1.

Kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle vuosittainen toimintakertomus avoimuuden parantamiseksi unionin tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten vientiluottojen valvonnasta vastaavien jäsenvaltioiden elinten oikeuksia. Jäsenvaltioiden on esitettävä kansallisen lainsäädäntökehyksensä mukaisesti tiedot varoista ja veloista, maksetuista korvauksista ja perityistä rahamääristä, uusista sitoumuksista, riskeistä sekä takuumaksuista. Jos julkisesti tuetuista vientiluottotoimista voi aiheutua vastuusitoumuksia, toimet ilmoitetaan osana vuosittaista toimintakertomusta.

2.

Vuosittaisessa toimintakertomuksessa jäsenvaltioiden on kuvattava, miten ympäristöriskit, jotka voivat sisältää muita asian kannalta merkityksellisiä riskejä, otetaan huomioon niiden vientiluottolaitosten julkisesti tuetuissa vientiluottotoimissa.

3.

Komissio esittää näiden tietojen pohjalta Euroopan parlamentille vuosittaisen katsauksen, jossa arvioidaan myös, miten vientiluottolaitokset noudattavat unionin tavoitteita ja velvoitteita.

4.

Komissio esittää toimivaltansa mukaisesti Euroopan parlamentille vuotuisen kertomuksen erilaisilla kansainvälisillä yhteistyöfoorumeilla käydyistä neuvotteluista, joissa komissiolla on neuvotteluvaltuudet, julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevien yleisten normien aikaansaamiseksi.

Ensimmäinen tämän asetuksen mukainen raportointikausi kattaa vuoden 2011.

I LUKU:

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

II LUKU:

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

III LUKU:

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

IV LUKU:

1 JAKSO:

40.

41.

42.

43.

2 JAKSO:

44.

45.

3 JAKSO:

46.

47.

4 JAKSO:

48.

49.

50.

5 JAKSO:

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

6 JAKSO:

61.

62.

63.

7 JAKSO:

64.

65.

66.

LIITE I:

LIITE II:

LIITE III:

LIITE IV:

LIITE V:

LIITE VI:

LIITE VII:

LIITE VIII:

LIITE IX:

LIITE X:

LIITE XI:

a)

Julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevan järjestelyn, jäljempänä ’järjestely’, tärkein tavoite on luoda kehys julkisesti tuettujen vientiluottojen asianmukaiselle käytölle.

b)

Järjestelyn avulla pyritään edistämään 5 artiklan a kohdan mukaisen julkisen tuen toimintaedellytyksiä tukemalla viejien välistä kilpailua siten, että se perustuisi tavaroiden ja palveluiden laatuun ja hintaan pikemminkin kuin mahdollisimman edullisiin julkisesti tuettuihin ehtoihin.

a)

Osallistujat sitoutuvat vaihtamaan tietoja järjestelyyn osallistumattomien maiden kanssa 5 artiklan a kohdan mukaiseen julkiseen tukeen liittyvistä ilmoituksista.

b)

Vastavuoroisuuteen perustuen osallistuja toimittaa kilpailutilanteessa olevan osallistumattoman maan pyynnöstä vastauksen julkisen tukensa rahoitusehdoista, samalla tavoin kuin se vastaisi osallistujan pyyntöön.

a)

Julkista tukea voidaan myöntää erimuotoisena:

b)

Järjestelyä sovelletaan sidottuun apuun; IV luvun mukaisia menettelyjä sovelletaan myös kauppaan liittyvään sitomattomaan apuun.

c)

Järjestelyä ei sovelleta sotateollisuuden laitteisiin eikä maataloushyödykkeisiin.

d)

Julkista tukea ei saa myöntää, jos on olemassa selviä todisteita siitä, että sopimus on ensisijaisesti tehty suotuisampien takaisinmaksuehtojen saamiseksi muussa kuin tavaroiden lopullisessa kohdemaassa olevan ostajan kanssa.

a)

Järjestelyyn kuuluvat seuraavista aiheista tehdyt alakohtaiset sopimukset:

b)

Alakohtaisen sopimuksen osapuolet voivat soveltaa sopimuksen määräyksiä julkiseen tukeen, joka koskee kyseisen sopimuksen piiriin kuuluvien tavaroiden tai palveluiden vientiä. Jos alakohtaisessa sopimuksessa ei ole vastaavaa määräystä kuin järjestelyssä, alakohtaisen sopimuksen osapuolen on sovellettava järjestelyn määräystä.

a)

Osallistujat voivat soveltaa liitteessä X vahvistettuja ehtoja tavaroiden tai palvelujen vientiin, kun kyse on liitteen X lisäyksessä 1 vahvistetut perusteet täyttävä toimi.

b)

Edellä olevaa a kohtaa ei sovelleta siviili-ilma-aluksia koskevan alakohtaisen sopimuksen piiriin kuuluvien tavaroiden ja palvelujen vientiin.

a)

Osallistujien on vaadittava, että julkisesti tuettujen tavaroiden ja palveluiden ostajilta peritään ennakkomaksu, jonka suuruus on vähintään 15 prosenttia vientisopimuksen arvosta, viimeistään liitteessä XI tarkoitettuna luoton alkamisajankohtana. Ennakkomaksuja arvioitaessa vientisopimuksen arvoa voidaan suhteellisesti alentaa, jos toimeen sisältyy kolmannesta maasta peräisin olevia tuotteita ja palveluita, joille ei ole myönnetty julkista tukea. Takuumaksu voidaan rahoittaa tai vakuuttaa sataprosenttisesti. Takuumaksu voidaan sisällyttää tai olla sisällyttämättä vientisopimuksen arvoon. Luoton alkamisajankohdan jälkeen tehtyjä takuumaksuja ei tässä yhteydessä pidetä ennakkomaksuina.

b)

Ennakkomaksuihin ei myönnetä muuta julkista tukea kuin ennen luottoajan alkua ilmenevien tavanomaisten riskien vastaisia vakuutuksia tai takuita.

c)

Lukuun ottamatta b ja d kohdassa vahvistettuja tapauksia osallistujien myöntämän julkisen tuen arvo saa olla enintään 85 prosenttia vientisopimuksen arvosta kolmansien maiden toimitukset mukaan luettuina mutta paikalliskustannuksia lukuun ottamatta.

d)

