22.9.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/116

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan keskuspankille EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen

KOM(2008) 238 lopullinen – SEK (2008) 553

2009/C 228/23

Euroopan komissio päätti 7. toukokuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5.maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Umberto BURANI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 79 ääntä puolesta ja 1 vastaan 17:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja päätelmät

1.1

Käsillä olevassa asiakirjassa ETSK kommentoi komission tiedonantoa, jossa esitellään talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden saavutuksia sekä valotetaan edessä olevia haasteita. Tiedonantoa laadittaessa vallitsevan kriisin vakavuus ei ollut vielä tullut julki, ja komitea pyrkii mahdollisuuksien mukaan välttämään komission tiedonannon ulkopuolisten seikkojen kommentointia. Ajankohtaisia aiheita käsitellään toisissa lausunnoissa.

1.2

Alkuperäiset odotukset eivät ole täysin toteutuneet. Talous- ja rahaliiton käynnistysvaiheessa vallinnutta optimismia on vaimentanut epäsuotuisa taloudellinen suhdanne, eli objektiiviset ja suureksi osaksi yhteisestä rahasta riippumattomat tekijät. Julkinen mielipide, joka ei välttämättä ole aina pohjautunut tietoon ja johon on vaikuttanut sitkeä EU:ta kohtaan tunnettava epäluulo, on sälyttänyt eurolle vastuun taantumalle tyypillisistä ilmiöistä, jotka eivät itse asiassa ole juontuneet valuutta- ja rahapolitiikasta.

1.3

Rahaliitto on kiistatta onnistunut vakiinnuttamaan pitkäaikaiset inflaatio-odotukset lähelle hintavakaustavoitteen määrittelyn yhteydessä asetettua tasoa. Lisäksi yleinen korkotason aleneminen on edistänyt talouskasvua. Talouskriisi, joka sai alkunsa muualla, on ulottunut Eurooppaan integroituneiden rahoitusmarkkinoiden vuoksi.

1.4

Euroryhmällä ja Euroopan keskuspankilla ei ole vakituista edustusta kansainvälisissä talous- ja rahoitusalan organisaatioissa, vaikka euro on kansainvälisesti tarkasteltuna toiseksi tärkein valuutta. Tähän on useita syitä, joista yksi on se, että osa organisaatioissa edustettuina olevista EU-maista kuuluu euroalueeseen ja osa ei. Talouspolitiikan ohjausta voitaisiin teoriassa parantaa, mikäli kumpikin näistä tahoista puhuisi kansainvälisissä yhteyksissä yhdellä äänellä.

1.5

Tulevat sisäiset haasteet palautuvat pääasiassa kuluneen kymmenen vuoden aikana tehtyihin laiminlyönteihin: talous- ja rahaliiton jäsenmaiden kesken vallitsevat erot inflaatiotasossa ja työvoimakustannuksissa sekä tavara- ja palvelumarkkinoiden keskeneräinen yhdentyminen. Ensimmäiseen haasteeseen vastaaminen edellyttää jäsenvaltioilta omia ohjelmia, jotka vakaus- ja kasvusopimusta noudattaen tähtäävät hallitusten ja työmarkkinaosapuolten yhteisesti sopimaan lähentymiseen. Toiseen haasteeseen liittyen olisi selvitettävä, mihin asti yhdentyminen on ylipäänsä mahdollista, eli missä kulkee raja, jonka jälkeen integraatio ei ole mahdollista tai kannattavaa.

1.6

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna talous- ja rahaliiton on vastattava poliittisiin ja kilpailukykyyn liittyviin haasteisiin. Tätä varten on laadittava sisäisiä finanssipoliittisia ohjelmia sekä parannettava rakenneuudistusten integrointia. Myös euron kansainvälistä asemaa on vahvistettava, ja talouspolitiikan ohjausta on tehostettava. Viimeksi mainittuun seikkaan liittyen on paikallaan kiinnittää huomiota julkisiin menoihin, kilpailukykyyn ja sosiaalijärjestelmiin: kaikki kolme ovat aloja, joilla jäsenvaltioittain vaihtelevat tilanteet vaikeuttavat yhdenmukaisten toimien toteuttamista.

1.7

Rahoitusalan hallintotavan osalta ETSK toivoo, että rahoitusmarkkinoiden toimintaan tähän asti vaikuttaneet politiikat analysoidaan perusteellisesti. Subprime-luottojen laukaisema finanssikriisi, johon talouskriisi on vuorostaan vaikuttanut, juontaa kauas ulottuvat juurensa siihen, että liikkeelle on laskettu perusluonteisesti epäterveitä tuotteita. Tämän taustalla on puolestaan väärä tulkinta markkinataloudesta, jota ei itsessään pidä hylätä, mutta jota kyllä on säänneltävä.

