimääräisen altistumisen indikaattori ⌦ indikaattoreita ⌫ on arvioitava liitteessä  I olevan 5 jakson A kohdan  XIV olevan A jakson mukaisesti.

6. Liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 XI ⇨ vahvistettujen raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa voidaan pidentää ⇦ säädettyjä ylitysmarginaaleja on sovellettava 22 18 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

⇩ uusi

7.    Jäsenvaltioiden, jotka ottavat käyttöön tiukempia ilmanlaatunormeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 193 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava niistä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys siitä, miten kyseiset ilmanlaatunormit on laadittu ja mitä tieteellistä tietoa on käytetty.

🡻 2008/50 (mukautettu)

14 artikla

Kriittiset tasot ⌦ kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemien suojelemiseksi ⌫

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava liitteessä I olevassa 3 jaksossa liitteessä XIII vahvistettujen kriittisten tasojen noudattaminen liitteessä IVIII olevan A kohdanjakson mukaisesti arvioituna.

2.    Jos kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä V olevassa C jaksossa täsmennetty vähimmäismäärä. Jos näitä tietoja täydennetään suuntaa-antavista mittauksista tai mallintamisesta saaduilla tiedoilla, voidaan näytteenottopaikkojen määrää vähentää enintään 50 prosenttia edellyttäen, että asiaankuuluvien epäpuhtauksien arvioidut pitoisuudet voidaan määritellä liitteessä I olevassa A jaksossa vahvistettujen laatuvaatimusten mukaisesti.

🡻 2004/107

3 artikla

Tavoitearvot

1.    Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, sen varmistamiseksi, että ilmassa olevat arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin, jota käytetään polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen aiheuttaman syöpäriskin merkkiaineena, pitoisuudet eivät 4 artiklan mukaisesti arvioituina ylitä liitteessä I vahvistettuja tavoitearvoja 31 päivästä joulukuuta 2012 lähtien.

2.    Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo alueista ja taajamista, joissa arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin tasot ovat tavoitearvoja alhaisemmat. Jäsenvaltioiden on pidettävä näillä alueilla ja näissä taajamissa kyseisten epäpuhtauksien tasot tavoitearvojen alapuolella ja niiden on pyrittävä ylläpitämään mahdollisimman hyvä ilmanlaatu, joka on sopusoinnussa kestävän kehityksen kanssa.

3.    Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo niistä alueista ja taajamista, joissa liitteessä I vahvistetut tavoitearvot ylittyvät.

Näiden alueiden ja taajamien osalta jäsenvaltioiden on määriteltävä tarkemmin ylitysalueet ja lähteet, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet ylittymiseen. Kyseisillä alueilla jäsenvaltioiden on osoitettava, että ne ovat toteuttaneet näiden tavoitearvojen saavuttamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia ja jotka on kohdistettu erityisesti suurimpiin päästölähteisiin. Direktiivin 96/61/EY soveltamisalaan kuuluvien teollisuuslaitosten osalta tämä tarkoittaa kyseisen direktiivin 2 artiklan 11 kohdassa määritettyjen parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden hyödyntämistä.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

16 artikla

PM2,5-hiukkasten tavoitearvo ja raja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, varmistaakseen, että ilman PM2,5-hiukkasten pitoisuudet eivät ylitä liitteessä XIV olevassa D jaksossa vahvistettua tavoitearvoa liitteessä täsmennetystä ajankohdasta alkaen.

2.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman PM2,5-hiukkasten pitoisuudet eivät niiden alueilla ja taajamissa ylitä liitteessä XIV olevassa E jaksossa vahvistettua raja-arvoa liitteessä täsmennetystä ajankohdasta alkaen. Tämän vaatimuksen noudattamista on arvioitava liitteen III mukaisesti.

3.    Liitteessä XIV olevassa E jaksossa säädettyä ylitysmarginaalia on sovellettava 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1519 artikla

⌦ Varoitus- tai tiedotuskynnysten ylittyminen ⌫ Tiedotus- tai varoituskynnysten ylittyessä toteutettavat toimenpiteet

12. Ilman rikkidioksidi-, ja typpidioksidi- pitoisuuksien ⇨ ja hiukkaspitoisuuksien (PM10 ja PM2,5) ⇦ varoituskynnykset on vahvistettu liitteessä XII olevassa A jaksossa I olevan 4 jakson A kohdassa.

⇩ uusi

2. Otsonia koskevat varoitus- ja tiedotuskynnykset vahvistetaan liitteessä I olevan 4 jakson B kohdassa.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

3. Liitteessä XII yksilöidyn tiedotuskynnyksen tai samassa liitteessä vahvistettujen varoituskynnysten ⌦ Minkä tahansa liitteessä I olevassa 4 jaksossa vahvistetun varoituskynnyksen tai tiedotuskynnyksen ⌫ ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet yleisölle tiedottamiseksi ⇨ viimeistään muutaman tunnin kuluessa käyttäen erilaisia tiedotusvälineitä ja viestintäkanavia ja varmistaen, että tieto tavoittaa laajan yleisön ⇦ radion, television, sanomalehtien tai internetin välityksellä.

⇩ uusi

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle tiedotetaan mahdollisimman pian varoitus- tai tiedotuskynnyksen todellisista tai ennustetuista ylityksistä liitteessä IX olevan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

1620 artikla

Päästöosuudet luonnollisista lähteistä

1.    ⇨ Jäsenvaltiot voivat yksilöidä ⇦ Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietyltä vuodelta luettelot

a) ⇨ vyöhykkeet, joilla ⇦ alueista ja taajamista, joissa tietyn epäpuhtauden raja-arvojen ylitykset aiheutuvat luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä;. ⌦ ja ⌫

⇩ uusi

b) NUTS 1 -alueyksiköt, joissa keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden perusteella määritetyn tason ylitykset johtuvat luonnollisista lähteistä.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava ⇨ komissiolle luettelot tällaisista 1 kohdassa tarkoitetuista vyöhykkeistä ja NUTS 1 -alueyksiköistä ja lisäksi ⇦ tiedot pitoisuuksista ja lähteistä sekä todisteet, jotka osoittavat ylitysten johtuvan luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä.

32.    Jos komissiolle on ilmoitettu luonnollisesta lähteestä peräisin olevista päästöistä aiheutuneesta ylityksestä 21 kohdan mukaisesti, ei tätä ylitystä pidetä tässä direktiivissä tarkoitettuna ylityksenä.

3.    Komissio julkaisee ohjeet luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä johtuvien ylitysten osoittamista ja vähentämistä varten viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2010.

1721 artikla

Teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvat ylitykset

1.    Jäsenvaltiot voivat ⌦ yksilöidä ⌫ nimetä ⇨ tietyltä vuodelta ⇦ ⌦ vyöhykkeitä ⌫ alueita tai taajamia, joiden alueella ⇨ ilmassa olevien ⇦ PM10-hiukkasten raja-arvot ylittyvät, koska teiden talvihiekoitus tai -suolaus aiheuttaa ilmassa leijuman.

2.    Jäsenvaltioiden on ⌦ toimitettava ⌫ lähetettävä komissiolle ⇨ 1 kohdassa tarkoitettu ⇦ luettelo kyseisistä ⌦ vyöhykkeistä ⌫ alueista ja taajamista sekä ⇨ näiden vyöhykkeiden ⇦ niiden PM10-pitoisuuksista ja -lähteistä.

3.    Toimittaessaan komissiolle 27 artiklan mukaiset tiedot Jjäsenvaltioiden on ⌦ myös ⌫ esitettävä tarvittavat todisteet, jotka osoittavat, että ylitykset johtuvat kyseisestä leijumasta ja että ⌦ tällaisten ⌫ pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kohtuullisia toimenpiteitä.

34.    Jäsenvaltioiden on laadittava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ⌦ vyöhykkeiden ⌫ alueiden ja taajamien osalta 1923 artiklan mukainen ilmanlaatusuunnitelma ainoastaan, jos PM10-pitoisuuksien ylitykset johtuvat muista lähteistä kuin teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1620 artiklan soveltamista.

