9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/174

—

ottaa huomioon aikaisemmat arktista aluetta koskevat mietintönsä ja päätöslauselmansa, joista viimeisin hyväksyttiin tammikuussa 2011,

—

ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 26. kesäkuuta 2012 antaman yhteisen tiedonannon ”Arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan määrittely: edistyminen vuodesta 2008 ja seuraavat vaiheet” (JOIN(2012)0019) sekä komission 20. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon ”Euroopan unioni ja arktinen alue” (COM(2008)0763),

—

ottaa huomion valmistelutoimen ”Arktisen alueen kehitystä koskeva strateginen ympäristövaikutusten arviointi”,

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon vuodelta 2013 EU:n arktisen alueen politiikasta,

—

ottaa huomioon YK:n merioikeusyleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Arktisen neuvoston ohjelman Kanadan puheenjohtajakaudella 2013–2015,

—

ottaa huomioon Arktisen neuvoston 15. toukokuuta 2013 antaman Kiirunan julkilausuman,

—

ottaa huomioon EU:n ja Grönlannin kumppanuuden vuosiksi 2007–2013 sekä EU:n ja Grönlannin välisen kalastuskumppanuussopimuksen,

—

ottaa huomioon esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin sekä Grönlannin ja Tanskan kuningaskunnan välisistä suhteista 5. helmikuuta 2014 vahvistamansa kannan (1),

—

ottaa huomioon EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” vuosiksi 2014–2020,

—

ottaa huomioon Barentsin euroarktisen alueen yhteistyön 20-vuotispäivänä 3. ja 4. kesäkuuta 2013 Kirkkoniemessä annetun julistuksen,

—

ottaa huomioon Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Grönlannin, Norjan, Venäjän, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliset strategiat ja toimintapoliittiset asiakirjat, jotka koskevat arktiseen alueeseen liittyviä kysymyksiä,

—

ottaa huomioon Brysselissä syyskuussa 2009, Tromssassa helmikuussa 2011 ja Arkangelissa marraskuussa 2013 pidettyjen pohjoista ulottuvuutta käsittelevien parlamentaaristen foorumien hyväksymät julkilausumat,

—

ottaa huomioon Brysselissä 18. helmikuuta 2013 pidetyn uudistettua pohjoista ulottuvuutta käsitelleen kolmannen ministerikokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon Barentsin euroarktisen neuvoston ensisijaiset tavoitteet Suomen puheenjohtajakaudella 2013–2015,

—

ottaa huomioon Brysselissä 13.–15. syyskuuta 2010 pidetyn arktisen alueen 9. parlamentaarikkokonferenssin ja Akureyrissa 5.–7. syyskuuta 2012 pidetyn arktisen alueen 10. parlamentaarikkokonferenssin julkilausumat sekä Murmanskissa 19. syyskuuta 2013 annetun arktisen alueen parlamentaarikkojen pysyvän komitean lausunnon EU:n tarkkailijan asemasta Arktisessa neuvostossa,

—

ottaa huomioon Pohjoismaiden neuvoston vuonna 2012 antamat suositukset,

—

ottaa huomioon merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU (2),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta luonnonpääoma elämämme turvaajana ja luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020 (3),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 (4),

—

ottaa huomioon Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean 28. lokakuuta 2013 antaman kertomuksen arktisia alueita koskevasta politiikasta,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-583/11P 3. lokakuuta 2013 ja asiassa T-526/10 25. huhtikuuta 2013 antamat tuomiot, jotka koskevat kannetta yksityiskohtaisista säännöistä hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 täytäntöönpanemiseksi 10. elokuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 737/2010 kumoamiseksi (5),

—

ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) paneelin Euroopan yhteisöistä sekä toimenpiteistä hyljetuotteiden tuonnin ja kaupan pitämisen kieltämiseksi 25. marraskuuta 2013 antaman selvityksen 1.3.5 luvun (jossa vahvistetaan 29. tammikuuta 2013 annettu ennakkoratkaisu) ja EU:n ilmoituksen vetoamisesta WTO:n muutoksenhakuelimeen 29. tammikuuta 2014,

—

ottaa huomioon Nordregion raportin 2009:2 ”Strong, Specific and Promising – Towards a Vision for the Northern Sparsely Populated Areas in 2020”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että EU:lla on intressi arktisella alueella kansainvälisen oikeuden mukaisten oikeuksiensa ja velvoitteidensa nojalla sekä sen nojalla, että se on sitoutunut ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan ja muuhun politiikkaan ja toteuttaa rahoitus- ja tutkimustoimia ja lisäksi sillä on taloudellisia intressejä;

