27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/1

1.

ETSK vahvistaa painokkaasti 24. syyskuuta 2003 (1), 28. lokakuuta 2004 (2) ja 17. toukokuuta 2006 (3) antamansa perustuslakisopimusta koskevat lausunnot sekä Rooman sopimusten allekirjoittamisen 50-vuotisjuhlan johdosta 14. maaliskuuta 2007 antamansa julkilausuman (4). Kaikissa näissä lausunnoissa ETSK on kannattanut varauksetta valmistelukuntamenettelyä ja sen avulla saavutettua työskentelyn tulosta.

2.

ETSK kannattaa yhä edelleen perustuslakisopimusta; se eroaa ratkaisevasti ja myönteisessä mielessä kaikista institutionaalisista sopimuksista, jotka on tähän mennessä laadittu kulloisissakin hallitustenvälisissä konferensseissa tarkistettaessa Rooman sopimuksia: Perustuslakisopimuksen laatimiseen osallistui jäsenvaltioiden parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäseniä, ja sen sisällöstä käytiin vapaata ja julkista keskustelua. Siinä kootaan järjestelmällisesti yhteen asiakirjaan kaikki poliittis-institutionaaliset sopimukset, jotka on hyväksytty Euroopan yhteisöjen perustamisesta lähtien. Perustuslakisopimuksessa on määräyksiä Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmien tarpeellisista institutionaalisista ja menettelyllisistä uudistuksista. Lisäksi siinä selvitetään tavoitteet, joihin unionin tulee pyrkiä, luetellaan arvot, joiden tulee olla unionin toimintalinjojen perustana ja kodifioidaan perusoikeudet, joita unionin tulee kunnioittaa ja suojella.

3.

Kaiken tämän perusteella luonnos voitiin nimetä ”sopimukseksi Euroopan perustuslaista”. Useiden väärinkäsitysten vuoksi käsite ”perustuslaki” on kuitenkin hylätty eräissä jäsenvaltioissa. ETSK ei vastusta eri nimen antamista uudelle sopimukselle. Sisältö on tärkeämpi kuin nimi.

4.

ETSK kannattaa edelleen perustuslakisopimusta, ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan institutionaalisena edustajana se pitää ratkaisevina seuraavia perusteita, jotka osaltaan vahvistavat unionin demokraattista legitiimiyttä:

5.

ETSK muistuttaa, että Euroopan unionin neuvostossa kokoontuvat kaikkien jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät sopimuksen Euroopan perustuslaista ja allekirjoittivat sen juhlallisesti Roomassa 29. lokakuuta 2004. Sittemmin kahden kolmasosan enemmistö jäsenvaltioista, joiden väestö muodostaa selvän enemmistön Euroopan unionin kansalaisista, on ratifioinut perustuslakisopimuksen. ETSK pitäytyy sen vuoksi kannassaan, jonka mukaan tämänhetkinen kriisi on edelleen pyrittävä ratkaisemaan perustuslakisopimuksen pohjalta.

6.

ETSK tukee puheenjohtajavaltio Saksaa sen aikomuksessa esittää Eurooppa-neuvoston kokouksessa 21.–22. kesäkuuta 2007 tulevia toimia koskeva etenemissuunnitelma kriisin ratkaisemiseksi. Komitea on tyytyväinen siihen, että 25. maaliskuuta 2007 annetussa Berliinin julistuksessa sovittiin uuden perussopimuksen voimaantulon määräajaksi vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaalit.

7.

Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2007 loppuun mennessä lyhytkestoisen hallitustenvälisen konferenssin täytyy hyväksyä olemassa olevaan luonnokseen ne muutokset, jotka ovat tarpeen uuden yhteisymmärryksen rakentamiseksi. Hallitustenvälisen konferenssin mandaatissa täytyy näin ollen luetella täsmällisesti ne harvat määräykset, joita voidaan käsitellä uudestaan. Kaikkien jäsenvaltioiden täytyy ratifioida työskentelyn lopputulos vuoden 2008 kuluessa.

8.

Perustuslakisopimuksen uudessa käsittelyssä täytyy säilyttää sen asiakirjan olennainen sisältö, josta valmistelukunta päätti ja jonka valtion- ja hallitusten päämiehet sitten yksimielisesti hyväksyivät. Olennaiseen sisältöön kuuluvat ensi sijassa institutionaaliset ja menettelylliset uudistukset sekä perusoikeuskirjan velvoittavuus. Tämä tarkoittaa sitä, että osa I (unionin tavoitteet, toimielimet ja rakenne), osa II (unionin perusoikeuskirja) ja osa IV (yleistä ja loppusäännökset) täytyy säilyttää sellaisinaan. III osaan sisältyvät pääosin nykyisiin perussopimuksiin kirjatut, Euroopan unionin politiikkoja koskevat määräykset, eikä niiden tarvitse välttämättä olla osa uutta perussopimusta. III osan institutionaaliset ja menettelylliset määräykset tulisi, siltä osin kuin ne menevät voimassa olevia säädöksiä pidemmälle, sisällyttää I osaan.

9.

ETSK aikoo seurata rakentavassa hengessä hallitustenvälisen konferenssin työskentelyä. Se korostaa kuitenkin myös sitä, että hallitustenvälisen konferenssin todennäköisestä lyhyydestä ja rajallisesta mandaatista huolimatta kansalaisyhteiskunnan organisaatioille tulee antaa mahdollisuus osallistua siihen neuvoa-antavassa ominaisuudessa. ETSK on halukas järjestämään yhdessä neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa tarvittavat tiedotus- ja kuulemistapaamiset; tällöin komitea voi hyödyntää myönteisiä kokemuksiaan yhteistyöstä valmistelukunnan työvaliokunnan ja Euroopan parlamentin kanssa.

10.

Nykyinen kriisi täytyy ehdottomasti ratkaista pikaisesti hyväksymällä perussopimus, jolla vastataan 27 jäsenvaltion unionin vaatimuksiin. Uusien haasteiden vuoksi Euroopan unionin on nimittäin tarpeen sopia uudesta politiikasta ja tehdä kauaskantoisia päätöksiä, ennen kaikkea seuraavista syistä: eurooppalaista yhteiskuntamallia, johon yleishyödylliset palvelut kuuluvat, on kehitettävä edelleen ja vahvistettava Euroopan yhdentymisen sosiaalista ulottuvuutta; on pystyttävä hallitsemaan ne negatiiviset muutokset, jotka johtuvat kaikkien taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen suhteiden globalisoitumisesta; on parannettava talouskasvua ja kilpailukykyä; on pystyttävä hallitsemaan ilmastonmuutos, turvattava energiahuolto, hallittava maahanmuuttoon liittyvät ongelmat sekä torjuttava köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/3

1.1

Komitea aikoo edelleen tarkkailla vuonna 2004 annetun direktiivin, nyt käsiteltävänä olevan muutetun direktiiviehdotuksen sekä niihin liittyvien täydentävien puitepäätösten koordinoitua täytäntöönpanoa, jotta voidaan arvioida väärentämisen ja sen kansainvälisten vaikutusten vastaisen toiminnan pitkän aikavälin tehokkuutta, myös unionin ulkopuolella.

1.2

Komitea tukee periaatteessa ehdotettuja toimia, mutta kehottaa komissiota pohtimaan käsillä olevassa lausunnossa esitettyjä huomioita siitä, että pyrkimykset tekijänoikeuksien loukkausten ehkäisemiseen sekä rikosoikeudelliseen ja tulliyhteistyöhön tulisi keskittää suurimittaista väärennystoimintaa harjoittaviin yrityksiin ja järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamaan väärennystoimintaan tai jos rikos vaarantaa ihmisten terveyden tai turvallisuuden.

1.3

Komitea toivoo erityisesti, että direktiivi koskisi kaikkia teollis- ja tekijänoikeuksia, rajaamatta soveltamisalan ulkopuolelle patentteja, jotka eurooppalaisen teollisuuden kannalta ovat juuri kaikkein tärkein osa-alue.

1.4

ETSK kiinnittää huomioita eräiden oikeudellisten käsitteiden epäselvään määrittelyyn kuten siihen, että asianomaisessa direktiiviehdotuksessa rikoksiksi määritellään ”kaupallisessa laajuudessa” tehdyt tai luonteeltaan ”kaupalliset” loukkaukset. Tämä on rikosoikeuden perusperiaatteiden vastaista, joiden mukaan kunkin rikoksen objektiiviset perusteet on määriteltävä selvästi ja täsmällisesti. ETSK vastustaa myös ehdotetun direktiivin 2 artiklassa mainittujen rangaistusten määrittelytapaa, koska komitean mielestä rangaistuksille olisi määritettävä ainoastaan yleiset kehykset (eli onko seuraamuksena vankilarangaistus, sakko vai muu taloudellinen seuraamus). Lisäksi konkreettisten rangaistusten määrittämisen tulisi jäädä yksinomaan kansallisten oikeusjärjestelmien vastuulle.

2.1

Marraskuun 23. päivänä 2005 päivätyssä muistiossaan MEMO/05/437, jossa esitetään tiivistelmä samana päivänä annetusta tiedonannosta, komissio suhtautuu myönteisesti tuomioistuimen antamaan tuomioon, jossa tunnustetaan yhteisön toimivalta oikeasuhteisten ja varoittavien rikosoikeudellisten toimenpiteiden asettamisessa Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sisältyviin yhteisön politiikkoihin liittyvien normien noudattamisen varmistamiseksi.

2.2

Tiedonannossaan komissio valottaa tulkintaansa tuomioistuimen 13. syyskuuta 2005 antamasta tuomiosta, jossa tuomioistuin peruutti ympäristönsuojelua rikosoikeudellisin keinoin koskeneen puitepäätöksen. Komission mukaan tuomioistuin katsoi, että yhteisöllä on toimivalta ryhtyä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin, joita tarvitaan yhteisön oikeuden noudattamisen varmistamiseksi. Tuomiota voidaan komission tulkinnan mukaan soveltaa laajalti muuallakin kuin ympäristöalalla, ja sen voidaan katsoa kattavan kaikki yhteisön politiikat sekä perustamissopimuksessa mainitut perusvapaudet. Rikosoikeudellisten seuraamusten sisällyttämisen yhteisön lainsäädäntöön on oltava asianmukaisesti perusteltua ja näin tehtäessä on kunnioitettava unionin rikosoikeudellisen järjestelmän rakennetta.

2.3

Tämä laaja tulkinta ympäristöasioihin liittyvän tuomion soveltamisesta ei kuitenkaan ole saanut unionin jäsenvaltioiden tai oikeusoppineiden yksimielistä kannatusta. Monet katsovat, että kriminalisointi ja siihen liittyvien rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen ovat pääasiallisesti subsidiariteetin piiriin kuuluvia asioita ja että niiden mahdollinen harmonisointi EU:n tasolla tulisi tehdä jäsenvaltioiden oikeudellisen yhteistyön avulla, kuten sopimuksessa Euroopan unionista määrätään.

2.4

Huomattakoon, että myös Euroopan parlamentti kannattaa laajalti kyseistä tulkintaa, sillä yhteisön rikosoikeudelliseen toimivaltaan mahdollisesti kuuluvat alat eivät enää edellytä neuvostossa jäsenvaltioiden yksimielisyyttä, vaan niistä päätetään määräenemmistöllä ja käyttäen yhteispäätösmenettelyä, johon myös parlamentti osallistuu. Parlamentin toimivalta lainsäätäjänä laajentuisi näin ollen vastaavasti (1).

2.5

Kyseessä on kuitenkin oikeuden antamasta päätöksestä johtuva yhteisön toimivallan huomattava laajentaminen, ja toimielinten välisten tulkintaerimielisyyksien vaara voi, muiden seikkojen ohella, viivästyttää rikosoikeudellisia säännöksiä sisältävän lainsäädännön hyväksymistä tai rajoittaa jälkikäteen sen soveltamisalaa esimerkiksi uusien tuomioistuinkanteiden tai kompromissien seurauksena. Nyt käsiteltävänä olevassa direktiiviehdotuksessa kysymys patenttien sisällyttämisestä rikosoikeudellisen suojelun piiriin jää avoimeksi, sillä parlamentti katsoo tuomioistuimen tuomion koskevan vain yhteisön lainsäädännön piiriin kuuluvia oikeuksia, kun taas komissio katsoo sen koskevan kaikkia, sekä yhteisön että jäsenvaltioiden lainsäädännön piiriin kuuluvia teollis- ja tekijänoikeuksia.

3.1

Muutetun direktiiviehdotuksen (KOM(2006) 168 lopullinen) tarkoituksena on luoda horisontaalinen ja harmonisoitu rikosoikeudellisen kehys, jolla varmistetaan teollisoikeuksien sekä kirjallisiin tai taiteellisiin teoksiin liittyvien tekijänoikeuksien ja muiden niihin verrattavissa olevien immateriaalioikeuksien (”teollis- ja tekijänoikeuksien” nimikkeen alle ryhmiteltyjen oikeuksien) noudattaminen. Direktiivi koskee sisämarkkinoita, ja sen perusteena on selkeä tarve EU:n tason toimiin tällä alalla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita kunnioittaen. Oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 95 artikla.

3.2

Direktiivissä säädetään yleisestä rikosoikeudellisista kehyksestä, jossa määritellään suojatut teollis- ja tekijänoikeudet, näihin oikeuksiin kohdistuvat loukkaukset ja rikosoikeudelliset enimmäisseuraamukset, joita niihin sovelletaan. Tarkoituksena on yhdenmukaistaa väärentämisestä langetettavia rangaistusseuraamuksia sisämarkkinoilla sellaisten aineellisten hyödykkeiden, palvelujen sekä luovan henkisen työn tuotteiden ja taiteellisten teosten osalta, jotka on suojattu Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden aineellisen oikeuden säännöksillä sekä asiaa koskevilla kansainvälisillä yleissopimuksilla, erityisesti vuonna 1994 tehdyllä Maailman kauppajärjestön TRIPS-sopimuksella (2), joka sisältää eräiden suojattujen oikeuksien loukkausten rangaistusseuraamuksia koskevia määräyksiä (3).

3.3

Vuonna 2004 annetulla direktiivillä (4) säädetään jo puitteet suojalle kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettavaa kopiointia, laitonta valmistamista ja väärentämistä vastaan. Lisäksi komission julkilausumassa (5) luetellaan yksityiskohtaisesti kyseisen direktiivin 2 artiklalla suojatut oikeudet. Tällaisia oikeuksia ovat teollisoikeudet (patentit ja lisäsuojatodistukset, hyödyllisyysmallitodistukset, tavaramerkit, alkuperänimitykset, mallit, kasvinjalostajanoikeudet), tekijänoikeus ja tekijänoikeuden lähioikeudet sekä yhteisön oikeudella luodut piirimallien luojan ja tietokannan valmistajan sui generis -oikeudet. Kyse on yksinoikeuksista, jotka oikeudellisesti luokitellaan aineetonta omaisuutta koskeviksi oikeuksiksi. Osa näistä oikeuksista sisältyy yhteisön säännöstöön tai niille on jopa taattu erityinen yhteisön suoja (mallioikeudet, tavaramerkit ja kasvinjalostajanoikeudet) (6). Muut oikeudet, kuten patentit, kuuluvat yksinomaan kansallisen lainsäädännön piiriin niin kauan kuin kaikkien teollisuudenalojen vaatimaa yhteisöpatenttia ei ole. Teollis- ja tekijänoikeuksien nimikkeen alle kuuluu näin ollen varsin epäyhtenäinen joukko immateriaalioikeuksia, joiden luonne ja joita koskeva oikeudellinen sääntely vaihtelee huomattavasti.

3.4

TRIPS-sopimuksen velvoitteet sitovat jäsenvaltioita. Sopimuksessa edellytetään jäsenvaltioiden säätävän asianmukaisista syytetoimista ja rikosoikeudellisista seuraamuksista, kun väärennöksiä tehdään kaupallisessa tarkoituksessa. Jäsenvaltioille on kuitenkin jätetty tulkinnanvaraa, eivätkä sitä paitsi kaikki valtiot (joiden joukossa on EU:n jäsenvaltioita) ole vielä säätäneet oikeasuhteisista rangaistusseuraamuksista sovellettavaksi niiden alueella tehtyihin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin. Vuonna 2004 annettu direktiivi mahdollistaa sen, että oikeudenhaltijat voivat saada korvausta oikeuksiensa loukkaamisesta, sillä säädöksellä luodaan jäsenvaltioille tutkintaa, menettelyjä, takavarikkoa (7) ja korvauksia koskevia velvollisuuksia. Pyrkimyksenä on yhdenmukaistaa sovellettavaa oikeutta ja väärentämisen saralla erittäin aktiivisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa (8). Kyseinen direktiivi koskee kuitenkin ainoastaan yksityisoikeudellisissa, kauppaoikeudellisissa ja hallinnollisissa asioissa sovellettavia menettelyjä ja seuraamuksia, joiden tarkoituksena on ennen kaikkea korvata suojattujen oikeuksien haltijalle aiheutuneet vahingot teoista, joihin liittyy väärentämistä, eivätkä kaikki jäsenvaltiot ole vielä saattaneet direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.5

Teollis- ja tekijänoikeuksien turvaaminen on kirjattu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja poliittisena julistuksena Nizzassa joulukuussa vuonna 2000 hyväksyttyyn EU:n perusoikeuskirjaan. Teollis- ja tekijänoikeuksista määrätään ja niitä suojellaan myös kansainvälisesti asianomaisten YK:n erityisjärjestöjen puitteissa (Maailman henkisen omaisuuden järjestö, UNESCO) sekä alueellisesti (vuonna 1973 tehty Münchenin yleissopimus, jolla perustettiin Euroopan patenttivirasto ja luotiin eurooppapatentti). Tällä hetkellä ainoastaan TRIPS-sopimuksessa on määräyksiä vähimmäisrangaistuksista. Komission ehdotuksella pyritään tietyntasoiseen yhtenäistämiseen yhteisön tasolla velvoittamalla jäsenvaltiot säätämään kansallisessa lainsäädännössä rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä määrittelemään seuraamuksille rikokset ja yhteiset standardit.

3.6

Muutetulla direktiiviehdotuksella pyritään siis lähentämään teollis- tai tekijänoikeuksien loukkaukseen sovellettavien rangaistusten (vankeusrangaistus, sakkorangaistus ja takavarikot) tasoa. Sillä pyritään vahvistamaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännöt, jotta syytetoimet voidaan mahdollisuuksien mukaan keskittää yhteen jäsenvaltioon silloin, kun rikos koskee useaa jäsenvaltiota. Direktiiviehdotuksella pyritään helpottamaan tutkintaa, ja siinä ehdotetaan, että uhrit tai heidän edustajansa osallistuisivat tutkintaan.

3.7

Suurin muutos aikaisempiin ehdotuksiin verrattuna on teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisrikoksiin sovellettavien rikosoikeudellisten seuraamusten laadun ja tason määrittäminen. Ehdotuksessa määritellään myös teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaukset.

3.8

Direktiivin 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin syyllistyneille luonnollisille henkilöille voitaisiin langettaa enimmillään vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus, jos rikokset on tehty osana rikollisjärjestön toimintaa tai jos ne vaarantavat ihmisten terveyden tai turvallisuuden (2 artiklan 1 kohta).

3.9

Direktiivin 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin syyllistyneille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille voitaisiin langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Tällaisia seuraamuksia olisivat rikosoikeudellinen tai muu sakko, jonka enimmäismäärä on vähintään 100 000 euroa (2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa vakavimmissa tapauksissa vähintään 300 000 euroa, tämän estämättä soveltamasta ankarampia rangaistuksia, jos on aiheutettu kuolemanvaara tai vammautumisriski).

3.10

Kansallisessa lainsäädännössä olisi säädettävä rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta ainakin vakavimmissa tapauksissa (järjestäytynyt rikollisuus, ihmisten terveyden tai turvallisuuden vaarantumisen riski) (3 artikla).

3.11

Muutettu ehdotus mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat soveltaa ehdotuksessa asetettua seuraamusten tasoa ankarampia rangaistuksia.

3.12

Koska alkuperäiseen ehdotukseen liittynyt esitys neuvoston puitepäätökseksi peruutettiin, komissio aikoo soveltaa rikosoikeudellisiin menettelyihin 23. joulukuuta 2005 hyväksyttyä horisontaalista lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on lujittaa keskinäisen oikeusavun antamista ja lähentää eri maissa langetettavien rangaistusten tasoa, jotta Eurojust saadaan toimivaksi (9).

3.13

Jäsenvaltioiden velvollisuus on käynnistää tutkinta ja syytetoimet. Aloitteen tekeminen ei saisi olla vain rikoksen uhrien nostaman syytteen varassa.

4.1

Komitea panee merkille epämääräisen termin ”teollis- ja tekijänoikeudet” yhä yleisemmän käytön. Termissä sekoittuu kaksi selvästi erilaista oikeudellista käsitettä, ja se pitää sisällään erilaisia suojan ja käytön muotoja. Termi on kuitenkin vakiintunut kansainvälisessä oikeudessa ja Eurooppa-oikeudessa. Kaikkien kyseessä olevien immateriaalioikeuksien laatu, kesto ja soveltamisala poikkeavat huomattavasti toisistaan. Jokaiseen sovelletaan erilaista oikeudellista sääntelyä, niiden alueellinen kattavuus vaihtelee, niitä varten on omat rekisteröintilaitoksensa tai niiden suojaamisesta huolehtivat tahonsa. Lisäksi tällaisten oikeuksien loukkausten tulkinta voi vaihdella maittain, ja se voi joissain tapauksissa muuttua nopeasti.

4.2

Lääkkeiden ainesosien analyysi (ilman tulosten hyödyntämistä tai julkistamista), ohjelmistojen tai elektronisten komponenttien käänteinen suunnittelu yhteentoimivuuden varmistamiseksi tai laillisen oikeuden harjoittaminen, esimerkiksi oikeus yksityiseen kopiointiin, kiertämällä suojaamissäännöstä (joka on yleensä varsin heikko) voidaan monissa jäsenvaltioissa luokitella väärentämiseksi tai laittomaksi jäljentämiseksi. Lisäksi niistä seuraavat rangaistukset saattavat olla hyvin ankaria, mukaan luettuina tapaukset, joihin ei liity kaupallista tai rikollista toimintaa.

4.2.1

Komitea on jo aikaisemmin tuonut julki kannattavansa sitä, että Euroopan talouteen vaikuttavien kaupallisen väärentämisen erilaisten muotojen ehkäisemistä koordinoidaan yhteisön tasolla ja että Euroopan taloutta huomattavasti haittaavia erilaisia teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausrikoksia (10) ehkäistään. Laajamittaista väärentämistä harjoittavat yleensä rikollisjärjestöt tai järjestäytyneet rikollisryhmät, ja se voi vaarantaa ihmisten terveyden, turvallisuuden tai hengen. Viimeksi mainittujen seikkojen olisi katsottava olevan raskauttavia asianhaaroja määriteltäessä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Direktiiviehdotuksessa olisi säilytettävä periaate rangaistusten tiukentamisesta raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

4.2.2

Samaan tapaan kuin vuonna 2004 annetun direktiivin yhteydessä, komitea on nytkin tyytyväinen siihen, että ehdotettu yhtenäistäminen rajataan koskemaan kaupallisessa laajuudessa tehtyjä loukkauksia, joilla näin ollen voi olla huomattava vaikutus yhtenäismarkkinoihin. Olisi myös hyödyllistä määritellä tarkemmin termi ”kaupallinen”, esimerkiksi siten, että väärennetyt tuotteet tai palvelut on tarkoitettu myytäväksi niin suurina määrinä, että siitä aiheutuu huomattavaa taloudellista haittaa, tai että niistä aiheutuu myydystä määrästä riippumatta vaaraa ihmisille tai että kyseisiin loukkauksiin syyllistyvien tarkoituksena on kaikissa tapauksissa saada laittomasti taloudellista hyötyä. Rikosoikeudellisten seuraamusten langettaminen edellyttää, että yleinen turvallisuus on selvästi vaarantunut. Tällaisen vaarantamisen intensiteetti ja vakavuus voi vaihdella. Rikosten ja rangaistusten on oltava vaarantamiseen nähden oikeasuhteisia, mutta voidaan pohtia, ovatko ”kaupallisessa laajuudessa tehdyn teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksen” ja ”vakavien loukkausten” erot sekä rangaistusten ankaruus todella rikosoikeuteen kiinteästi liittyvän suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Lisäksi yksityiskäyttöön tarkoitettu tiedostojen jakaminen Internetin välityksellä, jäljentäminen (tai musiikin ”miksaus”) tai aineellisten tai aineettomien teosten esittäminen perheen piirissä, yksityisessä tarkoituksessa tai opetus- ja oppimistarkoituksessa on implisiittisesti jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä olisi hyvä ilmaista eksplisiittisesti.