Osallistujat voivat myöntää julkista tukea paikalliskustannuksiin seuraavilla edellytyksillä:

a)

Luokkaan I kuuluvat ne maat, jotka sisältyvät Maailmanpankin luetteloon, jossa mainitaan riittävän kehittyneet maat (graduation list) (2). Kaikki muut maat kuuluvat luokkaan II. Maailmanpankin luokitus laaditaan uudelleen vuosittain. Maa siirtyy luokasta toiseen vasta, kun Maailmanpankin luokitus sen osalta on pysynyt samana kahden peräkkäisen vuoden ajan.

b)

Maiden luokittelussa sovelletaan seuraavia toiminnallisia perusteita ja menettelyjä:

a)

Luokkaan I kuuluvien maiden osalta enimmäistakaisinmaksuaika on viisi vuotta, mutta osallistujat voivat sopia takaisinmaksuajan pidentämisestä kahdeksaan ja puoleen vuoteen noudattamalla 45 artiklassa tarkoitettuja ennakkoilmoitusmenettelyjä.

b)

Luokkaan II kuuluvien maiden osalta enimmäistakaisinmaksuaika on 10 vuotta.

c)

Jos sopimukseen liittyy useampi kuin yksi kohdemaa, osallistujien on pyrittävä vahvistamaan yhteinen kanta 55–60 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti, jotta voitaisiin sopia tarkoituksenmukaisista ehdoista.

a)

Muun voimalaitoksen kuin ydinvoimalaitoksen enimmäistakaisinmaksuaika on 12 vuotta. Jos osallistuja aikoo myöntää tukea luotolle, jonka takaisinmaksuaika on pidempi kuin 12 artiklassa määrätään, osallistujan on tehtävä 45 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukainen ennakkoilmoitus.

b)

Muulla voimalaitoksella kuin ydinvoimalaitoksella tarkoitetaan kokonaisia voimalaitoksia, jotka eivät toimi ydinpolttoaineella, tai niiden osia, mukaan luettuina kaikki näiden voimalaitosten rakentamisen ja käyttöönoton suoranaisesti edellyttämät osat, laitteet, materiaalit ja palvelut (myös henkilöstön kouluttaminen). Mukaan ei lueta kustannuksia, joista ostaja yleensä vastaa, esimerkiksi maanmuokkaukseen, teiden rakentamiseen, työmaa-asuntoloihin, voimalinjoihin, kytkentäkenttiin ja vesihuoltoon liittyviä kustannuksia eikä kustannuksia, jotka johtuvat ostajan maan virallisista hyväksymismenettelyistä (kuten työmaaluvista, rakennusluvista ja polttoaineen latausluvista), paitsi

a)

Vientiluoton pääoma maksetaan takaisin samansuuruisina erinä.

b)

Pääomaa on lyhennettävä ja korkoa on maksettava vähintään joka kuudes kuukausi, ja ensimmäinen erä maksetaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua luoton alkamisajankohdasta.

c)

Leasingtoimiin myönnettävien vientiluottojen osalta voidaan samansuuruiset pääomalyhennykset ja koronmaksut yhdistää toisiinsa sen sijaan, että käytettäisiin a kohdan mukaisia samansuuruisia pääomanlyhennyseriä.

d)

Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vientiluottoja voidaan myöntää muillakin kuin a–c kohdassa vahvistetuilla ehdoilla. Tällaisen tuen on perustuttava siihen, ettei se ajankohta, jolloin velallinen saa varat käyttöönsä, ole tasapainossa puolivuosittaiseen tasaeräiseen takaisinmaksuaikatauluun perustuvan takaisinmaksuprofiilin kanssa, ja sen yhteydessä on noudatettava seuraavia kriteereitä:

e)

Luoton alkamisajankohdan jälkeen erääntyvää korkoa ei saa pääomittaa.

a)

Korkoon eivät sisälly

b)

Jos julkinen tuki annetaan suorina luottoina, suorana rahoituksena tai jälleenrahoituksena, takuumaksu voidaan lisätä koron nimellisarvoon tai periä erillisenä maksuna; kumpikin osatekijä on annettava osallistujille erikseen tiedoksi.

a)

Osallistujien, jotka tarjoavat julkista rahoitustukea kiinteäkorkoisille lainoille, on sovellettava asianmukaisia markkinaviitekorkoja (CIRR) vähimmäiskorkoina. Markkinaviitekorot ovat seuraavien periaatteiden mukaisesti määritettyjä korkotasoja:

b)

Julkisen rahoitustuen tarjoaminen ei korvaa kokonaan eikä osittain luottoriskin takuumaksua, joka 23 artiklan mukaisesti laskutetaan maksamatta jättämiseen liittyvän riskin kattamiseksi.

a)

Kaikki osallistujat, jotka haluavat määrittää markkinaviitekoron, valitsevat aluksi valuutalleen toisen seuraavista peruskorkojärjestelmistä:

Osallistujat voivat sopia poikkeuksista peruskorkojärjestelmään.

b)

Markkinaviitekorot määritetään lisäämällä 100 peruspisteen suuruinen kiinteä marginaali kunkin osallistujan peruskorkoon, elleivät osallistujat muuta sovi.

c)

Muut osallistujat käyttävät tietylle valuutalle määrättyä markkinaviitekorkoa, jos ne päättävät käyttää tuota valuuttaa.

d)

Osallistuja voi muuttaa peruskorkojärjestelmäänsä tehtyään muutoksesta ennakkoilmoituksen kuusi kuukautta ennen sen toteuttamista ja neuvoteltuaan muiden osallistujien kanssa.

e)

Osallistuja tai osallistumaton maa voi pyytää markkinaviitekoron määrittämistä osallistumattoman maan valuutalle. Kuultuaan asianomaista osallistumatonta maata osallistuja tai asianomaisen osallistumattoman maan puolesta toimiva sihteeristö voi ehdottaa markkinaviitekoron määrittämistä kyseisessä valuutassa käyttämällä 55–60 artiklan mukaisia yhteistä kantaa koskevia menettelyjä.

a)

Kun julkista rahoitustukea myönnetään vaihtuvakorkoisille lainoille, pankit tai muut rahoituslaitokset eivät saa tarjota lainan kestoaikana vaihtoehtoa, joka olisi alhaisempi kuin (alkuperäisen sopimuksen tekohetkellä voimassa oleva) markkinaviitekorko tai lyhyt markkinakorko.

