19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/77

1.1

Yhdistymisvapauden kunnioittaminen mainitaan nimenomaisesti yhtenä sitoumuksista, jonka vuoden 1995 marraskuussa annetun Barcelonan julistuksen allekirjoittajamaat tekivät. Kyseisellä sopimuksella käynnistettiin Euro–Välimeri-kumppanuus.

Kumppanuussopimuksiin, jotka EU on tehnyt kunkin Välimeren kumppanuusmaan (1) kanssa, sisältyy lauseke, jonka mukaan ”demokratian periaatteiden ja perusoikeuksien kunnioittaminen kuuluu perusluonteisena osana kumppanuussopimuksiin”.

Toimintasuunnitelmissa, joita Euroopan unioni laatii parhaillaan Välimeren kumppanuusmaiden kanssa osana vuonna 2004 käynnistettyä Euroopan naapuruuspolitiikkaa, mainitaan myös ”hyvä hallintotapa sekä ihmis- ja perusoikeuksien edistäminen”.

1.2

Käytännön tilanne Välimeren kumppanuusmaissa on kuitenkin se (vaikkakin eriasteisesti), että yhdistymisvapautta ei ole taattu ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan menestyksellistä toimintaa haittaavat poliittiset ja hallinnolliset esteet, jotka vaihtelevat tapauksesta riippuen järjestön perustamisen kieltämisestä aina järjestön laittomaksi julistamiseen tai lakkauttamiseen.

Myös laillistettujen järjestöjen normaalia toimintaa haittaavat esteet, joista erityisen vakavia ovat viranomaisten asettamat kiellot tai rajoitteet kansainvälisen yhteistyön puitteissa myönnettävän taloudellisen tuen saamiseksi.

1.3

Yhteiskunnallisten ryhmien muodostamien vapaiden yhdistysten syntyminen kansalaisyhteiskunnan eri lohkoilla (työntekijät, työnantajat, maanviljelijät, osuus- ja yhteisötalouden piirissä työskentelevät, naiset, nuoret, kuluttajat jne.) on välttämätön edellytys Välimeren kumppanuusmaiden demokratiakehitykselle. Euro–Välimeri-kumppanuutta, johon liittyvää taloudellista toimintaa ohjataan tehokkaasti EU:n ja Välimeren maiden tekemien kumppanuussopimusten avulla, tulee täydentää yhteiskunta- ja demokratiaulottuvuudella, mikä edellyttää järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumista.

1.4

Poliittisen vallan käyttäjät puuttuvat ammattijärjestöjen toimintaan organisaatioiden eri tasoilla, mikä rajoittaa työntekijöiden edustajien suojaa työntekijöiden oikeuksien, myös lakko-oikeuden, käytössä.

1.5

Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen puutteeksi on todettava vuoropuhelun ja työmarkkinaosapuolien välisten yhteisneuvottelujen heikko kehittyminen. Kahden- tai kolmenvälinen vuoropuhelu on vähäisempää Lähi-idän maissa kuin Maghreb-maissa.

1.6

ETSK kehottaa Euroopan komissiota valvomaan Euro–Välimeri-kumppanuuteen, kumppanuussopimuksiin ja naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmiin liittyvien demokratisoimissitoumusten noudattamista sekä selvittämään asianomaisille hallituksille, että järjestöihin ei tule kohdistaa hallinnollisia hajottamis- tai lakkauttamistoimia muuten kuin oikeudenmukaista oikeusprosessia soveltaen.

1.7

ETSK pyytää komissiota niin ikään varmistamaan, että Välimeren kumppanuusmaat takaavat sen, että järjestöjen jäseniltä ja vastuuhenkilöiltä ei riistetä vapautta järjestötoimintaan liittyvien laillisten tehtäviensä hoitamisen vuoksi.

1.8

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ottamaan huomioon maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa, joissa määritellään toimintasuunnitelmissa hahmotellun, unionin tekemän yhteistyön puitteet, missä määrin kumppanuusmaiden hallitukset ovat noudattaneet yhdistymisvapautta ja ihmisoikeuksia koskevia vaatimuksia.