4.2.3

Komitea muistuttaa, että väärentämiseen liittyvät immateriaalioikeudet eivät ole absoluuttisia oikeuksia. Jokaisella oikeudella on omat erityispiirteensä, ja jokainen niistä antaa periaatteessa tilapäisen, kestoltaan ja maantieteelliseltä kattavuudeltaan vaihtelevan yksinoikeuden ja monopolin hyödyntämiseen. Kyseessä on siis ajallisesti rajattu protektionistinen toimenpide (toisin kuin keksinnön julkaiseminen patenttien alalla ja teoksen luominen tekijänoikeuksien alalla). Tuotteiden, palvelujen ja henkisen tuotannon käyttöluvan haltijoilla sekä oikeutetuilla ja vilpittömässä mielessä toimivilla käyttäjillä on kuitenkin myös oikeuksia, jotka ovat toisinaan tiettyjen käyttölupien (11) tapauksessa hyvin laajoja. Monissa kansallisissa oikeuksissa on kuitenkin epäjohdonmukaisuuksia, ja niissä suositaan usein yksipuolisesti tuottajien, jakelijoiden ja teollisuuden oikeuksia verrattuna kuluttajien oikeuksiin. Useissa maissa ilmenevä halu ryhtyä soveltamaan kansallisessa oikeudessa ankaria rikosoikeudellisia seuraamuksia näyttää vielä lisäävän tätä vinoutumaa. Näin saavutetaan paradoksi, jossa direktiiviehdotuksen maksimirangaistus kaupallisessa laajuudessa tehdystä rikkomuksesta saattaa olla samantasoinen tai jopa lievempi kuin yksittäisissä rikkomustapauksissa.

4.2.4

Komitea toivoo, että komission aloitteella toteutettaisiin esimerkiksi perusteellinen vertaileva tutkimus kansallisista oikeuksista sen jälkeen, kun säädökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta kansallista rikosoikeutta voitaisiin tarkastella suhteessa yhteisön rikosoikeuteen. Tavoitteena on todellinen unioninlaajuinen harmonisointi erityisesti tekijänoikeuksissa sekä niiden lähioikeuksissa, joissa sovelletaan toisinaan tiukkoja rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tämä johtaa suhteettomuuteen seuraamusten ja rangaistusten tasossa ilman varsinaista tarvetta, sillä teosten kaupallisen levityksen mallit kehittyvät jatkuvasti, ja DMR-järjestelmät (kopiosuojaus) on tarkoitus poistaa piakkoin. Lisäksi välineiden verotus antaa toisinaan oikeuksien haltijoille runsaat korvaukset luvattomista kopioista.

4.3.1

ETSK kehottaa määrittämään nykyistä selvemmin ”moraalisen syyllisyyden” luonteen teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluvia tuotteita ja palveluita koskevien väärennysrikosten yhteydessä. Rikokseen sisältyy ajatus rikoksen tekijän tai hänen rikostoverinsa harkitusta toiminnasta. TRIPS-sopimuksessa mainitaan ”tahallinen väärentäminen”, ja direktiivissä puhutaan harkitusta teosta. Rikkomukseen sisältyy myös materiaalinen elementti eli rikkomuksen tekeminen tai ainakin tekoyritys, joka voidaan rinnastaa rikkomuksen käynnistämiseen. Nämä tekijät ovat kumulatiivisia. Pelkkä aikomus ei riitä rikkomukseen (paitsi jos otetaan käyttöön ajatuspoliisi). Yllyttäminen rikkomukseen voidaan kuitenkin todeta yleensä vain silloin, jos yllyttäjä hankkii (yleensä laittomat) välineet kyseisen rikoksen tekemiseen. Komitean mielestä myöskään yleisessä käytössä olevan materiaalin tai ohjelmiston tai Internet-yhteyden tarjoamista ei voida pitää osallisuutena tai yllyttämisenä rikokseen (mikä ilmenee yleensä rikosoikeudessa vain hyvin harvoissa tapauksissa ja on lisäksi vaikea näyttää toteen) silloin, kun väärentäjät käyttävät näitä välineitä. Osallisuuden käsitteen pitäisi riittää yhteisön lainsäädännössä, sillä rikoskumppaneita koskevista kysymyksistä annetaan yksityiskohtaiset säännökset kansallisissa lainsäädännöissä. Muussa tapauksessa tuloksena saattaisi olla syytteiden nostaminen silloinkin, kun toiminta ei ole harkittua. Tämä loisi oikeudellista epävarmuutta monille materiaalin tai palvelujen hankkijoille.

4.3.2

Väliaikaisella monopolilla suojattujen teosten, mallien, menetelmien tai keksintöjen laiton kopiointi on väärennysrikos. Olisi aiheellista pitäytyä tässä määritelmässä eikä laajentaa sitä luvattomaan jäljentämiseen (joka tarkoittaa yleensä vilpillistä tunkeutumista tietojärjestelmiin niiden haltuun ottamiseksi, tietojen varastamiseksi tai kaistanleveyden käyttämiseksi yleensä laittomassa tarkoituksessa). Luvaton jäljentäminen eroaa varsinaisesta väärentämisestä, ja rangaistavien tekojen tulkinta on pidettävä tiukkana. Tunkeutumisesta ilman lupaa tietojärjestelmiin, tietojen tai kaistanleveyksien varastamisesta ja yksityisyyden loukkaamisesta on tietenkin annettava asianmukaiset rangaistukset, mutta ne eivät kuulu suoranaisesti väärennösten piiriin. Tietotekniikan luvatonta jäljentämistä tulisi käsitellä erikseen, vaikkakin useissa poliittisissa yhteyksissä käsitteitä käytetään epätarkasti niin, että niillä on taipumus sekoittua ja aiheuttaa hämmennystä. Tietotekniikan luvatonta jäljentämistä käytetään terrorismihankkeissa. Asiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota, ja sen yhteydessä tulisi tehdä asianmukaista kansainvälistä yhteistyötä.

4.3.3

Perusteluissa mainittua rikollisjärjestön tai järjestäytyneen rikollisuuden käsitettä tulisi täydentää järjestäytyneen rikollisryhmän käsitteellä. Kyseistä käsitettä käytetään jo nyt raskauttavana asianhaarana tietyissä rikosoikeuden lainsäädännöissä. Järjestäytyneissä rikollisryhmissä tai rikollisjärjestöissä tapahtuvan kaupallisen väärentämisen tulisi olla raskauttava asianhaara, joka voi olla perusteena rangaistusten ja sakkojen tiukentamiselle.

4.3.4

Komission mukaan jäsenvaltioilla on vapaus hyväksyä tiukempia rangaistuksia tai antaa rangaistuksia muista teoista. Tämä voidaan tulkita kannustukseksi antaa rangaistuksia teoista, joilla ei ole kaupallista päämäärää ja jopa laajentaa väärennysrikos koskemaan tapauksia, joissa tuotetta, menetelmää tai teosta ei ole varsinaisesti jäljennetty tai kopioitu.

4.3.5

Komitea pohtii sitä, miten yhteisön ja tiettyjen valtioiden lainsäädännössä digitaalisten oikeuksien hallinnan (DRM) (12) tekniikkoja (kopiosuojausjärjestelmät, useimmiten tehottomat tai suojaamattomat materiaalit tai ohjelmistot) kiertävät tai ne mitätöivät kopiointiohjelmistot rinnastetaan DRM-tekniikkojen väärentämiseen, vaikka se, mikä on määritelty väärennökseksi, ei ole alkuperäisen järjestelmän kopio tai jäljennös. Lisäksi ns. DRM-järjestelmät eivät ole standardoituja, vaan ne ovat riippuvaisia järjestelmäalustasta tai hankkijasta, ja tiedostomuodot voivat olla käyttäjäkohtaisia. Tämä muodostaa esteitä yhteentoimivuudelle tai luo suljetut markkinat eliminoimalla kilpailun. Sellaisten kopiointikeinojen luominen ja käyttö, jotka antavat kuluttajalle tai ohjelmistoluvan haltijana olevalle yritykselle mahdollisuuden käyttää oikeuksiaan (yksityiskäyttöön tarkoitettu varmuuskopio käytettäväksi erilaisissa standardilaitteistoissa), ei tulisi olla sinällään rangaistava teko, vaan rangaistus tulisi antaa vain silloin, kun kaupallisessa laajuudessa tehdyn rikoksen moraalinen ja materiaalinen tunnusmerkistö täyttyy.

4.3.6

Komitea kannattaa periaatetta siitä, että rikollisoikeudellinen menettely ei edellytä uhrin tekemää rikos- tai siviilioikeudellista kannetta. Itse asiassa mafiayhteyksissä uhrit saattaisivat epäröidä syytetoimiin ryhtymistä oikeuksiensa suojelemiseksi. Lisäksi erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden tai jopa terrorismin piirissä toimivien ryhmien tai järjestöjen tekemä kaupallinen väärentäminen vaikuttaa talouteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, ja näiden toimien torjuminen kuuluu valtioiden vastuulle.

4.3.7

Komitea toivoo, että jäsenvaltioiden todellinen yhteistyö mahdollistaa tehokkaan toiminnan kansainvälisten väärennysverkkojen torjunnassa, erityisesti silloin, kun ne ovat yhteydessä rikollisjärjestöihin ja rahanpesuun. Komitea muistuttaa kuitenkin, että monet näistä verkoista toimivat EU:n ulkopuolisista maista käsin ja että on välttämätöntä laajentaa toimintaa unionin rajojen ulkopuolelle ja käyttää kansainvälisen oikeuden tarjoamia välineitä.

4.3.8

Komitea katsoo, että poliisitutkinnan yhteisten työryhmien tulisi tehdä yhteisön tasolla yhteistyötä myös tullialan työryhmien sekä väärennösten uhrien tai heidän valtuutettujen asiantuntijoidensa kanssa. Komitea on tyytyväinen siihen, että uhrit kutsutaan mukaan tutkintaan, mutta ehdottaa, että heidän roolinsa rajataan puhtaasti tietojen antamiseen viranomaisille. Olisi liioiteltua, jos yritys voisi sen jälkeen, kun se on esittänyt kaupallisessa laajuudessa tehtyä väärennöstä koskevan syytöksen, osallistua esimerkiksi kilpailijan luona tehtäviin tarkastuksiin ja takavarikkoihin kilpailijan ollessa syytön kunnes oikeudessa lopullisesti toisin todistetaan. Komitea on sitä mieltä, että on vältettävä ajautumista yksityiseen oikeuteen ja siihen, että ilman julkista valtaa olevat henkilöt sekaantuvat tai puuttuvat rikollisoikeudellisiin menettelyihin.

4.3.9

Komitea on huolissaan Internetin lisääntyvästä kaupallisesta käytöstä sekä vaatimuksista laajentaa TRIPS-sopimusten piiriin kuuluvat rikosoikeudelliset seuraamukset koskemaan kyseistä alaa. Asia otetaan selkeästi esille Yhdysvaltojen kauppaministeriön vuoden 2006 raporteissa (”Special 301” ja ”Super 301”) (13). Näin sovelletaan WIPO:n sopimuksia teollis- ja tekijänoikeuksista Internetissä, joka on vapaa julkinen ja yleismaailmallinen yhteinen väline.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/8

1.1

Maaliskuun 23.–24 päivänä 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä pyydettiin ETSK:ta esittämään vuoden 2008 alussa tiivistelmäkatsaus toiminnasta kasvu- ja työllisyyskumppanuuden tukemiseksi.

1.2

Lisäksi Eurooppa-neuvosto ehdottaa kaudeksi 2005–2008 seuraavia ensisijaisia toimia edellyttäviä aloja:

2.1

Vaikka Lissabonin strategia on tuottanut myönteisiä tuloksia, se ei täysin ole onnistunut erityisesti talouden ja elinkeinoelämän kasvun lisäämisessä sekä uusien ja parempien työpaikkojen luomisessa. Kansainvälisessä kilpailussa perinteiset ja uudemmat kilpailijat asettavat Euroopalle haasteita, joihin se ei täysimääräisesti pysty vastaamaan.

2.2

Euroopan yritykset joutuvat toimimaan epätäydellisillä yhtenäismarkkinoilla, kun ajatellaan erityisesti verotussääntöjen yhtenäistämistä; jäsenvaltiot hidastelevat direktiivien täytäntöönpanossa, jäljellä on vielä hallinnollisia rasitteita ja työvoiman liikkuvuus on puutteellista. Erityisesti pk-yritysten on vaikea ylittää tällaisia esteitä.

2.3

Muita voitettavia haasteita ovat yrittäjyyden puute, väestön ikääntyminen ja sen vaikutukset yrittäjyyteen, työvoiman tarjontaan sekä tarpeeseen keskittyä entistä enemmän yritysten omistajavaihdoksiin, rahoituksen saanti yrityksen perustamis- ja kasvuvaiheessa sekä tutkimustulosten saatavuus, joka vaikuttaa innovaatiomahdollisuuksiin.

2.4

Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on keskeinen asema Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Siitä huolimatta niiden välttämätön panos on jätetty huomiotta ensimmäisinä toimeenpanovuosina. Erityisesti tulisi kehittää pk-yrityksiä edustavien järjestöjen osallistumista kehityksen arviointiin sekä niiden roolia pk-yritysten puolustajina kaikilla politiikan tasoilla. Tarkistettaessa seuraavan kerran kasvua ja työllisyyttä koskevia yhdennettyjä suuntaviivoja kaudeksi 2008–2010 ETSK toivoo pk-yrityksille paremmin kohdennettuja ja virtaviivaistettuja yhdennettyjä suuntaviivoja, erityisesti mikrotaloudellisia uudistuksia koskevassa luvussa. Jotta ne saataisiin paremmin mukaan prosessiin, ETSK kehottaa neuvostoa antamaan pienyrityksiä koskevalle eurooppalaiselle peruskirjalle oikeusperustan — kuten parlamentti on pyytänyt —, jotta tulevien toimien pohjaa voitaisiin vahvistaa. Seuraavat toimintalinjat ja toimet ovat ehdottoman välttämättömiä pk-yritysten liiketoimintamahdollisuuksien parantamiseksi.

2.4.1

ETSK kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään kaikkensa, jotta ”pienet ensin” -periaatteesta tehtäisiin ohjenuora kaikkeen asiaa koskevaan lainsäädäntöön.

2.4.2

Komitea ehdottaa, että vuosi 2009 julistettaisiin yrittäjien eurooppalaiseksi teemavuodeksi, jotta korostettaisiin yrittäjien tärkeää roolia kasvun ja työllisyyden edistämisessä ja kannustettaisiin nuoria ja muita harkitsemaan yrittäjyyttä urana.

2.4.3

ETSK kehottaa pyrkimään kaikin tavoin sellaiseen tehokkaaseen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan, joka tarjoaa tehokasta tukea pk-yrityksille. Komitea toivoo, että tutkimuksen ja kehityksen seitsemännessä puiteohjelmassa helpotetaan pk-yritysten osallistumista siihen liittyviin toimiin ja että rakennerahastovarat saataisiin entistä paremmin pk-yritysten hyödynnettäväksi. Näiden ohjelmien sekä Jeremien tehokkuutta ja saatavuutta tulisi valvoa huolellisesti.

2.4.4

Yrityksen tärkein voimavara ovat sen henkilöresurssit. Asianmukaisten tukirakenteiden, räätälöidyn koulutustarjonnan ja hyvin suunniteltujen taloudellisten kannustimien tulisi auttaa pk-yrityksiä päivittämään sekä työntekijöidensä että yrittäjien taitoja ja investoimaan jatkuvaan koulutukseen.

2.4.5

ETSK kehottaa komissiota analysoimaan pk-yritysten osallistumista yhteisöohjelmiin. Mikäli osallistuminen ei ole riittävää, sille tulisi asettaa vähimmäismäärävaatimus.

2.4.6

Julkiset hankinnat ovat tärkeä väline, jolla pk-yrityksiä voidaan auttaa kehittämään toimintaansa. Pk-yritysten osallistumista tulisi tarkkailla tiiviisti ja kehittää toimia, joilla pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin voitaisiin helpottaa. Parhaiden käytänteiden vaihtoa tulisi edistää.

2.4.7

Komissioon tulisi perustaa koordinointirakenne, jonka avulla varmistettaisiin kaikissa ohjelmissa, toimissa ja lainsäädäntötoimissa todellinen, tehokas pk-yrityksiä koskeva politiikka.

2.4.8

Tulee toteuttaa erityistoimia pk-yrityksiä ja kilpailukykyistä kasvua koskevien parhaiden käytänteiden edistämiseksi ja hyödyntämiseksi etenkin kehityksessä jälkeen jääneillä Euroopan alueilla. Tällaiset toimenpiteet olisi toteutettava pk-yrityksiä edustavien järjestöjen välityksellä.

3.1

Lyhyesti ilmaistuna Lissabonin strategia tunnetaan parhaiten sitoumuksena tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous vuoteen 2010 mennessä. Yleisten suuntaviivojen lisäksi neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2000 Santa Maria da Feirassa pienyritysten eurooppalaisen peruskirjan.

3.2

Komitea muistuttaa, että alusta alkaen 24. maaliskuuta 2000 asetetuissa Lissabonin tavoitteissa

3.3

Maaliskuussa 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto teki Lissabonin strategian väliarvioinnin ja päätti käynnistää prosessin uudestaan keskittymällä kasvuun ja työllisyyteen Euroopan tärkeimpinä poliittisina painopisteinä. Neuvosto pääsi sopimukseen kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (1), joiden on määrä yhtenäistää uudistustoimia ja tarjota suuntaviivat kansallisten uudistusohjelmien laatimiselle.

3.4

Lissabonin strategian kehityksessä kilpailukykyyn ja kasvuun pyrkiminen on keskeinen piirre parannettaessa taloudellista hyvinvointia, luotaessa työpaikkoja, suojeltaessa elämänlaadun korkeaa tasoa sekä edistettäessä edellä mainittuja seikkoja. Toisaalta myös elämänlaadun parantaminen, sosiaaliset parannukset ja ympäristön kannalta kestävä kehitys synnyttävät kasvua. Lissabonin strategia ei ole onnistunut etenkään talouden ja elinkeinoelämän kasvun lisäämisessä eikä uusien ja parempien työpaikkojen luomisessa. Maailmanlaajuisessa kilpailussa Euroopalla on vaikeuksia. Lissabonin prosessin käynnistämisen jälkeen EU on käynyt läpi merkittävän laajentumisen 15:stä 25:een ja sittemmin 27:ään jäsenvaltioon.

3.5

Komitea toteaa ensi huomionaan, että Lissabonin strategia on jo tehnyt mahdolliseksi paljon myönteistä kehitystä. Esimerkkinä mainittakoon seuraavat seikat:

3.6

Näistä myönteisistä seikoista huolimatta päähuomiona on, että Eurooppa on joutunut alati kasvavaan kilpailupaineeseen yhtäältä suurten teollistuneiden kilpakumppaniensa ja toisaalta yhä enemmän uutta teknologiaa hyödyntävien, halvalla tuottavien ja voimakkaasti kasvavien talouksien välissä. Useat osoittimet antavat aihetta huoleen. Niitä ovat muun muassa seuraavat seikat:

3.7

Samanaikaisesti Lissabonin strategian uudistusten toteuttaminen etenee odotettua hitaammin.

3.7.1

Unionin jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toteuttamaan yhtenäismarkkinoita useilla aloilla (energia, palvelut, julkiset hankinnat, Euroopan laajuiset verkot, julkisten palvelujen mukauttaminen), mutta ne ovat vastahakoisia suorittamaan tarvittavat toimenpiteet määräajassa.

3.7.1.1

Unionin tasolla komissio on 1990-luvulta alkaen käynnistänyt suuren määrän aloitteita, joiden avulla on pyritty yhtäältä ymmärtämään paremmin pk-yritysten tarpeita ja toimintaa, toisaalta tukemaan niiden kehitystä ja hyödyntämään niiden mahdollisuuksia työpaikkojen luomisessa. Näitä toimia ovat viime vuosina vahvistaneet pk-yritysedustajan nimeäminen, yrittäjyyden toimintasuunnitelman hyväksyminen vuonna 2004, pyrkimys parantaa lainsäädäntöä, rahoituksen saatavuuden parantaminen (EIR ja EIP) sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma.

3.7.2

Jäsenvaltiotasolla saavutetut tulokset ovat epätasaisia. Puutteet johtuvat pääasiassa seuraavista seikoista:

3.7.3

Uusille jäsenvaltioille koituu usein lisähaittaa siitä, että ne ovat esimerkiksi työllisyyden, tekniikan tai ympäristön kehityksestä jäljessä, vaikka haittoja tasaavatkin toisinaan uudistustoimet, jotka ovat voimaperäisempiä kuin 15 jäsenvaltion EU:ssa.

3.8

Komitea viittaa tässä yhteydessä raporttiin, jossa Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) esittää maaliskuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antaman tehtävän mukaisesti tulokset, jotka se on saanut kuultuaan kaikissa jäsenvaltioissa ja Euroopan tasolla toimivia kumppaneitaan Lissabonin strategian toteuttamisesta sekä työmarkkinaosapuolten ja muiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden roolista (2). Komitea on viime vuosina julkaissut useita raportteja, joissa käsitellään Lissabonin strategiaa ja sen erityisnäkökohtia (3).

4.1.1

Suurin osa Euroopan yrityksistä (99,8 %) on pk-yrityksiä. Tyypillinen eurooppalainen yritys on mikroyritys (91 %), 7 % on pieniä yrityksiä. Paitsi että enemmistö Euroopan yrityksistä on pieniä kooltaan, ne tarjoavat myös merkittävän osan eurooppalaisesta työkokemuksesta (kaksi kolmasosaa työpaikoista yksityisellä sektorilla) ja ovat tärkeä osa Euroopan taloudellista toimintaa (57 % bkt:sta) (4).

4.1.2

Pk-yritysten taloudellisen suorituskyvyn seurannan tehostamiseksi ETSK kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen Euroopan pk-yritysten seurantakeskuksen toiminnan.

4.1.3

Suurin osa uusista työpaikoista syntyy pk-yrityksiin. Lisäksi kyseiset yritykset kuuluvat valtioiden tärkeimpiin tulonlähteisiin (verot, alv jne.) ja tarjoavat huomattavalle väestönosalle — erityisesti kaikkein aktiivisimmille ja innovatiivisimmille ryhmille, jotka vievät taloutta eteenpäin — mahdollisuuksia kehittyä ammatillisesti ja sosiaalisesti. Ne ovat myös olennainen osa sellaista markkinataloudelle suotuisaa taloudellista taustarakennetta, jolle on tunnusomaista joustavuus, innovaatio ja dynaamisuus ja josta versovat tulevaisuuden suuret yritykset erityisesti monimutkaiseen teknologiaan perustuvilla uusilla talousaloilla.

4.2.1

Kun korostetaan kilpailukyvyn merkitystä, todetaan tarve parantaa kilpailukykyä kestävästi avoimessa ja maailmanlaajuisessa taloudessa lisäämällä uuden tekniikan käyttöä, tehostamalla ammatillista koulutusta, pätevöittämällä henkilöstöä ja parantamalla tuottavuutta. Laadun (tavaroiden, palvelujen, sääntelyn, hallintotavan, työllisyyden, sosiaalisten suhteiden ja ympäristön laadun) käsite on strategiassa keskeinen.