B.

ottaa huomioon, että komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja julkaisivat kesäkuussa 2012 yhteisen tiedonannon ”Arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan määrittely: edistyminen vuodesta 2008 ja seuraavat vaiheet”;

C.

ottaa huomioon, että neuvosto ei ole vielä julkaissut päätelmiään komission ja ulkosuhdehallinnon kesällä 2012 antamasta yhteisestä tiedonannosta;

D.

toteaa, että parlamentti on osallistunut aktiivisesti arktisen alueen parlamentaarikkojen pysyvän komitean työhön suhteista Sveitsiin, Islantiin ja Norjaan vastaavan valtuuskunnan välityksellä sekä arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin työhön;

E.

ottaa huomioon, että Ruotsi, Suomi ja Tanska ovat arktisia maita ja että EU:n ainoa alkuperäiskansa saamelaiset elää Suomen ja Ruotsin sekä Norjan ja Venäjän arktisilla alueilla;

F.

ottaa huomioon, että Arktisen neuvoston tarkkailijat – Alankomaat, Espanja, Italia, Puola, Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta – osallistuvat merkittävästi arktisen alueen asioihin ja ovat erittäin kiinnostuneita tulevasta vuoropuhelusta ja yhteistyöstä Arktisessa neuvostossa;

G.

toteaa, että Islanti ja Norja ovat sitoutuneita ja luotettavia kumppaneita ja assosioituneita EU:hun ETA:n ja Schengenin sopimuksen välityksellä;

H.

ottaa huomioon, että arktinen alue on asuttua seutua, jossa on itsenäisiä valtioita; ottaa huomioon, että Euroopan arktisiin alueisiin kuuluu teollistuneita nykyaikaisia yhteiskuntia, maaseutua ja alkuperäisyhteisöjä; katsoo, että näiden alueiden aktiivinen osallistuminen arktista aluetta koskevaan EU:n politiikkaan on ensiarvoisen tärkeää, jotta varmistetaan EU:n arktisia alueita koskevien toimien legitimiteetti, keskinäinen yhteisymmärrys ja paikallisten asukkaiden tuki arktisia alueita koskeville toimille;

I.

katsoo, että EU on jo kauan ollut sitoutunut arktisiin alueisiin, koska se osallistuu pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan Venäjän, Norjan ja Islannin kanssa, Barentsin alueen yhteistyöhön ja erityisesti Barentsin euroarktiseen neuvostoon ja Barentsin euroarktiseen alueneuvostoon, strategisiin kumppanuuksiin Kanadan, Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa sekä aktiivisena tapauskohtaisena tarkkailijana Arktiseen neuvostoon viime vuosina;

J.

ottaa huomioon, että Arktinen neuvosto teki Kiirunassa 15. toukokuuta 2013 päätöksen ”ottaa myöntävästi vastaan” EU:n hakemus tarkkailijan asemasta; toteaa, että tämä myönteinen päätös sisältää ehdon, että hyljetuotteiden kieltämistä koskeva kysymys EU:n ja Kanadan välillä on ratkaistava; ottaa huomioon, että EU ja Kanada ovat parhaillaan ratkaisemassa tätä kysymystä; ottaa huomioon, että EU toimii jo edellä mainitussa pysyvän tarkkailijan asemassa Arktisessa neuvostossa;

K.

ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot panostavat merkittävästi tutkimukseen arktisella alueella; ottaa huomioon, että EU:n ohjelmissa, kuten uudessa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa, ja EU:n rakenne- ja investointirahastoissa tuetaan alueella toteutettavia merkittäviä tutkimushankkeita, joista hyötyvät etenkin arktisen alueen maiden asukkaat ja taloudet;

L.

toteaa, että vain 20 prosenttia maailman fossiilisten polttoaineiden varannoista voidaan hyödyntää vuoteen 2050 mennessä, jotta keskimääräinen lämpötila nousisi enintään 2 oC;

M.

ottaa huomioon, että arvioiden mukaan noin viidesosa maailman löytämättä olevista hiilivetyvaroista sijaitsee arktisella alueella, vaikka lisätutkimukset ovat tarpeen;

N.

