7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 121/1

(1)

Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevan sääntelyn yksinkertaistamiseksi asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (1), jäljempänä ’yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus’, kumottiin kaikki asetukset, jotka neuvosto oli antanut YMP:n käyttöönoton jälkeen maataloustuotteiden tai tuoteryhmien yhteisten markkinajärjestelyjen perustamisen alalla, ja ne korvattiin yhdellä säädöksellä.

(2)

Kuten yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen johdanto-osan 7 kappaleessa selitetään, kyseisen yksinkertaistamisen tavoitteena ei ollut kyseenalaistaa vuosien mittaan YMP:n yhteydessä tehtyjä poliittisia päätöksiä eikä sillä ollut sen vuoksi määrä ottaa käyttöön uusia välineitä tai toimenpiteitä. Tästä syystä yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus kuvastaa siihen ajankohtaan mennessä tehtyjä poliittisia päätöksiä, jolloin komissio antoi yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetusehdotuksen.

(3)

Samalla kun neuvostossa käytiin neuvotteluja yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen hyväksymisestä, siellä neuvoteltiin ja hyväksyttiin joukko eri alojen poliittisia päätöksiä. Nämä päätökset koskivat sokerin, siementen sekä maidon ja maitotuotteiden aloja.

(4)

Sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 318/2006 (2) muutettiin lähinnä kyseisten markkinoiden rakenteellisen tasapainon saavuttamiseksi. Nämä muutokset hyväksyttiin ja julkaistiin vain hieman ennen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen julkaisemista.

(5)

Siemenalan yhteisestä markkinajärjestelystä 23 päivänä marraskuuta 2005 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1947/2005 (3) muutettiin samaan aikaan kun yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus annettiin. Kyseisellä muutoksella poistetaan Suomelta mahdollisuus myöntää kansallista tukea siemenille ja siemenviljalle ja, jotta suomalaisilla viljelijöillä olisi mahdollisuus valmistautua tilanteeseen, jossa kansallista tukea ei myönnetä, säädetään viimeisestä ylimääräisestä siirtymäkaudesta, jonka aikana Suomessa voidaan myöntää kansallista tukea siementen ja siemenviljan tuotantoon timotein siemeniä lukuun ottamatta.

(6)

Maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1255/1999 (4) muutettiin hieman ennen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen antamista tekemällä erinäisiä muutoksia voin ja rasvattoman maitojauheen julkisia interventioita ja yksityistä varastointia koskeviin järjestelmiin, kumoamalla armeijalle annettu mahdollisuus ostaa voita alennettuun hintaan ja vahvistamalla kiinteä tuki kaikille sellaisille maitoluokille, joita oppilaitoksissa tarjotaan oppilaille.

Myös maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista lisäsäännöistä kulutukseen tarkoitetun maidon osalta 18 päivänä joulukuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2597/97 (5) muutettiin samaan aikaan kuin asetusta (EY) N:o 1255/1999 sallimalla tuotteiden, joiden rasvapitoisuus poikkeaa kyseisellä asetuksella aiemmin säädetyistä pitoisuuksista, kaupan pitäminen kulutukseen tarkoitettuna maitona.

(7)

Mainitut muutokset on tarpeen sisällyttää yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen, jotta varmistetaan, että kyseiset poliittiset päätökset pysyvät voimassa, kun yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta aletaan soveltaa asianomaisilla aloilla.

(8)

Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevasta asetuksesta käytyjen neuvottelujen ja sen hyväksymisen ohella neuvostossa neuvoteltiin ja hyväksyttiin hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan poliittinen uudistus. Sitä varten annettiin 26 päivänä syyskuuta 2007 neuvoston asetus (EY) N:o 1182/2007 hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä (6). Kuten yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa selitetään, yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen sisällytettiin kahden edellä mainitun alan säännökset alusta alkaen ainoastaan siltä osin kuin niitä koskevaa politiikkaa ei ollut tarkoitus uudistaa, ja keskeiset säännökset, joita koskevaa politiikkaa oli tarkoitus uudistaa, oli määrä sisällyttää yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen vasta sen jälkeen kun asianomaisista uudistuksista on päästy ratkaisuun. Tästä syystä hedelmä- ja vihannesala sekä hedelmä- ja vihannesjalosteala olisi nyt sisällytettävä kokonaisuudessaan yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen soveltamalla asetuksessa (EY) N:o 1182/2007 tehtyjä poliittisia päätöksiä, jotka koskevat näiden kahden alan tuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn sisällyttämistä yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen.

(9)

Enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitämisestä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 700/2007 (7) otettiin kyseisten tuotteiden osalta käyttöön uudet kaupan pitämistä koskevat säännöt. Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen tavoitteena oli yhdistää kaikki yhteisten markkinajärjestelyjen alalla voimassa olevat säännöt yhteen säädöskehykseen ja korvata alakohtaiset lähestymistavat horisontaalisella lähestymistavalla. Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus sisältää eri alojen kaupan pitämistä koskevia sääntöjä, minkä vuoksi asetuksella (EY) N:o 700/2007 käyttöön otetut uudet kaupan pitämistä koskevat säännöt on tarkoituksenmukaista sisällyttää yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen.

(10)

Näiden säännösten sisällyttämisessä yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen tulisi noudattaa samaa lähestymistapaa kuin yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen hyväksymisessä eli niitä poliittisia päätöksiä, jotka tehtiin neuvoston hyväksyessä kyseiset säännökset, ja näiden päätösten perusteluja sellaisina kuin se on esitetty asianomaisten asetusten johdanto-osan kappaleissa, ei tule asettaa kyseenalaisiksi.

(11)

Sen vuoksi yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta olisi muutettava.

(12)

Muutoksia olisi sovellettava viimeistään samoista päivämääristä, joista alkaen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta sovelletaan asianomaisilla aloilla sen 204 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Siemen-, naudanliha- sekä maito- ja maitotuotealojen osalta 204 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan 1 päivä heinäkuuta 2008 päiväksi, josta alkaen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta sovelletaan. Myös tässä asetuksessa olisi sen vuoksi vahvistettava kyseisten alojen osalta soveltamisen alkamispäiväksi 1 päivä heinäkuuta 2008.

(13)

Niitä harvoja säännöksiä, jotka hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta sisältyivät jo yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen, oli mainitun asetuksen 204 artiklan 2 kohdan mukaisesti sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2008. Tässä asetuksessa esitettyjä vastaavia muutoksia voitaisiin näin ollen soveltaa samasta päivästä alkaen kuin siemen-, naudanlihasekä maito- ja maitotuotealojen muutoksia, eli 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 1152/2007 2 artiklassa säädetään, että eräitä kyseisessä asetuksessa käyttöön otettuja maitoalan muutoksia olisi sovellettava vasta 1 päivästä syyskuuta 2008. Tässä asetuksessa tarkoitettujen muutosten osalta olisi säädettävä samasta soveltamisen alkamispäivästä.

