26.7.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 717/2008,

annettu 17 päivänä heinäkuuta 2008,

yhteisön määrällisten kiintiöiden hallintomenettelyn käyttöönotosta

(Kodifioitu toisinto)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Yhteisön määrällisten kiintiöiden hallintomenettelyn käyttöönotosta 7 päivänä maaliskuuta 1994 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 520/94 (1) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (2). Sen vuoksi mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)	Perustamissopimuksen 14 artiklan mukaan sisämarkkinat käsittävät 1 päivästä tammikuuta 1993 alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus taataan.

(3)	Näin ollen on tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön tämän tavoitteen mukainen määrällisten kiintiöiden hallintomenettely, joka perustuu yhteisen kauppapolitiikan yhtenäisyyden periaatteeseen, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asettamien suuntaviivojen mukaisesti.

(4)

Olisi mahdollistettava valinta useiden jakomenetelmien välillä erityisesti yhteisön markkinatilanteen, tuotteiden luonteen, toimittajamaiden erityispiirteiden ja yhteisön kansainvälisten velvoitteiden perusteella, ja erityisesti niiden velvoitteiden perusteella, joihin sisältyy perinteisten kauppavirtojen huomioon ottamisen periaate.

(5)

Olisi säädettävä joustavuudesta jakamattomien, myöntämättömien ja käyttämättömien määrien uudelleen jakamisessa, mutta tuonnin liiallisen kasaantumisen vaaran välttämiseksi olisi kuitenkin syytä tutkia tapauskohtaisesti, onko kiintiökauden päättymisen jälkeen tehtävä uudelleen jakaminen tarkoituksenmukaista, sekä päättää mahdollisesti jakamista koskevista menettelyistä, erityisesti lisenssien voimassaoloajasta, ottaen huomioon kyseisten tuotteiden luonteen ja tavoitteet, joihin pyritään kyseisten kiintiöiden käyttöön ottamisella.

(6)	Tuonti- tai vientikiintiöiden hallinnon olisi perustuttava jäsenvaltioiden yhteisön tasolla määritetyin määrällisin perustein myöntämien lisenssien järjestelmään.

(7)	Käyttöön otettavan hallintomenettelyn olisi taattava kaikille hakijoille tasapuoliset edellytykset käyttää kiintiöitä, ja kaikkia annettuja asiakirjoja olisi voitava käyttää koko yhteisössä.

(8)

Käyttämättömien määrien paras mahdollinen uudelleen jakaminen edellyttää luotettavia ja täydellisiä tietoja myönnettyjen tuontilisenssien tosiasiallisesta käytöstä. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että kaikki sekä käytetyt että käyttämättömät tuontilisenssit olisi palautettava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kymmenen työpäivän kuluessa niiden voimassaolon lakkaamispäivästä.

(9)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (3) mukaisesti.

(10)	Tämän asetuksen säännökset ja sen täytäntöönpanoon liittyvät säännökset eivät saisi rajoittaa ammattisalaisuutta koskevien yhteisön sääntöjen tai kansallisten sääntöjen soveltamista.

(11)	On syytä jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle perustamissopimuksen liitteessä I luetellut tuotteet sekä tekstiili- ja muut tuotteet, jos niihin sovelletaan erityistä yhteistä tuontimenettelyä, johon sisältyy kiintiöiden hallintoa koskevia erityismääräyksiä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

HALLINNON YLEISET PERIAATTEET

1 artikla

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan määrällisten tuonti- tai vientikiintiöiden, jäljempänä ”kiintiöt”, hallintoa koskevat säännöt, jotka kiintiöt yhteisö vahvistaa yksipuolisesti tai sopimuksin.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuihin tuotteisiin eikä muihin tuotteisiin, jos niihin sovelletaan erityistä yhteistä tuonti- tai vientimenettelyä, johon sisältyy kiintiöiden hallintoa koskevia erityismääräyksiä.

2 artikla

1.   Kiintiöt jaetaan viipymättä niiden avaamisen jälkeen hakijoiden kesken. Niiden jakamisesta useaan erään voidaan päättää 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Kiintiöiden hallinto voidaan toteuttaa muun muassa soveltamalla jotakin seuraavista menetelmistä tai näiden menetelmien yhdistelmällä:

a)	6–11 artiklan mukainen perinteisten kauppavirtojen huomioon ottamiseen perustuva menetelmä;

b)	12 artiklan mukainen hakemusten esittämisen aikajärjestykseen perustuva menetelmä (ensiksi tullutta palvellaan ensiksi -periaatteen mukaisesti);

c)	13 artiklan mukainen jakomenetelmä suhteessa hakemuksia jätettäessä haettuihin määriin (niin sanottua samanaikaisen tutkimisen menettelyä noudattaen).