Vaatimus perustuu myös vuosiksi 2005–2010 laaditun, Välimeren aluetta koskevan yhteisön toimintaohjelman 1 artiklaan (poliittinen järjestäytymien ja turvallisuus), jossa tärkeimmiksi tavoitteiksi esitetään kansalaisten osallistumisen edistämistä, naisten osallistumisen lisäämistä, sanan- ja yhdistymisvapauden takaamista, kansalaisyhteiskunnan roolin tukemista sekä kansainvälisten yleissopimusten täytäntöönpanoa.

1.9

ETSK kehottaa Euroopan komissiota vaatimaan kumppanuusmaiden kansalaisyhteiskunnan osallistumista kumppanuussopimuksien ja toimintasuunnitelmien seurantaan.

1.10

ETSK aikoo ehdottaa Euro–Välimeri-yleiskokoukselle, jonka tarkkailijajäsen se on, että kumppanuusmaiden parlamenteille viestitään tarpeesta uudistaa kaikki sellainen lainsäädäntö, joka haittaa yhdistymisvapautta.

1.11

ETSK voi laatia (yhteistyössä työnantaja-, ammattijärjestö- sekä osuus- ja yhteisötalouden ja muiden Euromed-verkostojen kanssa) säännöllisesti yksityiskohtaisia raportteja yhdistymisvapauden ja ihmisoikeuksien tilanteesta kumppanuusmaissa ja toimittaa ne Euroopan komissiolle ja Euroopan parlamentille. Käsillä olevasta lausunnosta keskustellaan seuraavassa talous- ja sosiaalineuvostojen sekä vastaavien elinten huippukokouksessa, joka pidetään vuonna 2008 Marokossa, ja siellä esitettyjä kannanottoja ja tietoja voidaan hyödyntää tilanteen seurannassa.

1.12

ETSK tukee edelleen institutionaalisten kansalaisyhteiskunnan neuvoa-antavien elinten (talous- ja sosiaalineuvostojen tai vastaavien organisaatioiden) perustamista kumppanuusmaissa sekä Libanonissa ja Jordaniassa jo olemassa olevien elinten aktivoimista. Komitea suosittelee, että elinten kokoonpanossa olisivat edustettuina kansalaisyhteiskunnan eri sektorit ja että niille varattaisiin riittävät resurssit itsenäisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi.

1.13

Niiden tärkeiden suositusten mukaisesti, jotka komitea esitti lausunnossaan naisyrittäjyyden edistämisestä EU:n ja Välimeren alueella (2), ETSK toteaa uudelleen, että on tärkeää vahvistaa naisten asemaa kumppanuusmaiden yhteiskunnassa ja etenkin yhdistystoiminnassa.

Komitea korostaa myös Euro–Välimeri-ministerikokouksen (3) päätelmiä, joissa tuetaan naisten edustuksen ja osallistumisen edistämistä talouden päätöksentekotehtävissä ja etenkin työnantaja- ja työntekijäjärjestöissä sekä muissa yhteiskunnallis-taloudellisissa rakenteissa.

1.14

ETSK pyrkii edistämään työnantajajärjestöjen (UMCE, Välimeren alueen yritysjärjestöjen unioni) ja ammattijärjestöjen (Euro–Välimeri-ammattijärjestöfoorumi) tapaamisia ja vuoropuhelua sekä tukemaan niiden ja alueen kansalaisyhteiskunnan muiden verkostojen ja organisaatioiden, kuten Euro–Välimeri-alueen osuus- ja yhteisötalouden verkoston, sekä naisjärjestöjen kehittämistä.