b)

Jos lainan tai sen osan takaisinmaksua vapaaehtoisesti aikaistetaan, luotonsaaja korvaa julkista rahoitustukea tarjoavalle valtion laitokselle kaikki kustannukset ja tappiot, jotka aikaistetusta takaisinmaksusta aiheutuvat, mukaan luettuina kustannukset, jotka aiheutuvat valtion laitokselle aikaistetun takaisinmaksun keskeyttämän kiinteäkorkoisen kassavirran osan korvaamisesta.

a)

Sovellettava vähimmäistakuumaksu määritetään seuraavien tekijöiden mukaisesti:

b)

MPR:t ilmaistaan prosentteina luoton pääoman arvosta, ikään kuin takuumaksut kerättäisiin täysimääräisinä luoton ensimmäisenä nostopäivänä. Vähimmäistakuumaksujen laskemisessa käytetty matemaattinen kaava esitetään liitteessä VI.

c)

Niille maille, jotka on 25 artiklan mukaisesti luokiteltu luokkaan 0, ei ole vahvistettu MPR:iä, mutta osallistujien laskuttamat takuumaksut eivät saa alittaa yksityisten markkinoiden hinnoittelua.

d)

Luokkaan 7 kuuluviin ”suurimman riskin” maihin sovelletaan periaatteessa kyseiselle luokalle määrättyjen MPR:ien lisäksi tulevia takuumaksuja, jotka julkista tukea tarjoava osallistuja määrittelee.

e)

Toimen MPR:ää laskettaessa käytetään sovellettavana maariskiluokituksena ostajan maan luokitusta, ellei

f)

24 artiklan e kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa kuvattujen tilanteiden mukaiset maariskiluokituksen soveltamiseen liittyvät ehdot ja edellytykset esitetään liitteessä VII.

g)

Jos julkinen tuki rajoitetaan tiukasti maariskiin, sellaisena kuin se on määritelty 25 artiklan a kohdassa, eli kun ostajaan/luotonsaajaan liittyvä riski on suljettu pois, MPR:ää alennetaan 10 prosenttia. Tämä on huomioitu vähimmäistakuumaksujen laskemiseen käytettävässä matemaattisessa kaavassa, joka on liitteessä VI.

h)

Riskikauden pituus, jota käytetään vähimmäistakuumaksun laskemisessa, on puolet nostoajasta ja koko takaisinmaksuaika, ja oletuksena on asianmukainen vientiluoton takaisinmaksuprofiili eli pääoman takaisinmaksu puolivuosittaisina tasaerinä ja korko, jonka kertyminen alkaa kuusi kuukautta luoton alkamisen jälkeen. Vientiluottojen, joiden takaisinmaksuprofiili on poikkeava, vastaava takaisinmaksuaika (ilmaistuna puolivuosittaisina tasaerinä) lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen: vastaava takaisinmaksuaika = (keskimääräinen painotettu takaisinmaksuaika - 0,25) / 0,5.

i)

Tapauksessa, johon viitataan edellä olevan e kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja joka johtaa ostajan maassa sovellettavaa MPR:ää alempaan takuumaksuun, MPR:ää soveltavan osallistujan on annettava 44 artiklan a kohdan mukainen ennakkoilmoitus. Tapauksessa, johon viitataan 24 artiklan e kohdan toisessa luetelmakohdassa tai 24 artiklan g kohdassa, MPR:ää soveltavan osallistujan on annettava 45 artiklan a kohdan mukainen ennakkoilmoitus.

a)

Maakohtainen luottoriski muodostuu seuraavasta viidestä tekijästä:

b)

Maat luokitellaan johonkin kahdeksasta maariskiluokasta (0–7). Luokille 1–7 on määritelty vähimmäistakuumaksut, mutta luokalle 0 ei, koska siihen kuuluvien maiden maakohtaista riskiä pidetään vähäpätöisenä.

c)

Korkean tulotason OECD-maat, jotka Maailmanpankki määrittelee vuosittain asukasta kohti lasketun bruttokansantulon perusteella, luokitellaan luokkaan 0.

d)

Kaikki muut kuin korkean tulotason OECD-maat (3) luokitellaan käyttäen maariskin luokitusmenetelmää, johon kuuluu

e)

Maariskiluokitusta seurataan jatkuvasti, ja se tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Maariskiluokitusmenetelmästä johtuvat muutokset ilmoitetaan välittömästi sihteeristölle. Kun maa luokitellaan uudestaan alempaan tai korkeampaan maariskiluokkaan, osallistujat alkavat laskuttaa uuden maariskiluokan MPR:ien tasoisia tai niitä korkeampia takuumaksuja viimeistään viidentenä työpäivänä sen jälkeen, kun sihteeristö on ilmoittanut uudelleenluokituksesta.

f)

Sihteeristö julkistaa sovellettavat maariskiluokitukset.

a)

Vientiluottotuotteen laatu riippuu siitä, onko tuote vakuutus, takuu vai suora luotto/rahoitus, ja vakuutustuotteiden laatu siitä, kattavatko ne korvausvaatimusten odotusajan (eli jakso ostajaa/luotonsaajaa koskevasta eräpäivästä siihen päivään, jona viejä/rahoituslaitos voi vaatia takaisinmaksua vakuutuksen antajalta) korot ilman lisämaksua.

b)

Kaikki osallistujien tarjoamat vientiluottotuotteet luokitellaan johonkin seuraavista kolmesta tuoteluokasta:

a)

Valitun maakohtaisen luottoriskielementin poissulkeminen julkisen vientiluoton kattavuudesta:

b)

Seuraavien maariskin lieventämismenetelmien suhteen sovellettava MPR ja MEF-tekijän soveltamisehdot on esitetty liitteessä VIII:

c)

Useamman kuin yhden 28 artiklan b kohdassa kuvatun maariskin lieventämismenetelmän soveltamisella ei ole suoraa kumulatiivista vaikutusta sovellettavaan MEF-tekijään. Maariskin lieventämismenetelmien yhdistelmää kuvaavan MEF-tekijän valinnassa on otettava huomioon kahden tai useamman menetelmän mahdollisesti päällekkäiset vaikutukset samanlaisiin maakohtaisiin luottoriskeihin. Päällekkäisyyksien ilmetessä otetaan tavallisesti huomioon vain korkeatasoisin vakuus sovellettavaa MEF-tekijää määritettäessä.

