16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/22

1.1

Neuvoston vuonna 2002 hyväksymän, yhteisön tullitoimintaa koskevan toimintaohjelman (Tulli 2007) yhtenä keskeisenä toimenpiteenä oli yhteisön nykyisen tullikoodeksin perinpohjainen tarkistus (neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92). Tullikoodeksi on markkinoiden ja teknologian kehittymisen, useiden perustamissopimusten hyväksymisen sekä etenkin unionin laajentumisen vuoksi vanhentunut.

1.2

Ehdotus täysin uudistetusta tullikoodeksista perustuu siihen, että vanha ja edelleen voimassa oleva tullikoodeksi ”ei ole pysynyt kansainvälisen kaupan toimintaympäristössä tapahtuneiden jyrkkien muutosten tahdissa”. Myös ”tullitoiminnan painopiste on muuttunut”. Tarkasteltava ehdotus on yhdenmukainen yhteisön politiikkojen — etenkin sisämarkkina- ja kuluttajansuojaperiaatteiden sekä Lissabonin strategian — kanssa. Se on perustana lisätoimille, joiden avulla pyritään yksinkertaistamaan tullimenettelyjä ja -järjestelmiä sekä mukauttamaan sääntöjä jäsenvaltioiden tietoteknisiin järjestelmiin sovellettavien yhteisten standardien luomiseksi.

1.2.1

Kyseisten toimien ansiosta voidaan komission mukaan ottaa huomioon sähköistä hallintoa ja parempaa sääntelyä koskevaa aloitetta käsittelevät neuvoston suuntaviivat sekä saavuttaa konkreettisia tavoitteita, kuten ulkorajojen turvallisuuden lisääminen, petosriskien vähentäminen ja johdonmukaisuuden parantaminen muiden yhteisön politiikkojen, etenkin veropolitiikan, kanssa.

1.3

Uusi tullikoodeksi nivoutuu Lissabonin strategiaan. Strategian tavoitteena on luoda Euroopasta ”investoijia ja työntekijöitä houkuttava ympäristö”. Uusi tullikoodeksi vastaa myös komission esittämiä ja neuvoston joulukuussa 2003 hyväksymiä ehdotuksia luoda yksinkertainen ja sähköiseen tiedonsiirtoon perustuva toimintaympäristö. Neuvoston linjaus on otettu huomioon myös rinnakkaisessa ehdotuksessa päätökseksi sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä (KOM(2005) 609 lopullinen, 30.11.2005), josta ETSK valmistelee erillisen lausunnon.

1.4

Uudessa tullikoodeksissa olevat muutokset eivät ole vain muodollisia, eivätkä ne palvele pelkästään ajanmukaistamista. Huomattavasti tärkeämpiä ovat muutokset, jotka koskevat tullipolitiikan suuntauksia. Viimeisten 20 vuoden aikana tulliviranomaisten tehtävä tullien kerääjänä on asteittain vähentynyt. Ne vastaavat yhä enemmän muista kuin tariffitoimenpiteistä ja toimivat etenkin turvallisuuteen, laittoman maahanmuuton valvontaan, väärentämisen torjuntaan, rahanpesuun, huumekauppaan, terveyteen, ympäristöön, kuluttajansuojaan sekä arvonlisä- ja valmisteverojen kantoon liittyvien asioiden parissa. Komission asiakirjassa ei kuitenkaan mainita turvallisuuden yhteydessä erikseen oheistehtävää, josta tulliviranomaiset ilman muuta ovat vastuussa, eli arvokkaan tuen antamisesta asekaupan valvonnassa ja terrorismin torjunnassa. Tämä puute tulee esiin tietojärjestelmien suunnittelussa, jota ETSK tarkastelee kohdassa 3.1.3.1

1.5

Ehdotuksessa esitetyt muutokset koskevat myös sähköisten menettelyjen hyväksymistä. Nykyisessä tullikoodeksissa mainitaan kyseiset menettelyt — ja lähes kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ne — mutta niiden soveltaminen on edelleen vapaaehtoista sekä tulliviranomaisille että käyttäjille. Uudessa asetuksessa tullikoodeksiksi kyseiset menettelyt säädetään pakollisiksi, mikä on välttämätön askel sähköisen tulliympäristön luomiseksi. Aihetta käsitellään kohdassa 1.3 mainitussa lausunnossa.