(15)

Sokerialan osalta yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta sovelletaan asetuksen 204 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaisesti 1 päivästä lokakuuta 2008. Sen vuoksi kyseistä alaa koskevia tämän asetuksen säännöksiä olisi myös alettava soveltaa 1 päivänä lokakuuta 2008.

(16)

Seuraavat hedelmä- ja vihannesalan säännökset ovat vanhentuneita, ja ne olisi näin ollen kumottava oikeusvarmuuden vuoksi: neuvoston asetus (ETY) N:o 449/69, annettu 11 päivänä maaliskuuta 1969, jäsenvaltioiden hedelmä- ja vihannestuottajien järjestöille myöntämien tukien korvaamisesta (8), neuvoston asetus (ETY) N:o 1467/69, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1969, Marokosta peräisin olevien sitrushedelmien tuonnista (9), neuvoston asetus (ETY) N:o 2511/69, annettu 9 päivänä joulukuuta 1969, erityistoimenpiteistä yhteisön sitrushedelmäalan tuotannon ja kaupan pitämisen parantamiseksi (10), neuvoston asetus (ETY) N:o 2093/70, annettu 20 päivänä lokakuuta 1970, yhteisön hedelmätuotannon uudelleenjärjestelyjä koskevista tietyistä toimenpiteistä annetun asetuksen (ETY) 2517/69 6 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevista yleisistä säännöistä (11), neuvoston asetus (ETY) N:o 846/72, annettu 24 päivänä huhtikuuta 1972, erityistoimenpiteistä sopimusten tekemiseksi sellaisten tomaattien jalostamisen osalta, joita ovat koskeneet interventiotoimenpiteet (12), neuvoston asetus (ETY) N:o 1252/73, annettu 14 päivänä toukokuuta 1973, Kyprokselta peräisin olevien sitrushedelmien tuonnista (13), neuvoston asetus (ETY) N:o 155/74, annettu 17 päivänä joulukuuta 1973, Libanonista peräisin olevien sitrushedelmien tuonnista (14), neuvoston asetus (ETY) N:o 1627/75, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1975, Israelista peräisin olevien tuoreiden sitruunoiden tuonnista (15), neuvoston asetus (ETY) N:o 794/76, annettu 6 päivänä huhtikuuta 1976, lisätoimenpiteistä yhteisön hedelmäntuotannon uudelleenorganisoimiseksi (16), neuvoston asetus (ETY) N:o 1180/77, annettu 17 päivänä toukokuuta 1977, tiettyjen Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden tuonnista yhteisöön (17), neuvoston asetus (ETY) N:o 10/81, annettu 1 päivänä tammikuuta 1981, yleisten sääntöjen vahvistamisesta hedelmien ja vihannesten osalta vuoden 1979 liittymisasiakirjan täytäntöönpanemiseksi (18), neuvoston asetus (ETY) N:o 40/81, annettu 1 päivänä tammikuuta 1981, Kreikassa kukkakaaleihin ja omenoihin sovellettavien perushintojen ja sisäänostohintojen vahvistamisesta (19), neuvoston asetus (ETY) N:o 3671/81, annettu 15 päivänä joulukuuta 1981, tiettyjen Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden tuonnista yhteisöön (20), neuvoston asetus (ETY) N:o 1603/83, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1983, varastointielinten säilyttämien vuoden 1981 sadosta peräisin olevien kuivattujen viinirypäleiden ja kuivattujen viikunoiden hävittämistä koskevista erityistoimenpiteistä (21), neuvoston asetus (ETY) N:o 790/89, annettu 20 päivänä maaliskuuta 1989, tuottajajärjestöjen perustamiseen tarkoitetusta kiinteästä lisätuesta sekä laadun ja kaupan pitämisen parantamiseen myönnettävän tuen enimmäismääristä pähkinä- ja johanneksenleipäalalla (22), neuvoston asetus (ETY) N:o 3650/90, annettu 11 päivänä joulukuuta 1990, hedelmiä ja vihanneksia koskevien yhteisten laatuvaatimusten soveltamisen vahvistamistoimenpiteistä Portugalissa (23), neuvoston asetus (ETY) N:o 525/92, annettu 25 päivänä helmikuuta 1992, tilapäisestä korvauksesta Kreikasta lähtöisin olevien tiettyjen tuoreiden hedelmien ja vihannesten kuljetuksille Jugoslavian tilanteen vuoksi (24), neuvoston asetus (ETY) N:o 3438/92, annettu 23 päivänä marraskuuta 1992, Kreikasta peräisin olevien tiettyjen tuoreiden hedelmien ja vihannesten kuljetusta koskevista erityistoimenpiteistä (25), neuvoston asetus (ETY) N:o 3816/92, annettu 28 päivänä joulukuuta 1992, Espanjan ja muiden jäsenvaltioiden välisen kaupan hyvitysmekanismin ja siihen liittyvien toimenpiteiden poistamisesta hedelmä- ja vihannesalalla (26), neuvoston asetus (ETY) N:o 742/93, annettu 17 päivänä maaliskuuta 1993, hyvitysmekanismin poistamisesta hedelmien ja vihannesten osalta Portugalin ja muiden jäsenvaltioiden välisestä kaupasta (27), neuvoston asetus (ETY) N:o 746/93, annettu 17 päivänä maaliskuuta 1993, asetuksissa (ETY) N:o 1035/72 ja (ETY) N:o 1360/78 säädettyjen tuottajajärjestöjen perustamisen edistämistä ja toiminnan helpottamista varten tarkoitetun tuen myöntämisestä Portugalissa (28), neuvoston asetus (EY) N:o 399/94, annettu 21 päivänä helmikuuta 1994, kuivattuja viinirypäleitä koskevista erityistoimenpiteistä (29), neuvoston asetus (EY) N:o 2241/2001, annettu 15 päivänä marraskuuta 2001, valkosipuliin (CN-koodi 0703 20 00) sovellettavan yhteisen tullitariffin autonomisen tullin muuttamisesta (30), neuvoston asetus (EY) N:o 545/2002, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2002, asetuksen (ETY) N:o 1035/72 II a osaston mukaisesti hyväksyttyjen tiettyjen pähkinöiden ja johanneksenleipien laatua ja kaupan pitämistä koskevien parantamissuunnitelmien rahoittamisen jatkamisesta ja hasselpähkinöiden erityistuesta (31),

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 3 artiklaan seuraava kohta:

”Komissio vahvistaa tarvittaessa hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteiden markkinointivuodet.”