2.1

Käsillä olevan lausunnon tarve perustuu kansalaisyhteiskunnan roolissa ilmenneisiin puutteisiin, jotka tuotiin esiin (marraskuussa 2005 järjestetyn) valtioiden ja hallitusten päämiesten ensimmäisen Euro–Välimeri-huippukokouksen päätelmissä. Lausunto on myös jatkoa talous- ja sosiaalineuvostojen sekä vastaavien elinten viimeisimpien Euro–Välimeri-huippukokousten (Amman marraskuu 2005, Ljubljana marraskuu 2006, Ateena lokakuu 2007) loppujulistuksille. Tämän oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on osaltaan edistää yhdistymisvapauden täysimittaista käyttöä Välimeren etelänpuoleisissa kumppanuusmaissa.

2.2

Barcelonan julistuksen allekirjoittaneiden maiden tekemistä sitoumuksista on syytä mainita seuraavat:

2.3

Barcelonassa vuonna 2005 järjestettyä valtioiden ja hallitusten päämiesten ensimmäistä Euro–Välimeri-huippukokousta, joka kutsuttiin koolle Euromed-prosessin kymmenen ensimmäisen vuoden arvioimiseksi, pidettiin yleisesti ottaen onnistuneena, sillä siellä saavutettiin tiettyä edistystä vuoden 1995 julistukseen nähden ja hyväksyttiin kansalaisyhteiskunnan roolin kehittämistä koskevia uusia säännöksiä. Huippukokouksessa ilmaistiin kuitenkin demokratian ja ihmisoikeuksien olevan edelleen vakava huolenaihe.

2.4

Sen vuoksi vuoden 2005 huippukokouksessa tehtiin sitoumus poliittisen pluralismin ja osallistumisen laajentamisesta koskemaan kaikkia kansalaisia, etenkin naisia ja nuoria, edistämällä kilpailukykyisiä poliittisia puitteita sekä oikeudenmukaisia vapaita vaaleja, hallinnon hajauttamista ja julkishallinnon kehittämistä.

2.5

Myös Euroopan komissio myönsi epäsuorasti ihmisoikeuksiin liittyvien kysymysten edistyneen heikosti, kun se nimesi neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamassaan tiedonannossa (4) ihmisoikeuskysymykset yhdeksi kolmesta ensisijaisesta haasteesta Välimeren alueella sekä Euroopan unionin ja kumppanuusmaiden välisissä suhteissa. Komissio mainitsee tavoitteista ensimmäisenä ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen. ETSK on tästä yhtä mieltä komission kanssa ja pitää välttämättömänä demokratisointiprosessien käynnistämistä ja vakauttamista Välimeren kumppanuusmaissa.

2.6

YK:n kehitysohjelman UNDP:n vuonna 2004 julkaiseman raportin (5) tärkeimpiin suosituksiin kuuluu asteittainen siirtyminen entistä edustuksellisempaan hallintoon. Prosessin ensimmäinen askel olisi raportin mukaan ”kansalaisyhteiskunnan voimien vapauttaminen ja kolmen perusvapauden eli mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisvapauden salliminen”.

Jotta naisten osallistumista Välimeren kumppanuusmaiden julkisen elämän kaikkiin toimintoihin voidaan helpottaa, on tärkeää, että lainsäädäntöön ja etenkin yksilön asemaa koskeviin lakeihin tehdään muutoksia, jotta naisilla on mahdollisuus tehdä vapaasti päätöksiä perusoikeuksien mukaisesti.

2.7

Käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon keskeiseen aiheeseen liittyviä kysymyksiä käsitellään talous- ja sosiaalineuvostojen sekä vastaavien elinten kahdessa viimeisessä Euro–Välimeri-huippukokouksen loppujulistuksessa.

2.8

Ljubljanassa vuonna 2006 pidetyssä kokouksessa korostettiin tarvetta vahvistaa Euro–Välimeri-alueen hallitusten ja hallituksesta riippumattomien toimijoiden, etenkin nais- ja nuorisojärjestöjen sekä yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen, välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. Huippukokouksen loppujulistuksessa ehdotettiinkin, että vuoden 2008 alkupuolella Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaana toimiva Slovenia järjestäisi kolmikantaisen konferenssin työmarkkinaosapuolien vuoropuhelun edistymisestä.