1.6

Uuden tullikoodeksin laatiminen on johdonmukaista komission muiden politiikkojen sekä toteutettavuuteen, avoimuuteen ja vaikutustenarviointiin liittyvien menettelyjen kanssa. ETSK on tyytyväinen siihen, että asianomaisia kansalaisyhteiskunnan tahoja on kuultu asiassa. Ne ovat suhtautuneet siihen pääasiassa myönteisesti. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on otettava huomioon oikeusperustat sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet, mutta pidättää itsellään oikeuden esittää jäljempänä huomioita vaikutustenarvioinnista.

1.7

Komissio on tutkinut neljää eri lähestymistapaa ja valinnut lopulta ratkaisun, johon sisältyy jäsenvaltioiden sähköisten tullijärjestelmien vahvistettu yhteistyö. Komissio perustelee valintaansa toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisella sekä jäsenvaltioiden haluttomuudella hyväksyä keskitettyyn eurooppalaiseen järjestelmään perustuva ratkaisu. ETSK panee merkille välttämättömän ratkaisun vaikka toteaakin, että jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut luotettavampi, yksinkertaisempi ja käyttäjien kannalta edullisempi. Toissijaisuusperiaatetta soveltaen toimet olisi toteutettu jäsenvaltiotason sijaan unionin tasolla.

2.1

ETSK otti vuoden 2005 helmikuussa kantaa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen muuttamisesta (1). Kyseisessä ehdotuksessa esitettiin jo uudistuksia sähköisen tulliympäristön luomiseksi ja ulkorajojen yhteiseksi valvomiseksi. Komitea panee tyytyväisenä merkille, että edellä mainitussa ehdotuksessa esitetyt periaatteet, joihin se suhtautui pitkälti myönteisesti, on säilytetty nyt tarkasteltavassa ehdotuksessa ja että ne heijastuvat konkreettisesti säännöksiin, joihin komitea on yleisesti ottaen jälleen tyytyväinen.

2.2

Uusissa säännöksissä kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota taloudellisten toimijoiden oikeuksiin ja tarpeisiin. Tämä ilmenee muun muassa säännöksissä, joiden mukaan otetaan tarvittaessa huomioon menettelyistä mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Osoituksena tästä on sekä lainsäädännön yksinkertaistaminen että tulliselvitysmuotojen ryhmittely, jonka perusteella nykyiset 13 tulliselvitysmuotoa on määrä korvata kolmella menettelyllä: tuonti-, vienti- ja erityismenettelyt. Toimituksellisten muutosten ansiosta kaksi kolmasosaa nykyisen tullikoodeksin artikloista muutetaan, yhtenäistetään tai siirretään täytäntöönpanomääräyksiin, ja niiden määrä alenee näin 258:sta 200:aan.

2.2.1

ETSK antaa komissiolle tunnustusta siitä, että se on onnistuneesti toteuttanut vaikean ja vaivalloisen työn ja ottanut tässä yhteydessä huomioon yhtenäismarkkinoiden yleisperiaatteet sekä kunnioittanut selkeästi taloudellisten toimijoiden oikeuksia ja tarpeita. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että koska täytäntöönpanoasetusta — jonka laatiminen on komission tehtävä — ei ole annettu, tietyt säännökset aiheuttavat tällä hetkellä epävarmuutta. Komitea toivookin, että uusi täytäntöönpanoasetus laadittaisiin ja hyväksyttäisiin pikaisesti.