5.    Komissio julkaisee ohjeet teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvan hiukkasleijuman aiheuttamien päästöosuuksien määrittelemistä varten viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2010.

1822 artikla

Tavoitteiden saavuttamisen ⇨ määräajan ⇦ määräaikojen pidentäminen ja tiettyjen raja-arvojen soveltamisvelvoitteita koskeva poikkeus

1.    Jos liitteessä XI I olevan 1 jakson taulukossa 1 ⌦ eriteltyä määräaikaa ⌫ eriteltyjä määräaikoja ei voida saavuttaa tietyllä ⌦ vyöhykkeellä ⌫ alueella tai tietyssä taajamassa ⇨ hiukkasten (PM10 ja PM2,5) tai ⇦ typpidioksidin tai bentseenin raja-arvojen osalta ⇨ paikkakohtaisten leviämisolosuhteiden, rajaavien vuoristojen, epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden tai rajat ylittävien päästöjen vuoksi ⇦ , jäsenvaltio voi pidentää näitä määräaikoja ⇨ tätä määräaikaa kerran ⇦ enintään viidellä vuodella kyseisen ⌦ vyöhykkeen ⌫ alueen tai taajaman osalta sillä edellytyksellä, että ⌦ , jos seuraavat edellytykset täyttyvät: ⌫

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

(b) laaditaan ilmanlaatusuunnitelma 23 artiklan 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti ⌦ ja täytetään 19 artiklan 5–7 kohdan vaatimukset sen vyöhykkeen osalta ⌫ sitä aluetta tai taajamaa varten, jota määräajan pidennys koskisi;

(c)⌦ a alakohdassa tarkoitettua ⌫ kyseistä ilmanlaatusuunnitelmaa on täydennettävä ⌦ täydennetään ⌫ liitteessä VIIIXV olevassa B kohdassajaksossa luetelluilla, kyseisiin epäpuhtauksiin liittyvillä tiedoilla, ja siinä on osoitettava ⌦ osoitetaan ⌫ , että ⇨ raja-arvojen ylittymisajat pidetään mahdollisimman lyhyinä ⇦ raja-arvoja noudatetaan ennen uuden määräajan päättymistä;.

⇩ uusi

(d)edellä a alakohdassa tarkoitetussa ilmanlaatusuunnitelmassa esitetään, miten yleisölle ja erityisesti herkille ja haavoittuville väestöryhmille tiedotetaan määräajan pidennyksen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön;

(e)edellä a alakohdassa tarkoitetussa ilmanlaatusuunnitelmassa esitetään, miten lisärahoitusta, myös asiaankuuluvien kansallisten ja unionin rahoitusohjelmien kautta, otetaan käyttöön ilmanlaadun parantamisen nopeuttamiseksi vyöhykkeellä, johon määräajan pidennystä sovellettaisiin;

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

2.    Jos PM10-hiukkasille liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja ei voida saavuttaa tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa paikkakohtaisten leviämisolosuhteiden, epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden tai rajat ylittävien päästöjen johdosta, jäsenvaltio vapautetaan velvoitteesta soveltaa näitä raja-arvoja 11 päivään kesäkuuta 2011 asti edellyttäen, että 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että jäsenvaltio osoittaa, että se on määräaikoja noudattaakseen toteuttanut kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla kaikki asianmukaiset toimenpiteet.

3.    Jos jäsenvaltio soveltaa 1 ja 2 kohtaa, sen on varmistettava, että kutakin epäpuhtautta koskeva raja-arvo ei ylity kullekin epäpuhtaudelle liitteessä XI vahvistettua ylitysmarginaalia suuremmalla määrällä.

24.    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne katsovat, että niiden olisi sovellettava 1 ja 2 kohtaa, ja toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmanlaatusuunnitelma ⌦ sekä kaikki tarvittavat tiedot ⌫ kaikkine tarvittavine tietoineen, jotta komissio voi arvioida ⇨ , ovatko määräajan pidennykselle esitetty syy ja ⇦ ⌦ kyseisessä kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyneet ⌫ asetettujen edellytysten täyttymistä. Arviossaan komission on otettava huomioon jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun jäsenvaltioissa nyt ja tulevaisuudessa sekä nykyisten yhteisön ⌦ unionin ⌫ toimien ja sellaisten suunnitteilla olevien yhteisön toimien arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun, joita komission on määrä ehdottaa.

Jos komissio ei ole ottanut kielteistä kantaa ilmoitukseen yhdeksän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, katsotaan 1 tai 2 kohdan edellytysten täyttyvän.

Jos komissio on ottanut ilmoitukseen kielteisen kannan, se voi vaatia jäsenvaltioita mukauttamaan ilmanlaatusuunnitelmiaan taikka laatimaan uudet ilmanlaatusuunnitelmat.

IV LUKU

SUUNNITELMAT

1923 artikla

Ilmanlaatusuunnitelmat

1.    Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät ⇨ jonkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa vahvistetun ⇦ raja-arvon tai tavoitearvon sekä kyseisessä tapauksessa sallitun ylitysmarginaalin tietyllä ⌦ vyöhykkeellä ⌫ alueella tai tietyssä taajamassa, jäsenvaltioiden on ⌦ laadittava ilmanlaatusuunnitelmat ⌫ varmistettava, että kyseisille ⌦ vyöhykkeille ⌫ alueille tai taajamille laaditaan ilmanlaatusuunnitelmia ⇨ mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona tämä raja-arvon ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet ⇦ liitteissä XI ja XIV eritellyn ⌦ kyseessä olevan ⌫ raja-arvon tai tavoitearvon saavuttamiseksi. ⇨ ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään kolmen vuoden pituisena laskettuna sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ensimmäisestä ylityksestä ilmoitettiin. ⇦

⇩ uusi

Jos jonkin raja-arvon ylittyminen jatkuu ilmanlaatusuunnitelman laatimisvuotta seuraavan kolmannen kalenterivuoden aikana, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä.

2. Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät tietyssä NUTS 1 -alueyksikössä liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetun otsonin tavoitearvon, jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatusuunnitelmat kyseisille NUTS 1 -alueyksiköille mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona otsonin tavoitearvon ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet otsonin tavoitearvon saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.

Jos otsonin tavoitearvon ylittyminen jatkuu ilmanlaatusuunnitelman laatimisvuotta seuraavan viidennen kalenterivuoden aikana kyseessä olevassa NUTS 1 -alueyksikössä, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä.

Niiden NUTS 1 -alueyksiköiden osalta, joissa otsonin tavoitearvo ylittyy, jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin (EU) 2016/2284 6 artiklan mukaisesti laadittu kansallinen ilmansuojeluohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla näihin ylityksiin puututaan.

3. Jos liitteessä I olevassa 5 jaksossa vahvistettu keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoite ylitetään tietyssä NUTS 1 -alueyksikössä, jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatusuunnitelmat kyseisille NUTS 1 -alueyksiköille mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.

Jos keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ylittyminen jatkuu viidennen kalenterivuoden aikana ilmanlaatusuunnitelman laatimisen jälkeen, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä.

4. Jos [lisätään vuosi kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana jollakin vyöhykkeellä tai NUTS 1 -alueyksikössä epäpuhtaustasot ylittävät jonkin liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistetun raja-arvon, joka on saavutettava 1 päivään tammikuuta 2030 mennessä, jäsenvaltioiden on laadittava kyseistä epäpuhtautta koskeva ilmanlaatusuunnitelma mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona ylittyminen on kirjattu, jotta raja-arvot tai otsonin tavoitearvo voidaan saavuttaa määräajan kuluessa.