ottaa huomioon arktisen alueen ulkopuolisten maiden, kuten Kiinan, Japanin, Intian ja muiden maiden kasvaneen kiinnostuksen arktista aluetta kohtaan, niiden myöntämät määrärahat napa-alueiden tutkimukseen ja tarkkailijan aseman myöntämisen Etelä-Korealle, Kiinalle, Japanille, Intialle ja Singaporelle Arktisessa neuvostossa ja toteaa, että nämä seikat osoittavat arktisen alueen globaalin geopoliittisen kiinnostuksen lisääntyneen;

O.

katsoo, että taloudellisiin investointeihin ja kehitykseen on liitettävä tutkimus ja kehittäminen, vaikutustenarvioinnit ja ekosysteemien suojelu, jotta varmistetaan arktisen alueen kestävä kehitys;

P.

katsoo, että tulevaisuuden taloudellisten mahdollisuuksien ja etujen sovittaminen yhteen sosiokulttuuristen, ekologisten ja ympäristöön liittyvien haasteiden kanssa kestävän kehityksen yhteydessä on yhä päätavoite, mikä ilmenee myös arktisen alueen maiden kansallisissa arktisissa strategioissa;

1.

pitää ilahduttavana 26. kesäkuuta 2012 annettua komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteistä tiedonantoa, sillä se on tärkeä osatekijä, jotta varmistetaan arktista aluetta koskevan EU:n politiikan jatkuva kehitys;

2.

toistaa vaatimuksensa yhtenäisestä unionin politiikasta arktisilla alueilla sekä johdonmukaisesta strategiasta ja EU:n toimintaa arktisella alueella koskevasta konkreettisesta toimintasuunnitelmasta, jossa keskitytään sosioekonomisiin ja ympäristöä koskeviin asioihin; katsoo, että tämä strateginen valinta on olennaisen tärkeä, koska se varmistaa EU:n arktisia alueita koskevien toimien legitimiteetin ja paikallisten asukkaiden tuen niille;

3.

korostaa, että arktisen alueen luonnonvarojen enenevä hyödyntäminen on toteutettava arktisen alueen paikallisia asukkaita – sekä alkuperäistä että muuta väestöä – kunnioittaen ja heidän hyödykseen sekä ottaen täysi vastuu arktisen alueen herkän ympäristön suojelemisesta;

4.

korostaa taloudellisia mahdollisuuksia ja sitä, että arktisilla ja subarktisilla alueilla harjoitetaan monenlaisia elinkeinoja, joista on mainittava matkailu, meriteollisuus ja merenkulku, uusiutuva energia, ympäristöteknologia ja puhdas teknologia, kaasu ja öljy, offshore-toimiala, metsätalous ja puuteollisuus, kaivostoiminta, liikennepalvelut ja tietoliikenne, tietotekniikka ja sähköiset sovellukset, kalastus ja vesiviljely sekä maatalous ja poronhoidon kaltaiset perinteiset elinkeinot; toteaa edellä mainittujen seikkojen merkityksen sekä arktisen alueen että koko EU:n kannalta ja korostaa eurooppalaisten liiketoiminnan, tutkimuksen ja kehityksen alan toimijoiden sitoutumista;

5.

panee merkille Kiirunassa toukokuussa 2013 annetun Arktisen neuvoston julkilausuman sekä sen päätöksen EU:lle ja muille valtiollisille toimijoille myönnettävästä tarkkailijan asemasta; kehottaa komissiota seuraamaan hyljetuotteiden kieltämistä koskevaa auki olevaa kysymystä Kanadan kanssa ja tiedottamaan Euroopan parlamentille asianmukaisesti kyseisestä prosessista; pitää valitettavana EU:n hyljetuotteiden kieltämistä koskevasta asetuksesta joillekin asukkaille ja erityisesti alkuperäiskansojen kulttuurille ja elinkeinoille aiheutuneita vaikutuksia;

6.

muistuttaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden asemasta aktiivisina jäseninä muissa arktisen alueen kannalta merkittävissä sääntelykehyksissä, kuten Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) ja biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa; painottaa, että EU:n toimielinten toimet on kohdistettava uudelleen niille aloille, jotka ovat tärkeitä EU:n ja sen jäsenvaltioiden poliittisten, ympäristö- ja taloudellisten etujen kannalta; korostaa erityisesti, että EU:n ja sen arktisten jäsenvaltioiden ja alueiden edut on pidettävä mielessä erityisesti käytettäessä, muutettaessa tai kehitettäessä EU:n ohjelmia tai politiikkoja, jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa arktiseen alueeseen, jotta ne hyödyttävät koko arktista aluetta;