3)

Poistetaan 6 artiklan 2 kohdan c alakohta.

4)

Korvataan 8 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan 10 artiklan 1 kohdan f alakohta seuraavasti:

6)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Voi

1.   Voin julkinen interventio on avoinna ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä maaliskuuta ja päättyy 31 päivänä elokuuta.

2.   Jos interventioon 1 kohdassa säädetyn ajanjakson kuluessa tarjotut määrät ylittävät 30 000 tonnia, komissio voi keskeyttää julkiset interventio-ostot. Tässä tapauksessa ostot voidaan toteuttaa tarjouskilpailumenettelyllä komission myöhemmin määrittelemien tarjouseritelmien mukaisesti.”

7)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Voi

Voin interventiohinnan on oltava 90 prosenttia viitehinnasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta interventiohinnan vahvistamista tarjouskilpailumenettelyllä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.”

8)

Poistetaan 23 artiklan toinen kohta.

9)

Muutetaan 26 artikla seuraavasti:

10)

Korvataan 28 artiklan a alakohta seuraavasti:

11)

Korvataan 29 artikla seuraavasti:

”29 artikla

Voita koskevat edellytykset ja tuen taso

Komissio vahvistaa voita koskevan tuen määrän ottaen huomioon varastointikustannukset sekä tuoreen ja varastoidun voin ennakoidun hintakehityksen.

Jos varastoja purettaessa markkinat ovat varastoinnin aikana kehittyneet epäedulliseen suuntaan, joka ei ollut ennakoitavissa, tuen määrää voidaan lisätä.”

12)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

13)

Poistetaan 35 artikla.

14)

Korvataan 50 artiklan 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”5.   Sokeriyritysten, jotka eivät ole allekirjoittaneet ennen kylvöä toimitussopimuksia kiintiöjuurikkaan vähimmäishintaan sokerikiintiötään vastaavasta juurikasmäärästä, jota on tapauksen mukaan mukautettu 52 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vahvistetulla ennalta ehkäisevällä markkinoiltapoiston kertoimella, on maksettava kaikesta sokeriksi jalostamastaan sokerijuurikkaasta ainakin kiintiöjuurikkaan vähimmäishinta.

6.   Toimialakohtaisissa sopimuksissa voidaan asianomaisen jäsenvaltion luvalla poiketa 3, 4 ja 5 kohdasta.”

15)

Korvataan 52 artikla seuraavasti:

”52 artikla

Sokerin poistaminen markkinoilta

1.   Jotta markkinoiden rakenteellinen tasapaino säilyisi viitehintaa lähellä olevalla hintatasolla, komissio voi päättää poistaa markkinoilta tietyn markkinointivuoden osalta kiintiöiden mukaisesti tuotetut sokeri- tai isoglukoosimäärät, jotka ylittävät tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketun enimmäismäärän, ottaen huomioon perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat yhteisön sitoumukset.

2.   Edellä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu markkinoiltapoiston enimmäismäärä lasketaan kullekin yritykselle, jolla on kiintiö, kertomalla sen kiintiö kertoimella, jonka komissio vahvistaa odotettavissa olevan markkinakehityksen perusteella viimeistään edellisen markkinointivuoden 16 päivänä maaliskuuta. Markkinointivuoden 2008/2009 osalta kyseistä kerrointa sovelletaan viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2008 myönnettyyn, asetuksen (EY) N:o 320/2006 mukaisesti alennettuun kiintiöön.

Ajantasaistetun markkinakehityksen perusteella komissio voi päättää viimeistään kyseisen markkinointivuoden 31 päivänä lokakuuta joko mukauttaa kerrointa tai, jos päätöstä ei ole tehty tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, vahvistaa kertoimen.

3.   Kunkin yrityksen, jolle on myönnetty kiintiö, on varastoitava omalla kustannuksellaan seuraavan markkinointivuoden alkuun saakka kiintiön mukaisesti tuotetut sokerimäärät, jotka ylittävät 2 kohdan mukaisesti lasketun enimmäismäärän. Jonakin markkinointivuonna markkinoilta poistettuja sokeri- tai isoglukoosimääriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio voi sokerialan odotettavissa olevan markkinakehityksen huomioon ottaen päättää, että kuluvana ja/tai seuraavana markkinointivuonna markkinoilta poistettua sokeria tai isoglukoosia pidetään kokonaan tai osittain

4.   Jos sokeritarjonta yhteisössä on riittämätöntä, komissio voi päättää, että tietty määrä markkinoilta poistettua sokeria voidaan myydä yhteisön markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä.

5.   Jos markkinoilta poistettua sokeria pidetään seuraavan markkinointivuoden ensimmäisenä sokerintuotantona, sokerijuurikkaan viljelijöille maksetaan kyseisen markkinointivuoden vähimmäishinta.

Jos markkinoilta poistettu sokeri voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina tai se viedään tämän artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti, sokerijuurikkaan vähimmäishintaa koskevia 49 artiklan vaatimuksia ei sovelleta.

Jos markkinoilta poistettu sokeri myydään yhteisön markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä 4 kohdan mukaisesti, sokerijuurikkaan viljelijöille maksetaan kuluvan markkinointivuoden vähimmäishinta.”

16)

Lisätään artikla seuraavasti:

”52 a artikla

Sokerin poistaminen markkinoilta markkinointivuosina 2008/2009 ja 2009/2010

1.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 52 artiklan 2 kohdassa säädetään, niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden kansallista kiintiötä on alennettu asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan ja 4 a artiklan 4 kohdan mukaisen kiintiöstä luopumisen vuoksi, komissio vahvistaa kertoimen markkinointivuosien 2008/2009 ja 2009/2010 osalta soveltamalla tämän asetuksen liitettä VII c.

2.   Yritykseen, joka asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti luopuu seuraavasta markkinointivuodesta alkaen yritykselle myönnetystä kokonaiskiintiöstä, ei yrityksen pyynnöstä sovelleta tämän asetuksen 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kertoimia. Pyyntö on esitettävä ennen sen markkinointivuoden päättymistä, johon markkinoiltapoistoa sovelletaan.”

17)

Korvataan 59 artikla seuraavasti:

”59 artikla

Kiintiöiden hallinnointi

1.   Komissio mukauttaa liitteessä VI vahvistettuja kiintiöitä markkinointivuoden 2008/2009 osalta viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2008, markkinointivuoden 2009/2010 osalta viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2009 ja markkinointivuoden 2010/2011 osalta viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2010. Mukautuksissa on otettava huomioon tämän artiklan 2 kohdan ja tämän asetuksen 58 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan ja 4 a artiklan 4 kohdan soveltamisen tulokset.