Jos jäsenvaltioiden on laadittava samaa epäpuhtautta koskeva ilmanlaatusuunnitelma sekä tämän kohdan mukaisesti että 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ne voivat laatia yhdistetyn ilmanlaatusuunnitelman 19 artiklan 5, 6 ja 7 kohdan mukaisesti ja antaa tietoja niiden toimenpiteiden odotetusta vaikutuksesta, joilla vaatimustenmukaisuus pyritään saavuttamaan kunkin kyseessä olevan raja-arvon osalta, kuten liitteessä VIII olevassa 5 ja 6 kohdassa edellytetään. Tällaisissa yhdistetyissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet kaikkien niihin liittyvien raja-arvojen saavuttamiseksi ja ylityksien keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.

5. Ilmanlaatusuunnitelmissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)liitteessä VIII olevan A kohdan 1–6 kohdassa luetellut tiedot;

b)soveltuvissa tapauksissa liitteessä VIII olevan A kohdan 7 ja 8 kohdassa luetellut tiedot;

c)soveltuvissa tapauksissa tiedot liitteessä VIII olevan B kohdan 2 kohdassa luetelluista päästövähennystoimenpiteistä.

🡻 2008/50

⇨ uusi

⇨ Jäsenvaltioiden on harkittava 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden sekä ⇦ Ilmanlaatusuunnitelmiin voi lisäksi sisältyä erityisiä toimenpiteitä herkkien ⇨ ja haavoittuvien ⇦ väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi ⇨ suojelemiseen tähtäävien erityisten toimenpiteiden sisällyttämistä ilmanlaatusuunnitelmiinsa ⇦.

⇩ uusi

Jäsenvaltioiden on ilmanlaatusuunnitelmia laatiessaan arvioitava asianomaisten epäpuhtauksien osalta varoituskynnysten ylittymisen riski. Tätä analyysiä käytetään tarvittaessa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimiseen.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

Jos on laadittava tai pantava täytäntöön useita epäpuhtauksia ⌦ tai ilmanlaatunormeja ⌫ koskevia ilmanlaatusuunnitelmia, jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava ja pantava täytäntöön kaikki kyseessä olevat epäpuhtaudet ⇨ ja ilmanlaatunormit ⇦ sisältäviä yhtenäisiä ilmanlaatusuunnitelmia.

2.    Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava ⌦ ilmanlaatusuunnitelmiensa ⌫ yhdenmukaisuus muiden ⇨ ilmanlaatuun merkittävästi vaikuttavien suunnitelmien kanssa, mukaan lukien ⇦ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY 2010/75/EU 78 , direktiivin (EU) 2016/2284 2001/81/EY tai ⌦ ja ⌫ direktiivin 2002/49/EY edellyttämien suunnitelmien kanssa asian kannalta merkityksellisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ⇨ sekä ilmasto-, energia-, liikenne- ja maatalouslainsäädännön edellyttämät suunnitelmat ⇦ .

⇩ uusi

6. Jäsenvaltioiden on kuultava yleisöä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY 79 mukaisesti sekä niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita ilmanlaatusuunnitelmien täytäntöönpano todennäköisesti koskee niiden ilman pilaantumista ja ilmanlaatua koskevien vastuualueiden vuoksi, ilmanlaatusuunnitelmien luonnoksista ja mahdollisista merkittävistä päivityksistä ennen niiden viimeistelyä.

Jäsenvaltioiden on ilmanlaatusuunnitelmia laatiessaan varmistettava, että sidosryhmiä, joiden toiminta vaikuttaa ylitykseen, kannustetaan ehdottamaan toimenpiteitä, joita ne voivat toteuttaa ylitysten lopettamiseksi, ja että kansalaisjärjestöt, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien etua valvovat järjestöt, muut asian kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoalan elimet ja asianomaiset toimialaliitot, voivat osallistua näihin kuulemisiin.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

7. Nämä suunnitelmat  ⌦Ilmanlaatusuunnitelmat ⌫ on annettava tiedoksi komissiolle ⇨ kahden kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä ⇦ viipymättä ja viimeistään kahden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jolloin ylittyminen ensimmäisen kerran havaittiin.

2024 artikla

Lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat

1.    Jos tietyllä vyöhykkeellä alueella tai tietyssä taajamassa on riski, että epäpuhtaustasot ylittävät yhden tai useamman liitteessä XII I olevassa 4 jaksossa vahvistetuista varoituskynnyksistä, jäsenvaltioiden on laadittava ⌦ lyhytaikaisia ⌫ toimintasuunnitelmia, joista ilmenevät ⇨ kiireelliset toimenpiteet ⇦ toimenpiteet, jotka on toteutettava lyhyellä aikavälillä kyseisen ylityksen riskin vähentämiseksi tai sen keston lyhentämiseksi. Jos tämä riski koskee yhtä tai useampaa liitteissä VII, XI ja XIV vahvistetuista raja-arvoista tai tavoitearvoista, jäsenvaltiot voivat tarvittaessa laatia tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia.

Jos on kuitenkin olemassa riski, että liitteessä XII olevassa B jaksossa vahvistettu otsonin varoituskynnys ylittyy, jäsenvaltioiden on laadittava tällainen lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma ainoastaan ⇨ jäsenvaltioiden ei tarvitse laatia tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia ⇦ , jos niiden mielestä kansalliset maantieteelliset, meteorologiset ja taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen ⇨ ei ole ⇦ on todellisia mahdollisuuksia vähentää tällaisen ylityksen uhkaa, kestoa tai vakavuutta. Tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia laatiessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon päätös 2004/279/EY.

2.    ⌦ Kun jäsenvaltiot laativat ⌫ Edellä 1 kohdassa ⌦ tarkoitettuja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiaan, ne voivat ⌫ tarkoitetuissa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmissa voidaan tapauksen mukaan määrätä tehokkaista valvontatoimista ja tarvittaessa sellaisten toimintojen ⇨ väliaikaisesta ⇦ keskeyttämisestä, jotka lisäävät riskiä, että kyseiset raja-arvot tai tavoitearvot taikka varoituskynnykset ylittyvät. Näihin ⇨ Riippuen siitä, kuinka suuri osuus kyseessä olevista ylityksistä johtuu merkittävimmistä epäpuhtauksien lähteistä, kyseisiin lyhyen aikavälin ⇦ toimintasuunnitelmiin ⇨ on harkittava sisällytettäväksi ⇦ voi kuulua moottoriajoneuvoliikenteeseen ⇨ liikenteeseen ⇦, rakennustöihin, satamissa laiturissa oleviin aluksiin ja ⇨ teollisuuslaitoksiin sekä ⇦ teollisuuslaitosten tai tuotteiden käyttöön sekä ⇨ ja ⇦ kotitalouksien lämmitykseen ⇨ lämmityksen käyttöön ⇦ liittyviä toimenpiteitä. Näiden suunnitelmien yhteydessä ⇨ on myös harkittava ⇦ voidaan harkita erityistoimia herkkien ⇨ ja haavoittuvien ⇦ väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi.

⇩ uusi

3. Jäsenvaltioiden on kuultava yleisöä direktiivin 2003/35/EY mukaisesti sekä niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien täytäntöönpano todennäköisesti koskee niiden ilman pilaantumista ja ilmanlaatua koskevien vastuualueiden vuoksi, lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien luonnoksista ja mahdollisista merkittävistä päivityksistä ennen niiden viimeistelyä.

🡻 2008/50

⇨ uusi

43.    Kun jäsenvaltiot ovat laatineet lyhyen aikavälin toimintasuunnitelman, niiden on asetettava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiensa toteuttamiskelpoisuudesta ja sisällöstä tekemiensä tutkimusten tulokset sekä tiedot suunnitelmien täytäntöönpanosta yleisön ja asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen ja herkkiä ⇨ ja haavoittuvia ⇦ väestöryhmiä edustavien järjestöjen, muiden merkityksellisten terveydenhuoltoalan elinten ja asianomaisten toimialaliittojen saataville.

⇩ uusi

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat komissiolle kahden kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.

🡻 2008/50

⇨ uusi

4.    Komissio julkaisee ensimmäistä kertaa ennen 11 päivää kesäkuuta 2010, ja sen jälkeen säännöllisesti, esimerkkejä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimista koskevista parhaista käytännöistä, myös esimerkkejä parhaista käytännöistä herkkien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi.