3.1.1

Ehdotuksen 3 artiklassa luetellaan jäsenvaltioiden alueet, jotka kuuluvat yhteisön tullialueeseen. Komitealla ei ole artiklaan erityistä huomautettavaa, lukuun ottamatta epävarmuutta, joka ilmenee 3 kohdassa seuraavasti: ”tiettyjä tullilainsäädännön säännöksiä voidaan soveltaa myös yhteisön tullialueen ulkopuolella erityislainsäädännön tai kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti”. Oikeusvarmuuden takaamiseksi laissa ei voida puhua ”tietyistä säännöksistä” tarkentamatta itse laissa tai sen liitteessä, mistä säännöksistä on kyse. Oikeudelliselta — ja myös tarvittavan avoimuuden — kannalta on mainittava nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti, mitä alueita ja mitä säännöksiä tarkoitetaan. Liian usein kansalaiset eivät — eivätkä myöskään asiantuntijat — huomaa eri yhteyksissä ja eri tavoin myönnettyjä vapautuksia ja poikkeuksia, jotka aiheuttavat todellisia ja usein pysyviä kilpailuvääristymiä.

3.1.2

Tietojen vaihtoon ja tietosuojaan (5, 6 ja 7 artikla) ei yleisesti ottaen ole huomautettavaa, sillä ehdotetut säännökset vastaavat julkishallintojen varmistamaa kansalaisten yksityiselämän ja yritystoimien luottamuksellisuuden tavanomaista suojaa. ETSK on erityisen tyytyväinen 8 artiklan säännöksiin, joiden mukaan tulliviranomaisten on annettava tietoja tullilainsäädännön soveltamisesta sekä edistettävä avoimuutta saattamalla lainsäädäntö, hallinnolliset päätökset ja hakulomakkeet taloudellisten toimijoiden saataville — Internetin välityksellä — veloituksetta.

3.1.2.1

Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä 5 artiklan 1 kohtaan, jossa säädetään, että kaikki taloudellisten toimijoiden ja tulliviranomaisten välinen tietojen, saateasiakirjojen, päätösten ja tiedoksiantojen toimittaminen on tehtävä sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen. Säännös on täysin paikallaan, kun kyseessä ovat yritykset tai ammattimaiset toimijat. Se saattaa kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia, jos maahantuoja (tai harvemmin viejä) on yksityishenkilö eikä välttämättä ”taloudellinen toimija”. Ongelma ei lainkaan ole toissijainen aikana, jolloin Internetin tai postin välityksellä unionin ulkopuolisista maista ostettujen tuotteiden määrä on kasvamassa huomattavasti. ETSK panee merkille, että asiaa käsitellään parhaillaan komiteamenettelyssä, ja ehdottaa, että yksityishenkilöihin sovelletaan nimenomaan 93 artiklan säännöksiä ja että he voivat näin ollen tehdä yleisilmoituksen. Lisäksi tulisi muuttaa 94 artiklan säännöksiä, joiden mukaan tulliviranomaiset voivat vain poikkeustapauksissa hyväksyä paperilla tehtävät tuonnin yleisilmoitukset. Vaihtoehtoisesti tai täydentävästi voitaisiin tutkia mahdollisuutta ulottaa yksityishenkilöihin 127 artiklassa säädetty oikeus tehdä satunnainen yksinkertaistettu ilmoitus (aina paperilla).

3.1.2.2

Sähköisen tietojenkäsittelymenetelmän osalta komitea kiinnittää yleisemmin huomiota uuden integroidun sähköisen tietojenkäsittelymenetelmän korkeisiin kustannuksiin. Kustannuksista on vastattava lyhyellä aikavälillä, mutta menetelmän (etenkin laadulliset) edut ilmenevät suurelta osin vasta keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Erään jäsenvaltiot vaikuttavat jo nyt olevan huolissaan sekä kustannuksista että velvollisuudesta noudattaa uusien järjestelmien käyttöönotolle asetettuja määräaikoja. Toiset — etenkin sähköisessä tietojenkäsittelyssä edistyneemmät — jäsenvaltiot katsovat, että niiden äskettäin käyttöön ottamien järjestelmien vaihtaminen ja mukautuminen yhteiseen järjestelmään on kallista. ETSK ymmärtää hämmennyksen, joka komission on otettava huomioon. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että tehokas ja ajanmukainen tullijärjestelmä on unionin edun mukainen ja että sen vuoksi on tehtävä yksittäisiä uhrauksia. Ne voidaan mahdollisesti kompensoida tuella, joka tulee rajoittaa tarkkaan määriteltyihin tapauksiin ja myöntää kirjallisesti todistettujen tarpeiden perusteella.