7.

katsoo, että Barentsin euroarktinen neuvosto on tärkeä solmukohta Norjan, Ruotsin, Suomen, Tanskan, Venäjän ja komission yhteistyölle; panee merkille sen työn terveys- ja sosiaalikysymysten, koulutuksen ja tutkimuksen, energian, kulttuurin sekä matkailun aloilla; panee merkille alkuperäiskansojen työryhmän (WGIP) neuvoa antavan roolin Barentsin euroarktisessa neuvostossa;

8.

puoltaa päättäväisesti tutkimuksen vapautta arktisella alueella ja kannustaa arktisella alueella tehtävään monitieteelliseen tutkimukseen osallistuvia valtioita tekemään laaja-alaista yhteistyötä ja luomaan tutkimusinfrastruktuuria;

9.

korostaa EU:n panostusta tutkimukseen ja kehittämiseen sekä sen taloudellisten toimijoiden toimintaa arktisella alueella;

10.

korostaa, että luotettavat ja tehokkaat tietoverkot ja digitaaliset palvelut ovat olennaisen tärkeitä, koska ne tukevat arktisen alueen asukkaiden taloudellista toimintaa ja hyvinvointia;

11.

pyytää komissiota laatimaan ehdotuksia siitä, miten Galileo-hanketta tai arktiseen alueeseen mahdollisesti vaikuttavia hankkeita, kuten ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa (GMES), voitaisiin kehittää merenkulun turvallisuuden parantamiseksi ja nopeuttamiseksi arktisen alueen vesillä, ja siten investoimaan erityisesti Koillisväylän turvallisuuteen ja käytettävyyteen, jotta voidaan parantaa jään liikkeiden ennustettavuutta, kartoittaa paremmin arktisen alueen merenpohjaa ja ymmärtää alueen geodynamiikan kannalta keskeisiä prosesseja;

12.

korostaa luotettavien seuranta- ja tarkkailujärjestelmien tarvetta, jotta voidaan seurata arktisen alueen muuttuvia olosuhteita;

13.

korostaa, että tarvitaan osaamiskeskuksia, jotta varmistetaan turvallisuus, valmius hätätilanteissa ja pelastuspalvelut; suosittaa, että EU osallistuu aktiivisesti tällaisten osaamiskeskusten kehittämiseen;

14.

on tyytyväinen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisten ekologisesti ja biologisesti merkittävien alueiden määrittelyyn arktisella alueella, sillä kyseessä on merkittävä prosessi arktisen alueen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi käytännössä, ja korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön ekosysteemipohjaiseen hallinnointiin (EBM) perustuva malli arktisen alueen rannikko-, meri- ja maaympäristöissä, kuten Arktisen neuvoston EBM-asiantuntijaryhmä on korostanut;

15.

korostaa, että arktisiin vesiin liittyviin vakaviin ympäristökysymyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta voidaan varmistaa arktisen alueen ympäristön suojelu kaikessa merellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa ottaen huomioon suuronnettomuuksien riski ja tehokkaiden toimien tarve, kuten direktiivissä 2013/30/EU säädetään; kehottaa EU:n ja ETA:n jäsenvaltioita arvioitaessa merellä tapahtuvan kaasun- ja öljynporaustoiminnan harjoittajien taloudellista toimintakykyä direktiivin 2013/30/EU 4 artiklan mukaisesti arvioimaan hakijoiden taloudelliset valmiudet suoriutua kaikesta korvausvastuusta, joka mahdollisesti aiheutuu merellä tapahtuvasta kaasun- ja öljynporaustoiminnasta arktisella alueella, mukaan luettuna ympäristövastuuta koskevan direktiivin (2004/35/EY) mukainen vastuu ympäristövahingoista;

16.

kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti korkeimpien ympäristönormien noudattamista arktisilla merialueilla;

17.

pitää myönteisenä Arktisen neuvoston jäsenten meripelastuksesta ja öljyvahinkojen torjumisesta tekemien sopimusten täytäntöönpanoa; pitää valitettavana, että sopimukseen ei sisälly erityisiä sitovia yhteisiä normeja;

18.