2125 artikla

Valtioiden rajat ylittävä ilman pilaantuminen

1.    Jos ⇨ rajat ylittävällä ilman epäpuhtauksien kulkeutumisella yhdestä tai useammasta jäsenvaltiosta on merkittävä osuus jonkin raja-arvon, otsonin tavoitearvon, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen tai varoituskynnyksen ylittymiseen toisessa jäsenvaltiossa, viimeksi mainitun on ilmoitettava asiasta jäsenvaltioille, joista epäpuhtaudet ovat peräisin, sekä komissiolle. ⇦ mikä tahansa varoituskynnys, raja- tai tavoitearvo ja kyseisessä tapauksessa sallittu ylitysmarginaali tai pitkän aikavälin tavoite ylittyy epäpuhtauksien tai epäpuhtauksia muodostavien aineiden merkittävän kaukokulkeuman vuoksi,

Kkyseessä olevien jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ⇨ yksilöidäkseen ilman epäpuhtauksien lähteet sekä toimenpiteet, joita on toteutettava näihin lähteisiin puuttumiseksi, ⇦ ja tarvittaessa laadittava yhteisiä toimia, kuten yhteisten tai yhteensovitettujen ilmanlaatusuunnitelmien laatiminen 1923 artiklan mukaisesti, tällaisten ylitysten poistamiseksi asianmukaisia mutta oikeasuhteisia toimia soveltamalla.

⇩ uusi

Jäsenvaltioiden on vastattava toisilleen kohtuullisessa ajassa ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun toinen jäsenvaltio on tehnyt sille ensimmäisen alakohdan mukaisen ilmoituksen.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

2.    ⇨ Komissiolle on ilmoitettava kaikesta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhteistyöstä, ja se ⇦ Komissio on kutsuttava mukaan kaikkeen 1 kohdassa tarkoitettuun ⌦ tällaiseen ⌫ yhteistyöhön. Komissio harkitsee tarvittaessa direktiivin (EU) 2016/2284 11 artiklan 2001/81/EY 9 artiklan mukaisesti laaditut kertomukset huomioon ottaen, onko yhteisön ⌦ unionin ⌫ tasolla toteutettava lisätoimia sellaisten epäpuhtauksia muodostavien aineiden päästöjen rajoittamiseksi, jotka aiheuttavat tällaista valtioiden rajat ylittävää pilaantumista.

3.    Jäsenvaltioiden on, tarvittaessa 2024 artiklan mukaisesti, laadittava ja pantava täytäntöön yhteisiä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jotka kattavat muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia ⌦ naapurivyöhykkeitä ⌫ naapurialueita. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat ⌦ naapurivyöhykkeet ⌫ naapurialueet, jotka ovat laatineet lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, saavat kaikki tarvittavat tiedot ⇨ näistä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmista ilman aiheetonta viivytystä ⇦.

4.    Jos tiedotus- tai varoituskynnykset ylittyvät kansallisten rajojen läheisyydessä sijaitsevilla ⌦ vyöhykkeillä ⌫ alueilla tai taajamissa, asiasta on tiedotettava mahdollisimman pian kyseisten ⌦ naapurijäsenvaltioiden ⌫ jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Kyseiset tiedot on saatettava myös yleisön saataville.

5.    Laatiessaan 1 ja 3 kohdassa säädettyjä suunnitelmia sekä tiedottaessaan yleisölle 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on tarvittaessa pyrittävä tekemään yhteistyötä kolmansien maiden, erityisesti ehdokasmaiden kanssa.

V LUKU

TIEDOTTAMINEN JA KERTOMUKSET

2226 artikla

Yleisölle tiedottaminen

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisö ja asian kannalta merkitykselliset järjestöt, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, herkkien ⇨ ja haavoittuvien ⇦ väestöryhmien etua valvovat järjestöt, muut asian kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoalan elimet ja asianomaiset toimialaliitot saavat riittävästi ja ajantasaista tietoa seuraavista:

(f)ilmanlaatu liitteessä IX olevan 1 ja 3 kohdan liitteen XVI mukaisesti;

🡻 2008/50

⇨ uusi

(g)edellä olevan 18 artiklan 22 artiklan 1 kohdan nojalla mahdollisesti tehdyt määräajan pidennyspäätökset;

c) edellä 22 artiklan 2 kohdan nojalla mahdollisesti myönnetyt poikkeukset;        

(h)d) edellä 22 artiklan 1 kohdassa ja 23 19 artiklassa säädetyt ilmanlaatusuunnitelmat; sekä 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ohjelmat.

⇩ uusi

(i) edellä 20 artiklassa säädetyt lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat;

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

(j)2. Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville vuosikertomukset kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista epäpuhtauksista.

Kyseisissä kertomuksissa on oltava tiivistetysti tiedot tasoista, jotka kyseessä olevina keskiarvon laskentajaksoina ylittävät raja-arvot, tavoitearvot, pitkän aikavälin tavoitteet sekä tiedotus- ja varoituskynnykset. Näihin tietoihin on yhdistettävä tiivistetty arviointi kyseisten ⇨ tiivistetty arviointi raja-arvojen, otsonin tavoitearvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden, tiedotuskynnysten ja varoituskynnysten ⇦ ylitysten ⇨ vaikutuksista ⇦ vaikutuksista ;. Kertomuksiin voi sisältyä ⇨ tiivistettyyn arviointiin on sisällyttävä ⇦ soveltuvin osin metsänsuojelua koskevia lisätietoja ja arviointeja sekä tietoa muista epäpuhtauksista, ⇨ jotka kuuluvat 10 artiklan ja liitteen VII soveltamisalaan ⇦ kuten liitteessä X olevassa B jaksossa luetelluista, valikoiduista otsonia muodostavista yhdisteistä, joita koskevasta seurannasta säädetään tässä direktiivissä, mutta joiden pitoisuuksia ei säännellä.

⇩ uusi

2. Jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatuindeksi, joka kattaa rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkaset (PM10 ja PM2,5) ja otsonin, saatettava se saataville julkisesta lähteestä ja tarjottava tunneittain päivityksiä. Ilmanlaatuindeksissä on otettava huomioon WHO:n suositukset, ja sen on perustuttava Euroopan ympäristökeskuksen toimittamiin Euroopan tason ilmanlaatuindekseihin.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava yleisölle 53 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä varten nimetty toimivaltainen viranomainen tai elin.

4. ⇨ Tässä artiklassa tarkoitetut ⇦ tTiedot on asetettava ⌦ yleisön ⌫ saataville maksutta käyttämällä helposti saatavissa ⇨ olevia tiedotusvälineitä ja viestintäkanavia ⇦ olevaa välinettä, mukaan lukien internet ja mikä tahansa muu soveltuva televiestinnän väline, ja niissä on otettava huomioon direktiivin 2007/2/EY 80  ⇨ ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1024 81  ⇦ ⌦ mukaisesti ⌫ säännökset.

🡻 2004/107

7 artikla

Tiedottaminen

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön saatavilla on selkeät ja helppotajuiset tiedot arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden 4 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista ilmassa sekä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden 4 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen laskeumien määristä ja että tiedot annetaan säännöllisesti yleisön sekä alan organisaatioiden, kuten ympäristöjärjestöjen, kuluttajajärjestöjen ja herkkien väestönosien etua valvovien järjestöjen, että muiden asiaankuuluvien terveydenhuoltoalan elinten saataville.

2.    Tiedoista on käytävä ilmi myös liitteessä I vahvistettujen arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin tavoitearvojen vuosittaiset ylitykset. Tiedoissa on esitettävä ylityksen syyt sekä alue, jota se koskee. Niissä on myös oltava lyhyt arviointi tavoitearvoista ja asianmukaiset tiedot terveys- ja ympäristövaikutuksista.

Tiedot 3 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä on annettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen organisaatioiden saataville.

3.    Tiedot on annettava saataville esimerkiksi Internetin, lehdistön ja muiden helposti käytettävissä olevien tiedotusvälineiden välityksellä.

