(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 924/2009 (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (5). Sen vuoksi kyseinen asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Jotta sisämarkkinat toimisivat asianmukaisesti ja rajatylittävä kauppa helpottuisi unionissa, on olennaisen tärkeää, että rajatylittävistä euromääräisistä maksuista peritään sama palvelumaksu kuin vastaavista maksuista jäsenvaltion sisällä.

(3)

Samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta ei ole suositeltavaa soveltaa pääasiassa tai yksinomaan paperimuotoisiin maksuvälineisiin kuten sekkeihin, sillä niiden luonteen vuoksi niitä ei voida käsitellä yhtä tehokkaasti kuin sähköisiä maksuja.

(4)

Samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta olisi sovellettava maksuihin, jotka on aloitettu tai päätetty paperi- tai käteismuodossa ja käsitelty sähköisesti maksutapahtumaketjussa, lukuun ottamatta sekkejä, sekä kaikkiin niin suoraan kuin välillisesti maksutapahtumaan liittyviin palvelumaksuihin, mukaan lukien sopimuksiin liittyvät palvelumaksut. Välillisiin palvelumaksuihin kuuluvat pysyvän maksutoimeksiannon antamisesta tai maksu-, pankki- tai luottokortin käyttämisestä perittävät palvelumaksut, joiden pitäisi olla samat kansallisille ja rajatylittäville maksutapahtumille unionissa.

(5)

Maksupalvelumarkkinoiden pirstoutumisen estämiseksi on aiheellista soveltaa samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta. Kutakin rajatylittävän maksutapahtuman luokkaa varten olisi siksi määritettävä kansallinen maksu, joka on ominaisuuksiltaan samanlainen tai hyvin samankaltainen rajatylittävän maksun kanssa. Rajatylittävää maksua vastaavan kansallisen maksun määrittämiseksi olisi voitava käyttää muun muassa seuraavia arviointiperusteita: maksun käynnistämisessä, toteuttamisessa ja päättämisessä käytetty kanava, automaatioaste, maksun vakuus, asiakkaan asema ja suhde maksupalveluntarjoajaan tai käytetty maksuväline, sellaisena kuin se määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (6) 4 artiklan 14 alakohdassa. Kyseisiä arviointiperusteita ei saisi katsoa tyhjentäviksi.

(6)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava ohjeet vastaavan maksun määrittämiseksi, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi. Komission olisi annettava, tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (7) 85 artiklan 1 kohdalla perustetun maksukomitean avustuksella, asianmukaiset ohjeet ja avustaa toimivaltaisia viranomaisia.

(7)

On tarpeen varmistaa, että unionin sisäisistä euromääräisistä rajatylittävistä maksuista perittävät palvelumaksut yhdenmukaistetaan vastaavista maksupalvelunkäyttäjän maksupalveluntarjoajan sijaintijäsenvaltion kansallisen valuutan määräisistä kansallisista maksuista perittävien palvelumaksujen kanssa, jotta voidaan helpottaa sisämarkkinoiden toimintaa ja välttää euroalueen jäsenvaltioiden ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden maksupalvelunkäyttäjien eriarvoisuus euromääräisten rajatylittävien maksujen osalta. Maksupalveluntarjoajan katsotaan sijaitsevan jäsenvaltiossa, jossa se tarjoaa palvelujaan maksupalvelunkäyttäjälle.

(8)

Valuutan muuntamisesta perittävät palvelumaksut ovat merkittävä rajaylittäviin maksuihin liittyvä kulu, kun maksajan jäsenvaltiossa ja maksunsaajan jäsenvaltiossa käytetään eri valuuttoja. Direktiivin (EU) 2015/2366 45 artiklassa edellytetään, että veloitettavat palvelumaksut ja käytettävä vaihtokurssi ilmoitetaan läpinäkyvästi, kyseisen direktiivin 52 artiklan 3 alakohdassa täsmennetään, mitä tietoja puitesopimuksen piiriin kuuluvista maksutapahtumista on annettava, ja sen 59 artiklan 2 kohdassa säädetään, mitä tietoja osapuolten, jotka tarjoavat valuutanmuuntopalveluja pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä, on ilmoitettava. On tarpeen säätää lisätoimenpiteistä, joilla suojellaan kuluttajia valuutanmuuntopalvelujen kohtuuttomilta palvelumaksuilta ja varmistetaan, että kuluttajille annetaan tiedot, joiden avulla he voivat valita parhaan valuutanmuuntovaihtoehdon.

(9)

Toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava asianmukaisia, kohtuullisia ja kustannustehokkaita. Annettujen tietojen olisi kuitenkin silloin, kun maksajalle tarjotaan pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä eri valuutanmuuntovaihtoehtoja, samalla mahdollistettava vertailu, jotta maksaja voi tehdä tietoon perustuvan valinnan.