2.   Jotta vältetään markkinoiden epätasapaino markkinointivuodesta 2010/2011 alkaen, komissio päättää asetuksessa (EY) N:o 320/2006 säädetyn rakenneuudistusjärjestelmän tulokset huomioon ottaen viimeistään 28 päivään helmikuuta 2010 mennessä yhteisen prosenttiosuuden, jolla on tarpeen alentaa olemassa olevia sokeri- ja isoglukoosikiintiöitä jäsenvaltiota tai aluetta kohden. Jäsenvaltioiden on mukautettava kunkin yrityksen kiintiötä tämän mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio vahvistaa niitä jäsenvaltioita, joiden kansallista kiintiötä on alennettu asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan ja 4 a artiklan 4 kohdan mukaisen kiintiöstä luopumisen vuoksi, koskevan prosenttiosuuden soveltamalla tämän asetuksen liitettä VII a. Näiden jäsenvaltioiden on mukautettava kunkin alueelleen sijoittautuneen yrityksen, jolle on myönnetty kiintiö, prosenttiosuutta tämän asetuksen liitteen VII b mukaisesti.

Tämän kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa ei sovelleta perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin syrjäisimpiin alueisiin.”

18)

Muutetaan 60 artikla seuraavasti:

19)

Korvataan 64 artiklan c kohta seuraavasti:

20)

Korvataan 101 artiklan b–e alakohta seuraavasti:

21)

Korvataan 102 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Yhteisön tuki on 18,15 euroa/100 kg kaikkien maitojen osalta.

Muille tukikelpoisille maitotuotteille myönnettävän tuen määrät vahvistetaan ottaen huomioon kyseisen tuotteen maitopitoisuus.”

22)

Lisätään II osan I osaston IV lukuun jakso seuraavasti:

”IV a jakso

Hedelmä- ja vihannesalan tuet

I alajakso

Tuottajaryhmät

103 a artikla

Tuki tuottajaryhmille

1.   Siirtymäkaudella, joka on myönnetty 125 e artiklan mukaisesti, jäsenvaltiot voivat myöntää tuottajaorganisaatioksi hyväksymistä varten muodostetuille hedelmä- ja vihannesalan tuottajaryhmille:

2.   Yhteisö korvaa 1 kohdassa tarkoitetun tuen sellaisten komission myöhemmin antamien sääntöjen mukaisesti, jotka koskevat tällaisten toimenpiteiden rahoitusta, muun muassa kynnyksiä ja enimmäismääriä sekä yhteisön rahoitusosuutta.

3.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuki määritetään kunkin tuottajaryhmän osalta sen kaupan pidetyn tuotannon arvon perusteella ja se on tasoltaan:

Näitä tasoja voidaan alentaa suhteessa kynnyksen ylittävän kaupan pidetyn tuotannon arvoon. Tuottajaryhmälle maksettavalle tuelle voidaan minä tahansa vuotena asettaa yläraja.

II alajakso

Toimintarahastot ja -ohjelmat

103 b artikla

Toimintarahastot

1.   Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot voivat perustaa toimintarahaston. Toimintarahastoa rahoitetaan:

2.   Toimintarahastosta rahoitetaan ainoastaan jäsenvaltioiden 103 g artiklan mukaisesti hyväksymiä toimintaohjelmia.

103 c artikla

Toimintaohjelmat

1.   Hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmilla on oltava vähintään kaksi 122 artiklan c alakohdassa tarkoitetuista tai seuraavista tavoitteista:

2.   Kriisinehkäisyllä ja -hallinnalla on pyrittävä välttämään hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyvät kriisit ja ratkaisemaan ne seuraavin toimenpitein:

Enintään kolmannes toimintaohjelman menoista saa liittyä kriisinehkäisy- ja -hallintatoimenpiteisiin, kolmannessa alakohdassa tarkoitettu pääoman takaisinmaksu ja korko mukaan lukien.

Kriisinehkäisy- ja -hallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi tuottajaorganisaatiot voivat ottaa lainoja kaupallisin ehdoin. Tässä tapauksessa pääoman takaisinmaksu ja lainoista perittävä korko voivat muodostaa osan toimintaohjelmasta, ja sille voidaan siten myöntää 103 d artiklan mukaista yhteisön taloudellista tukea. Kriisinehkäisyn ja -hallinnan erityistoimet on rahoitettava joko tällaisin lainoin tai suoraan mutta ei molempia käyttäen.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että

Ympäristötoimien on oltava Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (33) 39 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa maatalouden ympäristötuille asetettujen vaatimusten mukaisia.

Kun vähintään 80 prosenttia tuottajaorganisaation kaikista tuottajajäsenistä on sitoutunut yhteen tai useampaan samanlaiseen edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuun maatalouden ympäristösitoumukseen, on kukin näistä sitoumuksista laskettava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ympäristötoimeksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille ympäristötoimille myönnettävällä tuella on katettava toimesta aiheutuvia lisäkustannuksia ja tulon menetyksiä.

4.   Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan Bulgariassa ja Romaniassa vasta 1 päivästä tammikuuta 2011.

5.   Ympäristöpaineita lisäävät investoinnit ovat sallittuja vain, jos on otettu käyttöön tehokkaat järjestelyt ympäristön suojaamiseksi näiltä paineilta.

103 d artikla

Yhteisön taloudellinen tuki

1.   Yhteisön taloudellisen tuen määrä on yhtä suuri kuin 103 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tosiasiallisesti suoritettujen maksuosuuksien määrä, mutta kuitenkin enintään 50 prosenttia tosiasiallisesti aiheutuneista menoista.

2.   Yhteisön taloudellinen tuki voi olla enintään 4,1 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta.

Prosenttiosuutta voidaan kuitenkin korottaa 4,6 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta edellyttäen, että määrä, joka ylittää 4,1 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta, käytetään yksinomaan kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin.

3.   Tuottajaorganisaation pyynnöstä 1 kohdassa säädetty prosenttiosuus on 60 prosenttia, kun kyse on toimintaohjelmasta tai sen osasta, joka täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

4.   Edellä 1 kohdassa säädetty prosenttiosuus on 100 prosenttia, kun on kyse markkinoilta poistettavista hedelmistä ja vihanneksista, joiden osuus voi olla enintään 5 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon määrästä ja jotka poistetaan markkinoilta:

103 e artikla

Kansallinen taloudellinen tuki

1.   Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joilla tuottajien järjestäytymisaste hedelmä- ja vihannessektorilla on erityisen alhainen, jäsenvaltiot voivat komission luvalla asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä maksaa tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia 103 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maksuosuuksista. Tämä tuki lisätään toimintarahastoon. Yhteisö voi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä korvata ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tuen, kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joiden hedelmä- ja vihannestuotannon arvosta alle 15 prosenttia pidetään kaupan tuottajaorganisaatioiden kautta ja joiden hedelmä- ja vihannestuotanto edustaa vähintään 15 prosenttia niiden maatalouden kokonaistuotannosta.