4.2.2

Talouden vakauden turvaamiseksi jäsenvaltioiden olisi säilytettävä suhdannekierron ajan keskipitkän aikavälin finanssipoliittiset tavoitteensa tai toteutettava kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Tässä suhteessa jäsenvaltioiden olisi vältettävä myötäsyklistä finanssipolitiikkaa. Jäsenvaltioiden, joiden vaihtotaseen alijäämä on epävakaalla pohjalla, olisi pyrittävä korjaamaan tilannetta toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia, jotka edistävät ulkoista kilpailukykyä ja myös alijäämän korjaamista finanssipolitiikan avulla. Tällaiset toimet ovat minimivaatimus Euroopan väestön ikääntymisen vuoksi.

4.2.3

ETSK katsoo, että vain talouspolitiikan ja erityisesti makrotalouspolitiikan perusteellisella uudelleensuuntaamisella voidaan poistaa unionin sisäiset, kestävän ja pitkällä aikavälillä tapahtuvan suhdanteiden paranemisen tiellä olevat esteet. EU:n on tukeuduttava omiin sisäisiin voimavaroihinsa saadakseen Euroopan talouden takaisin kasvu-uralle ja kohti täystyöllisyyttä. Makrotalouspolitiikan on oltava tasapainoista, ja sille on asetettava samat tavoitteet kuin Lissabonin strategialle: etenkin täystyöllisyys, kilpailukyvyn vahvistaminen sekä kestävän kehityksen todellisten velvoitteiden huomioiminen, kuten Göteborgin huippukokouksen päätelmissä todetaan.

4.2.4

ETSK muistuttaa, että rahapolitiikan tavoitteena tulisi olla hintatason vakauden, talouskasvun ja työllisyyden välisen tasapainon saavuttaminen. Sen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista kehottaa EKP:ta asettamaan ”laaja-alainen” vakaustavoite; se ei koskisi hintavakautta, vaan myös kasvun, täystyöllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vakautta (5). Tuloksiin pääsemiseksi on tärkeää, että jäsenvaltioiden talousarviot ovat EKP:n politiikkojen mukaisia ja että niissä kunnioitetaan vakaus- ja kasvusopimusta.

4.2.5

Lisäksi ETSK huomauttaa, että yritystoimintaan liittyvät palvelut, jotka ovat osa pk-yrityksiä, ovat erityisen tärkeitä Lissabonin strategian onnistumiselle ja EU:n kilpailukyvylle. Aihetta käsittelevän komission tiedonannon (6) mukaisesti ETSK korostaa tarvetta luoda sääntelyympäristö, jossa pk-yritykset pystyvät täyttämään ne yhteiskunnalliset vaatimukset, joita niille asetetaan.

4.2.6

ETSK on tyytyväinen teollisuuspolitiikan yhtenäistä lähestymistapaa koskevan komission tiedonannon laajaan analyysiin tuotantoteollisuuden 27 sektorin tarpeellisista tukitoimista, mutta korostaa, että politiikan varsinainen toteuttaminen on koordinoitava jäsenvaltioiden kanssa (7).

4.3.1

ETSK kannattaa varauksetta komission hiljattain tekemää ehdotusta, jonka tavoitteena on vähentää yritysten hallinnollista rasitusta 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä (9). Tämän ansiosta EU:n bkt voi nousta 1,5 prosenttia. ETSK kehottaa komissiota esittämään selkeän strategian koko sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi, jotta lupaukset eivät jäisi täyttämättä (10).

4.3.2

Hallinnollisen rasituksen keventäminen voi edistää talouden dynaamisuutta. Lainsäädännöllisten ja sääntelyyn liittyvien velvoitteiden keventäminen edellyttää alue- ja paikallisviranomaisilta, kansallisilta viranomaisilta ja Euroopan unionilta kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Sääntelyn olisi oltava hyvin suunniteltua ja suhteellista.

4.3.3

ETSK kannattaa komission sääntelyn parantamista koskevassa strategisessa katsauksessaan (11) tekemää ehdotusta perustaa (yritysten) vaikutustenarvioinneista vastaava lautakunta, jonka on määrä parantaa vaikutustenarvioinnin laatua ja tehostaa sitä. Sen toiminta-alaa ei kuitenkaan pidä rajoittaa pelkkään koordinointiin, vaan sen tulisi pohtia myös pk-yrityksiä koskevien toimien laatua ja analysoida säännösehdotusten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Jäsenvaltioiden ja yhteisön tason uudet säännökset on tutkittava, jotta voidaan selvittää niiden vaikutukset pk-yrityksiin.

4.3.4

Uuden tai tarkistettavan lainsäädännön taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset on arvioitava huolellisesti, jotta voitaisiin tunnistaa mahdollisuudet tehdä kompromisseja ja saavuttaa synergiaa eri poliittisten tavoitteiden välillä. Lisäksi olemassa olevaa sääntelyä arvioidaan yksinkertaistamisen ja sen kilpailukykyyn kohdistuvan vaikutuksen kannalta. Kaikissa komission tekemissä säännös- ja lainsäädäntöehdotuksissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota yrityksiin kohdistuvien vaikutusten riippumattomiin arviointeihin, mukaan luettuna pienyrityksiä koskevat erityistavoitteet. Parhaillaan kehitetään yhteistä lähestymistapaa uuden ja olemassa olevan lainsäädännön hallinnollisten kustannusten mittaamiseksi. ”Pienet ensin” -periaatteen tulisi olla ohjenuorana tarkistettaessa olemassa olevaa ja suunniteltaessa uutta lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa sitä, että lainsäädännössä tulisi ottaa huomioon pk-yritysten erityistarpeet.

4.3.5

ETSK huomauttaa, että parannukset ovat erityisen tärkeitä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset), joilla on tavallisesti käytettävissään ainoastaan rajallisia resursseja yhteisön ja kansallisen lainsäädännön edellyttämää hallintoa varten.

4.3.6

On ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot panevat kaikki direktiivit korkealuokkaisten säädösten avulla ajoissa täytäntöön. Jäsenvaltioiden viranomaiset, aluehallinto ja lainsäätäjät on saatava käynnistämään oma projektinsa lainsäädännön yksinkertaistamiseksi, mikäli EU:n lainsäädännön täytäntöön panemiseksi on turvauduttu lisäsäännösten laatimiseen.

4.3.7

Useimmat alueellisen, kansallisen ja Euroopan tason poliittiset päättäjät eivät tunne tarpeeksi pienyritysten todellisuutta ja niiden todellisia tarpeita. Pk-yrityksiä edustavien järjestöjen (12) osallistumismahdollisuuksien parantaminen kaikilla tasoilla on edellytys pk-yrityksiä koskevan politiikan laadun parantamiselle Euroopassa. Pienyrityksiä edustavien järjestöjen vahvistaminen on myös yksi pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa (2000) mainituista avaintekijöistä. Pk-yritysten edustusjärjestöjen tulisi osallistua tärkeänä sidosryhmänä päätöksentekoprosessiin kaikilla tasoilla.

4.3.8

ETSK tukee voimakkaasti pienyritysten eurooppalaista peruskirjaa, joka on osoittautunut hyväksi välineeksi seurata tavoitteissa edistymistä, yksilöidä pk-yrityksiä vaivaavat ongelmat ja saada jäsenvaltiot ryhtymään toimenpiteisiin yrittäjäpolitiikan koordinoinnin parantamiseksi kaikkialla Euroopassa. On tärkeää säilyttää ripeä tahti prosessissa, jonka päämääränä on, että Lissabonin toimintasuunnitelmaa koskeviin vuosikertomuksiin sisällytetään kertomus peruskirjan täytäntöönpanosta. Peruskirjaa on erittäin tärkeää ajantasaistaa ja täydentää jatkuvasti siten, että otetaan huomioon uudistettu Lissabonin strategia ja Euroopan unionin laajentumisprosessi.

4.4.1

Yrittäjyys on monitahoinen ilmiö, joka sisältää elementtejä aloitekyvystä, riskinottamisesta ja innovoinnista. Pienet ja uudet yritykset luovat innovaatioita, täyttävät markkinarakoja, luovat työllisyyttä ja lisäävät kilpailua edistäen näin talouden tehokkuutta.

4.4.2

Euroopan unioni kokonaisuutena ottaen kärsii vähäisestä varhaisvaiheen yritystoiminnasta. Viimeisimmässä GEM-raportissa (Global Entrepreneurship Monitor) yksikään EU:n jäsenvaltio ei sijoitu kymmenen parhaan maan joukkoon (14). Päin vastoin kahdeksan jäsenvaltiota sijoittuu kymmenen alhaisimman osallistumistason maan joukkoon (15).

4.4.3

Yrittäjyys on tärkeää koko yhteiskunnalle. Komitea ehdottaa, että vuosi 2009 julistettaisiin yrittäjyyden eurooppalaiseksi teemavuodeksi, jotta edistettäisiin ja lisättäisiin tietoisuutta yrittäjyysajattelusta sekä ymmärrettäisiin yrittäjyyden merkitys maan kokonaiskehitykselle. Komitea panee merkille, että monien keskeisten yhteisön ohjelmien väliarviointi tapahtuu vuonna 2010. Yleinen asennoituminen yrittäjyyttä kohtaan on saatava myönteiseksi. Teemavuosi tarjoaisi myös mahdollisuuden vakiinnuttaa ja vahvistaa parhaiden käytänteiden nykyistä vaihtoa.

4.4.4

EU:ssa on erityisesti korkeakoulutuksen tasolla suuri tarve muuttaa koulutussuunnitelmia niin, että edistyksellistä yrittäjäkoulutusta sekä tiedonhallinnan, tieto- ja viestintätekniikan ja verkostoitumisen strategista merkitystä painotetaan entistä enemmän. Koulujen ja yliopistojen rooli on tärkeä tekijä pyrittäessä edistämään nuorten yrittäjähenkeä. On suositeltavaa, että esimerkiksi yrittäjät ja yrityksiä edustavat järjestöt osallistuvat aktiivisesti koulutukseen. Tiedotusvälineiden toiminta sekä kuva, jonka ne välittävät liiketoiminnasta, ovat tärkeitä.

4.4.5

Toimintalinjoja liikeyritysten perustamisen ja kehittämisen tukemiseksi tulisi vahvistaa. Niihin tulisi kuulua yrityksen perustamiseen kuluvan ajan ja perustamiskustannusten pienentäminen, riskipääoman saatavuuden parantaminen, yrittäjäkoulutusohjelmien lisääminen, julkisten palvelujen ja verkostojen käyttömahdollisuuksien parantaminen sekä pienyritysten tukipalveluverkoston tiivistäminen. Lisäksi tarvitaan poliittisia päätöksiä verotusjärjestelmien, säädösten, markkinoille pääsyn, terveyttämis- ja rakenneuudistusmenettelyjen sekä perintölainsäädännön uudistamiseksi. Konkurssia koskevissa asenteissa tarvitaan kulttuurin muutosta.

4.4.6

Varhaisen vaiheen rahoituksen saanti on ratkaisevan tärkeä kysymys. Belgiassa hallitus on käynnistänyt aloitteita, joiden tavoitteena on korjata oman pääoman puutetta. Esimerkkinä mainittakoon ARkimedes-rahasto. Siihen on kerätty 110 miljoonaa euroa Flanderin aluehallituksen takaamien osakkeiden tai obligaatioiden muodossa.

4.4.7

Yhtä tärkeää on tarjota tietoa ja liiketoiminnan tukipalveluita erityisesti nuorille yrittäjille. Flanderissa (Belgiassa) toimivat neuvontaohjelmat ovat osoittautuneet hyviksi.

4.4.8

Epäonnistumisen pelolla on voimakas negatiivinen vaikutus mahdollisiin yrityksen perustajiin. Itsenäisiä ammatinharjoittajia varten tulisi luoda asianmukainen sosiaalinen kehys. Itsenäisille ammatinharjoittajille tulisi myös antaa helpommin toinen mahdollisuus.

4.5.1

Yhtenäismarkkinoiden potentiaali pitäisi saada hyödynnetyksi. Euroopan unionin tulisi nyt voida hyötyä markkinoista, jotka ovat suuremmat kuin USA:n tai Kiinan markkinat, mutta

4.5.2

Euroopan unionin houkuttelevuus investointipaikkana riippuu sen markkinoiden koosta ja avoimuudesta sekä sen lainsäädännöstä ja infrastruktuurien laadusta. Investointien lisääminen tekee Euroopasta myös tuottavamman, sillä työvoiman tuottavuuden taso riippuu fyysiseen ja henkiseen pääomaan sekä infrastruktuureihin tehtävistä investoinneista.

4.5.3

Euroopan tuottajien kilpailu- ja selviytymiskyky sisämarkkinoilla on heidän kilpailuvalttinsa maailman markkinoilla. Tavaroiden sisämarkkinoiden toteutuksessa on onnistuttu suhteellisen hyvin, mutta palvelumarkkinat ovat edelleen oikeudellisesti tai tosiasiallisesti melko hajanaiset. Kasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä kilpailukyvyn lujittamiseksi palvelujen sisämarkkinoiden on toimittava moitteettomasti ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin periaatteita noudattaen. Tehokkuutta voitaisiin parantaa huomattavasti poistamalla verotukseen liittyvät esteet rajat ylittävän toiminnan tieltä ja jäljellä olevat työvoiman liikkuvuutta haittaavat esteet. Niin ikään rahoitusmarkkinoiden täydellinen integroituminen lisäisi tuotantoa ja työllisyyttä pääoman tehokkaamman kohdentamisen ja yritysrahoitukselle tarjoutuvien parempien olosuhteiden myötä.

4.5.4

Pk-yritysten osalta sisämarkkinat eivät vielä täysin ole toteutuneet, erityisesti palvelusektorilla. Suuri hallinnollinen taakka rajatylittävissä toimissa sekä epäsoveliaat eurooppalaiset standardit estävät pienyrityksiä hyötymästä suuremmista markkinoista.

4.5.5

Standardeilla on tärkeä osa markkinoille pääsyssä. Nykyisissä standardointimenettelyissä ei oteta riittävästi huomioon käsiteollisuuden ja pk-yritysten erityispiirteitä. Pienyritysten on voitava osallistua nykyistä paremmin eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien laatimiseen. Huolimatta komission voimakkaasta tuesta NORMAPME:n (17) kaltaisille rakenteille pk-yritysten hyväksi tarvitaan lisäponnistuksia. Erityisesti tämä pätee pieninä sarjoina valmistettaviin ja mittatilaustyönä tehtäviin tuotteisiin, alhaisempiin standardikustannuksiin, entistä tasapainoisempaan edustukseen teknisissä komiteoissa sekä sertifiointijärjestelmien yksinkertaistamiseen.

4.5.6

Julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä on edelleen huomattavasti parantamisen varaa. Parannuksissa voitaisiin kasvattaa julkisesti ilmoitettujen julkisten hankintojen osuutta. Erityisesti tulisi keskittyä pk-yritysten mahdollisuuksiin osallistua julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin. ETSK kannattaa sitä, että komissio laatii käsikirjan EU:n jäsenvaltioissa sekä Yhdysvalloissa ja Japanissa tällä alalla havaituista hyvistä käytänteistä, jotka ovat lisänneet pk-yritysten mahdollisuuksia päästä julkisten hankintojen markkinoille.

4.5.7

Euroopan pk-yrityksillä on vastassaan 27 erilaista verotusjärjestelmää, mikä aiheuttaa säännösten noudattamiselle kohtuuttomia kuluja ja luo vakavia esteitä sisämarkkinoiden toiminnalle. Säännösten noudattamisesta koituvat kustannukset ovat pienyrityksille paljon korkeammat kuin suuryrityksille (18). Yksinkertaistaminen on tarpeen erityisesti pk-yritysten hyväksi.

4.6.1

Globalisoituneessa ja tietopohjaisessa taloudessa yritysten on jatkuvasti sopeuduttava muutoksiin. Menestyvät yrittäjät tarvitsevat enemmän kuin koskaan vankkaa tieto- ja taitopohjaa pystyäkseen vastaamaan kovenevaan kilpailuun ja voittamaan innovaatiokilpailun. Lisäksi teknologian kehitys edellyttää jatkuvaa uusien taitojen kehittämistä — erityisesti tietotekniikan alalla — ja vaatii sekä yrittäjiä että työntekijöitä päivittämään taitojaan (19).

4.6.2

Vuoden 2000 jälkeen koulutustavoitteita ja elinikäisen oppimisen strategioita on Euroopassa Lissabonin strategian ansiosta selvästi vahvistettu, mutta niissä tarvitaan yhä parannuksia, kuten todetaan vuonna 2006 julkaistussa arviointiraportissa, jossa tarkastellaan yhteisön tason työmarkkinaosapuolten (EAY, BusinessEurope, CEEP ja UEAPME) vuonna 2002 hyväksymiä yhteisiä toimintapuitteita ammattitaidon ja pätevyyden elinikäiseksi kehittämiseksi. Tässä yhteydessä yhteisön uuden integroidun elinikäisen oppimisen toimintaohjelman tulisi myös täysipainoisesti edistää tätä pyrkimystä, sillä sen virallisena tavoitteena on auttaa toteuttamaan Lissabonin strategian tavoitteet, toisin sanoen kehittää Euroopan unionista edistyksellinen osaamisyhteiskunta, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja entistä laadukkaampia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

4.6.3

Kuten ETSK on aiheellisesti huomauttanut (20), ”eurooppalaiset koulutusohjelmat ovat tähän asti olleet niitä harvoja unionin toimia, jotka on suunnattu suoraan EU:n kansalaisille. Uuden ohjelman tavoitteena on siksi oltava yhtäältä osallistavan demokratian ihanteeseen sekä aktiivisiin kansalaisiin perustuvan demokraattisen kehityksen ja toisaalta työllisyyden ja monipuolisten työmarkkinoiden edistäminen”. Koska ohjelmaan integroidaan myös tärkeimmät liikkuvuutta koskevat eurooppalaiset ohjelmat, eli oppisopimuskoulutuksessa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa oleville nuorille ja nuorille työntekijöille suunnattu Leonardo da Vinci sekä opiskelijoille suunnattu Erasmus, niiden tulisi olla helpommin käytettävissä yksilöiden liikkuvuuden edistämiseksi. Ulkomailla opiskelu ja työskentely paitsi rikastaa yksilön taitoja ja tietoja myös lisää ymmärtämystä Eurooppaa ja Euroopan kansalaisuutta kohtaan. Lisäksi se auttaa yksilöä olemaan aktiivinen ja ottamaan vastuuta omasta työllistettävyydestään työelämässä.

4.6.4

Lisäksi ”ETSK pitää erityisen tärkeänä, että pk-yrityksillä on mahdollisuus osallistua ohjelman menettelyihin.” Komitea ”— ehdottaa, että pk-yritysten ongelmien ratkaisemiseksi aletaan soveltaa erityistä lähestymistapaa yksinkertaistamalla asiaa koskevia menettelyjä, jotta pk-yritysten tehokas osallistuminen ohjelmiin olisi mahdollista.” Palveluvaltaisessa taloudessa yrityksen tärkein voimavara ovat sen henkilöresurssit. Jotta yritykset ja erityisesti pk-yritykset pystyisivät jatkuvasti panostamaan strategian pätevyyden kehittämiseksi, erityisesti niitä varten tulisi suunnitella tukialoitteita, joilla niitä autettaisiin investoimaan sellaiseen jatkuvaan koulutukseen kuin esimerkiksi räätälöity koulutustarjonta, taloudellinen tuki ja verokannustimet.

4.6.5

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeä väline pyrittäessä voittamaan taloudellisia ja sosiaalisia haasteita. Yksi sen pääsaavutuksista on työmarkkinoiden toiminnan parantaminen ja muutosten ennakointi. Lisäksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu edistää luottamuksen ilmapiirin syntymistä yrityksissä. Sen avulla voidaan myös tarjota pienyrityksille räätälöityjä ratkaisuja, mikäli prosessissa otetaan huomioon työympäristön ja työsuhteiden erityispiirteet ja -laatu sekä se erityistilanne, jossa käsiteollisuus ja pienyritykset toimivat ja kehittyvät.

4.7.1

Lissabonin toimintasuunnitelman tavoitteena on ollut nostaa tutkimukseen ja kehitykseen käytettävien määrärahojen osuus 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kaksi kolmasosaa rahoituksesta on määrä tulla yksityissektorilta. Tällä hetkellä yksityissektorin osuus on vain noin 56 prosenttia. Valitettavasti on todettava, että EU käyttää paljon pienemmän osan bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehitykseen kuin USA ja Japani (1,93 %; USA:ssa osuus on 2,59 % ja Japanissa 3,15 %). Lisäksi Kiina on vuoteen 2010 mennessä hyvää vauhtia pääsemässä samalle tasolle EU:n tutkimusmenojen osuuden kanssa. Tutkimus ja kehitys: vuonna 2002 yksityissektori käytti Yhdysvalloissa tutkimukseen 100 miljardia euroa enemmän kuin Euroopassa.

4.7.2

Tulevan Euroopan teknologiainstituutin (EIT:n), jonka tavoitteena on saavuttaa huippuosaamisaloilla korkein mahdollinen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation integraatio, tulisi erityisen painokkaasti tunnustaa pk-yritysten potentiaali ja hyödyntää sitä. Yliopistojen ja tutkimuskeskusten sekä yritysmaailman ja erityisesti pienyritysten välistä yhteistyötä tulisi vahvistaa. Tutkijoita olisi kannustettava luomaan suhteita yritysmaailmaan. Teknologiakeskusten ja yrityshautomojen avulla tapahtuvien teknologiansiirtojen merkitystä ei voi aliarvioida. Innovoinnin tukipalvelujen tarjoajien, klustereiden ja verkostojen toiminnan jatkamista olisi tuettava myös uusissa tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtion tukea koskevissa yhteisön puitteissa. Eurooppalaisille tutkijoille tulisi antaa enemmän mahdollisuuksia kaikissa EU:n 27:ssä jäsenvaltiossa. Tutkimustulosten entistä parempi edistäminen ja levittäminen on välttämätöntä, jotta voidaan parantaa yritysten mahdollisuuksia saada kyseisiä tuloksia käyttöönsä ja lisätä siten niiden taloudellisia vaikutuksia.

4.7.3

Euroopan tulisi tarjota innovointihenkinen, harmonisoitu sääntely-ympäristö kaikkialla EU:ssa. Innovoinnin suojaamiseksi ja eurooppalaisten yritysten tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan uusia eurooppalaista yhteisöpatenttia koskevia aloitteita. Kyseiseen järjestelmään tulisi sisältyä alennetut maksut pk-yrityksiä varten sekä asianmukaiset vakuutusrakenteet patenttiriitojen ratkaisulle.

4.7.4

Komissio on viimeisimmissä tiedonannoissaan todennut tarpeen laajentaa innovaation määritelmää, jotta voitaisiin keskittyä pk-yrityksiin ja ottaa huomioon muut kuin tekniset innovaatiot kaikilla talouden sektoreilla. Tätä uutta lähestymistapaa on nyt sovellettava kaikilla politiikanaloilla, jotta se hyödyttäisi pienyrityksiä.

4.7.5

Pk-yritysten on tärkeää ajantasaistaa henkilöresurssejaan ja saada käyttöönsä akateemista työvoimaa tuotantoon ja innovointiin. Seitsemännessä puiteohjelmassa tulee antaa pk-yrityksille tukea edistyksellisen teknologisen tutkimuksen ja tuotantomenetelmien, mutta myös muiden pk-yritysten rakenteelle tärkeiden innovaatiomuotojen käyttöönottoon.