(10)

Vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi valuutan muuntamisesta perittävät palvelumaksut olisi kaikkien korttipohjaisten maksujen yhteydessä ilmaistava samalla tavalla eli prosenttimääräisinä marginaaleina, jotka perustuvat viimeisimpiin saatavilla oleviin Euroopan keskuspankin julkaisemiin euron viitekursseihin. Marginaali saattaa olla tarpeen perustaa kahdesta Euroopan keskuspankin kurssista johdettuun kurssiin, kun valuutanmuunto tapahtuu kahden sellaisen valuutan välillä, joista kumpikaan ei ole euro.

(11)

Valuutan muuntamisesta perittäviä palvelumaksuja koskevien direktiivissä (EU) 2015/2366 säädettyjen yleisten tietojenantovaatimusten mukaisesti valuutanmuuntopalvelun tarjoajien olisi annettava tiedot valuutan muuntamisesta perimistään palvelumaksuista ennen maksutapahtuman käynnistämistä. Osapuolten, jotka tarjoavat valuutanmuuntopalveluja pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä, olisi annettava tiedot tällaisista palveluista perimistään palvelumaksuista selkeällä ja vaivattomalla tavalla, esimerkiksi esittämällä palvelumaksunsa palvelupisteessä, sähköisesti päätteen näytöllä tai verkko-ostosten tapauksessa laitteen näytöllä. Direktiivin (EU) 2015/2366 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi kyseisten osapuolten olisi ennen maksutapahtuman käynnistämistä ilmoitettava täsmällisesti maksunsaajalle maksettava määrä maksunsaajan käyttämässä valuutassa ja maksajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä maksajan tilin valuutassa. Maksunsaajan käyttämässä valuutassa maksettavan määrän olisi ilmaistava ostettavan tavaran tai palvelun hinta, ja se saatetaan esittää tapahtuman päätteeksi sen sijaan, että se esitettäisiin maksupäätteellä. Maksunsaajan käyttämänä valuuttana on yleensä paikallinen valuutta, mutta sopimusvapauden periaatteen mukaisesti saatetaan joissakin tapauksissa käyttää muuta unionin valuuttaa. Maksajan maksettavaksi tulevan maksajan tilin valuutan määräisen kokonaismäärän olisi koostuttava tavaran tai palvelun hinnasta ja valuutan muuntamisesta perittävistä palvelumaksuista. Molemmat määrät olisi lisäksi esitettävä kuitissa tai muulla pysyvällä välineellä.

(12)

Direktiivin (EU) 2015/2366 59 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa, kun valuutanmuuntopalvelua tarjotaan pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä, maksajan olisi voitava olla käyttämättä palvelua ja maksaa sen sijaan maksunsaajan käyttämässä valuutassa.

(13)

Jotta maksajat voivat vertailla pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä tarjottavista valuutanmuuntovaihtoehdoista perittäviä palvelumaksuja, maksajien maksupalveluntarjoajien olisi sisällytettävä puitesopimuksensa ehtoihin täysin vertailukelpoiset tiedot valuutan muuntamisesta perittävistä sovellettavista palvelumaksuista ja lisäksi saatettava kyseiset tiedot julkisiksi yleisesti ja helposti saatavilla olevalla sähköisellä alustalla, erityisesti asiakasverkkosivustoillaan, verkkopankkisivustoillaan ja mobiilipankkisovelluksissaan, helposti ymmärrettävällä ja vaivattomalla tavalla. Tämä mahdollistaisi sellaisten vertailusivustojen kehittämisen, joiden ansiosta ulkomailla matkustavien tai ostoksia tekevien kuluttajien olisi helpompi vertailla hintoja. Maksajien maksupalveluntarjoajien olisi lisäksi muistutettava maksajia palvelumaksuista, joita valuutan muuntamisesta peritään suoritettaessa muun valuutan määräinen korttipohjainen maksu, käyttäen yleisesti ja helposti saatavilla olevia sähköisiä viestintäkanavia, kuten tekstiviestejä, sähköpostiviestejä tai maksajan mobiilipankkisovelluksen push-viestejä. Maksupalveluntarjoajien olisi sovittava maksupalvelunkäyttäjien kanssa, minkä sähköisen viestintäkanavan kautta ne antavat tiedon valuutan muuntamisesta perittävistä palvelumaksuista, ja pyrittävä löytämään tehokkain keino saada tieto maksajalle. Maksupalveluntarjoajien olisi myös annettava maksupalvelunkäyttäjille mahdollisuus kieltäytyä sähköisistä viesteistä, jotka koskevat valuutan muuntamisesta perittäviä palvelumaksuja.