korostaa, että tarvitaan sitova väline meren pilaantumisen ehkäisemistä varten;

19.

korostaa, että EU:n on osallistuttava aktiivisesti kaikkiin asiaankuuluviin Arktisen neuvoston työryhmiin;

20.

panee merkille Islannin hallituksen päätöksen lopettaa Islannin EU-jäsenyyttä koskeneet neuvottelut; pyytää, että komissio ja ulkosuhdehallinto ylläpitävät EU:n ja Islannin välisiä hyviä suhteita ja kehittävät läheisempiä suhteita Islantiin yhteistä etua koskevilla aloilla, joihin kuuluu meriliikenteen, kalastuksen, maalämmön ja ympäristönsuojelun kehittäminen hyödyntäen täysin jo olemassa olevia välineitä ja edistäen arktisen alueen yhteistyötä eurooppalaisten ja islantilaisten toimijoiden välillä ja varmistaen, etteivät EU:n edut kärsi tällä strategisesti tärkeällä alueella;

21.

panee tyytyväisenä merkille valmistelut, jotka koskevat arktisen alueen neuvoa-antavan talousneuvoston liittämistä Arktisen neuvoston yhteyteen, ja tähdentää, että monet eurooppalaiset yritykset ja muut tahot panostavat arktiseen alueeseen ja tekevät sinne investointeja, mikä viittaa siihen, että unionin arktisen alueen kolmen jäsenvaltion lisäksi myös muiden (tarkkailija)valtioiden yrityssektori panostaa siihen tehokkaasti, sillä monet yritykset toimivat maailmanlaajuisesti;

22.

korostaa tarvetta tehdä investointeja ympäristön ja yhteiskunnan kannalta vastuullisesti;

23.

panee tyytyväisenä merkille alhaalta ylöspäin etenevät aloitteet, joilla voidaan varmistaa eurooppalaisten ja muiden yritysten pitkäaikainen sitoutuminen, ja pyytää komissiota tekemään ehdotuksia siitä, miten voitaisiin sitouttaa eurooppalaisia yrityksiä osallistumaan kestävän ja pitkäaikaisen tasapainoisen sosioekonomisen kehityksen tukemiseen arktisilla alueilla;

24.

korostaa, että EU:n on otettava huomioon se, että raaka-aineisiin liittyvän toiminnan on hyödytettävä alueen asukkaita ja saatava paikallinen hyväksyntä; toteaa, että mineraalien louhintaa ja jalostusta koskeva osaaminen ja ennustetut tulevat tarpeet alueen kehittyessä eivät kohtaa; ehdottaa, että osallistumalla yhteisiin hankkeisiin EU:n tasolla, kuten raaka-aineita koskevaan innovaatiokumppanuuteen, arktisen alueen toimijat voivat vaihtaa tietoja ja osaamista aihealueiden välillä;

25.

pyytää komissiota, ottaen huomioon tieteellisen, taloudellisen ja kansalaistoiminnan laajuuden etenkin Euroopan arktisella alueella, Barentsin alueella ja laajemminkin, kehittämään käytäntöjä, joilla pyritään hyödyntämään paremmin nykyistä EU-rahoitusta ja varmistamaan asianmukainen tasapaino arktisen alueen suojelemisen ja kehittämisen välillä kanavoitaessa EU:n varoja arktiselle alueelle;

26.

korostaa EU:n alue- ja koheesiopolitiikan ratkaisevaa merkitystä alueiden välisen ja rajat ylittävän yhteistyön osalta;

27.

vaatii myös, että olisi kehitettävä tehokkaampaa synergiaa nykyisten ohjelmien välille, kuten Interreg IV -ohjelma, Pohjoinen periferia -ohjelma, Kolarctic-ohjelma, Itämeren ohjelma ja ”sinisen kasvun” strategia ja osallistuttava pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuksien, esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden ja pohjoisen ulottuvuuden liikenne-, ja logistiikkakumppanuuden tai muiden Euroopan naapuruusvälineen toimintamäärärahojen rahoittamiseen, jotta mahdollistetaan tehokkaat rahoituskanavat, ja määriteltävä selkeästi arktisten alueiden hyväksi tehtävien investointien painopisteet; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa tekemään yhteistyötä johdonmukaisen rahoituksen kanavoimiseksi arktisille alueille ja maksimoimaan arktisia ja subarktisia alueita koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten ohjelmien ja hankkeiden tehokkaan keskinäisen vuorovaikutuksen;