3.   Käytettävä jakomenetelmä on määritettävä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4.   Jos todetaan, ettei mikään tämän artiklan 2 kohdassa mainituista menetelmistä sovellu avatun kiintiön erityisvaatimuksiin, muu käytettävä menetelmä on määritettävä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5.   Jakamattomat, myöntämättömät tai käyttämättömät määrät jaetaan uudelleen 14 artiklan mukaisesti sellaisin määräajoin, että ne voidaan käyttää ennen kiintiökauden päättymistä.

Jos todetaan, että kyseisiä määriä ei ole ollut mahdollista jakaa näissä määräajoissa, niiden mahdollisesta jakamisesta uudelleen seuraavan kiintiökauden aikana on päätettävä tapauskohtaisesti 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

6.   Jollei erilaisista kiintiön vahvistamisen yhteydessä annetuista määräyksistä muuta johdu, kiintiön alaisten tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen tai vienti edellyttää jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti antaman tuonti- tai vientilisenssin esittämistä.

7.   Jäsenvaltioiden on nimettävä hallintoviranomaiset, jotka ovat toimivaltaiset panemaan täytäntöön tässä asetuksessa niiden tehtäväksi määrätyt soveltamistoimenpiteet. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

3 artikla

Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen kiintiöiden avaamisesta mainiten valitun jakomenetelmän, lisenssihakemusten vastaanottamisen edellytykset, lisenssihakemusten esittämisen määräajat ja luettelon kansallisista toimivaltaisista viranomaisista, joille ne on osoitettava.

4 artikla

1.   Riippumatta sijoittautumispaikastaan yhteisössä jokainen yhteisön tuoja tai viejä voi esittää valitsemansa jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille jokaisen kiintiön tai sen osien osalta yhden, kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä tehdyn lisenssihakemuksen.

Jos kiintiö on rajoitettu koskemaan yhtä tai useampaa yhteisön aluetta, tämä hakemus on esitettävä kyseisen yhden tai useamman alueen yhden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Lisenssihakemukset on esitettävä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

5 artikla

Komissio valvoo, että myönnettävät lisenssit kohdistuvat kiintiön kohteena olevan tuotteen huomioon ottaen taloudellisesti merkittävään määrään.

II   LUKU

ERI HALLINTOMENETELMIEN ERITYISSÄÄNNÖT

A   JAKSO

Perinteisten kauppavirtojen huomioon ottamiseen perustuva menetelmä

6 artikla

1.   Jos kiintiöt jaetaan perinteiset kauppavirrat huomioon ottaen, osa kiintiöstä varataan perinteisille tuojille tai viejille toisen osan kuuluessa muille tuojille tai viejille.

2.   Perinteisinä tuojina tai viejinä on pidettävä niitä, jotka voivat todistaa suorittaneensa kiintiön kohteena olevan yhden tai useamman tuotteen tuontia yhteisöön tai vientiä yhteisöstä aikaisemman, viiteajanjaksoksi sanotun ajanjakson kuluessa.

3.   Perinteisille tuojille tai viejille tarkoitettu osuus ja viiteajanjakso sekä muille hakijoille kuuluva osuus määritetään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4.   Jako toimitetaan 7–11 artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

7 artikla

Päästäkseen käyttämään perinteisille tuojille tai viejille tarkoitettua kiintiön osuutta perinteisten tuojien tai viejien on liitettävä lisenssihakemukseensa todisteeksi viiteajanjakson aikaisesta tuonnista tai viennistä:

—	oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäisestä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevasta ilmoituksesta tai vienti-ilmoituksesta, joka on tarkoitettu tuojalle tai viejälle ja joka on laadittu näiden nimissä tai mahdollisesti sen toimijan nimissä, joiden toimintaa ne jatkavat,

—	kaikki vastaavat todisteet, jotka on määritetty 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kiintiön avaamista koskevassa ilmoituksessa määrätyssä määräajassa tuonti- tai vientihakemusten lukumäärää ja niissä haettua kokonaismäärää koskevat tiedot, jotka on eritelty perinteisten tuojien tai viejien ja muiden tuojien tai viejien mukaan, sekä aikaisemman, hakijoiden viiteajanjakson kuluessa suorittaman tuonnin tai viennin määrät.