5 artikla

Tietojen toimittaminen ja raportointi

1.    Niiden alueiden ja taajamien osalta, joissa jokin liitteessä I vahvistetuista tavoitearvoista ylittyy, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

   a)    luettelot kyseisistä alueista ja taajamista;

   b)    ylitysalueet;

   c)    havaitut pitoisuudet;

   d)    ylitysten syyt, erityisesti ylityksiin vaikuttavat lähteet;

   e)    ylityksille altistuneet väestöryhmät.

Jäsenvaltioiden on myös toimitettava kaikki 4 artiklan mukaisia arviointeja koskevat tiedot, jollei niitä ole jo toimitettu ilman epäpuhtauksia mittaavien jäsenvaltioiden mittausasemaverkostojen ja yksittäisten mittausasemien tietojenvaihtojärjestelmän käyttöönottamisesta 27 päivänä tammikuuta 1997 tehdyn neuvoston päätöksen 97/101/EY 82 mukaisesti.

Tiedot on toimitettava kunkin kalenterivuoden osalta viimeistään seuraavan vuoden 30 päivänä syyskuuta ja ensimmäisen kerran 15 päivänä helmikuuta 2007 seuraavalta kalenterivuodelta.

2.    Edellä 1 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava kaikista 3 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

3.    Komissio varmistaa, että kaikki 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot toimitetaan viipymättä yleisön saataville sopivin tavoin, kuten Internetin, lehdistön ja muiden helposti saatavilla olevien tiedotusvälineiden välityksellä.

4.    Komissio vahvistaa 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen yksityiskohtaiset järjestelyt tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettavien tietojen toimittamiseksi edelleen.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

2327 artikla

Tietojen toimittaminen ja raportointi

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmanlaatua koskevat tiedot toimitetaan komissiolle vaaditussa aikataulussa ⇨ 5 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti ja riippumatta liitteessä V vahvistettujen tietojen laatutavoitteiden noudattamisesta ⇦ , joka vahvistetaan 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanotoimenpiteissä.

2.    Erityisesti raja-arvojen ⇨ , otsonin tavoitearvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ⇦ ja kriittisten tasojen noudattamisen ja tavoitearvojen saavuttamisen arvioimiseksi kyseiset ⇨ 1 kohdassa tarkoitetut ⇦ tiedot on joka tapauksessa toimitettava komissiolle viimeistään ⇨ neljän ⇦ yhdeksän kuukauden kuluttua kunkin kalenterivuoden päättymisestä ja niihin on sisällytettävä:

a)kyseisenä vuonna 64 artiklan mukaisesti laadittuun ⌦ vyöhykkeiden ⌫ alueiden ja taajamien luetteloon ja ⌦ vyöhykkeiden ⌫ alueiden ja taajamien rajoihin ⇨ tai johonkin NUTS 1 -alueyksikköön ⇦ tehdyt muutokset;

b)luettelo ⌦ vyöhykkeistä ⌫ alueista ja taajamista ⇨ ja NUTS 1 -alueyksiköistä sekä arvioitujen epäpuhtauksien tasot. Niiden vyöhykkeiden osalta ⇦ , joissa yhden tai useamman epäpuhtauden tasot ylittävät raja-arvot ja mahdollisen ylitysmarginaalin taikka tavoitearvot tai kriittiset tasot ⇨ , ja niiden NUTS 1 -alueyksiköiden osalta, joissa yhden tai useamman epäpuhtauden tasot ylittävät tavoitearvot tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, ⇦ ; ja kyseisten alueiden ja taajamien osalta:

i)arvioidut tasot ja tarvittaessa päivämäärät ja ajanjaksot, jolloin kyseisiä tasoja on havaittu;

ii)tarvittaessa arvio 16 ja 17 20 ja 21 artiklan mukaisesti komissiolle ilmoitettujen, luonnollisista lähteistä peräisin olevien päästöjen ja teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvan hiukkasleijuman osuudesta arvioituihin tasoihin.

3.    Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan tietoihin, jotka kerätään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden voimaantuloa seuraavan toisen kalenterivuoden alusta alkaen.

3. Jäsenvaltioiden on myös toimitettava ⌦ raportoitava ⌫ komissiolle ⇨ 1 kohdan mukaisesti ⇦ alustavat tiedot mitattujen epäpuhtauksien tasoista ja varoitus- tai tiedotuskynnysten ylitysjaksojen pituudesta.

⇩ uusi

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle liitteessä IV olevassa D kohdassa luetellut tiedot kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun niitä pyydetään tekemään niin.

5. Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteitä, joilla

a)    määritetään lisätiedot, jotka jäsenvaltioiden on asetettava saataville tämän artiklan mukaisesti, sekä määräajat, joiden kuluessa nämä tiedot on toimitettava;

b)    kartoitetaan tapoja sujuvoittaa sitä, miten tietoja raportoidaan, ja ilman pilaantumista jäsenvaltioissa mittaavista verkostoista ja yksittäisistä näytteenottopaikoista saatavien tietojen vastavuoroista vaihtoa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

VI LUKU

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

🡻 2008/50 (mukautettu)

2428 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat toimet ⌦ Liitteiden muuttaminen ⌫

⇩ uusi

Siirretään komissiolle valta antaa 25 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteitä II–IX ilmanlaadun arviointia, ilmanlaatusuunnitelmiin sisällytettäviä tietoja ja yleisölle tiedottamista koskevan teknisen ja tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia eli liitteitä I–VI, VIII–X ja liitettä XV, päätetään 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Muutoksista ei saa kuitenkaan olla seurauksena, että muutetaan suoraan tai välillisesti kumpaakaan seuraavista:

   a)    liitteessä IVII ja liitteissä XI–XIV vahvistetut raja-arvot, ⇨ otsonin tavoitearvot ⇦ ⌦ ja pitkän aikavälin tavoitteet ⌫ altistumisen vähennystavoitteet, kriittiset tasot, tavoitearvot, tiedotus- ja varoituskynnykset ⌦ varoitus- ja tiedotuskynnykset, ⌫ ⇨ keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet ja keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet ⇦ tai pitkän aikavälin tavoitteet;

   b)    yhden tai useamman a alakohdassa tarkoitetun muuttujan noudattamista koskevat määräajat.

2.    Komissio yksilöi 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti, mitä lisätietoja jäsenvaltioiden on 27 artiklan nojalla toimitettava, sekä näiden tietojen toimittamisen aikataulut.

Komission on myös 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti yksilöitävä tapoja, joilla voidaan yhdenmukaistaa tietojen raportointia ja tietojen vaihtoa jäsenvaltioissa toimivien verkostojen ja yksittäisten ilmanlaadun mittausasemien välillä.

3.    Komissio laatii suuntaviivat 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen yhteisten mittausasemien perustamista koskevia sopimuksia varten.

4.    Komissio julkaisee ohjeet liitteessä VI olevassa B jaksossa tarkoitetun vastaavuuden osoittamisesta.

⇩ uusi

25 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.    Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.    Siirretään komissiolle [tämän direktiivin voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 24 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.    Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 24 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.    Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.    Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Edellä olevan 24 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

2629 artikla

⌦ Komiteamenettely ⌫ Komitea

1.    Komissiota avustaa ilmanlaatua käsittelevä komitea. ⇨ Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. ⇦

2.    Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 ⇨ asetuksen (EU) 182/2011 5 ⇦ artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.    Jos tämän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

🡻 2004/107

6 artikla

Komitea

1.    Komissiota avustaa direktiivin 96/62/EY 12 artiklan 2 kohdalla perustettu komitea.

2.    Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.    Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. 

⇩ uusi

VII LUKU

MUUTOKSENHAKU- JA VIREILLEPANO-OIKEUS, KORVAUKSET JA SEURAAMUKSET

27 artikla

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1.         Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä 19 artiklassa tarkoitettuihin ilmanlaatusuunnitelmiin ja 20 artiklassa tarkoitettuihin lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiin liittyvien jäsenvaltion päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)   asia koskee riittävällä tavalla yleisöön kuuluvia eli yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen oikeuden tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

b)   kyseessä olevat yleisöön kuuluvat väittävät oikeuttaan heikennettävän, mikäli tämä on ennakkoedellytyksenä sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun tai oikeuden heikentämisen, tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.

