5.7.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 176/24

---

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/64/EU,

annettu 21 päivänä kesäkuuta 2011,

valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista

(kodifikaatio)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Savukkeiden verojen lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/79/ETY (1), muun valmistetun tupakan kuin savukkeiden verojen lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/80/ETY (2) ja muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 27 päivänä marraskuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/59/EY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Sen vuoksi mainitut direktiivit olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava kokoamalla ne yhdeksi säädökseksi.

(2)

Tupakkatuotteita koskevan unionin verolainsäädännön on varmistettava sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja samalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklassa edellytetty korkeatasoinen terveyden suojelu ottaen huomioon, että tupakkatuotteista voi olla vakavaa haittaa terveydelle ja että unioni on Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen osapuoli. Olisi otettava huomioon vallitseva tilanne kunkin eri valmistetun tupakkalajin kohdalla.

(3)

Yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tavoitteista on ylläpitää taloudellista liittoa, joka ominaisuuksiltaan vastaa sisämarkkinoita ja jossa harjoitetaan tervettä kilpailua. Valmistetun tupakan alalla tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää, ettei jäsenvaltioiden tämän alan tuotteiden kulutukseen kohdistama verotus vääristä kilpailun edellytyksiä eikä estä näiden tuotteiden vapaata liikkuvuutta unionissa.

(4)	Valmistetun tupakan eri lajit, jotka eroavat toisistaan ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan, olisi määriteltävä.

(5)	Savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka ja muu piippu- ja savuketupakka olisi erotettava toisistaan.

(6)	Tupakkakääröjä, jotka yksinkertaisen käsin tapahtuvan käsittelyn jälkeen voidaan polttaa sellaisenaan, olisi myös pidettävä savukkeina näiden tuotteiden verotuksen yhtenäisyyden vuoksi.

(7)	Valmistajan käsitettä olisi täsmennettävä tarkoittamaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tosiasiallisesti valmistaa tupakkatuotteita ja vahvistaa korkeimman vähittäismyyntihinnan kussakin jäsenvaltiossa, jossa kyseiset tuotteet on tarkoitettu luovutettaviksi kulutukseen.

(8)

Yhtenäisen ja oikeudenmukaisen verotuksen varmistamiseksi savukkeiden, sikareiden ja pikkusikareiden sekä muun piippu- ja savuketupakan määritelmä olisi vahvistettava siten, että pituuden perusteella kahtena tai useampana savukkeena pidettäviä tupakkakääröjä pidetään valmisteverotuksessa kahtena tai useampana savukkeena, savuketta monin tavoin muistuttavaa sikaria pidetään valmisteverotuksessa savukkeena, savukkeiksi käärittävää hienoksi leikattua tupakkaa monin tavoin muistuttavaa piippu- ja savuketupakkaa pidetään valmisteverotuksessa hienoksi leikattuna tupakkana ja tupakanjätteet määritellään selvästi. Ottaen huomioon ne taloudelliset vaikeudet, joita välittömästä täytäntöönpanosta voisi aiheutua Saksan ja Unkarin asiaankuuluville toimijoille, Saksalle ja Unkarille olisi annettava lupa lykätä sikareiden ja pikkusikareiden määritelmän soveltamista 1 päivään tammikuuta 2015.

(9)	Valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisella on erityisesti saatava estetyksi verotuksen vaikutuksia vääristämästä samaan ryhmään kuuluvilla valmistetun tupakan eri luokilla käytävää kilpailua ja siten saatava jäsenvaltioiden kansallisia markkinoita avatuksi.

(10)	Kilpailun asettamat vaatimukset edellyttävät järjestelmää, jossa hinnat vahvistetaan vapaasti kaikille valmistetun tupakan ryhmille.

(11)

Savukkeiden valmisteveron rakenteeseen on kuuluttava tuoteyksikkökohtaisesti lasketun erityisen osan lisäksi vähittäismyyntihintaan kaikkine veroineen perustuva suhteellinen osa. Savukkeisiin sovellettavalla liikevaihtoverolla on sama vaikutus kuin arvon perusteella kannettavalla valmisteverolla, mikä pitäisi ottaa huomioon vahvistettaessa valmisteveron erityisen osan ja kokonaisveromäärän välinen suhde.