2.   Johdanto

2.1

Komissio julkaisi toukokuussa 2008 tiedonannon, jossa tehdään tilinpäätös talous- ja rahaliiton (EMU) kymmenestä ensimmäisestä toimintavuodesta ja esitetään seuraavan kymmenvuotiskauden toimintaohjelman päälinjat. (1) Asiakirja on julkaistu ”European Economy” -julkaisun toisessa osassa (2), jossa on myös yli 300 sivun analyyttinen arviointi käsitellyistä aiheista. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK), joka on yksi tiedonannon vastaanottajista, haluaa kiittää komissiota mahdollisuudesta esittää kantansa ja toivoo, että sen huomiot otetaan vastaan sellaisina kuin ne ovat eli yrityksenä vaikuttaa rakentavasti meneillään olevaan pohdintaan.

2.2

Analyyttinen arviointi on arvokas keino, joka auttaa ymmärtämään tiedonannossa kuvattuja ilmiöitä ja helpottaa komission lausumien käsittelyä. Se on ekonometrinen ja finanssipoliittinen analyyttinen asiakirja, joka on tarkoitettu rajoitetulle asiantuntijapiirille. ETSK ottaa tämän huomioon ja viittaa asiakirjaan useissa kysymyksissä, jotka vaativat sen mielestä syventämistä.

2.3	Esittäessään huomioita joistakin tiedonannon kohdista ETSK noudattaa komission käsittelyjärjestystä. ETSK toivoo, että sen esittämistä kommenteista on hyötyä ja että ne nähdään ETSK:ssa edustettuna olevien työmarkkinaosapuolten myönteisenä panoksena.

3.   Tiedonanto: historiallinen askel

3.1   Asiakirjan alussa todetaan, että talous- ja rahaliitto oli ”selkeä ja vakuuttava poliittinen viesti eurooppalaisille ja koko maailmalle: EU pystyy tekemään kauaskantoisia päätöksiä – –” ja että ”euro on kymmenvuotisen taipaleensa aikana osoittautunut valtaisaksi menestykseksi”. Tällaiset väitteet eivät sovi tiedonannon tähän kohtaan. Tyytyväisyyden korostaminen voi sopia päätelmiin, mutta jos väite vaikuttaa ennenaikaiselta, vaarana on, että vaikutus on päinvastainen. ETSK hyväksyy näiden väitteiden pääasiallisen sisällön, mutta haluaisi niiden esiintyvän mieluummin päätelmissä kuin johdannossa.

3.2   Komission havaintoihin tulee kuitenkin vaimeampi sävy, kun se toteaa, että euro ”ei vielä ole täyttänyt kaikkia alkuperäisiä odotuksia” ja esittää syiksi riittämättömän tuottavuuden kasvun, globalisaation, luonnonvarojen niukkuuden, ilmastonmuutoksen ja väestön ikääntymisen, jotka ”rajoittavat nekin Euroopan talouden kasvukapasiteettia”. Ensi silmäyksellä näyttäisi siltä, että euroa koskevia täyttymättömiä toiveita pyritään selittämään sosioekonomisella kehityksellä, vaikka se ei varmastikaan ole komission tarkoitus.

3.2.1   Sivulla 7 komissio valittaa, että ”euroa käytetään [kansalaiset käyttävät, laatijan huomautus] usein syntipukkina, jota syytetään heikoista taloudellisista tuloksista, vaikka todellisuudessa syynä on epäsopiva kansallinen talouspolitiikka”. Näin se tekee aivan oikein eron talouden kehittymisen ja euron kehityksen välillä. Euron asiaa olisi edistänyt enemmän, jos komissio olisi selittänyt yhteisen rahan kärsivän rahapolitiikkaan vaikuttavasta maailmanlaajuisesta suhdannevaihtelusta, kuten suurin osa muistakin valuutoista vaihtelevassa määrin kärsii.

3.2.2   Globaaleihin, yhdennettyihin markkinoihin liittyviä ongelmia ei voida ratkaista pelkästään rahapoliittisilla toimilla, ei edes talous- ja rahaliitossa noudatettavalla rahapolitiikalla, koska ongelmat siirtyvät markkinoilta toisille reaaliajassa dominovaikutuksen tavoin. Euroopan ulkopuoliset markkinat ovat toimineet liian kauan tulkiten markkinataloutta liian vapaamielisesti niin talouden kuin rahoituksen alalla. Vapaat markkinat edellyttävät sääntöjä, joilla määritetään rajat, joita ei voi ylittää, ja tehokasta valvontaa sääntöjen noudattamiseksi. Euroopassa näitä kriteerejä on paljolti noudatettu, mutta valitettavasti muut toimijat eivät sitä tee.

4.   Ensimmäisten kymmenen vuoden suurimmat saavutukset

4.1   Komissio korostaa aivan oikein, että ”pitkän aikavälin inflaatio-odotukset on ankkuroitu rahapolitiikan avulla lähelle EKP:n hintavakausmääritelmää”. Se myöntää, että inflaatio on kiihtynyt viime aikoina ”johtuen pääasiassa öljyn ja kulutushyödykkeiden hintojen jyrkästä noususta”, mutta ennakoi, että ”hitaan inflaation – – uskotaan kuitenkin palaavan, kun nämä ulkoiset paineet ovat poistuneet”, kuten hiljattain on tapahtunutkin. Korkotasosta komissio toteaa, että kotitalouksien ja yritysten lainaehtojen tiukentaminen johtuu rahoitusmarkkinoiden häiriöistä, mutta tässäkin asiassa ”tavanomaisempien lainaehtojen uskotaan kuitenkin palaavan – – tosin öljyn ja kulutushyödykkeiden hintojen noususuuntaus saattaa jatkua – –”.