9 artikla

Komissio tutkii samanaikaisesti jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ja määrittää seuraavasti määrälliset perusteet, joilla perinteisten tuojien tai viejien hakemukset on hyväksyttävä:

a)	jos kaikki nämä hakemukset kohdistuvat perinteisille tuojille tai viejille tarkoitetun määrän suuruiseen tai sitä pienempään määrään, hakemukset on hyväksyttävä kokonaisuudessaan;

b)	jos kaikki nämä hakemukset kohdistuvat perinteisille tuojille tai viejille tarkoitettua määrää suurempaan määrään, hakemukset on hyväksyttävä laskettuna sen mukaan, mikä on kunkin hakijan osuus viiteajanjakson tuonnista tai viennistä;

c)	jos tämän määrällisen perusteen soveltaminen johtaisi haettuja määriä suurempien määrien myöntämiseen, ylimenevä osuus on jaettava uudelleen 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

Muille kuin perinteisille tuojille tai viejille kuuluva osuus kiintiöstä jaetaan 12 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Jolleivät perinteiset tuojat tai viejät ole jättäneet hakemuksia, kaikki hakemuksia jättäneet tuojat tai viejät pääsevät käyttämään koko kiintiötä tai kyseistä kiintiön osaa.

Tällöin jako suoritetaan 12 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti

B   JAKSO

Hakemusten esittämisen aikajärjestykseen perustuva menetelmä

12 artikla

1.   Jos kiintiö tai kiintiön osa jaetaan ensiksi tullutta palvellaan ensiksi -periaatteen mukaisesti, 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritetään määrä, jonka jokainen toimija voi saada kiintiön täyttymiseen asti.

Tämä määrä, joka on kaikille yhtä suuri, vahvistetaan ottaen huomioon tarve myöntää taloudellisesti merkittäviä määriä kyseisen tuotteen luonteen perusteella.

2.   Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat tarkastaneet käytettävissä olevan yhteisön jäämän, ne myöntävät kullekin tuojalle tai viejälle tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyn määrän.

3.   Heti, kun lisenssin haltija voi todistaa tosiasiallisesti tuoneensa tai vieneensä kaikki ne tuotteet, joita varten tälle on myönnetty lisenssi, tai 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävän osan, lisenssin haltija voi esittää uuden lisenssihakemuksen. Lisenssi myönnetään lisenssin haltijalle samoin edellytyksin kuin edellinen lisenssi. Sama menettely voidaan toistaa kiintiön täyttymiseen asti.

4.   Taatakseen kaikille hakijoille tasavertaisen pääsyn käyttämään kiintiötä komissio ilmoittaa kiintiön avaamista koskevassa ilmoituksessa ne päivät ja ajat, jolloin käytettävissä olevaa yhteisön jäämää voi käyttää.

C   JAKSO

Jakomenetelmä suhteessa haettuihin määriin

13 artikla

1.   Jos kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle vastaanottamiinsa lisenssihakemuksiin liittyvät tiedot 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen määräaikojen ja edellytysten mukaisesti.

Näihin tietoihin on sisällyttävä ilmoitus hakijoiden lukumäärästä ja haettujen määrien kokonaismäärästä.

2.   Jäljempänä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetussa määräajassa komissio tutkii samanaikaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten lähettämät tiedot ja määrittää kiintiön tai sen erien määrän, jolle näiden viranomaisten on myönnettävä tuonti- tai vientilisenssit.

3.   Jos lisenssihakemuksissa haettu kokonaismäärä kohdistuu kiintiöiden suuruiseen tai niitä pienempään määrään, hakemukset on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

4.   Jos hakemukset kohdistuvat kiintiön määrää suurempaan määrään, hakemukset on hyväksyttävä suhteessa haettuihin määriin.

D   JAKSO

Uudelleen jaettavien määrien jakoperiaate

14 artikla

1.   Komissio määrittää uudelleen jaettavat määrät jäsenvaltioiden 20 artiklan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella.

2.   Jos kiintiön alkuperäinen jakomenetelmä on 12 artiklassa säädetty menetelmä, komissio lisää välittömästi uudelleen jaettavat määrät mahdollisesti vielä käytettävissä oleviin määriin, tai uudelleen jaettavat määrät palauttavat kiintiön ennalleen, jos kiintiö on täyttynyt.

3.   Jos alkuperäinen jako on tapahtunut muulla menetelmällä, uudelleen jaettavat määrät myönnetään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Tällöin komissio julkaisee täydentävän avaamista koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

III   LUKU

TUONTI- TAI VIENTILISENSSEJÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT

15 artikla

1.   Jos sovelletaan 12 artiklassa säädettyä menetelmää, jäsenvaltioiden on myönnettävä lisenssit viipymättä käytettävissä olevan yhteisön jäämän tarkastamisen jälkeen.