3.1.3

Ehdotuksen 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä komission kanssa ”sellaisen sähköisen järjestelmän kehittämisessä, ylläpidossa ja käyttämisessä, jonka avulla kerätään ja ylläpidetään yhteisiä tietokantoja” kaikista talouden toimijoista ja myönnetyistä luvista. Järjestelmän luonnetta ja toimintatapaa selvennetään 194 artiklassa. Jokainen jäsenvaltio säilyttää oman tietojärjestelmänsä ja varmistaa sen yhteentoimivuuden muiden jäsenvaltioiden järjestelmien kanssa komission ja sitä avustaneen tullikoodeksikomitean asettamien sääntöjen ja standardien mukaisesti. Järjestelmä on määrä ottaa käyttöön 30. heinäkuuta 2009. ETSK on sitä mieltä, että kansallisiin tietokantoihin perustuva järjestelmä, jossa yhteentoimivuuden varmistuttua vaihdetaan ja ajantasaistetaan tietoa, saattaa olla vaikeasti hallinnoitava ja kallis. Etenkin on varsin epätodennäköistä, että kyseinen järjestelmä voidaan ottaa käyttöön suunnitellussa aikataulussa. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan järjestelmän käyttöönoton arvioidut lisäkustannukset ovat vuosittain 40–50 miljoonaa euroa. Arvio on useiden asiantuntijoiden mielestä optimistinen.

3.1.3.1

Järjestelmää koskevassa suunnitelmassa — tai ainakin siitä esitetyssä kuvauksessa — on kuitenkin selvä ja merkittävä puute, sillä siinä ei viitata millään tavoin sellaiseen rakenteelliseen mahdollisuuteen, että tietojärjestelmät olisivat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta vastaavien viranomaisten saatavilla. Näin pyritään tietenkin ottamaan huomioon yksityiselämän ja liiketoimien suojaa koskevat säännökset. ETSK on useaan otteeseen ja eri yhteyksissä tuonut kyseisen seikan esille. Neuvosto on jo vuosia muistuttanut eri viranomaisten, kuten rikos- ja talouspoliisin, tulliviranomaisten, salaisten palvelujen, Olafin ja Europolin, yhteistyön tarpeesta, mutta tähän mennessä valitettavasti ilman mainittavia tuloksia.

3.1.4

Erityisen kiinnostava on ehdotuksen 11 artikla, joka koskee tulliedustajaa. Artiklassa säädetään, että tulliedustajat voivat suorittaa ”tullilainsäädännössä säädettyjä toimia ja muodollisuuksia” taloudellisen toimijan nimissä ja lukuun (suora edustus) tai omissa nimissään (välillinen edustus). Artiklan 2 kohdassa säädetään enempää tarkentamatta, että tulliedustajan on oltava sijoittautunut yhteisön tullialueelle. ETSK toteaa kuitenkin, että komissio vahvistaa ehdotuksensa perusteluissa, että ”edustajia koskevat säännöt on muutettu poistamalla aiemmat rajoitukset”, sillä ne eivät sovellu sähköiseen toimintaympäristöön, eivätkä ne ole yhtenäismarkkinoiden periaatteiden mukaisia. Tästä tulisi seurata, että tulliedustajalla on yksi ainut lupa (yhteisölupa), jonka perusteella se voi toimia koko yhteisön alueella ja minkä tahansa taloudellisen toimijan nimissä riippumatta maasta, johon se on sijoittautunut. Kyseinen artikla tulisi muotoilla uudelleen aiempaa selkeämmin. Tässä yhteydessä voitaisiin laatia erillinen säännös, jossa säädettäisiin rekisterin, luettelon tai vastaavan luomisesta seuraavassa kohdassa tarkasteltavaa valtuutettua taloudellista toimijaa koskevan mallin mukaisesti.