4.1.1   Enemmistö tarkkailijoista katsoo, että kriisi on pitkä, ja he pidättäytyvät ennustamasta etenkään länsimaiden talouden elpymisen ajankohtaa. Maailman geopoliittisen tilanteen epävakaisuuden vuoksi ekonometriset ennusteet jäävät lähinnä mielipiteiden vaihdon tasolle. ETSK haluaa kiinnittää huomiota erityisesti erääseen seikkaan tiedonannossa: komissio pitää valitettavana, että inflaatio huonontaa kotitalouksien ja yritysten lainaehtoja, mutta ei tuo esiin sitä tosiasiaa, että kotitaloudet eivät vain lainaa vaan myös säästävät ja että niiden investoinnit myötävaikuttavat talouskasvuun ja viime kädessä myös julkisen velan ja yritysten rahoittamiseen.

4.1.2   Talletusten tuottoprosentti, oli kyse sitten pankkitalletuksista tai osakesäästämisestä, on noussut vähemmän kuin inflaatioprosentti. Kun tuotosta vähennetään verot, seurauksena on pääomatulojen ostovoiman voimakas heikentyminen, ja samanaikaisesti sijoituspääoman arvo laskee. Pörsseissä koetut valtavat tappiot ovat kannustaneet etsimään perinteisistä säästötalletuksista varmempia sijoituskohteita huolimatta niiden alhaisesta tuotosta ja pääoman pienentymisestä.

4.2   ETSK yhtyy komission mielipiteeseen sen korostaessa euron hyötyjä. Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistaminen vuonna 2005 sai jäsenvaltiot noudattamaan veropolitiikkaa, joka on talous- ja rahaliiton makrotaloudellisen vakauden tavoitteen mukaista. Tämä on vaikuttanut suotuisasti talouden ja markkinoiden yhdentymiseen ja ”edistänyt voimakkaasti rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä”. Tämä yhdentyminen, joka on ”parantanut euroalueen kykyä sietää ulkoisia häiriöitä”, ansaitsee kuitenkin lähemmän tarkastelun.

4.2.1   On totta, että talous- ja rahaliiton avulla on saatu aikaan toimivat yhdentyneet rahoitusmarkkinat, joiden tärkein tehtävä epäilemättä on suojata ulkoisilta häiriöiltä eikä niinkään torjua kansallisten markkinoiden paljouden haittoja, mutta on otettava myös huomioon, että tämän lisäksi talous- ja rahaliiton sisäinen yhdentyminen täydentää tiivistä keskinäistä yhteyttä maailmanmarkkinoiden kanssa. Komission mielestä ”näyttää siltä, että euroalue on suojassa pahimmilta maailman rahoitusmarkkinoiden myllerryksiltä”. Nyt kuitenkin nämä häiriöt, ennen kaikkea subprime-luottoihin liittyvät häiriöt, ovat peräisin ulkopuolisilta markkinoilta, ja ne johtuvat talous- ja rahaliitosta riippumattomista syistä.

4.2.2   Näiden seikkojen pohjalta nousee esiin ongelma, jota komissio pohtii edempänä tiedonannossaan: euroryhmän ulkoinen vaikutusvalta paitsi talouspolitiikan ohjauksessa myös rahoitusmarkkinoita säätelevissä instituutioissa. Subprime-kriisi sai alkunsa epäasianmukaisista luotonantomenetelmistä ja kyseenalaisista arvopaperistamisjärjestelmistä, jotka ovat osittain vieraita eurooppalaiselle käytännölle. Onkin perusteltua kysyä, olisiko euroryhmän (ja EKP:n) vakiintunut asema kansainvälisissä talous- ja rahoitusorganisaatioissa voinut estää vahingon tai lieventää sitä.

4.2.3   Tämä käsitys vahvistuu, kun ajatellaan julkista tukea ja suurten amerikkalaisten rahoitusyhtymien, joilla on eurooppalaisia tytäryhtiöitä, konkursseja. Tällöin nousee esiin arkaluontoisia kilpailu- ja valvontakysymyksiä. Sitä paitsi ETSK ei ole yksin todetessaan seuraavaa: komission itsensäkin mielestä ”vahvan yhteisen äänen puuttuminen kansainvälisillä foorumeilla” on valitettavaa, mutta silti se ei kommentoi lainkaan sitä, mitä neuvosto on tehnyt – tai jättänyt tekemättä – antaakseen Euroopalle konkreettisesti tuon ”äänen”.

4.3   Sen osalta, onko talous- ja rahaliitosta ollut ”merkittävää apua kiinnikuromisprosessiin osallistuville jäsenvaltioille”, voidaan todeta, että tämä ei ole oikea paikka tarkastella kysymystä. Komissio on käsitellyt aihetta aiemmassa tiedonannossaan (3), jota on kommentoitu ETSK:n lausunnossa (4).