2.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 180 artiklassa säädetään, kansalliseen taloudelliseen tukeen, joka sallitaan 1 kohdan mukaisesti, ei sovelleta perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa.

103 f artikla

Toimintaohjelmien kansallinen säännöstö ja kansallinen strategia

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen säännöstö 103 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ympäristötoimia koskevien yleisedellytysten laatimiseksi. Säännöstössä on edellytettävä erityisesti, että tällaisten toimien on täytettävä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 asianomaiset vaatimukset, myös sen 5 artiklassa säädetyt täydentävyyttä, johdonmukaisuutta ja vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset.

Jäsenvaltion on toimitettava kansallista säännöstöään koskeva ehdotuksensa komissiolle, joka voi vaatia siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa, jos se katsoo, ettei ehdotus mahdollista niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on asetettu perustamissopimuksen 174 artiklassa ja kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa (36). Myös toimintaohjelmista rahoitettavien yksittäisten tilojen investointien on oltava mainittujen tavoitteiden mukaisia.

2.   Jäsenvaltioiden on laadittava hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettaville kestäville toimintaohjelmille kansallinen strategia. Strategiaan on sisällyttävä seuraavat osatekijät:

Kansallisen strategian on sisällettävä myös 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen säännöstö.

3.   Jäsenvaltioihin, joissa ei ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, ei sovelleta 1 ja 2 kohtaa.

103 g artikla

Toimintaohjelmien hyväksyminen

1.   Toimintaohjelman luonnos on esitettävä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joiden on hyväksyttävä tai hylättävä se tai vaadittava sen muuttamista tämän alajakson säännösten mukaiseksi.

2.   Tuottajaorganisaatioiden on annettava jäsenvaltiolle tiedoksi arvio kunkin vuoden toimintarahaston suuruudesta ja esitettävä tälle asianmukaiset perusteet, jotka pohjautuvat toimintaohjelmaa koskeviin arvioihin, kuluvan vuoden ja mahdollisesti edellisten vuosien menoihin sekä tarvittaessa arvioihin tulevan vuoden tuotantomääristä.

3.   Jäsenvaltion on ilmoitettava tuottajaorganisaatiolle tai tuottajaorganisaatioiden liitolle yhteisön taloudellisen tuen arvioitu määrä 103 d artiklassa vahvistettuja enimmäismääriä noudattaen.

4.   Yhteisön taloudellinen tuki maksetaan toimintaohjelmasta katetuista toimista aiheutuneiden menojen perusteella. Samoista toimista voidaan maksaa ennakkoa takauksen tai vakuuden asettamista vastaan.

5.   Jotta tuottajaorganisaatio voisi saada yhteisön taloudellisen tuen loppuosan, sen on annettava jäsenvaltiolle tiedoksi edellisen vuoden lopullisten menojen määrä tarvittavin asiakirjanäytöin.

6.   Toimintaohjelman sekä tuottajien ja tuottajaorganisaatioiden ja toisaalta yhteisön sille antaman rahoituksen on kestettävä vähintään kolme ja enintään viisi vuotta.

103 h artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio vahvistaa tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti:

23)

Muutetaan 113 artikla seuraavasti:

24)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”113 a artikla

Hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevat lisävaatimukset

1.   Hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäviksi tuoreena kuluttajalle, voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos ne ovat terveitä, puhtaita ja laadultaan kauppakelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa ja 113 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, myös tuonnissa ja viennissä, ellei komissio säädä toisin.

3.   Sellaisten hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostejalan tuotteiden haltija, joita hyväksytyt kaupan pitämisen vaatimukset koskevat, ei saa pitää niitä esillä myyntitarkoituksessa, saattaa myyntiin tai myydä, toimittaa tai pitää kaupan niitä jollakin muulla tavoin yhteisössä, elleivät ne ole mainittujen vaatimusten mukaisia, ja hän vastaa siitä, että näitä vaatimuksia noudatetaan.

4.   Sen lisäksi, mitä 113 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, ja rajoittamatta niiden erityissäännösten soveltamista, joita komissio voi vahvistaa 194 artiklan mukaisesti erityisesti vaatimustenmukaisuustarkastusten soveltamisesta jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti, jäsenvaltioiden on hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta tarkastettava valikoivasti riskianalyysin pohjalta, ovatko kyseiset tuotteet niitä koskevien kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia. Nämä tarkastukset on kohdistettava tuotantoalueilta lähtöä edeltävään tuotteiden pakkaus- tai lastausvaiheeseen. Kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden osalta tarkastukset on tehtävä ennen luovutusta vapaaseen liikkeeseen.

113 b artikla

Enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan pitäminen kaupan

1.   Enintään 12 kuukauden ikäisistä 1 päivänä heinäkuuta 2008 tai sen jälkeen teurastetuista nautaeläimistä peräisin olevaan lihaan, riippumatta siitä, onko se tuotettu yhteisössä vai tuotu kolmansista maista, sovelletaan liitteessä XI a vahvistettuja edellytyksiä ja erityisesti sen III kohdassa vahvistettuja käytettäviä myyntinimikkeitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 42 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 42 artiklan 2 kohdan sekä liitteessä V olevan A kohdan säännösten soveltamista.

Enintään 12 kuukauden ikäisistä ennen 1 päivää heinäkuuta 2008 teurastetuista eläimistä peräisin olevaa lihaa voidaan kuitenkin pitää edelleen kaupan täyttämättä liitteessä XI a vahvistettuja edellytyksiä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei sovelleta nautaeläimistä peräisin olevaan lihaan, jota koskeva suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 510/2006 (37) mukaisesti ennen 29 päivää kesäkuuta 2007.

25)

Muutetaan 121 artikla seuraavasti:

26)

Muutetaan 122 artikla seuraavasti:

27)

Muutetaan 123 artikla seuraavasti:

28)

Lisätään II osan II osaston II lukuun jakso seuraavasti:

”I a jakso

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita sekä tuottajaryhmiä koskevat säännöt

I alajakso

Tuottajaorganisaatioiden perussäännöt ja hyväksyntä

125 a artikla

Tuottajaorganisaatioiden perussäännöt

1.   Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation perussäännöissä on määrättävä, että sen jäsentuottajien on erityisesti:

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, tuottajajäsenet voivat tuottajaorganisaation luvalla ja tuottajaorganisaation vahvistamin edellytyksin:

3.   Tuottajaorganisaation perussäännöissä on lisäksi määrättävä:

4.   Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden katsotaan toimivan taloudellisissa asioissa jäsentensä nimissä ja näiden puolesta.