3.1.5

Kiinnostava seikka on myös valtuutettu taloudellinen toimija (4 artikla ja 13–16 artikla). Kyseessä on yleensä yritys (harvemmin yksittäinen henkilö), joka esittää vakuudet uskottavuudesta, vakavaraisuudesta ja erityisammattitaidosta, joiden perusteella jäsenvaltioiden tulliviranomaiset myöntävät sille luvan valvontaa ja menettelyjä koskeviin helpotuksiin. Komissio varaa itselleen jo mainitun 196 artiklan perusteella oikeuden tarkentaa valtuutetun taloudellisen toimijan aseman myöntämistä koskevia menettelyjä. ETSK panee merkille kyseiset säännökset, joilla epäilemättä pyritään helpottamaan kansainvälistä kauppaa sekä luomaan kauppaa edistävä toimintaympäristö. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että aseman myöntämistä koskevilla ehdoilla sekä mahdollisia väärinkäytöksiä estävillä säännöksillä on tässä yhteydessä merkittävä rooli. Ei myöskään ole selvää, myönnetäänkö valtuutetulle taloudelliselle toimijalle ”yhteisölupa” vai ei.

3.1.6

Ehdotuksen 22 artiklan säännökset ovat ratkaiseva askel kohti tullimenetelmien yhdenmukaistamista. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on — vaikkakin ”joustavasti” — säädettävä yhteisön tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä johtuvista hallinnollisista ja rikosoikeudellisista seuraamuksista. ETSK on täysin samaa mieltä siitä, että kyseisessä arkaluonteisessa asiassa tarvitaan yhdenmukaista sääntelyä. Jää nähtäväksi, miten jäsenvaltiot suhtautuvat yrityksiin sanella rikosoikeudellisia sääntöjä tai suuntaviivoja. On odotettavissa, että asiaa vastustetaan tai siihen suhtaudutaan ainakin varautuneesti.

3.1.7

Ehdotuksen 24, 25 ja 26 artikla koskee viranomaiselta haettavaa muutosta (23 artikla sulkee pois oikeusviranomaisen päätöksen). Tätä varten säädetään kaksivaiheisesta menettelystä: ensimmäisessä vaiheessa muutosta haetaan tulliviranomaisilta ja toisessa korkeammalta riippumattomalta elimeltä, joka voi olla oikeusviranomainen tai vastaava erikoistunut elin. Sanktiotapauksissa noudatetaan solve et repete -yleisperiaatetta, paitsi jos tulliviranomaiset katsovat, että muutosta hakeneelle voi aiheutua riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta ”vahinkoa, joka ei ole korvattavissa”. ETSK panee tyytyväisenä merkille kansalaisten tarpeiden huomioon ottamisen.

3.1.8

Ehdotuksen 27 artiklassa säädetään tulliviranomaisten itsestään selvästä mahdollisuudesta tehdä kaikentyyppisiä fyysisiä, hallinnollisia, kirjanpidollisia tai tilastollisia tarkastuksia. Artiklassa säädetään myös riskinhallintaan tarkoitetun sähköisen järjestelmän käyttöönotosta, jotta ”riskit voidaan tunnistaa ja arvioida ja jotta riskien torjumiseen tarvittavia toimenpiteitä voidaan kehittää”. Järjestelmää, joka jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa yhteistyössä komission kanssa viimeistään 30. kesäkuuta 2009 mennessä, säännellään myös komission 196 artiklan perusteella hyväksymin säännöin. ETSK suhtautuu aloitteiseen kuitenkin myönteisesti ja toivoo, että komissio on tutkinut kaikkien jäsenvaltioiden valmiutta ottaa käyttöön kyseinen järjestelmä, joka on luultavasti kallis ja vaikeasti hallittava.