4.4   Euro ”on vakiinnuttanut asemansa maailman toiseksi tärkeimpänä kansainvälisenä valuuttana” ja neljännes maailman varannoista on euromääräisiä. Euroalueen pankkien ulkopuolisille lainansaajille myöntämien pankkilainojen osuus on 36 prosenttia kaikista lainoista, kun Yhdysvaltain dollarimääräisten lainojen osuus 45 prosenttia. Mutta ei riitä, että iloitaan tästä menestyksestä: euron painoarvon, joka kaikkien ennakkoarvioiden mukaan kasvaa, pitäisi alkaa näkyä konkreettisina tuloksina ja voittoina ennen kaikkea öljyn hinnassa. Riippuvuus tästä energianlähteestä on yksi euroalueen maiden taloutta jarruttavista tekijöistä, joka vaikuttaa joissakin maissa hyvin rajusti. Hintavaihtelut eivät johdu ainoastaan tuottajamaiden monopolipolitiikasta, vaan myös keinottelusta ja vakauttaan menettäneen dollarin kurssivaihteluista. Olisi hyvä alkaa suunnitella strategiaa öljyn hinnoittelemiseksi euroissa ainakin silloin, kun kyse on talous- ja rahaliittoon kuuluvien maiden kanssa tehtävistä kaupoista. Pakko on kuitenkin myöntää, ettei tämä toimenpide onnistu ilman hankaluuksia, joten sitä on suunniteltava huolellisesti. Joka tapauksessa sen onnistuminen ei riipu yksin euron asemasta vaan myös koko Euroopan neuvotteluvoimasta.

4.5   Komissio tarkastelee seuraavaksi talouspolitiikan ohjausta, joka nyt on mahdollista euroryhmän toiminnan ansiosta. Euroryhmän tehokkuus on parantunut sen jälkeen, kun puheenjohtajuus tuli pysyväksi. Rahapolitiikan sisäinen ohjaus ei kuitenkaan riitä takaamaan euron vakautta ja vaikutusvaltaa. Edellä esitetyt näkökohdat osoittavat ”ulkopuolisen ohjauksen” välttämättömyyden, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista (ks. edellä kohdat 4.2.2 ja 4.4), ellei euroryhmällä ja EKP:llä ole vakiintunutta asemaa kansainvälisissä organisaatioissa, erityisesti kansainvälisessä valuuttarahastossa. Ei voida enää hyväksyä, että yhteistä rahaa maailmanlaajuisesti edustavat viranomaiset ovat vailla äänioikeutta.

5.   Talous- ja rahaliiton edessä olevat haasteet

5.1   Talous- ja rahaliiton alueen talous on taantumassa samalla tavoin kuin Yhdysvaltain ja euroalueen ulkopuolisten Euroopan maiden talous. Tilanne on luonteenomainen koko läntiselle maailmalle, ja olisi virheellistä pitää euron suoraa tai välillistä vaikutusta siihen syyllisenä. Tarkempi tutkimus paljastaa kuitenkin, että ”valtioiden välillä on lisäksi ollut selviä ja pysyviä eroja inflaation ja yksikkötyökustannusten suhteen”. Tämän ilmiön selittämiseksi komissio mainitsee tätä nykyä hyvin tiedossa olevia syitä: hintojen ja palkkojen liian vähäinen reagointi, rakenneuudistusten riittämättömyys, markkinoiden yhdentymisen heikkous ja rajatylittävien palveluiden tarjonnan vajaa kehitys.

5.1.1   ETSK:n mielestä se, onko edellä mainittuihin asioihin mahdollista puuttua, riippuu suurelta osin jäsenvaltioista ja niiden työmarkkinaosapuolista. Samalla se kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksen sen selvittämiseksi, missä määrin ja missä ajassa on mahdollista toteuttaa tavara- ja palvelumarkkinoiden yhdentyminen niin euroalueella kuin koko unionissa. Periaatteista huolimatta on olemassa yhdentymisen fyysinen raja, jota ei koskaan voida ylittää. Vaikka toteutetaan välttämättömiä yhtenäistämistoimia ja poistetaan kilpailuun ja lainsäädäntöön liittyviä esteitä, aina on sosiaalisesta, verotus-, työmarkkina- ja kieliympäristöstä johtuvia ylitsepääsemättömiä eroja.

5.1.2   Edellä mainitun tutkimuksen tavoitteena pitäisi olla komission ja jäsenvaltioiden ohjaaminen yhdenmukaistamisen etujen ja haittojen jatkuvaan arviointiin perustuvan politiikan määrittelyyn. Yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen ja kilpailukyky eivät voi olla ainoa tavoite, vaan huomioon on otettava yksittäisiin maihin kohdistuvat sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset sekä maiden sopeutumiskyky.