(12)

Jäsenvaltioille olisi annettava tehokkaat keinot kantaa savukkeista erityis- tai vähimmäisvalmistevero, jotta varmistetaan, että ainakin tiettyä veron vähimmäismäärää sovelletaan koko unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta veron sekarakennetta ja valmisteveron erityisen osan suurinta sallittua prosentuaalista osuutta kokonaisveromäärästä.

(13)	Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi on vahvistettava vähimmäisvalmisteverot valmistetun tupakan kaikille luokille.

(14)

Savukkeiden osalta olisi varmistettava tasavertaiset kilpailuolosuhteet valmistajille, tupakkamarkkinoiden jakautumista olisi vähennettävä ja terveystavoitteita olisi korostettava. Hintaan liittyvän vähimmäisvaatimuksen olisi täten viitattava vähittäismyyntihinnan painotettuun keskiarvoon, kun taas rahamääräistä vähimmäisvaatimusta pitäisi voida soveltaa kaikkiin savukkeisiin. Samoista syistä vähittäismyyntihinnan painotettua keskiarvoa olisi käytettävä viitearvona myös silloin, kun määritellään erityisvalmisteveron osuutta kokonaisveromäärästä.

(15)

Kun kyse on erityisesti savukkeista, jotka ovat selvästi suurin tupakkatuoteluokka, sekä savukkeiksi käärittävästä hienoksi leikatusta tupakasta, jäsenvaltioiden välillä on hintojen ja valmisteverotasojen osalta edelleen huomattavia eroja, jotka voivat haitata sisämarkkinoiden toimintaa. Jäsenvaltioissa sovellettavien verotasojen tietty lähentäminen auttaisi vähentämään petoksia ja salakuljetusta unionissa.

(16)

Tällainen lähentäminen auttaisi myös varmistamaan korkeatasoisen ihmisten terveyden suojelun. Verotuksen taso on merkittävä tekijä tupakkatuotteiden hinnoissa, jotka puolestaan vaikuttavat kuluttajien tupakointitapoihin. Petokset ja salakuljetus vievät pohjaa erityisesti savukkeiden ja savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan verolliselta hintatasolta ja vaarantavat siten tupakoinnin torjunnan ja terveydensuojelun tavoitteiden saavuttamisen.

(17)

Muiden tuotteiden kuin savukkeiden osalta olisi saatava aikaan yhdenmukainen verotaso kaikille samaan valmistetun tupakan ryhmään kuuluville tuotteille. Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta olisi tarkoituksenmukaisinta vahvistaa yleinen vähimmäisvalmistevero, joka ilmoitetaan prosentteina tai määrinä kilogrammaa tai kappalemäärää kohti.

(18)	Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan osalta unionin hintaan liittyvä vähimmäisvaatimus olisi ilmaistava siten, että vaikutukset ovat samanlaiset kuin savukkeiden osalta, ja sen viitearvoksi olisi otettava vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo.

(19)

On tarpeen saattaa savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähimmäisverotasot lähemmäksi savukkeisiin sovellettavia vähimmäisverotasoja, jotta näiden kahden tuotteen välinen kilpailu, joka on nähtävissä todetuissa kulutustottumuksissa, ja molempien yhtä haitalliset ominaisuudet voidaan ottaa paremmin huomioon.

(20)	Portugalille olisi annettava mahdollisuus soveltaa alennettua valmisteveron määrää pienten tuottajien valmistamiin ja Azorien ja Madeiran kaikkein syrjäisimmillä alueilla kulutettaviin savukkeisiin.

(21)	Siirtymäkausien ansiosta jäsenvaltioiden pitäisi voida mukautua joustavasti yleisen valmisteveron tasoihin ja siten rajoittaa mahdollisia sivuvaikutuksia.