125 b artikla

Hyväksyntä

1.   Jäsenvaltion on hyväksyttävä hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiksi kaikki oikeussubjektit tai oikeussubjektin tarkoin määritellyt osat, jotka hakevat tällaista hyväksymistä, jos:

2.   Jäsenvaltioiden on

II alajakso

Tuottajaorganisaatioiden liitto ja tuottajaryhmät

125 c artikla

Tuottajaorganisaatioiden liitto hedelmä- ja vihannesalalla

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden liitto perustetaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta ja se voi suorittaa mitä tahansa tässä asetuksessa tarkoitettuja tuottajaorganisaation tehtäviä. Tätä varten jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatioiden liiton, jos:

Sovelletaan 125 a artiklan 4 kohdan säännöksiä tarvittavin muutoksin.

125 d artikla

Ulkoistaminen

Jäsenvaltiot voivat sallia hedelmä- ja vihannesalan hyväksytyn tuottajaorganisaation tai kyseisen alan hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden liiton ulkoistavan minkä tahansa toimintonsa, myös tytäryrityksilleen, edellyttäen, että se antaa jäsenvaltiolle riittävän selvityksen siitä, että tämä menettely on asianmukainen keino saavuttaa asianomaisen tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton tavoitteet.

125 e artikla

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaryhmät

1.   Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa, perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisön syrjäisimmillä alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1405/2006 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla pienillä Egeanmeren saarilla voidaan sellaisten viljelijöiden aloitteesta, jotka viljelevät yhtä tai useampaa hedelmä- ja vihannesalan tuotetta ja/tai tällaisia yksinomaan jalostukseen tarkoitettuja tuotteita, muodostaa tuottajaryhmiä, jotka ovat oikeussubjekteja tai oikeussubjektin tarkoin määriteltyjä osia, tuottajaorganisaatioksi hyväksymistä varten.

Tällaisille tuottajaryhmille voidaan myöntää siirtymäkausi 122 artiklan mukaisten tuottajaorganisaation hyväksymisedellytysten täyttämiseksi.

Kyseisten tuottajaryhmien on esitettävä jäsenvaltiolle tätä tarkoitusta varten porrastettu hyväksymistä koskeva suunnitelma, jonka hyväksyminen käynnistää toisessa alakohdassa tarkoitetun siirtymäkauden ja vastaa esihyväksymistä. Siirtymäkausi saa kestää enintään viisi vuotta.

2.   Jäsenvaltion on ennen hyväksymistä koskevan suunnitelman hyväksymistä ilmoitettava komissiolle aikomuksistaan ja niiden todennäköisistä taloudellisista seurauksista.

III alajakso

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen koskemaan talousalueen tuottajia

125 f artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1.   Jos tietyllä talousalueella toimivan hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation katsotaan olevan kyseisellä talousalueella edustava jonkin tuotteen tuotannon ja tuottajien osalta, asianomainen jäsenvaltio voi tuottajaorganisaation pyynnöstä velvoittaa talousalueelle sijoittautuneet mutta tuottajaorganisaatioon kuulumattomat tuottajat noudattamaan seuraavia sääntöjä:

2.   Tässä alajaksossa ’talousalueella’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät edellytykset.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi luettelo talousalueista.

Komissio hyväksyy luettelon yhden kuukauden kuluessa kyseisestä tiedoksi antamisesta tai, kuultuaan kyseistä jäsenvaltiota, päättää muutoksista, joita tämän on tehtävä luetteloon. Komissio julkaisee hyväksytyn luettelon asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

3.   Tuottajaorganisaatiota pidetään edustavana 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, jos siihen kuuluu vähintään 50 prosenttia sen talousalueen tuottajista, jolla se toimii, ja jos se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tuotannon määrästä. Prosenttimääriä laskettaessa ei oteta huomioon 31 päivään joulukuuta 2008 saakka asetuksen (ETY) N:o 2092/91 soveltamisalaan kuuluvia ja 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamisalaan kuuluvia luonnonmukaisten tuotteiden tuottajia tai tuotantoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

4.   Määrätyn talousalueen kaikille tuottajille sitoviksi saatetut säännöt

5.   Asetuksen (ETY) N:o 2092/1991 soveltamisalaan 31 päivään joulukuuta 2008 saakka kuuluvien ja asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamisalaan 1 päivästä tammikuuta 2009 kuuluvien luonnonmukaisten tuotteiden tuottajia ei voida velvoittaa noudattamaan sääntöjä, jollei tällaiselle toimenpiteelle ole antanut suostumustaan vähintään 50 prosenttia näistä tuottajista sillä talousalueella, jolla tuottajaorganisaatio toimii ja jolla se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tällaisesta tuotannosta.

125 g artikla

Tiedoksiantaminen

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat tehneet sitoviksi tietyn talousalueen kaikille tuottajille 125 f artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio julkaisee kyseiset säännöt asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

125 h artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentamisen kumoaminen

Komissio päättää, että jäsenvaltion on kumottava 125 f artiklan 1 kohdan mukaisesti päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen, jos se toteaa:

125 i artikla

Muiden kuin jäsentuottajien maksuosuudet

Edellä 125 f artiklan 1 kohtaa sovellettaessa asianomainen jäsenvaltio voi päättää selvitystä tarkasteltuaan, että tuottajaorganisaatioon kuulumattomilla tuottajilla on velvollisuus suorittaa tuottajaorganisaatiolle tuottajajäsenten maksuosuus siltä osin kuin maksuilla katetaan:

125 j artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittoja koskevien sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

Tässä alajaksossa kaikkia viittauksia tuottajaorganisaatioihin on pidettävä viittauksina myös hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioiden liittoihin.

IV alajakso

Hedelmä- ja vihannesalan toimialakohtaiset organisaatiot

125 k artikla

Hyväksyntä ja hyväksynnän peruutus

1.   Jos jäsenvaltion rakenteiden kannalta on perusteltua, jäsenvaltio voi hyväksyä hedelmä- ja vihannesalan toimialakohtaisiksi organisaatioiksi kaikki oikeussubjektit, jotka ovat sijoittautuneet asianomaisen jäsenvaltion alueelle ja jotka hakevat asianmukaisesti hyväksyntää, jos ne:

2.   Jäsenvaltioiden on ennen hyväksymistä annettava komissiolle tiedoksi toimialakohtaiset organisaatiot, jotka ovat esittäneet hyväksymistä koskevan hakemuksen, johon on liitetty kaikki näiden organisaatioiden edustavuuteen ja niiden harjoittamiin toimintoihin liittyvät tiedot sekä muut arviointia varten tarvittavat tiedot.