28.

korostaa, että arktista aluetta koskeva unionin strategia vaatii riittävästi rahoitusta, jotta se toimisi;

29.

katsoo, että alueiden yhteistyöhön ja käytännönläheisiin kumppanuuksiin perustuva pohjoinen ulottuvuus toimii erinomaisena vakauden, yhteisvastuun ja osallistumisen esimerkkinä, jossa ovat mukana EU, Islanti, Norja ja Venäjä;

30.

korostaa tässä yhteydessä arktista aluetta koskevien painopisteiden merkitystä, kuten hyvin toimivan infrastruktuurin ja logistiikan, arktisen alueen kehityksen, kylmäosaamiseen sekä siihen kuuluvaan ympäristöystävälliseen teknologiaan investoimisen kannustamisen ja alueellisen ja maaseudun yrittäjyyden ja etenkin pk-yritysten tukemisen merkitystä; kehottaa unionia tehostamaan työtään näiden arktista aluetta koskevien painopisteiden integroimiseksi Eurooppa 2020 -kasvustrategiaan ja Horisontti 2020 -ohjelman ja innovaatiounionin kaltaisiin ohjelmiin sekä muihin unionin tutkimusohjelmiin;

31.

vahvistaa tukevansa ja kehottaa komissiota jatkamaan valmisteluja, jotka koskevat unionin arktisen tiedotuskeskuksen perustamista siten, että sen pysyvä toimisto on Rovaniemellä, ja viittaa valmistelutoimeen ”Arktisen alueen kehitystä koskeva strateginen ympäristövaikutusten arviointi”, jolle komissio ja komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ovat antaneet tukensa vuonna 2012 antamassaan yhteisessä julkilausumassa ja jonka täytäntöönpanosta vastaavat Lapin yliopiston arktinen keskus yhteistyössä eurooppalaisten huippuosaamiskeskusten verkon kanssa ja jonka tarkoituksena on varmistaa arktisen tiedon tehokas saatavuus, kaikilla tasoilla käytävä vuoropuhelu ja tiedotus, jolla pyritään keräämään tietoa ja edistämään arktisten alueiden kestävää kehittämistä;

32.

odottaa tässä yhteydessä, että 18 kuukautta kestäneen, arktisen alueen kehityksen strategista ympäristövaikutusten arviointia koskevan valmistelutoimen tulokset julkaistaan tänä keväänä; kehottaa unionia etenemään ripeästi sen jälkeen ja perustamaan EU:n arktisen tiedotuskeskuksen;

33.

korostaa tarvetta säilyttää erityiset yhteydet arktiseen alueeseen, jotta Brysselissä toimisi puolueiden rajat ylittävä ja erilaisia aiheita käsittelevä foorumi, joka edistää sekä arktisella alueella että EU:ssa toimivien lukuisten toimijoiden keskinäistä ymmärrystä ja jossa yhdistyvät poliittinen päätöksenteko, tiede, kansalaisyhteiskunta ja liiketoiminta;

34.

suosittaa lisäämään arktisiin alueisiin liittyviä säännöllisiä keskusteluja ja kuulemisia Euroopan arktisten alueiden alueellisten, paikallisten ja alkuperäiskansoja edustavien sidosryhmien kanssa keskinäisen ymmärryksen parantamiseksi erityisesti laadittaessa EU:n ja arktisten alueiden politiikkaa; korostaa tällaisten kuulemisten tarvetta, jotta voidaan hyödyntää alueesta saatuja kokemuksia ja asiantuntemusta ja jotta voidaan taata toimintaa arktisella alueella koskevan EU:n sitoumuksen välttämätön legitimiteetti;

35.

ehdottaa, että koordinointia EU:n toimielinten kesken komission ja ulkosuhdehallinnon välillä olisi tehostettava, etenkin arktiseen alueeseen liittyvien aiheiden monialaisuuden vuoksi;

36.

toteaa, että Pohjoisnapaa ympäröivät vesialueet ovat etupäässä kansainvälisiä;

37.