2.9

Ateenassa 15.–16. lokakuuta 2007 järjestetyn talous- ja sosiaalineuvostojen sekä vastaavien elinten viimeisimmän Euro–Välimeri-huippukokouksen loppujulistukseen sisältyy useita merkittäviä suosituksia: a) Siinä ehdotetaan, että kansalaisyhteiskunnan osallistumista kansallisten toimintasuunnitelmien laadintaan ja täytäntöönpanoon seurataan säännöllisesti ja että seurannasta vastaavat talous- ja sosiaalineuvostot (ja vastaavat elimet). b) Siinä kehotetaan myöntämään talous- ja sosiaalineuvostoille varoja ja antamaan niille tukea ja asianmukainen tunnustus, jotta ne voivat tehdä itsenäisiä kannanottoja. Lisäksi kyseisiä neuvostoja kehotetaan avaamaan toimintansa myös muille kuin niihin kuuluville kansalaisyhteiskunnan edustajille. c) Loppujulistuksen kohdassa 12 kehotetaan nimenomaisesti kunnioittamaan yhdistymisvapautta kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelun helpottamiseksi.

3.1

Turvallisuus ja pyrkimys rauhaan ovat useimmissa Välimeren alueen kumppanuusmaissa perustavan tärkeitä edellytyksiä suotuisan ympäristön luomiselle demokratiakehitykselle.

Palestiinalaisalueiden dramaattisella tilanteella, Irakin sodalla sekä ääriliikkeiden ja terrorismin lisääntymisellä on ollut erittäin kielteinen vaikutus vapauksien kehittymiseen. Osa hallituksista on käyttänyt ulkoista vaaraa tai uhkaa demokratiaa lisäävien uudistusten viivästymisen perusteluna. Tilanne on tietyissä maissa johtanut yksilön vapauksien ja yhdistymisvapauden heikentymiseen.

3.2

Ihmisoikeuksien takaaminen on vääjäämätön edellytys julkituotujen demokratisointiaikeiden täytäntöönpanemiseksi käytännössä. Yhdistymisvapaus sekä yhdistysten tukeminen ja kehittäminen palvelevat eri sektoreiden etuja ja ovat keskeisiä Euro–Välimeri-kumppanuuden kehittämiselle ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan ja sen eri ryhmien osallistumiselle kumppanuuteen.

3.3

On tärkeää muistuttaa, että yhdistymisvapauteen kuuluu oikeus liittyä erilaisiin ryhmiin, yhdistyksiin ja yhteisöihin, ryhtyä niiden jäseneksi ja luopua niiden jäsenyydestä. Tämä edellyttää, että valtio ei puutu laillisesti toimivien yhdistysten muodostamiseen eikä toimintaan. Se edellyttää myös, että valtio auttaa luomaan yhdistymisvapauden käyttöä suosivan ilmapiirin ja ylläpitämään sitä.

3.4

Yhdistymisvapautta ei voida erottaa muista kansalais- ja poliittisista oikeuksista, kuten sanan- ja mielipiteenvapaudesta, oikeudesta vapaaseen liikkumiseen tai turvapaikkaoikeudesta. Kansalaisyhteiskunnan kehittyminen täyteen mittaansa edistää puolestaan nykyistä pluralistisempien poliittisten järjestelmien syntyä ja vakiintumista.

3.5

Useimmissa Välimeren kumppanuusmaissa vallitsee ristiriita maiden hallitusten allekirjoittamien kansainvälisten yleissopimusten (joissa taataan yhdistymisvapaus) ja kansallisen lainsäädännön välillä sekä näiden molempien oikeusjärjestyksen ja maassa vallitsevan käytännön välillä. Joitakin maita lukuun ottamatta yhdistysten perustamista ja toimintaa rajoitetaan eri tavoin, ja perusteena tai verukkeena rajoituksille käytetään turvallisuuden tai kansallisen yhtenäisyyden säilyttämistä.