d)

Osallistujan, joka soveltaa 28 artiklan a–c kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa MPR:ää, on annettava 44 artiklan a kohdan mukainen ennakkoilmoitus.

e)

28 artiklan b kohdassa olevaa luetteloa maariskin lieventämismenetelmistä voidaan täydentää. 66 artiklan mukaisesti osallistujien on seurattava ja tarkasteltava kokemuksia, jota näiden menetelmien, mukaan luettuina liitteen VIII mukaiset soveltamisehdot, edellytykset ja MEF-tekijät, käytöstä saadaan.

a)

MPR:ien asianmukaisuuden arvioimiseksi ja mahdollisten tarkistusten tekemiseksi joko ylös- tai alaspäin käytetään MPR:ien seuraamiseksi ja tarkistamiseksi samanaikaisesti kolmea takuumaksuja koskevaa palautelähdettä (Premium Feedback Tool, PFT).

b)

Kassavirtaan perustuva palautelähde ja suoriteperusteinen palautelähde ovat kirjanpidon lähestymistapoja, joilla arvioidaan MPR:ien kelpoisuutta kokonaisuutena maariskiluokituksen ja riskikauden pituuden perusteella osallistujien tulosten mukaan suhteessa MPR:n alaisten vientiluottojen maakohtaiseen ja valtion luottoriskiin.

c)

Kolmas palautelähde koostuu neljästä sarjasta yksityisiä markkinoita koskevia osoittimia (4), joilla saadaan tietoa maakohtaisen ja valtion luottoriskin hinnoittelusta markkinoilla.

a)

Osallistujat ovat sopineet vientiluottoja ja sidottua apua koskevista täydentävistä periaatteista. Vientiluottotoimien olisi perustuttava avoimeen kilpailuun ja markkinavoimien vapaaseen toimintaan. Sidottua apua koskevien toimien avulla olisi tarjottava tarvittava ulkoinen rahoitus sellaisille maille, aloille tai hankkeille, joilla ei ole lainkaan tai on vain vähän mahdollisuuksia saada rahoitusta markkinoilta. Sidottua apua koskevien toimien avulla olisi varmistettava paras mahdollinen tuotto, rajoitettava mahdollisimman paljon kaupan vääristymistä ja edistettävä varojen käyttöä kehityksen kannalta tehokkaalla tavalla.

b)

Sidottua apua koskevia järjestelyn määräyksiä ei sovelleta monenvälisten tai alueellisten instituutioiden avustusohjelmiin.

c)

Nämä periaatteet eivät rajoita OECD:n kehitysapukomitean (DAC) näkemyksiä sidotun ja sitomattoman avun laadusta.

d)

Osallistuja voi pyytää lisätietoja kaikenmuotoisen avun sitovuudesta. Jos on epätietoisuutta siitä, kuuluuko jokin tietty rahoituskäytäntö liitteessä XI esitetyn sidotun avun määritelmän piiriin, avunantajamaan on esitettävä todisteet siitä, että apu on liitteen XI määritelmän mukaan ”sitomatonta”.

a)

yhdistelmärahoitusta ja sidottua tai osittain sitomatonta julkista kehitysapua koskevissa DAC:n suuntaviivoissa (DAC Guiding Principles for Associated Financing and Tied and Partially Untied Official Development Assistance, 1987) määritelty julkinen kehityslaina (ODA-laina);

b)

yhdistelmärahoitusta ja sidottua tai osittain sitomatonta julkista kehitysapua koskevissa DAC:n suuntaviivoissa (DAC Guiding Principles for Associated Financing and Tied and Partially Untied Official Development Assistance, 1987) määritelty julkinen kehityslahjoitus (ODA-lahjoitus); ja

c)

muuta julkista rahoitusta, mukaan luettuina lahjoitukset ja lainat mutta lukuun ottamatta tämän järjestelyn mukaisia julkisesti tuettuja vientiluottoja; tai

d)

mitä tahansa rahoituksen myöntäjän, luotonantajan tai luotonsaajan välistä oikeudellista tai tosiasiallista yhteenliittämistä, joka on niistä jonkin hallittavissa ja johon liittyy kaksi tai useampi edellisistä tekijöistä ja/tai seuraavat rahoitustekijät:

a)

Yhdistelmärahoitustoimet voidaan toteuttaa eri muodoissa, kuten sekaluottoina, sekarahoituksena, yhteisrahoituksena, rinnakkaisrahoituksena tai yksittäisinä yhteensovitettuina toimina. Niiden tärkeimpiä piirteitä ovat seuraavat:

b)

Tosiasiallisen yhteyden tai liittämisen määrittämisessä käytetään seuraavanlaisia perusteita:

c)

Seuraavat käytännöt eivät saa estää tosiasiallisen liittämisen tai yhteyden määrittämistä:

a)

Sidottua apua ei myönnetä maille, jotka asukasta kohti lasketun bruttokansantulonsa perusteella eivät ole oikeutettuja Maailmanpankin 17 vuoden lainoihin. Maailmanpankki laskee tämän kelpoisuusrajan uudelleen vuosittain (5). Maan luokitusta voidaan muuttaa vasta, kun Maailmanpankin sille antama luokitus on säilynyt samana kaksi peräkkäistä vuotta.

b)

Maiden luokittelussa sovelletaan seuraavia toiminnallisia perusteita ja menettelyjä:

a)

Sidottua apua ei saa laajentaa koskemaan sellaisia julkisia tai yksityisiä hankkeita, jotka yleensä olisivat taloudellisesti kannattavia, jos ne rahoitettaisiin markkinaehdoin tai järjestelyssä määrätyin ehdoin.

b)

Apukelpoisuuden ratkaisevana perusteena on,

c)

Edellä b kohdassa olevien ratkaisevien perusteiden tarkoituksena on kuvata menetelmää hankkeen arvioimiseksi, jotta voitaisiin määrittää, olisiko se rahoitettava tällaisella avulla vai vientiluotoilla markkinaehdoin tai järjestelyssä määrätyin ehdoin. Järjestelyn 48–50 artiklassa kuvatun neuvottelumenettelyn tuloksena kertynee ajan myötä sellaista kokemusta, jonka avulla voidaan sekä vientiluottolaitoksia että avustuksia myöntäviä elimiä varten tarkemmin määritellä ennakolta näiden kahden hankeluokan välinen rajaus.