5.2   Rahapolitiikka vaikuttaa vain välillisesti muihin talouskasvua heikentäviin tekijöihin paitsi inflaatioon, eikä euroryhmäkään pysty puuttumaan niihin. ETSK:n mukaan olisikin epäoikeudenmukaista sälyttää eurolle vastuu euroalueen sisällä ja sen ulkopuolella olevien maiden yhteisestä taloudellisesta tilanteesta. Sitä paitsi missään näistä euroalueen ulkopuolella olevista maista yleinen mielipide ei ole syyttänyt kansallista valuuttaa samoista virheistä, jotka euroalueen yleisen mielipiteen enemmistön mukaan ovat yhteisen rahan syytä.

5.3   Myönteisen ja toiveikkaan kokonaiskuvan taustalla on komission lause, joka on hieman huolestuttava (5): ”sen lisäksi, että talous- ja rahaliiton on seuraavien kymmenen vuoden aikana täytettävä alkuperäiset odotukset, siihen kohdistuu myös uusia maailmanlaajuisia haasteita, jotka tuovat talous- ja rahaliiton edellä kuvatut heikkoudet vieläkin selvemmin esiin”. Ei pitäisi puhua ”talous- ja rahaliiton heikkouksista”, vaan mieluummin euroalueen maiden kilpailuun liittyvistä haasteista, joita ovat taantuvien alojen korvaaminen, tutkimus, innovaatio ja inhimilliset voimavarat. Tähän voidaan vielä lisätä elintarvikkeiden, energian ja joidenkin raaka-aineiden hintojen nousu ja niiden taustalla olevat ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja siirtolaisuus. Ongelma on siis luonteeltaan ennen kaikkea taloudellinen ja sosiaalinen.

5.3.1   Näiden tekijöiden muodostamat ”haasteet ovat kuitenkin erityisen vaikeita euroalueelle”, kuten komissio toteaa. ETSK hyväksyy komission analyysin, mutta katsoo voivansa tulkita tämän toteamuksen niin, että jos edellä mainitut ongelmat todella vaikuttavat talous- ja rahaliiton politiikkaan, ne on ratkaistava unionin tasolla mieluummin kuin euroryhmässä. Toisin sanoen toteutettavat politiikat ovat luonteeltaan ”eurooppalaisia”, kun taas euroryhmän tehtävän tulee rajoittua siihen, että se puuttuu suoraan (ja koordinoidusti) yksinomaan euroon liittyviin rahakysymyksiin.

6.   Toimintaohjelma seuraavalle kymmenvuotiskaudelle

6.1   Komission asiakirjassa tämä ohjelma esitellään todeten, että ”talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotisjakson kokemukset olivat kaiken kaikkiaan hyvin myönteisiä, mutta ne paljastivat eräitä puutteita, jotka on korjattava”. On huolehdittava siitä, että makrotaloudellinen vakaus vakiinnutetaan, ja sen lisäksi on ”nostettava potentiaalista kasvua” ja parannettava kansalaisten hyvinvointia, suojattava euroalueen etuja maailmantaloudessa sekä ”varmistettava hyvä mukautumiskyky” talous- ja rahaliiton laajentuessa uusiin jäsenvaltioihin.

6.2   Komissio ehdottaa tavoitteiden saavuttamiseksi kolmen pilarin ohjelmaa:

—	sisäinen ohjelma: muun muassa finanssipolitiikan yhteensovittamisen ja valvonnan tehostaminen sekä rakenneuudistuksen sisällyttäminen paremmin osaksi yleistä toiminnan yhteensovittamista talous- ja rahaliitossa

—	ulkoinen ohjelma: euron roolin vahvistaminen maailmantalouden ohjauksessa

—	talouspolitiikan ohjaus, jota tarvitaan edellä mainittujen ohjelmien toteuttamisessa.

6.3   Sisäisessä toimintaohjelmassa ei ole varsinaisesti uusia periaatteita, vaan siinä vahvistetaan aiemmin jo moneen kertaan julki tuodut hyvän hallinnon kriteerit, kuten julkisen talouden kestävyys ja sen parantaminen siten, että julkisia menoja ja verotusta käytetään järkevästi tukemaan kasvua edistäviä ja kilpailukykyä lisääviä toimintoja. Näiden näkökohtien lisäksi ”valvonta on – ulotettava – koskemaan myös makrotaloutta horjuttavia tekijöitä”, kuten vaihtotaseen alijäämän kasvua ja inflaatioeroja. Komissio korostaa, että yhdentyminen erityisesti rahoitusmarkkinoiden alalla on tehnyt talous- ja rahaliitosta vahvemman, mutta että ellei samalla harjoiteta asianmukaista politiikkaa, yhdentyminen voi myös lisätä eroja talous- ja rahaliittoon osallistuvien maiden välillä.

6.3.1   ETSK voi vain yhtyä tähän analyysiin. Se haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että tilannetta olisi ehkä syytä arvioida varovasti. Toisin sanoen olisi otettava huomioon, miten vaikeaa on sovittaa toisiinsa periaatteista kiinni pitäminen ja mahdollisuus soveltaa niitä käytännössä.