4.7.6

EU:n tasolla tarvittavien varojen on tarkoitus tulla pääasiassa yhteisöaloiteohjelmasta, tutkimuksen puiteohjelmasta, rakennerahastoista ja koulutusohjelmista. Politiikkojen ja resurssien koordinointi tulee olemaan vaikea ja arkaluontoinen tehtävä, erityisesti koska käytettävissä olevat EU:n taloudelliset resurssit ovat suhteellisen rajalliset suhteessa tarpeisiin ja vaatimuksiin. Innovatiivisten pk-yritysten, aloittavien yritysten ja omistajanvaihdosten yhteisrahoitukseen tarkoitettavien rakennerahastovarojen varmistamiseksi (esim. Euroopan investointirahaston, Jeremien tms. avulla) on jäsenvaltiotasolla toteutettava tarvittavat toimenpiteet sekä seurattava tarkasti menettelyn tehokkuutta ja saatavuutta.

4.7.7

Uusien ja kehittyneiden tuotantomenetelmien ja koneiden käyttöönottamiseksi erityisesti pk-yrityksissä ovat suotuisat lainajärjestelyt ensisijaisen tärkeitä. Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston olisi osallistuttava kiinteästi alakohtaisten ja monialaisten suunnitteluryhmien työskentelyyn.

4.7.8

Pk-yrityksiä tulisi ohjata ottamaan entistä enemmän käyttöön tieto- ja viestintäteknologiasovelluksia, jotka voivat alentaa niiden kustannuksia, lisätä tuottavuutta ja vahvistaa kilpailukykyä.

4.8.1

Eurooppalaiset tutkimukset osoittavat, että noin kolmannes eurooppalaisista yrittäjistä — joista pääosa perheyritysten omistajia — lopettaa yrityksensä seuraavien 10 vuoden kuluessa. On arvioitu, että tämä vaikuttaa noin 690 000:een yritykseen, jotka tarjoavat 2,8 miljoonaa työpaikkaa. Omistajanvaihdoksiin tulisi kannustaa hyvänä vaihtoehtona yrityksen perustamiselle.

4.8.2

Toisin kuin ennen yhä useammissa omistajanvaihdoksissa yritys siirtyy perheen ulkopuolelle, kolmansille osapuolille. Myös kiinnostus vakiintuneen yrityksen toiminnan jatkamista kohtaan on kasvussa sen sijaan, että perustettaisiin uusi yritys. Tutkimusten mukaan 96 prosenttia omistajanvaihdon kokeneista yrityksistä säilyy hengissä ensimmäiset viisi vuotta, kun osuus uusien yritysten kohdalla on 75 prosenttia.

4.8.3

Ensimmäisenä haasteena on perustaa foorumi, jolla helpotetaan yritysten mahdollisten myyjien ja ostajien kohtaamista. Tämän ”yritystorin” tulisi olla avoin, jotta mahdollisuus kontaktien syntymiseen ja olemassa olevien elinkelpoisten yritysten toiminnan jatkumiseen lisääntyy. On tärkeää, että palvelut ovat korkeatasoisia, mukaan lukien kontaktipalvelut, konsultointi ja luottamuksellisuus. Useimmissa EU:n jäsenmaissa on olemassa hallituksen järjestämiä tai hallituksen tukemia omistajanvaihdostietokantoja (22). Tällaisia aloitteita olisi kehitettävä EU:n kaikissa jäsenvaltioissa.

4.9.1

Pk-yritysten ja erityisesti aloittavien yritysten, omistajanvaihdoksen läpikäyneiden yritysten ja innovatiivisten yritysten tulisi saada rahoitusta helpommin käyttöönsä, jotta ne voisivat täysipainoisesti hyödyntää potentiaaliaan sekä edistää talouskasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä Euroopassa. Riskinjakomallit, kuten keskinäiset ja julkiset takuujärjestelmät, ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi, ja niitä tulisi edelleen edistää sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla.

4.9.2

Pääoman saanti kohtuulliseen hintaan uusille yrityksille, pk-yrityksille ja nopeasti kasvaville yrityksille edellyttää korkotason ja riskipreemioidien pitämistä kohtuullisella tasolla, samoin kuin valtiontukijärjestelmien järkeistämistä.

4.9.3

Pk-yrityksiä edustavien järjestöjen neuvontaa pk-yrityksille tulisi vahvistaa ja tukea. On myös luotava rahoitusvälineitä, jotka soveltuvat pienyritysten tarpeisiin. ETSK kehottaa komissiota, Euroopan investointipankkia ja Euroopan investointirahastoa rahoittamaan pienyritysten innovaatiotoimintaa riskipääoma- ja takuujärjestelmien muodossa.

4.9.4

Pääomasijoittajat ja ”bisnesenkelit” ovat pk-yrityksille tärkeitä väyliä rahoituksen saamiseen. Yhtäältä pääomasijoittajien ja bisnesenkeleiden ja toisaalta (aloittavien) yrittäjien verkostoitumisen edistäminen on tärkeä keino pyrittäessä korjaamaan oman pääoman puutetta.

4.9.5

Takuujärjestelmät ovat osoittautuneet hyvin tehokkaaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi tukea pienyrityksiä. Ranskassa toimivalla Caisse Mutuelle de Garantie de la Mécaniquella (CMGM) on alalta yli 45 vuoden kokemus. Kassa tarjoaa pankkitakuut lähes koko sille lainasummalle (investointiluotto, omistajanvaihdos, pankkitakuu, käteisluotto), jonka ne myöntävät yrityksille. Yritykset rekisteröityvät sen pääoma- ja takuurahastoon. Järjestelmän avulla on mahdollista pienentää yrittäjiltä vaadittavia yksityisiä takuusummia ja saada käyttöön suurempia luottoja, samalla kun yrittäjälle tarjotaan turvaverkko pankkia vastaan. Jäsenvaltioita olisi kannustettava vaihtamaan tietoa hyvistä käytännöistä, jotka koskevat pk-yritysten mahdollisuuksia hyödyntää niille tarkoitettua takuurahoitusta ja takuurahastoja.

4.10.1

EU:n on käytettävä hyväkseen mahdollisuudet, joita nopeasti kasvavien markkinoiden avautuminen Aasiassa (esim. Kiinassa ja Intiassa) tarjoaa. Samaan aikaan EU:n on pystyttävä hyödyntämään uutta kansainvälistä työnjakoa, varsinkin kun Kiina alkaa erikoistua yhä enemmän korkean lisäarvon tuotteisiin ja Intia on kehittymässä ulkoistamisen maailmanlaajuiseksi keskukseksi. ETSK korostaa, että EU:n yritysten markkinoille pääsyä koskevien edellytysten parantamiseksi olisi niin ikään omaksuttava yhteinen lähestymistapa kolmansiin maihin nähden.

4.10.2

Vaikka yhtenäismarkkinat ovat olleet olemassa jo yli 14 vuoden ajan, monet yritykset toimivat yhä pelkästään omassa maassaan. Kielimuurit, jäljellä olevat lainsäädännön ja sääntelyn erot sekä muita markkinoita koskevan tiedon puute ovat pääasialliset esteet. ETSK pitää tervetulleena lähellä yrittäjiä toimivien tukipalvelujen perustamista. Hyvänä esimerkkinä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva ”Passport to export”  (23). Pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia julkisiin hankintoihin tulisi myös edistää.

4.10.3

Tulisi myös kehittää asianmukaisia tukijärjestelmiä, joilla kannustettaisiin rajatylittäviin toimiin sekä EU:ssa että muilla markkinoilla.

4.10.4

ETSK korostaa, että kauppapolitiikkaa koskevissa komission asiakirjoissa (markkinoillepääsystrategia, suojakeinot, Global Europe) tulisi kiinnittää erityistä huomiota pk-yrityksiin.

Neuvoston puheenjohtajavaltion Ison-Britannian pyynnöstä laadittu valmisteleva lausunto aiheesta ”Parempi säädöskäytäntö”, esittelijä Daniel Retureau, EUVL C 24, 31.1.2006.

Oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”EU:n lainsäädännön soveltamisen ja noudattamisen valvonnan parantaminen”, esittelijä Joost van Iersel, EUVL C 24, 31.1.2006.

Lausunto aiheesta ”Yhteisön säännöstön päivittäminen ja yksinkertaistaminen”, (KOM(2003) 71 lopullinen), esittelijä Daniel Retureau, EUVL C 112, 30.4.2004.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/17

1.

2.

3.

4,

5.

6.

7.

1.1

Maaliskuun 23.–24 päivänä 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ilmaisi päätelmissään otsikon ”Uudistetun Lissabonin työllisyys- ja kasvustrategian täytäntöönpano” alla (kohdassa 12) tyytyväisyytensä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean aloitteeseen, jonka mukaan yhteisön on tarkoitus ottaa Lissabonin strategia entistä enemmän omalle vastuulleen. Eurooppa-neuvosto kannusti Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa jatkamaan työtään ja pyysi sitä laatimaan vuoden 2008 alkuun mennessä kokoavan raportin toiminnasta kasvu- ja työllisyyskumppanuuden tukemiseksi.

1.2

Komitea hyväksyi jo 15. helmikuuta 2007 aihetta ”Uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpano” käsittelevän päätöslauselman, joka oli tarkoitettu keväällä 2007 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle.

1.3

Eurooppa-neuvoston pyytämän kokoavan raportin valmistelemiseksi laaditaan tiedonannot seuraavista aiheista:

Nämä tiedonannot muodostavat raportin rungon.

1.4

Seuraavassa tekstissä, joka on laadittu yhteistyössä EU:n eräiden jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen edustajien kanssa, käsitellään ainoastaan aihetta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin”.

2.1

Euroopan voima on sen kansalaisten suorituskyvyssä.

2.2

Yrittäjyyden ja käsityöllisen keksijähengen sekä tieteellisten menetelmien ja järjestelmien ja niiden perusteella kehitettyjen tekniikoiden ja teollisuuden prosessien vapaa vuorovaikutus on ollut eurooppalainen menestystekijä sen kehityksen takana, jonka avulla olemme saavuttaneet nykyisen elintasomme. Tämän edistyksen rinnalla historiallinen yhteiskuntapoliittinen kehitys on edennyt kohti modernissa valtiossa vapaasti eläviä kansalaisia. Tällaisen valtion tunnusmerkkejä ovat vallanjako, demokratia ja perusoikeudet.

2.3

Ratkaisevan panoksen antoi energiaa kuluttavien teollisten prosessien, koneiden ja kuljetusvälineiden kehittäminen ja intensiivinen käyttö: energia vapautti ihmiset raskaan ruumiillisen työn ikeestä, moninkertaisti tuottavuuden, tuotti lämpöä ja valoa ja mahdollisti odottamattoman laajamittaisen liikkuvuuden ja tiedonkulun. Energiasta tuli nykyaikaisten kansantalouksien ”polttoaine” ja eteenpäin vievä voima.

2.3.1

Fossiilisten energiavarojen rajallisuuden, maailmanlaajuisen energiantarpeen voimakkaan kasvun ja energiankäytön odotettavissa olevien ilmastovaikutusten takia poliittisessa keskustelussa on etualalla kestävän ja ilmastoa vahingoittamattoman energiahuollon varmistaminen. Tärkeä edellytys tämän hyvin vaikean tehtävän ratkaisemiselle on vahva, laaja-alainen ja tehokas energia-alan tutkimus- ja kehittämisohjelma.

2.4

Lisäksi on runsaasti muitakin ongelmia ja tehtäviä, joiden ratkaiseminen edellyttää tutkimusta, kehittämistä ja innovointia. Ne liittyvät fyysisten ja psyykkisten sairauksien torjuntaan, vammaisten elinolojen ja yhteiskuntaan osallistumisen helpottamiseen, väestörakenteen muutosten vaikutuksiin ja ikääntymiseen, ympäristönsuojeluun sekä elämämme perusehtojen, eurooppalaisen arvojärjestelmämme ja eurooppalaisen yhteiskuntamallimme varmistamiseen. Tutkimus- ja kehitystoiminta palvelevat kuitenkin myös perimmäisenä tarkoituksena olevaa tietämyksen lisäämistä ja uuden tiedon tuottamista. Tietämystä lisäämällä paitsi helpotetaan ongelmanratkaisua myös laajennetaan maailmankuvaa, tuodaan objektiivinen näkökulma konfliktitilanteisiin ja rikastutetaan kulttuuria.

2.5

Lisäksi EU joutuu kohtaamaan tiukentuvan maailmanlaajuisen kilpailun vakavan haasteen, ja tässä yhteydessä ensisijaisena tavoitteena on säilyttää EU:n työpaikat, tulotaso sekä sosiaali- ja ympäristönormit. Vastavoimina eivät ole pelkästään Yhdysvaltojen ja Japanin taloudellinen suorituskyky vaan etenkin Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten maiden jatkuvasti kasvavat teolliset ja tutkimussaavutukset sekä näiden maiden merkittävästi alhaisemmat palkkatasot ja sosiaali- ja ympäristönormit.

2.6

Eurooppa voi säilyttää kilpailukykyisen asemansa vain, jos se pystyy säilyttämään etumatkansa tutkimuksessa, teknologian kehittämisessä ja jatkuvassa innovoinnissa, jotka toteutuvat demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, poliittiseen vakauteen, yrittämisen vapauteen, suunnitteluvarmuuteen, suoritushalukkuuteen, saavutusten tunnustamiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

2.7

Tieteellinen ja tekninen huippuosaaminen ja sen soveltaminen yritysmaailmassa kilpailukykyisen talousvoiman muodossa ovat ratkaisevia edellytyksiä sille, että voimme turvata — etenkin energia- ja ilmastopolitiikkaa ajatellen — tulevaisuutemme, säilyttää nykyisen asemamme maailmanlaajuisella toimintakentällä ja parantaa sitä sekä suojella ja laajentaa eurooppalaista sosiaalimallia.

2.8

Tavoitteen saavuttamisen perusedellytyksenä on kehitystä ja innovointia suosiva yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa nämä seikat ymmärretään kaikin puolin ja joka ilmenee kaikilla politiikan tasoilla siten, että niillä luodaan tarvittavat olosuhteet ja tehdään asianomaiset suuntaa-antavat päätökset. Siten voidaan varmistaa, että elinkeinoelämän parissa syntyy riittävästi luottamusta ja optimismia Euroopassa tarvittavien investointien tekemiseen ja saadaan luotua uusia työpaikkoja. Lisäksi on tiedostettava yhä selvemmin perustutkimuksen keskeinen merkitys, sillä se luo perustan tuleville innovaatioille. Erityisesti tarvitaan innovatiivista ja riskejä pelkäämätöntä yrittäjähenkeä sekä poliittista johtajuutta, luotettavuutta ja realismia.

2.9

Jotta Eurooppa ei jäisi t&k-investointien maailmanlaajuisessa kilpailussa vielä enemmän jälkeen kilpailijoistaan, on erityisen tärkeää, että kaikki asianomaiset toimijat ottavat hyvin vakavasti Lissabonin strategian toteuttamiseksi Barcelonassa asetetun tavoitteen. Kyseisen tavoitteen mukaan EU:n tutkimus- ja kehitystoimintaan osoitettavaa kokonaisrahoitusta olisi vuoteen 2010 mennessä lisättävä siten, että se lähestyisi kolmea prosenttia BKT:sta. Kaksi kolmannesta tähän tarvittavista investoinneista olisi saatava yksityiseltä sektorilta.

2.10

Joulukuussa 2006 neuvosto hyväksyi seitsemännen TTK-puiteohjelman vuosiksi 2007–2013. Ohjelman määrärahat ovat noin 50 miljardia euroa suuremmat kuin edellisen puiteohjelman. Tämä on jälleen yksi osoitus huomattavan menestyksekkäästä EU-politiikasta, jolle komitea on antanut voimakkaan tukensa. EU:n osuus tutkimus- ja kehitysinvestoinneista jää kuitenkin vain noin 2 prosenttiin (eli viideskymmenesosaan!) Barcelonassa asetetusta tavoitearvosta. Kuten komitea moneen otteeseen on korostanut, tämä ei riitä käynnistämään täysimääräisesti EU:n tuen avulla tavoiteltua vipuvaikutusta ja yhdentämisvoimaa, joka vaikuttaisi puolestaan jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan ja elinkeinoelämän investointivalmiuteen.

2.11

Komitea toistaa näin ollen suosituksensa, jonka mukaan kyseistä EU:n tukiosuutta tulisi korottaa vuonna 2008 tehtävän EU:n talousarvion tarkistuksen yhteydessä aluksi puolella eli noin 3 prosenttiin Barcelonassa tavoitteeksi asetetuista kokonaisvaroista. Tämä on erityisen tärkeää, kun ajatellaan perusteilla olevaa Euroopan teknologiainstituuttia (ETI) ja sitä, että ilmastoa vahingoittamattoman kestävän energiahuollon varmistamiseksi tarvitaan pikaisesti lisää t&k-toimintaa.

2.12

Lisäksi on kuitenkin edistettävä elinkeinoelämän — erityisesti myös pk-yritysten — halukkuutta investoida tutkimukseen ja kehitykseen. Sitä varten tulee luoda asianmukaiset oikeudelliset (myös vastuuoikeudelliset), hallinnolliset, verotukselliset ja rahoitukselliset olosuhteet. Tällaisista investoinneista on myös tehtävä nykyistä houkuttelevampia ja kannattavampia. Tärkeä rooli on myös yhteisön valtiontukisäännöillä. Niiden on mahdollistettava se, että jäsenvaltiot voivat tukea entistä tehokkaammin ja hallinnollisessa mielessä sujuvammin yliopistojen, tutkimusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehityssuunnitelmia sekä näiden toimijoiden tarpeellista verkottumista. Tulisikin tutkia tarkoin, tukevatko ”Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle” todella tällaisia tavoitteita.

2.13

Tietämys perustuu kahteen samamerkityksiseen, toisistaan riippuvaiseen pilariin: koulutukseen ja tutkimukseen. Uutta tietämystä hankitaan tutkimuksen ja kehityksen avulla ja nykytietämyksen pohjalta. Olemassa oleva tieto on siirrettävä eteenpäin ja vakiinnutettava yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä jatkokoulutuksen avulla. Lisäksi on tarkasteltava sekä menetelmiä että sisältöjä siltä kannalta, palvelevatko ne mainittuja tavoitteita. Molemmat pilarit tarvitsevat myös huomattavasti nykyistä enemmän taloudellisia investointeja ja asianmukaiset toimintaedellytykset.

2.14

Euroopan voima on sen kansalaisten suorituskyvyssä, ja sitä onkin ensiarvoisen tärkeää vahvistaa ja kehittää entisestään. Tämän vuoksi komitea pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan ja parantamaan oppilaitoksiaan sekä huolehtimaan tähän tarvittavista huomattavista investoinneista. Vahvan koulutusperustan tarjoaminen laajoille väestöryhmille on yhtä tärkeää kuin tieteellisen eliitin kouluttaminen, joten vahvoja ja hyvätasoisia oppilaitoksia tarvitaan riittävän laaja kirjo peruskoulutasolta aina yliopistoihin saakka. Vain näin syntyy koulutus- ja tiedemyönteinen eurooppalainen yhteiskunta.

2.15

Lisäksi komitea toistaa suosituksensa, jonka tavoitteena on luoda eurooppalaisen tutkimusalueen rinnalle ja täydennykseksi eurooppalainen osaamisalue tehostamalla valtioiden yhteistyötä koulutuksen, innovoinnin ja tutkimuksen alalla. Tässä yhteydessä keskeisellä sijalla ovat kaikki kannustimet ja toimenpiteet elinikäisen oppimisen edistämiseksi, sillä se on osaamisyhteiskunnan avaintekijä. Eurooppalaiseen osaamisyhteiskuntaan siirtymistä haittaavat sisämarkkinoiden esteet tulee raivata mahdollisimman pian.

2.16

Lisäksi jäsenvaltioiden tulee edistää yhä tehokkaammin henkilöiden liikkuvuutta. Myös tähän liittyviä toimivia yhteisön ohjelmia (Erasmus, Marie Curie) tulee voimistaa. Liikkuvuus tukee osaamisen hankkimista ja siirtämistä. Työntekijöille, tutkijoille ja opiskelijoille tulee taata mahdollisuus liikkua vapaasti koko EU:n alueella, ja liikkuvuudesta tulee tehdä kannustimien avulla kannattavaa. Samalla tulee huolehtia siitä, että tulot, työolot ja perheiden tukeminen ovat asianmukaisella tasolla. Tätä varten kaikkialla Euroopassa tulee myös parantaa mahdollisuuksia saada tietoja koko unionissa avoimina olevista työpaikoista.

2.17

Innovoinnin merkitykseen ja edistämiseen liittyvissä kysymyksissä komitea viittaa seuraavassa esitettävien yksityiskohtaisten suositusten lisäksi etenkin erinomaiseen Ahon raporttiin ja antaa sille tukensa. Se pitää erityisen kannatettavina oikeudellisia ja yhteiskunnallisia puite-ehtoja, joiden avulla tuetaan innovaatiomyönteistä yrittäjyyttä ja innovaatiomyönteisiä markkinoita. Lisäksi komitea viittaa aiheesta ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen” antamaansa yksityiskohtaisempaan lausuntoon.

2.18

Edistys ja innovointi perustuvat uuden tietämyksen hyödyntämiseen siten, että saadaan aikaan uusia, parempia prosesseja ja tuotteita (mukaan lukien nykyisten jatkuva parantaminen) sekä uudenlaisia liiketoimintamalleja ja tarkoituksenmukaisia johtamismenetelmiä. Tarvitaan siis innovatiivista yrittäjähenkeä ja yrittäjäaloitteita. Edistys ja innovointi perustuvat myös uudenlaisiin palveluihin, terveydenhuollon edelleenkehittämiseen ja yleensä sosiaalisten kysymysten yhä parempiin ratkaisuihin tasapainoteltaessa talouden vaatimusten aiheuttamien jännitteiden ristipaineessa.

2.19

Innovointi edellyttää myös sellaisten uusien tekniikoiden, menetelmien, organisaatiotapojen, liiketoimintamallien, koulutusmallien jne. kehittämistä ja toteuttamista, joita ei ole aiemmin otettu tai voitu ottaa huomioon. Tästä syystä on tärkeää, että asiaa koskevat säännökset tarjoavat riittävästi toimintavapautta, jotta myös uudet, ennen kokeilemattomat ideat voidaan toteuttaa eikä niitä tukahduteta heti alkuunsa, koska ne eivät sovi liian yksityiskohtaisen sääntelyn mukaiseen muottiin. Liiat rajoittavat säännökset jarruttavat innovointia. Komitea kannattaakin kaikkia pyrkimyksiä sääntelyn yksinkertaistamiseksi ja turhien, liian yksityiskohtaisten tai tarpeettoman rajoittavien säännösten poistamiseksi.

2.20

Innovointi edellyttää niin ikään tietynlaisen epäonnistumisen riskin mahdollisuuden ja menetyksen hyväksymistä. Uuden lähestymistavan tai konseptin tehokkuus sekä huonot puolet tai sivuvaikutukset selviävät yleensä vasta silloin, kun konseptia tai lähestymistapaa verrataan käytännössä ja vertaillaan kilpaileviin menetelmiin. Myös epäonnistumisesta opitaan. Onnistumisen mahdollisuus ja riski ovat saman mitalin kaksi puolta. Periaatteena tulisi olla, että innovaatiosta odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin siihen mahdollisesti liittyvät riskit. Erityisesti on arvioitava mahdolliset yhteiskunnalliset riskit. Lisäksi voitaisiin kuitenkin pohtia, tulisiko ainakin pk-yrityksille perustaa — esimerkiksi EIP:n yhteyteen — riskirahasto, joka auttaisi kattamaan mahdolliset vahingot tai menetykset.

2.21

Komitea on jo monesti aiemminkin todennut, että ihmisen taidot ja suorituskyky ovat tietämyksen ja innovoinnin haavoittuvin ja arvokkain resurssi. Alan oppilaitosten riittävä määrä, varustus ja laatu ovat ratkaiseva edellytys sille, että osaavia tutkijoita, insinöörejä ja opettajia saadaan tarpeeksi.