a)

tekninen apu: sidottu apu, jossa julkisen kehitysavun osuus koostuu yksinomaan teknisestä yhteistyöstä, jonka osuus on vähemmän kuin kolme prosenttia toimen kokonaisarvosta tai jonka arvo on vähemmän kuin yksi miljoona erityisnosto-oikeutta (SDR) sen mukaan, kumpi määrä on alhaisempi; ja

b)

pienet hankkeet: alle yhden miljoonan erityisnosto-oikeuden arvoiset pääomatavaraa koskevat hankkeet, jotka rahoitetaan kokonaisuudessaan kehitysapulahjoituksista.

a)

33 ja 34 artiklan määräyksiä ei sovelleta sellaiseen sidottuun apuun, jonka lahja-aste on vähintään 80 prosenttia, lukuun ottamatta 32 artiklassa tarkoitetun yhdistelmärahoituksen osana olevaa sidottua apua.

b)

34 artiklan määräyksiä ei sovelleta sellaiseen sidottuun apuun, jonka arvo on vähemmän kuin kaksi miljoonaa erityisnosto-oikeutta (SDR), lukuun ottamatta 32 artiklassa tarkoitetun yhdistelmärahoituksen osana olevaa sidottua apua.

c)

33 ja 34 artiklaa ei sovelleta Yhdistyneiden Kansakuntien vähiten kehittyneiksi maiksi luokittelemille maille myönnettyyn sidottuun apuun.

d)

Sen estämättä, mitä 33 ja 34 artiklassa määrätään, osallistuja voi poikkeuksellisesti tarjota tukea jollakin seuraavista tavoista:

a)

Tietyssä valuutassa merkityn lainan lahja-astetta laskettaessa käytetty diskonttokorko (DDR, Differentiated Discount Rate) muuttuu vuosittain 15. tammikuuta, ja se lasketaan seuraavasti:

b)

Lahja-asteen laskennan peruspäivämäärä on liitteessä XI määritelty luoton alkamisajankohta.

c)

Yhdistelmärahoituksen kokonaislahja-asteen laskemiseksi pidetään seuraavien vientiluottojen, varojen ja maksujen lahja-astetta nollana:

Luoton alkamisajankohtana tai sitä ennen suoritetut maksut, joita ei pidetä ennakkomaksuina, sisällytetään lahja-asteen laskemiseen.

d)

Sopeuttamistoimen diskonttokorko: jos suoritetaan sopeuttaminen kehitysapurahoitukseen, sopeuttaminen samanlaiseksi tarkoittaa sitä, että sopeuttamistoimessa on sama lahja-aste kuin alkuperäisessä tarjouksessa, joka on laskettu uudelleen sopeuttamispäivänä voimassa olevan diskonttokoron mukaan.

e)

Paikalliskustannukset ja kolmansien maiden hankinnat sisällytetään lahja-asteen laskemiseen ainoastaan silloin, kun avustajavaltio rahoittaa ne.

f)

Rahoituksen kokonaislahja-aste määräytyy siten, että rahoituksen jokaisen osan nimellisarvo kerrotaan kunkin osan lahja-asteella, tulokset lasketaan yhteen ja kokonaissumma jaetaan osien kokonaisnimellisarvolla.

g)

Tietyn avustusluoton diskonttokorko on ilmoittamisajankohtana voimassa oleva korko. Välittömän ilmoituksen yhteydessä diskonttokorko on kuitenkin avustusluottoehtojen määrittämishetkellä voimassa oleva korko. Diskonttokoron muuttuminen luoton kestoaikana ei muuta luoton lahja-astetta.

h)

Jos valuuttaa muutetaan ennen sopimuksen tekemistä, ilmoitusta on tarkistettava. Lahja-asteen laskemisessa käytettävä diskonttokorko on tarkistusajankohtana voimassa oleva korko. Tarkistusta ei tarvitse tehdä, jos vaihtoehtoinen valuutta ja kaikki tarvittava tieto lahja-asteen laskemiseksi on sisällytetty alkuperäiseen ilmoitukseen.

i)

Sen estämättä, mitä g kohdassa määrätään, avustuspuiteluoton mukaisesti aloitettujen yksittäisten toimien lahja-asteen laskemisessa käytettävä diskonttokorko on alun perin puiteluoton yhteydessä ilmoitettu korko.

a)

Osallistujat eivät saa vahvistaa sidotun avun ehtoja pitemmäksi aikaa kuin kahdeksi vuodeksi riippumatta siitä, liittyykö apu yksittäisten toimien rahoitukseen vai avun myöntämistä koskevaan pöytäkirjaan, puiteluottoon tai vastaavaan sopimukseen. Avun myöntämistä koskevan pöytäkirjan, puiteluoton tai vastaavan sopimuksen osalta kelpoisuusaika alkaa allekirjoittamishetkestä, ja niistä on ilmoitettava 47 artiklan mukaisesti. Puiteluoton jatkamisesta on ilmoitettava, ikään kuin se olisi uusi toimi, ja siihen on liitettävä ilmoitus, jossa selitetään, että kyse on puiteluoton jatkamisesta ja että puiteluottoa jatketaan ilmoittamisajankohtana sallituin ehdoin. Yksittäisten toimien osalta, mukaan luettuina avustusten myöntämistä koskevan pöytäkirjan, puiteluoton tai vastaavan sopimuksen yhteydessä ilmoitetut toimet, kelpoisuusaika alkaa sitoumuksen ilmoituspäivästä joko 46 tai 47 artiklan mukaisesti.

b)

Kun maa on ensimmäistä kertaa menettänyt oikeuden Maailmanpankin 17 vuoden lainoihin, olemassa olevien ja uusien sidotun avun myöntämistä koskevien pöytäkirjojen ja puiteluottojen kelpoisuusaika on rajoitettava yhteen vuoteen siitä, kun maan luokitusta on muutettu 33 artiklan b kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti.

c)

Tällaisten pöytäkirjojen ja puiteluottojen jatkaminen on mahdollista ainoastaan ehdoilla, jotka vastaavat tämän järjestelyn 33 ja 34 artiklan määräyksiä sen jälkeen, kun