2.   Muissa tapauksissa sovelletaan seuraavaa:

a)	komissio ilmoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määrättävässä määräajassa ne määrät, joille näiden viranomaisten on myönnettävä lisenssit eri hakijoille. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille;

b)	jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuonti- tai vientilisenssit komission päätöstä koskevaa ilmoitusta seuraavien 10 työpäivän kuluessa tai komission asettamassa määräajassa;

c)	toimivaltaisten viranomaisten on annettava komissiolle tieto tuonti- tai vientilisenssien myöntämisestä.

16 artikla

Edellytykseksi lisenssien myöntämiselle voidaan 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asettaa vakuuden antaminen.

17 artikla

1.   Tuonti- tai vientilisenssit oikeuttavat tuomaan tai viemään kiintiön alaisia tuotteita, ja ne ovat voimassa koko yhteisössä, toimijoiden hakemuksissaan mainitsemista tuonti- tai vientipaikoista riippumatta.

Jos kiintiö on rajoitettu olemaan voimassa yhdellä tai useammalla yhteisön alueella, tuonti- tai vientilisenssit ovat voimassa ainoastaan kyseisen yhden tai useamman alueen kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

2.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten myöntämien tuonti- tai vientilisenssien voimassaoloaika on neljä kuukautta. Eri voimassaoloaika voidaan kuitenkin asettaa 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Tuonti- tai vientilisenssien haltijat voivat pyynnöstä saada otteita lisensseistä sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka ovat myöntäneet lisenssit.

Otteilla on samat oikeudelliset vaikutukset kuin lisensseillä, joiden otteita ne ovat, sen määrän rajoissa, jolle lisenssit on myönnetty.

4.   Tuonti- ja vientilisenssihakemukset, lisenssit tai niiden otteet on laadittava sellaisen mallin mukaisille lomakkeille, jonka ominaisuudet määrätään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

18 artikla

Tuonti- tai vientilisenssin haltija, jonka nimiin asiakirja on myönnetty, ei saa lainata tai luovuttaa tuonti- tai vientilisenssejä tai niiden otteita vastiketta vastaan tai vastikkeetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettavien erityismääräysten soveltamista.

19 artikla

1.   Tuonti- tai vientilisenssit sekä niiden otteet on palautettava, paitsi ylivoimaisen esteen ollessa kyseessä, sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa ne on myönnetty, lisenssien voimassaolon päättymispäivää seuraavien 10 työpäivän kuluessa.

2.   Jos tuonti- tai vientilisenssien myöntämisen edellytykseksi on asetettu vakuuden antaminen, vakuus menetetään, paitsi ylivoimaisen esteen ollessa kyseessä, jollei 1 kohdassa ilmoitettua määräaikaa noudateta.

20 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle myönnettyjen ja käyttämättömien kiintiöiden määrät heti, kun viranomaisilla on niistä tieto, ja lisenssien voimassaolon päättymispäivää seuraavien 20 päivän kuluessa lisenssien jakamiseksi myöhemmin uudelleen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

21 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ennen kunkin kuukauden loppua edellisen kuukauden kuluessa tuotujen tai vietyjen kiintiötuotteiden määrät.

IV   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

22 artikla

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

23 artikla

Tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Niissä määrätään erityisesti jakomenetelmien toteuttamisesta, tiedoista, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava, sekä tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä.

24 artikla

1.   Neuvoston, komission tai jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti saamia tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

2.   Neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot sekä niiden edustajat eivät ilman tietojen toimittajan nimenomaista lupaa saa ilmaista tietoja, joita on asianmukaisin perustein pyydetty käsittelemään luottamuksellisina.

3.   Tämä artikla ei estä yhteisön viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja, erityisesti tämän asetuksen nojalla tehtyjen päätösten perusteluja, eikä ilmaisemasta todisteita, joita yhteisön viranomaiset tarvittaessa käyttävät väitteidensä perustelemiseksi oikeudenkäyntimenettelyssä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon se asianomaisten laillinen etu, ettei näiden liikesalaisuuksia ilmaista.

25 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission on toimitettava toisilleen vastavuoroisesti tarvittavat tiedot ja toimittava yhteistyössä tämän asetuksen soveltamiseksi. Näiden tietojen toimittamista ja levittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan tarvittaessa 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

26 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 520/94, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä I luetelluilla asetuksilla.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

27 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 66, 10.3.1994, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(2)  Katso liite I.

(3)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

---

---

---