3.6

Lakko-, kokoontumis- ja mielenosoitusoikeutta sekä oikeutta perustaa yhdistyksiä rajoitetaan (ja joskus oikeus jopa kielletään) lainsäädännön keinoin sääntelyn verukkeella. Toimeenpanovallan voimakkaasta keskittymisestä, joka on tyypillistä kumppanuusmaiden poliittisille järjestelmille, on seurauksena yhdistysten liiallinen valvonta.

3.7

Suvaitsevaisuus, valvonta ja tukahduttaminen ovat kolme tapaa, joilla vallanpitäjät kohtelevat yhdistyksiä (joskus eri tapoja yhdistellen). Tietyissä maissa yhdistymisvapaus on hyväksyttävällä tasolla, ja sitä rajoitetaan ainoastaan yksittäisissä, valikoiduissa tapauksissa. Toisissa riippumattomien yhdistysten toiminta sallitaan, mutta yhdistyksiä painostetaan hallinnollisella ja taloudellisella valvonnalla. On myös maita, joissa sallitaan ainoastaan hallitusmielisten yhdistysten toiminta.

3.8

Toimintaan puuttumisella ja valvonnalla on kielteisiä vaikutuksia yhdistyksen toimintaan monessa vaiheessa aivan alusta yhdistyksen hajottamiseen asti. Kun yhdistysten perustaminen sallitaan valikoidusti tai harkinnanvaraisesti, yhdistykset ovat usein vain vallanpitäjiä lähellä olevien henkilöiden ulottuvilla ja ne ovat usein korruptoituneita. Kun yhdistysten hajottaminen on mielivaltaista, yhdistysten toimintaa ohjaa pelko, eivätkä ne vastaa odotuksia tai hyödynnä koko potentiaaliaan.

3.9

On olemassa kolme eri yhdistystyyppiä, jotka ovat eri syistä erityisen valvonnan alaisia. Erityistä valvontaa kohdistetaan yhtäältä fundamentalistisiin islamilaisiin yhdistyksiin, koska niiden pelätään hyödyttävän poliittista ääri-islamismia, josta on eräissä maissa tullut laillisen tai maanalaisen opposition tärkein voimanlähde. Toisaalta valvotaan ihmisoikeusjärjestöjä, sillä niihin liittyy toisinaan myös vaihtoehtoisia politiikan sektoreita. Myös ammattijärjestöjä valvotaan, sillä ne ovat eräissä tapauksissa massaorganisaatioita, jotka voivat kyseenalaistaa maan talous- ja sosiaalipolitiikan, ja niillä on kiinteät suhteet kansainvälisiin organisaatioihin ja elimiin.

3.10

Näistä merkillepantavista rajoituksista huolimatta on kuitenkin todettava, että yhdistymisvapauden tila ei ole kaikissa kumppanuusmaissa samanlainen. Monissa maissa palkansaajien, itsenäisten ammatinharjoittajien, työnantajien, naisten, nuorten, maanviljelijöiden jne. itsenäinen järjestäytyminen on mahdollista vaikkakin hankalaa.

4.1

Edellä kuvatuista rajoituksista huolimatta perinteisiä työntekijöiden, maanviljelijöiden, osuus- ja yhteisötalouden yrittäjien ja erilaisten muiden toimijoiden organisaatioita on toiminnassa kaikissa maissa, joskin ne ovat melko heikkoja.

4.2

On myös muita, hyväntekeväisyyttä harjoittavia ja sosiaaliapua tarjoavia yhdistyksiä, jotka toimivat heikossa asemassa olevien väestönosien parissa ja tarjoavat palveluja pääasiassa yhteisölliseltä, uskonnolliselta tai alueelliselta pohjalta tai heimo- tai perheperusteisesti. Eräissä tapauksissa näistä yhdistyksistä on tullut todellisia järjestäytyneitä sosiaalipalveluja.