Komissio voi esittää hyväksymistä koskevan vastalauseensa kahden kuukauden kuluessa sille tehdyn ilmoituksen tekemisestä.

3.   Jäsenvaltioiden on

4.   Komissio vahvistaa edellytykset ja aikataulun, joita jäsenvaltioiden on noudatettava antaessaan komissiolle kertomuksia toimialakohtaisten organisaatioiden toiminnasta.

Komissio voi tarkastusten perusteella pyytää jäsenvaltiota peruuttamaan hyväksynnän.

5.   Hyväksyntä antaa oikeuden harjoittaa 123 artiklan 3 kohdan c alakohdassa lueteltuja toimia, jollei tässä asetuksessa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

6.   Komissio julkistaa asianmukaiseksi katsomallaan tavalla hyväksytyistä toimialakohtaisista organisaatioista luettelon, jossa mainitaan myös talousalue tai alue, jolla ne toimivat, sekä niiden toteuttamat 125 l artiklassa tarkoitetut toimet. Myös hyväksynnän peruuttamiset julkistetaan.

125 l artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1.   Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla alueella toimiva toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi tämän toimialakohtaisen organisaation pyynnöstä velvoittaa siihen kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla alueella toimivat yksittäiset tuottajat tai ryhmittymät noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä organisaatiossa.

2.   Toimialakohtaista organisaatiosta pidetään 1 kohdan mukaisesti edustavana, jos se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen jäsenvaltion jonkin alueen tai joidenkin alueiden asianomaisten tuotteiden tuotannosta, kaupasta tai jalostuksesta. Jos sääntöjen soveltamisalan laajentamista koskeva hakemus kattaa useampia alueita, toimialakohtaisen järjestön on osoitettava olevansa kullakin asianomaisista alueista riittävän edustava kunkin siihen kuuluvan ammattialan osalta.

3.   Säännöt, joiden soveltamisalan laajentamista voidaan hakea,

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei kuitenkaan sovelleta, jos kyseessä olevat säännöt ovat sääntöjä, jotka luetellaan liitteessä XVI a olevassa 1, 3 ja 5 kohdassa. Tällöin sääntöjen soveltamisalan laajentamista ei voida soveltaa yhtä markkinointivuotta pidempään.

4.   Edellä olevan 3 kohdan a alakohdan ii, iv ja v alakohdassa tarkoitetut säännöt eivät saa poiketa liitteessä XVI a esitetyistä säännöistä. Tuotteisiin, jotka on tuotettu 1 kohdassa tarkoitetun alueen tai tarkoitettujen alueiden ulkopuolella, ei sovelleta 3 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja sääntöjä.

125 m artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentamisen tiedoksiantaminen ja kumoaminen

1.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat saattaneet sitoviksi tietyn alueen tai tiettyjen alueiden kaikille toimijoille 125 l artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio julkaisee kyseiset säännöt asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2.   Ennen sääntöjen julkaisemista komissio tiedottaa 195 artiklalla perustetulle komitealle kaikista toimialakohtaisten sopimusten soveltamisalan laajentamista koskevista tiedonannoista.

3.   Komissio päättää, että jäsenvaltion on kumottava päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen 125 h artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

125 n artikla

Muiden kuin jäsenten maksuosuudet

Sikäli kuin yhtä tai useampaa tuotetta koskevien sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan ja yhdestä tai useammasta 125 l artiklan 3 kohdan a alakohdassa mainitusta hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation harjoittamasta toiminnasta aiheutuu yleistä taloudellista hyötyä taloudellisille toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseiseen tuotteeseen tai kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi päättää, että toimialakohtaiseen organisaatioon kuulumattomilla yksittäisillä toimijoilla tai ryhmittymillä, jotka hyötyvät tästä toiminnasta, on velvollisuus suorittaa organisaatiolle sen jäsenten maksamaa osuutta joko kokonaan tai osittain vastaava määrä siltä osin kuin tällaiset maksut on tarkoitettu kattamaan kyseisistä toimista suoraan aiheutuneita kustannuksia.”

29)

Lisätään 127 artiklaan alakohta seuraavasti:

30)

Lisätään 130 artiklaan alakohdat seuraavasti:

31)

Lisätään artikla seuraavasti:

”140 a artikla

Tulohintajärjestelmä hedelmä- ja vihannesalalla sekä hedelmä- ja vihannesjalostealalla

1.   Siinä määrin kuin yhteisen tullitariffin tulleja sovelletaan tuodun erän tulohinnan mukaan, kyseisen hinnan todenperäisyys tarkastetaan komission kunkin alkuperän ja kunkin tuotteen osalta kyseisten tuotteiden jäsenvaltioiden edustavilla tuontimarkkinoilla tai tarvittaessa muilla markkinoilla todettujen hintanoteerausten painotetun keskiarvon perusteella laskeman kiinteän tuontiarvon avulla.

Komissio voi kuitenkin antaa erityissäännöksiä pääosin jalostettaviksi tarkoitettujen tuontituotteiden tulohinnan tarkastamiseksi.

2.   Jos kyseisen erän ilmoitettu tulohinta on korkeampi kuin kiinteä tuontiarvo, johon on lisätty komission vahvistama marginaali ja joka ei voi ylittää kiinteää arvoa yli 10 prosentilla, vaaditaan tuontitullien suuruinen kiinteän arvon perusteella määritetty vakuus.

3.   Jos kyseisen erän tulohintaa ei ole ilmoitettu tulliselvityksessä, sovelletaan yhteisen tullitariffin tullia, joka riippuu kiinteästä tuontiarvosta, tai tullilainsäädännön asiaan kuuluvia säännöksiä komission myöhemmin määrittelemien edellytysten mukaisesti.”

32)

Korvataan 141 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause seuraavasti:

”1.   Yhden tai useamman 135–140 a artiklassa säädetyn tullimaksun alaisen vilja-, riisi-, sokeri-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarja- ja banaanialan tuotteen tuonnissa on sovellettava lisätuontitullia kyseisestä tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhteisön markkinoilla, jos:”

33)

Korvataan 153 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin perinteiseksi hankintatarpeeksi yhteisössä vahvistetaan markkinointivuotta kohden 2 424 735 tonnia valkoisena sokerina ilmaistuna.”

34)

Korvataan 160 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää osittain tai kokonaan sisäisen jalostusmenettelyn käytön vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarja-alan ja maatalousperäisen etyylialkoholialan tuotteiden osalta. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.”

35)

Lisätään 161 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

36)

Korvataan 174 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää osittain tai kokonaan ulkoisen jalostusmenettelyn käytön vilja-, riisi-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha- sekä siipikarja-alan tuotteiden osalta. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.”