2.22

Koska yhteiskunta sekä samalla yksittäiset tutkijat ja insinöörit panostavat laajan ja vaikean perus- ja erityisosaamisen hankkimiseen, yhteiskunnalla — jota poliittiset päättäjät edustavat — on vastuu hyödyntää näitä sijoituksia parhaalla mahdollisella tavalla. Vastuuseen kuuluu siitä huolehtiminen, että päteville tutkijoille ja insinööreille on tarjolla asianmukaisia työtilaisuuksia sekä mahdollisuuksia kehittää itseään ja perustaa perhe. Heidän tulee myös voida edetä urallaan tarkoituksenmukaisesti ja valita kiinnostavia suuntautumisvaihtoehtoja ilman ammatillisille syrjäpoluille tai umpikujaan joutumisen vaaraa. Koulutettujen tutkijoiden ja insinöörien työttömyys, alipalkkaus tai työskentely muissa kuin koulutustaan vastaavissa tehtävissä (myös liian byrokratian ja hallinnollisen työn takia) on kansantaloudellisten investointien tuhlausta, ja se säikyttää uuden sukupolven osaajien parhaimmistoa niin, että sen kiinnostus tiede- ja tekniikka-aloihin häviää tai se päättää lähteä Euroopasta.

2.23

Edellä mainittujen seikkojen kanssa yhteen sopii vaatimus siitä, että kokeneiden asiantuntijoiden ja tieteen ja tekniikan alojen osaajien tulee voida osallistua nykyistä tiiviimmin tutkimuspolitiikkaa, yrittäjyyttä ja innovaatiopolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon sekä alan hallinnollisiin toimiin. Ensimmäinen ja rohkaiseva askel tähän suuntaan on Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) perustaminen. Kuitenkin myös unionin (komissio mukaan luettuna) ja jäsenvaltioiden toimiin, joiden avulla edistetään tutkimusta ja innovointia, tulee nivoa erityisalojen asiantuntemusta. Pelkkä hallinnointi ei riitä.

2.24

Tutkimuksen ja innovoinnin soveltaminen siten, että tuloksena on teollisuustuotteita ja -prosesseja, on oma ongelmakenttänsä. Lissabonin tavoitteissa ei turhaan vaadita, että kahden kolmanneksen t&k-toiminnasta tulisi tapahtua teollisuudessa. Aivan erityistä huomiota tulee siis kiinnittää myös siihen, että yrittäjien ammatinkuvaa arvostetaan entistä enemmän ja heidän tärkeää merkitystään innovoinnissa, talouden kehittämisessä ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin parantamisessa korostetaan. ETSK toimii EU:n ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhdistävänä siltana. Tässä tarkoituksessa komitea on asettanut tulevan työohjelmansa keskeiseksi tavoitteeksi ihmiskasvoisen yrittäjyyden. Lissabonin strategian tavoitteet voidaan lopulta saavuttaa vain sellaisen vastuullisen, energisen ja neuvokkaan yrittäjyyden avulla, jolla on mahdollisimman hyvät kehittymismahdollisuudet.

2.25

Eri näkökohtia ja seikkoja käsitellään laajemmin ja perusteellisemmin jäljempänä sekä myös komitean lausunnoissa aiheista ”Eteneminen kohti eurooppalaista osaamisyhteiskuntaa — Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos Lissabonin strategiaan” (1) ja ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen” (2).

3.1

Tieteen ja teknologian kehitys — Eurooppa on yhtämittaisesti kehittyvän modernin tieteen ja tutkimuksen syntysija. Se on myös yleisesti ottaen tieteen syntysija, kun mukaan lasketaan myös kreikkalais-egyptiläinen kulttuuripiiri ja muistetaan ajoittaiset vuorovaikutukset intialais-arabialaisen (3) kulttuuripiirin kanssa. Ajoittaisia vaihteluja ja sotien aiheuttamia keskeytyksiä lukuun ottamatta tieteen ja tutkimuksen alalla oli maiden rajat ylittäviä yhteyksiä Euroopan laajuisesti. Tieteen ja tutkimuksen metodiikka ja ajattelutapa ovat olleet nykyisen eurooppalaisen yhteiskunnan, sen arvojen, elämäntavan ja elintason tienraivaajia. Tiede ja tutkimus ovat olleet eurooppalaisen kulttuuripiirin tunnusmerkkejä (4). Niiden avulla aikaansaatujen saavutusten perustana oli käsityöllisen keksijähengen ja yrittäjyyden sekä tieteellisten menetelmien ja järjestelmien ja niiden perusteella kehitettyjen tekniikoiden ja teollisuuden prosessien vapaa vuorovaikutus.

3.2

Yhteiskunnan kehitys — Lähes käsi kädessä tieteellis-teknisen edistyksen kanssa kulki ratkaiseva yhteiskuntapoliittinen kehitys kohti modernissa valtiossa vapaasti eläviä kansalaisia. Tällaisen valtion tunnusmerkkejä ovat vallanjako, demokratia, perusoikeudet ja sosiaalilainsäädäntö.

3.3

Elinolosuhteiden kehitys — Kehityksen piirissä olevien valtioiden ja alueiden väestön elinolosuhteet ovat muuttuneet ja parantuneet edellä mainittujen yhteisten prosessien tuloksena enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Viimeksi kuluneiden 135 vuoden aikana väestön (5) odotettavissa oleva elinikä on yli kaksinkertaistunut (6), ja 50:n viime vuoden aikana maatalouden pinta-alakohtainen tuotto on lähes kolminkertaistunut. Menestyneissä teollisuusmaissa keskustellaan aliravitsemuksen sijaan ylipainosta, tiedonpuutteen sijaan tietotulvasta ja lapsikuolleisuuden sijaan väestön ikääntymisestä. Tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin avulla saavutettu modernin, liikkuvan teollisuusyhteiskunnan osaaminen ja suorituskyky kattaa kaikki inhimillisen kehityksen ja elämänlaadun osa-alueet.

3.4

Energian käyttö — Yksi saavutetun edistyksen kannalta ratkaiseva tekijä on ollut energiaa kuluttavien teollisten prosessien, koneiden ja kuljetusvälineiden kehittäminen ja intensiivinen käyttö: energia vapautti ihmiset raskaan ruumiillisen työn ikeestä, moninkertaisti tuottavuuden, tuotti lämpöä ja valoa ja mahdollisti odottamattoman laajamittaisen liikkuvuuden, tiedonkulun ja kulttuurisen kehityksen. Energiasta tuli nykyaikaisten kansantalouksien ”polttoaine” ja eteenpäin vievä voima.

3.5

Ilmastonmuutosongelmat ja energiahuolto — Tällainen voimakas kehitys on kuitenkin tuonut mukanaan myös uusia ongelmia ja haasteita. Kysymyksistä, jotka koskevat maailmanlaajuista ilmaston lämpenemistä sekä sen mahdollisia vaikutuksia ja hillitsemiskeinoja, on tehty kauaskantoisia poliittisia päätöksiä (7) ja lukuisia tutkimuksia (8). Näkemykset menevät osin ristiin. Lisäksi lokakuun 2006 lopussa julkaistussa Nicholas Sternin katsauksessa (9) (The Economics of Climate Change) todetaan, että pelkästään kasvihuonekaasujen aiheuttaman maailmanlaajuisen lämpenemisen pysäyttämiseen tarvitaan noin prosentti BKT:sta, mihin sisältyy myös muita tässä yhteydessä tarvittavia t&k-toimia. Vaikka ilmastonmuutosongelmia ei olisi, on Euroopan (ja maailman) varma ja kestävä energiahuolto yksi keskeisistä poliittisista haasteista, joihin vastaamiseksi tutkimus- ja kehittämistyötä on ratkaisevan tärkeää tehostaa huomattavasti (10).

3.6

Muita ongelmia ja haasteita  (11) — Ilmastonmuutos ja energiahuolto eivät ole ainoita ongelmakenttiä. Muita tärkeitä tutkimusaloja ovat esimerkiksi fyysisten ja psyykkisten sairauksien torjunta sekä vammaisten tai muutoin heikossa asemassa olevien ihmisten elinolojen helpottaminen, jotta heillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää itseään ammatillisesti ja osallistua osaamisyhteiskuntaan. Tärkeistä tutkimusaloista esimerkkeinä voidaan mainita myös väestörakenteen muutosten vaikutukset ja ikääntyminen, monisyisiä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiä ja vaikutusmekanismeja koskevan tietämyksen kehittäminen, ympäristönsuojelu sekä yleensä elämämme perusehtojen, eurooppalaisen arvojärjestelmämme ja eurooppalaisen yhteiskuntamallimme varmistaminen ja edelleenkehittäminen. Komitea on antanut näistä aiheista yksityiskohtaisia suosituksia aiemmissa, mm. seitsemättä TTK-puiteohjelmaa (12) ja siihen liittyviä erityisohjelmia (13) käsittelevissä lausunnoissaan.

3.7

Globaali kilpailu — Lisäksi EU joutuu kohtaamaan tiukentuvan maailmanlaajuisen kilpailun asettamia vakavia haasteita, ja tässä yhteydessä ensisijaisena tavoitteena on säilyttää EU:n työpaikat, tulotaso sekä sosiaali- ja ympäristönormit. Vastavoimina eivät ole pelkästään Yhdysvaltojen ja Japanin taloudellinen suorituskyky vaan etenkin Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten maiden merkittävät ja jatkuvasti kasvavat teolliset ja tutkimussaavutukset (Kiina ottanee Yhdysvaltojen paikan maailman teknologiajohtajana vuoteen 2050 mennessä (14)) sekä näiden maiden merkittävästi alhaisemmat palkkatasot ja sosiaali- ja ympäristönormit. Nimenomaan maailmanlaajuisen kilpailun sekä siihen liittyvän maailmanlaajuisia tutkimus- ja kehitysinvestointeja koskevan kilpajuoksun ja parhaiden tutkijoiden ja insinöörien houkuttelun vuoksi Euroopan unionin on optimoitava kyseisellä alalla harjoittamansa politiikka. Kyse on siis ensisijaisesti globaalista eikä Euroopan sisäisestä kilpailusta!

3.8

Etumatka tutkimuksessa, kehityksessä ja innovoinnissa — Eurooppa voi säilyttää kilpailukykyisen asemansa vain, jos se pystyy säilyttämään etumatkansa tutkimuksessa, teknologian kehittämisessä ja jatkuvassa innovoinnissa, jotka toteutuvat demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, poliittiseen vakauteen ja luotettavuuteen, yrittämisen vapauteen, suunnitteluvarmuuteen, suoritushalukkuuteen ja saavutusten tunnustamiseen perustuvassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Eurooppalaista tutkimusaluetta on vahvistettava ja laajennettava. Vaikka tämä tavoite sisältyykin nykyisin yleisesti kaikkiin poliittisiin aiejulistuksiin, on todellisissa toimissa, realististen painopisteiden (esimerkiksi tutkimusbudjettien) toteutuksessa ja asianomaisissa säännöstöissä (esimerkiksi työehtojärjestelmät (15), verolainsäädäntö (16)) edelleen selkeitä ja valitettavia puutteita — sekä unionitasolla että useimmissa jäsenvaltioissa. Tilanteen vahingollisuutta ei tulisi aliarvioida, vaikka eräissä jäsenvaltioissa onkin onneksi havaittavissa parantumisen merkkejä (17).

3.9

Tieteellinen ja tekninen huippuosaaminen — Tieteellinen ja tekninen huippuosaaminen ja sen soveltaminen yritysmaailmaan innovaatioiden ja kilpailukykyisen talousvoiman muodossa ovat ratkaiseva edellytys, jotta voimme turvata — esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikkaa ajatellen — tulevaisuutemme, säilyttää nykyisen asemamme maailmanlaajuisella toimintakentällä ja parantaa sitä sekä suojella ja laajentaa eurooppalaista sosiaalimallia. Tutkimus ja kehittäminen palvelevat kuitenkin myös perimmäisenä tarkoituksena olevaa uuden tiedon tuottamista. Tietämystä lisäämällä paitsi helpotetaan ongelmanratkaisua myös laajennetaan maailmankuvaa, tuodaan objektiivinen näkökulma konfliktitilanteisiin ja rikastutetaan kulttuuria.

3.10

Perinteiden elvyttäminen — Euroopan tuleekin nyt tiedostaa perinteensä johtavana tutkimus- ja innovointialueena ja elvyttää nämä perinteet. Euroopan voima on sen kansalaisten suorituskyvyssä, ja sitä tuleekin edistää yhä ponnekkaammin. Lisäksi on siis investoitava selvästi enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, tehostettava tutkimusta ja kehitystä, vahvistettava teollisuuden, kaupan ja hallinnon innovointivalmiutta ja -kykyä ja poistettava näiden esteitä.

3.11

Investointien lisääminen — Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on erityisen tärkeää investoida selvästi nykyistä enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, kansalaisten tätä ajatellen asianmukaiseen koulutukseen sekä tarvittavien tutkijoiden ja insinöörien (molempien sukupuolten) kouluttamiseen. Lisäksi on kuitenkin edistettävä elinkeinoelämän — erityisesti myös pk-yritysten — halukkuutta investoida tutkimukseen ja kehitykseen. Tätä varten tulee luoda asianmukaiset oikeudelliset, hallinnolliset, verotukselliset (18) ja rahoitukselliset olosuhteet. Tutkimus- ja kehitysinvestoinneista on myös tehtävä nykyistä houkuttelevampia ja kannattavampia.

3.12

Kehitysmyönteinen yhteiskunnallinen ilmapiiri — Tärkein edellytys on kehitystä, innovointia ja yrittäjyyttä suosiva yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka ilmenee kaikilla politiikan tasoilla siten, että niillä luodaan tarvittavat olosuhteet ja tehdään asianomaiset suuntaa-antavat päätökset. Siten saadaan luotua työpaikkoja ja voidaan varmistaa, että elinkeinoelämän parissa syntyy riittävästi luottamusta ja optimismia tarvittavien investointien tekemiseen. Tähän sisältyy myös tarve lisätä kansalaisten tietoa tieteen ja tekniikan saavutuksista ja merkityksestä sekä yritysmaailman pioneerisuorituksista. Lisäksi tulee tunnustaa, että erityisesti perustutkimus (19) luo perustan tulevalle tietämykselle ja tuleville innovaatioille.

3.13

Saavutusten arvostaminen — Yhteiskunnan on tiedostettava näiden saavutusten ratkaiseva merkitys nykyiselle elämäntavallemme ja ymmärrettävä näiden saavutusten edellytykset sekä niihin liittyvät yrittäjien tieteellis-tekniset ja kulttuuriset panokset. Kyseisistä saavutuksista on opetettava kouluissa, ja niiden olemassaolon merkitystä on arvostettava.

3.14

Muut edellytykset — Edistys ja kestävä innovaatio perustuvat kuitenkin paitsi tieteeseen ja tekniikkaan myös kaikkien osapuolten motivaatioon, kykyihin ja suoritushalukkuuteen sekä uudenlaisiin liiketoimintamalleihin, oikeanlaiseen johtamiseen ja suotuisiin oikeudellisiin perusedellytyksiin.

3.15

Riskien hyväksyminen — Uusien tutkimussuuntien, innovatiivisen teknologian, toimintatapojen tai liiketoimintamallien kehittäminen edellyttää tietyn menestymisen mahdollisuuden tai epäonnistumisen riskin hyväksymistä. Uuden lähestymistavan hyvät puolet ja tehokkuus, kuten myös sen huonot puolet tai sivuvaikutukset, selviävät yleensä vasta silloin, kun sitä testataan käytännössä ja vertaillaan kilpaileviin menetelmiin. Myös epäonnistumisesta opitaan. Onnistumisen mahdollisuus ja riski ovat saman mitalin kaksi puolta. Periaatteena tulisi olla, että innovaatiosta odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin siihen mahdollisesti liittyvät riskit. Mahdolliset yhteiskunnalliset riskit on arvioitava tarvittaessa erityisesti. Lisäksi voitaisiin kuitenkin pohtia, tulisiko ainakin pk-yrityksille perustaa — esimerkiksi EIP:n yhteyteen — riskirahasto, joka auttaisi yrityksiä kattamaan vahingot tai menetykset.

4.1

Tietopohja — Tietämys perustuu kahteen samamerkityksiseen pilariin: koulutukseen ja tutkimukseen. Uutta tietämystä voidaan hankkia vain tutkimuksen ja kehityksen avulla. Pohjaksi tarvitaan olemassa olevaa tietoa: se on siirrettävä eteenpäin ja ankkuroitava yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä jatkokoulutuksen avulla. Tässä yhteydessä tavoitteet ovat seuraavat:

4.1.1

Perustietämys — Ensinnäkin kaikkia kansalaisia koskevaan opetussuunnitelmaan tulee sisällyttää vankat perustiedot tieteestä, tekniikasta ja taloudesta sekä niiden toimintatavoista ja tärkeimmistä periaatteista. Tämä on välttämätöntä, jotta kansalaiset pystyisivät esimerkiksi arvioimaan usein varsin monimutkaisiakin asiayhteyksiä, joiden tuntemusta vaaditaan myös pätevään poliittiseen mielipiteenmuodostukseen. Näin ollen kaikissa kouluissa on mukautettava opetussuunnitelmia ja käytettävissä olevaa opetusaikaa siten, että lapset ja nuoret johdatetaan havainnollisten esimerkkien ja innostavien selitysten ja oppimateriaalien avulla asteittain tieteen, tekniikan ja talouden ajatusmaailmaan sekä olemassa olevan tiedon pariin (20). Heille tulee välittää tietoisuus siitä, miten ratkaiseva merkitys tieteellisellä työllä, innovatiivisten taloudellisten ja sosiaalisten toimintatapojen teknisellä kehittämisellä ja yleensä osaamisyhteiskunnalla on heidän tulevaisuudelleen ja elämän mahdollisuuksilleen. Tavoitteen saavuttamiseksi tätä osuutta on painotettava opetussuunnitelmissa selvästi nykyistä enemmän. Komitea suhtautuu myönteisesti asiaa käsittelevän Rocardin ryhmän raportissa esitettäviin suosituksiin ja kannattaa niitä (21).

4.1.2

Ammatinvalinnan kannustimet — Toiseksi on kannustettava lahjakkaita nuoria tämänsuuntaiseen ammatinvalintaan ja innostumaan tunnetusti vaikeasta opiskelusuunnasta ja välitettävä heille sitä varten riittävät perustiedot. Tämänkin vuoksi koulujen ja erityisesti lukioiden opetussuunnitelmissa on oltava laaja ja erityisen korkeatasoinen opetustarjonta.

4.1.3

Laajentamisen ja syventämisen tarve — Luonnontieteellis-teknisen alan opetustarjontaa on siis selvästi tarve parantaa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen seikkaan, että lahjakkuutta on tietenkin tuettava laajasti, myös yhteiskunta- ja taloustieteiden ja humanististen tieteiden alalla. Laajojen väestöryhmien vahva koulutus, joka edellyttää oppijoilta panoksena suoritusvalmiutta ja kurinalaisuutta, on yhtä tärkeää kuin kyvykkään eliitin kouluttaminen tiedealoilla. Kaiken kaikkiaan koulutus- ja tiedemyönteisen yhteiskunnan perusedellytyksenä ovat korkeatasoiset oppilaitokset peruskoulutasolta aina yliopistoihin saakka.

4.1.4

Eurooppalainen osaamisalue — Lisäksi komitea toistaa suosituksensa siitä, että eurooppalaisen tutkimusalueen ohelle ja täydennykseksi tulee luoda eurooppalainen osaamisalue tehostamalla valtioiden yhteistyötä koulutuksen, innovoinnin ja tutkimuksen alalla. Eurooppalaiseen osaamisyhteiskuntaan siirtymistä haittaavat sisämarkkinoiden esteet tulee siis raivata mahdollisimman pian. Komitea viittaa niin ikään lausuntoonsa aiheesta ”Eteneminen kohti eurooppalaista osaamisyhteiskuntaa — Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos Lissabonin strategiaan” (22).

4.1.5

Elinikäinen oppiminen ja liikkuvuus — Tässä yhteydessä keskeisellä sijalla ovat kannustimet ja toimenpiteet elinikäisen oppimisen edistämiseksi, sillä se on osaamisyhteiskunnan avaintekijä. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee edistää yhä tehokkaammin henkilöiden liikkuvuutta. Myös tähän liittyviä toimivia yhteisön ohjelmia (Erasmus, Marie Curie) tulee voimistaa. Liikkuvuus mahdollistaa Euroopan verkottumisen ja edistää asiantuntemuksen hankkimista ja siirtämistä. Työntekijöille, tutkijoille ja opiskelijoille tulee taata mahdollisuus liikkua vapaasti koko EU:n alueella. Samalla tulee huolehtia siitä, että tulot, työolot ja perheiden tukeminen ovat asianmukaisella tasolla. Tätä varten kaikkialla Euroopassa tulee myös parantaa mahdollisuuksia saada tietoja koko unionissa avoimina olevista työpaikoista.

4.2

Koulutusstandardit — Yliopistoissa ja teknisissä korkeakouluissa on taattava vähintään parasta kansainvälistä tasoa vastaava tieteellis-tekninen koulutus, sillä tutkimuksen ja innovoinnin tärkein pääoma ovat huippukoulutetut ja motivoidut tutkijat ja insinöörit (miehet ja naiset), jotka hyödyntävät elinikäistä oppimista ja pitävät yllä ja lisäävät ammatillista osaamistaan koko uransa ajan ja joista riittävän moni pystyy omaksumaan johtavan roolin ja kykenee uraauurtaviin suorituksiin vaikeimmilla aloilla.

4.3

Mahdollisuuksia kaikille — Edistys ja menestys ovat vastaisuudessa yhä useammin tulosta järjestelmällisestä, työnjakoon perustuvasta tiimityöstä. Kaikille siihen osallistuville tulee tarjota parhaat mahdolliset edellytykset kehittää itseään ja oma-aloitteellisuuttaan lahjakkuutensa, suorituskykynsä ja luovuutensa mukaisesti. Tämä edellyttää koulutusjärjestelmiltä riittävää joustavuutta, jotta kaikilla lahjakkuuksilla — myös esim. myöhään kehittyvillä — on mahdollisuus mahdollisimman hyvään koulutukseen. Lisäksi korkealaatuisia oppilaitoksia on oltava kaikilla asiantuntija- ja ammattialoilla, joita nykyään ja tulevaisuudessa tarvitaan tekniikan, tieteen ja talouden alojen monipuolisissa tehtävissä.

4.4

Verkottuminen — Erityisesti ammattikoulutuksen ja jatkokoulutuksen kannalta on tärkeää, että koulutus, tutkimus ja teollinen soveltaminen verkotetaan yhä vahvemmin. Tällä on ilmeinen yhteys elinikäiseen oppimiseen ja liikkuvuuteen (ks. kohta 4.1.5). Lisäksi tulee voimistaa yliopistojen ja teknisten korkeakoulujen/yliopistojen kansainvälistä verkottumista. Komitea pitää tässäkin mielessä tervetulleena suunnitelmia perustaa Euroopan teknologiainstituutti (23), jonka tarkoituksena on kehittää edelleen EU:n ja jäsenvaltioiden innovointikapasiteettia yhdistämällä koulutus, tutkimus ja innovointi korkeimmalla mahdollisella tasolla toisiinsa. Viimeksi mainittu pätee yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen lisäksi myös kilpailuvaihetta edeltävään, teollisuusyritysten yhdessä tekemään tutkimukseen ja kehittämiseen (24), kuten autoteollisuudessa yhdessä tehtävään moottoritekniikan kehittämistyöhön.

5.1

Investointi on kaikkien osapuolten asia — EU:n, jäsenvaltioiden ja yksityissektorin on tehtävä parhaansa — toisin sanoen selvästi enemmän kuin nyt — tarjotakseen koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen tarvittavat investoinnit.