6.3.2   Eräs olennaisen tärkeä seikka ovat julkiset menot. Komission suosituksen mukaan tarvitaan ”järkevästi laaditut menosäännöt, jotka mahdollistaisivat automaattisten finanssipoliittisten vakauttajien toiminnan vakaus- ja kasvusopimuksen rajoissa ja sovittaisivat julkisten menojen koostumuksen talouden rakenteellisia ja suhdannekohtaisia tarpeita vastaavaksi”. Suositus on ongelmallinen, koska sitä on sovellettava rauhattomina aikoina, joiden kestoa ei pystytä ennakoimaan. Inflaatiopaineet ovat heijastuneet voimakkaasti tulojen jakautumiseen, palkkoihin ja investointeihin ja loppujen lopuksi myös kilpailukykyyn ja sosiaaliturvajärjestelmiin, joskin tällöin vaikutus vaihtelee enemmän sen mukaan, mistä talous- ja rahaliiton jäsenvaltiosta on kyse. Perusalijäämän rakenne vaihtelee maasta toiseen, kauppataseeseen vaikuttaa yhä enemmän se, miten suuri energialasku on, ja eläkejärjestelmissä on merkittäviä rakenteellisia eroja, joita on vaikea korjata normaaliaikoina ja vielä vaikeampi poikkeusaikoina.

6.3.3   Näistä lähtökohdista käsin lähentyminen, jota on toivottu, olisikin nähtävä keskipitkän tai pitkän aikavälin tavoitteena. ETSK myöntää, että ”valvonta on – – ulotettava – – koskemaan myös makrotaloutta horjuttavia tekijöitä”, jos se tehdään nykyisiä välineitä käyttäen, mutta varoittaa, ettei pitäisi uskoa liian helposti, että välineet tehoavat lyhyellä aikavälillä.

6.3.4   Komissio ehdottaa euroalueen ehdokasvaltioiden taloudellisen kehityksen tarkempaa valvontaa erityisesti, kun kyse on ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvista maista. Tässäkään ei ole kyse innovoinnista, vaan yksinkertaisesti nykyisten mekanismien tehostamisesta. Yksi asia on tehtävä selväksi: kun jokin maa täyttää talous- ja rahaliiton liittymiskriteerit, jäsenyys ei enää ole harkinnanvaraista. Siitä määrätään liittymissopimuksessa. Vallitseva kriisi voi kuitenkin lykätä liittymiskriteerien täyttämistä. Ensisijainen tavoite luoda unionille yhteinen raha voisi sallia jonkin verran joustoa kun on kyse kriteerien arvioinnista ja niiden soveltamisesta.

6.3.5   Käsitellessään tuote-, palvelu- ja työmarkkinoiden yhdentymistä komissio tuo esiin itsepintaisesti säilyneet sääntelystä johtuvat esteet ja vaihtelevan edistyksen eri maissa. Nämä seikat eivät kaiken lisäksi ole vain talous- ja rahaliitolle ominaisia, joten niitä olisi tarkasteltava laajemmassa yhteydessä koko unionin kannalta. Kuten kohdassa 5.1.1 jo huomautettiin, yhdentymisellä on fyysisiä rajoja, mutta myös muita, eri maiden taloudellisista ja sosiaalisista ominaispiirteistä johtuvia rajoja, joita on tarkasteltava tapauskohtaisesti ja jotka on tarvittaessa otettava huomioon.

6.3.6   Komissio toteaa rahoitusmarkkinoista, että ”euroalue voi hyötyä suhteessa hyvin paljon EU:n rahoitusalan yhdentymisen edistämisestä” ja että ”lisätoimia tarvitaan euroalueen rahoitusmarkkinoiden suorituskyvyn ja likviditeetin parantamiseksi”. ETSK toteaa, että EKP:n politiikka on tällä alalla esimerkillistä, ja pitää täysin mahdollisena, että se pystyy selviytymään pahoistakin kriiseistä, kuten se tähänkin asti on tehnyt. Yhdysvalloista alkunsa saanut kriisi olisi voinut kehittyä paljon vakavammaksi, ellei sitä olisi padottu vakavaraisuutta ja markkinoiden likviditeettiä suojelevalla politiikalla. ETSK ei toistaiseksi esitä mielipidettään valvontarakenteista, jotka eivät pystyneet ennustamaan monien merkittävien rahoituslaitosten romahdusta ja vielä vähemmän varoittamaan siitä, vaan odottaa lisätietoja, joita myös markkinat ja julkinen mielipide oikeutetusti kaipaavat.

6.3.6.1   ETSK huomauttaa edelliseen viitaten, että Yhdysvaltojen kriisi johtuu markkinoiden riittämättömästä säätelystä ja valvonnasta. Paradoksaalista on, että talous, joka perustuu puhtaasti liberalismiin, on joutunut turvautumaan julkisen vallan apuun selviytyäkseen kriisistä ja pyytämään valtion tukea ja rahan massiivista lisäämistä. Tämä on suuri tappio taloudelle, valtion talousarviolle ja Yhdysvaltain kansalaisille, mutta ennen kaikkea järjestelmän uskottavuudelle.