4.3

Myöhemmin 1990-luvulla alkoi ilmaantua muunlaisia, ympäristö- ja kulttuuriasioita ajavia yhdistyksiä, jotka ovat pyrkineet osallistumaan julkishallinnon ja valtion toimintaan omilla aloite- ja jopa toimintaehdotuksillaan sen sijaan, että tyytyisivät pelkästään lieventämän valtion toiminnan puutteita. Hallinnolliset ja poliittiset tahot suhtautuvat näihin uudenlaisiin yhdistyksiin usein epäillen ja estävät niiden toiminnan.

4.4

Muita tärkeitä yhdistyksiä ovat ihmisoikeuksiin, naisten oikeuksiin, vähemmistöjen puolustamiseen ja yleensä demokratian kehittämiseen vaikuttavien kysymysten parissa toimivat yhdistykset.

4.5

Välimeren alueen kumppanuusmaiden työelämän tilannetta ja työmarkkinasuhteita käsiteltiin laajasti talous- ja sosiaalineuvostojen viimeisimmässä huippukokouksessa Espanjan talous- ja sosiaalineuvoston esittelemän yhteisraportin pohjalta. Eräät raportin arvioista on sisällytetty neljään seuraavaan kohtaan.

4.6

Järjestäytymisvapauden periaate on kirjattu Välimeren alueen kumppanuusmaiden perustuslakeihin ja valtiosääntöihin. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perusluonteisten työelämän yleissopimusten ratifioinnissa on tapahtunut viime vuosina edistystä. Niiden siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole edistynyt vastaavalla tavalla. Järjestäytymisvapautta käsittelevä ILO:n komitea, jonka tehtävänä on tutkia ammatti- ja työnantajajärjestöjen maidensa hallituksia vastaan tekemät valitukset järjestäytymisvapauden rikkomisesta, on vastaanottanut Välimeren kumppanuusmaista useita valituksia. Eniten valituksia tulee Marokosta ja Turkista (6).

4.7

Ammattijärjestöt ovat eri maissa järjestäytyneet eri tavoin. Eräissä maissa on olemassa yksi ainoa pakollinen ammattijärjestö (monopoli), toisissa taas ykseys on omaehtoinen valinta. Monissa maissa ammatillisia keskusjärjestöjä on useita. Ammattijärjestöjen toiminta on myös hyvin riippuvaista poliittisista vallanpitäjistä yleensä.

4.8

Sekä työntekijäjärjestöjen että työnantajajärjestöjen toimintaan vaikuttaa lisäksi tyypillisesti edustamista koskevan selkeän ja tarkoin määritellyn lainsäädännön puute, minkä johdosta poliittisille vallanpitäjille jää runsaasti liikkumavaraa vallan harkinnanvaraisessa käytössä.

4.9

Enemmistö Välimeren kumppanuusmaiden keskusjärjestöistä kuuluu jäseninä kansainvälisiin organisaatioihin, ja ne koordinoivat toimintaansa eurooppalaisten ammattijärjestöjen kanssa Euro–Välimeri-ammattijärjestöfoorumissa. Foorumiin kuuluvat Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY, Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö (International Trade Union Confederation, ITUC), Kansainvälinen arabien ammatillinen yhteisjärjestö (International Confederation of Arab Trade Unions) ja Maghrebin arabimaiden työntekijöiden ammattiunioni (L'Union syndicale des travailleurs du Maghreb Arabe, USTMA). Foorumin tavoitteisiin kuuluu mm. pohjoisen ja etelän yhteistyön kehittäminen sekä työntekijöiden etujen puolustaminen ja heidän asemansa edistäminen Barcelonan prosessin yhteydessä.