5.2

Barcelonan tavoite — Kaikkien asianomaisten toimijoiden on otettava hyvin vakavasti Lissabonin strategian toteuttamiseksi Barcelonassa asetettu tavoite ja tehtävä kaikkensa sen saavuttamiseksi, jotta Eurooppa ei jäisi t&k-investointien maailmanlaajuisessa kilpailussa viimeiseksi. Kyseisen tavoitteen mukaan tutkimus- ja kehitystoimintaan osoitettavaa EU:n kokonaisrahoitusta olisi vuoteen 2010 mennessä lisättävä siten, että se lähestyisi kolmea prosenttia BKT:sta. Kaksi kolmannesta tähän tarvittavista investoinneista olisi saatava yksityiseltä sektorilta.

5.3

Seitsemännen TTK-puiteohjelman vipuvaikutus — Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2006 seitsemännen TTK-puiteohjelman vuosiksi 2007–2013. Sen määrärahat ovat noin 50 miljardia euroa suuremmat kuin edellisen puiteohjelman. Tämä on jälleen yksi osoitus huomattavan menestyksekkäästä EU-politiikasta, jolle komitea on antanut voimakkaan tukensa. Tarkoitukseen varattu budjetti, noin 50 miljardia euroa, merkitsee kuitenkin sitä, että EU:n osuus tutkimus- ja kehitysinvestoinneista jää vain noin 2 prosenttiin (eli viideskymmenesosaan!) Barcelonassa asetetusta tavoitearvosta. Komitea on useaan otteeseen korostanut, ettei tämä riitä käynnistämään täysimääräisesti EU:n tuen vipuvaikutusta ja yhdentämisvoimaa, joka puolestaan vaikuttaisi jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan ja tarvittavaan elinkeinoelämän investointivalmiuteen. Barcelonan tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava merkittävä kasvu jää siis saavuttamatta.

5.4

Vahvistettu suositus — Komitea toistaakin suosituksensa (25), jonka mukaan kyseistä EU:n tukiosuutta tulisi korottaa vuonna 2008 tehtävän EU:n talousarvion tarkistuksen yhteydessä aluksi puolella eli noin kolmeen prosenttiin Barcelonassa tavoitteeksi asetetuista kokonaisinvestoinneista. Tämä on erityisen tärkeää senkin johdosta, että perusteilla on Euroopan teknologiainstituutti ja että ilmastoa vahingoittamattoman kestävän energiahuollon varmistamiseksi tarvitaan pikaisesti lisää t&k-toimintaa. Tämä olisi unionilta erityisen tehokas toimenpide, jonka avulla voitaisiin nopeuttaa yhä tärkeämmäksi käyvien Lissabonin ja Barcelonan tavoitteiden saavuttamista ja ratkaista edellä mainitut ongelmat nykyistä tehokkaammin ja ripeämmin.

5.4.1

Kilpajuoksu Kiinan kanssa — Kyseisten alojen tutkimustoiminta kasvaa nopeasti mm. Kiinassa, ja Euroopan on tehtävä kaikkensa säilyttääkseen markkina-asemansa maailmanlaajuisesti tärkeää ja tarpeellista teknologiaa koskevassa kansainvälisessä kilpailussa. Niin kauan kuin EU ja jäsenvaltiot eivät vielä hoida omaa osuuttaan itse asettamiensa Barcelonan tavoitteiden rahoituksesta, ei kuitenkaan ole poliittisesti kovinkaan uskottavaa vaatia tarvittavia investointeja yksityiseltä sektorilta.

5.4.2

Jäsenvaltioiden antama perusrahoitus — Jäsenvaltioiden tulisi ainakin huolehtia yliopistojensa ja tutkimuslaitostensa riittävästä perusrahoituksesta, jotta ne voivat hyödyntää toivotussa määrin mahdollisuutta saada osarahoitusta seitsemännestä TTK-puiteohjelmasta.

5.5

Valtiontukea koskevat yhteisön puitteet — EU:n tukioikeutta tulisi muotoilla siten, että jäsenvaltioille tarjotaan kannusteita ja annetaan riittävä toimintavapaus tukea entistä voimakkaammin, tehokkaammin ja hallinnollisessa mielessä sujuvammin yliopistojen, tutkimusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehityssuunnitelmia sekä näiden toimijoiden tarpeellista verkottumista. Tulisikin tutkia tarkoin, tukevatko ”Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle” (26) todella näitä tavoitteita.

5.6

Jäsenvaltioiden budjettilainsäädäntö — Jäsenvaltioiden budjettilainsäädäntöjen tulisi mahdollistaa t&k-toimien tukemisessa määrärahojen joustava peruminen tai siirtäminen sen mukaan, miten hankkeet ovat edenneet. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että osoitettuja varoja voitaisiin siirtää seuraavalle kalenteri- tai varainhoitovuodelle.

5.7

Tieteellisen infrastruktuurin kehittäminen — Lisäksi komitea on suosittanut useasti (27), että selvästi nykyistä suurempi osa yhteisön rakennerahastovaroista käytettäisiin tieteellisen infrastruktuurin kehittämiseen. Myös Euroopan investointipankin varoista olisi tässä yhteydessä suurta hyötyä.

5.8

Pk-yritysten potentiaali — Pk-yritysten ja etenkin uusien yritysten innovointimahdollisuuksia on vahvistettava edelleen. Yleisesti ottaen teollisuutta on kannustettava nykyistä enemmän asianomaisiin investointeihin. Komitea korostaa EU:n ohjelmaa ”Monivuotinen ohjelma yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hyväksi” koskevia suosituksiaan (28) sekä tässä yhteydessä erityisen tärkeää osaamiseen perustuvan talouden tukemista. EU:n kaikista yrityksistä 98 prosenttia on pk-yrityksiä, joten niiden innovointikyvyn vahvistaminen on erityisen tärkeää. (Komitea pitää tervetulleena, että seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa pk-yritysten t&k-toimintaan varataan 1,3 miljardia euroa.) Pk-yritysten toimintaa vaikeuttavia voimassa olevia säännöksiä tulisi tarkistaa, ja mahdollisuuksien mukaan niiden byrokraattisuutta tulisi karsia. Lisäksi viranomaiset voisivat helpottaa tukimahdollisuuksien hyödyntämistä nk. bisnesenkelien avulla. Eurooppa voi ottaa oppia myös muiden valtioiden tällä alalla harjoittamasta tukipolitiikasta.

6.1

Viittaus muihin, aiemmin annettuihin asiakirjoihin — Tässä yhteydessä komitea viittaa ensinnäkin kahteen komission hiljattain aiheesta ”innovaatio” julkaisemaan tiedonantoon (29) sekä erinomaiseen Ahon raporttiin (30). Komitea viittaa myös omaan lausuntoonsa aiheesta ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen” (31), jossa esitetyt kannanotot ovat pitkälti yhtenevät tämän lausunnon kanssa. Siinä käsitellään kuitenkin monia tässä esiin nostettuja kysymyksiä seikkaperäisemmin.

6.2

Innovointi on enemmän — Komitea vahvistaa olevansa samaa mieltä edellä mainittujen asiakirjojen kanssa ja toteaa niiden täydennykseksi, että edistys ja innovointi eivät perustu pelkästään tieteeseen ja tekniikkaan vaan myös tämän tiedon soveltamiseen uusissa, paremmissa prosesseissa ja tuotteissa, uudenlaisissa liiketoimintamalleissa ja johtamismenetelmissä. Tarvitaan siis innovatiivista yrittäjähenkeä ja yrittäjäaloitteita. Edistys ja innovointi perustuvat myös uudenlaisiin palveluihin, terveydenhuollon edelleen kehittämiseen ja yleensä sosiaalisten kysymysten parempiin ratkaisuihin — esimerkkinä vaikkapa komitean tarkastelema joustoturvan käsite (32).

6.3

Innovointi: askel tuntemattomaan — Innovointi merkitsee myös sellaisten uusien tekniikoiden, menetelmien, organisaatiotapojen, liiketoimintamallien, koulutusmallien yms. kehittämistä ja toteuttamista, joita aiemmin ei ole otettu huomioon. Tästä syystä niiden toimivuus selviää yleensä vasta jälkikäteen, kun niitä on testattu käytännön kilpailussa.

6.4

Selkeät säännökset — Säännökset laaditaan kuitenkin olemassa olevan tiedon perusteella. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että ne tarjoavat riittävästi toimintavapautta eli että niiden yhteydessä voidaan ottaa tarvittavassa määrin huomioon monimuotoisuus ja vaihtelevuus, jotta myös uudet, ennen kokeilemattomat ideat voidaan toteuttaa eikä niitä tukahduteta jo alkuunsa tai anneta kuihtua hiljaa pois, koska ne eivät sovi voimassa olevan sääntelyn mukaiseen muottiin. Kaikissa säännöksissä on siis kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikkia periaatteellisia kysymyksiä käsitellään ja säädellään, mutta vältetään asettamasta liian yksityiskohtaisia määräyksiä. Ylisääntely ja liialliset rajoittavat säännökset, olivatpa ne kuinka hyvää tarkoittavia tahansa, vaikeuttavat ja estävät innovointia. Komitea kannattaakin kaikkia pyrkimyksiä sääntelyn yksinkertaistamiseksi ja turhien tai tarpeettoman rajoittavien säännösten poistamiseksi. Tämä helpottaisi myös alan asiantuntijoiden hallinnollista taakkaa (ks. jäljempänä). Lisäksi on syytä muistaa, ettei yksittäisten toimijoiden tekemien virheiden tulisi johtaa kaikkien ylisääntelyyn.

6.5

Tutkimuksen vapaus — Toistettakoon vielä kerran: innovointi edellyttää yrittäjien riittävää toimintavapautta. Tutkimuksen vapaus — joka tarkoittaa myös vapautta asiaankuulumattomista, rajoittavista (33) tai jopa ideologisista säännöistä — on luovan tieteen sekä uusien löytöjen ja keksintöjen perusedellytys. Tämä seikka ei kuitenkaan vaikuta eettisiä kysymyksiä koskevien oikeudellisten sääntöjen asettamiin rajoituksiin eikä siihen, että myönnettyjä tukirahoja tulee käyttää asianmukaisesti.

6.6

Lausunto CESE 1566/2006 — Lisää tärkeitä näkökohtia on edellä kohdassa 5.1 mainitussa lausunnossa (34). Komitea vahvistaa painokkaasti kyseisessä lausunnossa esittämänsä kannanotot. Lausunnon kohdissa 4.7–4.11 esitetään suosituksia seuraavista myös tässä yhteydessä relevanteista kysymyksistä: luonnon tuntemisesta innovatiiviseen tuotteeseen ja prosessiin sekä innovatiivisiin palveluihin, liikkuvuuden parantaminen akateemisen maailman ja teollisuuden välillä, julkisesti saatavilla olevat tiedotusjärjestelmät, klusterit, uudet yritykset, perustutkimus, innovatiiviset tuotteet, julkiset hankinnat, teollis- ja tekijänoikeudet ja tarvittava yhteisöpatentti, patentin julkaiseminen ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa keksinnön uutuutta, sekä kieliongelmat ja uusien jäsenvaltioiden erityistilanteet.

6.6.1

Teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu — Eurooppalainen yhteisöpatentti. Tässä yhteydessä on vielä erikseen korostettava teollis- ja tekijänoikeuksien riittävän suojelun merkitystä (35). Yrittäjien tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja innovointiin tekemien investointien on oltava kannattavia, eikä oikeuksien suojan saavuttamisen ja säilyttämisen aiheuttama taloudellinen eikä oikeudellis-hallinnollinen taakka saa haitata Euroopan taloudellista suorituskykyä maailmanlaajuisiin kilpailijoihin verrattuna. Tästä käy ilmi myös eurooppalaisen yhteisöpatentin (ja siihen liittyvän nk. armonajan) pikainen tarve.

7.1

Arvokkain resurssi — Tällä kohdin komitea viittaa erityisesti aihetta koskevaan lausuntoonsa (36), johon sisältyvät kannanottonsa se vielä vahvistaa ja joita se korostaa. Komitea on aiemminkin todennut, että henkilöresurssit ovat tietämyksen ja innovaation haavoittuvin ja arvokkain resurssi. Tärkein tehtävä on motivoida lahjakkaita nuoria tieteelliseen tai tekniseen koulutukseen ja myös tarjota heille paras mahdollinen alan koulutus.

7.2

Oppilaitosten laatu (ks. kohta 4) — Alan oppilaitosten määrä, varustus ja laatu ovat ratkaiseva edellytys sille, että osaavia tutkijoita, insinöörejä ja opettajia saadaan tarpeeksi. On siis luotava tai säilytettävä tarpeeksi korkealaatuista opetusta tarjoavia ja hyvin varustettuja, kiinnostavia yliopistoja ja ennen kaikkea myös teknisiä korkeakouluja. Opettajakunnan on oltava huipputasoa, ja tutkimuksen ja opetuksen välillä on oltava kiinteä yhteys (37). Oppilaitosten on pystyttävä selviytymään kilpailussa Yhdysvaltojen ja muiden Euroopan ulkopuolisten maiden parhaiden yliopistojen kanssa ja oltava myös riittävän houkuttelevia, jotta niihin saadaan parhaita opiskelijoita Euroopan ulkopuolisista maista.

7.3

Yhteiskunnan vastuu — Koska yhteiskunta ja samalla yksittäiset tutkijat panostavat toivottavana pidettävän laajan ja vaikean perus- ja erityisosaamisen hankkimiseen, yhteiskunnalla — jota poliittiset päättäjät edustavat — on vastuu hyödyntää näitä sijoituksia parhaalla mahdollisella tavalla. Vastuuseen kuuluu siitä huolehtiminen, että koulutetuille tutkijoille on tarjolla asianmukaisia työtilaisuuksia sekä mahdollisuuksia kehittää itseään, edetä urallaan tarkoituksenmukaisesti ja valita kiinnostavia suuntautumisvaihtoehtoja ilman ammatillisille syrjäpoluille tai umpikujaan joutumisen vaaraa. Pätevien tutkijoiden ja insinöörien työttömyys, alipalkkaus tai työskentely muissa kuin koulutustaan vastaavissa tehtävissä on kansantaloudellisten investointien tuhlausta, ja se säikyttää uuden sukupolven osaajien parhaimmistoa niin, että sen kiinnostus tiede- ja tekniikka-aloihin häviää tai se päättää lähteä Euroopasta. Liiallinen byrokratiakin (ks. kohta 7.7) on resurssien vääränlaista käyttöä.

7.4

Lahjakkuuksien kehittäminen — Tavoitteena on tarjota ihmisille yleensä ja siis myös kaikille yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten työntekijöille parhaat mahdolliset edellytykset kehittää itseään ja oma-aloitteellisuuttaan lahjakkuutensa, suorituskykynsä ja luovuutensa mukaisesti. Tavoitteena on niin ikään luoda sellainen yhteiskunnallinen ympäristö, joka mahdollistaa perheen perustamisen sekä palvelee ja edistää työntekijöiden luomiskykyä. Tämä edellyttää kuitenkin myös sitä, että tällaisesta koulutuksesta ja tuesta nauttivien nuorten tulee puolestaan tehdä parhaansa ja hyödyntää hankittua osaamista ja taitoja velvollisuudentuntoisesti, sitoutuneesti ja mahdollisimman hyvin. Nämä ovat erittäin tärkeitä sosiaali- ja perhepolitiikkaan, yritystoiminnan opetukseen ja yleisesti johtamiskulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Kyseisillä aloilla tunnustetaan nykyään työ- ja perhe-elämän mielekkään tasapainon merkitys luovuudelle ja tuottavuudelle (38).

7.5

Osaajien kartoittaminen ja arviointi  (39) — Huippukykyjä ja -saavutuksia ei voida hallinnoida jäykillä arviointikaavioilla, ja niihin liittyy sitä paitsi myös väärinkäytösten mahdollisuus. Ongelmallista on esimerkiksi sellaisten tiedekirjoittajien käyttäytyminen, jotka lainaavat julkaisuissaan ensisijaisesti toisiaan ja muodostavat nk. sitaattikartelleja parantaakseen asemiaan kaavamaisissa arvioinneissa. Julkaisujen, siteerausten tai patenttien lukumäärä tai muut sellaiset tunnusluvut eivät yksinään ole riittäviä tai luotettavia arviointiperusteita. Tärkeitä tekijöitä ovat myös laatu, uutuusarvo ja merkittävyys. Lisäksi tulee muistaa, että toisinaan juuri uraauurtavimpien saavutusten tai keksintöjen tunnistaminen, tunnustaminen, hyödyntäminen ja niihin viittaaminen kirjallisuudessa on tapahtunut tietyllä viiveellä. Persoonallisuuden ja saavutusten kaikkien eri ilmenemismuotojen ja ulottuvuuksien arvioinnissa tarvitaankin sen alan, jolla saavutukset on tehty tai ovat odotettavissa, merkittävien edustajien monipuolista kokemusta ja henkilökohtaista arvostelukykyä. (Tällöinkään ei voida sulkea täysin pois virhearvioinnin mahdollisuutta.)

7.6

Päätöksentekoprosesseihin osallistuminen — Lisäksi kokeneiden asiantuntijoiden ja tieteen ja tekniikan alojen osaajien tulee voida osallistua nykyistä tiiviimmin tärkeiden tutkimuspoliittisten, yrittäjyyttä koskevien ja innovaatiopoliittisten päätöksen tekoon sekä alan hallinnollisiin toimiin. Ensimmäinen ja hyvin rohkaiseva askel tähän suuntaan on Euroopan tutkimusneuvoston perustaminen. Komitea on ilmaissut sille voimakkaan tukensa (40). Kuitenkin myös unionin (erityisesti komission) ja jäsenvaltioiden toteuttamaan tutkimus- ja innovointitukien hallinnointiin tulee nivoa riittävästi erityisalojen asiantuntemusta. Mukaan tulisi saada etenkin menestyneitä nuoria insinöörejä ja tutkijoita. Tutkimuksen ja innovoinnin tukemisen tulee olla muutakin kuin vain hallinnollista.

7.7

Liiallisten omaan alaan kuulumattomien tehtävien karsiminen — Tutkiminen, kehittäminen ja keksiminen sekä tiedon työstäminen ja eteenpäin välittäminen on aikaa vievää henkistä ja laboratoriossa tehtävää työtä, joka vaatii ajoittain häiriötöntä keskittymistä ja ajatustyötä. Komitea on vuodesta 2000 alkaen toistanut useassa yhteydessä (41), että ylimääräisen hallintotyön jatkuva lisääntyminen, hakemus- ja arviointitoimet sekä selvitysten kirjoittaminen eli yleensä byrokratia yms. vievät leijonanosan monien asiantuntijoiden työajasta. Se on pois heidän varsinaisesta työskentelystään ja heikentää juuri huippuosaajien innovointi- ja suorituskykyä. Tällaista väärää kehityssuuntaa arvostellaan yhä laajemmin myös tiedotusvälineissä (42). Komitea on tyytyväinen komission aikeisiin kiinnittää tähän asiaan huomiota ja karsia ylimääräisiä tehtäviä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Tässä yhteydessä tulee huomata, ettei vaatimus asiantuntijoiden mahdollisuudesta osallistua päätöksentekoprosesseihin ole ristiriidassa hallinnollisten velvoitteiden vähentämistarpeiden kanssa vaan voi vieläpä edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Konkreettisena tavoitteena tulisi olla, että erilaisten tukilähteiden, kumppanuusorganisaatioiden, verkostojen sekä valvonta- ja hyväksyntäelinten lukuisia hakemus-, raportointi- ja seurantamenettelyjä yhtenäistetään ja yhdistetään. Se lisäisi huomattavasti myös avoimuutta.

7.8

Aivovienti ja liikkuvuus — Insinöörin tai tutkijan ammatti edellyttää perustellusti (ks. myös kohta 4.1.5) liikkuvuutta ja joustavuutta. Tämä ei saa kuitenkaan vaikeuttaa tutkijan tai insinöörin henkilökohtaisia tai hänen perheensä elinolosuhteita tai heikentää sosiaaliturvaa (43) eikä ajaa parhaita pois Euroopasta. Euroopan työolojen on oltava riittävän houkuttelevia, jotta näin ei kävisi ja jotta huippukoulutettujen osaajien liikkuvuus olisi kaiken kaikkiaan ainakin tasapainossa. Myös eräät jäsenvaltiot ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa EU:n sisällä mahdollisesti tapahtuvasta yksipuolisesta aivoviennistä. Komitea on jo useaan otteeseen suosittanut (ks. myös kohta 5.7), että nykyistä huomattavasti suurempi osa EU:n rakennerahastovaroista käytettäisiin tieteellisen infrastruktuurin kehittämiseen, jotta kaikkiin jäsenvaltioihin saataisiin kiinnostusta herättäviä tutkimuslaitoksia. Ne houkuttelisivat halukkaita osaajia palaamaan ja voisivat myös liittyä verkostoihin.

7.9

Yrittäjän ammatinkuva — Tutkimus- ja kehittämistyön soveltaminen siten, että tuloksena on innovatiivisia tuotteita ja prosesseja, on oma ongelmakenttänsä. Lissabonin tavoitteissa ei turhaan vaadita, että kaksi kolmannesta tutkimustyön rahoituksesta tulisi saada teollisuudelta. Aivan erityistä huomiota tulee siis kiinnittää myös siihen, että yrittäjän ammatinkuvaa arvostettaisiin entistä enemmän ja heidän tärkeää merkitystään innovoinnissa, talouden kehittämisessä ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin parantamisessa korostettaisiin. ETSK toimii EU:n ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhdistävänä siltana. Tässä tarkoituksessa komitea on asettanut tulevan työohjelmansa keskeiseksi aiheeksi ihmiskasvoisen yrittäjyyden. Lissabonin strategian tavoitteet voidaan lopulta saavuttaa vain sellaisen vastuullisen ja energisen yrittäjyyden avulla, jolla on mahdollisimman hyvät kehittymismahdollisuudet.

1)

WMO:n/UNEP:n perustaman hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) selvitys Climate Change 2007: The Physical Science Basis — Summary for Policy Makers

2)

61 tutkijan allekirjoittama avoin kirje (http://www.lavoisier.com.au/papers/articles/canadianPMletter06.html) Kanadan pääministerille.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/27

1.1

ETSK panee merkille vihreän kirjan mutta suhtautuu epäilevästi siihen, pystytäänkö esitetyn lähestymistavan avulla saamaan aikaan korkeatasoinen ja yhtäläinen kuluttajansuoja kaikkialla EU:ssa. Tällaisen suojan varmistaminen yksinkertaistetun, johdonmukaisen ja yhä tehokkaammin toteutettavan kuluttajansuojasäännöstön avulla on ollut useaan otteeseen esillä kuluttajansuojaa käsittelevissä ETSK:n lausunnoissa. Säännöstön tarkistamisprosessissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että kyseinen tavoite saattaa olla vaikea saavuttaa. Säännöstön tarkistamisprosessissa onkin kyse säädöskäytännön parantamisaloitteen käytännön toimeenpanosta. Toimeenpanolla tulee olla selkeä perusta ja tavoitteet, joista mukana olevat osapuolet ovat sopineet etukäteen.

1.2

Yhteisön tarkistetulle kuluttajansuojasäännöstölle tulee luoda aito demokraattinen oikeutus sekä selkeä oikeudellinen ja käsitteellinen perusta.

1.3

ETSK pitäisi erityisen tervetulleena säännöstön periaatteiden soveltamista nopeasti kasvavaan ja puutteellisesti säänneltyyn digitaaliseen ympäristöön.

1.4

ETSK katsoo, että kuluttajapolitiikka on paitsi kiinteä osa EU:n sisämarkkinastrategiaa myös merkittävä kansalaisuutta vahvistava tekijä. Komitea kannattaa sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden soveltamista kuluttajalainsäädäntöön. Alan sääntöjen yhdenmukaistamisehdotusten tueksi tulisi aina tehdä asianmukainen vaikutusarviointi, ja ehdotusten tavoitteena tulisi olla nykyisten sääntöjen yksinkertaistaminen ja selventäminen.

1.5

Etusijalle tulisi asettaa täytäntöönpanon parantamista koskevat toimenpiteet sekä selkeiden ja yksinkertaisten oikaisumenettelyjen käyttöönotto tai tehostaminen.