(22)

Korsikan taloudellisen ja sosiaalisen tasapainon järkkymisen estämiseksi on tarpeen ja perusteltua säätää 31 päivään joulukuuta 2015 saakka sovellettavasta poikkeuksesta, jonka nojalla Ranska voi soveltaa Korsikassa kulutukseen luovutettuihin savukkeisiin ja muuhun valmistettuun tupakkaan kansallista valmisteverokantaa alhaisempaa verokantaa. Mainittuun ajankohtaan mennessä Korsikassa kulutukseen luovutetun valmistetun tupakan verosäännöt olisi saatettava täysin yhdenmukaiseksi manner-Ranskassa sovellettavien sääntöjen kanssa. Liian jyrkkää muutosta olisi kuitenkin vältettävä, ja sen vuoksi olisi syytä toteuttaa nykyisin Korsikassa kannettavan savukkeiden ja savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan valmisteveron asteittainen korotus.

(23)

Useimmat jäsenvaltiot vapauttavat tietyn valmistetun tupakan valmisteverosta tai palauttavat siitä maksetun valmisteveron tupakan käyttötarkoituksen perusteella, ja tiettyjen käyttötarkoitusten perusteella myönnettävät valmisteverovapautukset tai valmisteveron palautukset olisi vahvistettava tässä direktiivissä.

(24)	Olisi säädettävä menettely jonka avulla voidaan määräajoin tarkistaa tässä direktiivissä säädetyt verokannat tai veron määrät komission kertomuksen perusteella, ottaen huomioon kaikki asianmukaiset seikat.

(25)	Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1   LUKU

KOHDE

1 artikla

Tässä direktiivissä vahvistetaan yleiset periaatteet jäsenvaltioiden valmistetusta tupakasta kantaman valmisteveron rakenteen ja verokantojen yhdenmukaistamiseksi.

2   LUKU

MÄÄRITELMÄT

2 artikla

1.   Tässä direktiivissä valmistetulla tupakalla tarkoitetaan:

a)	savukkeita;

b)	sikareita ja pikkusikareita;

c)	piippu- ja savuketupakkaa: i) savukkeiksi käärittävää hienoksi leikattua tupakkaa; ii) muuta piippu- ja savuketupakkaa.

2.   Savukkeina sekä piippu- ja savuketupakkana on pidettävä tuotteita, jotka koostuvat kokonaan tai osittain muista aineksista kuin tupakasta mutta jotka muuten täyttävät 3 artiklassa tai 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, tupakkaa sisältämättömiä tuotteita ei ole pidettävä valmistettuna tupakkana, jos niitä käytetään ainoastaan lääkintätarkoituksiin.

3.   Tämän artiklan 2 kohdassa ja 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut määritelmät eivät rajoita mainituissa artikloissa tarkoitettujen tuotteiden eri ryhmiin sovellettavien verotusjärjestelmien tai -tasojen määräämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta olemassa olevien unionin säännösten soveltamista.

3 artikla

1.   Tässä direktiivissä savukkeilla tarkoitetaan:

a)	sellaisenaan poltettavia tupakkakääröjä, jotka eivät ole 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sikareita tai pikkusikareita;

b)	tupakkakääröjä, jotka yksinkertaisen muun kuin teollisen käsittelyn avulla työnnetään savukepaperista valmistettuihin hylsyihin;

c)	tupakkakääröjä, jotka yksinkertaisen muun kuin teollisen käsittelyn avulla kääritään savukepapereihin.

2.   Valmisteverotuksessa 1 kohdassa tarkoitettua tupakkakääröä on pidettävä kahtena savukkeena, jos se ilman suodatinta tai holkkia on pitempi kuin 8 senttimetriä mutta enintään 11 senttimetriä, kolmena savukkeena, jos se ilman suodatinta tai holkkia on pitempi kuin 11 senttimetriä mutta enintään 14 senttimetriä, ja niin edelleen.

4 artikla

1.   Tässä direktiivissä seuraavia pidetään sikareina tai pikkusikareina, jos niitä voidaan ja, ottaen huomioon niiden ominaisuudet ja kuluttajien tavanomaiset odotukset, niitä on yksinomaisesti tarkoitus polttaa sellaisenaan:

a)	tupakkakääröt, joissa on luonnontupakasta valmistettu peitelehti;

b)

tupakkakääröt, joiden täytteenä on riivitty sekoitus ja joissa on sikarin tavanomaista väriä oleva peitelehti, joka on valmistettu rekonstruoidusta tupakasta ja joka peittää koko tuotteen ja tapauksen mukaan myös suodattimen – ei kuitenkaan holkkia silloin kun kyseessä ovat holkilla varustetut sikarit – jos näiden tupakkakääröjen kappalepaino ilman suodatinta tai holkkia on vähintään 2,3 grammaa ja enintään 10 grammaa ja jos ympärysmitta vähintään kolmannekselta niiden pituutta on vähintään 34 millimetriä.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Saksa ja Unkari saavat jatkaa seuraavan alakohdan soveltamista 31 päivään joulukuuta 2014.