4.10

Työnantajien järjestäytyminen on yleistä kaikissa Välimeren alueen kumppanuusmaissa, eikä niiden edustukselliseen toimintaan yleensä kohdisteta merkittävästi lainsäädännöllisiä, poliittisia tai hallinnollisia rajoitteita. Alakohtaiset työnantajajärjestöt ovat yleisiä, ja useimmissa maissa työnantajat ovat vähitellen järjestäytyneet myös keskusjärjestöiksi. Työnantajajärjestöjen lisäksi myös kauppakamareilla on Välimeren alueen kumppanuusmaissa merkittävä rooli.

Pluralismi on vakiintuneempaa työnantajajärjestöissä kuin työntekijäjärjestöissä. Organisaatiot voivat kussakin maassa ryhmittyä yhdeksi ainoaksi työnantajien keskusjärjestöksi, kuten Tunisiassa, jossa UTICA (7) kattaa maataloutta lukuun ottamatta kaikki muut sektorit, mutta on myös maita, joissa keskusjärjestöjä on useita, kuten Marokko, jossa työnantajajärjestöjä on kolme (8).

4.11

Yhdentoista kumppanuusmaan (ja Maltan) työnantajajärjestöt (9) ovat muodostaneet Välimeren alueen yritysten kattojärjestön, jonka päämaja on Tunisiassa ja jonka tavoitteena on muun muassa vakiinnuttaa yhteiskunnallis-ammatillisten organisaatioiden järjestelmällinen kuuleminen ja edistää Euroopan ja Välimeren maiden vapaakauppa-alueen luomista.

4.12

Osuus- ja yhteisötalous eri muodoissaan (osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, kehitysjärjestöt jne.) työllistävät hyvin suuren osan Välimeren kumppanuusmaiden väestöstä, ja sillä on ratkaiseva merkitys talouskasvulle ja työllisyydelle etenkin pk-yrityksissä ja mikroyrityksissä. Sillä on myös tärkeä rooli sosiaalipalvelujen tarjoajana.

4.13

Osuus- ja yhteisötalouden yhdistystoimintaa ei periaatteessa rajoiteta poliittisista syistä, mutta sitä koskevat kuitenkin eräät muiden organisaatioiden yhteydessä mainitut hallinnolliset valvontatoimet. Yhdistystoiminta on erityisen laajaa esimerkiksi Marokon, Palestiinan, Turkin, Egyptin ja Israelin maatalousosuuskunnissa.

4.14

Eri yhteisöt — työmarkkinaosapuolet ja yhteiskunnallis-ammatilliset järjestöt, ympäristöjärjestöt, perhe- ja kuluttajajärjestöt, osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot jne. — pyrkivät omaksumaan aktiivisen roolin kumppanuuspolitiikkojen ja hyvän naapuruuden politiikkojen täytäntöönpanossa, kuten äskettäin hyväksytyssä ETSK:n tiedonannossa todetaan (10).

4.15

Vuonna 2000 perustettiin Madridissa Euro–Välimeri-alueen osuus- ja yhteisötalouden verkosto ESMED, johon osallistuu tällä hetkellä organisaatioita Ranskasta, Kreikasta, Italiasta, Portugalista, Espanjasta, Marokosta ja Tunisiasta. ESMED on osallistunut useisiin ETSK:n järjestämiin sekä Euro–Välimeri-kumppanuuteen liittyviin toimiin ja tapahtumiin.

4.16

Myös hallituksesta riippumattomilla organisaatioilla ja muilla yhdistyksillä, joilla on yhteiskunnallisia tavoitteita, on merkittävä rooli erityisesti ihmisoikeuksien puolustamisessa, vaikka niillä on samoja vaikeuksia kuin jo aiemmin on mainittu muiden organisaatioiden yhteydessä. Ne toimivat hyvin näkyvästi myös Barcelonan prosessin tavoitteiden hyväksi. Vuonna 2005 perustettuun Euro–Välimeren alueen valtiovallasta riippumattomien tahojen foorumiin kuuluu useita verkostoja ja valtiovallasta riippumattomia organisaatioita, muun muassa Euro–Välimeri-alueen ihmisoikeusverkosto.