Näissä olosuhteissa olemassa olevia ehtoja voidaan noudattaa 37 artiklassa määritetyn diskonttokoron muuttumisesta huolimatta.

a)

Kun osallistuja myöntää julkista tukea, josta se on ilmoittanut 44–47 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti, sen on ilmoitettava siitä muille osallistujille ja mainittava luotonantajien ilmoituksia koskevan CRS-järjestelmän (Creditor Reporting System) 1 C -ilmoituslomakkeen viitenumero.

b)

52–54 artiklan mukaisen tiedonvaihdon yhteydessä osallistujan on ilmoitettava muille osallistujille luottoehdot, joita se aikoo tietyn toimen yhteydessä tukea, ja se voi pyytää vastaavaa tietoa muilta osallistujilta.

a)

Ennen kuin osallistuja pyrkii sopeuttamaan ehtojaan osallistujan tai osallistumattoman maan 18 ja 39 artiklan mukaisesti oletettavasti tarjoamiin ehtoihin, osallistujan on pyrittävä parhaansa mukaan varmistamaan ryhtymällä tarvittaessa myös 54 artiklassa kuvattuihin suullisiin neuvotteluihin, että näillä ehdoilla on julkinen tuki ja ne täyttävät seuraavat edellytykset:

b)

Osallistuja, joka aikoo tarjota samanlaisia rahoitusehtoja kuin ne, joista on ilmoitettu 44 ja 45 artiklan mukaisesti, voi tarjota niitä kyseisten artiklojen mukaisen odotusajan umpeuduttua. Kyseisen osallistujan on ilmoitettava aikeestaan mahdollisimman pian.

a)

Osallistujan, jolla on perustellut syyt epäillä, että toisen osallistujan (aloitteen tehneen osallistujan) tarjoamat rahoitusehdot ovat edullisemmat kuin järjestelyn mukaiset ehdot, on ilmoitettava epäilyksistään sihteeristölle. Sihteeristö julkistaa tiedon välittömästi.

b)

Aloitteen tehneen osallistujan on selvennettävä tarjouksensa rahoitusehdot kahden työpäivän kuluessa siitä, kun sihteeristö on julkistanut tiedon.

c)

Sen jälkeen kun aloitteen tehnyt osallistuja on antanut selvennyksensä, mikä tahansa osallistujista voi pyytää sihteeristöä järjestämään viiden työpäivän kuluessa osallistujien erityisneuvottelut, joissa asiaa käsitellään.

d)

Julkista tukea saavat rahoitusehdot tulevat voimaan vasta, kun osallistujien erityisneuvottelujen tulos on selvillä.

a)

Jos sovellettava vähimmäistakuumaksu on määritetty 24 artiklan e kohdan ensimmäisen luetelmakohdan tai 28 artiklan mukaisesti, osallistujan on ilmoitettava kaikille muille osallistujille vähintään 10 vuorokautta ennen sitoumuksen tekemistä järjestelyn liitteen V mukaisesti. Jos joku toinen osallistuja pyytää keskusteluja näiden 10 vuorokauden aikana, aloitteen tehneen osallistujan on odotettava vielä toiset kymmenen vuorokautta. Jos sovellettava vähimmäistakuumaksu riskin lieventämisen/poissulkemisen jälkeen on korkeintaan 75 prosenttia siitä vähimmäistakuumaksusta, joka aiheutuisi ostajan maan maariskiluokituksen soveltamisesta ilman riskin lieventämistä/poissulkemista, ilmoituksen tehneen osallistujan on ilmoitettava kaikille muille osallistujille vähintään 20 kalenteripäivää ennen sitoumuksen tekemistä.

b)

Saatujen kokemusten tarkastelemiseksi 66 artiklan mukaisesti käytävien keskustelujen jälkeen osallistujan on ilmoitettava kaikille muille osallistujille lopullisesta päätöksestään. Osallistujat pitävät kirjaa edellä olevan a kohdan mukaisesti ilmoitetuista takuumaksuista saamistaan kokemuksista.

a)

Osallistujan on ilmoitettava kaikille muille osallistujille vähintään 10 vuorokautta ennen sitoumuksen tekemistä järjestelyn liitteen V mukaisesti aikomuksestaan

b)

Jos aloitteen tehnyt osallistuja muuttaa aikomuksiaan tai peruuttaa aikeensa tukea tällaista toimea, sen on ilmoitettava siitä välittömästi kaikille muille osallistujille.

a)

Osallistujan on tehtävä ennakkoilmoitus aikoessaan myöntää julkista tukea

b)

Ennakkoilmoitus on tehtävä viimeistään 30 työpäivää ennen tarjousten määräajan päättymistä tai sitoumuksen tekopäivää sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.

c)

Jos aloitteen tehnyt osallistuja muuttaa aikomuksiaan tai peruuttaa aikeensa tukea ilmoitettuja ehtoja, sen on ilmoitettava siitä välittömästi kaikille muille osallistujille.

d)

Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan sidottuun apuun, joka on osa 32 artiklassa tarkoitettua yhdistelmärahoitusta.

a)

Osallistujan on ilmoitettava kaikille muille osallistujille välittömästi eli kahden työpäivän kuluessa sitoumuksen tekemisestä, jos se antaa julkista tukea sidotulle avulle, jonka arvo on joko

b)

Osallistujan on ilmoitettava välittömästi kaikille muille osallistujille myös avustuksen myöntämistä koskevan pöytäkirjan, puiteluoton tai muun vastaavan sopimuksen allekirjoittamisesta.

c)

Osallistujan ei tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta aikoessaan sopeuttaa rahoitusehtojaan sellaisiin ehtoihin, joihin on sovellettu välitöntä ilmoitusta.

a)

Osallistuja, joka haluaa selvennystä sidotun avun mahdollisiin kaupallisiin perusteluihin, voi pyytää, että sille toimitetaan täydellinen avustuksen laatua koskeva arviointi (joka esitetään yksityiskohtaisemmin liitteessä IX).

b)

Osallistuja voi lisäksi pyytää 49 artiklan mukaisia neuvotteluja muiden osallistujien kanssa. Niihin liittyy 54 artiklassa tarkoitettuja suullisia neuvotteluja, joissa keskustellaan siitä,

a)