3.1.9

Ehdotuksen 30 artiklassa säädetään siitä, ettei tullitarkastuksia tai -muodollisuuksia kohdisteta yhteisön sisäisen lentomatkan tai merimatkan suorittavan henkilön käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin. Tämä ei kuitenkaan rajoita turvatarkastuksia eikä jäsenvaltioiden määräämiin kieltoihin tai rajoituksiin liittyviä tarkastuksia. Poikkeus koskee näin ollen vain maita, jotka eivät ole määränneet kieltoja tai rajoituksia. Koska rajoituksia sovelletaan aina ja kaikkialla ainakin valmisteveron alaisiin tuotteisiin, yleissääntö on käytännössä vesittynyt. Tulliviranomaisilla on edelleenkin oikeus tarkastaa aina niin käsimatkatavarat kuin kirjatut matkatavarat.

4.1

Ehdotuksen II–VIII osastoissa käsitellään tullimuodollisuuksia ja -menettelyjä, jotka noudattelevat pitkälti nykyistä tullikoodeksia. ETSK ei tutki asiaa yksityiskohtaisesti, sillä siitä on jo keskusteltu laajalti ennen tekstin laatimista järjestetyissä asianomaisten tahojen kuulemisissa. Komitea rajoittuu vain kommentoimaan erityisen kiinnostavia artikloita.

4.2

Ehdotuksen 55 artiklassa säädetään siitä, että tullivelka syntyy myös salakuljetuksen tai laittoman kaupan yhteydessä (säännöksen mukaan ”tuonti- tai vientitullivelka syntyy myös kaikenlaisten tuontia tai vientiä koskevien kieltojen tai rajoitusten alaisten tavaroiden osalta”). Tullivelka syntyy aina muiden hallinnollisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamisesta riippumatta. Tullivelkaa eivät kuitenkaan aiheuta väärennetty raha tai huumausaineet, joita ei ole tarkoitettu hyödynnettäväksi laillisessa taloudellisessa toiminnassa. Niitä tarkastellaan luonnollisesti vain rikosoikeudelliselta kannalta lukuun ottamatta tapauksia, joissa sakot on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti määriteltävä tullimaksujen perusteella. Huolimatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päinvastaisesta kannasta, ETSK katsoo, että tulliviranomaisten ei tulisi menettää niille oikeutetusti kuuluvia tuloja ja luopua tullivelan määrittelystä — ottamatta huomioon hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia — ainakaan huumausaineiden osalta, joiden arvo tulisi määritellä kulloisenkin markkinahinnan perusteella. Huumausaineiden tuonnin laittomuus ei kumoa sitä tosiasiaa, että kyseessä on tuonti (vaikkakin laiton). Poikkeus on ymmärrettävä väärennetyn rahan mutta ei huumausaineiden osalta.

4.3

Ehdotuksen 61 artiklan mukaan tulliviranomaiset voivat vaatia taloudellista toimijaa antamaan vakuuden tullivelan maksamisesta. 64 artiklassa säädetään, että vakuus voidaan antaa takauksena. 66 artiklassa tarkennetaan, että takaajana voi olla ”pankki tai muu yhteisössä virallisesti hyväksytty rahoituslaitos”. Säännös on tärkeä, sillä sen perusteella tulliviranomaiset hyväksyvät minkä tahansa unionin toisen jäsenvaltion pankin tai rahoituslaitoksen takaajaksi. Kyseessä on merkittävä ja jo voimassa oleva periaate, mutta eri maiden tulliviranomaiset estävät kuitenkin usein sen soveltamisen. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä tarkoitetaan käsitteellä ”yhteisössä virallisesti hyväksytty rahoituslaitos”, joka on ETSK:n mielestä turha ja harhaanjohtava. Yhteisön alueelle sijoittuneilla pankeilla ja rahoituslaitoksilla on jo ”yhteisölupa”, joten tarkennukset ovat tarpeettomia.