Sikareina tai pikkusikareina pidetään sellaisenaan poltettavia

a)	tupakkakääröjä, jotka koostuvat kokonaan luonnontupakasta;

b)	tupakkakääröjä, joissa on luonnontupakasta valmistettu peitelehti;

c)

tupakkakääröjä, joiden täytteenä on riivitty sekoitus ja joissa on sikarin tavanomaista väriä oleva peitelehti, joka kattaa koko tuotteen, tapauksen mukaan suodatin (poikkeuksena sikarit, joissa on holkki) sekä käärelehti mukaan luettuina, jotka molemmat valmistetaan rekonstruoidusta tupakasta, jos näiden tupakkakääröjen kappalepaino ilman suodatinta tai holkkia on vähintään 1,2 grammaa ja jos peitelehti on kierretty vähintään 30 asteen terävään kulmaan sikarin pituusakseliin nähden;

d)

tupakkakääröjä, joiden täytteenä on riivitty sekoitus ja joissa on sikarin tavanomaista väriä oleva peitelehti, joka on valmistettu rekonstruoidusta tupakasta ja kattaa koko tuotteen, tapauksen mukaan suodatin mukaan luettuna (poikkeuksena sikarit, joissa on holkki), jos näiden tupakkakääröjen kappalepaino ilman suodatinta tai holkkia on vähintään 2,3 grammaa ja jos ympärysmitta vähintään kolmannekselta niiden pituutta on vähintään 34 millimetriä.

3.   Tuotteita, jotka koostuvat osittain muista aineksista kuin tupakasta mutta muuten täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on pidettävä sikareina ja pikkusikareina.

5 artikla

1.   Tässä direktiivissä piippu- ja savuketupakalla tarkoitetaan:

a)	leikattua tai muutoin paloiteltua, riivittyä tai laatoiksi puristettua tupakkaa, jota voidaan polttaa ilman teollista lisävalmistusta;

b)	vähittäismyyntipakkauksiin pakattuja tupakanjätteitä, joita 3 artikla ja 4 artiklan 1 kohta eivät koske ja joita voidaan polttaa. Tässä artiklassa tupakanjätteillä tarkoitetaan tupakanlehtien jäännöksiä ja tupakan jalostuksesta tai tupakkatuotteiden valmistuksesta syntyviä sivutuotteita.

2.   Savukkeiksi käärittävänä hienoksi leikattuna tupakkana on pidettävä piippu- ja savuketupakkaa, jonka leikkeistä enemmällä kuin 25 painoprosentilla on pienempi kuin 1,5 millimetrin poikkileikkaus.

Lisäksi jäsenvaltiot voivat pitää savukkeiksi käärittävänä hienoksi leikattuna tupakkana piippu- ja savuketupakkaa, jonka leikkeistä enemmällä kuin 25 painoprosentilla on vähintään 1,5 millimetrin poikkileikkaus ja joka on myyty tai tarkoitettu myytäväksi savukkeiksi käärittäväksi.

6 artikla

Valmistajana on pidettävä unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa tupakkaa vähittäismyyntiä varten viimeistellyiksi valmiiksi tuotteiksi.

3   LUKU

SAVUKKEISIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET

7 artikla

1.   Unionissa valmistetuista savukkeista ja kolmansista maista tuoduista savukkeista kannetaan arvon perusteella valmistevero, joka lasketaan korkeimman vähittäismyyntihinnan perusteella, tullit mukaan lukien, sekä erityisvalmistevero, joka lasketaan tuoteyksikköä kohti.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jättää tullimaksut savukkeiden arvon perusteella kannettavan valmisteveron laskentaperusteen ulkopuolelle.

2.   Arvon perusteella kannettavan valmisteveron verokannan ja erityisvalmisteveron määrän on oltava samansuuruiset kaikille savukkeille.

3.   Rakenteiden yhdenmukaistamisen loppuvaiheessa kaikkien jäsenvaltioiden on määrättävä savukkeille sama erityisvalmisteveron sekä arvon perusteella kannettavan valmisteveron ja liikevaihtoveron summan suhde siten, että vähimmäismyyntihintojen asteikko kuvastaa oikeudenmukaisesti valmistajien luovutushintojen välistä eroa.

4.   Tarvittaessa savukkeiden valmistevero voi sisältää vähimmäisveron osuuden edellyttäen, että 8 artiklassa säädettyä verotuksen ja valmisteveron erityisen osan sekarakennetta noudatetaan tarkasti.

8 artikla

1.   Savukkeiden valmisteveron erityisen osan prosenttiosuus kokonaisveromäärästä vahvistetaan vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon perusteella.

2.   Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo lasketaan ottamalla huomioon kaikkien kulutukseen luovutettujen savukkeiden kokonaisarvo, joka perustuu kaikki verot sisältävään vähittäismyyntihintaan, jaettuna kulutukseen luovutettujen savukkeiden kokonaismäärällä. Se on määritettävä viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 1 päivänä kaikkia tällaisia edeltävänä kalenterivuonna tehtyjä kulutukseen luovutuksia koskevien tietojen perusteella.

3.   Valmisteveron erityisen osan on oltava 31 päivään joulukuuta 2013 asti vähintään 5 prosenttia ja korkeintaan 76,5 prosenttia kokonaisveromäärästä, joka syntyy yhdistämällä seuraavat:

a)	erityisvalmistevero;

b)	arvon perusteella kannettava valmistevero ja arvonlisävero, joka kannetaan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta.

4.   Savukkeiden valmisteveron erityisen osan on oltava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen vähintään 7,5 prosenttia ja korkeintaan 76,5 prosenttia kokonaisveromäärästä, joka syntyy yhdistämällä seuraavat:

a)	erityisvalmistevero;

b)	arvon perusteella kannettava valmistevero ja arvonlisävero, joka kannetaan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta.

5.   Jos savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo jäsenvaltiossa muuttuu tavalla, joka vaikuttaa kokonaisveromäärän prosenttiosuutena ilmaistuun valmisteveron erityiseen osaan siten, että se on alle 5 prosenttia tai 7,5 prosenttia kokonaisveromäärästä sen mukaan, kumpaa sovelletaan, tai yli 76,5 prosenttia kokonaisveromäärästä, kyseinen jäsenvaltio voi, poiketen siitä, mitä 3 ja 4 kohdassa säädetään, olla mukauttamatta erityisvalmisteveron määrää enintään muutoksen tapahtumisvuotta seuraavan toisen vuoden 1 päivään tammikuuta saakka.

6.   Jollei tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohdasta sekä 7 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat kantaa savukkeista vähimmäisvalmisteveron.

9 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on sovellettava savukkeisiin vähimmäiskulutusveroja tässä luvussa säädettyjen sääntöjen mukaisesti.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa on sovellettava tämän luvun mukaisesti savukkeista kannettaviin veroihin, joita ovat:

a)	tuoteyksikkökohtainen erityisvalmistevero;

b)	korkeimman vähittäismyyntihinnan perusteella laskettava arvon perusteella kannettava valmistevero;

c)	vähittäismyyntihintaan perustuva suhteellinen arvonlisävero.

10 artikla

1.   Savukkeiden yleisen valmisteveron (erityisvalmistevero sekä arvon perusteella kannettava valmistevero ilman arvonlisäveroa) osuus on vähintään 57 prosenttia kulutukseen luovutettujen savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. Valmisteveron on oltava vähintään 64 euroa 1 000 savukkeelta riippumatta vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta.

Jäsenvaltioiden, jotka kantavat valmisteveroa vähintään 101 euroa 1 000 savukkeelta vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon perusteella, ei kuitenkaan tarvitse noudattaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä 57 prosentin vaatimusta.

2.   Savukkeiden yleisen valmisteveron osuus on 1 päivästä tammikuuta 2014 vähintään 60 prosenttia kulutukseen luovutettujen savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. Valmisteveron on oltava vähintään 90 euroa 1 000 savukkeelta riippumatta vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta.

Jäsenvaltioiden, jotka kantavat valmisteveroa vähintään 115 euroa 1 000 savukkeelta vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon perusteella, ei kuitenkaan tarvitse noudattaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä 60 prosentin vaatimusta.

Bulgarialle, Virolle, Kreikalle, Latvialle, Liettualle, Unkarille, Puolalle ja Romanialle myönnetään siirtymäkausi 31 päivään joulukuuta 2017 ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on asteittain korotettava valmisteveroja siten, että 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät siinä asetettuina määräaikoina.

11 artikla

1.   Jos savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo muuttuu jossakin jäsenvaltiossa ja yleisen valmisteveron taso jää sen vuoksi 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ja 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määritettyjä tasoja alhaisemmaksi, kyseinen jäsenvaltio voi olla mukauttamatta veroa enintään muutoksen tapahtumisvuotta seuraavan toisen vuoden tammikuun 1 päivään saakka.

2.   Jos jäsenvaltio korottaa savukkeiden arvonlisäverokantaa, se voi alentaa yleistä valmisteveroa siihen määrään asti, joka vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena ilmaistuna vastaa arvonlisäverokannan korotusta, niin ikään ilmaistuna vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena, vaikka kyseinen mukautus alentaa yleisen valmisteveron 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ja 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyä alhaisemmille tasoille, ilmaistuina vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena.

Jäsenvaltion on kuitenkin jälleen korotettava kyseinen vero vähintään kyseisille tasoille viimeistään alentamisvuotta seuraavan toisen vuoden 1 päivänä tammikuuta.

12 artikla

1.   Portugali saa soveltaa alennettua valmisteveron määrää, joka on enintään 50 prosenttia alhaisempi kuin 10 artiklassa säädetty valmisteveron määrä, Azorien ja Madeiran kaikkein syrjäisimmillä alueilla kulutettaviin savukkeisiin, jos nämä ovat sellaisten pienten valmistajien valmistamia, joiden kunkin vuosituotanto on enintään 500 tonnia.

2.   Poiketen siitä, mitä 10 artiklassa säädetään, Ranska voi jatkaa 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajan alennetun valmisteverokannan soveltamista Korsikan departementeissa kulutukseen luovutettuihin savukkeisiin 1 200 tonnin vuotuiseen kiintiöön saakka. Alennettu verokanta on seuraava:

a)	31 päivään joulukuuta 2012 asti vähintään 44 prosenttia kyseisissä departementeissa kysytyimmän hintaluokan savukkeiden hinnasta;

b)	1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen vähintään 50 prosenttia kulutukseen luovutettujen savukkeiden vähimmäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta; valmisteveron on oltava vähintään 88 euroa 1 000 savukkeelta riippumatta vähimmäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta;

c)	1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen vähintään 57 prosenttia kulutukseen luovutettujen savukkeiden vähimmäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta; valmisteveron on oltava vähintään 90 euroa 1 000 savukkeelta riippumatta vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta.

4   LUKU

MUUHUN VALMISTETTUUN TUPAKKAAN KUIN SAVUKKEISIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET

13 artikla

Seuraavista unionissa valmistetuista tai kolmansista maista tuoduista valmistetun tupakan ryhmistä on kussakin jäsenvaltiossa kannettava 14 artiklassa vahvistettu vähimmäisvalmistevero:

a)	sikarit ja pikkusikarit;

b)	savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka;

c)	muu piippu- ja savuketupakka.

14 artikla

1.   Jäsenvaltioiden οn sovellettava valmisteveroa, joka voi οlla:

a)	joko arvon perusteella kannettava valmistevero, joka lasketaan kunkin tuotteen sellaisten korkeimpien vähittäismyyntihintojen perusteella, jotka unioniin sijoittautuneet valmistajat ja kolmansista maista tuovat maahantuojat vahvistavat vapaasti 15 artiklan mukaisesti; tai

b)	erityisvalmistevero, joka ilmoitetaan kilogrammaa kohti kannettavana määränä tai sikareiden ja pikkusikareiden osalta vaihtoehtoisesti tiettyä kappalemäärää kohti kannettavana määränä; tai

c)	näiden yhdistelmä, johon kuuluvat arvon perusteella kannettava valmisteveron osa ja valmisteveron erityisosa.

Jos valmistevero on joko arvon perusteella kannettava tai arvon perusteella kannettavan valmisteveron ja erityisvalmisteveron yhdistelmä, jäsenvaltiot voivat säätää valmisteverolle vähimmäismäärän.

2.   Prosentteina taikka määrinä kilogrammaa tai tiettyä kappalemäärää kohti ilmoitettavan kokonaisvalmisteveron (erityisvalmistevero ja/tai arvon perusteella kannettava valmistevero ilman arvonlisäveroa) οn oltava vähintään yhtä suuri kuin verokannat tai vähimmäismäärät, jotka οn vahvistettu seuraaville tuotteille:

a)   sikarit tai pikkusikarit: 5 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina tai 12 euroa 1 000 kappaletta kohti tai kilogrammalta;

b)   savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka: 40 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai 40 euroa kilogrammalta;

c)   muu piippu- ja savuketupakka: 20 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina tai 22 euroa kilogrammalta.

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron osuus on 1 päivästä tammikuuta 2013 vähintään 43 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 47 euroa kilogrammalta.

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron osuus on 1 päivästä tammikuuta 2015 vähintään 46 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 54 euroa kilogrammalta.

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron osuus on 1 päivästä tammikuuta 2018 vähintään 48 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 60 euroa kilogrammalta.

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron osuus on 1 päivästä tammikuuta 2020 vähintään 50 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 60 euroa kilogrammalta.

Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo lasketaan ottamalla huomioon kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan kokonaisarvo, joka perustuu kaikki verot sisältävään vähittäismyyntihintaan, jaettuna kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan kokonaismäärällä. Se on määritettävä viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 1 päivänä kaikkia tällaisia edeltävänä kalenterivuonna tehtyjä kulutukseen luovutuksia koskevien tietojen perusteella.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja verokantoja tai veron määriä on sovellettava kaikkiin kyseiseen valmistetun tupakan ryhmään kuuluviin tuotteisiin erottelematta niitä ryhmissä toisistaan laadun, esillepanon, tuotteiden alkuperän, käytettyjen materiaalien, kyseisten yritysten ominaisuuksien tai muiden perusteiden mukaan.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, Ranska voi jatkaa 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajan alennetun valmisteverokannan soveltamista Korsikan departementeissa kulutukseen luovutettuun muuhun valmistettuun tupakkaan kuin savukkeisiin. Alennettu verokanta on seuraava:

a)   sikarit ja pikkusikarit: vähintään 10 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina;

b)   savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu piippu- ja savuketupakka:

i)	31 päivään joulukuuta 2012 asti vähintään 27 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina;

ii)	1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen vähintään 30 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina;

iii)	1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen vähintään 35 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina;

c)   muu piippu- ja savuketupakka: vähintään 22 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina.

5   LUKU

VALMISTETUN TUPAKAN KORKEIMMAN VÄHITTÄISMYYNTIHINNAN VAHVISTAMINEN, VALMISTEVERON KANTAMINEN, VAPAUTUKSET JA PALAUTUKSET

15 artikla

1.   Valmistajat tai tarvittaessa niiden edustajat tai asiamiehet unionissa sekä kolmansista maista tuovat maahantuojat saavat vapaasti vahvistaa kullekin tuotteelleen korkeimman vähittäismyyntihinnan kussakin jäsenvaltiossa, jossa nämä tuotteet on tarkoitettu luovutettaviksi kulutukseen.

Se, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä hintatason valvontaa tai vahvistettujen hintojen noudattamista koskevan kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa, jos se on unionin säännösten mukaista.

2.   Valmisteveron kantamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat vahvistaa kullekin valmistetun tupakan ryhmälle vähittäismyyntihintojen asteikon, jos kukin asteikko on riittävän laaja ja vaihteleva vastatakseen tosiasiallisesti unionista peräisin olevien tuotteiden erilaisuutta.

Kutakin asteikkoa on noudatettava kaikkien kyseisen valmistetun tupakan ryhmän tuotteiden osalta erottelematta niitä toisistaan laadun, esillepanon, tuotteiden alkuperän tai käytettyjen materiaalien, kyseisten yritysten ominaisuuksien tai muiden perusteiden mukaan.

16 artikla

1.   Valmisteveron kantamista koskevat säännöt on yhdenmukaistettava viimeistään valmisteveron yhdenmukaistamisen loppuvaiheessa. Sitä edeltävän vaiheen aikana valmistevero on kannettava periaatteessa veromerkkien avulla. Jos jäsenvaltiot kantavat valmisteveron veromerkkien avulla, niiden on saatettava nämä merkit muiden jäsenvaltioiden valmistajien ja myyjien käyttöön. Jos jäsenvaltiot kantavat valmisteveron muilla keinoin, niiden on huolehdittava siitä, ettei tämän vuoksi mikään hallinnollinen eikä tekninen este vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

2.   Valmistetun tupakan maahantuojiin ja unionin valmistajiin on sovellettava 1 kohdassa vahvistettua valmisteveron kantamisessa ja maksamisessa noudatettavien yksityiskohtaisten sääntöjen järjestelmää.

17 artikla

Valmistettu tupakka voidaan vapauttaa valmisteverosta tai siitä maksettu valmistevero voidaan palauttaa, jos

a)	valmistettu tupakka on denaturoitua ja teollisuus- tai puutarhatalouskäyttöön tarkoitettua;

b)	se hävitetään viranomaisten valvonnassa;

c)	se on tarkoitettu yksinomaan tieteellisiin kokeisiin sekä tuotteiden laatuun liittyviin kokeisiin; ja

d)	tuottaja käyttää sen uudestaan.

Jäsenvaltioiden on määritettävä, millä edellytyksillä ja miten nämä vapautukset tai palautukset myönnetään.

6   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla

1.   Komissio julkaisee kerran vuodessa sen euron arvon kansallisina valuuttoina, jota sovelletaan yleiseen valmisteveroon.

Sovellettavina vaihtokursseina on käytettävä lokakuun ensimmäisen arkipäivän vaihtokursseja, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja joita sovelletaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä.

2.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa 1 kohdassa edellytetyn vuosittaisen tarkistuksen ajankohtana voimassa olevat valmisteverojen määrät, jos euroina ilmaistuja valmisteverojen määriä muunnettaessa kansallisena valuuttana ilmaistu valmistevero nousisi vähemmän kuin 5 prosenttia tai vähemmän kuin 5 euroa, joista kahdesta arvosta alhaisempi on otettava huomioon.

19 artikla

1.   Komissio toimittaa neuvostolle joka neljäs vuosi kertomuksen ja tarvittaessa ehdotuksen tässä direktiivissä säädetyistä valmisteverojen verokannoista ja rakenteesta.

Komission kertomuksessa otetaan huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, valmisteverokantojen todellinen arvo ja perussopimuksen yleiset tavoitteet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on perustuttava erityisesti jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin.

3.   Komissio laatii neuvoston direktiivin 2008/118/EY (5) 43 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon kertomusta varten tarvittavista tilastotiedoista, lukuun ottamatta yksittäisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin liittyviä tietoja. Helposti jäsenvaltioiden saatavilla olevia tietoja lukuun ottamatta luettelossa on oltava ainoastaan tietoja, joiden kerääminen ja kokoaminen eivät aiheuta jäsenvaltioille kohtuuttomia hallinnollisia rasitteita.

4.   Komissio ei saa julkaista eikä muulla tavoin paljastaa tietoja, jos se johtaisi liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden ilmaisemiseen.

20 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

21 artikla

Kumotaan direktiivit 92/79/ETY, 92/80/ETY ja 95/59/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä I olevassa A osassa tarkoitetuilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

23 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 316, 31.10.1992, s. 8.

(2)  EYVL L 316, 31.10.1992, s. 10.

(3)  EYVL L 291, 6.12.1995, s. 40.

(4)  Katso liitteessä I oleva A osa.

(5)  EUVL L 9, 14.1.2009, s. 12.

---

---

---