Asian katsotaan koskevan riittävällä tavalla valtiosta riippumattomia järjestöjä, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, ensimmäisen kohdan a alakohtaa sovellettaessa. Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

2. Asiavaltuuden saaminen uudelleentarkastelumenettelyyn ei edellytä sitä, että kyseessä oleva yleisön jäsen on osallistunut 19 tai 20 artiklaan liittyviin päätöksentekomenettelyihin.

3. Tutkintamenettely on toteutettava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja oikea-aikaisesti eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, ja siinä on myös säädettävä asianmukaisista ja tehokkaista oikeussuojamekanismeista, mukaan lukien tarvittaessa kieltomääräykset.

4. Tämä artikla ei estä jäsenvaltioita edellyttämästä, että hallintoviranomainen alustavasti tutkii asian, eikä vaikuta vaatimukseen, jonka mukaan hallinnolliset muutoksenhakumenettelyt on saatettava loppuun ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön saatavilla on käytännön tietoja mahdollisuudesta turvautua tässä artiklassa tarkoitettuihin hallinnollisiin ja tuomioistuimessa toteutettaviin muutoksenhakumenettelyihin.

28 artikla

Korvaukset ihmisten terveydelle aiheutuneista vahingoista

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisilla henkilöillä, joiden terveydelle aiheutuu vahinkoa siitä, että toimivaltaiset viranomaiset rikkovat tämän direktiivin 19 artiklan 1–4 kohtaa, 20 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 21 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja 21 artiklan 3 kohtaa, on oikeus korvaukseen tämän artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka edistävät ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua ja jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset, voivat edustaa 1 kohdassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä ja nostaa ryhmäkanteita korvauksen saamiseksi. Tällaisiin ryhmäkanteisiin sovelletaan soveltuvin osin direktiivin (EU) 2020/1828 10 artiklassa ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö ja 2 kohdassa tarkoitetut henkilöä edustavat valtiosta riippumattomat järjestöt voivat esittää rikkomuksesta korvausvaatimuksen vain kerran. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt sen varmistamiseksi, että asianomaiset henkilöt saavat korvausta korkeintaan kerran samalla kanneperusteella samaa toimivaltaista viranomaista vastaan.

4. Jos korvausvaatimuksen tueksi esitetään todisteita, jotka osoittavat, että 1 kohdassa tarkoitettu rikkominen on uskottavin selitys kyseiselle henkilölle aiheutuneen vahingon syntymiselle, rikkomisen ja vahingon syntymisen välillä oletetaan olevan syy-seuraussuhde.

Vastaajana olevan viranomaisen on voitava kumota tämä olettama. Vastaajalla on erityisesti oltava oikeus riitauttaa luonnollisen henkilön esittämien todisteiden merkityksellisyys ja esitetyn selityksen uskottavuus.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että korvausvaatimuksia, myös todistustaakan osalta, koskevat kansalliset säännöt ja menettelyt suunnitellaan ja niitä sovelletaan siten, että ne eivät tee mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi 1 kohdassa tarkoitetun haitan korvaamista koskevan oikeuden käyttämistä.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen korvauskanteiden nostamisen vanhentumisaika on vähintään viisi vuotta. Tämä määräaika ei saa alkaa kulua ennen kuin rikkominen on päättynyt ja korvausta hakeva henkilö tietää tai hänen voidaan kohtuudella olettaa tietävän kärsineensä haittaa rikkomisesta 1 kohdan mukaisesti.

🡻 2004/107 (mukautettu)

9 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraamukset pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

2930 artikla

Seuraamukset

⇨ 1. ⇦    Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan ⇨ luonnollisten ja oikeushenkilöiden rikkoessa ⇦ tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi ⇨ annettuja kansallisia säännöksiä ⇦ annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen ja ⌦ varmistettava näiden sääntöjen täytäntöönpano, ⌫ toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet ⇨ sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY 83 mukaisia jäsenvaltioiden velvoitteita ⇦. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. ⇨ Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä ja niiden muutoksista komissiolle ilman aiheetonta viivytystä. ⇦

⇩ uusi

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin seuraamuksiin on sisällyttävä sakot, jotka ovat oikeassa suhteessa oikeushenkilön liikevaihtoon tai rikkomiseen syyllistyneen luonnollisen henkilön tuloihin. Sakkojen laskennassa varmistetaan, että ne tosiasiallisesti poistavat rikkomisesta vastuussa olevan henkilön rikkomisesta saaman taloudellisen hyödyn. Jos rikkomiseen on syyllistynyt oikeushenkilö, sakkojen on oltava oikeassa suhteessa oikeushenkilön vuotuiseen liikevaihtoon kyseessä olevassa jäsenvaltiossa ottaen huomioon muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, erityispiirteet.

3.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuissa seuraamuksissa otetaan soveltuvin osin huomioon seuraavat seikat:

a)    rikkomisen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto;

b)    rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus;

c)    väestö, mukaan lukien herkät ja haavoittuvat väestöryhmät, tai ympäristö, johon rikkomus vaikuttaa, ottaen huomioon tavoite saavuttaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso;

d)    onko kyseessä toistuva vai kertaluonteinen rikkominen.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

VIII LUKU

KOMITEA SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

3031 artikla

Kumoaminen ja siirtymäsäännökset

1.    Kumotaan direktiivit 96/62/EY, 1999/30/EY, 2000/69/EY ja 2002/3/EY ⌦ 2004/107/EY ja 2008/50/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä X olevassa A osassa luetelluilla direktiiveillä, ⌫ ⇨ [lisätään päivämäärä: 1 päivä sen jälkeen, kun määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on päättynyt] ⇦ 11 päivänä kesäkuuta 2010, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka koskevat näiden direktiivien sisällyttämiselle kansalliseen lainsäädäntöön tai soveltamiselle asetettuja määräaikoja ⌦ , jotka vahvistetaan liitteessä X olevassa B osassa ⌫ koskeviin jäsenvaltioiden velvoitteisiin.

11 päivästä kesäkuuta 2008 alkaen sovelletaan kuitenkin seuraavia säännöksiä:

   a)    korvataan direktiivin 96/62/EY 12 artiklan 1 kohta seuraavasti:

   ‘1.    Edellä 11 artiklan mukaisesti annettavien tietojen toimittamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä päätetään 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen;”

   b)    poistetaan direktiivin 1999/30/EY 7 artiklan 7 kohta, liitteessä VIII olevan I jakson 1 alaviite ja liitteessä IX oleva VI jakso;

   c)    poistetaan direktiivin 2000/69/EY 5 artiklan 7 kohta ja liitteessä VII oleva III jakso;

   d)    poistetaan direktiivin 2002/3/EY 9 artiklan 5 kohta ja liitteessä VIII oleva II jakso.

2.    Seuraavat artiklat pysyvät voimassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista:

   a)    direktiivin 96/62/EY 5 artikla 31 päivään joulukuuta 2010 saakka;

   b)    direktiivin 96/62/EY 11 artiklan 1 kohta ja direktiivin 2002/3/EY 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohta tämän direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimien voimaantuloa seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun saakka;

   c)    direktiivin 1999/30/EY 9 artiklan 3 ja 4 kohta 31 päivään joulukuuta 2009 saakka.

23.    Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XIXVII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

4.    Kumotaan päätös 97/101/EY tämän direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimien voimaantuloa seuraavan toisen kalenterivuoden lopusta.

Päätöksen 97/101/EY 7 artiklan kolmas, neljäs ja viides luetelmakohta kuitenkin poistetaan 11 päivästä kesäkuuta 2008 alkaen.