4.4

Ehdotuksen 83 artiklassa säädetään, että komissio voi ”196 artiklassa” tarkoitettua menettelyä noudattaen varmistaa maksun kantamisen takaajilta ”erityismenettelyn” avulla. Erityismenettelyn sisällöstä ja laajuudesta ei kuitenkaan anneta mitään tietoja. Jos säännöksellä viitataan siihen, että takaus on maksettava ensimmäisestä vaatimuksesta, kyseessä ei todellakaan ole uusi asia, sillä tämäntyyppinen vakuus on jo olemassa, ja siitä säädetään myös muissa asetuksissa (esimerkiksi EU:n kirjanpitoasetuksessa). Jos tässä yhteydessä on ajateltu muita vakuuden muotoja, niitä tulisi tarkentaa, sillä takauksen kustannukset vaihtelevat riskin ja takaukseen kohdistuvaa maksuvaatimusta koskevien sääntöjen mukaisesti.

4.5

Ehdotuksen 83 artiklassa säädetään myös siitä, että tullin määrästä on kannettava viivästyskorkoa asetetun määräajan päättymispäivästä maksupäivään saakka. 84 artiklassa tarkastellaan päinvastaista tapausta, jossa tulliviranomainen on velkaa tuojalle tai viejälle. Tällaisessa tapauksessa säädetään nimenomaan siitä, että korkoa ei tarvitse maksaa ensimmäisten kolmen kuukauden ajalta. ETSK korostaa viranomaisten ja kansalaisten ilmeisen epätasa-arvoista kohtelua, joka ei ole hyväksyttävää.

5.1

IX osaston säännökset ovat keskeisiä tullikoodeksin rakenteen ja sen merkityksen ymmärtämiseksi. Kulmakivenä on 196 artikla, jonka mukaan säädöksen toteuttamisessa ”komissiota avustaa tullikoodeksikomitea” (lyhyesti ”komitea”). Sen toiminnassa ”sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että komissio voi — vaikkakin komitean avustuksella — säädellä kaikkia tullikoodeksiin liittyviä näkökohtia tavanomaisen yhteisömenettelyn mukaisesti. ETSK ei vastusta tätä mitenkään, mutta se toivoo kuitenkin, että hyväksyttävissä säännöissä otetaan huomioon käyttäjien tarpeet ja että säännöt ovat riittävän joustavat, jotta niitä voidaan mukauttaa ajoissa tekniikan, teknologian ja kaupallisten käytänteiden kehityksen mukaisesti.

5.2

Edellä mainitussa 196 artiklassa myönnettyjen valtuuksien perustella komissio (194 artikla) voi toteuttaa toimia, joilla vahvistetaan

5.2.1

Komissiolla on siis melko laajat valtuudet, ja niihin sisältyy myös mahdollisuus määritellä (toinen luetelmakohta) missä tapauksissa ja millä edellytyksillä komissio voi kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan tai muuttamaan päätöksen. ETSK panee merkille, että ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa mainituissa tapauksissa komissio harjoittaa institutionaalista koordinointi- ja täytäntöönpanotehtäväänsä neuvoston hyväksymien tai vahvistamien päätösten osalta, kun taas toisessa luetelmakohdassa on kyse epätyypillisistä valtuuksista. Ne ovat olosuhteiden nojalla kuitenkin kaiken kaikkiaan oikeutettuja, eikä ETSK:lla ole mitään niitä vastaan.

5.2.2

ETSK on yleisesti ottaen sitä mieltä, että päätös valvoa kaikentyyppistä kuluttajien taloudellista toimintaa — tulli- ja kauppatapahtumat mukaan lukien — vaikuttaa kaupan vapauteen ja johtuu poliittisista päätöksistä, jotka on toimivaltuuksista riippuen hyväksytty unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Komissio panee päätökset luonnollisesti täytäntöön.

5.2.3

ETSK toivoo, että tullialan uudistus ei vaaranna kaupan vapauden sekä käyttäjien ja loppukuluttajien turvallisuuden välistä välttämätöntä tasapainoa. Uudistuksen yhteydessä on myös arvostettava tullihenkilöstön sekä tuonti- ja vientiyritysten työntekijöiden ammattitaitoa.