(14)

Ajoittaiset muistutukset ovat tarkoituksenmukaisia silloin, kun maksaja oleskelee ulkomailla pidempiä kausia, esimerkiksi lähetettynä työntekijänä tai opiskelijana, taikka kun maksaja käyttää säännöllisesti korttia paikallisessa valuutassa tehtäviin verkko-ostoksiin. Velvollisuudella lähettää tällaisia muistutuksia varmistettaisiin, että maksajalla on käytössään tietoa eri valuutanmuuntovaihtoehtojen vertailua varten.

(15)

On tärkeää helpottaa maksupalveluntarjoajien toteuttamia rajatylittäviä maksuja. Tässä yhteydessä olisi edistettävä standardointia ja erityisesti kansainvälisen maksutilin numeron (IBAN-tilinumero) ja maksupalveluntarjoajan koodin (BIC-koodi) käyttöä. Siksi on asianmukaista, että maksupalveluntarjoajat toimittavat maksupalvelunkäyttäjille kyseessä olevan tilin osalta IBAN-tilinumeron ja BIC-koodin.

(16)

Jotta voidaan taata jatkuva, täsmällinen ja tehokas maksutasetilastojen tarjonta yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) puitteissa, on suotavaa varmistaa, että eri maksuvälineistä voidaan edelleen kerätä helposti saatavilla olevia maksutietoja, kuten IBAN-tilinumero, BIC-koodi ja maksutapahtuman määrä, tai perustavanlaatuisia yhdisteltyjä maksutietoja, edellyttäen ettei tietojenkeruu aiheuta häiriöitä automaattiselle maksujenkäsittelylle ja että se voidaan täysin automatisoida. Tämä asetus ei vaikuta velvoitteisiin, jotka koskevat tietojen ilmoittamista muihin tärkeisiin tarkoituksiin, kuten rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen estämiseksi tai verotustarkoituksiin.

(17)

Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet, joiden perusteella ne voivat täyttää tehokkaasti valvontavelvoitteensa ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maksupalveluntarjoajat noudattavat tätä asetusta.

(18)

Sen varmistamiseksi, että muutoksenhaku on mahdollista, jos tätä asetusta on sovellettu väärin, jäsenvaltioiden olisi säädettävä asianmukaisista ja tehokkaista kantelu- ja muutoksenhakumenettelyistä maksupalvelunkäyttäjän ja maksupalveluntarjoajan välisten riitojen ratkaisemiseksi. On myös tärkeää, että nimetään toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset kanteluja ja muutoksenhakuja käsittelevät elimet.

(19)

On olennaisen tärkeää varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset kantelu- ja muutoksenhakuelimet tekevät unionissa aktiivista yhteistyötä, jotta tähän asetukseen liittyvät rajatylittävät riidat voidaan ratkaista sujuvasti ja ripeästi. Tällaista yhteistyötä olisi voitava toteuttaa vaihtamalla tietoja, jotka koskevat niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden lainsäädäntöä tai oikeuskäytäntöä, tai tarvittaessa siirtämällä kantelu- ja muutoksenhakumenettely tai ottamalla vastuu tällaisesta menettelystä.

(20)

On tarpeen, että jäsenvaltiot säätävät kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista niitä tapauksia varten, joissa tätä asetusta ei noudateta.

(21)

Ulottamalla tämän asetuksen soveltaminen koskemaan myös muita valuuttoja kuin euroa saataisiin selkeitä etuja, mikä ilmenisi erityisesti asetuksen kattamien maksujen lukumäärän kasvuna. Olisi säädettävä ilmoitusmenettelystä, jotta jäsenvaltiot, joiden valuutta on muu kuin euro, voivat ulottaa tämän asetuksen soveltamisen koskemaan niiden kansallisen valuutan määräisiä rajatylittäviä maksuja.

(22)

Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomus sen säännön soveltamisesta, jonka mukaan rajatylittävistä euromääräisistä maksuista aiheutuvat kulut on yhdenmukaistettava kansallisen valuutan määräisten kansallisten tapahtumien kulujen kanssa, sekä tässä asetuksessa vahvistettujen valuutanmuuntoa koskevien tietojenantovaatimusten tehokkuudesta. Komission olisi myös analysoitava edelleen mahdollisuuksia, ja kyseisten mahdollisuuksien teknistä toteutettavuutta, ulottaa yhtäläisiä palvelumaksuja koskeva sääntö kaikkiin unionin valuuttoihin ja parantaa edelleen valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta sekä mahdollisuutta estää tai sallia valuutanmuunto, jota tarjoaa muu osapuoli kuin maksajan maksupalveluntarjoaja.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,