6.4   Komissio julkistaa ulkoisen toimintaohjelman, jonka puitteissa on tarkoitus vahvistaa euroalueen roolia maailmantalouden ohjauksessa luomalla alueelle ”valuuttansa kansainvälisen aseman tasalla oleva” kansainvälinen strategia. Lisäksi komissio toistaa jo aiemmin monissa tilanteissa esittämänsä toivomuksen, että euroalueen olisi ”puhuttava yhteisellä äänellä” kaikilla kansainvälisillä rahafoorumeilla. ETSK ilmaisee jälleen kerran täyden tukensa tälle ohjelmalle: se, että euron valvontaviranomaiset eivät ole mukana maailman rahapoliittisissa instituutioissa, on toiminnallisesti ja varsinkin poliittisesti epänormaali tilanne, jota ei voida hyväksyä.

6.4.1   Komissio mainitsee muiden maiden vastustavan tätä, koska ne pitävät ”EU:ta ja euroaluetta yliedustettuina kansainvälisissä organisaatioissa (paikkamäärän ja äänivallan suhteen)”. Tietoja tästä on saatavissa vähän ja sitä on vaikea hankkia. Niistä saa kuitenkin käsityksen, että vastustusta todellakin on ja että EU:n jäsenvaltioiden, kuuluivat ne sitten talous- ja rahaliittoon tai eivät, taholta tuleva painostus lisätä edustusta ei ole vakuuttavaa eikä koordinoitua. Euroryhmän olisi puhuttava tiukasti ja yhteisellä äänellä ensisijaisesti neuvostossa.

6.4.2   EU:hun kuulumattomien maiden vastustuksen vaimentamiseksi talous- ja rahaliiton jäsenvaltiot voisivat ETSK:n mielestä tehdä eleen, jolla olisi vahva symbolinen merkitys – luopua, ei paikastaan, vaan yksilöllisestä äänioikeudestaan. Euroa hallinnoi yksi ainoa viranomainen, joten olisi loogista, että tällä viranomaisella olisi yksinomainen äänioikeus. Työmarkkinaosapuolilla on myös oikeus saada tietoja tästä kysymyksestä. Vastustus johtuu varmasti arkaluontoisista poliittisista ongelmista, mutta vaikeneminen ja avoimuuden puute eivät edistä EU:n ja vielä vähemmän euron hyväksymistä.

6.5   Komission asiakirjan viimeisessä luvussa, jossa käsitellään talous- ja rahaliiton ohjausjärjestelmää, on ehkä eniten asiaa ja syy-yhteyksiä. Siinä edellytetään, että ”EU:n jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti Ecofin-neuvoston toimintaan” talouspolitiikan alalla, että ”talous- ja rahaliiton asiat kuuluvat entistäkin kiinteämmin” neuvoston työhön ja että Ecofin-neuvosto voisi ajaa ”johdonmukaisempaa lähestymistapaa” omilla toimivalta-aloillaan, eli makrotalouspolitiikassa, rahoitusmarkkinoilla ja verotuksessa.

6.5.1   Tämä lähestymistapa ei kaipaa muuta kommenttia kuin ehkä hyväksynnän. ETSK huomauttaa kuitenkin, että Ecofin-neuvoston päätöksissä viitataan erittäin harvoin talous- ja rahaliittoon osapuolena, jota päätökset suoranaisesti tai välillisesti koskevat. Talouspolitiikalla on keskinäinen vastavuoroinen riippuvuussuhde rahapolitiikan kanssa: euro ei ole EU:n ainoa valuutta, mutta se on tärkein, ei ainoastaan siksi, että se on monen maan valuutta vaan myös siksi, että muilla jäsenvaltioilla on mahdollisuus liittyä siihen.

6.5.2   Komissiolla on tärkeä rooli talous- ja rahaliiton ohjausjärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistajana, ja lisäksi sen tehtävä on valvoa finanssipolitiikkaa ja makrotaloutta. Komissio aikoo vahvistaa ja tehostaa toimintaansa samalla tavoin kuin ottaessaan aktiivisemman roolin kansainvälisillä foorumeilla. Nämä tehtävät laajenevat ja tehostuvat, kun uusi perustamissopimus tulee voimaan. Sopimuksen mukaan komissio voi ”hyväksyä toimenpiteitä”, jotka koskevat talous- ja rahaliiton jäsenvaltioita, kun kyse on talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talouspolitiikan suuntaviivoista. Sopimuksessa komissiolle uskotaan myös valvonta- ja seurantatehtävä. Lisäksi uuden perustamissopimuksen 121 artiklassa määrätään, että komissiolla on mahdollisuus antaa varoitus jäsenvaltioille, jotka poikkeavat sovituista laajoista suuntaviivoista.

6.5.3   ETSK suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen ja toivoo, että se uuden perustamissopimuksen myötä voi suorittaa perinteiset ja uudet tehtävänsä mahdollisimman tehokkaasti ja käyttäen saamaansa vaikutusvaltaa. ETSK toivoo kuitenkin erityisesti, että kaikki taloudesta ja rahasta vastaavat viranomaiset ottavat oppia Yhdysvaltain subprime-kriisistä ja päättävät ryhtyä uudistamaan perusteellisesti toimia, joilla rahoitusmarkkinoiden käyttäytymistä on tähän asti ohjattu.