37)

Korvataan 175 artikla seuraavasti:

”175 artikla

Perustamissopimuksen 81–86 artiklan soveltaminen

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 81–86 artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja 82 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a–k alakohdassa ja m–u alakohdassa sekä 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoa tai kauppaa, jollei tämän asetuksen 176–177 artiklasta muuta johdu.”

38)

Lisätään artikla seuraavasti:

”176 a artikla

Hedelmä- ja vihannesalan sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat

1.   Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niihin hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tavoitteena on tämän asetuksen 123 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttaminen.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan vain, jos

3.   Sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei voida panna täytäntöön ennen 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä.

4.   Seuraavien sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen katsotaan olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa:

5.   Jos komissio toteaa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan umpeutumisen jälkeen, että 1 kohdan soveltamisedellytykset eivät täyty, komissio tekee päätöksen siitä, että kyseiseen sopimukseen, päätökseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.

Komission päätös voi tulla voimaan aikaisintaan sinä päivänä, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle järjestölle, paitsi jos tämä on antanut vääriä tietoja tai on väärinkäyttänyt 1 kohdassa säädettyä poikkeusta.

6.   Kun kyseessä ovat monivuotiset sopimukset, ensimmäisenä vuotena annettu ilmoitus koskee myös seuraavia sopimuksen kattamia vuosia. Tällöin komissio voi kuitenkin milloin tahansa joko omasta aloitteestaan tai toisen jäsenvaltion pyynnöstä antaa lausunnon yhteensopimattomuudesta.”

39)

Korvataan 179 artikla seuraavasti:

”179 artikla

Hedelmä- ja vihannesalan sekä tupakka-alan sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevat täytäntöönpanosäännöt

Komissio voi antaa yksityiskohtaiset säännöt 176 a, 177 ja 178 artiklan soveltamiseksi, mukaan luettuina tiedoksi antamista ja julkaisemista koskevat säännöt.”

40)

Korvataan 180 artikla seuraavasti:

”180 artikla

Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan soveltaminen

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu ja lukuun ottamatta erityisesti 182 artiklassa tarkoitettuja valtiontukia, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a–k alakohdassa ja m–u alakohdassa sekä 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.”

41)

Muutetaan 182 artikla seuraavasti:

42)

Lisätään 184 artiklaan alakohta seuraavasti:

43)

Lisätään artikla seuraavasti:

”203 a artikla

Hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan siirtymäsäännöt

1.   Asetuksessa (EY) N:o 2201/96 ja tiettyjen sitrushedelmien tuottajien tukijärjestelmästä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2202/96 (38) säädettyjä tukijärjestelmiä, jotka kumotaan asetuksella (EY) N:o 1182/2007, sovelletaan edelleen kuhunkin asianomaiseen tuotteeseen sen markkinointivuoden osalta, joka päättyy vuonna 2008.

2.   Asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla ennen tämän asetuksen voimaantuloa jo hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät ovat edelleen hyväksyttyjä tämän asetuksen nojalla. Tarvittaessa niiden on tehtävä tämän asetuksen vaatimusten edellyttämät mukautukset 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä.

Asetuksen (EY) N:o 1182/2007 nojalla jo hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden liitot ovat edelleen hyväksyttyjä tämän asetuksen nojalla.

3.   Tuottajaorganisaation pyynnöstä asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla ennen asetuksen (EY) N:o 1182/2007 voimaantuloa hyväksytty toimintaohjelma voidaan:

Edellä 103 d artiklan 3 kohdan e ja f alakohtaa sovelletaan toimintaohjelmiin, jotka on esitetty vuonna 2007 mutta joita ei ole vielä hyväksytty päivänä, josta alkaen tätä asetusta sovelletaan, ja jotka muuten täyttävät kyseisissä alakohdissa säädetyt perusteet.

4.   Tuottajaryhmittymien osalta, joille on myönnetty esihyväksyntä asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla, kyseinen esihyväksyntä pysyy voimassa tämän asetuksen nojalla. Asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksytyt hyväksymissuunnitelmat pysyvät voimassa tämän asetuksen nojalla. Suunnitelmia on kuitenkin muutettava tarvittaessa siten, että tuottajaryhmittymä pystyy täyttämään tämän asetuksen 125 b artiklassa vahvistetut tuottajaorganisaatioon sovellettavat hyväksymisperusteet. Siltä osin kuin on kyse sellaisten jäsenvaltioiden tuottajaryhmittymistä, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen, 103 a artiklan 3 kohdan a alakohdassa esitettyjä tukitasoja on sovellettava hyväksymissuunnitelmiin tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen.

5.   Asetuksen (EY) N:o 2202/96 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, jotka kattavat sitrushedelmien jalostustukijärjestelmän osalta useamman kuin yhden markkinointivuoden 1 päivänä lokakuuta 2008 alkavasta tai sen jälkeisestä markkinointivuodesta alkaen, voidaan molempien osapuolten suostumuksella muuttaa tai ne voidaan päättää, jotta otetaan huomioon mainitun asetuksen kumoaminen asetuksella (EY) N:o 1182/2007 ja siitä johtuva tuen kumoutuminen. Asianomaisiin osapuoliin ei sovelleta minkäänlaisia mainitun asetuksen tai sen täytäntöönpanosääntöjen mukaisia seuraamuksia tällaisen muuttamisen tai päättämisen johdosta.

6.   Jos jäsenvaltio käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan tai 143 bc artiklan mukaisia siirtymäjärjestelyjä, asetuksen (EY) N:o 2201/96 6 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 2202/96 6 artiklan nojalla hyväksyttyjä sääntöjä jalostettavaksi toimitetun raaka-aineen vähimmäisominaisuuksista ja lopputuotteiden vähimmäislaatuvaatimuksista sovelletaan edelleen sen alueella korjattuun raaka-aineeseen.

7.   Asetuksen (EY) N:o 2200/96 ja (EY) N:o 2201/96 nojalla määriteltyjä kaupan pitämisen vaatimuksia sovelletaan edelleen siihen asti, kun hedelmä- ja vihannesalalla sekä hedelmä- ja vihannesjalostealalla annetaan 113 ja 113 a artiklan mukaisesti uusia kaupan pitämisen vaatimuksia.

8.   Komissio voi päättää toimenpiteistä, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä asetuksissa (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2202/96 ja (EY) N:o 1182/2007 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, mukaan luettuina tämän artiklan 1–7 kohdassa tarkoitetut järjestelyt.

44)

Muutetaan liitteet seuraavasti:

a)

sen 1 artiklan 3, 4, 5, 8, 12 ja 13 kohtaa sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2008;

b)

sen 1 artiklan 9 kohtaa, 14–19 kohtaa, 33 kohtaa ja 44 kohdan b ja c alakohtaa sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2008.