Neuvottelujen aikana osallistuja voi pyytää muun muassa seuraavanlaista tietoa:

b)

Neuvottelut on saatettava päätökseen ja sihteeristön on toimitettava molempien 48 artiklassa olevien kysymysten vastaukset osallistujille viimeistään 10 työpäivää ennen tarjousten määräajan päättymistä tai sitoumuksen tekopäivää sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Jos osallistujien välisissä neuvotteluissa esiintyy erimielisyyksiä, sihteeristö pyytää muita osallistujia ilmaisemaan asiasta mielipiteensä viiden työpäivän kuluessa. Se kertoo näistä mielipiteistä ilmoituksen tehneelle osallistujalle, jonka on harkittava uudelleen asiassa etenemistä, jos apua koskevalle tarjoukselle ei ole merkittävästi tukea.

a)

Jos rahoituksen myöntävä maa haluaa jatkaa hanketta tuen puuttumisesta huolimatta, sen on ilmoitettava ennakolta aikeistaan muille osallistujille viimeistään 60 vuorokautta neuvottelujen päättymisen eli puheenjohtajan päätelmien hyväksymisen jälkeen. Rahoituksen myöntävän maan on myös laadittava OECD:n pääsihteerille kirje, jossa se kertoo neuvottelujen tuloksista ja selvittää ne muut kuin kauppaan liittyvät ratkaisevan tärkeät kansalliset edut, joiden vuoksi sen on toteutettava kyseinen toimi. Osallistujat olettavat, että tällainen menettely on poikkeuksellinen ja että sitä käytetään harvoin.

b)

Rahoituksen myöntävä maa ilmoittaa OECD:n pääsihteerille lähetetystä kirjeestä välittömästi osallistujille ja liittää ilmoitukseen kaksoiskappaleen kirjeestä. Rahoituksen myöntävä maa tai muu osallistuja saa tehdä sidottua apua koskevan sitoumuksen aikaisintaan 10 työpäivää mainitun ilmoituksen lähettämisen jälkeen. Kun kyse on hankkeista, joiden osalta neuvottelumenettelyn aikana yksilöitiin kilpailevia kaupallisia tarjouksia, edellä mainittua 10 työpäivän määräaikaa pidennetään 15 päivään.

c)

Sihteeristö seuraa neuvottelujen edistymistä ja tuloksia.

a)

Osallistuja voi tiedustella toiselta osallistujalta tämän suhtautumista kolmanteen maahan, kolmannen maan elimeen tai tiettyyn kaupantekotapaan.

b)

Osallistuja, joka on vastaanottanut julkista tukea koskevan hakemuksen, voi toimittaa toiselle osallistujalle kyselyn ja esittää siinä edullisimmat luottoehdot, joita se olisi halukas tukemaan.

c)

Jos kysely toimitetaan useammalle kuin yhdelle osallistujalle, siihen on liitettävä luettelo vastaanottajista.

d)

Sihteeristölle on lähetettävä kaksoiskappale kaikista kyselyistä.

a)

Osallistujan, jolle kysely on osoitettu, on vastattava siihen seitsemän vuorokauden kuluessa ja annettava vastauksessaan mahdollisimman paljon tietoa asiasta. Osallistujan on esitettävä vastauksessaan mahdollisimman tarkkaan se päätös, joka todennäköisesti tehdään. Tarvittaessa sen on toimitettava mahdollisimman pian täydellinen vastaus. Sihteeristölle ja muille kyselyn vastaanottajille on toimitettava kaksoiskappaleet vastauksista.

b)

Jos kyselyyn annetusta vastauksesta tulee myöhemmin jostain syystä pätemätön, esimerkiksi sen vuoksi, että

a)

Osallistujan on kymmenen työpäivän kuluessa myönnyttävä suullista neuvottelua koskevaan pyyntöön.

b)

Suullista neuvottelua koskeva pyyntö on toimitettava osallistujille ja osallistumattomille maille. Neuvottelut järjestetään mahdollisimman pian mainitun kymmenen työpäivän määräajan päätyttyä.

c)

Osallistujien puheenjohtaja koordinoi yhdessä sihteeristön kanssa mahdollisesti tarvittavat seurantatoimet, esimerkiksi yhteisen kannan. Sihteeristö julkaisee neuvottelun tulokset välittömästi.

a)

Yhteisiä kantoja koskevat ehdotukset toimitetaan yksinomaan sihteeristölle. Sihteeristö toimittaa yhteistä kantaa koskevan ehdotuksen kaikille osallistujille ja myös DAC:n yhteystahoille, jos asia koskee sidottua apua. Ehdotuksen tekijää ei mainita yhteisiä kantoja koskevassa rekisterissä OLIS:n ”ilmoitustaululla” (Bulletin Board). Sihteeristö voi kuitenkin pyynnöstä nimetä suullisesti ehdotuksen tekijän osallistujalle tai DAC:n jäsenelle. Sihteeristö pitää kirjaa tällaisista pyynnöistä.

b)

Yhteistä kantaa koskeva ehdotus päivätään, ja se on tehtävä seuraavassa muodossa:

c)

33 artiklan b kohdan 4 alakohdan mukaisesti tehty yhteistä kantaa koskeva ehdotus on toimitettava sihteeristölle ja sen kaksoiskappale on lähetettävä muille osallistujille. Yhteistä kantaa koskevan ehdotuksen tehneen osallistujan on selvitettävä perusteellisesti syyt, joiden vuoksi maan luokituksen olisi sen mielestä poikettava 33 artiklan b kohdassa määritetystä menettelystä.

d)

Sihteeristö julkistaa kaikki hyväksytyt yhteiset kannat.

a)

Vastaukset yhteistä kantaa koskevaan ehdotukseen on annettava 20 vuorokauden kuluessa, mutta osallistujia kehotetaan vastaamaan mahdollisimman nopeasti.

b)

Vastauksessa voidaan pyytää lisätietoja, hyväksyä tai hylätä ehdotus, ehdottaa muutosta yhteiseen kantaan tai esittää vaihtoehtoinen ehdotus yhteiseksi kannaksi.

c)