6.5.4   Yhdysvaltojen tapahtumat aiheuttivat maailmanlaajuisesti mittavan rakenteellisen kriisin. Tähän mennessä se on vahingoittanut Eurooppaa huomattavasti, eikä uusien häiriöiden ilmaantumista voida sulkea pois. Tätä kriisiä voisi olla hyvä tarkastella siten, että makrotaloudelliseen lähestymistapaan liitetään mikrotaloudellisesta näkökulmasta tehty historiallinen analyysi. Kahdenkertaisen näkökulman avulla olisi mahdollista saada selville ilmiön pohjimmaiset syyt, jotka ovat kyteneet jo pitkään.

6.5.5   Yhdysvalloissa kiinnitysluottoa on aina myönnetty 100 prosenttia kiinteistön arvosta, joka nousee huomattavasti siihen liittyvien kulujen vuoksi. Sitä vastoin Euroopassa melkein kaikissa jäsenvaltioissa pidettiin vielä muutama vuosikymmen sitten kiinni varovaisuuden ja joissakin tapauksissa pankkien sääntöjen sanelemista kriteereistä. Luoton myöntämisen yläraja oli 70–80 prosenttia. Syy siihen oli ilmeinen: kiinteistön hinnan mahdollinen lasku laskee vakuuden arvoa.

6.5.6   Markkinoiden vapauttamisen ja varsinkin yhdentymiseen liittyvän kilpailun paineessa ”70 prosentin sääntö” hylättiin myös Euroopassa, eikä siitä ole ollut tähän asti suurta haittaa. Tästä huolimatta ”100 prosentin sääntö” on epäterve vakavaraisuuden ja markkinoiden etiikan kannalta. Helpon lainanoton järjestelmä yllyttää kenet tahansa ostamaan kiinteistön. Jos sitten tulee kriisi, ”haavoittuvien” velallisten maksut keskeytyvät ja seurauksena on yleinen ylivelkaantuminen. Velkoja puolestaan on tilanteessa, jossa hän omistaa kiinnitetyn omaisuuden, jonka arvo ei useinkaan kata lainattua määrää, ja tällöin hän päättää myydä omaisuuden. Kyseisen omaisuuden myyntiin laittaminen taas pahentaa markkinoiden laskusuuntausta entisestään.

6.5.7   Talouskriisin ja kiinteistömarkkinoiden kriisin vuorovaikutussuhde on selvä. Kun arvopaperistamista, ”paketteja” ja subprimeja koskeva menettely yleistyy, vaikutus leviää koko rahoitusmarkkinoille ja aiheuttaa rakenteellisen kriisin, jonka laajuus on ennen kokematon. Lisäksi on syytä pelätä, että se ei jää tähän: kotitalouksien korkea velkaantumisaste, joka johtuu kulutusluotoista ja luottokorteista, saa pelkäämään, että puhkeaa toinen ”kupla”, jonka suuruutta on mahdotonta ennustaa.

6.5.8   Euroopan politiikasta ja rahapolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat tehneet kaikkensa estääkseen vielä vakavammat onnettomuudet. Ne ovat ryhtyneet rahan lisäämiseen ja rahoituslaitosten haltuunottoon: Kyseessä on kriisitilanne, joka edellyttää turvautumista valtion apuun. Se taas on ristiriidassa sääntöjen poistamiseen ja valvonnan vähäisyyteen perustuvan liberaalin oppisuunnan kanssa.

6.5.9   Nykyiseen tilanteeseen on käytävä kiireellisesti käsiksi, mutta sen lisäksi on ryhdyttävä tutkimaan kriisiin johtaneita syitä. Kiinnelainojen ja luottokorttien myöntämiselle on syytä laatia tarkat säännöt sekä perustaa tehokkaammat valvontajärjestelmät, joita sovelletaan myös ”ei pankkisektorin” käsittävällä sektorilla, joka on monimuotoinen ja jonka avoimuus on puutteellista. On myös tutkittava, onko ollut asiallista hyväksyä arvopaperimarkkinoille suuri määrä tuotteita, joiden avoimuus on puutteellista ja joiden luonteesta ja luotettavuudesta asiantuntijatkaan eivät pysty lausumaan mielipidettään. Tarkoitus ei ole luopua markkinataloudesta vaan pikemminkin asettaa sille sääntöjä.

---

(1)  KOM(2008) 238 lopullinen.

(2)  European Economy 2/2008, ”EMU@10, Successes and Challenges after 10 Years of Economic and Monetary Union”, talouden ja rahoituksen pääosasto.

(3)  Ks. komission tiedonanto ”EU:n vuoden 2006 talouskatsaus – Euroalueen vahvistaminen: Politiikan painopisteet”, KOM(2006) 714 lopullinen.

(4)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”EU:n vuoden 2006 talouskatsaus – Euroalueen vahvistaminen: Politiikan painopisteet”, EUVL C 10, 15.1.2008, s. 88.

(5)  KOM(2008) 238 lopullinen: ”EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen”, luku ”Talous- ja rahaliiton edessä olevat, uusien maailmanlaajuisten suuntauksien korostamat haasteet”, viidennen kappaleen loppu.

---