🡻 2004/107 (mukautettu)

8 artikla

Kertomukset ja tarkistaminen

1.    Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 kertomuksen, joka perustuu:

   a)    tämän direktiivin soveltamisesta saatuun kokemukseen;

   b)    erityisesti uusimpiin tieteellisiin tutkimustuloksiin vaikutuksista, joita arseenille, kadmiumille, elohopealle ja polysyklisille aromaattisille hiilivedyille altistumisesta aiheutuu ihmisten terveydelle, kiinnittäen erityistä huomiota herkkiin väestöryhmiin, ja koko ympäristölle; sekä

   c)    teknologiseen kehitykseen kyseisten epäpuhtauksien ilmassa olevien pitoisuuksien sekä niiden laskeumien mittausmenetelmissä ja muissa arviointimenetelmissä.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa on otettava huomioon:

   a)    nykyinen ilmanlaatu, sen kehitys ja ennusteet vuoteen 2015 ja sen jälkeen;

   b)    kaikista kyseeseen tulevista lähteistä peräisin olevien epäpuhtauspäästöjen vähentämismahdollisuudet ja mahdolliset edut, joita saavutettaisiin ottamalla käyttöön liitteessä I luetelluille epäpuhtauksille raja-arvot, joiden tarkoituksena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia riskejä, kun otetaan huomioon tekninen toteutettavuus ja kustannustehokkuus sekä näin aikaansaatava mahdollinen huomattava lisäparannus terveyden ja ympäristön suojelun tasoon;

   c)    epäpuhtauksien väliset suhteet ja mahdollisuudet käyttää yhdistettyjä strategioita, joilla pyritään parantamaan yhteisön ilmanlaatua ja saavuttamaan siihen liittyvät tavoitteet;

   d)    nykyiset ja tulevat vaatimukset, jotka koskevat tiedottamista yleisölle sekä jäsenvaltioiden ja komission välistä tietojenvaihtoa;

   e)    tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa saatu kokemus mukaan luettuina erityisesti liitteessä III vahvistetut olosuhteet, joissa mittaukset on tehty;

   f)    arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen päästöjen vähentämisestä aiheutuva toissijainen taloudellinen hyöty terveyden ja ympäristön kannalta siltä osin, kuin se on arvioitavissa;

   g)    näytteenotossa käytetyn hiukkasfraktion koon soveltuvuus yleiset hiukkasmittauksia koskevat vaatimukset huomioon ottaen;

   h)    bentso(a)pyreenin soveltuvuus polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen aiheuttaman kokonaissyöpäriskin merkkiaineeksi ottaen huomioon pääosin kaasumaisessa muodossa esiintyvät polysykliset aromaattiset hiilivedyt, kuten fluoranteeni.

Komissio tarkastelee viimeisimmän tieteellisen ja teknologisen kehityksen huomioiden myös arseenin, kadmiumin ja nikkelin vaikutuksia ihmisten terveyteen, jotta voidaan kvantifioida niiden genotoksinen karsinogeenisuus. Elohopeastrategian mukaisesti hyväksytyt toimet huomioon ottaen komissio harkitsee lisäksi, olisiko aihetta ryhtyä elohopeaa koskeviin jatkotoimiin, kun otetaan huomioon tekninen toteutettavuus ja kustannustehokkuus sekä näin aikaansaatava mahdollinen huomattava lisäparannus terveyden ja ympäristön suojelun tasoon.

3.    Jotta voitaisiin saavuttaa sellaiset aineiden pitoisuudet ilmassa, jotka vähentäisivät edelleen haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja joiden avulla voitaisiin saavuttaa koko ympäristön suojelun korkea taso, 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen voidaan tarvittaessa liittää ehdotuksia tämän direktiivin muutoksiksi, ottaen huomioon lisätoimien tekninen toteutettavuus ja kustannustehokkuus sekä erityisesti 2 kohdan mukaisesti saavutetut tulokset. Lisäksi komissio harkitsee arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja tiettyjen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen laskeuman sääntelyä.

🡻 2008/50 (mukautettu)

32 artikla

Uudelleentarkastelu

1.    Komissio tarkastelee vuonna 2013 PM2,5-hiukkasia ja tarvittaessa muita epäpuhtauksia koskevia säännöksiä uudelleen ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen.

PM2,5-hiukkasten hiukkasten osalta uudelleentarkastelun tarkoituksena on asettaa altistumisen vähentämistä koskeva oikeudellisesti sitova kansallinen velvoite, jolla korvataan 15 artiklassa säädetty altistumisen kansallinen vähennystavoite ja tarkistetaan altistuspitoisuutta koskevaa velvoitetta, ottaen huomioon muun muassa seuraavat näkökohdat:

- Maailman terveysjärjestön ja muiden asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden uusimmat tieteelliset tiedot,

- jäsenvaltioiden ilmanlaadun tila sekä niiden mahdollisuudet vähentää altistumista,

- direktiivin 2001/81/EY tarkistaminen,

- edistyminen ilman epäpuhtauksien vähentämistä koskevien yhteisön toimien täytäntöönpanossa.

2.    Komissio tarkastelee mahdollisuutta hyväksyä kunnianhimoisempi PM2,5-hiukkasten raja-arvo, tarkastelee uudelleen suuntaa-antavaa toisen vaiheen PM2,5-hiukkasten raja-arvoa ja harkitsee, onko kyseinen arvo vahvistettava vai olisiko sitä muutettava.

3.    Osana uudelleentarkastelua komissio laatii myös kertomuksen PM10- ja PM2,5-hiukkasten seurannasta saaduista kokemuksista ja seurannan tarpeesta ottaen huomioon teknisen edistymisen automaattisissa mittaustekniikoissa. Tarvittaessa ehdotetaan uusia PM10- ja PM2,5-hiukkasten mittauksessa käytettäviä vertailumenetelmiä.

🡻 2004/107

10 artikla

Täytäntöönpano

1.    Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 15 päivänä helmikuuta 2007. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.    Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

🡻 2008/50 (mukautettu)

⇨ uusi

3133 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.    Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin ⌦ 1, 2 ja 3 artiklan, 4 artiklan 2, 13, 14, 16, 18, 19, 21, 22, 24–30, 36, 37, 38 ja 39 kohdan, 5–12 artiklan, 13 artiklan 1, 2, 3, 6 ja 7 kohdan, 15 artiklan, 16 artiklan 1 ja 2 kohdan, 17–21 artiklan, 22 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan, 23–29 artiklan sekä liitteiden I–IX ⌫ noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ⇨ viimeistään [lisätään päivämäärä: kaksi vuotta voimaantulon jälkeen] mennessä ⇦ viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2010.

⌦ Tässä kohdassa tarkoitetuissa ⌫ Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. ⌦ Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään. ⌫ Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.    Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä ⌦ säännellyistä ⌫ tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3234 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan ⌦ kahdentenakymmenentenä ⌫ päivänä ⌦ sen jälkeen, kun se on julkaistu ⌫ , jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

⇩ uusi

Edellä olevaa 4 artiklan 1, 3–12, 15, 17, 20, 23 ja 31–35 kohtaa, 13 artiklan 4 ja 5 kohtaa, 14 artiklaa, 16 artiklan 3 kohtaa ja 22 artiklan 3 kohtaa sovelletaan [31 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua päivää seuraavasta päivästä].

🡻 2008/50

3335 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

(1)    Ks. esim. ” Air Quality in Europe – 2018 Report ”, Euroopan ympäristökeskus, 2018. Kaikkien saatavilla olevien tietokokonaisuuksien vuoden 2015 mediaaniarvion perusteella ilmanlaatu aiheutti Euroopassa vuosittain 445 000 ennenaikaista kuolemaa. Vuonna 1990 eli 25 vuotta aiemmin mediaaniarvo oli 960 000 kuolemaa vuodessa.

(2)     WHO:n määritelmän mukaan ei-tarttuvat taudit eli krooniset sairaudet ovat yleensä pitkäaikaisia ja johtuvat geneettisten, fysiologisten sekä ympäristöön ja käyttäytymiseen liittyvien tekijöiden yhdistelmästä. Ei-tarttuvat taudit vaikuttavat suhteettoman paljon ihmisiin alhaisen ja keskitulotason maissa, joissa tapahtuu yli kolme neljäsosaa (31,4 miljoonaa) maailman ei-tarttuvien tautien aiheuttamista kuolemista.