Sellaisen osallistujan, joka ilmoittaa, että se ei ota asiaan kantaa, koska viejä tai rahoitusta saavan maan viranomaiset eivät ole ottaneet siihen yhteyttä hankkeelle myönnettävää avustusta koskevassa asiassa, katsotaan hyväksyneen ehdotuksen yhteiseksi kannaksi.

a)

Sihteeristö ilmoittaa 20 vuorokauden kuluttua kaikille osallistujille yhteistä kantaa koskevan ehdotuksen tilanteesta. Jos kaikki osallistujat eivät ole hyväksyneet yhteistä kantaa mutta yksikään ei ole sitä hylännyt, ehdotus jätetään lepäämään vielä kahdeksan vuorokauden ajaksi.

b)

Tämän uuden määräajan päätyttyä sellaisen osallistujan, joka ei ole nimenomaisesti hylännyt yhteistä kantaa koskevaa ehdotusta, katsotaan hyväksyneen yhteisen kannan. Osallistujat, mukaan luettuna aloitteen tehnyt osallistuja, voivat kuitenkin asettaa yhteistä kantaa koskevan hyväksymisensä ehdoksi sen, että yksi tai useampi osallistuja nimenomaisesti hyväksyy sen.

c)

Jos osallistuja ei hyväksy yhtä tai useampaa yhteiseen kantaan sisältyvää osatekijää, se hyväksyy välillisesti kaikki muut yhteisen kannan osatekijät. Tällaisen osittaisen hyväksymisen vuoksi muut osallistujat voivat muuttaa suhtautumistaan ehdotettuun yhteiseen kantaan. Kaikki osallistujat voivat tarjota yhteiseen kantaan sisältymättömiä ehtoja tai sopeuttaa ehtojaan tällaisiin ehtoihin.

d)

Yhteistä kantaa, jota ei ole hyväksytty, voidaan tutkia uudelleen 55 ja 56 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti. Tällöin osallistujien alkuperäiset päätökset eivät ole sitovia.

a)

Yhteinen kanta on hyväksymisensä jälkeen voimassa kaksi vuotta voimaantulopäivästä, ellei sihteeristölle ilmoiteta, että yhteinen kanta ei enää ole tarkoituksenmukainen ja että kaikki osallistujat hyväksyvät tämän. Yhteisen kannan voimassaoloa voidaan pidentää kahdella vuodella, jos joku osallistujista sitä pyytää 14 vuorokauden kuluessa sen voimassaolon päättymispäivästä. Yhteisen kannan voimassaolon pidentämisestä voidaan sopia tämän jälkeen saman menettelyn mukaisesti. 33 artiklan b kohdan 4 alakohdan mukaisesti hyväksytty yhteinen kanta on voimassa, kunnes seuraavaa vuotta koskevat Maailmanpankin tiedot ovat käytettävissä.

b)

Sihteeristö seuraa yhteisten kantojen tilanteen kehittymistä ja tiedottaa siitä säännöllisesti osallistujille pitämällä ajan tasalla OLIS:ssä olevaa luetteloa voimassa olevien yhteisten kantojen tilanteesta (the Status of Valid Common Lines). Sihteeristö muun muassa

a)

Järjestelyn 20 artiklan mukaisesti määräytyvät valuuttojen markkinaviitekorot ilmoitetaan reaaliaikaisin viestimin vähintään kerran kuukaudessa sihteeristölle, joka antaa ne tiedoksi kaikille osallistujille.

b)

Tämä ilmoitus on toimitettava sihteeristölle viimeistään viisi päivää sen kuukauden päättymisen jälkeen, jota ilmoitus koskee. Sihteeristö antaa sen jälkeen välittömästi kaikille osallistujille tiedon sovellettavista koroista ja julkistaa ne.

a)

Osallistujat tarkastelevat järjestelyn toimintaa säännöllisesti. Tarkastelussa osallistujat tutkivat muun muassa ilmoitusmenettelyjä, DDR-järjestelmän toteuttamista ja toimintaa, sidottua apua koskevia sääntöjä ja menettelyjä, ehtojen sopeuttamista, aiempia sitoumuksia sekä mahdollisuuksia lisätä järjestelyyn osallistuvien maiden lukumäärää.

b)

Tarkastelu perustuu osallistujien kokemuksiin ja heidän ehdotuksiinsa järjestelyn toiminnan ja tehokkuuden parantamiseksi. Osallistujat ottavat huomioon järjestelyn tavoitteet ja vallitsevat taloudelliset ja rahapoliittiset olosuhteet. Osallistujien on toimitettava tarkastelussa käytettäviksi tarkoitetut tiedot ja ehdotukset sihteeristölle viimeistään 45 vuorokautta ennen tarkastelupäivää.

a)

Osallistujat tarkastelevat määräajoin markkinaviitekorkojen määrittämistä koskevan järjestelmän toimintaa sen varmistamiseksi, että ilmoitetut korot kuvastavat vallitsevia markkinaolosuhteita ja vastaavat korkojen vahvistamisen taustalla olevia tavoitteita. Nämä tarkastelut koskevat myös korkoihin niitä sovellettaessa lisättävää marginaalia.

b)

Osallistuja voi esittää puheenjohtajalle ylimääräistä tarkastelua koskevan perustellun pyynnön, jos kyseisen osallistujan mielestä yhden tai useamman valuutan markkinaviitekorko ei enää vastaa vallitsevia markkinaolosuhteita.

a)

maariskin arviointimallin menetelmien kelpoisuuden tarkastelu saatujen kokemusten perusteella;

b)

maakohtaisten ja valtion luottoriskien vähimmäistakuumaksuihin ajan myötä tehtävät tarkistukset niiden luotettavuuden varmistamiseksi riskin mittausvälineinä, jolloin on otettava huomioon kolme palautelähdettä: kassavirta- ja suoriteperusteinen lähestymistapa sekä tarvittaessa yksityisiä markkinoita koskevat osoittimet;

c)

vähimmäistakuumaksujen eriyttäminen, jolla otetaan huomioon vientiluottotuotteiden laatuerot ja tarjottu takuukate;

d)

kokemus, joka saadaan riskin lieventämisestä ja/tai poissulkemisesta 28 artiklan mukaisesti, sekä mahdollisten erityisten maariskin lieventämis- tai poissulkemistekijöiden kelpoisuus ja soveltuvuus. Sihteeristö toimittaa kertomukset kaikista ilmoituksista tarkastelun helpottamiseksi.