1.6

ETSK kannustaa komissiota ottamaan huomioon komitean huhtikuussa 2006 aiheesta ”Kuluttajapolitiikan oikeudellinen kehys” antaman lausunnon (1), jossa ehdotetaan, että kuluttajapolitiikan toimenpiteitä tulisi voida toteuttaa omana kokonaisuutenaan eikä vain sisämarkkinoiden rakentamisen ”sivutuotteena”.

1.7

Kuluttajalainsäädännön EU:n laajuisessa yhdenmukaistamisessa pääperiaatteena tulee olla, että kuluttajansuoja asetetaan tasolle, jolla se on parhaan ja korkeatasoisimman suojan tarjoavissa jäsenvaltioissa. Mahdollisen laaja-alaisen säädöksen tulisi perustua mahdollisimman korkeisiin standardeihin, ja tarvittavassa alakohtaisessa integroinnissa tulisi keskittyä teknisten seikkojen selventämiseen. Laaja-alainen säädös voisi kuitenkin sisältää täysin yhdenmukaistettuja sääntöjä erityiskysymyksistä. Ne voisivat koskea esim. kaupan peruuttamisoikeutta ja kuluttajan määritelmää sekä oikeuksia loukkaavia ehtoja, toimittamista ja kuluttajan oikeutta hyvitykseen. Muilta osin määriteltäisiin yhdenmukainen vähimmäistaso. On toivottavaa, että komissio ja kaikki jäsenvaltiot pitäisivät tätä parhaana lähestymistapana.

2.1

Komissio hyväksyi kauan odotetun vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön (kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön) tarkistamisesta vuoden 2007 helmikuun alussa. Tämä päätti tarkistusprosessin nk. määritysvaiheen. Komissio haluaa koota näkemyksiä yhteisön nykyisen kuluttajansuojalainsäädännön yksinkertaistamisen, modernisoinnin ja yhdenmukaistamisen eri vaihtoehdoista. Sen mielestä niin kuluttajat kuin yrityksetkin voivat hyötyä nykyisen lainsäädännön vahvuuksien ja puutteiden analysoinnista ja sen asianmukaisesta tarkistamisesta. Lisäksi komissio katsoo, että tarkistus tarjoaa oivan tilaisuuden johdonmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä ja parantaa yleisesti EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä, joka on paikoin 20 vuotta vanhaa. Tässä yhteydessä tulee erityisesti paikantaa — toissijaisuusperiaatetta noudattaen — sääntelyn erot ja selvittää, aiheuttavatko ne kuluttajille ja yrityksille sisämarkkinaesteitä. Käsillä olevassa lausunnossa keskitytäänkin tarkastelemaan sitä, millä tavoin kuluttajansuojasäännöstön perusteemat käsitetään ja esitetään. Toistaiseksi komissio on esittänyt vain muutosvaihtoehtoja.

2.2

Kulutuksen osuus Euroopan unionin BKT:sta on 58 prosenttia, mutta kulutus jakautuu 27 valtion kuluttajamarkkinoiden kesken. EU:n sisämarkkinat voisivat olla maailman suurimmat, ja komissio onkin kuvaillut strategiaansa nukkuvan jättiläisen — vähittäiskaupan yhteismarkkinoiden — herättämiseksi (2). Komission määritelmän mukaan sen kuluttajapolitiikan avulla ”— varmistetaan korkeatasoinen ja yhtenäinen suoja kaikille EU:n kuluttajille riippumatta siitä, missä he asuvat, mihin he matkustavat tai missä he tekevät ostoksia EU:n alueella, ja suojataan heitä heidän turvallisuuteensa ja taloudellisiin etuihinsa kohdistuvilta riskeiltä ja uhkilta” sekä ”— lisätään kuluttajien valmiuksia puolustaa omia etujaan” (3).

2.3

Tavoitetta, jonka mukaan kuluttajien oikeuksia koskevaa yhteistä kehystä tulee soveltaa EU:ssa johdonmukaisesti, kannatetaan laajasti. Tällainen kehys takaisi kaikille kuluttajille selkeät ja yhtäläiset oikeudet ja suojelun sekä loisi tavaroiden ja palvelujen tuottajille tasapuoliset toimintaolosuhteet. Kuluttajien oikeuksia käsittelevässä vihreässä kirjassa todetaan selvästi, että tässä asiassa edistys on ollut hidasta ja hajanaista ja että sitä ovat haitanneet monenkirjavat maakohtaiset päätavoitteet ja poikkeukset. Yhteisen kuluttajansuojakäsityksen muodostamisesta on tullut yhä hankalampaa, kun unioniin on liittynyt uusia jäsenvaltioita — mikä on sinänsä tervetullutta. Komission näkemyksen mukaan yhteisön kuluttajansuojasäännöstön kaavailtu tarkistus voisi selventää ja yhtenäistää nykyisiä direktiivejä ja tehostaa niiden soveltamista. Monet kuluttajajärjestöt katsovat kuitenkin, että tarkistus myös herättää kysymyksiä koko kuluttajapolitiikan suunnasta.

2.4

Tarkistuksen piiriin kuuluvat direktiivit koskevat monenlaisia kuluttajasopimuslainsäädännön kysymyksiä. Niitä ovat kotimyynti, kiinteistöjen osa-aikaiset käyttöoikeudet, valmismatkat, etämyynti, tavarakauppa ja kohtuuttomat sopimusehdot. Tarkistus ei kuitenkaan kata kaikkia kuluttajansuojadirektiivejä, sillä osa niistä on liian tuoreita tarkistettaviksi tai koskee kysymyksiä, joita komissio tarkastelee muissa yhteyksissä. Kiinteistöjen osa-aikaisesta käyttöoikeudesta annetun direktiivin on vihreässä kirjassa todettu tarvitsevan kiireesti tarkistusta, ja tarkistettu direktiivi saataneen lähiaikoina. Digitaalinen ympäristö on yksi merkittävä uusi ala, jonka sisällyttämistä kuluttajansuojasäännöstön periaatteisiin pidetään tarpeellisena. Se kuvastaa sähköisen kaupankäynnin globaaleja haasteita.

2.5

Komissio on tarkastellut direktiivejä seuraavin keinoin:

2.6

Kuluttajansuoja-alan vakiintunut termistö saattaa aiheuttaa hämmennystä, joten heti alkuun on paikallaan selostaa eräitä avainkäsitteitä. ”Vähimmäistason yhdenmukaistaminen” tarkoittaa sitä, että direktiivissä säädetään vähimmäisvaatimuksista, joita jäsenvaltioiden on noudatettava. Tällöin jäsenvaltio voi asettaa tiukempia vaatimuksia kuin direktiivissä säädetään. ”Mahdollisimman pitkälle viety (tai täydellinen) yhdenmukaistaminen” tarkoittaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava direktiivin vaatimuksia niitä ylittämättä (”vähimmäis- ja enimmäistason yhdenmukaistaminen”). Monet kuluttajajärjestöt katsovat siis, että täydellinen yhdenmukaistaminen tarkoittaa vähimmäistasoista kuluttajansuojaa ja että vähimmäistason yhdenmukaistaminen tarjoaa mahdollisuuden paljon korkeampitasoiseen suojeluun.

2.7

Vihreän kirjan julkaisuun päättyi komission tarkistusprosessin suuntaa-antava vaihe. Se pyysi kommentoimaan vihreää kirjaa toukokuun 15 päivään 2007 mennessä. Parhaillaan komissio analysoi sidosryhmien vastauksia. Se aikoo laatia tiivistelmän esitetyistä näkemyksistä ja päättää, tarvitaanko tässä yhteydessä säädöstä. Tämä työ kestää kuitenkin muutamia kuukausia. Mahdollisen säädösehdotuksen yhteydessä tehdään vaikutustenarviointi. ”Prosessin päätyttyä pitäisi ihannetilanteessa olla mahdollista vakuuttaa EU:n kuluttajille, että olivatpa he missä tahansa EU:n alueella ja tekivätpä he ostoksensa missä tahansa, sillä ei ole mitään eroa: kuluttajan perusoikeudet ovat samat” (4).

3.1

Vihreän kirjan tavoitteena on luoda edellytykset sidosryhmien näkemysten kokoamiselle yhteisön kuluttajansuojasäännöstön tarkistamiseen liittyvistä toimintavaihtoehdoista ja eräistä muista erityiskysymyksistä. Pääkysymyksinä mainitaan seuraavat:

3.2

Komissio esittää aiemman työnsä perusteella kaksi rakentavaa vaihtoehtoa kuluttajansuojasäännöstön tarkistamiseen sovellettavaksi strategiaksi.

3.3

Lisäksi vihreässä kirjassa mainitaan lyhyesti kolmas toimintavaihtoehto, jonka mukaan lainsäädäntötoimia ei toteutettaisi lainkaan. Tässä yhteydessä korostetaan kuitenkin, että nykyiset ongelmat jäisivät ratkaisematta ja jäsenvaltioiden sääntelyn hajanaisuus saattaisi lisääntyä.

3.4

Seuraavaksi vihreässä kirjassa käsitellään laaja-alaisen säädöksen mahdollista soveltamisalaa. Komissio esittää kolme vaihtoehtoa:

3.5

Seuraava vihreässä kirjassa käsitelty aihe — yhdenmukaistamisaste — on monille kuluttajansuojasäännöstön tarkistuksen ratkaiseva kysymys. Tätä nykyä jäsenvaltiot voivat tarjota direktiiveissä säädettyä korkeatasoisempaa kuluttajansuojaa. Tätä kutsutaan vähimmäistason yhdenmukaistamiseksi. Kuluttajansuoja-asioiden saama huomio ja painoarvo vaihtelevat huomattavasti eri jäsenvaltioissa, mikä hämmentää toisinaan kuluttajia ja jarruttaa yritysten intoa rajatylittävään markkinointiin. Vihreässä kirjassa esitetään pohdittavaksi kaksi toimintavaihtoehtoa:

—

yleinen lähestymistapa lainsäädäntöön

—

laaja-alaisen säädöksen soveltamisala

—

yhdenmukaistamisaste.

4.1

ETSK on jo vuosia ilmaissut lausunnoissaan ja muussa toiminnassaan tukevansa EU:n kuluttajapolitiikan päätavoitetta eli korkeatasoisen, yhdenmukaisen ja yhtenäisen kuluttajansuojan tarjoamista kaikille. Komitea kannattaa myös toista tavoitetta, jonka mukaan kuluttajien tulee voida tehdä tietoisia valintoja esteettömillä markkinoilla. Vihreän kirjan rakenne paljastaa väistämättä näiden kahden tavoitteen täysimääräiseen saavuttamiseen liittyvät piilojännitteet.

4.2

On jo käynyt selväksi, että nykymuotoisen kuluttajansuojasäännöstön perusteella toimimista ei tulisi pitää pitkän aikavälin vaihtoehtona. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen erilaisuus, määritelmien hajanaisuus, voimassa olevan lainsäädännön soveltamisen ja toteutuksen huomattavat erot sekä valitus- ja oikaisumenetelmien epäselvyys — tai täydellinen puuttuminen — luovat kukin omalta osaltaan esteitä yhteismarkkinoille.

4.3

Ilmeistä on myös, että komissio pitää tarkistusta mahdollisuutena tarkastella eräitä tähän mennessä perustavanlaatuisina pidettyjä kuluttajapolitiikan näkökohtia ja tutkia, sopivatko ne yhteen dynaamisten ja etenkin globalisaatiota ajatellen kilpailukykyisten yhteismarkkinoiden kanssa. Tässä mielessä tarkistuksella on yhtymäkohtia muihin Lissabonin toimintasuunnitelman toteuttamisen johdosta tehtäviin tarkistuksiin. Jotkut pitävät korkeatasoista ja yhtenäistä kuluttajansuojaa erottamattomana osana Euroopan sosiaalimallia. Painotuksen siirtämistä kohti EU:n kuluttajapolitiikan uudelleenmäärittelyä siten, että se edistää tehokkaasti EU:n kahta päätavoitetta — talouskasvua ja työllisyyttä sekä Euroopan ja sen kansalaisten välisen yhteyden palauttamista –, saatetaan pitää kyseisen mallin kannalta haasteellisena (6).

4.4

Tehtävä on vaikea, mutta ETSK suhtautuu myönteisesti kuluttajansuojasäännöstön tarkistukseen ja kannattaa komission tavoitteita karsia sisämarkkinoiden esteitä siten, että samalla säilytetään korkeatasoinen kuluttajansuoja. Komitea katsoo kuitenkin, ettei ponnisteluja pidä rajata vain nyt tarkasteltaviin kahdeksaan direktiiviin, vaan niiden on katettava vähintään ne 22 direktiiviä, jotka sisältyvät komission toukokuussa 2003 laatimaan luetteloon.

4.5

Komitea toivoo voivansa osallistua aktiivisesti tähän keskusteluun ja vahvistaa sisämarkkinoita kaikkien sidosryhmien — kuluttajien, ammattilaisten, yritysten ja kansalaisten — eduksi.

5.1

Vihreässä kirjassa otetaan esille monitahoisia poliittisia, periaatteellisia ja lainsäädännöllisiä kysymyksiä. Jäsenvaltiot ovat itse luoneet kuluttajalainsäädäntöjen muodostaman kokonaisuuden, jonka pääperiaatteet ovat usein yhtenevät mutta jonka yksityiskohdat ja soveltaminen vaihtelevat. Vihreään kirjaan liittyvä laaja ja järjestelmällinen kuuleminen kuvastaa näiden kysymysten mutkikkuutta. Tällaisissa yksityiskohtaisissa puitteissa pyydetään kommentteja sadoilta sidosryhmäorganisaatioilta, jotka haluavat saada näkemyksensä yleiseen tietoisuuteen. ETSK kommentoi käsillä olevassa lausunnossaan kuitenkin vain asiaan liittyviä keskeisiä poliittisia kysymyksiä ja katsoo samaan tapaan kuin etämyyntidirektiivistä antamassaan lausunnossa (komission tiedonannosta KOM(2006) 514 lopullinen 21. syyskuuta 2006 annettu lausunto INT/334), että tarkistettaviin direktiiveihin on otettava kantaa tapauskohtaisesti.

5.2

Päätavoitteena tulisi olla nykyisten direktiivien yhteensovittaminen ja puutteiden korjaaminen.

5.3

Lähitulevaisuudessa kuluttajansuojasäännöstö perustunee pitkälti vähimmäistason yhdenmukaistamiseen yhdistettynä jäsenvaltioiden sellaiseen rakentavaan lähestymistapaan, että ne omaksuvat kuluttajansuoja-asioissa vähimmäistasoa johdonmukaisesti korkeammat standardit. Jäsenvaltiot haluavat monista (erilaisista) sosiaalisista ja taloudellisista syistä pitää kuluttajansuojan nykyisellä tasolla tai muuttaa sitä harkitusti ja omaan tahtiinsa. Tällainen näkökanta on toissijaisuusperiaatteen mukainen ja paljon helpompi sovittaa yhteen sen kanssa. Samalla kuitenkin tunnustetaan se näkemys, että erilaisilla kuluttajaryhmillä on kaikkialla EU:ssa nykyisin heikko suoja tai heikot mahdollisuudet hakea oikaisua ja että toimia tarvitaan sekä EU-tasolla että jäsenvaltioissa.

5.3.1

Edellä esitetty ei tarkoita sitä, etteikö tarkoin määritellyillä aloilla, joilla sisämarkkinoiden toteutuminen on muita intressejä tärkeämpää, voitaisi tapauskohtaisesti harkita mahdollisimman pitkälle menevää yhtenäistämistä, kunhan taataan mahdollisimman korkeatasoinen kuluttajansuoja turvautumalla mahdollisesti jopa asetukseen.

5.4

Tavoitteeksi on asetettu, että ohjakset olisivat kuluttajan käsissä siinä mielessä, että hän tuntee oikeutensa ja pystyy puolustautumaan tavaroiden tai palvelujen toimittajia vastaan ja saamaan virheet oikaistua. Tätä tavoitetta ei tule pitää vaihtoehtoisena EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen avulla proaktiivisesti toteutettavalle selkeälle kuluttajien suojelulle. Tiedottamisen ja suojelun välillä on hyvin suuri ero. Useimmissa liiketoimissa tavaran tai palvelun toimittaja on yleensä voimakkaammassa asemassa, ja kuluttajalainsäädännön keskeisenä tarkoituksena on vaalia ostajan oikeuksia.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/31

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/31

1.1

Energiasta on tullut keskeinen poliittinen kysymys, joka liittyy läheisesti kasvua ja työllisyyttä koskevaan Lissabonin strategiaan.

1.2

Lissabonin strategiassa keskeisellä sijalla on työpaikkojen lisääminen ja niiden laadun parantaminen. Markkinaolosuhteiden muuttuessa menetetään energia-alalla työpaikkoja. Samalla uudet energiaratkaisut voivat vauhdittaa laadukkaiden työpaikkojen luomista merkittävästi. Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat keskeisiä tekijöitä.

1.2.1

Työllisyyden lisäksi myös muut energiapolitiikan sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät näkökohdat ovat tärkeä osa Lissabonin strategiaa. Tähän kuuluu erityisesti korkealaatuisen julkisen palvelun tarjoaminen kohtuulliseen hintaan. Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten on voitava osallistua aktiivisesti energiapolitiikan kehittämiseen.

1.3

ETSK ja kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot ovat esittäneet seuraavat Lissabonin strategiaan liittyvät, energiapolitiikkaa koskevat suositukset (osaamisyhteiskunnalle muotoiltu energiapolitiikka):

1.4

Jotta energia-alalla saataisiin aikaan kiireellisesti tarvittavia muutoksia, innovaatiovauhtia on nopeutettava. Komitea kehottaa

2.1

ETSK:n on määrä laatia vuoden 2008 alussa yhteistyössä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa kokoava raportti kasvua ja työllisyyttä koskevista Lissabonin strategian painopisteistä. Tämä energiapolitiikkaa koskeva lausunto on osa mainittua raporttia. Se on laadittu yhteistyössä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa. Työskentelyyn osallistuivat erityisen aktiivisesti Ranskan, Italian ja Maltan talous- ja sosiaalineuvostot.

2.2

Käsillä oleva lausunto pohjautuu kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen (2005–2008) B jaksoon eli Euroopan kasvupotentiaalia lisääviin mikrotaloudellisiin uudistuksiin. Se liittyy erityisesti kilpailukyvyn vahvistamista (N:o 8), tutkimusta ja kehitystä (N:o 12), innovaatiota sekä tieto- ja viestintätekniikkaa (N:o 13) ja luonnonvarojen kestävää käyttöä (N:o 14) käsitteleviin suuntaviivoihin (1).

2.3

Eurooppa-neuvosto ilmaisi 23.–24. maaliskuuta 2006 Brysselissä pitämänsä kokouksen päätelmissä tyytyväisyytensä Euroopan parlamentin, alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean aloitteisiin lisätä yhteisön tason vastuunottoa (työllisyyttä ja kasvua koskevaan uudelleenkäynnistettyyn Lissabonin strategiaan liittyen). ”Eurooppa-neuvosto kannustaa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa jatkamaan työtään ja pyytää niitä toimittamaan vuoden 2008 alussa yhteenvedot kasvu- ja työllisyyskumppanuuden tukemiseksi” (puheenjohtajan päätelmien kohta 12).

2.4

Eurooppa-neuvosto toteaa: ”Kuvaavaa tilanteelle Euroopassa on kiihtynyt kansainvälinen kilpailu, ikääntyvä väestö, kohonneet energian hinnat sekä tarve taata energiahuollon varmuus” (puheenjohtajan päätelmien 7 kohta). Lisäksi se vahvistaa, että työllisyyttä ja kasvua koskevat yhdennetyt suuntaviivat vuosille 2005–2008 ovat edelleen voimassa. Niiden puitteissa se on sopinut ensisijaisia toimia edellyttävistä aloista, joita ovat panostaminen osaamiseen ja innovointiin, liiketoimintapotentiaali erityisesti pk-yrityksissä ja ensisijaisten ryhmien työllistäminen sekä Euroopan energiapolitiikan määrittelystä (kohta 16).

2.5

”Eurooppa-neuvosto toteaa, että Euroopalla on edessään useita energia-alan haasteita: öljy- ja kaasumarkkinoilla vallitseva ongelmallinen tilanne, kasvava riippuvuus tuonnista, monipuolistamisessa saavutetut rajoitetut tulokset, korkeat ja epävakaat energian hinnat, lisääntyvä maailmanlaajuinen energiankysyntä, tuottaja- ja kauttakulkumaita sekä kuljetusreittejä koskevat turvallisuusriskit, ilmastonmuutoksesta johtuvat kasvavat uhat, hidas edistyminen energiatehokkuuden alalla ja uusiutuvien energialähteiden käytössä, tarve avoimuuden lisäämiseen energiamarkkinoilla ja kansallisten energiamarkkinoiden yhdentymisen ja yhteenliittämisen jatkamiseen energiamarkkinoiden vapautumisen lähestyessä toteutumistaan (heinäkuu 2007) sekä energia-alan toimijoiden välisen koordinoinnin rajoittuneisuus samalla, kun tarvitaan laajoja investointeja energiainfrastruktuuriin” (kohta 43).

2.6

Vastauksena näihin haasteisiin ja komission vihreän kirjan ”— Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” pohjalta Eurooppa-neuvosto kannustaa kehittämään energiapolitiikkaa, jolla pyritään tehokkaaseen yhteisön politiikkaan, jäsenvaltioiden toimien johdonmukaisuuteen ja eri politiikanalojen toimien yhtenäisyyteen ja saavutetaan tasapainoisella tavalla toimitusvarmuuden, kilpailukyvyn ja ympäristön kestävyyden tavoitteet (kohta 44).

2.7

”Eurooppa-neuvosto korostaa, että mainitun johdonmukaisuuden saavuttamiseksi sekä EU:n sisäisissä että ulkoisissa politiikoissa energiapolitiikan on vastattava monien politiikanalojen vaatimuksiin. Osana kasvustrategiaa energiapolitiikka edistää avoimilla ja kilpailuun perustuvilla markkinoilla investointeja, teknologian kehittämistä sekä koti- ja ulkomaankauppaa. Energiapolitiikalla on vahvat siteet ympäristöpolitiikkaan, työllisyyteen, aluepolitiikkaan ja erityisesti liikennepolitiikkaan. Lisäksi ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikan merkitys energiapolitiikan tavoitteiden edistämisessä muiden maiden kanssa kasvaa jatkuvasti” (kohta 45).

2.8

Euroopan energiapolitiikan pitäisi perustua yhteisiin näkemyksiin pitkän aikavälin kysynnästä ja tarjonnasta sekä kaikkien energialähteiden etujen ja haittojen objektiiviseen ja avoimeen arviointiin, ja sen pitäisi osaltaan edistää tasapainoisella tavalla kolmen päätavoitteensa saavuttamista (kohdat 46 ja 47):

2.9

Näihin tavoitteisiin pyrittäessä Euroopan energiapolitiikan olisi

2.10

Komission on määrä esittää strateginen energiakatsaus säännöllisesti vuodesta 2007 alkaen. Komissio julkaisi ensimmäisen katsauksensa sekä Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille tarkoitetun tiedonannon aiheesta ”Energiapolitiikka Euroopalle” (”energiapaketti”) 10. tammikuuta 2007.

2.11

Komissio on asettanut Euroopan energiapolitiikalle kolme tavoitetta: torjua ilmastonmuutosta, edistää työllisyyttä ja kasvua sekä vähentää EU:n riippuvuutta kaasun ja öljyn tuonnista.

2.12

Komissio on esittänyt Euroopan energiapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen EU:ssa 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. EU:n tavoitteeseen liittyvät läheisesti teollisuusvaltioiden kansainväliset toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kun niihin on sitouduttu, EU:n on lisättävä toimiaan. Tavoitteena tulisikin olla päästöjen vähentäminen 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 60–80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

2.13

Huolenaiheena ei ole ainoastaan ilmastonmuutos vaan myös Euroopan energiahuollon turvallisuus, talous ja kansalaisten hyvinvointi. Komissio katsoo, että tavoitteen saavuttaminen voi myös vähentää EU:n kasvavaa riippuvuutta epävakaista öljyn ja kaasun hinnoista, lisätä EU:n energiamarkkinoiden kilpailukykyä sekä edistää teknologian kehitystä ja työllisyyttä.