kiinnittää huomiota siihen, että energian huoltovarmuus liittyy läheisesti ilmastonmuutokseen; katsoo, että energian huoltovarmuutta on parannettava vähentämällä EU:n riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; korostaa, että arktisen alueen muuttuminen on yksi huomattavimmista EU:n turvallisuuteen kohdistuvista ilmastonmuutoksen vaikutuksista; korostaa, että tämän uhkia moninkertaistavan tekijän tarkastelun on perustuttava arktista aluetta koskevaan EU:n vahvistettuun strategiaan ja EU:ssa tuotettua uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevaan tehostettuun politiikkaan, jotta voidaan vähentää merkittävästi unionin riippuvuutta ulkoisista lähteistä ja parantaa sen turvallisuusasemaa;

38.

tukee arktisen alueen viiden rannikkovaltion aloitetta hyväksyä ennalta varautumiseen perustuvia väliaikaisia toimenpiteitä, joilla estetään vastaisuudessa kaikki kalastus arktisilla merialueilla, kunnes on otettu käyttöön asianmukaisia sääntelymekanismeja, ja tukee arktisten suojelualueiden verkoston kehittämistä ja erityisesti kansainvälisten merialueiden suojelua Pohjoisnavan ympärillä rannikkovaltioiden talousalueiden ulkopuolella;

39.

kehottaa EU:n ja ETA:n jäsenvaltioita tukemaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaista kansainvälistä sitoumusta suojella 10 prosenttia kustakin rannikko- ja merialueesta;

40.

kehottaa unionia ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin varmistaakseen taloudellisen toiminnan ja toteuttamiskelpoisen yhteiskunnallis-ekologisen ja ympäristönsuojelun ja kehityksen sovittamisen yhteen kestävällä tavalla, jotta voidaan turvata hyvinvointi arktisella alueella;

41.

korostaa, että kehittyneiden ja kestävien sekä korkeasta elämänlaadusta nauttivien yhteisöjen ylläpitäminen arktisilla alueilla on äärimmäisen tärkeää ja että EU voi olla ratkaisevassa asemassa tässä asiassa; kehottaa unionia tässä yhteydessä tehostamaan työtään ekosysteemipohjaisessa hallinnoinnissa, monenkeskisessä yhteistyössä, tietoon perustuvassa päätöksenteossa ja tiiviissä yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja alkuperäiskansojen kanssa;

42.

ottaa huomioon arktisen alueen asukkaiden ja hallitusten toiveet sekä suvereenit oikeudet ja velvollisuudet pyrkiä edelleen kestävään talouskehitykseen sekä suojella samanaikaisesti alkuperäiskansojen perinteisiä elinkeinoja ja arktisen alueen erittäin herkkiä ekosysteemejä;

43.

toteaa alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen keskeisen merkityksen, sillä niiden avulla pohjoisimmat alueet, joilla on erityisiä ominaispiirteitä ja haasteita, voivat edelleen hyödyntää asianmukaisia järjestelyjä innovoinnin ja kestävän kehityksen edistämisessä;

44.

vahvistaa alkuperäiskansojen oikeuksia yleisesti ja erityisesti EU:n ainoan alkuperäiskansan saamelaisten oikeuksia koskevat näkemyksensä;

45.

kannattaa keskusteluja, joita komissio on käynyt Arktisen neuvoston pysyviksi jäseniksi hyväksyttyjen napa-alueiden kuuden alkuperäiskansojen yhteenliittymän kanssa; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuuksia varmistaa, että niiden äänet otetaan huomioon unionin keskusteluissa ja että myönnetään varoja;

46.

myöntää, että EU:n politiikat, joilla vahvistetaan korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia alueella, ovat ensiarvoisen tärkeitä innovatiivisten toimintaympäristöjen ja teknologian siirtomekanismien vahvistamiseksi; korostaa, että on tärkeää tukea yhteistyöverkostojen kehittämistä korkeakoulujen välillä alueen sisällä ja sen ulkopuolella ja tarjota mahdollisuuksia tutkimustoiminnan rahoittamiseen erityisesti sellaisilla aloilla, joista alueella on jo todistetusti kokemusta, jotta voidaan saada aikaan kestävää kehitystä arktisilla alueilla;

47.

painottaa arktisten alueiden kautta kulkevien uusien maailmanlaajuisten kauppamerenkulun reittien turvallisuuden suurta merkitystä erityisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden talouden kannalta, koska ne hallitsevat 40:tä prosenttia maailman kauppamerenkulusta;

48.