(3)    Ks. esim. ” Air Quality in Europe 2021 ”, Euroopan ympäristökeskus, 2021.

(4)    Ks. esim. ”Unequal exposure and unequal impacts: social vulnerability to air pollution, noise and extreme temperatures in Europe”, Euroopan ympäristökeskus, 2018.

(5)    ” Integrated Science Assessment for Particulate Matter ” ja ” Supplement to the 2019 Integrated Science Assessment for Particulate Matter ”, Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto, 2019 ja 2022.

(6)    Ks. esim. Toinen ilmanpuhtautta koskeva katsaus, COM(2021) 3.

(7)    Direktiivi 2004/107/EY ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä ja direktiivi 2008/50/EY ilmanlaadusta ja sen parantamisesta, sellaisena kuin ne ovat muutettuina komission direktiivillä (EU) 2015/1480 .

(8)    COM(2019) 640.

(9)    ” WHO Global Air Quality Guidelines ”, Maailman terveysjärjestö, 2021.

(10)    COM (2021) 400.

(11)    COM(2021) 44. Syöväntorjuntasuunnitelmassa vahvistetaan tarve vähentää ilman pilaantumista, joka aiheuttaa muun muassa keuhkosyöpää. Suunnitelmaan sisältyy myös vuonna 2022 annettu lainsäädäntöehdotus työntekijöiden asbestialtistuksen vähentämiseksi entisestään, ks. COM(2022) 489.

(12)    COM(2022)230.

(13)    Ks. direktiivi 2016/2284/EU .

(14)    On huomattava, että myös EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolelta peräisin olevat ilman epäpuhtauspäästöt vaikuttavat taustapitoisuuksiin EU:ssa. YK:n kaukokulkeutumissopimuksella voi olla keskeinen rooli näiden päästöjen vähentämisessä sekä valmiuksien kehittämisessä ja muussa tuessa, jota EU antaa liittymisprosessien yhteydessä, erityisesti Länsi-Balkanin maille.

(15)    Mukaan lukien direktiivit 2010/75/EU (teollisuuden päästöistä), (EU) 2015/2193 (keskisuurista polttolaitoksista), 98/70/EY (polttoaineiden laadusta), (EU) 2016/802 (nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta) ja 2009/125/EY (ekologisesta suunnittelusta) sekä asetukset (EY) N:o 443/2009 ja (EU) 510/2011 (ajoneuvojen päästönormeista), asetukset (EU) 2016/427 , (EU) 2016/646 ja (EU) 2017/1154 (todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvistä päästöistä) sekä asetus (EU) 2016/1628 (liikkuvista työkoneista).

(16)    Asetus (EU) 2021/1119.

(17)    COM(2021) 550.

(18)    COM(2020) 663.

(19)    COM(2020) 789, myös komission sitoumus käynnistää vuonna 2023 asiaa koskeva tutkimus, jossa on määrä kartoittaa ja selventää, mitä digitaalisia ja teknisiä ratkaisuja olisi käytettävissä, jotta voitaisiin mahdollistaa tehokkaammat ja käyttäjäystävällisemmät kaupunkiajoneuvojen ajorajoitusjärjestelmät, mukaan lukien vähäpäästöiset vyöhykkeet, noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta (ks. myös COM(2021) 811).

(20)    COM(2021) 811.

(21)    COM(2020) 380.

(22)    COM(2020) 381.

(23)    COM (2021) 557 final

(24)    COM/2021/558 final

(25)    COM (2022), Eurooppalaiset ajoneuvojen päästönormit – henkilö-, paketti-, kuorma- ja linja-autoja koskeva Euro 7 -päästönormi (katsottu 4.8.2022)

(26)    COM(2021) 559 final

(27)    Ks. esim. Yhteisen tutkimuskeskuksen ” Urban PM2.5 Atlas ”, jossa analysoidaan pienhiukkasepäpuhtauksien lähteitä 150 kaupungissa EU:ssa.

(28)     Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 2 kohta.

(29)     SWD(2019)427

(30)    WHO:n ilmanlaatua koskevat suuntaviivat, joita on sittemmin tarkistettu vuonna 2021.

(31)    Euroopan tulevaisuuskonferenssi (2022), Raportti lopputuloksesta, https://europa.eu/!3k9WY6 . 

(32)    Ilmanpuhtautta koskevan katsauksen aiemmat versiot ovat saatavilla osoitteessa https://europa.eu/!Q7XXWT .

(33)    COM (2022), Fit for Future -foorumin lausunnon viite: 2021/SBGR1/04

(34)    Ks. myös ympäristöpolitiikan seurantaa ja raportointia koskeva toimivuustarkastus, SWD(2017) 230 final .

(35)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/99/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28). Komissio hyväksyi 15. joulukuuta 2021 ehdotuksen direktiivin 2008/99/EY korvaamisesta: ks. COM(2021) 851 final, ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivin 2008/99/EY korvaamisesta”.

(36)    EUVL C […], […], s. […].

(37)    EUVL C […], […], s. […].

(38)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3).

(39)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1).    

(40)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final).

(41)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma: Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta”, COM(2021) 400 final.

(42)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).

(43)    Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2022/591, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2022, vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (EUVL L 114, 12.4.2022, s. 22).

(44)    Neuvoston päätös 81/462/ETY, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1981, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 171, 27.6.1981, s. 11).

(45)    Fitness check of the Ambient Air Quality Directives of 28 November 2019 (SWD(2019) 427 final).

(46)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).

(47)    EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

(48)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/852, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta (EUVL L 137, 24.5.2017, s. 1–21).

(49)    EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/105/EY.

(50)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

(51)    EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12.

(52)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12).

(53)    EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8.

(54)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).

(55)    Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto), 14.1.2021, LB ym. vastaan College van burgemeester en wethouders van de gemeente Echt-Susteren, C–826/18, 58 ja 59 kohta.

(56)    Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto), 15.1.2013, Jozef Križan ym. vastaan Slovenská inšpekcia životného prostredia, C-416/10, 109 kohta.

(57)    EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(58)    EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13–18.

(59)    EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(60)    EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(61)    EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(62)    EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

(63)    EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(64)    EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(65)    EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(66)    EYVL L 163, 29.6.1999, s. 41, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2001/744/EY (EYVL L 278, 23.10.2001, s. 35).

(67)    EYVL L 313, 13.12.2000, s. 12.

(68)    EYVL L 67, 9.3.2002, s. 14.

(69)    EYVL L 35, 5.2.1997, s. 14, päätös sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2001/752/EY (EYVL L 282, 26.10.2001, s. 69).

(70)    EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3.

(71)    EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/105/EY.

(72)    EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12.

(73)    EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8.

(74)    EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(75)    Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2022/591, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2022, vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (EUVL L 114, 12.4.2022, s. 22).

(76)    Neuvoston direktiivi 89/654/ETY, annettu 30 päivänä marraskuuta 1989, työpaikoille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista (ensimmäinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 393, 30.12.1989, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/30/EY (EUVL L 165, 27.6.2007, s. 21).

(77)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).

(78)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

(79)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

(80)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).

(81)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56).

(82)    EYVL L 35, 5.2.1997, s. 14, päätös sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2001/752/EY (EYVL L 282, 26.10.2001, s. 69).

(83)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/99/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 26.10.2022

COM(2022) 542 final

LIITTEET

asiakirjaan

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi

ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (uudelleenlaadittu)

{SEC(2022) 542 final} - {SWD(2022) 345 final} - {SWD(2022) 542 final} - {SWD(2022) 545 final}

⇩ uusi

LIITE I

ILMANLAATUNORMIT

1 jakso – Raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi

Taulukko 1 – 1. tammikuuta 2030 mennessä saavutettavat raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi

Taulukko 2 – [LISÄTÄÄN MÄÄRÄAIKA SAATTAMISELLE OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ] mennessä saavutettavat raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi