EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel XXX

COM(2022) 677/3

2022/0396(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

pakkauksista ja pakkausjätteistä, asetuksen (EU) 2019/1020 ja direktiivin (EU) 2019/904 muuttamisesta sekä direktiivin 94/62/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SWD(2022) 384-385}
{SEC(2022) 425}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Joulukuussa 2020 annetuissa neuvoston päätelmissä 4 suhtauduttiin myönteisesti komission aikomukseen varmistaa, että kaikki pakkaukset voidaan käyttää uudelleen tai kierrättää taloudellisesti kannattavalla tavalla vuoteen 2030 mennessä, sekä sen aikomukseen vähentää pakkaamista, ylipakkaamista ja viime kädessä pakkausjätettä. Tämä tavoite toistettiin uudesta kiertotaloutta koskevasta toimintasuunnitelmasta 10. helmikuuta 2021 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa 5 , jossa komissiota kehotettiin esittämään lainsäädäntöehdotus, joka sisältää jätteen vähentämistä koskevia toimenpiteitä ja tavoitteita, kunnianhimoisia vaatimuksia ylipakkaamisen vähentämiseksi sekä toimenpiteitä kierrätettävyyden parantamiseksi ja pakkausten monimutkaisuuden minimoimiseksi, kierrätysmateriaalien osuuden kasvattamiseksi, vaarallisten ja haitallisten aineiden poistamiseksi vaiheittain sekä uudelleenkäytön edistämiseksi tinkimättä kuitenkaan elintarviketurvallisuutta tai -hygieniaa koskevista vaatimuksista.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Tämän ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 114 artikla.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa1 ja kiertotalouden toimintasuunnitelmassa ilmoitetun tuotteita koskevan uuden lähestymistavan mukaisesti ehdotus kattaa pakkausten koko elinkaaren. Siinä noudatetaan ns. perinteisen sisämarkkinalainsäädännön kaavaa luomalla yhdenmukaiset edellytykset pakkausten markkinoille saattamiselle. Tässä sisämarkkinalähestymistavassa otetaan kuitenkin huomioon pakkausten koko elinkaari, sillä se on ulotettu kattamaan myös käyttöiän päättymisvaihe. Näin luodaan aidot pakkausten sisämarkkinat, joilla ei ole esteitä vapaalle liikkuvuudelle ja joilla tuotantoon, kaupan pitämiseen ja jätteenkäsittelyyn sovelletaan samoja edellytyksiä kaikkialla EU:ssa.

SEUT-sopimuksen 114 artikla on nykyisen pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY oikeusperusta. Tämän artiklan nojalla EU voi yhdenmukaistaa eri jäsenvaltioiden sääntöjä ja hallinnollisia toimenpiteitä. Tämän oikeusperustan ansiosta voidaan pureutua moniin sellaisiin keskeisiin sisämarkkinoihin liittyviin kysymyksiin, jotka estävät pakkauksia koskevien sääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen. Nämä kysymykset koskevat muun muassa i) kestävyysvaatimuksia, ii) laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien maksujen ekomodulaatioperusteiden yhdenmukaistamista, iii) merkintävaatimusten yhdenmukaistamista sekä iv) käyttöiän päättymisvaihetta koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät elinkaariajatteluun.

Ehdotuksessa yksityiskohtaisten hallinnollisten vaatimusten laatiminen jätetään jäsenvaltioille, mutta sen sijaan siinä säännellään niitä näkökohtia, joiden osalta yhdenmukaistamisella voidaan estää markkinoiden vääristyminen ja poistaa vapaan liikkuvuuden esteitä. Yksi tällainen näkökohta koskee laajennettua tuottajan vastuuta, jota koskevia sääntöjä (muun muassa raportointisääntöjä) yhdenmukaistamalla saadaan poistettua jäsenvaltioiden erilaisista säännöistä johtuvat esteet, jotka haittaavat useissa jäsenvaltioissa tai kaikkialla EU:ssa pakkauksia myyviä talouden toimijoita. Myös pakkausten keräys-, pantti- ja palautus- sekä uudelleenkäyttöjärjestelmille on luotava yhteinen kehys sekä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi että tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi eri markkinoilla toimiville yrityksille. Tällä yhteisellä kehyksellä tulee olemaan merkittävä vaikutus pakkausten kierrätettävyyteen ja uusioraaka-aineiden saatavuuteen.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta) 

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

Nykyisten säädösten sisältämistä konkreettisista toimenpiteistä huolimatta näillä säädöksillä ei ole saavutettu niissä asetettuja ympäristö- ja sisämarkkinatavoitteita. Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on toteutettu eri jäsenvaltioissa eri tavoin ja tietyissä jäsenvaltioissa pakkausalalla on otettu käyttöön yksipuolisia toimenpiteitä, mikä on johtanut erilaisiin kansallisiin sääntelykehyksiin. Tämä suuntaus todennäköisesti jatkuu, kun otetaan huomioon vaikutustenarvioinnissa kuvatut pakkausten kestävyyteen liittyvät haasteet, erityisesti pakkausjätteen määrän kasvu, pakkausten kiertokäytön esteet ja kierrätetyn sisällön vähäinen käyttö muovipakkauksissa. Kansallisten sääntöjen erot tekevät politiikasta tehotonta ja vaikeuttavat siirtymistä kiertotalouteen.

Nykyiseen direktiiviin sisältyvien sääntelyn heikkouksien (esimerkiksi huonosti suunnitellut pakkauksia koskevat perusvaatimukset ja jäsenvaltioiden vaikeudet niiden täytäntöönpanossa) myötä on käynyt selväksi, että sääntöjä on yhdenmukaistettava ja nämä yhdenmukaistetut säännöt olisi annettava asetuksen muodossa nykyisen direktiivin tarkistamisen sijaan. Vähähiiliseen talouteen ja kiertotalouteen siirtymisen edistämiseksi ja sisämarkkinoiden esteiden poistamiseksi tarvitaan kattava kokonaisuus uusia sääntelyratkaisuja, mukaan lukien erityisvaatimukset yrityksille. Kaikki elinkeinoelämän sidosryhmät tukevat voimakkaasti siirtymistä asetukseen, jossa asetetaan yhdenmukaistetut säännöt.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Vuonna 2014 tehtiin toimivuustarkastus 17 , jossa todettiin, että pakkauksia koskeviin perusvaatimuksiin liittyy ongelmia. Tarkastuksessa suositeltiin, että perusvaatimuksista tehdään konkreettisempia ja helpommin täytäntöönpantavia, sekä todettiin, että perusvaatimusten vahvistaminen on keskeinen keino parantaa pakkausten ympäristötehokkuutta. Direktiiviin 94/62/EY vuonna 2018 tehdyllä muutoksella ei kuitenkaan suoraan korjattu näitä heikkouksia, vaan sen myötä otettiin käyttöön kolme tarkistuslauseketta: 1) tarkastellaan mahdollisuuksia vahvistaa perusvaatimuksia muun muassa uudelleenkäytettäväksi suunnittelun parantamiseksi ja laadukkaan kierrätyksen edistämiseksi sekä vaatimusten täytäntöönpanon tehostamiseksi, 2) tarkastellaan mahdollisuuksia asettaa määrällisiä tavoitteita pakkausten uudelleenkäytölle ja tarvetta toteuttaa lisätoimenpiteitä pakkausten uudelleenkäytön edistämiseksi, ja 3) arvioidaan kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta ja tarkastellaan muita mahdollisia keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tarkistuslausekkeilla myös annettiin komissiolle valtuudet esittää tarvittaessa näitä kysymyksiä koskeva lainsäädäntöehdotus.

•Sidosryhmien kuuleminen

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

•Vaikutustenarviointi

(1)Pakkausjätteen määrän lisääntyminen 24 : Direktiivillä 94/62/EY ei ole pystytty kääntämään tätä suuntausta, vaikka se sisältää pakkausten minimointia koskevia erityissäännöksiä. Uudet kulutustottumukset (esimerkiksi mukaan otettavien tuotteiden kulutus sekä sähköisen kaupankäynnin ja kotitoimitusten lisääntyminen) ovat entisestään kiihdyttäneet tätä suuntausta.

(2)Pakkausten kierrätyksen ja uudelleenkäytön esteet: Esimerkiksi kierrätyksen estävien ominaisuuksien käyttö pakkauksissa ja kompostoituvien kierrätysjakeiden sekoittuminen muihin jakeisiin ovat kasvavia ongelmia. Muita ongelmia aiheuttavia tekijöitä ovat muun muassa pakkausten sisältämät mahdollisesti vaaralliset aineet ja pakkausten epäselvät lajittelumerkinnät. Tämän vuoksi uudelleenkäytön ja kierrätyksen asettaminen etusijalle hyödyntämiseen ja kaatopaikalle sijoittamiseen nähden ei ole tavoitteena vielä täysin toteutunut.

(3)Muovipakkausten kierrätyksen heikko laatu ja uusioraaka-aineiden käyttö: Tämä rajoittaa EU:n mahdollisuuksia vähentää ensiömateriaalien käyttöä uusissa pakkauksissa. Markkinoiden toimintapuutteet ja nykyisen sääntelykehyksen heikkoudet vähentävät kierrätystoiminnan kannattavuutta ja muodostavat pidäkkeen teknologia- ja toimituslogistiikkainvestoinneille, joita tarvittaisiin sen varmistamiseksi, että pakkausten keräys, lajittelu ja kierrätys on korkealaatuista.

Vaikutustenarviointiin koottiin analysoitavaksi kaikki mahdolliset toimenpiteet, jotka olivat tulleet esille ulkopuolisten konsulttien toteuttamissa kolmessa tutkimuksessa, sidosryhmien työpajoissa, julkisessa verkkokuulemisessa ja kohdennetuissa haastatteluissa. Nämä erilaiset, monimutkaiset ja usein toisiinsa liittyvät toimenpiteet ryhmiteltiin kolmeen toimintavaihtoehtoon, joita verrataan nykykehitysskenaarioon. Vaihtoehtojen ympäristötehokkuus mutta myös niiden täytäntöönpanosta johtuva rasitus ja niiden rajoittavuus lisääntyvät vaihtoehtoa 3 kohti seuraavasti:

·Vaihtoehdon 1 sisältämillä toimenpiteillä vahvistetaan standardointia ja selkeytetään perusvaatimuksia. Nämä toimenpiteet ovat usein ennakkoedellytyksenä muihin ryhmiin kuuluville toimenpiteille.

·Vaihtoehdossa 2 asetetaan pakollisia tavoitteita jätteen vähentämiselle, uudelleenkäytölle tiettyjen alojen osalta sekä kierrätetyn sisällön käytölle muovipakkauksissa, ja lisäksi siinä otetaan käyttöön vaatimuksia kaikkien pakkausten kierrätettävyyden varmistamiseksi vuoteen 2030 mennessä sekä yhdenmukaistetut tuotesäännöt.

·Vaihtoehdossa 3 asetetaan vaihtoehtoa 2 tiukempia pakollisia tavoitteita sekä lisävaatimuksia tuotteille.

Tärkeimmät toimenpidevaihtoehdot, jotka EU:n 27 jäsenvaltion päättäjillä on käytettävissä edellä luetelluilla kolmella osa-alueella, ovat kansalliset jätteen vähentämistavoitteet, talouden toimijoille asetettavat uudelleenkäyttötavoitteet tietyillä aloilla, kierrätettävyyden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet sekä tavoitteet kierrätetyn sisällön käytölle muovipakkauksissa. Mahdollistavista toimenpiteistä etusijalle nousevat pakolliset pantti- ja palautusjärjestelmät sekä merkintäsäännöt, joilla kuluttajia autetaan lajittelussa.

Kuhunkin vaihtoehtoon sisältyvät toimenpiteet on esitetty seuraavassa taulukossa. Toimenpiteiden välisten yhteyksien esille tuomiseksi vaihtoehtoiset toimenpiteet on merkitty samalla numerolla (esimerkiksi M2b ja M2c). Tärkeimpiin toimenpidevaihtoehtoihin kuuluvat toimenpiteet on lihavoitu.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Säädösehdotukseen sisältyvässä rahoitusselvityksessä esitetään ehdotuksen yksityiskohtaiset talousarviovaikutukset sekä tarvittavat henkilöstö- ja hallintoresurssit.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

• Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Asetuksen 1 artiklassa vahvistetaan asetuksen kohde. Artiklassa selitetään, että siinä otetaan käyttöön pakkausten koko elinkaaren kattavia ympäristökestävyys- ja merkintävaatimuksia, joiden mukaisesti pakkauksia voidaan saattaa markkinoille, sekä laajennettua tuottajan vastuuta ja pakkausjätteiden keräystä, käsittelyä ja kierrätystä koskevia vaatimuksia. Artiklassa selitetään, että tällä asetuksella edistetään sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa mutta myös ympäristötavoitteita: sillä pyritään ehkäisemään tai vähentämään pakkausten ja pakkausjätteiden kielteisiä vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Siten asetuksella edistetään siirtymistä kiertotalouteen jätehierarkiaa noudattaen.

Asetuksen 2 artiklassa säädetään, että tätä asetusta sovelletaan kaikkiin pakkauksiin materiaalista riippumatta ja kaikkiin pakkausjätteisiin.

Asetuksen 3 artiklassa vahvistetaan asetuksessa käytetyt määritelmät. Useat näistä määritelmistä ovat peräisin uudesta lainsäädäntökehyksestä (asetus (EY) N:o 765/2008 ja päätös N:o 768/2008/EY), kumotusta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetusta direktiivistä tai voimassa olevasta unionin lainsäädännöstä (kuten jätepuitedirektiivistä ja markkinavalvonta-asetuksesta). Asetuksessa otetaan myös käyttöön joukko uusia määritelmiä erityisesti tämän aloitteen tärkeimpien toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi. Nämä toimenpiteet keskittyvät kierrätettäviin pakkauksiin, kierrätetyn sisällön käyttöön muovipakkauksissa, uudelleenkäytettäviin pakkauksiin ja pakkausjätteen syntymisen ehkäisemiseen.

Asetuksen 4 artiklassa vahvistetaan tässä asetuksessa säädetyt kestävyys- ja merkintävaatimukset täyttävien pakkausten vapaan liikkuvuuden periaate sisämarkkinoilla.

Asetuksen II luku sisältää pakkausten kestävyysvaatimukset.

Asetuksen 5 artiklassa vahvistetaan pakkausten sisältämiä aineita koskevat vaatimukset, erityisesti rajoitus lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuusiarvoisen kromin pitoisuuksille. Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä näiden pitoisuusrajojen alentamiseksi sekä niitä koskevien poikkeusten vahvistamiseksi.

Asetuksen 6 artiklassa säädetään pakkausten kierrätettävyydestä ja vahvistetaan vaatimukset, joiden on täytyttävä kahdessa eri vaiheessa. Tammikuun 1. päivästä 2030 alkaen pakkausten on täytettävä kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit, joita mukautetaan edelleen 1. tammikuuta 2035 alkaen, jotta varmistetaan lisäksi kierrätettävien pakkausten riittävä ja tehokas keräys, lajittelu ja kierrätys (ns. laajamittainen kierrätys). Kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit sekä menetelmät sen määrittämiseksi, onko pakkausten kierrätys laajamittaista, vahvistetaan komission antamissa delegoiduissa säädöksissä. Näiden säännösten soveltaminen alkaa myöhemmin, jotta ehditään antaa tarvittava lainsäädäntö kierrätettävyysvaatimusten täsmentämiseksi ja jotta alan toimijoilla on riittävästi aikaa mukautua uusiin sääntöihin. Lisäksi tässä säännöksessä vahvistetaan sääntö, jonka mukaan tuottajien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden täyttämisestä maksamia rahoitusosuuksia mukautetaan kierrätettävyyden suunnittelun kriteereihin liittyvien kierrätettävyysluokkien perusteella. Kierrätettävyysvaatimuksia päivitetään sisällyttämällä niihin laajamittaisen kierrätykset kynnysarvot, joita sovelletaan vuodesta 2035 alkaen. Lisäksi artiklassa vahvistetaan erityissäännöt innovatiivisille pakkauksille, joiden osalta kierrätettävyysvaatimuksista on toimitettava tiedot vasta viiden vuoden kuluttua siitä, kun pakkaus on saatettu markkinoille ensimmäisen kerran. Asetuksen (EU) 2019/6 4 artiklan ensimmäisen kohdan 25 alakohdassa määritellyt sisäpakkaukset sekä asetuksen (EU) 2017/745 soveltamisalaan kuuluvien lääkinnällisten laitteiden ja asetuksen (EU) 2017/746 soveltamisalaan kuuluvien in vitro ‑diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaalista valmistetut muovipakkaukset vapautetaan tässä artiklassa säädetyistä kierrätettävyysvaatimuksista vuoteen 2034 asti ihmisten ja eläinten terveyteen ja turvallisuuteen liittyvien näkökohtien huomioon ottamiseksi.

Asetuksen 7 artiklassa edellytetään, että 1. tammikuuta 2030 alkaen vähintään tietty osuus kunkin muovipakkausyksikön materiaaleista on oltava kuluttajien tuottamista muovijätteistä peräisin olevaa kierrätettyä sisältöä. Tähän vaatimukseen on tehty tarvittavat poikkeukset erityispakkauksille. Vähimmäisosuutta kasvatetaan 1. tammikuuta 2040 mennessä, ja poikkeukset olisi tarkistettava myöhemmin. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan laskentamenetelmä kuluttajien tuottamista muovijätteistä peräisin olevan kierrätetyn sisällön prosenttiosuudelle, tämän prosenttiosuuden todentamismenetelmä sekä siihen liittyvien teknisten asiakirjojen muoto. Tällä säännöksellä myös siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä kuluttajien tuottamista muovijätteistä peräisin olevan kierrätetyn sisällön vähimmäisprosenttiosuuden muuttamiseksi.

Asetuksen 8 artiklassa yhdessä 3 artiklassa vahvistetun määritelmän kanssa määritellään kriteerit, joiden täyttyessä pakkausta voidaan pitää kompostoituvana. Lisäksi artiklassa säädetään, että suodatinpaperista valmistettujen kahvityynyjen, hedelmiin ja vihanneksiin kiinnitettyjen etikettitarrojen ja erittäin kevyiden muovisten kantokassien on oltava kompostoituvia 24 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Muiden pakkausten on oltava kierrätettäviä lukuun ottamatta kevyitä muovisia kantokasseja, joiden osalta jäsenvaltioille on annettu liikkumavaraa. Lisäksi artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä kompostoituvissa olevien pakkausten luettelon muuttamiseksi.

Asetuksen 9 artiklassa edellytetään, että pakkausten paino ja koko minimoidaan ottaen asianmukaisesti huomioon pakkausten turvallisuus ja käyttökelpoisuus. Tämän velvoitteen noudattaminen osoitetaan teknisillä asiakirjoilla.

Asetuksen 10 artiklassa vahvistetaan uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevat vaatimukset. Yhtenä vaatimuksena on se, että pakkaukset on tarkoitettu ja ne suunnitellaan uudelleenkäytettäviksi tai uudelleentäytettäviksi mahdollisimman monta kertaa ja että tämä otetaan huomioon, kun ne saatetaan markkinoille. Uudelleenkäytettävien pakkausten on myös kuuluttava tämän asetuksen liitteessä VI säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisen uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin.

Asetuksen III luvussa vahvistetaan merkintä- ja tietovaatimukset.

Asetuksen 11 artiklassa edellytetään, että pakkauksiin lisätään lajittelun helpottamiseksi merkintä, jossa on tiedot pakkauksen koostumuksesta. Samat merkinnät lisätään jäteastioihin, jotta kuluttajan on helppo tunnistaa oikea tapa hävittää pakkaus (12 artikla). Lisäksi suunnitellaan yhdenmukaistetut merkinnät, joita valmistajat voivat halutessaan käyttää antaakseen tietoa muovipakkauksessa käytetystä kierrätetystä sisällöstä. Uudelleenkäytettävissä pakkauksissa on oltava QR-koodi tai muu tietoväline, jonka kautta annetaan tarvittavat tiedot pakkauksen uudelleenkäytön mahdollistamiseksi. Komissiolle siirretään valta vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaistetut merkintävaatimukset ja näiden merkintöjen muoto pakkausten ja jäteastioiden merkitsemiseksi sekä pakkausten koostumuksen määrittämiseksi digitaalisen merkintäteknologian avulla.

Asetuksen IV luvussa vahvistetaan talouden toimijoiden velvollisuudet. Se sisältää pääasiassa päätökseen N:o 768/2008/EY 27 perustuvia vakiosäännöksiä. Asetuksen 14 ja 21–28 artikla on kuitenkin syytä mainita erikseen.

Asetuksen 14 artiklassa edellytetään, että pakkausten tai pakkausmateriaalien toimittajat toimittavat valmistajalle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka tämä tarvitsee osoittaakseen pakkauksen vaatimustenmukaisuuden.

Asetuksen 21 artiklassa säädetään, että talouden toimijoiden, jotka toimittavat tuotteita lopullisille jakelijoille tai loppukäyttäjille ryhmä- tai kuljetuspakkauksissa tai sähköisessä kaupankäynnissä käytettävissä pakkauksissa, on varmistettava, että pakkauksessa on tyhjää tilaa enintään 40 prosenttia pakatun tuotteen tai pakattujen tuotteiden tilavuudesta.

Asetuksen 22 artiklassa säädetään, että talouden toimijoiden ei pitäisi saattaa markkinoille pakkauksia asetuksen liitteessä V luetelluissa muodoissa tai siinä lueteltuihin tarkoituksiin. Komissiolle siirretään valta muuttaa tätä luetteloa delegoidulla säädöksellä.

Asetuksen 23 ja 24 artiklassa edellytetään, että se talouden toimija, joka saattaa uudelleenkäytettävän pakkauksen markkinoille, huolehtii, että kyseiselle pakkaukselle on olemassa uudelleenkäyttöjärjestelmä. Myös uudelleenkäytettäviä pakkauksia käyttävien talouden toimijoiden on perustettava kyseisille pakkauksille uudelleenkäyttöjärjestelmä tai osallistuttava tällaiseen järjestelmään. Uudelleenkäyttöjärjestelmää ja uudelleenkäytettävien pakkausten kunnostamista koskevat vaatimukset vahvistetaan asetuksen liitteessä VI.

Asetuksen 25 artiklassa edellytetään, että talouden toimijat, jotka myyvät tuotteita uudelleentäytettäviin pakkauksiin, antavat loppukäyttäjille tietyt tiedot ja huolehtivat siitä, että täyttöpisteet täyttävät liitteessä VI olevassa C osassa asetetut vaatimukset.

Asetuksen 26 artiklassa vahvistetaan useita uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevia tavoitteita eri aloille ja pakkausmuodoille. Siinä myös vahvistetaan vapautukset velvoitteesta täyttää uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevat tavoitteet. Komissio voi antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tarkempia tavoitteita uudelleenkäytölle sekä muita poikkeuksia.

Asetuksen 27 ja 28 artiklassa vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti 26 artiklassa säädettyjen eri uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteiden saavuttaminen lasketaan ja toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan tiedot näiden tavoitteiden saavuttamisesta. Komissio antaa viimeistään 31. joulukuuta 2028 täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan 26 artiklassa säädettyjä tavoitteita koskevat yksityiskohtaiset laskentasäännöt ja ‑menetelmät.

Asetuksen V luvussa (29 artiklassa) säädetään, että kevyiden muovisten kantokassien vuotuinen kulutus on vähennettävä 31. joulukuuta 2025 mennessä enintään 40 kassiin henkilöä kohti. Jäsenvaltiot voivat jättää tätä tavoitetta koskevan velvoitteen ulkopuolelle erittäin kevyet muoviset kantokassit, joita tarvitaan hygieniasyistä tai joita tarjotaan irtoelintarvikkeiden kuluttajapakkauksiksi elintarvikehävikin ehkäisemiseksi.

Tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskeva VI luku sisältää enimmäkseen päätöksestä N:o 768/2008/EY peräisin olevia vakiosäännöksiä siitä, miten pakkausten vaatimustenmukaisuus arvioidaan. Siinä käsitellään seuraavia seikkoja:

–    luotettavien, täsmällisten ja uusittavien menetelmien käyttö testeissä, mittauksissa ja laskelmissa (30 artikla);

–    yhdenmukaistettuihin standardeihin perustuva vaatimustenmukaisuusolettama (31 artikla);

–    komission mahdollisuus hyväksyä yhteisiä teknisiä eritelmiä, kun yhdenmukaistettuja standardeja ei ole saatavilla (32 artikla);

–    vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettely (33 artikla); sekä

–    EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus (34 artikla).

VII luvun aiheena on pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtiminen.

Asetuksen 35 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot nimeävät toimivaltaisen viranomaisen vastaamaan 26–29 artiklasta ja VII luvusta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta.

Asetuksen 36 artikla koskee varhaisvaroituskertomusta, jonka komissio laatii yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa ja jossa tarkastellaan 38 ja 46 artiklassa säädettyjen tavoitteiden edistymistä.

Asetuksen 37 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot sisällyttävät direktiivin 2008/98/EY 28 artiklassa säädettyihin jätehuoltosuunnitelmiinsa luvun, jossa käsitellään pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtimista.

Asetuksen 38 artiklassa edellytetään, että kukin jäsenvaltio vähentää asukasta kohti syntyvän pakkausjätteen määrää vuoden 2018 tasosta asteittain: 5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 10 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja 15 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä esimerkiksi taloudellisten ohjauskeinojen muodossa kannustaakseen siten soveltamaan jätehierarkiaa, jotta ehkäistään pakkausjätteen syntymistä ja minimoidaan pakkausten ympäristövaikutukset.

Asetuksen 39 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat rekisterin, jonka avulla voidaan valvoa, että pakkausten tuottajat noudattavat VII luvussa asetettuja vaatimuksia. Tuottajien, niiden mahdollisesti nimeämien tuottajavastuujärjestöjen tai laajennettua tuottajan vastuuta varten nimettyjen edustajien on rekisteröidyttävä sen jäsenvaltion rekisteriin, jossa asianomainen tuottaja asettaa pakkauksen ensimmäistä kertaa saataville. Tuottajat, jotka eivät ole rekisterissä, eivät saa asettaa pakkauksia saataville jäsenvaltioiden markkinoilla.

Asetuksen 40 artiklassa säädetään, että tuottajalla, joka asettaa pakkauksen ensimmäistä kertaa saataville jonkin jäsenvaltion alueella, on direktiivin 2008/98/EY 8 ja 8 a artiklan mukainen laajennettu tuottajan vastuu pakkauksesta.

Asetuksen 41 artiklassa käsitellään tuottajavastuujärjestöjä. Jos tuottajavastuujärjestöjä on useita, on varmistettava, että ne täyttävät velvoitteensa koko jäsenvaltion alueella.

Asetuksen 42 artiklassa edellytetään, että tuottaja tai nimetty tuottajavastuujärjestö hakee toimivaltaiselta viranomaiselta luvan.

Asetuksen 43 artiklassa jäsenvaltioita vaaditaan huolehtimaan siitä, että kaikkien kuluttajilta, muilta loppukäyttäjiltä tai jätevirroista saatavien pakkausten ja pakkausjätteiden palauttamista ja/tai keräystä varten otetaan käyttöön järjestelmät.

Asetuksen 44 artiklassa edellytetään pantti- ja palautusjärjestelmän käyttöönottoa enintään kolmen litran vetoisille kertakäyttöisille muovisille juomapulloille ja enintään kolmen litran vetoisille kertakäyttöisille, metallista tai alumiinista valmistetuille juomapakkauksille. Siinä myös vahvistetaan poikkeukset tähän sääntöön. Jäsenvaltioiden on varmistettava 1. tammikuuta 2029 mennessä, että kaikki pantti- ja palautusjärjestelmät täyttävät liitteessä X vahvistetut vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää pantti- ja palautusjärjestelmän piiriin myös lasin, ja niiden olisi varmistettava, että kertakäyttöisten pakkausmuotojen, erityisesti kertakäyttöisten lasijuomapullojen, pantti- ja palautusjärjestelmiin voidaan palauttaa myös uudelleenkäytettäviä pakkauksia, jos tämä on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.

Asetuksen 45 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä, joilla kannustetaan lisäämään uudelleenkäytön mahdollistavien järjestelmien käyttöönottoa. Tällainen toimenpide voi olla esimerkiksi pantti- ja palautusjärjestelmien käyttöönotto sellaisille pakkauksille, jotka eivät kuulu 44 artiklassa säädettyjen pantti- ja palautusjärjestelmien piiriin.

Asetuksen 46 artiklassa vahvistetaan pakkausjätteiden kierrätystavoitteet, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava 31. joulukuuta 2025 ja 31. joulukuuta 2030 mennessä. Nämä tavoitteet ovat samat kuin direktiivissä 94/62/EY. Jos jäsenvaltiot lykkäävät vuoden 2025 tavoitteiden saavuttamisen määräaikoja, niiden on toimitettava liitteen XI mukainen täytäntöönpanosuunnitelma. Komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkistamaan täytäntöönpanosuunnitelmansa.

Asetuksen 47 ja 48 artiklassa vahvistetaan 46 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kierrätystavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt.

Asetuksen 49 artiklassa edellytetään, että tuottajat tai tuottajavastuujärjestöt asettavat saataville tietoa pakkausjätteen syntymisen ehkäisemisestä ja sen käsittelystä niiden pakkausten osalta, joita ne toimittavat jäsenvaltion alueella.

Asetuksen 50 artikla koskee jäsenvaltioiden raportointia komissiolle. Niiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot kultakin kalenterivuodelta:

–    kierrätystavoitteiden edistyminen;

–    erittäin kevyiden, kevyiden ja paksujen muovisten kantokassien kulutus;

–    pantti- ja palautusjärjestelmien käyttöönottovelvoitteen piiriin kuuluvien pakkausten keräysaste sekä

–    markkinoille saatetut pakkaukset ja niiden kierrätysasteet kunkin liitteessä II olevan osan 3 taulukossa 3 luetellun pakkausmuodon/‑tyypin osalta.

Asetuksen 51 artiklassa vahvistetaan pakkaustietokantoja ja niiden sisältämiä pakollisia tietoja koskevat säännöt.

Asetuksen VIII luku koskee suojamenettelyjä, ja se perustuu vakiosäännöksiin.

Asetuksen IX luku (57 artikla) koskee ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja erityisesti komission mahdollisuutta antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan julkisia hankintoja koskevat vaatimukset (esimerkiksi tekniset eritelmät sekä valinta- ja myöntämisperusteet) tässä asetuksessa vahvistettujen kestävyysvaatimusten perusteella.

Asetuksen X luku on vakioluku, jossa on delegoituja säädöksiä (58 artikla) ja täytäntöönpanosäädöksiä (59 artikla) koskevia artikloja.

Asetuksen XI luvussa säädetään asetuksen (EU) 2019/1020 ja direktiivin (EU) 2019/904 muuttamisesta.

Asetuksen XII luku on loppusäännöksiä koskeva vakioluku, jossa on artikloja seuraamuksista (62 artikla), kahdeksan vuoden kuluttua asetuksen antamisesta tehtävästä arvioinnista (63 artikla) sekä kumoamis- ja siirtymäsäännöksistä (64 artikla).

2022/0396 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

pakkauksista ja pakkausjätteistä, asetuksen (EU) 2019/1020 ja direktiivin (EU) 2019/904 muuttamisesta sekä direktiivin 94/62/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 28 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 29 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Tuotepakkaukset ovat välttämättömiä, jotta tuotteet voidaan suojata ja jotta ne on helppo kuljettaa valmistuspaikasta käyttö- tai kulutuspaikkaan. Pakkausten sisämarkkinoiden esteiden poistaminen on keskeisen tärkeää, jotta tuotteiden sisämarkkinat voivat toimia. Erilaiset säännöt ja epäselvät vaatimukset aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia talouden toimijoille.

(2)Pakkauksiin myös käytetään suuria määriä ensiömateriaaleja (40 % muoveista ja 50 % papereista käytetään EU:ssa pakkauksiin), ja pakkaukset muodostavat 36 prosenttia kiinteästä yhdyskuntajätteestä. 30 Pakkausten suuret ja jatkuvasti kasvavat tuotantomäärät sekä niiden alhainen uudelleenkäyttöaste ja heikkotasoinen kierrätys muodostavat merkittävän esteen vähähiilisen kiertotalouden toteutumiselle. Näistä syistä tässä asetuksessa olisi vahvistettava pakkausten koko elinkaaren kattavat säännöt, joilla edistetään sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa yhdenmukaistamalla kansallisia toimenpiteitä ja joilla lisäksi ehkäistään ja vähennetään pakkausten ja pakkausjätteiden haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Asetuksessa vahvistettavien jätehierarkian mukaisten toimenpiteiden ansiosta sen pitäisi edistää siirtymistä kiertotalouteen.

(3)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY 31 vahvistetaan jäsenvaltioille asetetut, pakkauksia koskevat vaatimukset. Niihin kuuluvat muun muassa perusvaatimukset, jotka koskevat pakkausten koostumusta sekä niiden uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä. Lisäksi direktiivissä vahvistetaan pakkausten hyödyntämistä ja kierrätystä koskevat tavoitteet.

(4)Direktiivin 94/62/EY toimivuustarkastuksessa 32 vuonna 2014 suositeltiin perusvaatimusten mukauttamista konkreettisemmiksi ja helpommin täytäntöönpantaviksi sekä niiden vahvistamista, minkä katsottiin olevan keskeinen keino parantaa pakkausten ympäristötehokkuutta.

(5)Vihreän kehityksen ohjelman 33 mukaisesti uudessa kiertotalouden toimintasuunnitelmassa 34 sitoudutaan vahvistamaan pakkauksia koskevia perusvaatimuksia, jotta kaikki pakkaukset olisivat uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä, sekä harkitsemaan muita toimenpiteitä (yli-) pakkaamisen ja pakkausjätteen vähentämiseksi, pakkausten uudelleenkäytön ja kierrätettävyyden huomioon ottavan suunnittelun edistämiseksi, pakkausmateriaalien monimutkaisuuden vähentämiseksi ja muovipakkausten kierrätettyjen materiaalien osuutta koskevien vaatimusten käyttöönottamiseksi. Toimintasuunnitelmassa komissio myös sitoutuu arvioimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön EU:n laajuiset merkinnät, jotka helpottavat pakkausjätteen asianmukaista erottelua sen lähteellä.

(6)Muovi on hiili-intensiivisin pakkausmateriaali, ja fossiilisten polttoaineiden kulutuksen kannalta muovijätteen kierrätys on noin viisi kertaa parempi vaihtoehto kuin jätteen polttaminen energian talteenottamiseksi. 35 Kuten muoveja koskevassa EU:n strategiassa 36 todetaan, kiertotalouden toimintasuunnitelmassa sitoudutaan lisäämään kierrätettyjen muovien käyttöä ja edistämään muovien kestävämpää käyttöä. Unionin talousarviolla ja omien varojen järjestelmällä 37 autetaan vähentämään muovipakkausjätteestä johtuvaa ympäristön pilaantumista Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 14 päivänä joulukuuta 2020 annetulla neuvoston päätöksellä (EU, Euratom) 2020/2053 otettiin 1 päivänä tammikuuta 2021 käyttöön kunkin jäsenvaltion tuottaman, kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrän perusteella määritettävä kansallinen rahoitusosuus. Nämä omat varat ovat yksi kannustimista, joilla pyritään vähentämään kertakäyttömuovien kulutusta, lisäämään kierrätystä ja edistämään kiertotaloutta.

(7)Neuvosto korosti joulukuussa 2020 antamissaan päätelmissä 38 , että direktiivin 94/62/EY tarkistuksessa olisi päivitettävä ja laadittava konkreettisempia, tehokkaita ja helposti täytäntöönpantavia säännöksiä, joilla edistetään kestävää pakkaamista sisämarkkinoilla ja minimoidaan pakkaamisen monimutkaisuus, jotta voidaan viedä eteenpäin taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ratkaisuja ja parantaa uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä sekä minimoida huolta aiheuttavat aineet pakkausmateriaaleissa, näin erityisesti elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, ja lisäksi neuvosto korosti, että olisi säädettävä helppotajuisten pakkausmerkintöjen käytöstä informoitaessa kuluttajia pakkausten kierrätettävyydestä ja hävittämisestä lajittelun ja kierrätyksen helpottamiseksi.

(8)Uudesta kiertotaloutta koskevasta toimintasuunnitelmasta 10 päivänä helmikuuta 2021 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa 39 toistettiin, että tavoitteena on tehdä kaikista pakkauksista uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä taloudellisesti kannattavalla tavalla vuoteen 2030 mennessä, sekä kehotettiin komissiota esittämään lainsäädäntöehdotus, jolla pakkauksia ja pakkausjätettä koskevaan direktiiviin sisällytetään jätteen vähentämistä koskevia toimenpiteitä ja tavoitteita sekä kunnianhimoisia keskeisiä vaatimuksia ylipakkaamisen vähentämiseksi myös sähköisessä kaupankäynnissä, kierrätettävyyden parantamiseksi ja pakkausten monimutkaisuuden minimoimiseksi, kierrätysmateriaalien osuuden kasvattamiseksi, vaarallisten ja haitallisten aineiden poistamiseksi vaiheittain sekä uudelleenkäytön edistämiseksi.

(9)Tällä asetuksella täydennetään asetusta [kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva asetus] 40 , jossa pakkaukset eivät muodosta erillistä tuoteryhmää. On kuitenkin muistettava, että asetuksen [kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva asetus] nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä tiettyjen tuotteiden pakkauksille voidaan säätää muita tai yksityiskohtaisempia vaatimuksia, erityisesti pakkausten minimoimiseksi silloin, kun tuotteita suunniteltaessa tai uudelleensuunniteltaessa voidaan vähentää pakkausten ympäristövaikutuksia.

(10)Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin unionissa markkinoille saatettuihin pakkauksiin ja kaikkiin pakkausjätteisiin pakkaustyypistä tai käytetystä materiaalista riippumatta. Oikeudellisen selkeyden vuoksi aiemman direktiivin 94/62/EY mukainen pakkauksen määritelmä olisi muotoiltava uudelleen (muuttamatta määritelmän sisältöä). Kuluttajapakkaus, ryhmäpakkaus ja kuljetuspakkaus olisi määriteltävä yksinään terminologian päällekkäisyyden välttämiseksi. Näin ollen ’kuluttajapakkaus’ vastaa primaaripakkausta, ’ryhmäpakkaus’ sekundaaripakkausta ja ’kuljetuspakkaus’ tertiääripakkausta.

(11)Tuotteita, jotka ovat kiinteä osa varsinaista tuotetta ja jotka ovat välttämättömiä tämän varsinaisen tuotteen säilytykseen, tukemiseen tai säilyttämiseen sen elinkaaren aikana ja joiden kaikki elementit on tarkoitettu käytettäväksi, kulutettavaksi tai poistettavaksi käytöstä yhdessä, ei pitäisi katsoa pakkauksiksi, sillä niiden käyttö on erottamattomasti yhteydessä siihen, että ne ovat osa varsinaista tuotetta. Sitä vastoin kun otetaan huomioon, miten kuluttajat yleensä poistavat käytöstä teepussit, kahvityynyt ja kahvin- tai teenkeittimissä käytettävät yksittäisannospakkaukset – jotka käytännössä poistetaan käytöstä yhdessä varsinaisen tuotteen jäämien kanssa, jolloin tuotejäämät pilaavat kompostoituvat ja kierrätettävät jakeet –, nämä yksittäiset tuotteet olisi katsottava pakkauksiksi. Tämä on linjassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 41 22 artiklassa säädetyn, biojätteen erilliskeräyksen lisäämistä koskevan tavoitteen kanssa. Lisäksi elinkaaren loppuvaihetta koskevien taloudellisten ja toimintaan liittyvien velvoitteiden yhdenmukaisuuden varmistamiseksi myös kaikki kahvin- tai teenkeittimissä käytettävät yksittäisannospakkaukset, jotka ovat välttämättömiä kahvin tai teen säilytykseen, olisi katsottava pakkauksiksi.

(12)Direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan 2 kohdassa vahvistetun jätehierarkian sekä elinkaariajattelun mukaisesti eli ympäristön kannalta parhaan mahdollisen kokonaistuloksen aikaansaamiseksi tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä pyritään vähentämään markkinoille saatettujen pakkausten määrää pienentämällä niiden kokoa ja painoa sekä ehkäisemään pakkausjätteen syntymistä erityisesti minimoimalla pakkausten koko, välttämällä pakkausten turhaa käyttöä ja lisäämällä pakkausten uudelleenkäyttöä. Lisäksi toimenpiteillä pyritään lisäämään kierrätetyn sisällön käyttöä pakkauksissa, erityisesti muovipakkauksissa, joissa kierrätetyn sisällön käyttö on hyvin vähäistä, sekä nostamaan kaikkien pakkausten kierrätysastetta, varmistamaan kierrättämällä saatavien uusioraaka-aineiden korkea laatu ja vähentämään samalla muiden hyödyntämis- ja loppusijoitustapojen käyttöä.

(13)Pakkaukset olisi suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että niiden uudelleenkäyttö tai korkealaatuinen kierrätys on mahdollista ja että niiden ympäristövaikutukset minimoidaan koko niiden elinkaaren ja niiden tuotteiden elinkaaren ajan, joita varten pakkaus on suunniteltu.

(14)Jotta voidaan varmistaa kemikaalien hyvä hallinta niiden koko elinkaaren ajan sekä siirtyminen myrkyttömään talouteen ja kiertotalouteen ja kun otetaan huomioon pakkausten merkitys jokapäiväisessä elämässä, tässä asetuksessa on tarpeen käsitellä pakkausten huolta aiheuttavien aineiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön sekä niiden vaikutuksia laajemmin kestävyyden ja myös kiertotalouden kannalta pakkausten koko elinkaaren ajalta aina valmistusvaiheesta elinkaaren päättymiseen, jätehuolto mukaan lukien. Tämä vastaa myös kiertotalouden toimintasuunnitelman 42 ja kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian 43 tavoitteita. 

(15)Tieteen ja teknologian kehitys huomioon ottaen pakkausten suunnittelussa ja niiden valmistuksessa olisi rajoitettava tiettyjen raskasmetallien ja muiden huolta aiheuttavien aineiden käyttöä. Kuten kestävyyttä edistävässä kemikaalistrategiassa todetaan, huolta aiheuttavia aineita tulisi käyttää mahdollisimman vähän, ne olisi korvattava mahdollisimman pitkälti ja samalla olisi varmistettava, että kaikkein haitallisimpien kemikaalien käytöstä luovutaan asteittain, erityisesti kulutustavaroissa, jos niiden käyttö ei ole yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Pakkausmateriaaleissa tai pakkauksen osissa olevat huolta aiheuttavat aineet olisi siis minimoitava sen varmistamiseksi, että pakkauksilla ja pakkauksista kierrätetyillä materiaaleilla ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön missään vaiheessa niiden elinkaarta.

(16)Saasteettomuustoimintasuunnitelman 44 mukaisesti unionin politiikkojen olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä vahingon lähteellä. Komissio korostaa kestävyyttä edistävässä kemikaalistrategiassa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1907/2006 45 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1272/2008 46 olisi vahvistettava kemikaalien sääntelyn kulmakivinä unionissa ja niitä olisi täydennettävä soveltamalla kemikaalien arviointiin ja hallintaan johdonmukaisia lähestymistapoja voimassa olevassa alakohtaisessa lainsäädännössä. Näin ollen pakkauksissa ja pakkausten osissa olevia aineita rajoitetaan niiden lähteellä ja niitä käsitellään ensisijaisesti asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 ja sen VIII osastossa vahvistettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, jotta voidaan suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä aineen elinkaaren kaikissa vaiheissa, myös jätevaiheessa. On siis syytä muistaa, että kyseisen asetuksen säännöksiä sovelletaan hyväksyttäessä tai muutettaessa rajoituksia, joilla säännellään pakkausten tai pakkausten osien tuotantoa varten valmistettuja tai siinä käytettäviä aineita sekä pakkauksissa tai pakkausten osissa olevien aineiden markkinoille saattamista. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 47 soveltamisalaan kuuluvien pakkausten osalta muistutetaan, että kyseisen asetuksen soveltamisen tarkoituksena on varmistaa pakattujen elintarvikkeiden kuluttajien suojelun korkea taso. 

(17)Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII vahvistettujen rajoitusten sekä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuviin pakkauksiin sovellettavien asetuksen (EY) N:o 1935/2004 säännösten lisäksi on johdonmukaisuuden vuoksi aiheellista säilyttää voimassa olevat rajoitukset, jotka koskevat pakkauksissa tai niiden osissa olevaa lyijyä, kadmiumia, elohopeaa ja kuusiarvoista kromia.

(18)Poikkeukset pakkauksissa tai pakkausten osissa olevan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuusiarvoisen kromin pitoisuustasoista vahvistetaan komission päätöksessä 2001/171/EY 48 ja direktiivin 94/62/EY nojalla hyväksytyssä komission päätöksessä 2009/292/EY 49 , ja nämä poikkeukset olisi säilytettävä myös tässä asetuksessa. Komissiolle olisi kuitenkin siirrettävä valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti näiden poikkeusten muuttamiseksi tai kumoamiseksi sekä tarvittaessa lisäpoikkeusten määrittämiseksi pakkauksissa tai pakkausten osissa olevan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuusiarvoisen kromin pitoisuustasoista tai tässä asetuksessa näiden metallien pitoisuuksille säädettyjen raja-arvojen muuttamiseksi, jotta asetusta voidaan mukauttaa teknologian ja tieteen kehitykseen.

(19)Tämän asetuksen ei pitäisi mahdollistaa aineiden rajoittamista kemikaaliturvallisuuteen tai elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä – lukuun ottamatta lyijyä, kadmiumia, elohopeaa ja kuusiarvoista kromia koskevia rajoituksia, jotka on jo vahvistettu direktiivin 94/62/EY perusteella ja joiden olisi sisällyttävä myös tähän asetukseen –, koska tällaisia rajoituksia käsitellään unionin muussa lainsäädännössä. Sen sijaan tämän asetuksen olisi mahdollistettava pakkauksissa ja pakkausten osissa olevien tai niiden valmistusprosesseissa käytettyjen aineiden rajoittaminen ensisijaisesti muista kuin kemikaali- tai elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä silloin, kun on kyse aineista, jotka vaikuttavat kielteisesti pakkausten kestävyyteen ja haittaavat erityisesti niiden kiertokäyttöä, varsinkin niiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.

(20)Pakkausten suunnittelu kierrätettäviksi siinä vaiheessa, kun niistä tulee pakkausjätettä, on yksi tehokkaimmista tavoista lisätä pakkausten kiertokäyttöä, nostaa pakkausten kierrätysastetta ja lisätä kierrätetyn sisällön käyttöä pakkauksissa. Useille pakkausmuodoille on laadittu kierrätettävyyden suunnittelun kriteereitä osana alan vapaaehtoisia järjestelmiä, ja myös jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tällaisia vaatimuksia laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttamiseksi. Sisämarkkinoiden esteiden ehkäisemiseksi, tasapuolisten toimintaedellytysten mahdollistamiseksi alan toimijoille ja pakkausten kestävyyden edistämiseksi on tärkeää asettaa pakollisia pakkausten kierrätettävyyttä koskevia vaatimuksia yhdenmukaistamalla pakkausten kierrätettävyyden arviointiperusteet ja ‑menetelmät kierrätettävyyden huomioimista suunnittelussa varten laaditun unionin tason menetelmän pohjalta. Jotta saavutettaisiin kiertotalouden toimintasuunnitelmassa asetettu tavoite, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä kaikkien pakkausten olisi oltava kierrätettäviä tai uudelleenkäytettäviä taloudellisesti kannattavalla tavalla, liitteessä II luetelluille pakkausluokille olisi laadittava kierrätettävyysluokat kierrätettävyyden suunnittelun kriteerien pohjalta. Pakkaukset olisi saatettava näiden luokkien mukaisiksi kuitenkin vasta 1 päivään tammikuuta 2030 mennessä, jotta talouden toimijoilla on riittävästi aikaa sopeutua.

(21)Sen arvioiminen, miten kierrätettävyys on huomioitu suunnittelussa, ei vielä itsessään takaa, että pakkaus kierrätetään käytännössä, ja siksi on tarpeen laatia yhdenmukaiset arviointimenetelmät ja perusteet, joiden mukaisesti arvioidaan pakkausten kierrätettävyyttä käytännössä uusinta teknologiaa edustavissa, unionissa tosiasiallisesti käytössä olevissa erilliskeräys-, lajittelu- ja kierrätysprosesseissa ja tällaista infrastruktuuria hyödyntäen. Jäsenvaltioiden ja tarvittaessa talouden toimijoiden toimittamia tätä koskevia tietoja on tarkoitus hyödyntää laajamittaista kierrätettävyyttä koskevien kynnysarvojen laatimisessa ja päivitettäessä tämän perusteella eri pakkausmateriaalien ja ‑luokkien kierrätettävyysluokkia.

(22)Jotta voidaan vahvistaa pakkausten suunnittelua koskevat yhdenmukaistetut säännöt pakkausten kierrätettävyyden varmistamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset pakkausten kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit kullekin pakkausmateriaalille ja ‑luokalle sekä yksityiskohtaiset arviointiperusteet pakkausten laajamittaisen kierrätettävyyden arvioimiseksi, myös muille kuin tässä asetuksessa luetelluille pakkausluokille. Jotta talouden toimijoilla ja jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa kerätä ja toimittaa tarvittavat tiedot laajamittaista kierrätystä koskevan menetelmän laatimiseksi, valmistajien olisi huolehdittava, että pakkaukset kierrätetään laajamittaisesti vuodesta 2035 alkaen. Tämän pitäisi varmistaa, että pakkaukset ovat kierrätettävyyden suunnittelun kriteerien mukaisia ja että ne myös kierrätetään käytännössä uusinta teknologiaa edustavien erilliskeräys-, lajittelu- ja kierrätysprosessien mukaisesti.

(23)Pakkausalan innovoinnin edistämiseksi on aiheellista, että sellaisten pakkausten osalta, joissa olevat innovatiiviset ominaisuudet parantavat merkittävästi pakkausten käyttöä niiden keskeisessä käyttötarkoituksessa ja joihin liittyy todistettavissa olevia ympäristöhyötyjä, kierrätettävyysvaatimusten noudattamisen määräaikaan myönnetään rajallinen viiden vuoden lisäaika. Nämä innovatiiviset ominaisuudet olisi selostettava pakkauksen mukana toimitettavissa teknisissä asiakirjoissa.

(24)Ihmisten ja eläinten terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi on aiheellista, että tiettyjen pakattujen tuotteiden luonteen ja niitä koskevien vaatimusten vuoksi kierrätettävyysvaatimuksia ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY 50 1 artiklassa määriteltyihin pakkauksiin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/6 51 4 artiklan ensimmäisen kohdan 25 kohdassa määriteltyihin sisäpakkauksiin, jotka ovat suorassa kosketuksessa lääkkeeseen, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745 52 soveltamisalaan kuuluvien lääkinnällisten laitteiden ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/746 53 soveltamisalaan kuuluvien in vitro ‑diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettaviin muovipakkauksiin. Näitä poikkeuksia olisi sovellettava 1 päivään tammikuuta 2035 saakka.

(25)Jotkin jäsenvaltiot pyrkivät parantamaan pakkausten kierrätettävyyttä mukauttamalla laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyviä maksuja. Tällaiset aloitteet kansallisella tasolla toteutettuina voivat aiheuttaa sääntelyyn liittyvää epävarmuutta talouden toimijoille, erityisesti niille, jotka toimittavat pakkauksia useissa jäsenvaltioissa. Laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttaminen on kuitenkin myös tehokas taloudellinen ohjauskeino, joka kannustaa kestävämpään pakkaussuunnitteluun ja lisää siten pakkausten kierrätettävyyttä ja joka parantaa samalla sisämarkkinoiden toimintaa. Sen vuoksi on tarpeen yhdenmukaistaa laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttamisperusteet kierrätettävyyden arvioinnissa määritetyn kierrätettävyysluokan perusteella asettamatta kuitenkaan varsinaisia maksujen määriä. Koska maksujen mukauttamisperusteiden olisi oltava yhteydessä pakkausten kierrätettävyysvaatimuksiin, komissiolle on aiheellista siirtää valta hyväksyä yhdenmukaistetut mukauttamisperusteet samaan aikaan kun se vahvistaa yksityiskohtaiset kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit kullekin pakkausluokalle.

(26)Pakkausten kiertokäytön varmistamiseksi pakkaukset olisi suunniteltava ja valmistettava siten, että yhä suurempi osa ensiömateriaaleista voidaan korvata kierrätetyillä materiaaleilla. Kierrätettyjen materiaalien käytön lisääminen tukee kiertotalouden kehittymistä, kun käytössä on hyvin toimivat kierrätettyjen materiaalien markkinat, ja lisäksi se vähentää primaariraaka-aineiden käyttöön liittyviä kustannuksia, riippuvuuksia ja kielteisiä ympäristövaikutuksia sekä mahdollistaa materiaalien resurssitehokkaamman käytön. Kaikista pakkausmateriaaleista kierrätettyjä materiaaleja käytetään vähiten muovipakkauksissa. Tämän korjaamiseksi olisi lisättävä kierrätettyjen muovien käyttöä, ja tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa tämä on asettaa muovipakkausten kierrätetylle sisällölle eri tasoisia pakollisia tavoitteita riippuen erilaisten muovipakkausten käyttötarkoituksesta eli siitä, onko ne valmistettava kontaktimateriaaleista 54 , ja varmistamalla, että tavoitteista tulee sitovia vuoteen 2030 mennessä. Pakkausten kiertokäytön toteuttamiseksi asteittain tavoitteiden tasoa olisi nostettava vuodesta 2040 alkaen.

(27)On syytä täsmentää, että puun kuidutusprosessissa syntyvän paperin ei katsota sisältyvän 3 artiklan ensimmäisen kohdan 43 alakohdan mukaiseen muovin määritelmään.

(28)Jotta voidaan varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden suojelun korkea taso unionin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti ja välttää mahdolliset toimitusvarmuuteen sekä lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden turvallisuuteen kohdistuvat riskit, direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan ensimmäisen kohdan 23 alakohdassa määritellyt pakkaukset ja asetuksen (EU) 2019/6 4 artiklan ensimmäisen kohdan 25 alakohdassa määritellyt sisäpakkaukset sekä asetuksen (EU) 2017/745 soveltamisalaan kuuluvien lääkinnällisten laitteiden ja asetuksen (EU) 2017/746 soveltamisalaan kuuluvien in vitro ‑diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset on aiheellista jättää muovipakkausten kierrätetyn sisällön vähimmäisosuutta koskevan velvoitteen ulkopuolelle. Tätä poikkeusta olisi sovellettava myös direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan ensimmäisen kohdan 24 alakohdassa määriteltyihin ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ja eläinlääkkeiden ulompiin päällyksiin sekä asetuksen (EU) 2019/6 4 artiklan ensimmäisen kohdan 26 alakohdassa määriteltyihin ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ja eläinlääkkeiden ulkopakkauksiin silloin, kun näiden päällysten ja pakkausten on täytettävä erityisvaatimuksia lääkkeen laadun säilyttämiseksi.

(29)Sisämarkkinoiden esteiden välttämiseksi ja velvoitteiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi talouden toimijoiden olisi varmistettava, että kussakin pakkausyksikössä käytetystä muovista tietty vähimmäisprosenttiosuus on kuluttajien tuottamista muovijätteistä peräisin olevaa kierrätettyä sisältöä.

(30)Talouden toimijoille olisi tarjottava taloudellinen kannustin pakkausten sisältämän muovin kierrätetyn sisällön osuuden lisäämiseksi. Paras tapa toteuttaa tämä on varmistaa, että laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyviä maksuja mukautetaan pakkausten kierrätetyn sisällön prosenttiosuuden perusteella. Maksujen mukauttamisen olisi perustuttava yhteisiin sääntöihin, joissa määrätään, miten tällaisten pakkausten kierrätetyn sisällön osuus lasketaan ja todennetaan.

(31)Jotta voidaan varmistaa, että säännöt, joiden mukaan kuluttajien tuottamista muovijätteistä peräisin olevan kierrätetyn sisällön osuus pakkausyksikköä kohti lasketaan ja todennetaan, pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön, ja teknisten asiakirjojen muodon vahvistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäännöksiä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 55 5 artiklan mukaisesti.

(32)Muovipakkausten osalta, paitsi jos ne on valmistettu polyetyleenitereftalaatista (PET), on tarpeen arvioida uudelleen riittävän hyvissä ajoin ennen kierrätettyä sisältöä koskevien vaatimusten soveltamispäivää, missä määrin tällaisille muovipakkauksille soveltuvaa kierrätysteknologiaa on käytettävissä, myös sitä, missä määrin tällaiselle teknologialle on myönnetty lupia asiaa koskevien unionin sääntöjen mukaisesti ja missä määrin sitä on otettu käyttöön käytännössä. Tämän arvioinnin perusteella kierrätettyä sisältöä koskevista vaatimuksista saattaa olla tarpeen säätää poikkeuksia tietyille kontaktimateriaaleista valmistettaville muovipakkauksille tai tarkistaa olemassa olevia poikkeuksia. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti.

(33)Jotta voidaan ottaa huomioon riskit, joita syntyy, jos jotakin tiettyä muovijätettä ei ole riittävästi saatavilla kierrätettäväksi – mikä voisi nostaa hinnat kohtuuttomalle tasolle tai johtaa terveyden, turvallisuuden ja ympäristön kannalta kielteisiin vaikutuksiin –, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä muovipakkausten kierrätetyn sisällön pakollista osuutta koskevien tavoitteiden muuttamiseksi väliaikaisesti. Arvioidessaan tällaisen delegoidun säädöksen perusteita komission olisi arvioitava luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden esittämiä perusteltuja pyyntöjä.

(34)Muiden materiaalien kuin muovin (esimerkiksi lasin ja alumiinin) osalta suuntaus primaariraaka-aineiden korvaamiseksi kierrätetyillä materiaaleilla näkyy selkeästi, ja sen odotetaan jatkuvan oikeudellisen ja taloudellisen ympäristön kehityksen sekä kuluttajien odotusten myötä. Komission olisi kuitenkin seurattava tarkasti kierrätetyn sisällön käyttöä muissa pakkausmateriaaleissa kuin muoveissa ja arvioitava, olisiko aiheellista ehdottaa lisätoimenpiteitä, kuten tavoitteita kierrätetyn sisällön käytön lisäämiseksi muissa kuin muovipakkauksissa.

(35)Biojätevirtaan päätyy usein perinteisiä muoveja ja materiaalien kierrätysvirtoihin kompostoituvia muoveja. Tällainen jätevirtojen sekoittuminen tarkoittaa luonnonvarojen haaskausta ja huonolaatuisempia uusioraaka-aineita, ja sitä olisi ehkäistävä jätteiden lähteellä. Kuluttajille on yhä epäselvempää, miten kompostoituvat muovipakkaukset poistetaan käytöstä asianmukaisesti, ja siksi on perusteltua ja välttämätöntä asettaa selkeät yhteiset säännöt kompostoituvien muovipakkausten käytölle ja määrätä tällaisia pakkauksia käytettäväksi vain silloin, kun niiden käytöstä on selvää hyötyä ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Näin on erityisesti silloin, kun kompostoituvat pakkaukset auttavat biojätteen keräämisessä tai käytöstä poistamisessa.

(36)Tietyssä biohajoavien muovipolymeerien pakkauskäytössä kompostoituvista pakkauksista, jotka päätyvät kompostointilaitoksiin, esimerkiksi anaerobisesti mädätettäviksi valvotuissa olosuhteissa, on todistettavasti hyötyä ympäristön kannalta. Lisäksi niillä jäsenvaltioilla, joissa on käytettävissä tarvittavat jätteenkeräysjärjestelmät ja tarvittava jätteenkäsittelyinfrastruktuuri, olisi oltava jonkin verran liikkumavaraa päättää, määrätäänkö sen alueella kevyet muoviset kantokassit valmistettavaksi kompostoituvista muoveista. Jotta oikean käytöstäpoistamistavan valitseminen ei olisi kuluttajille sekavaa ja kun otetaan huomioon ympäristöhyödyt, joita saadaan aikaan saattamalla hiili osaksi kiertotaloutta, kaikki muut muovipakkaukset olisi kerättävä materiaalien kierrätykseen, ja muovipakkaukset olisi suunniteltava siten, etteivät ne vaikuta muiden jätevirtojen kierrätettävyyteen.

(37)Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä kompostoituvien pakkausten luettelon muuttamiseksi tai laajentamiseksi silloin, kun tämä on perusteltua ja tarkoituksenmukaista kompostoituvien muovien käytöstäpoistoon vaikuttavan teknologian ja sääntelyn kehityksen vuoksi ja sillä erityisellä edellytyksellä, että tällaisten uusien kompostoituvien materiaalien käytöstä on hyötyä ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

(38)Jotta helpotetaan kompostoituvia pakkauksia koskevien vaatimusten noudattamisen arviointia, on tarpeen säätää kompostoituvien pakkausten vaatimustenmukaisuusolettamasta silloin, kun pakkaus on sellaisten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 56 mukaisesti hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen standardien mukainen, joiden tarkoituksena on esittää yksityiskohtaiset tekniset eritelmät kyseisten vaatimusten täyttämiseksi ja kuvata biojätteen käsittelylaitosten, myös anaerobisten mädätysprosessien, todellisia olosuhteita vastaavat parametrit, kuten kompostoitumisaikoja ja epäpuhtauksien sallitut tasot, tieteen ja teknologian viimeisimmän kehityksen mukaisesti.

(39)On syytä muistaa, että kaikkien elintarvikepakkausmateriaaleina käytettävien kompostoituvien pakkausten on täytettävä asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 säädetyt vaatimukset.

(40)Pakkauksia suunniteltaessa niiden koko ja paino olisi minimoitava varmistaen kuitenkin, että pakkaukset täyttävät edelleen tehtävänsä. Pakkauksen valmistajan olisi arvioitava pakkaus tämän asetuksen liitteessä IV lueteltujen pakkauksille asetettujen vaatimusten perusteella. Jotta tämän asetuksen tavoitteet – pakkausten ja pakkausjätteen määrän vähentäminen ja pakkausten kiertokäytön parantaminen sisämarkkinoilla – voidaan saavuttaa, nykyisiä vaatimuksia on syytä täsmentää ja tiukentaa. Sen vuoksi pakkauksille asetettuja vaatimuksia, jotka luetellaan voimassa olevassa yhdenmukaistetussa standardissa EN 13428:2000 57 , olisi muutettava. Vaikka markkinointi ja kuluttajien hyväksyntä ovat edelleen tärkeitä tekijöitä pakkausten suunnittelussa, niiden ei kuitenkaan pitäisi kuulua pakkauksille asetettuihin vaatimuksiin, joilla voidaan yksin perustella pakkauksen painon ja koon kasvattaminen. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa käsityö- ja teollisuustuotteiden tai EU:n maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan järjestelmän mukaisesti rekisteröityjen ja suojattujen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuote-eritelmiin, sillä tällä järjestelmällä edistetään kulttuuriperinnön ja perinteisen taitotiedon suojelua koskevaa unionin tavoitetta. Toisaalta pakkauksen painoa tai kokoa voi olla tarpeen kasvattaa kierrätettävyyden, kierrätetyn sisällön käytön ja uudelleenkäytön takia, ja siksi niiden olisi sisällyttävä pakkauksille asetettuihin vaatimuksiin. Pakkauksia, joissa on kaksinkertaiset seinämät, korotettu sisäpohja tai muita sellaisia ominaisuuksia, joiden tarkoituksena on ainoastaan saada tuotteen tilavuus näyttämään suuremmalta, ei sen sijaan pitäisi saattaa markkinoille, sillä tällaiset eivät täytä pakkausten minimointia koskevaa vaatimusta. Tämän olisi pädettävä myös tarpeettomaan pakkaamiseen eli pakkauksiin, jotka eivät ole tarpeen, jotta pakkaus täyttää tehtävänsä.

(41)Pakkausten minimointia koskevien vaatimusten noudattamiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tyhjän tilan, ryhmäpakkausten ja kuljetuspakkausten, myös sähköisessä kaupankäynnissä käytettävien pakkausten, rajoittamiseen.

(42)Jotta helpotetaan pakkausten minimointia koskevien vaatimusten noudattamisen arviointia, on tarpeen säätää pakkausten vaatimustenmukaisuusolettamasta silloin, kun pakkaus vastaa asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti hyväksyttyjä yhdenmukaistettuja standardeja, joiden tarkoituksena on esittää yksityiskohtaiset tekniset eritelmät kyseisten vaatimusten täyttämiseksi, määrittää mitattavissa olevat suunnittelussa noudatettavat vaatimukset, tarvittaessa myös painoa tai tyhjää tilaa koskevat ylärajat niin tietyille pakkausmuodoille kuin oletusarvoisesti, sekä määrittää pakkausten minimointia koskevan vaatimuksen täyttäviä vakiomuotoisia pakkausmalleja.

(43)Pakkausten kiertokäytön ja kestävän käytön edistämiseksi olisi kannustettava käyttämään uudelleenkäytettäviä pakkauksia ja ottamaan käyttöön uudelleenkäyttöjärjestelmiä. Tätä varten on tarpeen selventää uudelleenkäytettävien pakkausten käsitettä ja varmistaa, että sen yhteydessä mainitaan paitsi pakkausten suunnittelu (pakkaukset olisi suunniteltava siten, että ne kestävät mahdollisimman monta käyttökertaa tai kiertoa ja täyttävät samalla turvallisuus-, laatu- ja hygieniavaatimukset tyhjennettäessä ja täytettäessä) myös tässä asetuksessa säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisten uudelleenkäyttöjärjestelmien käyttöönotto. Jotta helpotetaan uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevien vaatimusten noudattamisen arviointia, on tarpeen säätää pakkausten vaatimustenmukaisuusolettamasta silloin, kun pakkaus on sellaisten asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen standardien mukainen, joiden tarkoituksena on esittää yksityiskohtaiset tekniset eritelmät kyseisten vaatimusten täyttämiseksi sekä määrittää uudelleenkäytettävien pakkausten vaatimukset ja muodot, mukaan lukien käyttökertojen tai kiertojen vaadittu vähimmäismäärä, vakiomuotoiset mallit sekä uudelleenkäyttöjärjestelmiä koskevat vaatimukset, muun muassa hygieniavaatimukset.

(44)On tarpeen jakaa tietoa kuluttajille sekä varmistaa, että heillä on tarvittavat edellytykset poistaa pakkausjäte käytöstä asianmukaisesti. Tämä koskee myös kevyitä ja erittäin kevyitä kompostoituvia muovisia kantokasseja. Parhaiten tämä onnistuu luomalla jätteiden lajittelua helpottava, pakkausten koostumukseen perustuva yhdenmukaistettu merkintäjärjestelmä, jossa samat merkinnät lisätään myös jäteastioihin.

(45)Jotta pakkausjätteiden lajittelu ja käytöstä poistaminen olisi kuluttajille helpompaa, olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettu merkintäjärjestelmä, jossa pakkauksiin ja jäteastioihin merkitään sama tunnus, jonka perusteella kuluttaja tunnistaa oikean jäteastian poistaessaan jätteen käytöstä. Näiden merkintöjen pitäisi mahdollistaa asianmukainen jätehuolto, sillä niiden on tarkoitus antaa kuluttajille tietoa edellä mainittujen pakkausten kompostoituvuudesta erityisesti sekaannuksen välttämiseksi kuluttajien näkökulmasta, sillä kompostoituvat pakkaukset eivät sellaisenaan sovellu kotikompostointiin. Tämän lähestymistavan pitäisi parantaa pakkausjätteen erilliskeräystä ja siten pakkausjätteen kierrätyksen laatua sekä yhdenmukaistaa pakkausjätteiden keräysjärjestelmiä sisämarkkinoilla. Myös pakollisissa pantti- ja palautusjärjestelmissä käytettävät merkinnät on tarpeen yhdenmukaistaa. Koska näissä järjestelmissä kerättäviä jätteitä ei kerätä yhdyskuntajätteen keräysjärjestelmien kautta, kyseisiä merkintöjä ei pitäisi säätää pakollisiksi kuljetuspakkauksissa, sähköisessä kaupankäynnissä käytettäviä pakkauksia lukuun ottamatta.

(46)Pakkauksen kierrätetystä sisällöstä kertovan merkinnän ei pitäisi olla pakollinen, sillä tämä tieto ei ole edellytys pakkauksen asianmukaisen loppukäsittelyn varmistamiseksi. Valmistajien on kuitenkin täytettävä kierrätetylle sisällölle tässä asetuksessa asetetut tavoitteet, ja ne voivat halutessaan antaa kuluttajille tietoa tästä merkitsemällä nämä tiedot pakkauksiinsa. Sen varmistamiseksi, että kierrätetystä sisällöstä tiedotetaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa, siitä kertova merkintä olisi yhdenmukaistettava.

(47)Uudelleenkäytettävissä pakkauksissa olisi oltava QR-koodi tai muu tietoväline, jonka kautta loppukäyttäjälle annetaan tietoa pakkauksen uudelleenkäytettävyydestä, uudelleenkäyttöjärjestelmien saatavuudesta ja keräyspisteiden sijainnista. QR-koodin pitäisi myös mahdollistaa jäljitys ja käyttökertojen ja kiertojen laskeminen. Uudelleenkäytettävät kuluttajapakkaukset olisi myös yksilöitävä selkeästi myyntipaikassa.

(48)Pakkauksissa ei saisi olla useita samaa tarkoittavia merkintöjä. Tämän välttämiseksi silloin, kun muussa unionin lainsäädännössä edellytetään, että pakattua tuotetta koskevat tiedot ovat digitaalisesti saatavilla tietovälineen kautta, tässä asetuksessa edellytettyjen pakkausta koskevien tietojen sekä pakattua tuotetta koskevien tietojen olisi oltava saatavilla saman tietovälineen kautta. Kyseisen tietovälineen olisi oltava tämän asetuksen tai muun sovellettavan unionin lainsäädännön vaatimusten mukainen. Erityisesti silloin, kun pakattu tuote kuuluu [kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan] asetuksen tai muun sellaisen unionin lainsäädännön soveltamisalaan, jossa edellytetään digitaalista tuotepassia, tätä digitaalista tuotepassia olisi käytettävä myös tässä asetuksessa edellytettyjen tietojen antamiseksi.

(49)Tämän asetuksen tavoitteiden täytäntöönpanon tukemiseksi kuluttajia olisi suojeltava harhaanjohtavilta ja sekaannusta aiheuttavilta tiedoilta, kun heille tiedotetaan pakkausten ominaisuuksista ja niiden asianmukaisesta käytöstä poistamisesta, joita varten tässä asetuksessa otetaan käyttöön yhdenmukaistetut merkinnät. Laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän piiriin kuuluvat pakkaukset olisi voitava tunnistaa kaikkialla järjestelmän kattamalla alueella käytössä olevan akkreditointitunnuksen perusteella. Tämän tunnuksen olisi kerrottava kuluttajille ja käyttäjille selkeästi ja yksiselitteisesti pakkauksen kierrätettävyydestä. Joissakin jäsenvaltioissa käytössä oleva Vihreä piste ‑merkki 58 , joka osoittaa, että tuottaja on osallistunut kansallisen pakkausten hyödyntämisjärjestelmän rahoittamiseen, voisi johtaa kuluttajia harhaan, sillä he voisivat luulla, että kaikki tällä tunnuksella merkityt pakkaukset ovat kierrätettäviä.

(50)Jotta voidaan varmistaa merkintävaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joilla jätteiden lajittelua parannetaan edelleen ja joissa vahvistetaan edellytykset pakkausten koostumuksen määrittämiseksi digitaalisen merkintäteknologian avulla sekä yksityiskohtaiset ja yhdenmukaistetut eritelmät tässä asetuksessa käyttöönotettujen, pakkausten ja jäteastioiden merkitsemistä koskevien vaatimusten täyttämiseksi. Näitä eritelmiä laatiessaan komission olisi otettava huomioon tieteellinen ja muu saatavilla oleva tekninen tieto, kuten asiaankuuluvat kansainväliset standardit. Tämän uuden järjestelmän myötä komission päätös 97/129/EY 59 olisi kumottava 42 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä, ja sen sisältö olisi sisällytettävä edellä mainittuun täytäntöönpanosäädökseen.

(51)Talouden toimijoiden olisi varmistettava, että pakkaukset ovat tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Kunkin talouden toimijan olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen mukaan, missä roolissa se on toimitusketjussa, varmistaakseen vaatimusten täyttymisen ja pakkausten vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla sekä parantaakseen pakkausten kestävyyttä.

(52)Valmistajalla on parhaat mahdollisuudet suorittaa tämän asetuksen mukainen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, koska sillä on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin olisi sen vuoksi edelleen kuuluttava yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin.

(53)Olisi varmistettava, että pakkausten tai pakkausmateriaalien toimittajat toimittavat valmistajalle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka tämä tarvitsee osoittaakseen pakkauksen ja pakkausmateriaalien vaatimustenmukaisuuden. Nämä tiedot ja asiakirjat olisi annettava joko paperiversiona tai sähköisesti.

(54)Sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi on tarpeen varmistaa, että unionin markkinoille tulevat kolmansista maista peräisin olevat pakkaukset ovat tämän asetuksen mukaisia riippumatta siitä, tuodaanko ne pelkkinä pakkauksina vai osana pakattua tuotetta. Erityisesti on tarpeen varmistaa, että valmistajat ovat suorittaneet asianmukaiset vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettelyt tällaisten pakkausten osalta. Sen vuoksi tuojien olisi varmistettava, että niiden markkinoille saattamat tuotteet ovat näiden vaatimusten mukaisia ja että valmistajien laatimat asiakirjat ovat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten saatavilla tarkastuksia varten.

(55)Jokaisen tuojan olisi pakkauksia markkinoille saattaessaan ilmoitettava pakkauksessa nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä postiosoitteensa ja, jos saatavilla, sähköiset viestintävälineet, joiden kautta sen voi tavoittaa. Poikkeuksia sovellettaisiin tapauksissa, joissa pakkaukseen ei ole mahdollista lisätä tällaisia merkintöjä.

(56)Kun jakelija asettaa pakkauksen saataville markkinoilla sen jälkeen, kun valmistaja tai tuoja on saattanut sen markkinoille, jakelijan olisi toimittava asianmukaista huolellisuutta noudattaen tämän asetuksen mukaisten sovellettavien vaatimusten suhteen. Jakelijan olisi myös varmistettava, ettei sen suorittama pakkauksen käsittely vaikuta kielteisesti siihen, täyttääkö pakkaus nämä vaatimukset.

(57)Koska jakelijat ja tuojat ovat lähellä markkinoita ja niillä on tärkeä rooli pakkausten vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa, niiden olisi otettava osaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamiin markkinavalvontatehtäviin ja oltava valmiita osallistumaan niihin aktiivisesti toimittamalla kyseisille viranomaisille kaikki asianomaiseen tuotteeseen liittyvät tarvittavat tiedot.

(58)Jos tuoja tai jakelija saattaa pakkauksia markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään tai muuttaa tällaista tuotetta tavalla, joka voi vaikuttaa tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseen, kyseistä tuojaa tai jakelijaa olisi pidettävä valmistajana ja sen olisi huolehdittava valmistajalle kuuluvista velvoitteista.

(59)Pakkausten jäljitettävyyden varmistaminen koko toimitusketjussa helpottaa markkinavalvontaviranomaisten tehtävää jäljittää talouden toimijat, jotka ovat saattaneet markkinoille tai asettaneet markkinoilla saataville vaatimustenvastaisia tuotteita. Sen vuoksi talouden toimijat olisi velvoitettava säilyttämään tiedot liiketoimistaan tietyn ajan.

(60)Ylipakkaamisesta johtuvan pakkausjätteen ongelmaa ei voida ratkaista kokonaan asettamalla pakkausten suunnittelua koskevia velvoitteita. Tiettyjen pakkaustyyppien tapauksessa talouden toimijoille olisi asetettava velvoitteita vähentää tyhjää tilaa niiden käyttäessä tällaisia pakkauksia. Kun kyseessä on ryhmä- tai kuljetuspakkaus tai sähköisessä kaupankäynnissä käytettävä pakkaus, jota käytetään tuotteiden toimittamiseen lopullisille jakelijoille tai loppukäyttäjille, tyhjän tilan osuus pakkauksesta saisi olla enintään 40 prosenttia. Jätehierarkian mukaisesti talouden toimijat, jotka käyttävät kuluttajapakkauksia toimituspakkauksina sähköisessä kaupankäynnissä, olisi voitava vapauttaa tästä velvoitteesta.

(61)Jotta voidaan varmistaa ympäristönsuojelun korkea taso sisämarkkinoilla sekä korkea elintarviketurvallisuuden taso ja hygieniataso ja jotta tuetaan pakkausjätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien tavoitteiden toteutumista, tarpeettomia ja vältettävissä olevia pakkauksia ei pitäisi olla sallittua saattaa markkinoille. Tämän asetuksen liitteessä V esitetään luettelo tällaisista pakkausmuodoista. Tämä luettelon mukauttamiseksi teknologian ja tieteen kehitykseen komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä luettelon muuttamiseksi.

(62)Pakkausten kiertokäyttöä ja kestävää käyttöä koskevan tavoitteen edistämiseksi on tarpeen rajoittaa riskiä siitä, että uudelleenkäytettäviä pakkauksia ei käytännössä käytettäisikään uudelleen, sekä varmistaa, että kuluttajat palauttavat uudelleenkäytettävät pakkaukset. Parhaiten tämä onnistuu velvoittamalla uudelleenkäytettäviä pakkauksia käyttävät talouden toimijat huolehtimaan, että käyttöön otetaan uudelleenkäyttöjärjestelmä, joka mahdollistaa tällaisten pakkausten kierron ja toistuvat käyttökerrat. Jotta tällaisista järjestelmistä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, olisi vahvistettava vähimmäisvaatimukset avoimen ja suljetun kierron järjestelmille. Uudelleenkäytettävien pakkausten teknisissä asiakirjoissa olisi vahvistettava, täyttääkö pakkaus olemassa olevan uudelleenkäyttöjärjestelmän vaatimukset.

(63)Uudelleenkäytettävien pakkausten on oltava turvallisia käyttäjilleen. Sen vuoksi talouden toimijoiden, jotka tarjoavat tuotteitaan uudelleenkäytettävissä pakkauksissa, olisi huolehdittava, että ennen kuin uudelleenkäytettävä pakkaus päätyy uudelleen käyttöön, se kunnostetaan, ja tälle kunnostusprosessille olisi vahvistettava vaatimukset.

(64)Uudelleenkäytettävästä pakkauksesta tulee direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua jätettä, kun sen haltija poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä. Kunnostettavana olevia uudelleenkäytettäviä pakkauksia ei yleensä katsota jätteeksi.

(65)Jätteen syntymisen ehkäisemisen tukemiseksi olisi otettava käyttöön uusi käsite, ’uudelleentäyttö’. Uudelleentäyttö olisi katsottava erityiseksi jätteen syntymistä ehkäiseväksi toimenpiteeksi, jolla osaltaan edistetään uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevia tavoitteita ja joka on edellytyksenä niiden saavuttamiseksi. Kuluttajan omistamat pakkaukset, joita käytetään uudelleentäytön yhteydessä samaan tarkoitukseen kuin pakkauksia (esimerkiksi uudelleenkäytettävät kupit, mukit, pullot tai laatikot), eivät kuitenkaan ole tässä asetuksessa tarkoitettuja pakkauksia.

(66)Kun talouden toimija tarjoaa mahdollisuuden ostaa tuotteen uudelleentäytettävään pakkaukseen, kyseisen talouden toimijan olisi varmistettava, että sen täyttöpisteet täyttävät tietyt vaatimukset kuluttajien terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi. Sen vuoksi talouden toimijan olisi kerrottava, miten varmistetaan kyseisen astian turvallinen uudelleentäyttö ja käyttö, kun kuluttaja käyttää omaa astiaansa uudelleentäyttöä varten. Uudelleentäytön edistämiseksi talouden toimijoiden ei pitäisi jakaa täyttöpisteillä ilmaisia pakkauksia tai pakkauksia, jotka eivät kuulu pantti- ja palautusjärjestelmän piiriin.

(67)Jotta kertakäyttöisten pakkausten kasvavaa osuutta ja pakkausjätteen kasvavaa määrää saadaan vähennettyä, on tarpeen asettaa määrällisiä pakkausten uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteita sellaisilla aloilla, joilla on arvioitu olevan parhaat mahdollisuudet pakkausjätteen vähentämiseen. Näitä aloja ovat mukaan otettavien elintarvikkeiden ja juomien ala sekä suurten kodinkoneiden ja kuljetuspakkausten alat. Tätä on arvioitu esimerkiksi sellaisten tekijöiden perusteella kuin käytettävissä olevat uudelleenkäyttöjärjestelmät, pakkausten tarpeellisuus ja mahdollisuudet täyttää säilytystä, puhtautta, terveyttä, hygieniaa ja turvallisuutta koskevat toiminnalliset vaatimukset. Huomioon otettuja tekijöitä olivat myös tuotteiden ja niiden tuotanto- ja jakelujärjestelmien erot. Näiden tavoitteiden odotetaan edistävän innovointia ja lisäävän uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttöratkaisujen käyttöä. Majoitus- ja ravitsemisalan toimijoiden toimitiloissa ei pitäisi olla sallittua käyttää kertakäyttöpakkauksia sellaisille elintarvikkeille ja juomille, jotka täytetään näihin pakkauksiin ja jotka kulutetaan paikan päällä näissä tiloissa.

(68)Jotta uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevilla tavoitteilla olisi enemmän vaikutusta ja jotta varmistetaan talouden toimijoiden yhdenvertainen kohtelu, nämä tavoitteet olisi asetettava talouden toimijoille. Juomien osalta nämä tavoitteet olisi asetettava myös valmistajille, koska ne päättävät tarjoamiensa tuotteiden pakkausmuodoista. Tavoitteet olisi laskettava uudelleenkäyttö- tai uudelleentäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvien uudelleenkäytettävien pakkausten prosenttiosuutena myynnistä tai, kun kyseessä on kuljetuspakkaus, prosenttiosuutena käyttökerroista. Tavoitteiden olisi oltava materiaalin suhteen neutraaleja. Jotta voidaan varmistaa uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevien tavoitteiden yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädös näiden tavoitteiden laskentamenetelmän vahvistamiseksi.

(69)Tietyt kertakäyttöisten kuljetuspakkausten muodot ovat tarpeettomia, sillä niille on olemassa useita hyvin toimivia uudelleenkäytettäviä vaihtoehtoja. Jotta varmistetaan, että näitä vaihtoehtoja käytetään käytännössä, on aiheellista edellyttää, että kuljetettaessa tuotteita saman talouden toimijan eri toimipaikkojen välillä tai talouden toimijan ja sidosyritysten tai omistusyhteysyritysten välillä talouden toimijat käyttävät ainoastaan uudelleenkäytettäviä kuljetuspakkauksia, kun on kyse esimerkiksi sellaisista pakkausmuodoista kuin kuormalavat, (kokoontaitettavat) muovilaatikot, jäykät ja taipuisat IBC-pakkaukset ja tynnyrit. Tätä velvoitetta olisi samoista syistä sovellettava talouden toimijoihin, jotka kuljettavat tuotteita saman jäsenvaltion sisällä.

(70)Uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteiden saavuttaminen voi tuottaa haasteita pienemmille talouden toimijoille. Sen vuoksi pakkausten uudelleenkäyttötavoitteita koskevasta velvoitteesta olisi vapautettava sellaiset talouden toimijat, jotka saattavat markkinoille vähemmän kuin tietyn määrän pakkauksia, tai jotka kuuluvat komission suosituksen 2003/361/EY 60 mukaisen mikroyrityksen määritelmän piiriin taikka joiden myyntialueiden pinta-ala, kaikki varastointi- ja lähetysalueet mukaan lukien, jää alle tietyn enimmäisrajan. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä muiden tuotteiden uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevien tavoitteiden vahvistamiseksi, uusien poikkeusten vahvistamiseksi muille talouden toimijoille tai tiettyjen pakkausmuotojen vapauttamiseksi uudelleenkäyttö- tai uudelleentäyttötavoitteista, jos hygieniaan, elintarviketurvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuu vakava riski, joka estää näiden tavoitteiden saavuttamisen.

(71)Jotta uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteiden noudattamista voidaan seurata, on tarpeen, että talouden toimijat toimittavat toimivaltaisille viranomaisille tätä koskevat tiedot. Talouden toimijoiden olisi toimitettava vaaditut tiedot kultakin kalenterivuodelta 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava nämä tiedot julkisesti saataville.

(72)Koska muovisten kantokassien kulutus on edelleen suurta ja kun otetaan huomioon tähän liittyvä luonnonvarojen tehoton käyttö ja se, että muoviset kantokassit aiheuttavat roskaantumista, on aiheellista pitää voimassa säännökset, joilla pyritään muovisten kantokassien kulutuksen kestävään vähenemiseen; tämä tavoite on vahvistettu jo Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2015/720 61 . Nykyisten lähestymistapojen erojen ja muovisia kantokasseja koskevien rajoitettujen raportointivaatimusten vuoksi on vaikea arvioida, ovatko toimenpiteet, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kulutuksen vähentämiseksi, olleet riittäviä näiden kassien kulutuksen kestävää vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi tai sitä, ovatko ne lisänneet muuntyyppisten muovisten kantokassien kulutusta. Sen vuoksi on syytä määrittää yhdenmukainen kulutuksen kestävän vähenemisen määritelmä sekä asettaa yhteinen tavoite ja ottaa käyttöön uusia raportointivaatimuksia.

(73)Muovisia kantokasseja koskevan arviointitutkimuksen 62 tulosten perusteella on toteutettava lisätoimenpiteitä kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi ja korvaavien vaihtoehtojen – erittäin kevyiden muovisten kantokassien ja paksumpien, yli 50 mikronin paksuisten muovisten kantokassien – mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi.

(74)Jäsenvaltiot voivat toteuttaa erilaisia toimenpiteitä saavuttaakseen kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävän vähenemisen alueellaan. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua kansallisia vähennystavoitteita, taloudellisten ohjauskeinojen ylläpito tai käyttöönotto sekä kaupan pitämisen rajoituksia, edellyttäen että nämä rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Nämä toimenpiteet voivat vaihdella sen mukaan, mitkä ovat kevyiden muovisten kantokassien ympäristövaikutukset, kun niitä hyödynnetään tai ne poistetaan käytöstä, niiden kompostointiominaisuudet, kestävyys tai erityinen käyttötarkoitus.

(75)Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa vahvistettujen kestävyysvaatimusten tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen, näiden vaatimusten noudattamista olisi mitattava käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaina pidetyt uusinta teknologiaa edustavat menetelmät.

(76)Jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinoilla ei ole kaupan esteitä, pakkausten kestävyyttä koskevat vaatimukset, myös pakkauksissa olevia huolta aiheuttavia aineita sekä kompostoituvia pakkauksia, pakkausten minimointia, uudelleenkäytettäviä pakkauksia ja uudelleenkäyttöjärjestelmiä koskevat vaatimukset, olisi yhdenmukaistettava unionin tasolla. Jotta helpotetaan näiden vaatimusten noudattamisen arviointia, testaus-, mittaus- ja laskentamenetelmät mukaan lukien, on tarpeen säätää pakkausten ja pakattujen tuotteiden vaatimustenmukaisuusolettamasta silloin, kun ne ovat sellaisten asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, joiden tarkoituksena on esittää yksityiskohtaiset tekniset eritelmät kyseisten vaatimusten täyttämiseksi, joilla varmistetaan erityisesti, että pakkausten ja pakattujen tuotteiden elinkaaren yhteydessä on otettu huomioon kuluttajien keskivertokäyttäytyminen, ja joilla estetään vaatimusten tahallinen ja tahaton kiertäminen.

(77)Jos yhdenmukaistettuja standardeja ei ole, valmistajien olisi voitava käyttää niiden sijaan yhteisiä teknisiä eritelmiä täyttääkseen velvoitteensa noudattaa kestävyysvaatimuksia esimerkiksi jos yhdenmukaistetun standardin vahvistamisessa on tarpeettomia viivästyksiä. Lisäksi tähän ratkaisuun olisi voitava turvautua, jos komissio on säilyttänyt rajoituksin tai poistanut asiaa koskevien yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Komission täytäntöönpanosäädöksillä hyväksymien yhteisten teknisten eritelmien noudattamisen tulisi myös luoda vaatimustenmukaisuusolettama.

(78)Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset täytäntöönpanoedellytykset yhteisten teknisten eritelmien käytölle, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan, muutetaan tai kumotaan yhteisiä teknisiä eritelmiä kestävyys- ja merkintävaatimusten sekä uudelleenkäyttöjärjestelmiä koskevien vaatimusten täyttämistä varten ja joilla otetaan käyttöön testaus-, mittaus- tai laskentamenetelmiä.

(79)Johdonmukaisuuden varmistamiseksi unionin muun lainsäädännön kanssa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn olisi oltava sama kuin tähän asetukseen sisältyvä sisäinen tuotannonvalvonnan moduuli, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY 63 esitettyihin moduuleihin.

(80)Pakkauksessa olevaa CE-merkintää ei saisi käyttää osoittamaan, että pakkaus on tämän asetuksen vaatimusten mukainen, vaan sitä olisi käytettävä ainoastaan osoittamaan soveltuvissa tapauksissa, että pakattu tuote on sovellettavan unionin tuotelainsäädännön mukainen. Unionin tuotelainsäädännössä edellytetään yleensä tuotteeseen viittaavan CE-merkinnän kiinnittämistä itse tuotteeseen tai sen pakkaukseen. Jos CE-merkintä vaadittaisiin kiinnittämään pakkaukseen sen osoittamiseksi, että tämän asetuksen vaatimuksia on noudatettu, tämä voisi johtaa sekaannukseen ja väärinymmärryksiin siitä, viittaako merkintä itse pakkaukseen vai pakattuun tuotteeseen, ja viime kädessä se voisi aiheuttaa epävarmuutta kyseisten pakattujen tuotteiden turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta.

(81)Itse pakkauksen yhdenmukaisuus tämän asetuksen vaatimusten kanssa olisi sen sijaan osoitettava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen avulla.

(82)Valmistajien olisi laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa kerrotaan, onko pakkaus tämän asetuksen mukainen. Valmistajilta voidaan edellyttää EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimista myös muun unionin lainsäädännön nojalla. Jotta voidaan varmistaa tehokas tiedonsaanti markkinavalvontaa varten, kaikkien unionin säädösten osalta olisi laadittava yksi ainoa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Talouden toimijoiden hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi tällaisen EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen olisi voitava olla asiakirja, joka koostuu asiaankuuluvista yksittäisistä vaatimustenmukaisuusvakuutuksista.

(83)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 64 säädetään kolmansista maista tuotavien tuotteiden markkinavalvonnan ja valvonnan puitteista. Kyseistä asetusta olisi sovellettava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin pakkauksiin sen varmistamiseksi, että pakkaukset, joihin sovelletaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta unionissa, täyttävät vaatimukset, joilla taataan yleisten etujen suojelun, kuten ihmisten terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelun, korkea taso.

(84)Unionin jätehuoltoa olisi parannettava ympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä sen laadun parantamiseksi, ihmisten terveyden suojelemiseksi, luonnonvarojen harkitun, tehokkaan ja järkevän käytön varmistamiseksi, kiertotalouden periaatteiden edistämiseksi, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi, unionin tuontiresurssiriippuvuuden vähentämiseksi, uusien taloudellisten mahdollisuuksien luomiseksi ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn edistämiseksi. Resurssien tehokkaampi käyttö tuottaisi myös tuntuvia nettosäästöjä unionin yrityksille, viranomaisille ja kuluttajille, samalla kun vähennettäisiin vuosittaisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä.

(85)Direktiivissä 94/62/EY vahvistetuista pakkausten minimointia koskevista vaatimuksista ja tavoitteista huolimatta pakkausjätteen määrä on lisääntynyt sekä absoluuttisesti että asukasta kohden, ja suuntausten perusteella näyttäisi siltä, että pakkausten uudelleenkäyttö ja ‑täyttö vähenee jatkossakin jyrkästi, minkä taustalla on muun muassa mukaan otettavien tuotteiden kulutuksen ja sähköisen kaupankäynnin lisääntyminen. Tuotteiden, materiaalien ja kulutustottumusten kehittyessä kertakäyttöpakkausten, erityisesti kertakäyttömuovin, käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Tämä liittyy vähittäiskaupan toimintaympäristöön, jossa jakeluverkot ovat laajentuneet ja tuotteet valmistetaan ja pakataan nopeilla valmistus- ja pakkauslinjoilla, mikä yhdessä painaa uudelleenkäytön ja ‑täytön markkinoita alaspäin.

(86)Jotta voidaan valvoa ja tarkastaa, että tuottajat ja tuottajavastuujärjestöt noudattavat laajennetun tuottajan vastuun mukaisia velvoitteitaan, jotka koskevat niiden tuotteista peräisin olevien jätteiden keräystä ja käsittelyä, jäsenvaltioiden olisi nimettävä tätä varten yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen.

(87)Jotta voidaan varmistaa velvoitteiden parempi, nopeampi ja yhdenmukaisempi täytäntöönpano jäsenvaltioissa sekä ennakoida täytäntöönpanon mahdolliset heikkoudet, olisi pidettävä voimassa varhaisvaroituskertomuksia koskeva järjestelmä, jonka avulla voidaan havaita puutteet ja toteuttaa toimia ennen kuin tavoitteiden saavuttamisen määräajat umpeutuvat. Tätä järjestelmää, joka on direktiivin 94/62/EY mukaisesti kattanut kierrätystavoitteiden saavuttamisen, olisi laajennettava sisällyttämällä siihen myös pakkausjätteen vähentämistavoitteet, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava vuosiin 2030 ja 2035 mennessä.

(88)Koska pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtiminen on tärkeä osa yleistä jätehuoltoa, jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä direktiivissä 2008/98/EY säädetyn velvoitteen täytäntöönpanemiseksi laadittuihin jätehuoltosuunnitelmiinsa erillinen luku, jossa käsitellään tätä aihetta. Jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden uudelleenkäyttöä koskeviin toimenpiteisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

(89)Tämä asetus perustuu direktiivissä 2008/98/EY vahvistettuihin jätehuoltoa koskeviin sääntöihin ja yleisiin periaatteisiin.

(90)Jätteen syntymisen ehkäiseminen on tehokkain tapa parantaa resurssitehokkuutta ja vähentää jätteiden ympäristövaikutuksia. Sen vuoksi on tärkeää, että talouden toimijat toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä jätteen määrän vähentämiseksi poistamalla käytöstä ylimääräiset pakkaukset, rajoittamalla tiettyjen pakkausmuotojen käyttöä, pidentämällä pakkausten käyttöikää, suunnittelemalla tuotteita uudelleen siten, että niitä varten ei tarvita pakkauksia tai pakkauksia voidaan vähentää, irtotavaramyynti mukaan lukien, sekä siirtymällä kertakäyttöpakkauksista uudelleenkäytettäviin pakkauksiin.

(91)Jotta pakkausjätteen kokonaismäärää saadaan vähennettyä kunnianhimoisesti ja kestävästi, olisi otettava käyttöön asukaskohtaiset pakkausjätteen vähentämistavoitteet vuodeksi 2030. Jos pakkausjätteen määrää vähennetään tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä viisi prosenttia verrattuna vuoteen 2018, tämän tuloksena absoluuttisen kokonaisvähennyksen pitäisi olla koko unionissa keskimäärin noin 19 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2030 perustasoon. Vuoteen 2035 mennessä jäsenvaltioiden olisi vähennettävä pakkausjätteen määrää 10 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna. Tämän myötä pakkausjätteen määrän arvioidaan vähenevän 29 prosenttia vuoden 2030 perustasoon verrattuna. Jotta varmistetaan, että pakkausjätteen vähentämispyrkimyksiä jatketaan myös vuoden 2030 jälkeen, vuodeksi 2035 olisi asetettava tavoitteeksi 10 prosentin vähennys vuoden 2018 tasosta, mikä tarkoittaisi 29 prosentin vähennystä perustasoon verrattuna, ja vuodeksi 2040 tavoitteeksi olisi asetettava 15 prosentin vähennys vuoden 2018 tasosta, mikä tarkoittaisi 37 prosentin vähennystä perustasoon verrattuna.

(92)Jäsenvaltiot voivat näiden tavoitteiden saavuttamiseksi hyödyntää taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, joilla luodaan kannustimia jätehierarkian soveltamiseen, mukaan lukien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien kautta toteutettavat toimenpiteet, sekä edistää uudelleenkäyttöjärjestelmien käyttöönottoa ja tehokasta toimintaa ja kannustaa talouden toimijoita tarjoamaan loppukäyttäjille lisää uudelleentäyttömahdollisuuksia. Nämä toimenpiteet olisi toteutettava rinnakkain muiden tämän asetuksen mukaisten, pakkausten ja pakkausjätteen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden kanssa ja täydentäen näitä muita toimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi pakkausten minimointia koskevat vaatimukset, uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevat tavoitteet, määrälliset raja-arvot sekä kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävää vähentämistä koskevat toimenpiteet. Jäsenvaltiot voivat myös antaa säännöksiä, joilla ylitetään tässä asetuksessa asetetut vähimmäistavoitteet, kunhan ne noudattavat perustamissopimuksessa vahvistettuja yleisiä sääntöjä ja tässä asetuksessa vahvistettuja säännöksiä.

(93)Aiheuttamisperiaatteen noudattamiseksi on syytä asettaa pakkausjätteistä huolehtimista koskevat velvoitteet tuottajille, joilla tarkoitetaan myös valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, joka käytetystä myyntitavasta riippumatta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 65 2 artiklan 7 alakohdassa määritellyt etäsopimukset, asettaa pakkauksen ensimmäistä kertaa saataville ammattimaisesti omalla nimellään tai tavaramerkillään jonkin jäsenvaltion alueella.

(94)Jotta voidaan valvoa, että tuottajat täyttävät taloudelliset ja järjestelyjä koskevat velvoitteensa huolehtia jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa markkinoille saattamistaan pakkauksista peräisin olevista jätteistä, kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarpeen perustaa rekisteri, jota se hallinnoi ja johon tuottajat olisi velvoitettava rekisteröitymään.

(95)Rekisteröintivaatimukset olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman pitkälle kaikkialla unionissa, jotta helpotetaan rekisteröintiä erityisesti tilanteessa, jossa tuottaja asettaa pakkauksia saataville useammassa eri jäsenvaltiossa. Jotta voidaan varmistaa rekisteröintivaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan rekisteröitymistä ja tietojen ilmoittamista rekisteriin varten yhteinen malli, jossa luetellaan yksityiskohtaisesti kaikki ilmoitettavat tiedot.

(96)Perustamissopimuksen 191 artiklan 2 kohdassa esitetyn aiheuttamisperiaatteen mukaisesti on olennaisen tärkeää, että tuottajilla, jotka saattavat unionin markkinoille pakkauksia ja pakattuja tuotteita, on vastuu huolehtia näistä pakkauksista ja pakatuista tuotteista niiden elinkaaren lopussa. On syytä muistaa, että direktiivin 94/62/EY mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä on perustettava laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, jotka ovat tärkeitä siksi, että ne ovat paras keino tämän varmistamiseksi ja niillä voidaan saada aikaan myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä ne voivat vähentää pakkausjätteen määrää ja parantaa sen keräystä ja kierrätystä. Näiden järjestelmien toteuttamistavoissa, toimivuudessa ja tuottajien vastuun laajuudessa on suuria eroja. Sen vuoksi pakkausten tuottajien laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin olisi yleisesti sovellettava direktiivissä 2008/98/EY vahvistettuja laajennettua tuottajan vastuuta koskevia sääntöjä, joita olisi tarvittaessa täydennettävä erityissäännöksillä.

(97)Tuottajien olisi voitava täyttää nämä velvoitteet kollektiivisesti siten, että tuottajavastuujärjestöt ottavat vastuun niiden puolesta. Tuottajien tai tuottajavastuujärjestöjen olisi haettava jäsenvaltiolta lupa toiminnalleen, ja niiden olisi muun muassa dokumentoitava se, että niillä on taloudelliset resurssit laajennetusta tuottajan vastuusta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Vahvistaessaan hallinnollisia ja menettelyllisiä sääntöjä, joiden mukaisesti vaatimusten noudattamisesta yksin vastaavat tuottajat tai siitä kollektiivisesti vastaavat tuottajavastuujärjestöt hakevat lupia, jäsenvaltiot voivat laatia erilaisen menettelyn tuottajille ja tuottajavastuujärjestöille yksittäisten tuottajien hallinnollisen taakan keventämiseksi. On muistettava, että jäsenvaltiot voivat myöntää luvan useille tuottajavastuujärjestöille, sillä niiden välinen kilpailu voi hyödyttää kuluttajia. Lisäksi laatiessaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että jätehuollosta huolehtivien jakelijoiden, viranomaisten tai kolmansien osapuolten kanssa tehdään järjestelyjä, jäsenvaltioiden olisi sallittava alustavien (tai vastaavien) sopimusten tekeminen ja vaadittava, että sitovat sopimukset tehdään vasta kohtuullisen ajan kuluttua luvan myöntämisestä.

(98)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/2065 66 vahvistetaan elinkeinonharjoittajien jäljitettävyyttä koskevat säännöt. Näihin sääntöihin sisältyy erityisesti velvoitteita sellaisten verkkoalustojen tarjoajille, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia unionissa sijaitseville kuluttajille pakkauksia tarjoavien tuottajien kanssa. Jotta estetään vapaamatkustaminen laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita hyödyntämällä, olisi täsmennettävä, miten tällaisten verkkoalustojen tarjoajien olisi täytettävä nämä velvoitteet tämän asetuksen nojalla perustettujen pakkausten tuottajien rekistereiden osalta. Tässä yhteydessä sellaisten asetuksen (EU) 2022/2065 III luvun 4 jakson soveltamisalaan kuuluvien verkkoalustojen, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, tarjoajien olisi hankittava kyseisiltä tuottajilta tieto siitä, noudattavatko nämä tässä asetuksessa säädettyjä laajennettua tuottajan vastuuta koskevia sääntöjä. Pakkauksia verkossa myyvien elinkeinonharjoittajien jäljitettävyyttä koskeviin sääntöihin sovelletaan asetuksessa (EU) 2022/2065 vahvistettuja täytäntöönpanosääntöjä.

(99)Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen mukaisista laajennettua tuottajan vastuuta koskevista toimenpiteistä direktiivin 2008/98/EY ja tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

(100)Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön pakkausjätteille tarkoitettuja palautus- ja keräysjärjestelmiä, jotta tällaiset jätteet ohjataan käsiteltäväksi asianmukaisimmalla tavalla jätehierarkian mukaisesti. Järjestelmien olisi oltava avoimia kaikille halukkaille osapuolille, erityisesti talouden toimijoille ja viranomaisille, ja niitä perustettaessa olisi otettava huomioon ympäristö, kuluttajien terveys, turvallisuus ja hygienia. Palautus- ja keräysjärjestelmiä olisi sovellettava syrjimättömien säännösten mukaisesti myös tuontituotteiden pakkauksiin.

(101)Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava toimenpiteitä sellaisen kierrätyksen edistämiseksi, joka täyttää kierrätysmateriaalien käytölle asiaankuuluvilla aloilla asetetut laatuvaatimukset. Tämä velvoite on erityisen tärkeä muovipakkausten kierrätetyn sisällön vähimmäisprosenttiosuuden kannalta.

(102)On osoitettu, että hyvin toimivat pantti- ja palautusjärjestelmät takaavat erittäin korkean keräysasteen, erityisesti juomapullojen ja ‑tölkkien osalta. Direktiivissä (EU) 2019/904 vahvistetun kertakäyttöisten muovisten juomapullojen erilliskeräystavoitteen saavuttamisen tukemiseksi ja metallisten juomapakkausten korkean keräysasteen nostamiseksi entisestään jäsenvaltioiden on aiheellista ottaa käyttöön pantti- ja palautusjärjestelmiä. Tällaiset järjestelmät parantavat osaltaan suljetun kierron kierrätykseen soveltuvan korkealaatuisen uusioraaka-aineen saatavuutta ja vähentävät juomapakkauksista johtuvaa roskaantumista.

(103)Kertakäyttöisten muovisten juomapullojen ja metallisten juomapakkausten pantti- ja palautusjärjestelmien olisi oltava pakollisia. Jäsenvaltiot voivat myös sisällyttää näiden järjestelmien piiriin muita pakkauksia, erityisesti kertakäyttöisiä lasipulloja, ja niiden olisi varmistettava, että kertakäyttöisten pakkausmuotojen, erityisesti kertakäyttöisten lasisten juomapullojen, pantti- ja palautusjärjestelmät ovat samalla tavalla käytettävissä myös uudelleenkäytettäville pakkauksille, jos tämä on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Jäsenvaltioiden olisi harkittava pantti- ja palautusjärjestelmien käyttöönottoa myös uudelleenkäytettäville pakkauksille. Tällaisissa tilanteissa jäsenvaltioiden olisi voitava antaa säännöksiä, joilla ylitetään tässä asetuksessa asetetut vähimmäisvaatimukset, kunhan ne noudattavat perustamissopimuksessa vahvistettuja yleisiä sääntöjä ja tässä asetuksessa vahvistettuja säännöksiä.

(104)Pantti- ja palautusjärjestelmiä ei kuitenkaan pitäisi soveltaa viinien, maustettujen viinituotteiden, tislattujen alkoholijuomien sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 67 liitteessä I olevassa XVI osassa lueteltujen maidon ja maitotuotteiden pakkauksiin näiden tuotteiden luonteen ja niiden erilaisten tuotanto- ja jakelujärjestelmien vuoksi. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön pantti- ja palautusjärjestelmiä, jotka kattavat myös muut pakkaukset.

(105)Kaikkien pantti- ja palautusjärjestelmien olisi oltava tässä asetuksessa vahvistettujen yleisten vähimmäisvaatimusten mukaisia. Näiden vaatimusten avulla parannetaan yhdenmukaisuutta, ja ne auttavat nostamaan palautusasteita kaikissa jäsenvaltioissa. Vaatimukset on laadittu sidosryhmien näkemysten, asiantuntija-analyysin ja nykyisistä pantti- ja palautusjärjestelmistä opittujen parhaiden käytäntöjen perusteella. Vaatimukset on suunniteltu siten, että ne mahdollistavat innovoinnin ja samalla tietyn joustavuuden, jotta ne voidaan mukauttaa paikallisiin olosuhteisiin.

(106)Jäsenvaltioiden ja kaikkien pantti- ja palautusjärjestelmien käyttöönottoon osallistuvien sidosryhmien olisi pyrittävä siihen, että nämä järjestelmät ovat mahdollisimman yhteentoimivia, sekä tehtävä yhteistyötä, jotta pakkausten palauttaminen olisi kuluttajille mahdollisimman helppoa, erityisesti raja-alueilla, joiden osalta on osoitettu, että palautusasteet jäävät alhaisemmiksi, jos järjestelmät eivät ole yhteentoimivia.

(107)Jäsenvaltiot, jotka saavuttavat ilman pantti- ja palautusjärjestelmää 90 prosentin keräysasteen kohteena olevien pakkaustyyppien osalta kahtena peräkkäisenä tämän velvoitteen voimaantuloa edeltävänä kalenterivuonna, voivat pyytää, ettei niiden tarvitse ottaa käyttöön pantti- ja palautusjärjestelmää.

(108)Jäsenvaltioiden olisi erityisenä pakkausjätteen syntymisen ehkäisemistoimenpiteenä edistettävä aktiivisesti uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttöratkaisuja. Niiden olisi tuettava uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttöjärjestelmien perustamista, seurattava niiden toimintaa ja valvottava hygieniavaatimusten noudattamista. Jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan myös muita toimenpiteitä, kuten ottamaan käyttöön uudelleenkäytettävien pakkausmuotojen pantti- ja palautusjärjestelmiä, tarjoamaan taloudellisia kannustimia tai asettamaan vaatimuksia lopullisille jakelijoille, jotta nämä asettaisivat tietyn prosenttiosuuden muista kuin uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteiden piiriin kuuluvista tuotteista saataville uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai täyttämällä pakkaus uudelleen, edellyttäen, että tällaiset vaatimukset eivät johda sisämarkkinoiden hajanaisuuteen ja luo esteitä kaupalle.

(109)Direktiiviä 94/62/EY muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/852 68 , jossa jäsenvaltioille asetetaan kierrätystavoitteita vuoksi 2025 ja 2030. Nämä tavoitteet ja niiden laskentasäännöt olisi pidettävä voimassa. Lisäksi olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotetaan näiden tavoitteiden saavuttamista. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi pakkausten kestävyysvaatimukset, erityisesti pakkausten kierrätettävyyttä koskevat säännökset. Tästä syystä vuodeksi 2030 asetettujen kierrätystavoitteiden saavuttamisen määräaikoja ei pitäisi voida lykätä.

(110)Direktiivissä 94/62/EY edellytetään, että komissio tarkastelee uudelleen vuodeksi 2030 asetettuja pakkausten kierrätystavoitteita niiden pitämiseksi voimassa tai tarvittaessa tiukentamiseksi. Vuodeksi 2030 asetettuja tavoitteita ei kuitenkaan ole vielä aiheellista muuttaa, koska näyttö osoittaa, että joillakin jäsenvaltioilla on edelleen vaikeuksia myös nykyisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tästä syystä olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla valmistajia kannustetaan saattamaan markkinoille enemmän kierrätettäviä pakkauksia ja autetaan siten jäsenvaltioita saavuttamaan kierrätystavoitteet. Tulevaisuudessa komissiolle olisi toimitettava tiedot useammista kierrätettävistä pakkauksista ja yksityiskohtaisemmat tiedot pakkausvirroista. Näiden tietojen perusteella komissio voi tarkastella tavoitteita uudelleen ja päättää niiden voimassa pitämisestä tai tiukentamisesta. Jotta voidaan ottaa huomioon pakkausten kierrätettävyyden parantamiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset, uudelleentarkastelu olisi tehtävä aikaisintaan tämän asetuksen suunniteltua yleistä arviointia suoritettaessa eli aikaisintaan kahdeksan vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Tässä uudelleentarkastelussa olisi kiinnitettävä huomiota myös mahdollisuuteen ottaa käyttöön uusia, nykyistä yksityiskohtaisempia tavoitteita.

(111)Kierrätystavoitteet olisi laskettava kierrätykseen tulevan pakkausjätteen painon mukaan. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kierrätetystä pakkausjätteestä kerättyjen tietojen luotettavuus ja oikeellisuus. Kierrätetyksi luetun pakkausjätteen punnitsemisen olisi yleensä tapahduttava siinä vaiheessa, kun pakkausjäte tulee kierrätykseen. Hallinnollisen rasitteen keventämiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava tiukkoja ehtoja soveltaen ja yleissäännöstä poiketen määrittää kierrätetyn pakkausjätteen paino punnitsemalla mahdollisen lajittelun tulos, jota oikaistaan ennen jätteen tuloa kierrätykseen tapahtuvan hävikin keskimääräisellä hävikkiasteella. Materiaalin hävikkiä, joka tapahtuu ennen kuin jäte tulee kierrätykseen, esimerkiksi lajittelun tai muun valmistelutoimen tuloksena, ei pitäisi sisällyttää kierrätetyksi ilmoitetun jätteen määrään. Kyseinen hävikki voidaan määrittää sähköisten rekisterien, teknisten eritelmien, eri jätevirtojen keskimääräisten hävikkiasteiden laskemista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen tai muiden vastaavien toimenpiteiden perusteella. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava tällaisista toimenpiteistä laaduntarkastusraporteissa, jotka on liitettävä tietoihin, jotka ne toimittavat komissiolle jätteen kierrätyksestä. Keskimääräiset hävikkiasteet olisi määritettävä mieluiten yksittäisten lajittelulaitosten tasolla, ja ne olisi ilmoitettava erilaisten tärkeimpien jätelajien, jätteen eri lähteiden (kuten kotitaloudet tai kauppa), eri keräysjärjestelmien ja erilaisten lajitteluprosessien mukaan. Keskimääräisiä hävikkiasteita olisi käytettävä ainoastaan tapauksissa, joissa muuta luotettavaa tietoa ei ole saatavilla, erityisesti jätteen siirron ja viennin yhteydessä. Kierrätetyksi ilmoitetun jätteen painosta ei pitäisi vähentää materiaalien tai aineiden painohävikkiä, joka aiheutuu kierrätystoimeen, jonka aikana pakkausjäte tosiasiallisesti uudelleenkäsitellään tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi, sisältyvistä mekaanisista tai kemiallisista muuntamisprosesseista.

(112)Kun kierrätysasteen laskentaa sovelletaan biohajoavan pakkausjätteen aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn, aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan jätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi edellyttäen, että tällaisen käsittelyn tulosta käytetään kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena. Tällaisen käsittelyn tuloksena saadaan useimmiten kompostia tai mädätettä, mutta myös muunlainen tuotos voidaan ottaa huomioon edellyttäen, että se sisältää vastaavan määrän kierrätettyä sisältöä suhteessa käsitellyn biohajoavan pakkausjätteen määrään. Muissa tapauksissa biohajoavan pakkausjätteen uudelleenkäsittelyä materiaaleiksi, joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi, jotka loppukäsitellään tai joita on määrä käyttää muihin toimiin, jotka eivät ole kierrätystä ja joilla on sama tarkoitus kuin jätteen hyödyntämisellä, ei kierrätyksen määritelmän mukaisesti olisi otettava huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(113)Kun pakkausjätemateriaalit lakkaavat olemasta jätettä ennen tosiasiallista uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, tällaiset materiaalit olisi luettava kierrätetyiksi edellyttäen, että ne on tarkoitus uudelleenkäsitellä tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko niiden alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi, maantäyttöön tai jotka loppukäsitellään taikka joita on määrä käyttää muihin toimiin, jotka eivät ole kierrätystä ja joilla on sama tarkoitus kuin jätteen hyödyntämisellä, ei olisi otettava huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(114)Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa huomioon jätteenpolton jälkeen erotettujen metallien kierrätys, sen mukaan, mikä on pakkausjätteen osuus poltetusta jätteestä, mikäli kierrätetyt metallit täyttävät tietyt sääntöjen vahvistamisesta jätettä koskevien tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY mukaisesti annetussa komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2019/1004 69 vahvistetut laatuvaatimukset.

(115)Kun pakkausjätettä viedään unionista kierrätystä varten, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1013/2006 70 .

(116)Koska uudelleenkäytön avulla vältetään saattamasta markkinoille uusia pakkauksia, ensimmäistä kertaa markkinoille saatetut uudelleenkäytettävät kuluttajapakkaukset ja uudelleenkäyttöä varten korjatut puupakkaukset olisi otettava huomioon kutakin pakkauslajia koskevien kierrätystavoitteiden saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää tätä mahdollisuutta laskeakseen kierrätystavoitteiden mukautetun tason ottamalla huomioon enintään viisi prosenttiyksikköä sellaisten ensimmäistä kertaa markkinoille saatettujen uudelleenkäytettävien kuluttajapakkausten keskimääräisestä osuudesta edeltävien kolmen vuoden aikana, jotka on käytetty uudelleen osana uudelleenkäyttöjärjestelmää.

(117)Tuottajien ja tuottajavastuujärjestöjen olisi osaltaan aktiivisesti annettava loppukäyttäjille, erityisesti kuluttajille, tietoa pakkausjätteen syntymisen ehkäisemisestä ja siitä huolehtimisesta. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä muun muassa tiedot pakkausten uudelleenkäyttöä varten toteutettujen järjestelyjen saatavuudesta ja pakkausmerkintöjen merkityksestä sekä muita ohjeita pakkausjätteiden oikeaoppisesta käytöstä poistamisesta. Tuottajien olisi myös kerrottava loppukäyttäjille, että heillä on tärkeä rooli pakkausjätteen ympäristön kannalta optimaalisen jätehuollon varmistamisessa. Tietojen antamisessa kaikille loppukäyttäjille ja pakkauksia koskevassa raportoinnissa olisi hyödynnettävä nykyaikaista tietotekniikkaa. Tiedot olisi annettava joko perinteisin keinoin, kuten sisä- ja ulkotiloihin esille pantavilla julisteilla ja sosiaalisen median kampanjoilla, tai innovatiivisemmilla tavoilla, kuten pakkaukseen kiinnitetyillä QR-koodeilla, joiden avulla pääsee verkkosivustoille.

(118)Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kultakin kalenterivuodelta tiedot kierrätystavoitteiden edistymisestä. Kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava tiedot myös erittäin kevyiden ja paksujen muovisten kantokassien kulutuksesta, jotta voidaan arvioida, onko näiden kassien kulutus lisääntynyt kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden seurauksena. Erittäin paksujen kantokassien vuotuista kulutusta koskevien tietojen toimittamisen olisi oltava jäsenvaltioille vapaaehtoista. Jotta voidaan arvioida jäsenvaltioiden käyttöönottamien pakollisten pantti- ja palautusjärjestelmien vaikuttavuutta tai sitä, ovatko jäsenvaltioille myönnetyt poikkeukset tällaisten järjestelmien käyttöönottovelvoitteesta perusteltuja, on tärkeää saada tietoa näiden järjestelmien kattamien pakkausten keräysasteesta jäsenvaltioiden toimittamien tietojen kautta.

(119)Laajamittaisen kierrätettävyyden arviointimenetelmän laatimiseksi jäsenvaltioiden olisi myös toimitettava tiedot pakkausjätteiden kierrätysasteista pakkausmateriaalien ja ‑tyyppien mukaan eriteltyinä, erilliskerätyn pakkausjätteen määristä pakkausmateriaalien mukaan eriteltyinä, markkinoille saatettujen pakkausjätteiden määristä materiaalin ja pakkaustyypin mukaan eriteltyinä sekä käytettävissä olevasta lajittelu- ja kierrätyskapasiteetista. Nämä tiedot olisi toimitettava vuosittain.

(120)Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tiedot komissiolle sähköisesti yhdessä laaduntarkastusraportin kanssa. Lisäksi kierrätystavoitteita koskeviin tietoihin olisi liitettävä kertomus, jossa kuvaillaan, mitä toimenpiteitä on toteutettu tehokkaan pakkausjätteiden laadunvalvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmän luomiseksi.

(121)Jotta voidaan varmistaa raportointivelvoitteiden yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt kierrätystavoitteiden edistymisen laskentaa ja tätä koskevien tietojen todentamista varten, pantti- ja palautusjärjestelmän piiriin kuuluvien pakkausten erilliskeräysasteet sekä laajamittaisen kierrätettävyyden arviointimenetelmää varten tarvittavat tiedot. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä olisi myös vahvistettava säännöt syntyneen pakkausjätteen määrän määrittämiseksi sekä tietojen toimitusmuoto. Lisäksi niissä olisi vahvistettava menetelmä kevyiden muovisten kantokassien vuotuisen kulutuksen laskemiseksi henkilöä kohti sekä näiden tietojen toimitusmuoto, sillä näitä tietoja tarvitaan muovisten kantokassien seurantaa ja niitä koskevien olennaisten vaatimusten moitteettoman täytäntöönpanon tueksi, erityisesti sen varmistamiseksi, että erityyppisiä muovisia kantokasseja koskevat pakolliset tiedot toimitetaan eriteltyinä. Tällä täytäntöönpanosäädöksellä olisi korvattava komission päätökset (EU) 2018/896 71 ja 2005/270/EY 72 .

(122)Jotta jäsenvaltioiden ja komission on mahdollista seurata tässä asetuksessa vahvistettujen tavoitteiden täytäntöönpanoa, jäsenvaltioiden olisi perustettava pakkauksia koskevia tietokantoja ja huolehdittava niiden toiminnasta.

(123)Kestävyysvaatimusten täytäntöönpanoa on olennaista valvoa, jotta voidaan taata tasapuolinen kilpailu ja varmistaa, että tämän asetuksen odotetut hyödyt ja sen panos unionin ilmasto-, energia- ja kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseen toteutuvat. Sen vuoksi markkinavalvonnan ja unionin markkinoille saapuvien tuotteiden valvonnan horisontaalisista puitteista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1020 73 olisi sovellettava pakkauksiin, joille on tämän asetuksen nojalla asetettu kestävyysvaatimuksia.

(124)Pakkaus olisi saatettava markkinoille ainoastaan, jos se ei aiheuta tunnettua riskiä ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Jotta kestävyysvaatimusten erityisluonne voidaan ottaa paremmin huomioon sekä varmistaa, että markkinavalvontatoimissa keskitytään tällaisten vaatimusten noudattamatta jättämiseen, riskin aiheuttava pakkaus olisi tätä asetusta sovellettaessa määriteltävä pakkaukseksi, joka voi vaikuttaa haitallisesti ympäristöön tai muihin kyseisillä vaatimuksilla suojattuihin yleisiin etuihin, koska se ei täytä kestävyysvaatimusta tai koska vastuussa oleva talouden toimija ei noudata kestävyysvaatimusta.

(125)Olisi otettava käyttöön menettely, jolla asianomaisille osapuolille ilmoitetaan riskin aiheuttavien pakkausten osalta suunnitelluista toimenpiteistä. Siinä olisi myös annettava jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuus toimia aikaisessa vaiheessa tällaisten pakkausten suhteen yhteistyössä asianomaisten talouden toimijoiden kanssa. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä sen määrittämiseksi, ovatko vaatimustenvastaisia tuotteita koskevat kansalliset toimenpiteet perusteltuja.

(126)Markkinavalvontaviranomaisilla olisi oltava oikeus vaatia talouden toimijoita toteuttamaan korjaavia toimia, jos havaitaan, että pakkaus ei ole kestävyys- ja merkintävaatimusten mukainen tai että talouden toimija on rikkonut muita pakkausten markkinoille saattamista tai markkinoilla saataville asettamista koskevia sääntöjä. Jotta voidaan varmistaa talouden toimijoille asetetun, korjaavia toimia koskevan vaatimuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä sen määrittämiseksi, ovatko kansalliset toimenpiteet perusteltuja.

(127)Jos ihmisten terveyteen kohdistuu riskejä, markkinavalvontaviranomaisten ei tulisi arvioida pakkausmateriaalista ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuvaa riskiä, joka kohdistuu myös näihin pakkausmateriaaleihin pakattuihin tuotteisiin, vaan ne ilmoittavat siitä viranomaisille, joilla on toimivalta valvoa tällaisia riskejä ja jotka on nimetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 74 , asetuksen (EU) 2017/745, asetuksen (EU) 2017/746, direktiivin 2001/83/EY tai asetuksen (EU) 2019/6 mukaisesti.

(128)Julkisten hankintojen osuus unionin BKT:stä on 14 prosenttia. Ilmastoneutraaliuden saavuttamista, energia- ja resurssitehokkuuden parantamista sekä kansanterveyttä ja luonnon monimuotoisuutta suojelevaan kiertotalouteen siirtymistä koskevien tavoitteiden edistämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joilla se voi asianmukaisissa tapauksissa velvoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2014/24/EU 75 ja 2014/25/EU 76 määriteltyjä hankintaviranomaisia ja ‑yksiköitä mukauttamaan hankintansa erityisten ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien kriteerien tai tavoitteiden mukaisiksi. Vapaaehtoisuuteen verrattuna pakollisten kriteerien tai tavoitteiden pitäisi varmistaa, että julkisten varojen käytöllä on mahdollisimman suuri vipuvaikutus kestävyyden kannalta parempien pakkausten kysynnän lisäämiseksi. Näiden kriteerien olisi oltava avoimia, objektiivisia ja syrjimättömiä.

(129)Komissiolle tällä asetuksella siirrettyä täytäntöönpanovaltaa, joka ei liity sen määrittämiseen, ovatko jäsenvaltioiden vaatimustenvastaisten pakkausten osalta toteuttamat toimenpiteet perusteltuja vai eivät, olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(130)Unionin markkinoille tulevien pakkausten osalta olisi ensisijaisesti pyrittävä siihen, että markkinavalvontaviranomaiset ja talouden toimijat tekevät yhteistyötä markkinoilla. Vaikka asetuksen (EU) 2019/1020 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyjen viranomaisten toimet voivat kohdistua mihin tahansa unionin markkinoille tuleviin pakkauksiin, niiden olisi keskityttävä ensisijaisesti pakkauksiin, joihin sovelletaan markkinavalvontaviranomaisten toteuttamia kieltotoimenpiteitä. Jos markkinavalvontaviranomaiset toteuttavat tällaisia kieltotoimenpiteitä eivätkä nämä toimenpiteet rajoitu kansalliselle alueelle, kyseisten viranomaisten olisi toimitettava unionin markkinoille tulevien tuotteiden valvontaa varten nimetyille viranomaisille tarvittavat tiedot tällaisten vaatimustenvastaisten pakkausten tunnistamiseksi rajalla, mukaan lukien tiedot pakatuista tuotteista ja talouden toimijoista, jotta unionin markkinoille tuleviin tuotteisiin voidaan soveltaa riskiperusteista lähestymistapaa. Tällaisissa tapauksissa tulli pyrkii tunnistamaan ja pysäyttämään tällaiset pakkaukset rajalla.

(131)Valvontaprosessin optimoimiseksi ja keventämiseksi unionin ulkorajoilla on tarpeen mahdollistaa automaattinen tiedonsiirto markkinavalvontaa koskevan tieto- ja viestintäjärjestelmän (ICSMS) ja tullijärjestelmien välillä. Tietoja olisi siirrettävä kahdessa eri tilanteessa ja kahteen eri tarkoitukseen. Ensinnäkin tiedot kieltotoimenpiteistä, joita markkinavalvontaviranomaiset ovat päättäneet toteuttaa havaittuaan vaatimustenvastaisen pakkauksen, olisi toimitettava markkinavalvontaa koskevasta tieto- ja viestintäjärjestelmästä tullille, jotta ulkorajoilla suoritettavaa valvontaa varten nimetyt viranomaiset voivat käyttää näitä tietoja sellaisten pakkausten tunnistamiseksi, jotka voivat kuulua näiden kieltotoimenpiteiden soveltamisalaan. Tähän ensin mainittuun tiedonsiirtoon olisi käytettävä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 77 36 artiklassa säädettyä sähköistä tullialan riskinhallinta- ja valvontajärjestelmää, sanotun rajoittamatta tullialan riskinhallintaympäristön mahdollista tulevaa kehitystä. Toiseksi tilanteessa, jossa tulliviranomaiset havaitsevat vaatimustenvastaisia pakkauksia, on tarpeen toteuttaa asianhallintatoimenpiteitä muun muassa keskeyttämistä koskevan ilmoituksen, markkinavalvontaviranomaisten päätöksen ja tullin toteuttamien toimien tulosten välittämiseksi. Tämän tiedonsiirron osalta voidaan käyttää EU:n tullialan yhdennettyä palveluympäristöä tietojen siirtämiseksi markkinavalvontaa koskevan tieto- ja viestintäjärjestelmän ja kansallisten tullijärjestelmien välillä.

(132)Jotta voidaan varmistaa markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten välisen viestinnän yhteenliittämisen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään menettelysäännöt ja yksityiskohtaiset täytäntöönpanojärjestelyt tätä yhteenliittämistä varten, mukaan lukien yhteenliittämisen toiminnot ja tietokokonaisuudet sekä tietojen käsittely, henkilötietojen käsittely, luottamuksellisuus ja rekisterinpito kyseisen yhteenliittämisen yhteydessä.

(133)Antaessaan delegoituja säädöksiä perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti komission olisi toteutettava valmisteluvaiheessa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja nämä kuulemiset olisi toteutettava paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 78 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Näitä delegoituja säädöksiä laatiessaan komission olisi otettava huomioon tieteellinen tai muu saatavilla oleva tekninen tieto, mukaan lukien asiaankuuluvat kansainväliset standardit.

(134)Sen varmistamiseksi, että direktiivin (EU) 2019/904 tuotevaatimusten noudattamista voidaan seurata ja valvoa ja että niihin sovelletaan asianmukaista markkinavalvontaa, asetusta (EU) 2019/1020 olisi muutettava sisällyttämällä direktiivi (EU) 2019/904 sen soveltamisalaan. Muovisten juomapullojen kierrätetyn sisällön osuutta koskevat, 1 päivänä tammikuuta 2030 voimaan tulevat vaatimukset olisi poistettava direktiivistä (EU) 2019/904, koska tätä asiaa säännellään yksinomaan tällä asetuksella. Myös näitä vaatimuksia vastaavat raportointivelvoitteet olisi poistettava.

(135)Jotta voidaan lisätä luottamusta markkinoille saatettuihin pakkauksiin erityisesti kestävyysvaatimusten noudattamisen osalta, talouden toimijoille, jotka saattavat markkinoille vaatimustenvastaisia pakkauksia tai jotka jättävät noudattamatta niille asetettuja velvoitteita, olisi määrättävä seuraamuksia. Tästä syystä on tarpeen, että jäsenvaltiot säätävät kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, jos tätä asetusta ei noudateta.

(136)Komission olisi tehtävä tätä asetusta koskeva arviointi. Arviointi olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan nojalla tehtävä viiden eri kriteerin eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja unionin tason lisäarvon perusteella, ja sen olisi oltava pohjana mahdollisten jatkotoimien vaikutusten arvioinneille. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksista pakkausten ympäristökestävyyteen ja sisämarkkinoiden toimintaan.

(137)On tarpeen antaa riittävästi aikaa, jotta talouden toimijat voivat täyttää tähän asetukseen perustuvat velvollisuutensa ja jotta jäsenvaltiot voivat perustaa sen soveltamisessa tarvittavan hallintoinfrastruktuurin. Tämän asetuksen soveltamista olisi siksi myös lykättävä päivään, jona valmistelut on voitu kohtuudella saattaa päätökseen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pk-yritysten tukemiseen niille tässä asetuksessa asetettujen velvoitteiden ja vaatimusten noudattamisessa muun muassa siten, että komissio antaa talouden toimijoille ohjeita vaatimusten noudattamisen helpottamiseksi keskittyen erityisesti pk-yrityksiin.

(138)Näiden sitoumusten täyttämiseksi sekä kunnianhimoisen ja yhdenmukaisen pakkauksia koskevan kehyksen luomiseksi on tarpeen antaa asetus, jossa vahvistetaan pakkauksia koskevat vaatimukset, jotka kattavat koko niiden elinkaaren. Direktiivi 94/62/EY olisi sen vuoksi kumottava.

(139)Jotta jäsenvaltiot voisivat toteuttaa tarvittavat hallinnolliset toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat huolehtia lupamenettelyjen järjestämisestä samalla kun huolehditaan jatkuvuudesta talouden toimijoiden kannalta, tämän säädöksen soveltamista olisi lykättävä.

(140)Direktiivi 94/62/EY olisi kumottava tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen. Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen ja jatkuvuus siihen asti, että komissio hyväksyy uudet säännöt tämän asetuksen nojalla, sekä jatkuvuus unionin omien varojen järjestelmän soveltamisessa kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvien omien varojen osalta, tietyt kyseisen direktiivin mukaiset velvollisuudet, jotka liittyvät merkintöihin, kierrätystavoitteisiin ja tietojen toimittamiseen komissiolle, olisi pidettävä voimassa tietyn ajan.

(141)Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli parantaa tuotteiden ympäristökestävyyttä ja varmistaa pakkausten vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla vaan ne voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa ainoastaan unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku
Yleiset säännökset

1 artikla
Kohde

1.Tässä asetuksessa vahvistetaan pakkausten koko elinkaaren kattavia ympäristökestävyys- ja merkintävaatimuksia, joiden mukaisesti pakkauksia voidaan saattaa markkinoille, sekä laajennettua tuottajan vastuuta ja pakkausjätteiden keräystä, käsittelyä ja kierrätystä koskevia vaatimuksia.

2.Tällä asetuksella edistetään sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa yhdenmukaistamalla pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevia kansallisia toimenpiteitä, jotta ehkäistään kaupan esteiden syntyminen sekä kilpailun vääristyminen ja rajoittuminen unionissa ja samalla ehkäistään tai lievennetään pakkausten ja pakkausjätteiden haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen sekä pyritään varmistamaan ympäristönsuojelun korkea taso.

3.Tällä asetuksella edistetään kiertotalouteen siirtymistä vahvistamalla direktiivin 2008/98/EY 4 artiklassa säädetyn jätehierarkian mukaisia toimenpiteitä.

2 artikla 
Soveltamisala

1.Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin pakkauksiin riippumatta käytetystä materiaalista sekä kaikkiin pakkausjätteisiin, joita käytetään tai jotka syntyvät teollisuudessa, muussa valmistuksessa, vähittäiskaupassa tai jakelussa, toimistoissa, palvelujen tarjoamisessa tai kotitalouksissa. 

2.Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta pakkausten turvallisuutta ja laatua koskevien, pakattujen tuotteiden osalta terveyden suojelua ja hygieniaa koskevien ja kuljetuksiin liittyvien vaatimusten sekä direktiivin 2008/98/ETY mukaisten, vaarallisen jätteen jätehuoltoon liittyvien säännösten noudattamista.

3 artikla
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)’pakkauksella’ mistä tahansa materiaaleista koostuvaa tuotetta, joka on tarkoitettu tuotteiden säilytykseen tai suojaamiseen sekä mahdollistamaan niiden käsittelyn, toimituksen tai esillepanon ja joka voidaan luokitella johonkin erilaisista pakkausmuodoista sen tehtävän, materiaalin ja rakenteen perusteella, mukaan lukien:

a)tuotteet, jotka ovat välttämättömiä varsinaisen tuotteen säilytykseen, tukemiseen tai säilyttämiseen sen elinkaaren aikana mutta jotka eivät kuitenkaan ole kiinteä osa varsinaista tuotetta ja jotka on tarkoitettu käytettäväksi, kulutettavaksi tai poistettavaksi käytöstä yhdessä varsinaisen tuotteen kanssa;

b)edellä a alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden osat ja niihin liitetyt lisäosat, jotka on liitetty näihin tuotteisiin;

c)edellä a alakohdassa tarkoitettuun tuotteeseen suoraan ripustetut tai kiinnitetyt lisäosat, jotka täyttävät pakkauksen tehtävän mutta jotka eivät kuitenkaan ole kiinteä osa varsinaista tuotetta ja jotka on tarkoitettu käytettäväksi, kulutettavaksi tai poistettavaksi käytöstä yhdessä varsinaisen tuotteen kanssa;

d)tuotteet, jotka on suunniteltu ja tarkoitettu täytettäväksi myyntipaikalla, edellyttäen, että ne täyttävät pakkauksen tehtävän;

e)kertakäyttötuotteet, jotka myydään ja täytetään tai on suunniteltu ja tarkoitettu täytettäväksi myyntipaikalla, edellyttäen, että ne täyttävät pakkauksen tehtävän;

f)teepussit ja kahvityynyt, jotka ovat välttämättömiä tee- tai kahvituotteen säilytykseen ja jotka on tarkoitettu käytettäväksi ja poistettavaksi käytöstä yhdessä varsinaisen tuotteen kanssa;

g)kahvin- tai teenkeittimissä käytettävät yksittäisannospakkaukset, jotka ovat välttämättömiä kahvi- tai teetuotteen säilytykseen ja jotka on tarkoitettu käytettäväksi ja poistettavaksi käytöstä yhdessä varsinaisen tuotteen kanssa;

2)’kuluttajapakkauksella’ pakkausta, joka on tarkoitettu myyntipaikalla loppukäyttäjälle tai kuluttajalle myytävän, tuotteesta ja pakkauksesta koostuvan yksikön säilytykseen;

3)’ryhmäpakkauksella’ pakkausta, joka on tarkoitettu tietystä määrästä myyntiyksiköitä koostuvan ryhmän säilytykseen myyntipaikalla riippumatta siitä, myydäänkö se sellaisenaan loppukäyttäjälle vai käytetäänkö sitä ainoastaan hyllyjen täyttämisen helpottamiseksi myyntipaikalla tai varastointi- tai jakeluyksikkönä, ja joka on mahdollista poistaa tuotteesta ilman, että tuotteen ominaisuudet muuttuvat;

4)’kuljetuspakkauksella’ pakkausta, jonka tarkoituksena on helpottaa myyntiyksiköiden tai ryhmäpakkausten tietyn määrän käsittelyä ja kuljetusta siten, että voidaan välttää niiden fyysistä käsittelyä ja kuljetusvaurioita, mukaan lukien sähköisessä kaupankäynnissä käytettävät pakkaukset mutta lukuun ottamatta maantie-, rautatie-, meri- ja lentokuljetuksissa käytettäviä kontteja;

5)’sähköisessä kaupankäynnissä käytettävällä pakkauksella’ kuljetuspakkausta, jota käytetään tuotteiden toimittamiseen verkkokaupassa tai muussa etämyynnissä loppukäyttäjälle;

6)’asettamisella saataville markkinoilla’ pakkauksen toimittamista liiketoiminnan yhteydessä unionin markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;

7)’markkinoille saattamisella’ pakkauksen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;

8)’talouden toimijalla’ valmistajaa, pakkauksen toimittajaa, maahantuojaa, jakelijaa, lopullista jakelijaa tai jakelupalvelujen tarjoajaa;

9)’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa pakkauksia omalla nimellään tai tavaramerkillään taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa pakkauksia ja joka käyttää tällaisia pakkauksia tuotteiden säilytykseen tai suojaamiseen taikka mahdollistamaan niiden käsittelyn, toimituksen tai esillepanon omalla nimellään tai tavaramerkillään ilman, että näitä pakkauksia on aiemmin saatettu markkinoille;

10)’tuottajalla’ valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, joka käytetystä myyntitavasta riippumatta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 2 artiklan 7 alakohdassa määritellyt etäsopimukset, asettaa pakkauksen ensimmäistä kertaa saataville ammattimaisesti omalla nimellään tai tavaramerkillään jonkin jäsenvaltion alueella;

11)’toimittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa pakkauksia tai pakkausmateriaaleja valmistajalle, joka käyttää näitä pakkauksia tuotteiden säilytykseen tai suojaamiseen taikka mahdollistamaan niiden käsittelyn, toimituksen tai esillepanon omalla nimellään tai tavaramerkillään;

12)’maahantuojalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuotavan pakkauksen tai pakatun tuotteen unionin markkinoille;

13)’jakelijalla’ muuta sellaista toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai maahantuojaa, joka asettaa pakkauksen tai pakatun tuotteen saataville markkinoilla;

14)’valtuutetulla edustajalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät valmistajalle tämän asetuksen nojalla kuuluvien velvoitteiden osalta;

15)’laajennettua tuottajan vastuuta varten nimetyllä edustajalla’ oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa tuottaja asettaa pakkauksen ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla ja joka ei ole sama kuin tuottajan sijoittautumisjäsenvaltio, ja jonka tuottaja on nimennyt direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti täyttämään kyseisen tuottajan tämän asetuksen VII luvun mukaiset velvoitteet;

16)’lopullisella jakelijalla’ jakelijaa, joka toimittaa pakattuja tuotteita tai tuotteita, jotka voidaan ostaa uudelleentäyttämällä, loppukäyttäjille;

17)’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii muussa kuin elinkeino- tai ammattitoimintaansa kuuluvassa tarkoituksessa;

18)’loppukäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asuu unionissa tai on sijoittautunut unioniin ja jonka saataville tuote on asetettu kuluttajana taikka ammattimaisena loppukäyttäjänä teollisessa tai ammattitoiminnassa ja joka ei enää aseta kyseistä tuotetta saataville markkinoilla samassa muodossa;

19)’yhdistelmämateriaalipakkauksella’ pakkausyksikköä, joka on tehty kahdesta tai useammasta eri materiaalista, joita ei voi erottaa käsin ja jotka muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden, lukuun ottamatta merkintöjä varten sekä sulkimissa ja sineteissä käytettyjä materiaaleja;

20)’pakkausjätteellä’ direktiivin 2008/98/EY 3 artiklassa säädetyn jätteen määritelmän soveltamisalaan kuuluvia pakkauksia tai pakkausmateriaaleja, lukuun ottamatta tuotantojäännöksiä;

21)’pakkausjätteen syntymisen ehkäisemisellä’ toimenpiteitä, jotka toteutetaan ennen kuin pakkauksista tai pakkausmateriaaleista tulee pakkausjätettä ja jotka vähentävät pakkausjätteen määrää ja joilla pyritään siihen, että tuotteiden säilytykseen tai suojaamiseen taikka niiden käsittelyn, toimituksen tai esillepanon mahdollistamiseen tarvitaan vähemmän tai ei lainkaan pakkauksia;

22)’uudelleenkäytöllä’ tointa, jonka avulla uudelleenkäytettävä pakkaus voidaan käyttää uudelleen samassa tarkoituksessa, jota varten se on suunniteltu;

23)’kertakäyttöisellä pakkauksella’ muuta kuin uudelleenkäytettävää pakkausta;

24)’kierrolla’ uudelleenkäytettävän pakkauksen kiertoa siitä hetkestä, jona se saatetaan markkinoille sen tuotteen kanssa, jonka säilyttämiseen, suojaamiseen, käsittelyyn, toimittamiseen tai esillepanoon se on tarkoitettu, siihen hetkeen, jona se on valmis käytettäväksi uudelleen uudelleenkäyttöjärjestelmässä tarkoituksena toimittaa se uudelleen loppukäyttäjille yhdessä tuotteiden kanssa;

25)’käyttökerralla’ pakkauksen siirtymistä täyttövaiheesta tyhjennysvaiheeseen joko osana kiertoa tai yksittäisenä käyttökertana;

26)’uudelleenkäyttöjärjestelmällä’ organisatorisia, teknisiä tai taloudellisia järjestelyjä, jotka mahdollistavat uudelleenkäytön joko suljetun tai avoimen kierron järjestelmässä; pantti- ja palautusjärjestelmät, joiden kautta pakkauksia kerätään uudelleenkäyttöä varten, katsotaan osaksi ’uudelleenkäyttöjärjestelmiä’;

27)’kunnostuksella’ toimenpidettä, joka on toteutettava uudelleenkäytettävän pakkauksen palauttamiseksi käyttökelpoiseksi sen uudelleenkäyttöä varten;

28)’uudelleentäytöllä’ prosessia, jossa loppukäyttäjä täyttää oman astiansa, joka täyttää pakkauksen tehtävän, yhdellä tai useammalla lopullisen jakelijan tarjoamalla tuotteella kaupallisen liiketoimen yhteydessä;

29)’täyttöpisteellä’ paikkaa, jossa lopullinen jakelija tarjoaa loppukäyttäjille tuotteita, jotka voidaan ostaa uudelleentäyttämällä pakkaus;

30)’majoitus- ja ravitsemisalalla’ Euroopan unionin tilastollisessa toimialaluokituksessa 79 (NACE Rev. 2) tarkoitettua majoitus- ja ravitsemistoimintaa;

31)’kierrätettävyyden suunnittelulla’ pakkausten, myös pakkausten yksittäisten osien, suunnittelua siten, että varmistetaan, että pakkaukset voidaan kierrättää uusinta teknologiaa edustavilla keräys-, lajittelu- ja kierrätysprosesseilla;

32)’laajamittaisella kierrätyksellä’ keräystä, lajittelua ja kierrätystä olemassa olevilla, uusinta teknologiaa edustavilla infrastruktuureilla ja prosesseilla, jotka kattavat vähintään 75 prosenttia unionin väestöstä, mukaan lukien 47 artiklan 5 kohdan vaatimusten mukaiset unionista viedyt pakkausjätteet;

33)’pakkausluokalla’ materiaalin ja pakkauksen erityisen rakenteen yhdistelmää, joka määrittää, onko pakkaus kierrätettävissä uusinta teknologiaa edustavilla keräys-, lajittelu- ja kierrätysprosesseilla, ja jolla on merkitystä kierrätettävyyden suunnittelun kriteerien määrittelyssä;

34)’liitetyllä osalla’ pakkauksen osaa, joka voi olla erillinen pakkausyksikön pääosasta ja koostua eri materiaalista mutta joka on kiinteä osa pakkausyksikköä ja sen toimintaa ja jota ei tarvitse erottaa pakkausyksikön pääosasta, jotta tuote voidaan kuluttaa, ja joka tavallisesti poistetaan käytöstä samanaikaisesti pakkausyksikön kanssa, joskaan ei välttämättä samalla tavalla;

35)’erillisellä osalla’ pakkausyksikön pääosasta erillistä pakkauksen osaa, joka voi koostua eri materiaalista ja joka on erotettava kokonaan ja pysyvästi pakkausyksikön pääosasta tuotteen esille saamiseksi ja joka tavallisesti poistetaan käytöstä erikseen ennen pakkausyksikköä;

36)’pakkausyksiköllä’ kokonaista yksikköä, mukaan lukien kaikki liitetyt tai erilliset osat, jotka yhdessä täyttävät pakkauksen tehtävän, joka voi olla esimerkiksi tuotteen säilyttäminen tai suojaaminen tai sen käsittelyn, toimituksen, varastoinnin, kuljetuksen tai esillepanon mahdollistaminen, mukaan lukien sellaiset ryhmä- tai kuljetuspakkausten muodostamat erilliset yksiköt, jotka poistetaan käytöstä ennen myyntipaikalle asettamista;

37)’innovatiivisella pakkauksella’ pakkausmuotoa, jonka valmistuksessa on hyödynnetty uusia materiaaleja, uudenlaista suunnittelua tai uusia tuotantoprosesseja, minkä myötä pakkaus täyttää tehtävänsä, joita ovat esimerkiksi tuotteen säilyttäminen tai suojaaminen tai sen käsittelyn, toimituksen tai esillepanon mahdollistaminen, huomattavasti paremmin ja millä saadaan aikaan todistettavissa olevia ympäristöhyötyjä, pois lukien pakkaukset, jotka on muunneltu olemassa olevista pakkauksista yksinomaan tuotteiden esillepanon ja kaupan pitämisen parantamiseksi;

38)’uusioraaka-aineella’ materiaalia, joka on saatu kierrätysprosessien tuloksena ja jolla voidaan korvata primaariraaka-aineita;

39)’kuluttajien tuottamilla muovijätteillä’ muovijätettä, joka on peräisin markkinoille saatetuista muovituotteista;

40)’kontaktimateriaalipakkauksella’ pakkausta, joka on tarkoitettu käytettäväksi asetuksen (EY) N:o 1831/2003, (EY) N:o 1935/2004, (EY) N:o 767/2009, (EY) N:o 1223/2009, (EU) 2017/745, (EU) 2017/746, (EU) 2019/4 tai (EU) 2019/6 taikka direktiivien 2001/83/EY tai 2008/68/EY soveltamisalaan kuuluvissa pakkauksissa;

41)’kompostoituvalla pakkauksella’ pakkausta, joka pystyy hajoamaan fyysisesti, kemiallisesti, termisesti tai biologisesti siten, että 47 artiklan 4 kohdan mukaisesti suurin osa syntyneestä kompostista hajoaa lopulta hiilidioksidiksi, mineraalisuoloiksi, biomassaksi ja vedeksi eikä estä erilliskeräystä ja kompostointiprosessia tai ‑toimintaa, jossa se käsitellään teollisesti valvotuissa olosuhteissa;

42)’kertakäyttöisillä muovisilla juomapulloilla’ direktiivin (EU) 2019/904 liitteessä olevassa F osassa lueteltuja juomapulloja;

43)’muovilla’ asetuksen (EY) N:o 1907/2006 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua polymeeriä, johon on saatettu lisätä lisäaineita tai muita aineita ja joka soveltuu pakkauksen päärakenneosaksi, lukuun ottamatta luonnonpolymeerejä, joita ei ole kemiallisesti muunnettu;

44)’muovisilla kantokasseilla’ kantokahvallisia tai kantokahvattomia muovista valmistettuja kantokasseja, joita tarjotaan kuluttajille tuotteiden myyntipaikassa;

45)’kevyillä muovisilla kantokasseilla’ muovisia kantokasseja, joiden paksuus on alle 50 mikronia;

46)’erittäin kevyillä muovisilla kantokasseilla’ muovisia kantokasseja, joiden paksuus on alle 15 mikronia;

47)’paksuilla muovisilla kantokasseilla’ muovisia kantokasseja, joiden paksuus on 50–99 mikronia;

48)’erittäin paksuilla muovisilla kantokasseilla’ muovisia kantokasseja, joiden paksuus on yli 99 mikronia;

49)’jäteastioilla’ säiliöitä, astioita ja säkkejä, joita käytetään jätteen varastointiin ja keräämiseen;

50)’pantilla’ kiinteää rahasummaa, joka ei ole osa pakatun tai pakkaukseen täytetyn tuotteen hintaa ja joka kerätään loppukäyttäjältä tämän ostaessa tällaisen tietyn jäsenvaltion pantti- ja palautusjärjestelmän kattaman pakatun tai pakkaukseen täytetyn tuotteen ja jonka loppukäyttäjä voi lunastaa palauttamalla pantillisen pakkauksen tätä varten perustettuun keräyspisteeseen;

51)’pantti- ja palautusjärjestelmällä’ järjestelmää, jossa loppukäyttäjältä veloitetaan kyseisen järjestelmän kattaman pakatun tai pakkaukseen täytetyn tuotteen oston yhteydessä pantti, joka palautetaan loppukäyttäjälle, kun pantillinen pakkaus palautetaan tätä varten perustettuun keräyspisteeseen;

52)’teknisellä eritelmällä’ asiakirjaa, jossa määrätään tekniset vaatimukset, jotka tuotteen, prosessin tai palvelun on täytettävä;

53)’yhdenmukaistetulla standardilla’ asetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä standardia;

54)’vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla’ prosessia, jolla osoitetaan, täyttyvätkö pakkaukselle tässä asetuksessa säädetyt kestävää kehitystä, turvallisuutta, merkintöjä ja tietojen antamista koskevat vaatimukset;

55)’tuottajavastuujärjestöllä’ oikeussubjektia, joka taloudellisesti taikka taloudellisesti ja toiminnallisesti huolehtii laajennettuun tuottajan vastuuseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä useiden tuottajien puolesta;

56)’elinkaarella’ pakkauksen peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä käyttöiän vaiheita raaka-aineen hankinnasta tai luonnonvaroista saamisesta loppusijoitukseen;

57)’riskin aiheuttavalla pakkauksella’ pakkausta, joka ei täytä jotakin tässä asetuksessa tai tämän asetuksen nojalla asetettua vaatimusta, lukuun ottamatta 56 artiklan 1 kohdassa lueteltuja vaatimuksia, ja joka voi siksi vaikuttaa haitallisesti ympäristöön tai muihin kyseisellä vaatimuksella suojattuihin yleisiin etuihin;

58)’vakavan riskin aiheuttavalla pakkauksella’ riskin aiheuttavaa pakkausta, jonka katsotaan arvioinnin, asiaankuuluvan vaatimustenvastaisuuden asteen tai siihen liittyvän haitan perusteella edellyttävän markkinavalvontaviranomaisten nopeita toimia, myös tapauksissa, joissa vaatimustenvastaisuuden vaikutukset eivät ole välittömiä;

59)’verkkoalustalla’ asetuksen (EU) 2022/2065 3 artiklan ensimmäisen kohdan i alakohdassa määriteltyä verkkoalustaa;

60)’jätteellä’ direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdassa määriteltyä jätettä, lukuun ottamatta kunnostettavia uudelleenkäytettäviä pakkauksia.

’Huolta aiheuttavan aineen’ ja ’tietovälineen’ määritelmien osalta sovelletaan [kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan] asetuksen [2] artiklan [28 ja 30 kohtaa].

’Jätehuollon’, ’keräyksen’, ’erilliskeräyksen’, ’laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän’, ’uudelleenkäyttöön valmistelun’ ja ’kierrätyksen’ määritelmien osalta sovelletaan direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan ensimmäisen kohdan 9, 10, 11, 21, 16 ja 17 alakohtaa.

’Markkinavalvonnan’, ’markkinavalvontaviranomaisen’, ’huolintapalvelujen tarjoajan’, ’korjaavan toimen’, ’palautusmenettelyn’, ’markkinoilta poistamisen’ ja ’riskin’ määritelmien osalta sovelletaan asetuksen (EU) 2019/1020 3 artiklan ensimmäisen kohdan 3, 4, 11, 16, 22, 23 ja 18 alakohtaa.

Liitteessä I on ohjeellinen luettelo 1 alakohdan mukaiseen pakkauksen määritelmään kuuluvista tuotteista.

4 artikla
Vapaa liikkuvuus

1.Pakkaus voidaan saattaa markkinoille ainoastaan, jos se on tämän asetuksen mukainen.

2.Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää sellaisten pakkausten markkinoille saattamista, jotka täyttävät tämän asetuksen 5–10 artiklassa vahvistetut kestävyysvaatimukset.

3.Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää sellaisten pakkausten markkinoille saattamista, jotka täyttävät tämän asetuksen 11 artiklassa vahvistetut merkintä- ja tietovaatimukset.

4.Jos jäsenvaltio päättää pitää voimassa tai ottaa käyttöön tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäksi muita, kansallisia kestävyys- tai tietovaatimuksia, nämä vaatimukset eivät saa olla ristiriidassa tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten kanssa eivätkä jäsenvaltiot saa kieltää, rajoittaa tai estää sellaisten pakkausten markkinoille saattamista, jotka täyttävät tämän asetuksen vaatimukset, sillä perusteella, että kyseisiä kansallisia vaatimuksia ei ole noudatettu.

5.Tämän asetuksen 11 artiklassa säädettyjen merkintävaatimusten lisäksi jäsenvaltiot voivat asettaa muita merkintävaatimuksia laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän tai muun kuin 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pantti- ja palautusjärjestelmän yksilöimiseksi.

6.Jäsenvaltiot eivät saa estää asettamasta messuilla, näyttelyissä tai vastaavissa tapahtumissa näytteille pakkauksia, jotka eivät ole tämän asetuksen mukaisia, jos niiden yhteydessä ilmoitetaan näkyvällä merkinnällä selvästi, että kyseiset pakkaukset eivät ole tämän asetuksen mukaisia ja että niitä ei ole myytävänä ennen kuin ne on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

II Luku
Kestävyysvaatimukset

5 artikla
Pakkauksissa olevia aineita koskevat vaatimukset

1.Pakkausta valmistettaessa on huolehdittava siitä, että huolta aiheuttavien aineiden käyttö ja pitoisuudet pakkausmateriaalissa ja sen osissa ovat mahdollisimman vähäiset, myös mitä tulee niiden esiintymiseen jätteiden käsittelyn seurauksena syntyvissä päästöissä tai muissa jätteiden käsittelyn tuotoksissa, kuten uusioraaka-aineissa, tuhkassa tai muussa loppusijoitettavassa materiaalissa.

2.Pakkauksissa tai niiden osissa käytetyistä aineista peräisin olevan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuusiarvoisen kromin yhteispitoisuudet eivät saa ylittää 100:aa mg/kg, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII vahvistettujen kemikaaleja koskevien rajoitusten tai soveltuvissa tapauksissa asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 vahvistettujen, elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia pakkauksia koskevien rajoitusten ja erityistoimenpiteiden soveltamista.

3.Edellä 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen on osoitettava liitteen VII mukaisesti laadituissa teknisissä asiakirjoissa.

4.Tämän asetuksen 6 artiklan 5 kohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetut kierrätettävyysvaatimukset eivät saa rajoittaa aineiden esiintymistä pakkauksissa tai pakkausten osissa ensisijaisesti kemikaaliturvallisuuteen liittyvistä syistä. Näissä säädöksissä on tarvittaessa käsiteltävä sellaisia huolta aiheuttavia aineita, jotka haittaavat niissä pakkauksissa olevien materiaalien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, joissa näitä aineita esiintyy, ja niissä on yksilöitävä kyseiset aineet sekä niihin liittyvät edellytykset ja rajoitukset.

5.Tieteen ja teknologian kehityksen huomioon ottamiseksi komissio voi antaa 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen muuttamiseksi siten, että

a)alennetaan pakkauksissa tai niiden osissa käytetyistä aineista peräisin olevan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuusiarvoisen kromin 2 kohdassa tarkoitettuja yhteispitoisuuksia;

b)määritellään edellytykset, joilla 2 kohdassa tarkoitettua pitoisuustasoa ei sovelleta kierrätettyihin materiaaleihin eikä suljetussa ja valvotussa ketjussa tapahtuviin tuotekiertoihin, sekä pakkaustyypit, joita mainitussa kohdassa vahvistetut vaatimukset eivät koske. Tällaisten delegoitujen säädösten voimassaoloajan on oltava rajoitettu, ja niissä on säädettävä asianmukaisista merkintä- ja tietovaatimuksista sekä säännöllistä raportointia koskevista vaatimuksista, jotta varmistetaan, että tätä poikkeusta tarkastellaan säännöllisesti uudelleen.

6 artikla
Kierrätettävät pakkaukset

1.Kaikkien pakkausten on oltava kierrätettäviä.

2.Pakkaus on kierrätettävä, kun se täyttää seuraavat vaatimukset:

a)se on suunniteltu kierrätettäväksi;

b)se erilliskerätään tosiasiallisesti ja tehokkaasti 43 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;

c)se lajitellaan määriteltyihin jätevirtoihin ilman, että se vaikuttaa muiden jätevirtojen kierrätettävyyteen;

d)se voidaan kierrättää siten, että kierrätyksestä saatavat uusioraaka-aineet ovat riittävän laadukkaita, jotta niillä voidaan korvata primaariraaka-aineita;

e)se voidaan kierrättää laajamittaisesti.

Edellä olevaa a alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2030 ja e alakohtaa 1 päivästä tammikuuta 2035.

3.Kierrätettävien pakkausten on 1 päivästä tammikuuta 2030 täytettävä 4 kohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetut kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit ja 1 päivästä tammikuuta 2035 lisäksi 6 kohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetut laajamittaista kierrätettävyyttä koskevat vaatimukset. Jos pakkaus on näiden delegoitujen säädösten mukainen, sen katsotaan olevan 2 kohdan a ja e alakohdan mukainen.

4.Siirretään komissiolle valta antaa 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi, jotta voidaan vahvistaa kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit ja kierrätettävyysluokat liitteessä II olevassa taulukossa 2 lueteltujen kriteerien ja parametrien perusteella kyseisen liitteen taulukossa 1 luetelluille pakkausluokille sekä säännöt, joiden mukaan tuottajien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien, 40 artiklan 1 kohdassa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä maksamia rahoitusosuuksia mukautetaan pakkausten kierrätettävyysluokkien perusteella, ja muovipakkausten osalta kierrätetyn sisällön prosenttiosuus. Kierrätettävyyssuunnittelun kriteereissä on otettava huomioon uusinta teknologiaa edustavat keräys-, lajittelu- ja kierrätysprosessit, ja niiden on katettava kaikki pakkausten osat.

Siirretään komissiolle valta antaa 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä II olevan taulukon 1 muuttamiseksi, jotta se voidaan mukauttaa materiaalien ja tuotteiden suunnittelun sekä keräys-, lajittelu- ja kierrätysinfrastruktuurin tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen.

5.Pakkausta ei 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen katsota kierrätettäväksi, jos se vastaa 4 kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen kierrätettävyyden suunnittelun kriteerien mukaan kierrätettävyysluokkaa E sen pakkausluokan osalta, johon kyseinen pakkaus kuuluu.

Näiden vaatimusten laadinnan perustana on käytettävä vähintään liitteessä II olevassa taulukossa 2 lueteltuja parametreja.

6.Komissio vahvistaa kunkin liitteessä II olevassa taulukossa 1 luetellun pakkaustyypin osalta menetelmän sen arvioimiseksi, onko pakkaus laajamittaisesti kierrätettävissä. Näiden menetelmien laadinnan perustana on käytettävä vähintään seuraavia näkökohtia:

a)koko unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa markkinoille saatettujen pakkausten määrät;

b)erilliskerätyn pakkausjätteen määrät kunkin liitteessä II olevassa taulukossa 1 luetellun pakkausmateriaalin osalta koko unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa;

c)pakkausjätteiden kierrätysasteet kunkin liitteessä II olevassa taulukossa 1 luetellun pakkaustyypin osalta koko unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa tai, jos pakkausjätteiden pakkaustyyppikohtaisia kierrätysasteita koskevia tietoja ei voida asettaa saataville, 47 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettujen keskimääräisten hävikkiasteiden perusteella tehdyt oletukset;

d)lajittelu- ja kierrätysinfrastruktuurin käytettävissä oleva kapasiteetti koko unionissa kunkin liitteessä II olevassa taulukossa 1 luetellun pakkaustyypin osalta.

7.Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa vaatimuksissa on

a)vahvistettava, miten kierrätettävyyden arvioinnin tulos ilmaistaan liitteessä II olevassa taulukossa 3 esitettyinä kierrätettävyysluokkina A–E pakkausyksikön 1 kohdan mukaisesti kierrätettävissä olevan sisällön painon mukaan lasketun prosenttiosuuden perusteella;

b)vahvistettava yksityiskohtaiset kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit kunkin liitteessä II olevassa taulukossa 1 luetellun pakkausmateriaalin ja pakkausluokan osalta;

c)kuvattava kunkin liitteessä II olevassa taulukossa 1 luetellun pakkausluokan osalta edellytykset, joiden täyttyessä pakkaus on kyseiselle pakkausluokalle määritettyjen kierrätettävyysluokkien mukainen;

d)vahvistettava tuottajien 40 artiklassa tarkoitettujen laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden täyttämiseksi maksamien rahoitusosuuksien mukauttaminen pakkauksen kierrätettävyysluokan perusteella;

e)vahvistettava, miten laajamittaista kierrätettävyyttä arvioidaan kunkin liitteessä II olevassa taulukossa 1 luetellun pakkausluokan osalta, jotta voidaan määrittää päivitetyt kierrätettävyysluokat, joita aletaan soveltaa vuonna 2035.

8.Edellä 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen on osoitettava liitteen VII mukaisissa, pakkauksia koskevissa teknisissä asiakirjoissa.

Jos pakkausyksikkö sisältää siihen liitettyjä osia, kierrätettävyyden suunnittelun kriteerien ja laajamittaista kierrätettävyyttä koskevien vaatimusten noudattamisen arvioinnin on katettava myös kaikki pakkausyksikköön liitetyt osat.

Jos pakkausyksikkö sisältää erillisiä osia, kierrätettävyyden suunnittelussa noudatettavien vaatimusten ja laajamittaista kierrätettävyyttä koskevien vaatimusten noudattaminen on arvioitava erikseen kunkin erillisen osan osalta.

Kaikkien pakkausyksikön osien on oltava yhteensopivia uusinta teknologiaa edustavien keräys-, lajittelu- ja kierrätysprosessien kanssa, eivätkä ne saa haitata pakkausyksikön pääosan kierrätettävyyttä.

9.Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, innovatiivisia pakkauksia saa 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen saattaa markkinoille enintään viiden vuoden ajaksi sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ne on saatettu markkinoille.

Jos tätä poikkeusta käytetään, innovatiivisen pakkauksen mukana on toimitettava liitteessä VII tarkoitetut tekniset asiakirjat, joissa osoitetaan pakkauksen innovatiivinen luonne ja se, että pakkaus on tämän asetuksen 3 artiklan ensimmäisen kohdan 34 alakohdassa esitetyn määritelmän mukainen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ajanjakson jälkeen pakkauksen mukana on toimitettava 8 kohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat.

10.Tätä artiklaa ei sovelleta 31 päivään joulukuuta 2034 asti seuraaviin:

a)direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan ensimmäisen kohdan 23 alakohdassa määritellyt pakkaukset ja asetuksen (EU) 2019/6 4 artiklan ensimmäisen kohdan 25 alakohdassa määritellyt sisäpakkaukset;

b)asetuksen (EU) 2017/745 soveltamisalaan kuuluvien lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset;

c)asetuksen (EU) 2017/746 soveltamisalaan kuuluvien in vitro ‑diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset.

11.Tuottajien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien, 40 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisestä maksamia rahoitusosuuksia on mukautettava kierrätettävyysluokkien perusteella, jotka määritetään tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten mukaisesti ja muovipakkausten osalta myös 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

7 artikla
Kierrätetyn sisällön vähimmäisosuus muovipakkauksissa

1.Pakkauksen muoviosasta vähintään tietyn prosenttiosuuden on 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen oltava kuluttajien tuottamista muovijätteistä peräisin olevaa kierrätettyä sisältöä. Nämä vähimmäisprosenttiosuudet pakkausyksikköä kohti ovat seuraavat:

a)kontaktimateriaalipakkaukset, joiden pääaineosa on polyetyleenitereftalaatti (PET) – 30 prosenttia;

b)muista muovimateriaaleista kuin PET-muovista valmistetut kontaktimateriaalipakkaukset, lukuun ottamatta kertakäyttöisiä muovisia juomapulloja – 10 prosenttia;

c)kertakäyttöiset muoviset juomapullot – 30 prosenttia;

d)muut kuin a, b ja c alakohdassa tarkoitetut pakkaukset – 35 prosenttia.

2.Pakkauksen muoviosasta vähintään tietyn prosenttiosuuden on 1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen oltava kuluttajien tuottamista muovijätteistä peräisin olevaa kierrätettyä sisältöä. Nämä vähimmäisprosenttiosuudet pakkausyksikköä kohti ovat seuraavat:

a)kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset, lukuun ottamatta kertakäyttöisiä muovisia juomapulloja – 50 prosenttia;

b)kertakäyttöiset muoviset juomapullot – 65 prosenttia;

c)muut kuin a ja b alakohdassa tarkoitetut muovipakkaukset – 65 prosenttia.

3.Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta seuraaviin:

a)direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan ensimmäisen kohdan 23 alakohdassa määritellyt pakkaukset ja asetuksen (EU) 2019/6 4 artiklan ensimmäisen kohdan 25 alakohdassa määritellyt sisäpakkaukset;

b)asetuksen (EU) 2017/745 soveltamisalaan kuuluvien lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset;

c)asetuksen (EU) 2017/746 soveltamisalaan kuuluvien in vitro ‑diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset;

d)direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan ensimmäisen kohdan 24 alakohdassa määritellyt ulommat päällykset ja asetuksen (EU) 2019/6 4 artiklan ensimmäisen kohdan 26 alakohdassa määritellyt ulkopakkaukset silloin, kun nämä päällykset ja pakkaukset ovat välttämättömiä, jotta noudatetaan erityisvaatimuksia, joiden tarkoituksena on lääkkeen laadun säilyttäminen.

4.Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta kompostoituviin muovipakkauksiin. 

5.Edellä 1 ja 3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen on osoitettava liitteen VII mukaisissa, pakkauksia koskevissa teknisissä tiedoissa.

6.Tuottajien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien, 40 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä maksamia rahoitusosuuksia on alettava 1 päivään tammikuuta 2030 mennessä mukauttaa pakkauksessa käytetyn kierrätetyn sisällön prosenttiosuuden perusteella.

7.Siirretään komissiolle valta antaa 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan menetelmä kuluttajien tuottamista muovijätteistä peräisin olevan kierrätetyn sisällön prosenttiosuuden laskemiseksi pakkausyksikköä kohti ja tämän prosenttiosuuden todentamiseksi sekä liitteessä VII tarkoitettujen teknisten asiakirjojen muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.Pakkausten sisältämän, 1 kohdan mukaisen kierrätetyn sisällön prosenttiosuuden laskenta ja todentaminen on 1 päivästä tammikuuta 2029 alkaen tehtävä 7 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

9.Komissio arvioi 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä, onko tarpeen säätää poikkeuksia 1 kohdan b ja d alakohdassa erityisten muovipakkausten osalta säädetyistä vähimmäisprosenttiosuuksista tai tarkistaa 3 kohdassa tiettyjen muovipakkausten osalta vahvistettuja poikkeuksia.

Siirretään komissiolle valta antaa tämän arvioinnin perusteella delegoituja säädöksiä 58 artiklan mukaisesti tämän asetuksen muuttamiseksi siten, että

a)säädetään poikkeuksia 1 kohdan b ja d alakohdassa erityisten muovipakkausten osalta säädettyjen vähimmäisprosenttiosuuksien soveltamisalasta, soveltamisajasta tai tasosta ja tarvittaessa

b)tarkistetaan 3 kohdassa vahvistettuja poikkeuksia,

jos muovipakkausten kierrättämiseen soveltuvia kierrätysteknologioita ei ole saatavilla, koska niille ei ole myönnetty lupaa asiaa koskevien unionin sääntöjen mukaisesti tai niitä ei ole otettu käytännössä riittävästi käyttöön.

10.Siirretään komissiolle valta antaa 58 artiklan mukaisesti delegoitu säädös 1 ja 2 kohdan muuttamiseksi siten, että vähimmäisprosenttiosuuksia mukautetaan tarvittavalla tavalla, jos tämä on perusteltua siksi, että tiettyjä kierrätettyjä muoveja ei ole riittävästi saatavilla tai ne ovat kohtuuttoman hintaisia, jolloin ihmisten tai eläinten terveys, elintarviketurva tai ympäristö voivat vaarantua ja 1 ja 2 kohdassa säädettyjen kierrätetyn sisällön vähimmäisprosenttiosuuksien noudattamisesta tulee kohtuuttoman vaikeaa. Arvioidessaan tällaisen mukautuksen perusteita komissio arvioi luonnollisten ja oikeushenkilöiden esittämiä pyyntöjä, joiden yhteydessä on toimitettava olennaiset tiedot näiden kuluttajien tuottamien muovijätteiden markkinatilanteesta sekä paras saatavilla oleva näyttö näihin jätteisiin liittyvistä, ihmisten tai eläinten terveyteen, elintarviketurvaan tai ympäristöön kohdistuvista riskeistä.

11.Komissio tarkastelee tilannetta kierrätettyjen pakkausmateriaalien käytöstä muissa kuin muovipakkauksissa uudelleen viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kahdeksan vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja arvioi sen perusteella, onko aiheellista toteuttaa toimenpiteitä tai asettaa tavoitteita kierrätetyn sisällön käytön lisäämiseksi tällaisissa pakkauksissa, sekä esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

8 artikla
Kompostoituvat pakkaukset

1.Edellä 3 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan f ja g alakohdassa tarkoitettujen pakkausten, hedelmiin ja vihanneksiin kiinnitettyjen etikettitarrojen ja erittäin kevyiden muovisten kantokassien on viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] oltava kompostoituvissa teollisesti valvotuissa olosuhteissa biojätteen käsittelylaitoksissa.

2.Jos käytettävissä on asianmukaiset jätteenkeräysjärjestelmät ja asianmukainen jätteenkäsittelyinfrastruktuuri sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa tarkoitetut pakkaukset päätyvät orgaanisen jätteen käsittelyvirtaan, jäsenvaltioilla on oikeus edellyttää, että kevyitä muovisia kantokasseja asetetaan niiden markkinoilla ensimmäistä kertaa saataville vain, jos voidaan osoittaa, että kyseiset kevyet muoviset kantokassit on valmistettu kokonaan biohajoavista muovipolymeereistä, jotka voidaan kompostoida teollisesti valvotuissa olosuhteissa.

3.Muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pakkausten, myös biohajoavista muovipolymeereistä valmistettujen pakkausten, on oltava viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] kierrätettävissä ilman, että ne vaikuttavat muiden jätevirtojen kierrätettävyyteen.

4.Edellä 1 ja 3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen on osoitettava liitteen VII mukaisissa, pakkauksia koskevissa teknisissä tiedoissa.

5.Siirretään komissiolle valta antaa 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän artiklan 1 ja 2 kohdan muuttamiseksi lisäämällä kyseisissä kohdissa tarkoitettuihin pakkaustyyppeihin muita pakkaustyyppejä, jos se on perusteltua ja aiheellista kompostoituvien pakkausten käytöstä poistamiseen vaikuttavan teknologisen ja sääntelyyn liittyvän kehityksen vuoksi, liitteessä III säädetyin edellytyksin.

9 artikla
Pakkausten minimointi

1.Pakkaukset on suunniteltava siten, että niillä on mahdollisimman pieni paino ja koko, mutta kuitenkin niin, että ne täyttävät edelleen tehtävänsä pakkausmateriaali huomioon ottaen.

2.Pakkauksia, jotka eivät ole tarpeen minkään liitteessä IV vahvistetun, pakkauksille asetetun vaatimuksen täyttämiseksi, ja pakkauksia, joissa on kaksinkertaisia seinämiä, korotettu sisäpohja, tarpeettomia kerroksia tai muita sellaisia ominaisuuksia, joiden tarkoituksena on ainoastaan saada tuotteen tilavuus näyttämään suuremmalta, ei saa saattaa markkinoille, ellei pakkaus kuulu unionin lainsäädännössä suojatun maantieteellisen alkuperämerkinnän piiriin.

3.Tyhjän tilan määrä on vähennettävä niin pieneksi kuin mahdollista, jotta pakkaus kuitenkin edelleen täyttää tehtävänsä. Tyhjän tilan määrä määritetään

a)kuluttajapakkausten osalta suhteessa pakatun tuotteen kokonaistilavuuteen ja sen ominaisuuksiin;

b)ryhmä- ja kuljetuspakkausten, myös sähköisessä kaupankäynnissä käytettävien pakkausten, osalta suhteessa ryhmän muodostavien tuotteiden tai kuljetettujen tuotteiden ja niiden kuluttajapakkausten kokonaistilavuuteen.

Tämän kohdan noudattamista arvioitaessa paperisilpulla, ilmatyynyillä, kuplamuovilla, sienimäisillä tai vaahtomaisilla täyteaineilla, lastuvillalla, polystyreenillä, styroksilastuilla tai muilla täyteaineilla täytetty tila katsotaan tyhjäksi tilaksi.

4.Edellä 1 ja 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen on osoitettava liitteen VII mukaisissa teknisissä asiakirjoissa, joissa on

a)selitettävä, mitä teknisiä eritelmiä, standardeja ja edellytyksiä on käytetty arvioitaessa pakkausta suhteessa liitteessä IV vahvistettuihin, pakkauksille asetettuihin vaatimuksiin ja siinä esitettyyn menetelmään;

b)mainittava kunkin pakkauksille asetetun vaatimuksen osalta ne suunnittelussa noudatettavat vaatimukset, joiden takia painoa tai kokoa ei ole mahdollista pienentää enempää;

c)mahdolliset testaustulokset, tutkimukset tai muut merkitykselliset lähteet, joita on käytetty pakkauksen pakollisen vähimmäiskoon tai ‑painon arvioimiseksi.

Uudelleenkäytettävien pakkausten osalta 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisen arvioinnissa on otettava huomioon 10 artiklassa tarkoitettu uudelleenkäytettävien pakkausten tehtävä.

10 artikla
Uudelleenkäytettävät pakkaukset

1.Pakkaus katsotaan uudelleenkäytettäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)se on tarkoitettu ja suunniteltu uudelleenkäytettäväksi tai ‑täytettäväksi ja saatettu markkinoille tätä silmällä pitäen;

b)se on tarkoitettu ja suunniteltu kestämään mahdollisimman monta käyttökertaa tai kiertoa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa;

c)se voidaan tyhjentää tai purkaa vahingoittamatta pakkausta siten, että vahinko estää sen uudelleenkäytön;

d)se voidaan tyhjentää ja täyttää uudelleen siten, että samalla voidaan varmistaa sovellettavien turvallisuus- ja hygieniavaatimusten noudattaminen;

e)se voidaan kunnostaa liitteessä VI olevan B osan mukaisesti siten, että se voi edelleen täyttää aiotun tehtävänsä;

f)se voidaan tyhjentää, purkaa, täyttää uudelleen tai uudelleenlastata siten, että pakatun tuotteen laatu ja turvallisuus eivät vaarannu, siihen voidaan kiinnittää merkintöjä ja se mahdollistaa tietojen antamisen kyseisen tuotteen ominaisuuksista ja itse pakkauksesta, mukaan lukien kaikki asiaankuuluvat ohjeet ja tiedot tuotteen turvallisuuden, asianmukaisen käytön, jäljitettävyyden ja säilyvyyden varmistamiseksi;

g)se voidaan tyhjentää ja täyttää uudelleen vaarantamatta tyhjentämisestä ja uudelleentäyttämisestä vastaavien henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta;

h)kun siitä tulee jätettä, se täyttää 6 artiklassa säädetyt kierrätettäviä pakkauksia koskevat vaatimukset.

2.Edellä 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen on osoitettava liitteen VII mukaisissa, pakkauksia koskevissa teknisissä tiedoissa.

III luku
Merkintä- ja tietovaatimukset

11 artikla
Pakkausten merkinnät

1.Pakkauksissa on [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 42 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] alkaen oltava merkintä, jossa on tiedot pakkauksen koostumuksesta. Tämä vaatimus ei koske kuljetuspakkauksia. Se kattaa kuitenkin sähköisessä kaupankäynnissä käytettävät pakkaukset.

Tämän asetuksen 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pantti- ja palautusjärjestelmien piiriin kuuluviin pakkauksiin on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen lisäksi kiinnitettävä yhdenmukaistettu merkintä, joka vahvistetaan 5 kohdan nojalla annettavassa täytäntöönpanosäädöksessä.

2.Pakkauksissa on [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 48 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] alkaen oltava pakkauksen uudelleenkäytettävyydestä kertova merkintä ja QR-koodi tai muuntyyppinen digitaalinen tietoväline, jonka kautta annetaan lisätietoa pakkauksen uudelleenkäytettävyydestä, muun muassa uudelleenkäyttöjärjestelmien saatavuudesta ja keräyspisteiden sijainnista, ja joka mahdollistaa pakkauksen seurannan ja käyttökertojen ja kiertojen laskemisen. Lisäksi uudelleenkäytettävät kuluttajapakkaukset on yksilöitävä ja erotettava selkeästi kertakäyttöpakkauksista myyntipaikassa.

3.Jos 7 artiklassa tarkoitettuun pakkausyksikköön lisätään merkintä, jossa annetaan tiedot kierrätetyn sisällön osuudesta, kyseisen merkinnän on oltava 11 artiklan 5 kohdan nojalla annetussa, tätä koskevassa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen eritelmien mukainen ja näiden tietojen on perustuttava 7 artiklan 7 kohdan nojalla laadittuun menetelmään. Jos muovipakkausyksikköön lisätään merkintä, jossa annetaan tiedot biopohjaisen muovisisällön osuudesta, kyseisen merkinnän on oltava 11 artiklan 5 kohdan nojalla annetussa, tätä koskevassa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen eritelmien mukainen.

4.Edellä 1–3 kohdassa tarkoitetut merkinnät ja 2 kohdassa tarkoitettu QR-koodi tai muu digitaalinen tietoväline on sijoitettava ja painettava tai kaiverrettava pakkaukseen näkyvästi, helposti luettavassa muodossa ja pysyvästi. Jos tämä ei pakkauksen ominaisuuksien ja koon vuoksi ole mahdollista tai perusteltua, merkinnät on kiinnitettävä ryhmäpakkaukseen.

Jos unionin lainsäädännössä edellytetään, että pakattua tuotetta koskevat tiedot ovat saatavilla tietovälineen kautta, pakattua tuotetta sekä pakkausta koskevat tiedot on annettava saman tietovälineen kautta.

5.Komissio antaa viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 18 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhdenmukaistetut merkinnät sekä eritelmät merkintävaatimusten noudattamiseksi, 1–3 kohdassa tarkoitettujen merkintöjen muoto sekä 12 artiklassa tarkoitetut jäteastioiden merkinnät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.Komissio antaa viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan menetelmä 1 kohdassa tarkoitetun pakkausten koostumuksen määrittämiseksi digitaalisen merkintäteknologian avulla. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7.Talouden toimijat eivät saa antaa tai näyttää merkkejä, merkintöjä, tunnuksia tai tekstejä, jotka todennäköisesti johtaisivat kuluttajia tai muita loppukäyttäjiä harhaan tai aiheuttaisivat heille sekaannusta sellaisten pakkausten kestävyysvaatimusten, pakkauksen muiden ominaisuuksien tai pakkausjätteen käsittelyvaihtoehtojen osalta, joita varten tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaistetut merkintätavat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita yhdenmukaistettuja EU:n merkintöjä koskevien vaatimusten soveltamista.

8.Laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän tai muun kuin 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pantti- ja palautusjärjestelmän piiriin kuuluvaan pakkaukseen voidaan merkitä asianomaisen järjestelmän tunnus kaikkialla sillä alueella, jolla kyseinen järjestelmä on käytössä. Tällaisen tunnuksen on oltava selkeä ja yksiselitteinen, eikä se saa johtaa kuluttajia tai käyttäjiä harhaan pakkauksen kierrätettävyyden tai uudelleenkäytettävyyden osalta.

12 artikla
Jäteastioiden merkitseminen pakkausjätteen keräystä varten

Kaikkiin jäteastioihin on 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä kiinnitettävä, painettava tai kaiverrettava pakkausjätteen keräystä varten näkyvästi, helposti luettavassa muodossa ja pysyvästi merkintä, joka mahdollistaa kaikkien sellaisten pakkausjätteiden materiaalikohtaisten jakeiden erilliskeräyksen, jotka on tarkoitettu sijoitettaviksi hävittämistä varten erillisiin astioihin.

IV luku
Muut kuin V ja VII luvussa tarkoitetut talouden toimijoiden velvollisuudet

13 artikla
Valmistajien velvollisuudet

1.Valmistajien on varmistettava, että niiden markkinoille saattamat pakkaukset on

a)suunniteltu ja valmistettu 5–10 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukaisesti;

b)varustettu merkinnöillä 11 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukaisesti.

2.Valmistajien on ennen pakkauksen markkinoille saattamista suoritettava tai suoritutettava 33 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely sekä laadittava liitteessä VIII tarkoitetut tekniset asiakirjat.

Kun pakkauksen vaatimustenmukaisuus sovellettavien vaatimusten suhteen on osoitettu asiaankuuluvalla 33 artiklassa tarkoitetulla vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyllä, valmistajan on laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus 34 artiklan mukaisesti.

3.Valmistajien on säilytettävä liitteessä VII tarkoitetut tekniset asiakirjat ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun pakkaus on saatettu markkinoille.

4.Valmistajan on varmistettava, että käytössä on menettelyt sen takaamiseksi, että pakkausten sarjatuotannossa noudatetaan tämän asetuksen vaatimuksia. Valmistajan on otettava asianmukaisesti huomioon muutokset pakkausten suunnittelussa tai ominaisuuksissa sekä muutokset yhdenmukaistetuissa standardeissa, yhteisissä teknisissä eritelmissä tai muissa teknisissä eritelmissä, joihin nähden vaatimustenmukaisuusvakuutus annetaan tai joita soveltamalla vaatimustenmukaisuus todennetaan. Jos valmistaja toteaa, että pakkauksen vaatimustenmukaisuuteen voi kohdistua vaikutuksia, sen on tehtävä tai teetettävä uudelleenarviointi 33 artiklassa ja liitteessä VII täsmennetyn vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn mukaisesti.

5.Valmistajien on varmistettava, että pakkauksiin on kiinnitetty tyyppi-, erä- tai sarjanumero tai muu merkintä, josta ne voidaan tunnistaa, tai jos pakkauksen koko tai luonne ei tätä salli, niiden on varmistettava, että vaadittu tieto on annettu pakatun tuotteen mukana seuraavassa asiakirjassa.

6.Valmistajien on ilmoitettava pakkauksessa tai QR-koodin tai muun tietovälineen kautta nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä postiosoite ja, jos saatavilla, sähköiset viestintävälineet, joiden kautta ne voi tavoittaa. Jos tämä ei ole mahdollista, vaaditut tiedot on annettava osana 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja QR-koodin kautta annettavia tietoja tai 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja tietovälineen kautta annettavia tietoja tai pakatun tuotteen mukana seuraavassa asiakirjassa. Postiosoitteessa on ilmoitettava yksi yhteyspiste, jonka kautta valmistajaan saa yhteyden. Näiden tietojen on oltava selkeät, ymmärrettävät ja helposti luettavissa.

7.Valmistajien on varmistettava, että 5 ja 6 kohdan mukaisesti annetut tiedot ovat selkeät, ymmärrettävät ja helposti luettavissa eivätkä ne korvaa pakatun tuotteen merkintöjä koskevassa muussa unionin lainsäädännössä vaadittuja tietoja tai vaikeuta niiden ymmärtämistä ja ettei näitä tietoja voi sekoittaa toisiinsa.

8.Valmistajat, jotka katsovat tai joilla on syytä uskoa, ettei niiden markkinoille saattama pakkaus ole kaikkien 5–11 artiklassa tarkoitettujen sovellettavien vaatimusten mukainen, on välittömästi ryhdyttävä tarvittaviin korjaaviin toimiin kyseisen pakkauksen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi tarpeen mukaan. Valmistajien on ilmoitettava välittömästi sen jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaiselle, jossa ne ovat asettaneet pakkauksen saataville, epäillystä vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista korjaavista toimista.

9.Valmistajien on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä toimitettava kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen pakkauksen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi, mukaan lukien tekniset asiakirjat, yhdellä tai useammalla kielellä, jota kyseinen kansallinen viranomainen voi helposti ymmärtää. Nämä tiedot ja asiakirjat voidaan toimittaa joko paperiversiona tai sähköisesti. Asianomaisten asiakirjojen on oltava saatavilla kymmenen päivän kuluessa kansallisen viranomaisen esittämän pyynnön vastaanottamisesta. Valmistajien on tehtävä kansallisen viranomaisen kanssa yhteistyötä toimissa, joilla korjataan tapauksia, joissa 5–10 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ei ole noudatettu.

14 artikla
Pakkausten tai pakkausmateriaalien toimittajien tietovaatimukset

1.Pakkauksen tai pakkausmateriaalin toimittajan on toimitettava valmistajalle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen, jotta valmistaja voi osoittaa, että pakkaus ja pakkausmateriaalit ovat tämän asetuksen mukaiset, mukaan lukien liitteessä VII tarkoitetut ja 5–10 artiklassa vaaditut tekniset asiakirjat yhdellä tai useammalla kielellä, jota valmistaja voi helposti ymmärtää. Nämä tiedot ja asiakirjat voidaan toimittaa joko paperiversiona tai sähköisesti.

2.Kontaktimateriaalipakkausten osalta tällaisiin pakkauksiin sovellettavassa lainsäädännössä säädetyt asiakirjat ja tiedot on toimitettava osana valmistajalle 1 kohdan mukaisesti annettavia tietoja.

15 artikla
Valtuutetun edustajan velvollisuudet

1.Valmistaja voi nimittää kirjallisella toimeksiannolla valtuutetun edustajan.

Tämän asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet ja liitteessä VII tarkoitettujen ja 5–10 artiklassa vaadittujen teknisten asiakirjojen laatimisvelvollisuus eivät saa kuulua valtuutetun edustajan toimeksiantoon.

2.Valtuutetun edustajan on suoritettava valmistajalta saadussa toimeksiannossa eritellyt tehtävät. Valtuutetun edustajan on toimeksiannon mukaan voitava suorittaa ainakin seuraavat tehtävät:

a)pitää EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekniset asiakirjat kansallisten markkinavalvontaviranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun pakkaus on saatettu markkinoille;

b)tehdä kansallisten viranomaisten kanssa niiden pyynnöstä yhteistyötä toimissa, joita toteutetaan valtuutetun edustajan toimeksiantoon kuuluvan pakkauksen vaatimustenvastaisuuden vuoksi;

c)toimittaa kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä tälle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen pakkauksen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi, yhdellä tai useammalla kielellä, jota kyseinen viranomainen voi helposti ymmärtää;

d)asettaa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen pyynnöstä saataville asiaankuuluvat asiakirjat kymmenen päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta;

e)päättää toimeksiannon, jos valmistaja toimii vastoin tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan.

16 artikla
Tuojien velvoitteet

1.Maahantuojat saavat saattaa markkinoille ainoastaan 5–11 artiklan vaatimusten mukaisia pakkauksia.

2.Ennen kuin pakkaus saatetaan markkinoille, maahantuojien on varmistettava,

a)että valmistaja on suorittanut 33 artiklassa tarkoitetun asianmukaisen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn ja laatinut liitteessä VII tarkoitetut, 5–10 artiklassa vaaditut tekniset asiakirjat;

b)että pakkaukseen on kiinnitetty 11 artiklan mukaiset merkinnät;

c)että tuotteen mukana on toimitettu vaaditut asiakirjat;

d)että valmistaja on noudattanut 13 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

Jos maahantuoja katsoo tai sillä on syytä uskoa, ettei pakkaus ole 5–11 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen, maahantuoja ei saa saattaa tuotetta markkinoille ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

3.Maahantuojien on ilmoitettava pakkauksessa nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä postiosoite ja, jos saatavilla, sähköiset viestintävälineet, joiden kautta ne voi tavoittaa. Jos tämä ei ole mahdollista, vaaditut tiedot on annettava tietovälineen kautta tai pakatun tuotteen mukana seuraavassa asiakirjassa. Yhteystietojen on oltava selkeät, ymmärrettävät ja helposti luettavissa.

4.Maahantuojien on varmistettava, että 3 kohdan mukaisesti annetut tiedot ovat selkeät, ymmärrettävät ja helposti luettavissa eivätkä ne korvaa pakatun tuotteen merkintöjä koskevassa muussa unionin lainsäädännössä vaadittuja tietoja tai vaikeuta niiden ymmärtämistä ja ettei näitä tietoja voi sekoittaa toisiinsa.

5.Maahantuojan on varmistettava, että sinä aikana, jona pakkaus on sen vastuulla, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen vaatimustenmukaisuutta 5–11 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten suhteen.

6.Maahantuojien, jotka katsovat tai joilla on syytä uskoa, että pakkaus, jonka ne ovat saattaneet markkinoille, ei ole 5–11 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen, on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin korjaaviin toimiin kyseisen pakkauksen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi tarpeen mukaan.

7.Maahantuojien on ilmoitettava välittömästi niiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille, joissa ne ovat asettaneet pakkauksen saataville, epäillystä vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista korjaavista toimista.

8.Maahantuojien on kymmenen vuoden ajan siitä hetkestä, jona pakkaus on saatettu markkinoille, pidettävä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös markkinavalvontaviranomaisten saatavilla ja varmistettava, että liitteessä VII tarkoitetut, 5–10 artiklassa vaaditut tekniset asiakirjat voidaan antaa pyynnöstä kyseisten viranomaisten saataville.

9.Maahantuojien on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava tälle kaikki tiedot ja tekniset asiakirjat, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että pakkaus on 5–11 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen, tekniset asiakirjat mukaan lukien, yhdellä tai useammalla kielellä, jota kyseinen viranomainen voi helposti ymmärtää. Nämä tiedot ja asiakirjat voidaan antaa joko paperiversiona tai sähköisesti. Asianomaisten asiakirjojen on oltava saatavilla kymmenen päivän kuluessa kansallisen viranomaisen esittämän pyynnön vastaanottamisesta.

10.Maahantuojien on tehtävä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen kanssa yhteistyötä toimissa, joilla korjataan tapauksia, joissa 5–11 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ei ole noudatettu.

17 artikla
Jakelijoiden velvoitteet

1.Asettaessaan pakkauksen saataville markkinoilla jakelijoiden on toimittava asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen tämän asetuksen vaatimusten suhteen.

2.Ennen pakkauksen asettamista saataville markkinoilla jakelijoiden on tarkistettava, että

a)tuottaja, johon sovelletaan kyseisen pakkauksen osalta laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita, on rekisteröitynyt 40 artiklassa tarkoitettuun tuottajarekisteriin;

b)pakkaukseen on kiinnitetty 11 artiklan mukaiset merkinnät;

c)valmistaja ja maahantuoja ovat noudattaneet 13 artiklan 5 ja 6 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

3.Jos jakelija katsoo tai sillä on syytä uskoa, että pakkaus, jota se ei vielä ole asettanut saataville markkinoilla, tai sen valmistaja ei täytä 5–11 artiklassa säädettyjä sovellettavia vaatimuksia, se ei saa asettaa tuotetta saataville markkinoilla ennen kuin pakkaus on saatettu vaatimusten mukaiseksi tai valmistaja täyttää vaatimukset.

Jakelijan on varmistettava, että sinä aikana, jona pakkaus on sen vastuulla, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen vaatimustenmukaisuutta 5–11 artiklassa säädettyjen vaatimusten suhteen.

4.Jos jakelija katsoo tai sillä on syytä uskoa, että pakkaus, jonka se on asettanut saataville markkinoilla pakatun tuotteen kanssa, ei ole 5–11 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen, sen on varmistettava, että tarvittaviin korjaaviin toimiin ryhdytään kyseisen pakkauksen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi tarpeen mukaan.

Jakelijoiden on ilmoitettava välittömästi niiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille, joissa ne ovat asettaneet tuotteen saataville, epäillystä vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista korjaavista toimista.

5.Jakelijoiden on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava tälle kaikki saatavillaan olevat tiedot ja tekniset asiakirjat, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että pakkaus on 5–11 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen, yhdellä tai useammalla kielellä, jota kyseinen viranomainen voi helposti ymmärtää. Nämä tiedot ja asiakirjat voidaan antaa joko paperiversiona tai sähköisesti.

Jakelijoiden on tehtävä kansallisen viranomaisen kanssa yhteistyötä toimissa, joilla korjataan tapauksia, joissa 5–11 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ei ole noudatettu.

18 artikla
Huolintapalvelujen tarjoajien velvoitteet

Huolintapalvelujen tarjoajien on varmistettava, että niiden käsittelemien pakkausten varastoinnin, käsittelyn, pakkaamisen, edelleenohjaamisen tai lähettämisen aikaiset olosuhteet eivät vaaranna pakkausten vaatimustenmukaisuutta 5–11 artiklassa säädettyjen vaatimusten suhteen.

19 artikla
Tapaukset, joissa valmistajien velvollisuuksia sovelletaan maahantuojiin ja jakelijoihin

Maahantuojaa tai jakelijaa on pidettävä tämän asetuksen soveltamiseksi valmistajana, ja sitä koskevat samat velvollisuudet kuin valmistajaa 14 artiklan mukaisesti silloin, kun se saattaa pakkauksen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään tai muuttaa markkinoille jo saatettua pakkausta tavalla, joka voi vaikuttaa tämän asetuksen asiaankuuluvien vaatimusten täyttymiseen.

20 artikla
Talouden toimijoiden tunnistetiedot

1.Talouden toimijoiden on pyynnöstä toimitettava markkinavalvontaviranomaisille

a)niille pakkauksia toimittaneiden talouden toimijoiden tunnistetiedot;

b)niiden talouden toimijoiden tunnistetiedot, joille ne ovat toimittaneet pakkauksia.

2.Talouden toimijoiden on kyettävä toimittamaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun niille on toimitettu pakkauksia, ja kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun ne itse ovat toimittaneet pakkauksia.

21 artikla
Ylipakkaamiseen liittyvä velvoite

1.Talouden toimijoiden, jotka toimittavat tuotteita lopulliselle jakelijalle tai loppukäyttäjälle ryhmä- tai kuljetuspakkauksissa tai sähköisessä kaupankäynnissä käytettävissä pakkauksissa, on varmistettava, että tyhjän tilan osuus pakkauksesta on enintään 40 prosenttia.

2.Tätä laskelmaa varten tarkoitetaan:

a)tyhjällä tilalla ryhmäpakkauksen, kuljetuspakkauksen tai sähköisessä kaupankäynnissä käytettävän pakkauksen kokonaistilavuuden ja pakkauksen sisältämän kuluttajapakkauksen tilavuuden erotusta;

b)tyhjän tilan suhteella tämän kohdan a alakohdassa määritellyn tyhjän tilan suhdetta ryhmäpakkauksen, kuljetuspakkauksen tai sähköisessä kaupankäynnissä käytettävän pakkauksen kokonaistilavuuteen.

Paperisilpulla, ilmatyynyillä, kuplamuovilla, sienimäisillä tai vaahtomaisilla täyteaineilla, lastuvillalla, polystyreenillä, styroksilastuilla tai muilla täyteaineilla täytetty tila katsotaan tyhjäksi tilaksi.

3.Talouden toimijat, jotka käyttävät kuluttajapakkauksia toimituspakkauksina sähköisessä kaupankäynnissä, vapautetaan 1 kohdassa säädetystä velvoitteesta. Niidenkin on kuitenkin huolehdittava, että tällaiset kuluttajapakkaukset täyttävät 9 artiklan vaatimukset.

22 artikla
Tiettyjen pakkausmuotojen käyttöä koskevat rajoitukset

1.Talouden toimijat eivät saa saattaa markkinoille pakkauksia liitteessä V luetelluissa muodoissa ja siinä lueteltuihin tarkoituksiin.

2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, talouden toimijat eivät saa saattaa markkinoille pakkauksia liitteessä V olevassa 3 kohdassa luetelluissa muodoissa ja siinä lueteltuihin tarkoituksiin 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen.

3.Jäsenvaltiot voivat vapauttaa liitteessä V olevan 3 kohdan noudattamisesta sellaiset talouden toimijat, jotka vastaavat mikroyrityksen määritelmää komission suosituksessa 2003/361/EY, sellaisena kuin sitä sovelletaan [julkaisutoimisto lisää tämän asetuksen voimaantulopäivämäärän], vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, jos ei ole teknisesti mahdollista olla käyttämättä pakkauksia tai saada käyttöön uudelleenkäyttöjärjestelmän toiminnan edellyttämää infrastruktuuria.

4.Siirretään komissiolle valta antaa 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä pakkausjätteen vähentämiseksi muuttamalla liitettä V teknologian ja tieteen kehityksen perusteella. Näitä delegoituja säädöksiä antaessaan komissio ottaa huomioon, missä määrin tiettyjen pakkausmuotojen käyttörajoituksilla voidaan vähentää pakkausjätettä, varmistaen samalla, että kokonaisvaikutus ympäristöön on myönteinen, ja ottaa lisäksi huomioon sellaisten vaihtoehtoisten pakkausratkaisujen saatavuuden, jotka täyttävät kontaktimateriaalipakkauksiin sovellettavassa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, ja niiden kyvyn estää pakatun tuotteen mikrobikontaminaation.

23 artikla
Uudelleenkäytettäviin pakkauksiin liittyvät velvoitteet

1.Uudelleenkäytettäviä pakkauksia markkinoille saattavien talouden toimijoiden on huolehdittava siitä, että käytössä on tällaisten pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelmä, joka täyttää 24 artiklassa ja liitteessä VI vahvistetut vaatimukset.

2.Osana 10 artiklan 2 kohdan nojalla toimitettavia, uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevia teknisiä asiakirjoja on kuvailtava, millä tavalla järjestelmä täyttää nämä vaatimukset. Tätä varten valmistajan on pyydettävä järjestelmän osallistujilta kirjallinen vahvistus liitteessä VI säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

24 artikla
Uudelleenkäyttöjärjestelmiin liittyvä velvoite

1.Uudelleenkäytettäviä pakkauksia käyttävien talouden toimijoiden on osallistuttava yhteen tai useampaan uudelleenkäyttöjärjestelmään ja varmistettava, että uudelleenkäyttöjärjestelmät, joiden piiriin kyseiset uudelleenkäytettävät pakkaukset kuuluvat, täyttävät liitteessä VI olevassa A osassa vahvistetut vaatimukset.

2.Uudelleenkäytettäviä pakkauksia käyttävien talouden toimijoiden on kunnostettava nämä pakkaukset liitteessä VI olevan B osan mukaisesti, ennen kuin ne asetetaan uudelleen loppukäyttäjien käyttöön.

25 artikla
Uudelleentäyttöön liittyvät velvoitteet

1.Jos talouden toimijat tarjoavat mahdollisuuden ostaa tuotteita uudelleentäyttämällä, niiden on ilmoitettava loppukäyttäjille,

a)minkätyyppisiä säiliöitä voidaan käyttää ostettaessa uudelleentäytettävään säiliöön täytettäviä tuotteita;

b)mitä hygieniavaatimuksia uudelleentäytössä noudatetaan;

c)mikä on loppukäyttäjän vastuu terveyden ja turvallisuuden varmistamisessa käytettäessä a alakohdassa tarkoitettuja astioita.

Nämä tiedot on päivitettävä säännöllisesti, ja ne on joko esitettävä selkeästi asianomaisissa tiloissa tai annettava loppukäyttäjille muulla tavoin.

2.Uudelleentäyttömahdollisuuden tarjoavien talouden toimijoiden on huolehdittava, että täyttöpisteet täyttävät liitteessä VI olevassa C osassa vahvistetut vaatimukset ja muussa unionin lainsäädännössä asetetut vaatimukset, jotka koskevat tuotteiden myyntiä uudelleentäytettäviin astioihin.

3.Uudelleentäyttömahdollisuuden tarjoavien talouden toimijoiden on varmistettava, ettei loppukäyttäjille jaeta täyttöpisteillä ilmaisia pakkauksia tai pakkauksia, jotka eivät kuulu pantti- ja palautusjärjestelmän piiriin. 

4.Talouden toimijat voivat kieltäytyä täyttämästä uudelleen loppukäyttäjän toimittamaa astiaa, jos loppukäyttäjä ei noudata talouden toimijan 1 kohdan mukaisesti ilmoittamia vaatimuksia. 

26 artikla
Uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteet

1.Tammikuun 1 päivästä 2030 alkaen talouden toimijoiden, jotka asettavat jäsenvaltion alueella direktiivin 2012/19/EU liitteessä II olevassa 1 kohdassa lueteltuja suuria kodinkoneita ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla, on huolehdittava, että 90 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäytettävissä kuljetuspakkauksissa, jotka kuuluvat uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin.

2.Lopullisten jakelijoiden, jotka asettavat jäsenvaltion alueella kuluttajapakkauksessa markkinoilla saataville kylmiä tai kuumia juomia, jotka täytetään myyntipaikassa astiaan ja on tarkoitettu mukaan otettaviksi, on huolehdittava, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 20 prosenttia näistä juomista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 80 prosenttia näistä juomista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus.

3.Majoitus- ja ravitsemisalalla liiketoimintaansa harjoittavien lopullisten jakelijoiden, jotka asettavat jäsenvaltion alueella kuluttajapakkauksissa markkinoilla saataville mukaan otettavia valmiita elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu kulutettaviksi välittömästi, jotka eivät edellytä muuta valmistusta ja jotka tavallisesti nautitaan suoraan astiasta, on huolehdittava siitä, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 10 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 40 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus.

4.Valmistajien ja lopullisten jakelijoiden, jotka asettavat jonkin jäsenvaltion alueella kuluttajapakkauksissa markkinoilla saataville alkoholijuomia oluen, hiilihapotettujen alkoholijuomien, muiden käymisen avulla valmistettujen juomien kuin viinin, maustettujen viinituotteiden ja hedelmäviinin, tislatuista alkoholijuomista valmistettujen tuotteiden taikka muiden juomien, soodaveden, siiderin tai mehun kanssa sekoitetun viinin tai niiden kanssa sekoitetun muun, käymisen avulla valmistetun juoman muodossa, on huolehdittava, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 10 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 25 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus.

5.Valmistajien ja lopullisten jakelijoiden, jotka asettavat jäsenvaltion alueella kuluttajapakkauksissa markkinoilla saataville alkoholijuomia viinin muodossa, kuohuviiniä lukuun ottamatta, on huolehdittava, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 5 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 15 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus.

6.Valmistajien ja lopullisten jakelijoiden, jotka asettavat jäsenvaltion alueella kuluttajapakkauksissa markkinoilla saataville alkoholittomia juomia veden, lisättyä sokeria sisältävän veden, muuta makeutusainetta sisältävän veden, maustetun veden, virvoitusjuoman, sitruunasoodan, jääteen ja muiden samankaltaisten juomien muodossa, jotka ovat välittömästi valmiita nautittaviksi, tai täysmehun, hedelmä- tai vihannesmehun tai ‑puristeen, muiden kuin maitoa sisältävien smoothieiden tai maitorasvaa sisältävien alkoholittomien juomien muodossa, on huolehdittava, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 10 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 25 prosenttia näistä tuotteista asetetaan saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai tarjoamalla uudelleentäyttömahdollisuus.

7.Talouden toimijoiden, jotka käyttävät kuljetuspakkauksina kuormalavoja, (kokoontaitettavia) muovilaatikoita, sankoja tai tynnyreitä tuotteiden kuljettamiseen tai pakkaamiseen muissa kuin 12 ja 13 kohdassa säädetyissä tapauksissa, on huolehdittava siitä, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 30 prosenttia tällaisista käytössä olevista pakkauksista on uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvia uudelleenkäytettäviä pakkauksia;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 90 prosenttia tällaisista käytössä olevista pakkauksista on uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvia uudelleenkäytettäviä pakkauksia.

8.Talouden toimijoiden, jotka käyttävät kuljetuspakkauksia sellaisten muiden kuin elintarvikkeiden kuljetukseen ja toimitukseen, jotka asetetaan ensimmäistä kertaa sähköisessä kaupankäynnissä markkinoilla saataville, on varmistettava, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 10 prosenttia tällaisista käytössä olevista pakkauksista on uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvia uudelleenkäytettäviä pakkauksia;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 50 prosenttia tällaisista käytössä olevista pakkauksista on uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvia uudelleenkäytettäviä pakkauksia.

9.Talouden toimijoiden, jotka käyttävät kuljetuspakkauksina lavahuppuja ja lavansidontanauhoja kuormalavoille pakattujen tuotteiden vakauttamiseksi ja suojaamiseksi kuljetuksen aikana, on varmistettava, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 10 prosenttia tällaisista käytössä olevista pakkauksista on uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvia uudelleenkäytettäviä pakkauksia;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 30 prosenttia tällaisista kuljetusta varten käytetyistä pakkauksista on uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvia uudelleenkäytettäviä pakkauksia.

10.Talouden toimijoiden, jotka käyttävät ryhmäpakkauksina laatikoita, kartonkilaatikoita lukuun ottamatta, joita käytetään kuluttajapakkauksen ulkopuolella tietystä määrästä tuotteita koostuvan ryhmän säilytykseen varastointiyksikön luomiseksi, on varmistettava, että

a)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen 10 prosenttia tällaisista käytössä olevista pakkauksista on uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvia uudelleenkäytettäviä pakkauksia;

b)1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen 25 prosenttia tällaisista niiden käyttämistä pakkauksista on uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvia uudelleenkäytettäviä pakkauksia.

11.Edellä 1–10 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttaminen lasketaan kalenterivuosikohtaisesti.

12.Talouden toimijoiden on käytettävä uudelleenkäytettäviä kuljetuspakkauksia tuotteiden kuljettamiseen

a)sellaisten toimipaikkojen välillä, joissa ne harjoittavat toimintaansa; ja

b)minkä tahansa toimipaikan, joissa ne harjoittavat toimintaansa, ja komission suosituksen 2003/361/EY, sellaisena kuin sitä sovelletaan [julkaisutoimisto lisää tämän asetuksen voimaantulopäivämäärän], liitteessä olevassa 3 artiklassa määriteltyjen sidosyritysten tai omistusyhteysyritysten toimipaikkojen välillä.

Tämä velvollisuus koskee kaikenkokoisia kuormalavoja, laatikoita – kartonkilaatikoita lukuun ottamatta –, pakkausalustoja, muovilaatikoita, IBC-pakkauksia, tynnyreitä ja kanistereita materiaalista riippumatta, myös niiden taipuisia muotoja.

13.Toimittaessaan tuotteita toiselle talouden toimijalle saman jäsenvaltion alueella talouden toimijat saavat käyttää tällaiseen tuotteiden kuljetukseen ainoastaan uudelleenkäytettäviä kuljetuspakkauksia.

Tämä velvollisuus koskee kaikenkokoisia kuormalavoja, laatikoita – kartonkilaatikoita lukuun ottamatta –, muovilaatikoita, IBC-pakkauksia ja tynnyreitä materiaalista riippumatta, myös niiden taipuisia muotoja.

14.Talouden toimija vapautetaan velvollisuudesta saavuttaa 2–10 kohdassa tarkoitetut tavoitteet, jos se kalenterivuoden aikana

a)saattaa markkinoille enintään 1 000 kilogrammaa pakkauksia; tai

b)vastaa mikroyrityksen määritelmää komission suosituksessa 2003/361/EY, sellaisena kuin sitä sovelletaan [julkaisutoimisto lisää tämän asetuksen voimaantulopäivämäärän], vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

15.Talouden toimijat, joiden myyntialue kalenterivuoden aikana on pinta-alaltaan enintään 100 m2, mukaan lukien kaikki varastointi- ja lähetysalueet, vapautetaan velvollisuudesta saavuttaa 2–6 kohdassa tarkoitetut tavoitteet.

16.Siirretään komissiolle valta antaa 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi, jotta voidaan vahvistaa

a)tavoitteita muiden kuin tämän artiklan 1–6 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden ja muiden kuin 7–10 kohdassa tarkoitettujen pakkausmuotojen osalta jäsenvaltioiden toteuttamista 45 artiklan 2 kohdan mukaisista toimenpiteistä saatujen myönteisten kokemusten perusteella;

b)tämän artiklan 14 kohdan a ja b alakohdassa lueteltujen poikkeusten lisäksi myös muita talouden toimijoille myönnettäviä poikkeuksia;

c)poikkeuksia tiettyjen tämän artiklan 2–6 kohdassa säädettyjen tavoitteiden kattamien pakkausmuotojen osalta, jos hygieniaan, elintarviketurvallisuuteen tai ympäristöön liittyvät syyt estävät kyseisten tavoitteiden saavuttamisen.

17.Komissio tarkastelee pakkausten uudelleenkäyttöä koskevaa tilannetta uudelleen viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kahdeksan vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja arvioi sen perusteella, onko aiheellista toteuttaa toimenpiteitä, tarkastella uudelleen tässä artiklassa säädettyjä tavoitteita tai asettaa pakkausten uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevia uusia tavoitteita, sekä esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

27 artikla
Uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt

1.Tämän asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisen osoittamiseksi talouden toimijoiden, jotka asettavat jäsenvaltion alueella direktiivin 2012/19/EU liitteessä II olevassa 2 kohdassa lueteltuja suuria kodinkoneita ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla, on laskettava

a)tällaisten jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen kodinkoneiden myyntiyksikköjen lukumäärä, jotka on myyty uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa kalenterivuoden aikana;

b)tällaisten jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen kodinkoneiden myyntiyksikköjen lukumäärä, jotka on myyty muissa kuin a alakohdassa tarkoitetuissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa kalenterivuoden aikana.

2.Tämän asetuksen 26 artiklan 2–6 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisen osoittamiseksi lopullisten jakelijoiden tai tapauksen mukaan valmistajien, jotka asettavat tällaisia tuotteita jäsenvaltion alueella saataville markkinoilla, on laskettava kunkin tavoitteen osalta erikseen

a)tällaisten jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville asetettujen juomien ja elintarvikkeiden myyntiyksikköjen lukumäärä, jotka on myyty uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa kalenterivuoden aikana;

b)tällaisten jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville asetettujen juomien ja elintarvikkeiden myyntiyksikköjen lukumäärä, jotka on myyty uudelleentäyttämällä;

c)tällaisten jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville asetettujen juomien ja elintarvikkeiden myyntiyksikköjen lukumäärä, jotka on myyty muulla kuin a tai b alakohdassa tarkoitetulla tavalla kalenterivuoden aikana.

3.Tämän asetuksen 26 artiklan 7–10 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisen osoittamiseksi tällaisia pakkauksia käyttävien talouden toimijoiden on laskettava kunkin tavoitteen osalta erikseen

a)kalenterivuoden aikana käyttämiensä, 26 artiklan 7–10 kohdassa lueteltuja pakkausmuotoja vastaavien, uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvien uudelleenkäytettävien pakkausyksiköiden lukumäärä kunkin tällaisen pakkausmuodon osalta;

b)kalenterivuoden aikana käyttämiensä, 26 artiklan 7–10 kohdassa lueteltuja pakkausmuotoja vastaavien, muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen pakkausyksiköiden lukumäärä kunkin tällaisen pakkausmuodon osalta.

4.Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan 26 artiklassa asetettujen tavoitteiden yksityiskohtaiset laskentasäännöt ja ‑menetelmät.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla
Uudelleenkäyttöä ja uudelleentäyttöä koskevista tavoitteista raportoiminen toimivaltaisille viranomaisille

1.Tämän asetuksen 26 artiklan 1–10 kohdassa tarkoitettujen talouden toimijoiden on toimitettava tämän asetuksen 35 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot 26 artiklassa säädettyjen tavoitteiden edistymisestä kultakin kalenterivuodelta.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty.

3.Ensimmäinen raportointikausi kattaa 1 päivänä tammikuuta 2030 alkavan kalenterivuoden.

4.Toimivaltaisten viranomaisten on otettava käyttöön sähköiset järjestelmät, joiden kautta tiedot on toimitettava niille, ja täsmennettävä käytettävät muodot.

5.Toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää ilmoitettujen tietojen luotettavuuden varmistamiseksi tarvittavia lisätietoja.

6.Jäsenvaltioiden on julkistettava 1 kohdassa tarkoitetuista tiedoista kootut tulokset.

V LUKU
Muoviset kantokassit

29 artikla
Muoviset kantokassit

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävä väheneminen alueellaan.

Kulutus on vähentynyt kestävästi silloin, kun vuosittaisen kulutuksen taso ei ylitä 40:tä kevyttä muovista kantokassia henkeä kohti tai vastaavaa painon avulla ilmaistua tavoitetta 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä ja sen jälkeen kunkin vuoden joulukuun 31 päivään mennessä.

2.Toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden on toteutettava 1 kohdassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, voivat vaihdella sen mukaan, mitkä ovat kevyiden muovisten kantokassien ympäristövaikutukset, kun ne valmistetaan, kierrätetään tai poistetaan käytöstä, sekä niiden kompostointiominaisuuksien, kestävyyden tai erityisen käyttötarkoituksen mukaan. Näihin toimenpiteisiin voi 4 artiklasta poiketen kuulua kaupan pitämisen rajoituksia edellyttäen, että nämä rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä.

3.Jäsenvaltiot voivat toteuttaa perustamissopimuksesta johtuvien velvoitteiden mukaisesti sellaisia toimenpiteitä kuin taloudellisia ohjauskeinoja ja kansallisia vähennystavoitteita kaikkien muovisten kantokassien osalta riippumatta niiden paksuudesta.

4.Jäsenvaltiot voivat jättää 1 kohdassa säädettyjen velvoitteiden ulkopuolelle erittäin kevyet muoviset kantokassit, joita tarvitaan hygieniasyistä tai joita tarjotaan irtoelintarvikkeiden kuluttajapakkauksiksi elintarvikehävikin ehkäisemiseksi.

VI Luku
Pakkausten vaatimustenmukaisuus

30 artikla
Testaus-, mittaus- ja laskentamenetelmät

Sen osoittamiseksi ja todentamiseksi, että pakkaukset ovat tämän asetuksen 5–11 ja 24 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia, tarvittavat testit, mittaukset ja laskelmat on tehtävä käyttäen luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt menetelmät ja joiden tulosten epävarmuuden katsotaan olevan alhainen.

31 artikla
Vaatimustenmukaisuusolettama

1.Tämän asetuksen 30 artiklassa tarkoitettujen testien, laskelmien ja laskentamenetelmien, jotka ovat yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mukaisia, katsotaan olevan kyseisten standardien tai niiden osien kattamien, kyseisessä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

2.Pakkausten, jotka ovat sellaisten yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien mukaisia, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, oletetaan olevan näiden standardien tai niiden osien kattamien, 5–11 ja 24 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

32 artikla
Yhteiset tekniset eritelmät

1.Pakkausten, jotka ovat 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisten eritelmien tai niiden osien mukaisia, oletetaan olevan 5–11 ja 24 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia, mikäli tällaiset yhteiset tekniset eritelmät tai niiden osat kattavat nämä vaatimukset.

2.Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yhteisiä teknisiä eritelmiä 5–11 ja 24 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)ei ole olemassa yhdenmukaistettua standardia, joka kattaisi kyseiset vaatimukset ja jonka viitetiedot olisi julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai standardi ei täytä vaatimuksia, jotka sen on tarkoitus kattaa;

b)komissio on pyytänyt asetuksen (EU) N:o 1025/2012 10 artiklan 1 kohdan nojalla yhtä tai useampaa eurooppalaista standardointiorganisaatiota laatimaan yhdenmukaistetun standardin, joka kattaa 5–11 ja 24 artiklassa säädetyt vaatimukset, tai tarkistamaan tällaista standardia näiden vaatimusten kattamiseksi, ja jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i) yksikään kyseisistä eurooppalaisista standardointiorganisaatioista ei ole hyväksynyt sille esitettyä pyyntöä;

ii) vähintään yksi kyseisistä eurooppalaisista standardointiorganisaatioista on hyväksynyt sille esitetyn pyynnön, mutta

–pyydettyjä standardeja ei ole hyväksytty pyynnössä asetetussa määräajassa;

–pyydetyt standardit eivät ole pyynnön mukaisia;

–pyydetyt standardit eivät täysin vastaa vaatimuksia, jotka niiden on tarkoitus kattaa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.Kun yhdenmukaistetun standardin viitetiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, komissio arvioi, onko 2 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset tai osat, jotka kattavat samat 5–11 ja 24 artiklassa säädetyt vaatimukset, tarpeen kumota tai onko niitä tarpeen muuttaa.

33 artikla
Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely

Pakkausten vaatimustenmukaisuuden arviointi 5–11 artiklan vaatimusten suhteen on suoritettava liitteessä VII esitetyn menettelyn mukaisesti.

34 artikla
EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus

1.EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on ilmoitettava, että 5–11 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttyminen on osoitettu.

2.EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen on noudatettava rakenteeltaan liitteessä VIII olevaa mallia, sen on sisällettävä liitteessä VII olevassa moduulissa eritellyt tekijät, ja se on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla. Se on käännettävä sen jäsenvaltion vaatimille kielille, jossa pakkaus saatetaan markkinoille tai asetetaan saataville markkinoilla.

3.Jos pakkaukseen tai pakattuun tuotteeseen sovelletaan useampia unionin säädöksiä, joissa edellytetään EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta, kaikkien kyseisten unionin säädösten osalta laaditaan yksi ainoa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Tällaisessa vakuutuksessa on mainittava kyseiset unionin säädökset ja niiden julkaisuviitteet. Se voi olla asiakirja, joka koostuu asiaankuuluvista yksittäisistä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksista.

4.Laatimalla EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen valmistaja ottaa vastuun siitä, että pakkaus on tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen.

VII luku
Pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtiminen

1 JAKSO – Yleiset säännökset

35 artikla
Toimivaltainen viranomainen

1.Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tässä luvussa ja 26 artiklan 1–10 kohdassa sekä 27–29 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täytäntöönpanosta ja niiden täytäntöönpanon valvonnasta.

2.Jäsenvaltioiden on säädettävä toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten organisoinnista ja toiminnasta, mukaan lukien hallinnolliset ja menettelysäännöt, joilla varmistetaan

a)tuottajien rekisteröinti 39 artiklan mukaisesti;

b)39 artiklan 7 kohdan mukaisten raportointivaatimusten organisointi ja seuranta;

c)40 artiklan mukaisten laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden täytäntöönpanon valvonta;

d)tietojen asettaminen saataville 50 artiklan mukaisesti.

3.Jäsenvaltioiden on viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kolme kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ilman aiheetonta viivytystä kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai osoitteiden muutoksista.

36 artikla
Varhaisvaroituskertomus

1.Komissio laatii yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kertomuksen 38 ja 46 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä viimeistään kolme vuotta ennen kutakin kyseisissä artikloissa säädettyä määräaikaa.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin sisältyy

a)arvio tavoitteiden saavuttamisesta kussakin jäsenvaltiossa;

b)luettelo jäsenvaltioista, joiden osalta on vaarana, että tavoitteita ei saavuteta asetetuissa määräajoissa, sekä aiheelliset suositukset asianomaisille jäsenvaltioille;

c)esimerkkejä parhaista käytännöistä, joita käytetään eri puolilla unionia ja jotka voisivat auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.

37 artikla
Jätehuoltosuunnitelmat

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä direktiivin 2008/98/EY 28 artiklan mukaisesti laatimiinsa jätehuoltosuunnitelmiin erityinen luku pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtimisesta, mukaan lukien tämän asetuksen 38 ja 45 artiklan mukaisesti toteutettavat toimenpiteet.

2 JAKSO – Jätteen syntymisen ehkäiseminen

38 artikla
Pakkausjätteen syntymisen ehkäiseminen

1.Kunkin jäsenvaltion on vähennettävä asukasta kohti syntyvän pakkausjätteen määrää komissiolle päätöksen 2005/270/EY mukaisesti ilmoitetusta vuoden 2018 tasosta

a)5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä;

b)10 prosenttia vuoteen 2035 mennessä;

c)15 prosenttia vuoteen 2040 mennessä.

2.Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla ehkäistään pakkausjätteen syntymistä ja minimoidaan pakkausten ympäristövaikutukset.

3.Jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan noudattamiseksi taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, joilla luodaan kannustimia jätehierarkian noudattamiseen, esimerkiksi direktiivin 2008/98/EY liitteissä IV ja IV a esitettyjä toimenpiteitä tai muita asianmukaisia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä, mukaan lukien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien kautta tarjottavat kannustimet ja tuottajien tai tuottajavastuujärjestöjen velvoittaminen ottamaan käyttöön jätteen syntymistä ehkäiseviä suunnitelmia. Näiden toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, ja ne on suunniteltava siten, että vältetään perustamissopimuksen mukaisesti kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen.

4.Komissio tarkastelee viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kahdeksan vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] uudelleen 1 kohdassa säädettyjä tavoitteita. Tätä varten komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, jos komissio katsoo tämän aiheelliseksi.

5.Jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä, joilla ylitetään tässä artiklassa asetetut vähimmäistavoitteet, kunhan ne noudattavat perustamissopimuksessa vahvistettuja yleisiä sääntöjä ja tässä asetuksessa vahvistettuja säännöksiä.

3 JAKSO

Tuottajarekisteri ja laajennettu tuottajan vastuu

39 artikla
Tuottajarekisteri

1.Jäsenvaltioiden on perustettava rekisteri, jonka avulla valvotaan, että pakkausten tuottajat noudattavat tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia.

Rekisterissä on oltava linkit muiden jäsenvaltioiden kansallisten tuottajarekisterien verkkosivustoille, jotta helpotetaan tuottajien tai laajennettua tuottajan vastuuta varten nimettyjen edustajien rekisteröitymistä kaikissa jäsenvaltioissa.

2.Tuottajat on velvoitettava rekisteröitymään 1 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin. Tätä varten niiden on toimitettava rekisteröintihakemus kussakin jäsenvaltiossa, jossa ne asettavat pakkauksia saataville markkinoilla ensimmäisen kerran. Jos tuottaja on nimennyt 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuottajavastuujärjestön, tämän artiklan mukaiset velvoitteet täyttää kyseinen järjestö, jollei jäsenvaltio, jossa rekisteri sijaitsee, toisin määrää.

3.Laajennettua tuottajan vastuuta varten nimetty edustaja voi täyttää tässä artiklassa säädetyt velvoitteet tuottajan puolesta.

4.Tuottaja ei saa asettaa markkinoille pakkauksia jäsenvaltiossa, jos se tai tapauksen mukaan sen laajennettua tuottajan vastuuta varten nimetty edustaja ei ole rekisteröitynyt kyseisessä jäsenvaltiossa.

5.Rekisteröintihakemukseen on sisällyttävä liitteessä IX olevan A osan mukaisesti toimitettavat tiedot. Jäsenvaltiot voivat pyytää lisätietoja tai ‑asiakirjoja, jos se on tarpeen rekisterin tehokkaan käytön varmistamiseksi.

6.Jos laajennettua tuottajan vastuuta varten nimetty edustaja edustaa useampaa kuin yhtä tuottajaa, sen on 5 kohdan mukaisesti toimitettavien tietojen lisäksi ilmoitettava erikseen kunkin edustamansa tuottajan nimi ja yhteystiedot.

7.Tuottajan tai tapauksen mukaan laajennettua tuottajan vastuuta varten nimetyn tuottajan edustajan tai tuottajavastuujärjestön on toimitettava rekisteristä vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle liitteessä IX olevassa B osassa luetellut tiedot kunkin edeltävän kalenterivuoden osalta viimeistään 1 päivänä maaliskuuta.

8.Rekisteristä vastaava toimivaltainen viranomainen

a)vastaanottaa 2 kohdassa tarkoitetut tuottajien rekisteröintihakemukset sähköisen tietojenkäsittelyjärjestelmän kautta, jonka yksityiskohtaiset tiedot on asetettava saataville toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustolla;

b)myöntää rekisteröinnin ja antaa rekisteröintinumeron 12 viikon kuluessa siitä, kun kaikki 5 ja 6 kohdassa säädetyt tiedot on toimitettu;

c)voi vahvistaa rekisteröintivaatimuksiin ja ‑prosessiin liittyviä sääntöjä lisäämättä olennaisia vaatimuksia 5 ja 6 kohdassa säädettyihin vaatimuksiin;

d)voi periä tuottajilta kustannuksiin perustuvia ja oikeasuhteisia maksuja 2 kohdassa tarkoitettujen hakemusten käsittelystä;

e)vastaanottaa 7 kohdassa tarkoitetut tiedot ja valvoo niiden toimittamista.

9.Tuottajan tai tapauksen mukaan laajennettua tuottajan vastuuta varten nimetyn tuottajan edustajan tai tuottajavastuujärjestön on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista rekisteröintinsä tietojen muutoksista ja mahdollisesta pakkausten, joihin sen rekisteröinnissä viitataan, markkinoilla saataville asettamisen pysyvästä lopettamisesta jäsenvaltion alueella. Tuottaja poistetaan rekisteristä, jos se lakkaa olemasta.

10.Jos tuottajarekisterin tiedot eivät ole julkisesti saatavilla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkkoalustojen tarjoajat, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, voivat tutustua rekisterin sisältämiin tietoihin maksutta.

11.Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan rekisteröinnin ja tietojen rekisteriin ilmoittamisen muoto, täsmennetään, kuinka yksityiskohtaisesti tiedot ilmoitetaan, sekä pakkaustyypit ja materiaaliluokat, joiden tiedot rekisteriin on ilmoitettava.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

40 artikla
Laajennettu tuottajan vastuu

1.Pakkausten tuottajilla on direktiivin 2008/98/EY 8 ja 8 a artiklan ja tämän jakson mukaisesti perustettujen järjestelmien mukainen laajennettu tuottajan vastuu pakkauksista, joita ne asettavat ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville jonkin jäsenvaltion alueella.

2.Tuottajan on nimettävä kirjallisella toimeksiannolla laajennettua tuottajan vastuuta varten edustaja kussakin jäsenvaltiossa, joka ei ole sama kuin tuottajan oma sijoittautumisjäsenvaltio ja jossa se asettaa pakkauksen ensimmäistä kertaa saataville.

3.Asetuksen (EU) 2022/2065 3 luvun 4 jakson soveltamisalaan kuuluvien verkkoalustojen, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, tarjoajien on hankittava seuraavat tiedot tuottajilta, jotka tarjoavat pakkauksia unionissa sijaitseville kuluttajille:

a)tiedot 39 artiklassa tarkoitetusta tuottajan rekisteröinnistä siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttaja sijaitsee, sekä tuottajan rekisterinumero(t) kyseisessä rekisterissä;

b)tuottajan itse antama vakuutus, jossa se sitoutuu tarjoamaan ainoastaan sellaisia pakkauksia, joiden osalta tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut laajennettua tuottajan vastuuta koskevat vaatimukset täyttyvät siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajan sijaintipaikka on.

41 artikla
Tuottajavastuujärjestöt

1.Tuottajat voivat antaa 42 artiklan mukaisesti valtuutetun tuottajavastuujärjestön tehtäväksi täyttää laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet puolestaan. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla näiden tehtävien antaminen tuottajavastuujärjestölle tehdään pakolliseksi.

2.Jos useille tuottajavastuujärjestöille on jäsenvaltion alueella annettu lupa täyttää laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet tuottajien puolesta, jäsenvaltion on varmistettava, että näiden tuottajavastuujärjestöjen 42 artiklan 3 kohdan, 43 artiklan ja 44 artiklan mukaiset toimet yhdessä kattavat jäsenvaltion koko alueen. Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi valvoa tai nimettävä riippumaton kolmas osapuoli valvomaan, että tuottajavastuujärjestöt täyttävät velvoitteensa koordinoidusti.

3.Tuottajavastuujärjestöjen on varmistettava hallussaan olevien tietojen luottamuksellisuus, kun on kyse yritysten sisäisistä tiedoista tai yksittäisiin tuottajiin tai niiden nimettyihin edustajiin suoraan liittyvistä tiedoista.

4.Direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tuottajavastuujärjestöjen on julkaistava verkkosivustoillaan vähintään vuosittain tiedot jäsenvaltion alueella ensimmäisen kerran markkinoilla saataville asetettujen pakkausten määrästä sekä hyödynnettyjen ja kierrätettyjen materiaalien määristä ilmaistuna osuutena niiden pakkausten määrästä, joiden osalta kyseiset järjestöt ovat vastanneet tuottajan vastuuta koskevista velvoitteista, jollei liikesalaisuudesta muuta johdu.

42 artikla
Laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien velvoitteiden täyttämistä koskeva lupa

1.Tuottajan, silloin kun se täyttää laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet yksin, tai nimetyn tuottajavastuujärjestön, silloin kun tällainen järjestö vastaa laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti, on haettava lupa toimivaltaiselta viranomaiselta.

2.Jäsenvaltion on toimenpiteissään, joissa se vahvistaa 35 artiklassa tarkoitetut hallinnolliset ja menettelysäännöt, vahvistettava lupamenettelyä koskevat vaatimukset ja yksityiskohdat, jotka voivat vaihdella sen mukaan, täytetäänkö laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet yksin vai yhteisesti, sekä vaatimusten noudattamisen todentamista koskevat säännöt, mukaan lukien tiedot, jotka tuottajan tai tuottajavastuujärjestön on toimitettava tätä varten. Lupamenettelyyn on sisällyttävä vaatimuksia, jotka koskevat 3 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi käyttöön otettujen järjestelyjen tarkastamista, ja siinä on asetettava määräajat tälle tarkastukselle, joka on suoritettava 12 viikon kuluessa täydellisen hakemusasiakirja-aineiston toimittamisesta. Tarkastuksen suorittaa riippumaton asiantuntija, joka laatii tarkastuksen tuloksista tarkastusraportin. Riippumattoman asiantuntijan on oltava riippumaton toimivaltaisesta viranomaisesta, tuottajavastuujärjestöistä ja tuottajista, joille on myönnetty lupa täyttää velvoitteet yksin.

3.Jäsenvaltioiden 2 kohdan mukaisesti vahvistamilla toimenpiteillä on muun muassa varmistettava, että

a)direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan;

b)tuottajan tai tuottajavastuujärjestön toteuttamat toimenpiteet ovat riittävät mahdollistamaan pakkausjätteiden palauttamisen tai keräämisen maksutta 43 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 44 artiklan mukaisesti ja riittävän usein kyseiseen alueeseen ja pakkausjätteiden määrään nähden, kun otetaan huomioon kyseisen tuottajan tai tuottajien, joiden puolesta kyseinen tuottajavastuujärjestö toimii, jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asettamien pakkausten määrät ja tyypit;

c)niiden puolesta jätehuollosta huolehtivien jakelijoiden, viranomaisten tai kolmansien osapuolten kanssa on tehty tätä varten tarvittavat järjestelyt, mukaan lukien alustavat järjestelyt;

d)käytettävissä on tarvittava lajittelu- ja kierrätyskapasiteetti sen varmistamiseksi, että kerätyt pakkausjätteet esikäsitellään ja kierrätetään;

e)6 kohdassa säädettyä vaatimusta noudatetaan.

4.Tuottajien tai tuottajavastuujärjestöjen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä kaikista lupahakemukseen sisältyvien tietojen muutoksista, kaikista luvan ehtoja koskevista muutoksista sekä toiminnan pysyvästä lopettamisesta.

5.Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa luvan erityisesti silloin, jos tuottaja tai tuottajavastuujärjestö ei enää täytä pakkausjätteen käsittelyn järjestämistä koskevia vaatimuksia tai se laiminlyö velvoitteidensa hoitamisen toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitettavien tietojen tai luvan ehtoja koskevien muutosten ilmoittamisen osalta taikka se on lopettanut toimintansa.

6.Tuottajan, silloin kun se täyttää laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet yksin, tai nimetyn tuottajavastuujärjestön, silloin kun tällainen järjestö vastaa laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti, on annettava riittävä vakuus, joka on tarkoitettu kattamaan tuottajan tai tuottajavastuujärjestön vastuulle kuuluvien jätehuoltotoimien kustannukset, jos laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita ei täytetä, mukaan lukien tapaukset, joissa tuottaja tai tuottajavastuujärjestö lopettaa toimintansa pysyvästi tai siitä tulee maksukyvytön. Tällainen vakuus voi olla muodoltaan kierrätysvakuutus tai sulkutili tai tuottajan osallistuminen tuottajavastuujärjestöön. Jäsenvaltiot voivat asettaa tämän vakuuden osalta yksityiskohtaisempia lisävaatimuksia.

4 JAKSO

Palautus- ja keräysjärjestelmät sekä pantti- ja palautusjärjestelmät

43 artikla
Palautus- ja keräysjärjestelmät

1.Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että otetaan käyttöön järjestelmiä, jotka mahdollistavat kaikkien pakkausjätteiden palauttamisen ja erilliskeräyksen loppukäyttäjiltä, jotta voidaan varmistaa, että nämä jätteet käsitellään direktiivin 2008/98/EY 4 ja 13 artiklan mukaisesti, ja jotta mahdollistetaan niiden uudelleenkäyttöön valmistelu ja laadukas kierrätys.

2.Jäsenvaltiot voivat sallia poikkeuksia 1 kohdasta edellyttäen, että pakkausten tai pakkausjätejakeiden kerääminen yhdessä tai yhdessä muiden jätteiden kanssa ei vaikuta mahdollisuuksiin valmistella tällaiset pakkaukset tai pakkausjätejakeet uudelleenkäyttöön, kierrättää ne tai hyödyntää ne muuten direktiivin 2008/98/EY 4 ja 13 artiklan mukaisesti ja lopputulos on verrattavissa erilliskeräyksellä saavutettavaan laatuun. 

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien on

a)oltava avoimia asianomaisten alojen talouden toimijoille, toimivaltaisille viranomaisille sekä niiden puolesta jätehuollosta huolehtiville kolmansille osapuolille;

b)katettava jäsenvaltion koko alue ja kaikki pakkausjätteet riippumatta pakkaustyypistä ja toiminnosta, josta jäte on peräisin, ja siinä on otettava huomioon väestön koko, pakkausjätteen odotettu määrä ja koostumus sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta. Järjestelmien on katettava erilliskeräys julkisissa tiloissa, liiketiloissa sekä asuinalueilla;

c)katettava tuontituotteet siten, että järjestelmiin pääsyä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen, pääsystä mahdollisesti perittävien maksujen ja muiden edellytysten osalta sovelletaan syrjimättömiä ehtoja, ja järjestelmät on suunniteltava siten, että vältetään perussopimuksen mukaisesti kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen.

4.Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sellaisen kierrätyksen edistämiseksi, joka täyttää kierrätysmateriaalien käytölle asiaankuuluvilla aloilla asetetut laatuvaatimukset.

5.Poiketen 3 kohdassa säädetystä jätteen erilliskeräysvelvoitteesta tietyt pakkausjätetyypit voidaan kerätä yhdessä, kunhan tämä ei vaikuta mahdollisuuksiin suorittaa kierrätystoimia niille ja näiden toimien lopputulos on verrattavissa erilliskeräyksellä saavutettavaan laatuun.

44 artikla
Pantti- ja palautusjärjestelmät

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava 1 päivään tammikuuta 2029 mennessä tarvittavat toimenpiteet sellaisten pantti- ja palautusjärjestelmien käyttöön ottamiseksi, jotka kattavat

a)kertakäyttöiset muoviset juomapullot, joiden tilavuus on enintään kolme litraa; ja

b)kertakäyttöiset metalliset juomapakkaukset, joiden tilavuus on enintään kolme litraa.

2.Edellä 1 kohdassa säädettyä velvoitetta ei sovelleta seuraavien tuotteiden pakkauksiin:

a)viini, maustetut viinituotteet ja tislatut alkoholijuomat;

b)asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä I olevassa XVI osassa luetellut maito ja maitotuotteet.

3.Rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan soveltamista jäsenvaltio voidaan vapauttaa 1 kohdan mukaisesta velvoitteesta seuraavin edellytyksin:

a)43 artiklan 3 ja 4 kohdassa edellytetyn erilliskeräyksen aste pakkausmuodon osalta komissiolle 50 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti ilmoitettujen tietojen perusteella on yli 90 prosenttia tällaisista kalenterivuosina 2026 ja 2027 kyseisen jäsenvaltion alueella markkinoille saatetuista pakkauksista niiden painon mukaan ilmaistuna. Jos tällaisia tietoja ei ole vielä toimitettu komissiolle, jäsenvaltion on esitettävä vahvistettujen kansallisten tietojen pohjalta perustelut tässä kohdassa säädetyn vapautuksen edellytysten täyttymiselle sekä kuvaus toteutetuista toimenpiteistä;

b)jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle viimeistään 24 kuukautta ennen tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä määräaikaa vapautusta koskevasta pyynnöstään ja toimittaa täytäntöönpanosuunnitelman, jossa esitetään konkreettisia toimia sisältävä strategia, mukaan lukien aikataulu, sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa tarkoitettujen pakkausten 90 prosentin erilliskeräysaste niiden painon mukaan ilmaistuna saavutetaan.

4.Komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkistamaan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti toimitettua täytäntöönpanosuunnitelmaa kolmen kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, jos se katsoo, että suunnitelma ei täytä kyseisen kohdan c alakohdassa säädettyjä vaatimuksia. Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava tarkistettu suunnitelma kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta.

5.Jos 1 kohdassa tarkoitettujen pakkausten erilliskeräysaste jäsenvaltiossa laskee ja pysyy kolmena peräkkäisenä kalenterivuonna painon mukaan ilmaistuna alle 90 prosentissa kaikista kyseisen pakkausmuodon markkinoille saatetuista pakkauksista, komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle, että vapautusta ei enää sovelleta. Pantti- ja palautusjärjestelmä on perustettava 1 päivään tammikuuta mennessä sitä vuotta seuraavana toisena kalenterivuonna, jona komissio on ilmoittanut jäsenvaltiolle, ettei vapautusta enää sovelleta.

6.Jäsenvaltioiden on pyrittävä ottamaan käyttöön ja ylläpitämään pantti- ja palautusjärjestelmiä erityisesti kertakäyttöisiä lasisia juomapulloja, kartonkisia juomapakkauksia ja uudelleenkäytettäviä pakkauksia varten. Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että kertakäyttöisten pakkausmuotojen, erityisesti kertakäyttöisten lasisten juomapullojen, pantti- ja palautusjärjestelmät ovat samalla tavalla käytettävissä myös uudelleenkäytettäville pakkauksille, jos tämä on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.

7.Jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä, joilla ylitetään tässä artiklassa asetetut vähimmäistavoitteet, kunhan ne noudattavat perustamissopimuksessa vahvistettuja yleisiä sääntöjä ja tässä asetuksessa vahvistettuja säännöksiä.

8.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttötarkoitukseltaan ja muodoltaan 1 kohdan mukaisten uudelleenkäytettävien pakkausten palautuspisteet ja ‑mahdollisuudet mahdollistavat loppukäyttäjille yhtä helpon palauttamisen kuin palautettaessa kertakäyttöpakkauksia pantti- ja palautusjärjestelmään.

9.Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikki pantti- ja palautusjärjestelmät, mukaan lukien 5 kohdan mukaisesti perustetut järjestelmät, täyttävät 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä liitteessä X luetellut vähimmäisvaatimukset.

5 JAKSO

Uudelleenkäyttö ja uudelleentäyttö

45 artikla
Uudelleenkäyttö ja uudelleentäyttö

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä kannustaakseen ottamaan käyttöön järjestelmiä, jotka mahdollistavat pakkausten uudelleenkäytön sekä uudelleentäytön ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Näiden järjestelmien on oltava tämän asetuksen 24 ja 25 artiklassa sekä liitteessä VI säädettyjen vaatimusten mukaisia, eivätkä ne saa vaarantaa elintarvikehygieniaa tai kuluttajien turvallisuutta.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä voivat olla muun muassa

a)liitteessä X säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisten pantti- ja palautusjärjestelmien käyttö uudelleenkäytettävien pakkausten ja muiden kuin 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pakkausmuotojen osalta;

b)taloudellisten kannustimien käyttö, mukaan lukien lopullisia jakelijoita koskevat vaatimukset, joilla velvoitetaan veloittamaan maksu kertakäyttöpakkausten käytöstä tai antamaan kuluttajille myyntipaikassa tietoa tällaisten pakkausten kustannuksista;

c)lopullisille jakelijoille asetetut vaatimukset, joilla ne velvoitetaan asettamaan tietty prosenttiosuus muista kuin 26 artiklassa säädettyjen tavoitteiden kattamista tuotteista saataville uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvissa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai uudelleentäyttämällä edellyttäen, että tämä ei johda muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden osalta sisämarkkinoiden vääristymiin tai kaupan esteisiin.

6 JAKSO

Kierrätystavoitteet ja kierrätyksen edistäminen

46 artikla
Kierrätystavoitteet ja kierrätyksen edistäminen

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet seuraavien kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi koko alueellaan:

a)viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 on kierrätettävä vähintään 65 prosenttia kaiken pakkausjätteen painosta;

b)viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 seuraavien pakkausjätteeseen sisältyvien materiaalien painosta on kierrätettävä vähintään tietty prosenttiosuus seuraavasti:

i)muovi: 50 prosenttia;

ii)puu: 25 prosenttia;

iii)rautametallit: 70 prosenttia;

iv)alumiini: 50 prosenttia;

v)lasi: 70 prosenttia;

vi)paperi ja kartonki: 75 prosenttia;

c)viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030 on kierrätettävä vähintään 70 prosenttia kaiken pakkausjätteen painosta;

d)viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030 seuraavien pakkausjätteeseen sisältyvien materiaalien painosta on kierrätettävä vähintään tietty prosenttiosuus seuraavasti:

i)muovi: 55 prosenttia;

ii)puu: 30 prosenttia;

iii)rautametallit: 80 prosenttia;

iv)alumiini: 60 prosenttia;

v)lasi: 75 prosenttia;

vi)paperi ja kartonki: 85 prosenttia.

2.Rajoittamatta 1 kohdan a alakohdan soveltamista jäsenvaltio voi lykätä 1 kohdan b alakohdan i–vi alakohdassa säädettyjä määräaikoja enintään viidellä vuodella, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)poikkeaminen tavoitteista on lykkäyksen aikana enintään 15 prosenttiyksikköä jostakin yksittäisestä tavoitteesta tai jaettuna kahden tavoitteen kesken;

b)tavoitteista poikkeamisen tuloksena kierrätysaste ei yksittäisen tavoitteen tapauksessa jää lykkäyksen aikana alle 30 prosentin;

c)tavoitteista poikkeamisen tuloksena kierrätysaste ei 1 kohdan b alakohdan v tai vi alakohdassa tarkoitetun yksittäisen tavoitteen tapauksessa jää lykkäyksen aikana alle 60 prosentin; ja

d)jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle viimeistään 24 kuukautta ennen kutakin tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä määräaikaa aikomuksestaan lykätä määräaikaa sekä toimittaa komissiolle tämän asetuksen liitteen XI mukaisesti täytäntöönpanosuunnitelman, joka voidaan yhdistää direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti toimitettavaan täytäntöönpanosuunnitelmaan.

3.Komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkistamaan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti toimitettua täytäntöönpanosuunnitelmaa kolmen kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, jos komissio katsoo, että suunnitelma ei täytä liitteessä XI säädettyjä vaatimuksia. Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava tarkistettu suunnitelma kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta.

4.Komissio tarkastelee viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kahdeksan vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] 1 kohdan c ja d alakohdassa säädettyjä tavoitteita niiden tiukentamiseksi tai uusien tavoitteiden asettamiseksi. Tätä varten komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, jos komissio katsoo tämän aiheelliseksi.

5.Jäsenvaltioiden on tarvittaessa edistettävä kierrätetyistä pakkausjätteistä saatavien materiaalien käyttöä pakkausten ja muiden tuotteiden tuotannossa

a)parantamalla kyseisten materiaalien markkinaedellytyksiä;

b)tarkistamalla nykyisiä sääntöjä, jotka estävät kyseisten materiaalien käytön.

6.Jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä, joilla ylitetään tässä artiklassa asetetut vähimmäistavoitteet, kunhan ne noudattavat perustamissopimuksessa vahvistettuja yleisiä sääntöjä ja tässä asetuksessa vahvistettuja säännöksiä.

47 artikla
Kierrätystavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt

1.Laskettaessa sitä, onko 46 artiklan 1 kohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu, on noudatettava tässä artiklassa vahvistettuja sääntöjä.

2.Jäsenvaltioiden on laskettava tiettynä kalenterivuonna syntyneen pakkausjätteen paino. Pakkausjätteen määrää laskettaessa on otettava huomioon kaikki jäsenvaltiossa syntynyt pakkausjäte.

3.Jäsenvaltioiden on laskettava tiettynä kalenterivuonna kierrätetyn pakkausjätteen paino. Kierrätetyn pakkausjätteen paino on laskettava niiden pakkausten painona, joista on tullut jätettä, joka sen jälkeen, kun sille on tehty kaikki tarvittavat tarkistus- ja lajittelutoimet ja muut valmistelutoimet sellaisten jätemateriaalien poistamiseksi, jotka eivät ole myöhemmän uudelleenkäsittelyn kohteena, ja laadukkaan kierrätyksen varmistamiseksi, tulee kierrätykseen, jossa jätemateriaalit tosiasiallisesti uudelleenkäsitellään tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi.

4.Yhdistelmämateriaalipakkaukset ja muut useammasta kuin yhdestä materiaalista valmistetut pakkaukset on laskettava ja ilmoitettava pakkauksen sisältämän kunkin materiaalin mukaan. Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä vaatimuksesta, jos tiettyä materiaalia on vain merkityksetön osuus pakkausyksiköstä eikä missään tapauksessa enemmän kuin viisi prosenttia pakkausyksikön kokonaismassasta.

5.Unionista viedyn pakkausjätteen voi laskea kierrätetyksi jätteeksi se jäsenvaltio, jossa pakkausjäte kerättiin, ainoastaan, jos viejä pystyy asetuksen (EY) N:o 1013/2006 mukaisesti osoittamaan, että jätteen siirto on tämän asetuksen vaatimusten mukaista ja että pakkausjätteen kierrätys unionin ulkopuolella tapahtui olosuhteissa, jotka suurelta osin vastaavat asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä.

6.Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi kierrätettävä pakkausjäte punnitaan, kun jäte tulee kierrätykseen.

Tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen kierrätetyn pakkausjätteen paino voidaan punnita mahdollisen lajittelutoiminnan tuotoksena edellyttäen, että

a)tällainen tuotosjäte tämän jälkeen kierrätetään;

b)niiden materiaalien tai aineiden painoa, jotka poistetaan ennen kierrätystä toteutettavissa muissa toimissa ja joita ei sen jälkeen kierrätetä, ei sisällytetä kierrätetyksi ilmoitetun jätteen painoon.

7.Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas pakkausjätteen laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että 2-7 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Tämä järjestelmä voi koostua direktiivin 2008/98/EY 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti perustetuista sähköisistä rekistereistä tai lajitellun jätteen laatuvaatimuksia koskevista teknisistä eritelmistä. Se voi koostua myös lajitellun jätteen keskimääräisistä hävikkiasteista eri jätelajien ja jätehuoltokäytäntöjen osalta, jos luotettavia tietoja ei voida saada muulla tavalla. Keskimääräiset hävikkiasteet on laskettava direktiivin 2008/98/EY 11 a artiklan 10 kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen laskentasääntöjen mukaisesti.

8.Aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan biohajoavan pakkausjätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi silloin, kun kyseisen käsittelyn tuloksena saadaan kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena käytettävää kompostia, mädätettä tai muuta tuotosta, joka sisältää vastaavan määrän kierrätettyä sisältöä suhteessa käsittelyyn toimitetun jätteen määrään. Jos tuotos käytetään maahan, jäsenvaltiot saavat lukea sen kierrätetyksi ainoastaan, jos käytöstä on hyötyä maatalouden kannalta tai siitä saadaan ekologista hyötyä.

9.Sellaisten pakkausjätemateriaalien määrä, jotka ovat lakanneet olemasta jätettä ennen uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, voidaan laskea kierrätetyksi edellyttäen, että tällaiset materiaalit on tarkoitus uudelleenkäsitellä tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi taikka polttaa, käyttää maantäyttöön tai sijoittaa kaatopaikalle, ei saa laskea kierrätetyiksi.

10.Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon jätteenpolton jälkeen erotettujen metallien kierrätyksen sen mukaan, mikä on pakkausjätteen osuus poltetusta jätteestä, mikäli kierrätetyt metallit täyttävät tietyt komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2019/1004 vahvistetut laatuvaatimukset.

11.Pakkausjätteen, joka on toimitettu toiseen jäsenvaltioon kierrätettäväksi kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa, voi ottaa huomioon ainoastaan se jäsenvaltio, jossa kyseinen pakkausjäte kerättiin.

12.Unionista viedyn pakkausjätteen voi laskea kierrätetyksi jätteeksi se jäsenvaltio, jossa pakkausjäte kerättiin, ainoastaan, jos 3 kohdan vaatimukset täyttyvät ja jos viejä pystyy asetuksen (EY) N:o 1013/2006 mukaisesti osoittamaan, että jätteen siirto on tämän asetuksen vaatimusten mukaista, muun muassa että pakkausjätteen käsittely unionin ulkopuolella tapahtui olosuhteissa, jotka suurelta osin vastaavat asiaa koskevassa unionin ympäristölainsäädännössä asetettuja vaatimuksia.

48 artikla
Kierrätystavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt, kun otetaan huomioon uudelleenkäyttö

1.Jäsenvaltio voi päättää saavuttaa 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden mukautetun tason tiettynä vuonna ottamalla huomioon sellaisten ensimmäistä kertaa markkinoille saatettujen uudelleenkäytettävien kuluttajapakkausten keskimääräisen osuuden edeltävien kolmen vuoden aikana, jotka on käytetty uudelleen osana pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelmää.

Mukautettu taso on laskettava vähentämällä

a)46 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädetyistä tavoitteista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu uudelleenkäytettävien kuluttajapakkausten osuus kaikista markkinoille saatetuista kuluttajapakkauksista, ja

b)46 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa säädetyistä tavoitteista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu uudelleenkäytettävien, kulloistakin pakkausmateriaalia sisältävien kuluttajapakkausten osuus kaikista kyseistä materiaalia sisältävistä markkinoille saatetuista kuluttajapakkauksista.

Kutakin mukautettua tavoitetasoa laskettaessa on otettava huomioon enintään viisi prosenttiyksikköä uudelleenkäytettävien kuluttajapakkausten keskimääräisestä osuudesta.

2.Jäsenvaltio voi 46 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, 46 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa, 46 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 46 artiklan 1 kohdan d alakohdan ii alakohdassa säädettyjä tavoitteita laskettaessa ottaa huomioon uudelleenkäyttöä varten korjattujen puisten pakkausten määrät. 

7 JAKSO

Tiedottaminen ja tietojen toimittaminen

49 artikla
Tiedottaminen pakkausjätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta

1.Direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 2 kohdassa ja tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tuottajien tai tuottajavastuujärjestöjen, jos sellaisia on nimetty 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on asetettava loppukäyttäjien ja erityisesti kuluttajien saataville seuraavat tiedot pakkausjätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta niiden pakkausten osalta, joita tuottajat tarjoavat jäsenvaltion alueella:

a)loppukäyttäjien rooli jätteen syntymisen ehkäisemisessä, mukaan lukien mahdolliset parhaat käytännöt;

b)käytettävissä olevat pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelyt;

c)loppukäyttäjien rooli pakkausjätemateriaalien erilliskeräyksen onnistumisessa, mukaan lukien vaarallisia tuotteita tai jätettä sisältävien pakkausten käsittely;

d)pakkaukseen 11 artiklan mukaisesti kiinnitettyjen, merkittyjen tai painettujen tai pakatun tuotteen mukana seuraavissa asiakirjoissa olevien merkintöjen ja tunnusten merkitys;

e)pakkausjätteen epäasianmukaisen käytöstä poistamisen vaikutus ympäristöön ja ihmisten terveyteen tai turvallisuuteen, esimerkiksi roskaantumisen muodossa tai hävitettäessä pakkausjäte lajittelemattomana yhdyskuntajätteenä, sekä kertakäyttöisten pakkausten, erityisesti muovisten kantokassien, haitalliset ympäristövaikutukset;

f)kompostoituvien pakkausten kompostointiominaisuudet ja asianmukaiset käsittelyvaihtoehdot.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava ajantasaisia, ja ne on annettava

a)verkkosivustolla tai muun sähköisen viestintävälineen kautta;

b)tiedottamalla suurelle yleisölle;

c)tiedotusohjelmien ja ‑kampanjoiden yhteydessä;

d)käyttäjien ja kuluttajien helposti ymmärtämällä kielellä laadittujen opasteiden avulla.

3.Kun tietoja annetaan julkisesti, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus on säilytettävä sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

50 artikla
Raportointi komissiolle

1.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot kultakin kalenterivuodelta:

a)tiedot 46 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan täytäntöönpanosta ja uudelleenkäytettävistä pakkauksista;

b)tiedot erittäin kevyiden, kevyiden ja paksujen muovisten kantokassien vuosittaisesta kulutuksesta henkilöä kohti erikseen kunkin kantokassityypin osalta;

c)44 artiklan 1 kohdassa säädetyn, pantti- ja palautusjärjestelmien käyttöönottoa koskevan velvoitteen piiriin kuuluvien pakkausten erilliskeräysasteet.

Jäsenvaltiot voivat toimittaa tiedot erittäin paksujen muovisten kantokassien vuotuisesta kulutuksesta henkilöä kohti.

2.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kunkin liitteessä IX olevassa taulukossa 1 luetellun pakkausmateriaalin ja ‑tyypin osalta kalenterivuosikohtaisesti seuraavat tiedot:

a)markkinoille saatettujen pakkausten määrät kunkin liitteessä IX olevassa taulukossa 1 luetellun pakkaustyypin ja ‑materiaalin osalta;

b)erilliskerättyjen pakkausjätteiden määrät kunkin liitteessä IX olevassa taulukossa 1 luetellun pakkausmateriaalin osalta;

c)kierrätysasteet;

d)käytettävissä oleva lajittelu- ja kierrätyskapasiteetti kunkin liitteessä II olevassa taulukossa 1 luetellun pakkaustyypin ja ‑materiaalin osalta.

3.Tiedot on toimitettava ensimmäisen kerran

a)1 kohdan a ja b alakohdassa ja 2 kohdassa säädettyjen velvoitteiden osalta ensimmäiseltä kokonaiselta kalenterivuodelta sen jälkeen, kun täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan tietojen komissiolle toimittamisen muoto 7 kohdan mukaisesti, on tullut voimaan;

b)1 kohdan c alakohdassa säädetyn velvoitteen osalta 1 päivänä tammikuuta 2028 alkavalta kalenterivuodelta.

4.Jäsenvaltioiden on asetettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot saataville sähköisesti 19 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Niiden on toimitettava tiedot sähköisesti 19 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty komission 7 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa.

5.Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti saataville asettamiin tietoihin on liitettävä laaduntarkastusraportti. Laaduntarkastusraportti on esitettävä komission 7 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa.

6.Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti saataville asettamiin tietoihin on liitettävä kertomus 47 artiklan 5 ja 8 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä, mukaan lukien soveltuvin osin yksityiskohtaiset tiedot keskimääräisistä hävikkiasteista.

7.Komissio antaa viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan

a)säännöt 1 kohdan a ja c alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti toimitettavien tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista varten, mukaan lukien menetelmä syntyneen pakkausjätteen määrän määrittämiseksi, sekä näiden tietojen toimittamismuoto;

b)menetelmä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kevyiden muovisten kantokassien vuotuisen kulutuksen laskemiseksi henkilöä kohti ja näiden tietojen toimittamismuoto.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.Jäsenvaltioiden on vaadittava kaikkia asianomaisia taloudellisia toimijoita, jotka asettavat pakkauksia saataville jäsenvaltioissa, toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille täsmälliset ja luotettavat tiedot, jotta jäsenvaltiot voivat täyttää tämän artiklan mukaiset raportointivelvoitteensa, ottaen tarvittaessa huomioon yksityiskohtaisten tietojen toimittamiseen liittyvät erityishaasteet pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

51 artikla
Pakkauksia koskevat tietokannat

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevien tietokantojen käyttöön ottamiseksi yhdenmukaisesti niillä alueilla, joilla niitä ei vielä ole käytössä.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tietokannoissa on annettava

a)tietoja pakkaus- ja pakkausjätevirtojen laajuudesta, ominaispiirteistä ja kehityksestä kunkin jäsenvaltion tasolla;

b)tiedot pakkausmateriaalien ja niiden valmistuksessa käytettävien ainesosien myrkyllisyydestä tai vaarallisuudesta;

c)liitteessä XII luetellut tiedot.

VIII Luku
Suojamenettelyt

52 artikla
Menettely sellaisten pakkausten käsittelemiseksi, jotka aiheuttavat riskin kansallisella tasolla

1.Jos jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisilla on riittävä syy uskoa, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva pakkaus aiheuttaa riskin ympäristölle tai ihmisten terveydelle, niiden on suoritettava asianomaista pakkausta koskeva arviointi, joka kattaa kaikki riskin kannalta merkitykselliset tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2019/1020 19 artiklan soveltamista. Asianomaisten talouden toimijoiden on tehtävä tarvittavassa laajuudessa yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa.

Jos markkinavalvontaviranomaiset havaitsevat arvioinnin yhteydessä, että pakkaus ei täytä tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia, niiden on viipymättä vaadittava asianomaista talouden toimijaa toteuttamaan aiheelliset ja oikeasuhteiset korjaavat toimet pakkauksen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi markkinavalvontaviranomaisten määräämässä kohtuullisessa ajassa, joka on oikeassa suhteessa vaatimustenvastaisuuden luonteeseen ja tarvittaessa asteeseen.

2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos kontaktimateriaalipakkaus, jollaisiin sovelletaan erityistä lainsäädäntöä ihmisten terveyden suojelemiseksi, aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle, markkinavalvontaviranomaiset eivät arvioi itse kyseisistä pakkausmateriaaleista ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuvaa riskiä, joka kohdistuu myös näihin pakkausmateriaaleihin pakattuihin tuotteisiin, vaan ne ilmoittavat riskistä viranomaisille, joilla on toimivalta valvoa tällaisia riskejä. Kyseessä ovat tällöin asetuksessa (EU) 2017/625, asetuksessa (EU) 2017/745, asetuksessa (EU) 2017/746, direktiivissä 2001/83/EY tai asetuksessa (EU) 2019/6 tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset.

3.Jos markkinavalvontaviranomaiset katsovat, että vaatimustenvastaisuus ei rajoitu niiden kansalliselle alueelle, niiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille arvioinnin tuloksista ja toimista, jotka ne ovat vaatineet talouden toimijaa toteuttamaan.

4.Talouden toimijan on varmistettava, että kaikki aiheelliset korjaavat toimet toteutetaan kaikkien asianomaisten pakkausten osalta, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla eri puolilla unionia.

5.Jos asianomainen talouden toimija ei 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ajanjakson kuluessa toteuta riittäviä korjaavia toimia tai jos vaatimustenvastaisuus jatkuu, markkinavalvontaviranomaisten on ryhdyttävä tarvittaviin väliaikaisiin toimenpiteisiin, joilla kielletään kyseisen pakkauksen asettaminen saataville niiden kansallisilla markkinoilla tai poistetaan tuote kyseisiltä markkinoilta taikka järjestetään sitä koskeva palautusmenettely.

Markkinavalvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille näistä toimenpiteistä.

6.Edellä 4 kohdassa tarkoitetut komissiolle ja jäsenvaltioille ilmoitettavat tiedot on välitettävä asetuksen (EU) 2019/1020 34 artiklassa tarkoitetun tieto- ja viestintäjärjestelmän kautta, ja niihin on sisällytettävä kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot, erityisesti ne välttämättömät tiedot, jotka ovat tarpeen vaatimustenvastaisen pakkauksen tunnistamista ja sen alkuperän, väitetyn vaatimustenvastaisuuden luonteen, todetun riskin ja toteutettujen kansallisten toimenpiteiden luonteen ja keston määrittämistä varten, sekä asianomaisen talouden toimijan esittämät perustelut ja tapauksen mukaan 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Markkinavalvontaviranomaisten on myös ilmoitettava, johtuuko vaatimustenvastaisuus siitä, että

a)pakkaus ei täytä tämän asetuksen 5–10 artiklassa säädettyjä kestävyysvaatimuksia;

b)tämän asetuksen 31 ja 32 artiklassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa tai teknisissä eritelmissä on puutteita.

7.Muiden jäsenvaltioiden kuin menettelyn aloittaneen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki toteutetut toimenpiteet ja kaikki hallussaan olevat lisätiedot, jotka liittyvät kyseisen pakkauksen vaatimustenvastaisuuteen, sekä esitettävä vastalauseensa siinä tapauksessa, että toteutetusta kansallisesta toimenpiteestä on erimielisyyttä.

8.Jos mikään jäsenvaltio tai komissio ei ole kolmen kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta esittänyt vastalausetta jonkin jäsenvaltion toteuttamaa väliaikaista toimenpidettä kohtaan, toimenpiteen katsotaan olevan perusteltu.

Väliaikaisissa toimenpiteissä voidaan antaa ajanjakso, joka on pidempi tai lyhyempi kuin kolme kuukautta, kyseessä olevien vaatimusten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

9.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pakkaus poistetaan niiden markkinoilta tai että muut kyseistä pakkausta tai valmistajaa koskevat asianmukaiset rajoittavat toimenpiteet toteutetaan viipymättä.

53 artikla
Unionin suojamenettely

1.Jos 52 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn menettelyn päätyttyä esitetään vastalauseita jonkin jäsenvaltion toteuttaman toimenpiteen johdosta tai jos komissio katsoo, että kansallinen toimenpide on unionin lainsäädännön vastainen, komissio ryhtyy viipymättä kuulemaan jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai asianomaisia talouden toimijoita ja arvioi kansallisen toimenpiteen. Tämän arvioinnin tulosten perusteella komissio päättää täytäntöönpanosäädöksellä, onko kansallinen toimenpide perusteltu.

Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.Komissio osoittaa päätöksensä kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen viipymättä tiedoksi niille ja asianomaiselle talouden toimijalle tai asianomaisille talouden toimijoille.

Jos kansallinen toimenpide katsotaan perustelluksi, kaikkien jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaatimustenvastainen pakkaus poistetaan niiden markkinoilta, ja niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

Jos kansallista toimenpidettä ei katsota perustelluksi, kyseisen jäsenvaltion on peruutettava toimenpide.

3.Jos kansallinen toimenpide katsotaan perustelluksi ja pakkauksen vaatimustenvastaisuuden katsotaan johtuvan puutteista tämän asetuksen 31 artiklassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa, komissio soveltaa asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklassa säädettyä menettelyä.

4.Jos kansallinen toimenpide katsotaan perustelluksi ja pakkauksen vaatimustenvastaisuuden katsotaan johtuvan puutteista 32 artiklassa tarkoitetuissa yhteisissä teknisissä eritelmissä, komissio muuttaa asianomaisia yhteisiä teknisiä eritelmiä tai kumoaa ne viipymättä.

54 artikla
Vaatimustenmukaiset pakkaukset, jotka aiheuttavat riskin

1.Jos jäsenvaltio havaitsee 52 artiklan mukaisesti suorittamansa arvioinnin jälkeen, että siitä huolimatta, että pakkaus on 5–11 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen, se aiheuttaa riskin ympäristölle tai ihmisten terveydelle, jäsenvaltion on viipymättä vaadittava asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin aiheellisiin toimenpiteisiin markkinavalvontaviranomaisten määräämässä kohtuullisessa ajassa, joka on oikeassa suhteessa vaatimustenvastaisuuden luonteeseen ja tarvittaessa asteeseen, sen varmistamiseksi, että kyseinen pakkaus ei markkinoille saattamisen hetkellä enää aiheuta kyseistä riskiä, tai pakkauksen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi.

2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos kontaktimateriaalipakkaus, jollaiseen sovelletaan erityistä lainsäädäntöä ihmisten terveyden suojelemiseksi, aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle, markkinavalvontaviranomaiset eivät arvioi itse kyseisistä pakkausmateriaaleista ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuvaa riskiä, joka kohdistuu myös näihin pakkausmateriaaleihin pakattuihin tuotteisiin, vaan ne ilmoittavat riskistä viranomaisille, joilla on toimivalta valvoa tällaisia riskejä. Kyseessä ovat tällöin asetuksessa (EU) 2017/625, asetuksessa (EU) 2017/745, asetuksessa (EU) 2017/746, direktiivissä 2001/83/EY tai asetuksessa (EU) 2019/6 tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset.

3.Talouden toimijan on varmistettava, että korjaavat toimet toteutetaan kaikkien asianomaisten pakkausten osalta, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla eri puolilla unionia.

4.Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viipymättä 1 kohdan mukaisista havainnoistaan ja niihin liittyvistä toimistaan. Ilmoitukseen on sisällyttävä kaikki saatavilla olevat tiedot, erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen kyseisen pakkauksen tunnistamista sekä sen alkuperän ja toimitusketjun, siihen liittyvän riskin luonteen ja toteutettujen kansallisten toimenpiteiden luonteen ja keston määrittämistä varten.

5.Komissio ryhtyy viipymättä kuulemaan jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai asianomaisia talouden toimijoita ja arvioi toteutetut kansalliset toimenpiteet. Komissio tekee tämän arvioinnin tulosten perusteella päätöksen siitä, onko kansallinen toimenpide perusteltu vai ei, ja ehdottaa tarvittaessa soveltuvia toimenpiteitä.

Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 58 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät ympäristön tai ihmisten terveyden suojeluun.

Komissio osoittaa päätöksensä kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen välittömästi tiedoksi niille sekä asianomaiselle talouden toimijalle tai asianomaisille talouden toimijoille.

55 artikla
Unionin markkinoille tulevien pakkausten valvonta

1.Silloin, kun vaatimustenvastaisuus ei rajoitu markkinavalvontaviranomaisten kansalliselle alueelle, niiden on ilmoitettava viipymättä asetuksen (EU) 2019/1020 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyille viranomaisille tämän asetuksen 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä. Ilmoitukseen on sisällyttävä kaikki olennaiset tiedot, erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen toimenpiteiden kohteena olevan vaatimustenvastaisen pakkauksen ja, jos kyseessä on pakattu tuote, itse tuotteen tunnistamiseksi.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on välitettävä asiaankuuluvan tullialan riskinhallintaympäristön kautta.

3.Komissio kehittää yhteenliittämisen 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen välittämiseksi automaattisesti 52 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta tieto- ja viestintäjärjestelmästä 3 kohdassa tarkoitettuun riskinhallintaympäristöön. Tämä yhteenliittäminen aloittaa toimintansa viimeistään kahden vuoden kuluttua 5 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen antamispäivästä.

4.Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään menettelysäännöt ja yksityiskohtaiset täytäntöönpanojärjestelyt 4 kohdan täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien 4 kohdassa tarkoitetun yhteenliittämisen toiminnot ja tietokokonaisuudet sekä tietojen käsittely, henkilötietojen käsittely, luottamuksellisuus ja rekisterinpito kyseisen yhteenliittämisen yhteydessä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdan mukaista tarkastelumenettelyä noudattaen.

56 artikla
Muodollinen vaatimustenvastaisuus

1.Kun jäsenvaltio tekee jonkin seuraavista havainnoista, sen on vaadittava asianomaista talouden toimijaa korjaamaan kyseinen vaatimustenvastaisuus:

a)EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ei ole laadittu;

b)EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ei ole laadittu oikein;

c)11 artiklassa edellytetyt tiedot eivät ole saatavilla kyseisessä artiklassa tarkoitetun QR-koodin tai tietovälineen kautta;

d)liitteessä VII tarkoitetut tekniset asiakirjat eivät ole saatavilla, ne eivät ole täydellisiä tai niissä on virheitä;

e)13 artiklan 6 kohdassa tai 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot puuttuvat tai ne ovat virheellisiä tai epätäydellisiä;

f)mitä tahansa muuta 13 tai 16 artiklassa säädettyä hallinnollista vaatimusta ei ole täytetty;

g)21 ja 22 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat ylipakkaamista ja tiettyjen pakkausmuotojen käytölle asetettuja rajoituksia, ei ole noudatettu;

h)uudelleenkäytettävien pakkausten osalta 24 artiklassa tarkoitettuja uudelleenkäyttöjärjestelmän käyttöönottoa, toimintaa ja siihen osallistumista koskevia vaatimuksia ei ole täytetty;

i)uudelleentäytön osalta 25 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä tietovaatimuksia ei ole täytetty;

j)25 artiklan 3 kohdassa säädettyjä, täyttöpisteitä koskevia vaatimuksia ei ole täytetty;

k)26 artiklan mukaisia uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteita ei ole saavutettu.

2.Jos 1 kohdan a–f alakohdassa tarkoitettu vaatimustenvastaisuus jatkuu, asianomaisen jäsenvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin pakkauksen markkinoilla saataville asettamisen kieltämiseksi tai sen varmistamiseksi, että järjestetään sitä koskeva palautusmenettely tai se poistetaan markkinoilta.

3.Jos 1 kohdan g–k alakohdassa tarkoitettu vaatimustenvastaisuus jatkuu, jäsenvaltioiden on noudatettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevia sääntöjä, jotka jäsenvaltiot vahvistavat 62 artiklan mukaisesti.

IX Luku
Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat

57 artikla
Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat

1.Kun direktiivin 2014/24/EU 2 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 2014/25/EU 3 artiklan 1 kohdassa määritellyt hankintaviranomaiset tai direktiivin 2014/25/EU 4 artiklan 1 kohdassa määritellyt hankintayksiköt tekevät kyseisten direktiivien soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa hankintasopimuksia pakkauksista tai pakatuista tuotteista taikka niitä käyttävistä palveluista, niiden on sovellettava 3 kohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä laadittavia ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia kriteerejä.

2.Edellä 1 kohdassa säädettyä velvoitetta sovelletaan kaikkiin hankintaviranomaisten tai hankintayksiköiden hankintamenettelyihin, joissa tehdään hankintasopimuksia pakkauksista tai pakatuista tuotteista taikka niitä käyttävistä palveluista ja jotka aloitetaan 12 kuukauden kuluttua 3 kohdan nojalla annettavan delegoidun säädöksen voimaantulosta tai myöhemmin.

3.Komissio antaa viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 60 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi vahvistamalla ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat pakolliset vähimmäiskriteerit 5–10 artiklassa säädettyjen vaatimusten ja seuraavien näkökohtien perusteella:

a)pakkauksista tai pakatuista tuotteista taikka niitä käyttävistä palveluista tai urakoista tehtyjen hankintasopimusten arvo ja määrä;

b)tarve varmistaa ympäristön kannalta kestävämpien pakkausten tai pakattujen tuotteiden riittävä kysyntä;

c)hankintaviranomaisten tai ‑yksiköiden taloudelliset mahdollisuudet ostaa ympäristön kannalta kestävämpiä pakkauksia tai pakattuja tuotteita ilman kohtuuttomia kustannuksia.

Ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat kriteerit laaditaan direktiivissä 2014/24/EU ja direktiivissä 2014/25/EU vahvistettujen periaatteiden mukaisesti ja sen periaatteen mukaisesti, että näiden kriteerien perusteella valittavien pakkausten on tuettava tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista.

X luku
Säädösvallan siirtäminen ja komiteamenettely

58 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään 5 artiklan 5 kohdassa, 6 artiklan 4 kohdassa, 6 artiklan 6 kohdassa, 7 artiklan 9 kohdassa, 7 artiklan 10 kohdassa, 7 artiklan 11 kohdassa, 8 artiklan 5 kohdassa, 22 artiklan 4 kohdassa, 26 artiklan 16 kohdassa ja 57 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle kymmeneksi vuodeksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 5 kohdassa, 6 artiklan 4 kohdassa, 6 artiklan 6 kohdassa, 7 artiklan 9 kohdassa, 7 artiklan 10 kohdassa, 7 artiklan 11 kohdassa, 8 artiklan 5 kohdassa, 22 artiklan 4 kohdassa, 26 artiklan 16 kohdassa ja 57 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä olevien 5 artiklan 5 kohdan, 6 artiklan 4 kohdan, 6 artiklan 6 kohdan, 7 artiklan 9 kohdan, 7 artiklan 10 kohdan, 7 artiklan 11 kohdan, 8 artiklan 5 kohdan, 22 artiklan 4 kohdan, 26 artiklan 16 kohdan ja 57 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

59 artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa direktiivin 2008/98/EY 39 artiklassa tarkoitettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi 72 artiklan osalta, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

4.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä kyseisen asetuksen 5 artiklan kanssa.

XI Luku
Muutokset

60 artikla
Asetuksen (EU) 2019/1020 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2019/1020 seuraavasti:

a)Muutetaan liite I seuraavasti:

i)poistetaan 9 kohta;

ii)lisätään seuraavat kohdat:

”X. [julkaisutoimisto lisää järjestyksessä seuraavana olevan numeron] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/904, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä (EUVL L 155, 12.6.2019, s. 1);”

”X. [julkaisutoimisto lisää järjestyksessä seuraavana olevan numeron] Asetus (EU)…/… pakkauksista ja pakkausjätteistä, asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta ja direktiivin 94/62/EY kumoamisesta [julkaisutoimisto täyttää EUVL-julkaisutiedot].”

b) Poistetaan liitteessä II oleva 8 kohta.

61 artikla
Direktiivin (EU) 2019/904 muuttaminen

Muutetaan direktiivi (EU) 2019/904 seuraavasti:

a)Poistetaan 6 artiklan 5 kohdan b alakohta.

b)Poistetaan 13 artiklan 1 kohdan e alakohta.

c)Korvataan 13 artiklan 3 kohta seuraavasti: ”3. Komissio tarkastelee tämän artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja julkaisee tarkastelunsa tuloksista kertomuksen. Kyseisessä kertomuksessa arvioidaan tietojenkeruun järjestämistä, jäsenvaltioissa käytettyjä tietolähteitä ja menetelmiä sekä kyseisten tietojen täydellisyyttä, luotettavuutta, oikea-aikaisuutta ja yhtenäisyyttä. Arviointiin voi sisältyä erityisiä parannussuosituksia. Kertomus laaditaan sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat ensimmäisen kerran toimittaneet tiedot ja sen jälkeen neljän vuoden välein.”

XII Luku
Loppusäännökset

62 artikla
Seuraamukset

1.Jäsenvaltioiden on viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Talouden toimijalle, joka ei noudata 21–26 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, määrätään hallinnollinen sakko.

2.Jos jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä ei säädetä hallinnollisista sakoista, ensimmäistä alakohtaa voidaan soveltaa niin, että sakkomenettelyn panee vireille asiaankuuluva viranomainen ja sen määräävät toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet siten, että samalla varmistetaan, että nämä oikeussuojakeinot ovat tehokkaita ja niillä on vastaava vaikutus kuin mainitussa kohdassa tarkoitetuilla hallinnollisilla sakoilla. Määrättävien sakkojen on joka tapauksessa oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

3.Jäsenvaltioiden on viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on yksi vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ilmoitettava komissiolle näistä säännöistä ja toimenpiteistä, ja myös niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle viipymättä.

63 artikla
Arviointi

Komissio arvioi viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kahdeksan vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] tätä asetusta ja sen vaikutusta sisämarkkinoiden toimintaan ja pakkausten ympäristökestävyyden parantamiseen. Komissio esittää kertomuksen arvioinnin keskeisistä havainnoista Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Jäsenvaltioiden on toimitettava kyseisen kertomuksen laatimiseen tarvittavat tiedot komissiolle.

64 artikla
Kumoaminen ja siirtymäsäännökset

Kumotaan direktiivi 94/62/EY [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 12 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Seuraavia siirtymäsäännöksiä kuitenkin sovelletaan:

a)direktiivin 94/62/EY 8 artiklan 2 kohtaa sovelletaan [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 42 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä];

b)direktiivin 94/62/EY 5 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 6 artiklan 1 kohdan d ja e alakohtaa sekä 6 a artiklaa sovelletaan [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kalenterivuoden viimeinen päivä sen jälkeen, kun on kulunut 36 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta];

c)direktiivin 94/62/EY 12 artiklan 3a, 3b, 3c ja 4 kohtaa sovelletaan [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kalenterivuoden viimeinen päivä sen jälkeen, kun on kulunut 36 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta] lukuun ottamatta tietojen toimittamista komissiolle, minkä osalta mainittuja kohtia sovelletaan [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kalenterivuoden viimeinen päivä sen jälkeen, kun on kulunut 54 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta].

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

 
65 artikla
Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 12 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t) 

1.3.Ehdotus/aloite liittyy 

 uuteen toimeen 

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 80  

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen 

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoitteet

1.4.2.Erityistavoitteet

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

1.4.4.Tulosindikaattorit

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut 

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

 kesto on rajattu

–    Toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.

–    Maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia VVVV–VVVV.

 kestoa ei ole rajattu

–Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2023 ja päättyy vuonna 2027,

–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.Hallinnointitapa (Hallinnointitavat) 81  

 Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

– yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään

– toimeenpanovirastoja

 Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

 Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille

– kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

– Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

– varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

– julkisoikeudellisille yhteisöille

– sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, jotka antavat riittävät rahoitustakuut

– sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja jotka antavat riittävät rahoitustakuut

– henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

2.HALLINNOINTI 

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt 

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t) 

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista 

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi 

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä. 

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin 

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin 

–    Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevien tietojen keräämisen tueksi on tehtävä palvelusopimuksia, jotka käsittävät menetelmät ja validoinnin. Sopimusten tarve kasvaa vuosina 2026 ja 2027 uusien raportointivelvoitteiden myötä. Näiden toimien odotetaan parantavan tietojen laatua paitsi pakkauksia, pakkausjätteitä ja muovisia kantokasseja myös muoviin perustuvia omia varoja koskevien tietojen osalta.

Ympäristöasioiden pääosaston menot liittyvät hankintatarpeisiin (muun muassa pakkaustyyppien kierrätettävyyttä koskevien tietojen keruun ja analysoinnin toteuttaminen sekä muovipakkausten kierrätetyn sisällön osuuden määrittämismenetelmän laatiminen; arvioitu tarve 2,1 miljoonaa euroa vuosille 2023–2027).

– 

Tämän osan täyttämisessä on käytettävä rahoitusselvityksen liitteessä (sisäisten sääntöjen liite V) olevaa hallintomäärärahoja koskevaa selvitystä, joka on laadittava ennen rahoitusselvityksen laatimista. Liite ladataan DECIDE-tietokantaan komission sisäistä lausuntokierrosta varten.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Neuvotteluihin ja asetuksen yleiseen täytäntöönpanoon tarvitaan kolme AD-virkaa (katetaan nykyisellä henkilöstöllä). Niitä tarvitaan myös erilaisiin valmistelutöihin ja sekundaarilainsäädännön laatimiseen pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa asetuksessa ehdotetuissa määräajoissa.

Lisäksi tarvitaan neljä sopimussuhteista työntekijää (kaksi kansallista asiantuntijaa ja kaksi sopimussuhteista toimihenkilöä) teknisten tehtävien suorittamiseen, mukaan lukien seuraavat:

– pakkauksiin ja materiaalien saatavuuteen liittyvän teknisen ja taloudellisen kehityksen jatkuva seuranta;

– kierrätystavoitteita, tiettyjen pakkausmuotojen keräystä ja muovisten kantokassien kulutusta koskevat raportointivelvoitteet;

– tiettyjen pakkausluokkien kierrätettävyysvaatimukset;

– yhdenmukaistetut raportointisäännöt laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien osalta;

– pakkausten kierrätetyn sisällön laskemista ja todentamista koskevat yhdenmukaistetut säännöt;

– kierrätettyä sisältöä koskevien tavoitteiden uudelleentarkastelu teknisen ja taloudellisen kehityksen valossa;

– yhdenmukaistetut säännöt, joissa asetetaan vaatimukset kuluttajien tekemää lajittelua helpottaville merkinnöille sekä uudelleenkäytettäviä pakkauksia, kierrätettyä sisältöä ja kompostoituvia pakkauksia koskeville merkinnöille, vahvistetaan näiden merkintöjen muoto sekä vahvistetaan QR-koodia ja muita digitaalisia tietovälineitä koskevat vaatimukset;– pakkauksissa olevien huolta aiheuttavien aineiden rajoituksia koskevien poikkeusten uudelleentarkastelu;

– ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien vähimmäiskriteerien vahvistaminen.

ESTAT-pääosastossa on tällä hetkellä osoitettuna 0,5 AD-virkaa pakkauksiin ja pakkausjätteisiin sekä kevyisiin muovisiin kantokasseihin liittyvään validointiin ja niihin liittyvien menetelmäohjeiden tarjoamiseen. Pakkauksiin ja pakkausjätteisiin sekä kevyiden muovisten kantokassien kulutukseen liittyvien lukuisten haasteiden ratkaiseminen edellyttää, että käytössä on kattaviin ja vertailukelpoisiin mittauksiin perustuvaa korkealaatuista tilastotietoa kaikista maissa. Esimerkiksi uudelleenkäytettävien pakkausten käytön mittaamiseen avoimen kierron järjestelmissä liittyy useita teknisiä haasteita. Parempien menetelmäohjeiden ja teknisen tuen kehittämistä sekä jäsenvaltioiden osalta toteutettavaa jatkoseurantaa varten tarvitaan 0,5 AD-virkaa lisää vuodesta 2023 alkaen.

Vuodesta 2025 alkaen tarvitaan lisäksi yksi sopimussuhteisen toimihenkilön virka menetelmien kehittämiseen ja käyttöönottoon uutta, kierrätettävyyttä koskevaa raportointivelvoitetta varten, jota sovelletaan vuodesta 2028 alkaen.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset 

maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.3.Arvioidut vaikutukset komission hallintomäärärahoihin 

3.2.3.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin

–     Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

3.2.3.2.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

3.2.3.3.Henkilöresurssien arvioitu tarve

–    Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

Arvio kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa 

Ehdotus/aloite

–    voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet 

Ehdotuksen/aloitteen

–    rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

–    rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

Määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin 

–    Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

–    Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

–    vaikutukset omiin varoihin

–    vaikutukset muihin tuloihin

–tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin     

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:

Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).

(1)    https://ec.europa.eu/eurostat/web/waste/data/database

(2)    Transparency Market Research (2018) Packaging Market - Europe Industry Analysis, Size, Share, Growth, Trends and Forecast, 2018 – 2026, December 2018.

(3)     https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52020DC0102

(4)     https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-13852-2020-INIT/fi/pdf  

(5)     https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2021-0040_FI.html  

(6)    Euroopan osaamisohjelma on viisivuotinen suunnitelma, jolla autetaan ihmisiä ja yrityksiä hankkimaan ja kehittämään osaamista vihreiden siirtymien yhteydessä. https://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=22832&langId=en  

(7)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=COM%3A2019%3A640%3AFIN

(8)    EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(9)    EUVL L 155, 12.6.2019, s. 1.

(10)    EUVL L 424, 15.12.2020, s. 1.

(11)    EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(12)    https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52021PC0709

(13)    https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A52022PC0142

(14)     https://ec.europa.eu/environment/topics/plastics/bio-based-biodegradable-and-compostable-plastics_fi

(15)    SWD(2015) 111 final. https://ec.europa.eu/transparency/documents-register/detail?ref=SWD(2015)111&lang=fi

(16)    COM(2017) 312 final.

(17)    Euroopan komissio (2014), ”Ex-post evaluation of Five Waste Stream Directives” (viiden jätevirtoja koskevan direktiivin jälkiarviointi), SWD(2014) 209.

(18)    https://op.europa.eu/fi/publication-detail/-/publication/05a3dace-8378-11ea-bf12-01aa75ed71a1

(19)    https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12263-Reducing-packaging-waste-review-of-rules_fi

(20)    Julkinen kuuleminen pakkausjätteen vähentämisestä: https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12263-Reducing-packaging-waste-review-of-rules/public-consultation_fi  

(21)    Sopimusten nimet olivat ”Assessment of options for reinforcing the Packaging and Packaging Waste Directive’s essential requirements and other measures to reduce the generation of packaging waste” (pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin perusvaatimusten ja muiden pakkausjätteen vähentämistoimenpiteiden vahvistamiseksi laadittujen vaihtoehtojen arviointi) ja ”Support to the finalisation of the legal proposal and the impact assessment for the review of the Packaging Directive, with new and updated policy measures and information for legislative drafting” (pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin uudelleentarkastelua koskevan lainsäädäntöehdotuksen ja vaikutustenarvioinnin viimeistelyn tukeminen, uusien ja päivitettyjen toimenpiteiden kehittäminen tätä varten ja tiedon tuottaminen lainsäädännön laatimistyötä varten).

(22)     ”Scoping study to assess the feasibility of further EU measures on waste prevention and implementation of the Plastic Bags Directive. Part II, Implementation of Plastic Bags Directive”, Euroopan unionin julkaisutoimisto (europa.eu) .

(23)     ”Relevance of biodegradable and compostable consumer plastic products and packaging in a circular economy”, Euroopan unionin julkaisutoimisto (europa.eu) .

(24)    Pakkausjätteen kokonaismäärä EU:ssa on kasvanut 66 miljoonasta tonnista (vuonna 2009) kaikkiaan 78,5 miljoonaan tonniin (vuonna 2019). Määrä on kasvanut 19 prosenttia, enemmän kuin bruttokansantulo. Pakkausjätettä tuotettiin EU:ssa vuonna 2018 arviolta 173 kilogrammaa henkeä kohti, mikä on 27 kilogrammaa enemmän kuin vuonna 2009.

(25)    Komission päätös 2005/270/EY, tehty 22 päivänä maaliskuuta 2005, tietokantajärjestelmään liittyvien taulukoiden vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 17 päivänä huhtikuuta 2019 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/665 (konsolidoitu toisinto, EUVL L 112, 26.4.2019, s. 26–46).

(26)    Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/896, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2018, kevyiden muovisten kantokassien vuosittaisen kulutuksen laskentamenetelmästä ja päätöksen 2005/270/EY muuttamisesta (EUVL L 160, 25.6.2018, s. 6–10).

(27)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY, tehty 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82–128). 

(28)    EUVL C […], […], s. […].

(29)    EUVL C […], […], s. […].

(30)    Eurostatin pakkausjätetilastot: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Packaging_waste_statistics

(31)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994, pakkauksista ja pakkausjätteistä (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 10).

(32)    Euroopan komissio (2014), ”Ex-post evaluation of Five Waste Stream Directives” (viiden jätevirtoja koskevan direktiivin jälkiarviointi), SWD(2014) 209.

(33)     https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=COM%3A2019%3A640%3AFIN

(34)     https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=COM:2020:98:FIN&WT.mc_id=Twitter

(35)    Amadei, A., Ardente, F., Garcia-Gutierrez, P., Klenert, D., Nessi, S., Tonini, D., Tosches, D., Saveyn, H., 2022, ”Environmental and economic assessment of plastic waste recycling, Mechanical, physical and chemical recycling technologies” (ei vielä julkaistu).

(36)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa (COM(2018) 28 final).

(37)    Neuvoston päätös (EU, Euratom) 2020/2053, annettu 14 päivänä joulukuuta 2020, Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja päätöksen 2014/335/EU, Euratom kumoamisesta (EUVL L 424, 15.12.2020, s. 1).

(38)     https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-13852-2020-INIT/fi/pdf

(39)     https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2021-0040_FI.html  

(40)    https://ec.europa.eu/info/energy-climate-change-environment/standards-tools-and-labels/products-labelling-rules-and-requirements/sustainable-products/ecodesign-sustainable-products_fi

(41)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

(42)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta (COM(2020) 98 final).

(43)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä, COM(2020) 667 final.

(44)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma: ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” COM(2021) 400 final.

(45)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(46)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

(47)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1935/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/590/ETY ja 89/109/ETY kumoamisesta (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4–17).

(48)    Komission päätös 2001/171/EY, tehty 19 päivänä helmikuuta 2001, edellytyksistä poikkeuksen myöntämiseksi lasipakkauksille pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa direktiivissä 94/62/EY säädetyistä raskasmetallien pitoisuustasoista (EYVL L 62, 2.3.2001, s. 20).

(49)    Komission päätös 2009/292/EY, tehty 24 päivänä maaliskuuta 2009, edellytyksistä poikkeukselle muovisille laatikoille ja muovisille kuormalavoille pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY vahvistettujen raskasmetallien pitoisuustasojen osalta (EUVL L 79, 25.3.2009, s. 44).

(50)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

(51)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/6, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eläinlääkkeistä ja direktiivin 2001/82/EY kumoamisesta (EUVL L 4, 7.1.2019, s. 43).

(52)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/745, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2017, lääkinnällisistä laitteista, direktiivin 2001/83/EY, asetuksen (EY) N:o 178/2002 ja asetuksen (EY) N:o 1223/2009 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 90/385/ETY ja 93/42/ETY kumoamisesta (EUVL L 117, 5.5.2017, s. 1).

(53)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/746, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2017, in vitro ‑diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista sekä direktiivin 98/79/EY ja komission päätöksen 2010/227/EU kumoamisesta (EUVL L 117, 5.5.2017, s. 176).

(54)    Kontaktimateriaaleista valmistettavilla pakkauksilla tarkoitetaan seuraavien säädösten soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden pakkauksia: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1831/2003, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista (EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1935/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 79/373/ETY, komission direktiivin 80/511/ETY, neuvoston direktiivien 82/471/ETY, 83/228/ETY, 93/74/ETY, 93/113/EY ja 96/25/EY ja komission päätöksen 2004/217/EY kumoamisesta (EUVL L 229, 1.9.2009, s. 1), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, kosmeettisista valmisteista (uudelleenlaadittu) (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 59), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/745, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2017, lääkinnällisistä laitteista, direktiivin 2001/83/EY, asetuksen (EY) N:o 178/2002 ja asetuksen (EY) N:o 1223/2009 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 90/385/ETY ja 93/42/ETY kumoamisesta (EUVL L 117, 5.5.2017, s. 1), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/746, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2017, in vitro ‑diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista sekä direktiivin 98/79/EY ja komission päätöksen 2010/227/EU kumoamisesta (EUVL L 117, 5.5.2017, s. 176), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/4, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/167/ETY kumoamisesta (EUVL L 4, 7.1.2019, s. 1), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/6, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eläinlääkkeistä ja direktiivin 2001/82/EY kumoamisesta (EUVL L 4, 7.1.2019, s. 43), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13–59).

(55)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(56)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12).

(57)    Packaging – Requirements specific to manufacturing and composition – Prevention by source reduction (pakkaukset – valmistukseen ja koostumukseen kohdistuvat vaatimukset – pakkausjätteiden synnyn ennaltaehkäiseminen).

(58)    https://www.pro-e.org/the-green-dot-trademark

(59)    Komission päätös, tehty 28 päivänä tammikuuta 1997, pakkausmateriaalien tunnistusjärjestelmän vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti (EYVL L 50, 20.2.1997, s. 28–31).

(60)    Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (tiedoksiannettu numerolla K(2003) 1422) (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(61)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/720, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, direktiivin 94/62/EY muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisen osalta (EUVL L 115, 6.5.2015, s. 11).

(62)    ”Scoping study to assess the feasibility of further EU measures on waste prevention and implementation of the Plastic Bags Directive. Part II, Implementation of the Plastic Bags Directive”, Eunomia (2021), julkaisija: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2022.

(63)    Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY, tehty 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82).

(64)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, akkreditoinnin vaatimusten vahvistamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(65)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

(66)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2065, annettu 19 päivänä lokakuuta 2022, digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (digipalvelusäädös) (EUVL L 277, 27.10.2022, s. 1).

(67)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(68)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/852, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 141).

(69)    Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/1004, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2019, sääntöjen vahvistamisesta jätettä koskevien tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY mukaisesti ja komission täytäntöönpanopäätöksen C(2012) 2384 kumoamisesta (EUVL L 163, 20.6.2019, s. 66).

(70)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, jätteiden siirrosta (EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1).

(71)

   Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/896, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2018, kevyiden muovisten kantokassien vuosittaisen kulutuksen laskentamenetelmästä ja päätöksen 2005/270/EY muuttamisesta (EUVL L 160, 25.6.2018, s. 6).

(72)    Komission päätös 2005/270/EY, tehty 22 päivänä maaliskuuta 2005, tietokantajärjestelmään liittyvien taulukoiden vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti (EUVL L 86, 5.4.2005, s. 6).

(73)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1).

(74)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

(75)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

(76)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243).

(77)    Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558).

(78)    EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1–14.

(79)     Eurostat, NACE Rev. 2 – Statistical classification of economic activities – Products Manuals and Guidelines (europa.eu) ; Accommodation and food service statistics – NACE Rev. 2 – Statistics Explained (europa.eu) .

(80)    Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.

(81)    Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa: https://myintracomm.ec.europa.eu/budgweb/EN/man/budgmanag/Pages/budgmanag.aspx  

(82)    JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

(83)    EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(84)    Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(85)    Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

(86)    Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2. ”Erityistavoite (erityistavoitteet)...”.

(87)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(88)    Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

(89)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(90)    Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 20 prosentin osuus.