panee tyytyväisenä merkille, että IMO on saamassa valmiiksi työnsä napa-alueilla harjoitettavaa merenkulkua koskevan velvoittavan säännöstön laatimiseksi; kannustaa yhteistyöhön niin tutkimuksessa kuin investoinneissa, jotta arktisen alueen merireiteille voidaan kehittää vahva ja turvallinen infrastruktuuri, ja korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti noudatettava merenkulun vapautta ja oikeutta viattomaan kauttakulkuun;

49.

korostaa, että Euroopan meriturvallisuusvirastolla (EMSA) on oltava tarvittavat keinot seurata merenkulun sekä arktisen alueen öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttamaa pilaantumista ja estää se;

50.

kehottaa alueen valtioita varmistamaan, että kaikki nykyiset – ja mahdolliset tulevat – liikennereitit ovat avoimia kansainväliselle merenkululle, ja pidättymään ottamasta käyttöön mitään mielivaltaisia yksipuolisia esteitä, olivat ne sitten taloudellisia tai hallinnollisia, jotka voisivat vaikeuttaa merenkulkua arktisilla alueilla, lukuun ottamatta turvallisuuden tai ympäristönsuojelun lisäämiseksi kansainvälisesti sovittuja toimia;

51.

korostaa, että arktiset alueet muuhun Eurooppaan yhdistävien infrastruktuuriyhteyksien kehittäminen on tärkeää;

52.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään teiden, rautateiden ja laivaväylien kaltaisiin liikennekäytäviin, jotta voidaan ylläpitää ja kehittää rajat ylittäviä yhteyksiä Euroopan arktisilla alueilla ja kuljettaa arkisten alueiden tuotteita Euroopan markkinoille; katsoo, että yhteyksiä Euroopan arktisille alueille ja niiden sisällä on parannettava EU:n liikenneinfrastruktuurin (Verkkojen Eurooppa -välineen ja TEN-T:n) kehittämisen yhteydessä;

53.

muistuttaa, että arktisen alueen asukkailla on oikeus päättää omista elinkeinoistaan, ja toteaa heidän toiveensa alueen kestävästä kehityksestä; pyytää komissiota ilmoittamaan, mitä EU:n ohjelmia voitaisiin käyttää tällaisen pitkäaikaisen ja tasapainoisen kestävän kehityksen tukemiseksi, ja kehittämään toimenpiteitä osallistua konkreettisemmin tämän toiveen toteuttamiseen;

54.

panee merkille viimeaikaiset öljyn ja kaasun etsintätoimet Euroopan arktisilla alueilla ja Barentsin meren alueella ja painottaa Norjan ja Venäjän kahdenvälistä yhteistyötä, jolla pyritään soveltamaan ympäristönsuojelun korkeimpia teknisiä normeja öljyn ja kaasun etsinnässä Barentsin merellä; huomauttaa erityisesti arktista ympäristöä varten kehitettyjen uusien tekniikoiden, kuten merenpohjan alaisiin asennuksiin liittyvän tekniikan, jatkuvan kehittämisen merkityksestä;

55.

muistuttaa EU:n asemasta arktisen alueen maakaasun suurimpana kuluttajana ja korostaa turvallisesta ja varmasta lähteestä saatavan ja mahdollisimman korkeatasoisten normien mukaisesti tuotetun maakaasun roolia merkittävänä ylimenokauden ratkaisuna, kun siirrytään vähähiiliseen talouteen tulevaisuudessa; tukee asteittaista ennalta varautumisen periaatetta arktisen alueen energiavarojen kehittämisessä ja toteaa, että arktiset alueet ovat hyvin erilaisia;

56.

korostaa EU:n ja Grönlannin välisiä vahvoja suhteita ja Grönlannin geostrategista merkitystä; panee merkille Grönlannin hallituksen ensisijaiset tavoitteet, joissa korostetaan talouden kehittämistä ja raaka-aineiden hyödyntämistä; pyytää, että komissio ja ulkosuhdehallinto selvittävät, miten EU ja eurooppalaiset tieteen, teknologian ja liiketoiminnan alan toimijat voivat avustaa ja tukea Grönlannin kestävää kehitystä siten, että sekä ympäristönsuojelun että talouden kehittämisen näkökohdat otetaan huomioon; ilmaisee tässä yhteydessä huolensa komission varapuheenjohtajan Grönlannin kanssa allekirjoittaman aiesopimuksen hyvin rajallisista tuloksista;

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä arktisen alueen valtioiden hallituksille ja parlamenteille.