2.14

Yleisen kasvihuonekaasuja koskevan tavoitteen saavuttaminen edellyttää EU:lta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä energiankäytössä vähintään 20 prosentilla — ja luultavasti enemmänkin — seuraavan 13 vuoden aikana. Se tarkoittaa, että EU:n on johdettava maailmanlaajuisesti uuden teollisen vallankumouksen vauhdittamista.

2.15

Tavoitteen saavuttamiseksi komissio ehdottaa lukuisia energiaan liittyviä toimenpiteitä. Niitä ovat energiatehokkuuden parantaminen, uusiutuvien energiamuotojen osuuden lisääminen energialähteiden yhdistelmässä ja uudet toimenpiteet, joilla varmistetaan, että kaikki voivat hyötyä energian sisämarkkinoiden eduista, jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuullisuuden vahvistaminen ja energiateknologian kehitystä koskevan pitkän aikavälin näkemyksen luominen, uudenlainen lähestymistapa ydinturvallisuuteen ja ydinlaitosten turvaamiseen, sekä EU:n määrätietoinen pyrkimys noudattaa yhtenäistä linjaa kansainvälisten kumppanien, kuten energiantuottajien, viejien ja kehitysmaiden kanssa.

2.16

Katsaus sisältää kymmenkohtaisen energia-alan toimintasuunnitelman ja toimenpideaikataulun. Toimintasuunnitelma sisältää ensimmäisen konkreettisten toimien muodostaman kokonaisuuden, johon kuuluvat seuraavat osat:

2.17

Komission 19. lokakuuta 2006 hyväksymä energiatehokkuussuunnitelma on myös osa toimintasuunnitelmaa. Komission tiedonanto ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen — Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen” (KOM(2007) 2 lopullinen) ja strateginen katsaus täydentävät ja vahvistavat toisiaan.

2.18

Eurooppa-neuvosto kannatti ehdotuksia varauksetta 8.–9. maaliskuuta 2007 pidetyssä kevätkokouksessaan. Komissio laatii yksityiskohtaisia lainsäädäntö- ja muita asiaankuuluvia ehdotuksia huippukokouksen päätelmien mukaisesti. Kahden vuoden kuluttua laadittavassa toisessa strategisessa energiakatsauksessa raportoidaan edistyksestä, koska valtion- ja hallitusten päämiehet ovat sitoutuneet keskustelemaan energiakysymyksistä säännöllisesti.

2.19

ETSK laati toimikaudellaan 2002–2006 useita energiapolitiikkaa käsitelleitä lausuntoja erityisesti erilaisten energialähteiden ja -teknologioiden ominaisuuksista ja merkityksestä. Syyskuun 2006 täysistunnossaan ETSK hyväksyi aiempiin lausuntoihin suureksi osaksi perustuvan valmistelevan lausunnon ”EU:n energiahuolto: optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskeva strategia (2)”. Lausunto kattaa monia Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 esille ottamista kysymyksistä. Seuraavassa kerrataan lausunnon tärkeimmät johtopäätökset.

2.20

ETSK katsoo, että unionin on asetettava energialähteiden monipuolista yhdistelmää koskeva strateginen päämäärä, joka vastaa parhaalla mahdollisella tavalla taloutta, toimitusvarmuutta ja ilmastopolitiikkaa koskevia tavoitteita. Kaikilla energialähteillä ja tekniikoilla on edellä mainittuihin tavoitteisiin nähden etunsa ja haittansa, jotka on otettava huomioon ennakkoluulottomasti ja tasapainoisesti.

2.21

Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen liittyy mahdollisuuksia, jotka on syytä hyödyntää. Ei kuitenkaan pidetä todennäköisenä, että uusiutuvilla energialähteillä voitaisiin lähitulevaisuudessa kokonaan korvata perinteiset energialähteet siinäkään tapauksessa, että uusiutuvia energialähteitä koskeva tavoite — 20 prosentin osuus vuonna 2020 — saavutettaisiin.

2.22

Kaikki vaihtoehdot on säilytettävä. Lausunnossa esitetyt skenaariot 25 jäsenvaltion EU:sta tukevat selkeästi tätä päätelmää. Jopa vaihtoehto, joka perustuu oletukseen, että energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntymistä koskeva kehityskulku olisi mahdollisimman suotuisa, ei anna aihetta olettaa, että mikään energiatekniikka voisi jäädä pois käytöstä aiheuttamatta kielteisiä vaikutuksia joko ympäristöön tai talouteen.

2.23

Nykyisen energialähteiden yhdistelmän kehittämisessä tulisi pyrkiä vähentämään tuontiriippuvuutta sekä lisäämään päästöttömien energialähteiden saatavuutta Euroopassa. Tässä yhteydessä tulee pitää mielessä, että markkinatoimijat päättävät investoinneista eri tekniikoihin.

2.24

ETSK on kehottanut laatimaan optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskevan strategian. Tällöin on tärkeää selkiyttää EU:n, jäsenvaltioiden, riippumattomien viranomaisten sekä markkinatoimijoiden roolit.

Optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskevan strategian ehdotetaan koostuvan seuraavista tekijöistä:

3.1

Energia on välttämättömyys nykyaikaiselle yhteiskunnalle. Jotta ravintoon, lämmitykseen, valaistukseen, liikenteeseen, hyödykkeisiin ja kulutustavaroihin sekä yhä suuremmassa määrin televiestintään ja tiedon käsittelyyn liittyvät tarpeet voidaan tyydyttää, energiansaanti on turvattava. Tapaa, jolla näitä tarpeita täytetään, voidaan ja täytyy muuttaa. Nykyisten haasteiden ja erityisesti ilmastonmuutoksen vuoksi kiireelliseksi tavoitteeksi on asetettava erittäin tehokas ja mahdollisimman vähähiilinen energiatalous.

3.2

Energiakysymys liittyy läheisesti kasvua ja työllisyyttä koskevaan Lissabonin strategiaan. Jotta Lissabonin strategian tavoitteet voidaan saavuttaa, tarvitaan riittävästi energiaa kohtuulliseen ja kilpailukykyiseen hintaan. Samalla uudet energiaratkaisut voivat vauhdittaa Euroopan kilpailukykyä ja laadukkaiden työpaikkojen luomista merkittävästi, erityisesti jos ne menestyvät maailmanlaajuisilla markkinoilla.

3.3

Energiapolitiikan yleiset tavoitteet — kilpailukyky, toimitusvarmuus ja kestävyys — ovat edelleen voimassa. Ilmastonmuutoksen muodostama merkittävä haaste edellyttää energian kysynnän kasvun vähentämistä parantamalla huomattavasti energiatehokkuutta ja lisäämällä selvästi uusiutuvien ja muiden vähähiilisten energiateknologioiden sekä mahdollisesti myös hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin osuutta tulevaisuudessa. Energiansaannin turvaamista palvelee myös energiatehokkuuden parantaminen, energialähteiden monipuolistaminen sekä EU:n yksituumainen esiintyminen ulkoisissa suhteissaan. Kilpailukykyä on vahvistettava avoimien markkinoiden sekä toimivan ja oikeudenmukaisen kilpailun avulla. Siihen liittyy pääsy verkkoihin ja korkealaatuisen julkisen palvelun varmistaminen.

3.4

Lissabonin strategiassa keskeisellä sijalla on työpaikkojen luominen ja niiden laadun parantaminen. Koska kilpailu markkinoilla yleensä edellyttää tuottavuuden parantamista, myös energiamarkkinoilla toimivien yritysten on tehostettava toimintaansa. Kun energia-alan työpaikkoja menetetään, irtisanottuja työntekijöitä on tuettava asianmukaisesti. Samalla työpaikkoja voidaan lisätä energiaa käyttävillä aloilla. Etenkin energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden sekä muiden kehittyvien teknologioiden käyttöön tähtäävä toiminta luo runsaasti uusia ja enimmäkseen laadukkaita työpaikkoja.

3.4.1

Lissabonin strategian yhteydessä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota energiapolitiikan sosiaaliseen ulottuvuuteen. Siihen kuuluvat työllisyyttä ja työpaikkoja koskevat kysymykset samoin kuin energian yleinen saatavuus kohtuullisiin hintoihin eli korkealaatuinen julkinen palvelu. Työmarkkinaosapuolten ja muun kansalaisyhteiskunnan on voitava osallistua aktiivisesti energiapolitiikan kehittämiseen.

3.5

ETSK on esittänyt yksityiskohtaiset näkemyksensä yllä mainituista energiapolitiikan avainkohdista viimeaikaisissa lausunnoissaan. Lisäksi se laatii aikanaan lausuntonsa komission yksityiskohtaisista lainsäädäntö- ja muista ehdotuksista, jotka perustuvat energiapakettia koskeviin Eurooppa-neuvoston päätelmiin.

3.6

Jotta vältettäisiin päällekkäistä työtä ja voitaisiin tarjota mahdollisimman paljon lisäarvoa energiakeskusteluun, ETSK keskittyy tässä lausunnossa yhteyteen, joka energiapolitiikalla on Lissabonin strategialle keskeiseen näkemykseen Euroopasta osaamisyhteiskuntana. Tässä lausunnossa käsitellään energiapaketin sisältämiä kysymyksiä suhteessa innovointiin.

3.7

Poliittisilla tavoitteilla ja toimilla luodaan puitteet, mutta teknologia ja muu innovointi sekä käyttäytymisen muuttaminen ovat avaintekijöitä todelliseen edistykseen pyrittäessä. Tämä pätee energiatehokkuuden parantamiseen sekä energian muuntamisessa että käytössä. Innovaatiolla on tärkeä rooli pyrittäessä vähentämään riippuvuutta energian tuonnista, koska sen avulla voidaan monipuolistaa energialähteiden yhdistelmää. Innovaatiota tarvitaan ehdottomasti myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, kun kehitetään ja hyödynnetään uudistuvia energialähteitä, puhdasta hiiltä ja muita fossiilisia polttoaineita sekä turvallista ydinvoimaa.

3.8

Innovaatio tarkoittaa uudistamista laajassa merkityksessä. Siihen kuuluu uusien ideoiden kehittäminen ja laajamittainen käyttöönottaminen sekä niiden taloudellinen hyödyntäminen. Se kattaa sekä teknologiset innovaatiot että uudet johtamis- ja muut organisatoriset ratkaisut. Innovaatiota tapahtuu teollisuuden lisäksi myös palvelusektorilla ja julkisella sektorilla. Innovaatio on usein lähtöisin tutkimuksesta, mutta niin ei ole kaikissa tapauksissa. Komitea viittaa tässä yhteydessä myös aiheesta ”Energiahuollon turvallisuuden ja kestävyyden tutkimustarpeet” antamaansa lausuntoon (3).

3.8.1

Keskeisinä tarkastelun kohteina ovat energiateknologiat, joista esimerkkeinä ovat aiempaa tehokkaammat polttomoottorit, tuulivoimalat, aurinkopaneelit, sekä tulevaisuutta edustavat polttokennot, vetyteknologia ja fuusioenergia. Yhtä tärkeitä ovat materiaalikehityksen ja meteorologian kaltaiset tukiteknologiat, jotka mahdollistavat tehokkaan ja optimaalisen toiminnan parantamalla ennustettavuutta.

3.8.2

Mahdollisten teknologioiden valikoima energiankäytön tehostamiseksi on melkein rajaton: esimerkkejä ovat eristyksen parantaminen, vähemmän kuluttavat sähkölaitteet, kevyemmät materiaalit, tuote- ja prosessisuunnittelun parantaminen ja tehokkaammat koneet. Tässä yhteydessä runsaasti energiaa tarvitsevien teollisuudenalojen rooli on tärkeä. Jos ne eivät vastaa kysyntään sijoituksilla ja asiantuntemuksella, teollisuuden energiatehokkaan teknologian innovointi tukahtuu EU:ssa.

3.8.3

Tieto- ja viestintätekniikka tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Energian tuotantoon, muuntamiseen ja jakeluun — kuten mihin tahansa prosesseihin — sovellettuna tieto- ja viestintätekniikka tehostaa toimintaa ja lisää tuottavuutta. Sama pätee erityisesti siirtoverkkojen turvalliseen ja varmaan toimintaan. Tieto- ja viestintätekniikka auttavat käyttäjiä ja kuluttajia hallitsemaan energiankäyttöään. Yhtenä esimerkkinä sen tarjoamista mahdollisuuksista voisi olla huippukuormituksen vähentäminen mahdollistamalla käyttäjien välitön reagointi hintasignaaleihin. Laajemmin katsoen tieto- ja viestintätekniikka voivat korvata liikkumistarpeita esimerkiksi etätyön ja videokonferenssien avulla.

3.8.4

Uusia menetelmiä eli innovaatioita tarvitaan myös energian ja energiajärjestelmien toimintaan ja hallintaan. Tavoitteena on varmistaa korkealaatuiset palvelut kohtuulliseen hintaan. Esimerkkejä tästä ovat tuotanto- ja siirtojärjestelmien turvallinen toiminta ja ylläpito sekä markkinoiden (vaihdannan) ja kulutushuippujen hallinta sekä päivänvalon hyödyntäminen. Lisäksi myös toimiva logistiikka on tärkeää sekä energiantarpeen että polttoainetalouden hallinnan parantamisen kannalta.

3.8.5

Myös ihmisten käyttäytymisestä koskevaa innovointia tarvitaan. Kuluttaja on keskeinen tekijä — aiempaa järkevämpi energiankäyttö on jokaisen asia, ja se edellyttää uusia ajatuksia ja enemmän tietoa. Valveuttaminen ja riittävän kuluttajainformaation tarjoaminen valintojen ohjaamiseksi ovat suuria haasteita. Alue- ja kaupunkisuunnittelulla sekä arkkitehtonisilla ratkaisuilla ja rakennuksia koskevilla vaatimuksilla voidaan tukea merkittävästi kansalaisten energiavalintoja. Tätä varten olisi edistettävä tehokkaaseen energiankäyttöön ja energiansäästöön kehottavia tiedotuskampanjoita.

3.9

Ongelmiin tarvitaan kokonaan uusia ratkaisuja, ja muutosta tarvitaan kiireellisesti. Perinpohjaiset muutokset vievät aikaa, ja sen vuoksi on tärkeää aloittaa resurssien kohdentaminen välittömästi. Sillä välin parhaat olemassa olevat tekniikat esimerkiksi kotitalouksien energiankäytön vähentämiseksi on otettava laaja-alaisesti käyttöön.

3.10

Jotta innovoinnin ja sijoitusten kustannustehokkuutta voidaan parantaa, teknologioiden kustannustehokkuutta olisi arvioitava kvantitatiivisesti varhaisessa vaiheessa. Yhtenä tärkeänä esimerkkinä ovat eri teknologioiden kustannukset vältettyä hiilidioksiditonnia kohti — esimerkiksi tuulivoimalat tulevat paljon kalliimmiksi kuin rakennusten eristäminen.

3.11

Innovaatioiden luominen ja käyttöönottaminen edellyttää tietynlaisia olosuhteita ja erityisiä paikallis-, alue-, valtio- ja EU:n tason poliittisia toimenpiteitä. Koska EU:n tavoitteena on päästä johtoasemaan maailmassa energiatehokkaan ja vähähiilisen teknologian alalla, on erittäin tärkeää tarkastella energiapolitiikkaa ja muita asiaankuuluvia toimintaedellytyksiä sitä silmällä pitäen.

3.12

Menestyksekkään innovoinnin ensimmäinen edellytys on osaava ja motivoitunut työvoima, jota tuetaan korkealuokkaisella koulutusjärjestelmällä. Uusien teknologioiden kehittäminen edellyttää riittävää tutkimusta ja kehitystä sekä riskirahoitusta pk-yritysten kehittämis- ja perustamisvaiheissa. Terve ja avoin kilpailu kannustaa yrityksiä innovointiin. Maailmanlaajuinen pääsy markkinoille on välttämätöntä. Uusiutuvien energialähteiden tapauksessa verkkoon pääsy voi olla ratkaiseva edellytys onnistuneelle innovaatiolle. Sääntelyjärjestelmää on suunniteltava vahvistamaan innovaatiota, mm. palkitsemalla innovoijia erityisin tavoin (esimerkiksi päästökauppajärjestelmä ei palkitse niitä, jotka ovat ryhtyneet hyvissä ajoin toimiin päästöjen vähentämiseksi). Liiallinen sääntely tukahduttaa innovaation.

3.12.1

Uusien teknologien käyttöönotto edellyttää investointeja. Yritysten on oltava kannattavia, jotta ne pystyvät investoimaan. Tämä pätee myös energiatehokkuuden parantamista koskeviin investointeihin, vaikka niiden kuoletusaika olisikin lyhyt. Energiateollisuus on ollut viime vuosina hyvin kannattavaa, mutta investoinnit ovat silti alhaisella tasolla. Tiedetään, että suunnittelua ja hyväksyntää koskevat vaatimukset ja luvat hidastavat ja jopa estävät investointeja. Investointiin liittyvien riskien vähentämiseksi sääntelyjärjestelmän on oltava ennakoitava ja vakaa. Koska energiainfrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla on usein pitkät kuoletusajat, olisi hyödyllistä voida käyttää pitkäaikaisia sopimuksia jossain muodossa.

3.12.2

Jotta yritys voisi investoida uuden teknologian kehittämiseen tai käyttöönottoon, sen on saatava investoinnilleen tuottoa riittävän suurilta markkinoilta. Useimmiten kansalliset markkinat eivät ole tarpeeksi suuria — maailmanlaajuisille markkinoille pääsy on yhä useammin edellytys investointien tekemiselle. Yhtä tärkeää on maailmanlaajuinen kysyntä ja yhdenvertaiset toimintaedellytykset. EU:n yksipuoliset toimet eivät luo kysyntää muualla, vaikka niin voi tapahtua ajan mittaan. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen hinta voi olla tärkeä kannustin, mutta sen pitäisi toimia maailmanlaajuisesti.

3.12.3

EU:n vahvaa asemaa energiatehokkuudeltaan hyvien ja uusiutuvista energialähteistä ammentavien teknologiaratkaisujen maailmanlaajuisilla markkinoilla olisi edelleen kehitettävä ja vahvistettava. EU:n pyrkimys toimia ilmastopolitiikan edelläkävijänä asettamalla kunnianhimoisia tavoitteita sekä energiatehokkuuden että uusiutuvien energialähteiden käytön alalla voi tukea tätä päämäärää. Se ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti. Tavoitteet ja niiden aikataulut on laadittava huolellisesti, jotta niiden saavuttaminen on realistista. Muutoin tuloksena saattaa olla vain ylimääräisiä kuluja ja jopa työpaikkojen menetyksiä. Keskeiset teknologiat on saatava kehityksessään kyllin pitkälle, jotta tavoiteaikataulut voidaan saavuttaa. Myös eri alojen erilaiset investointisyklit on otettava huomioon.

3.12.4

EU näyttää luottavan voimakkaasti markkinoiden innovaatiota vahvistavaan vaikutukseen. Vaikutus ei kuitenkaan välttämättä ole riittävän tehokas. Yhdysvallat ja eräät muut maat luottavat enemmän tutkimus- ja kehitystoiminnan julkiseen rahoitukseen. Euroopan on lisättävä sekä julkista että yksityistä energia-alan tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta. Tekniikan alan yhteistyötä muiden suurten toimijoiden kanssa on kehitettävä, ja niiden politiikkoja ja toimenpiteitä on seurattava järjestelmällisesti. Euroopan unionissa tarvitaan paljon nykyistä enemmän jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, ja valtio- ja EU-tason pyrkimyksiä on koordinoitava nykyistä paremmin kilpailua poistamatta. Julkisella sektorilla tapahtuvan tutkimuksen ja yritysten välistä yhteistyötä on tiivistettävä sekä tutkimusohjelmien suunnittelussa että niiden toteuttamisessa, jotta tutkimus voi toimia perustana innovoinnille. Ehdotetulla Euroopan teknologiainstituutilla voisi olla oma tehtävänsä tällä alalla.

3.13

Innovaation aktiiviseksi tukemiseksi tarvitaan yleensä erilaisten välineiden yhdistämistä. Erilaiset kehitysvaiheet ja markkinatilanteet edellyttävät erilaisia toimenpiteitä, jotta toimet olisivat tehokkaita. Erilaiset teknologiat voidaan jakaa kolmeen luokkaan sen perusteella, millaisia toimenpiteitä niiden muuttaminen menestyksekkäiksi innovaatioiksi markkinoilla edellyttää:

3.14

Unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla käytettävissä olevien toimenpiteiden ja välineiden valikoima on laaja. Toimet innovaation aktiiviseksi tukemiseksi on valittava huolellisesti seuraavista vaihtoehdoista, jotta tuloksia saadaan kustannustehokkaalla tavalla. Toimien toteuttamisvauhtia on arvioitava kriittisesti, jotta voidaan välttää resurssien tuhlausta ja tahattomia vaikutuksia. Sekä suoria että epäsuoria tavoitteita palvelevia, joka tapauksessa hyödyllisiä toimia (ns. no regrets -toimia) on toteutettava mahdollisimman pian. Monimutkaisia ja usein uudenlaisia toimia, kuten markkinahinnan asettamista hiilidioksidille, on ensin tarkasteltava huolellisesti. Jotta voitaisiin välttää ongelmia, odottamattomia sivuvaikutuksia ja epätyydyttäviä ratkaisuja, ei tule käyttää moninkertaisia toimia yhden tavoitteen saavuttamiseksi. Kun tarvittavia toimenpiteitä valitaan, on myös tärkeää ottaa huomioon sisämarkkinoiden tehokas toiminta — tähän mennessä näin ei ole aina tapahtunut.

3.14.1

Tutkimuksen ja kehittämisen rahoitus: Komitea viittaa tässä yhteydessä erityisesti lausuntoonsa aiheesta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia)” (asiakokonaisuus INT/325). EU on kokonaisuutena selvästi jäljessä Yhdysvaltoja ja eräitä muita tärkeitä kilpailijoita. Tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa myönnetään yhteensä 4 miljardia euroa energiateollisuuteen (kansainvälisen lämpöydinkoereaktorin [ITER] rakentamista lukuunottamatta), kun taas Yhdysvaltain energiastrategiassa (Energy Bill) ehdotetaan, että liittovaltion budjetissa osoitetaan energiatutkimukseen 4,4 miljardia dollaria pelkästään vuonna 2007. Jatkossa määrä kasvaa yhä. Sen lisäksi, että julkista rahoitusta energia-alan tutkimus- ja kehitystoimintaan lisätään, tulisi käyttää myös kannustimia yksityisen rahoituksen lisäämiseksi ja samalla edistää EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

3.14.2

Yleissivistävä ja ammattikoulutus: Sen lisäksi, että eurooppalaista yleissivistävää ja ammattikoulutusta ajantasaistetaan, energia-alasta on tehtävä nuorille houkutteleva uravaihtoehto myönteisine näkymineen. Koska tekniikka muuttuu yhä nopeammin, elinikäinen oppiminen on ratkaisevan tärkeää.

3.14.3

Kansalaisten valveuttaminen: On suuri haaste saada ihmisten käyttäytymistä muutettua järkevämmän energiankäytön suuntaan. Kouluilla ja kampanjoilla on tässä tärkeä tehtävä. Tulevien kansalaisten valistaminen aiheesta voitaisiin aloittaa jo peruskoulussa, sillä lapset ovat erittäin vastaanottavaisia maapallon tulevaisuutta koskeville kysymyksille ja halukkaita toimimaan. Työpaikoilla ja yrityksissä esimerkiksi vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuvat energiakatselmukset ovat tuottaneet hyviä tuloksia.

3.14.4

Hintamekanismit, verotus: Hintasignaalit voivat hyvin suunniteltuina tukea innovaatiota tehokkaasti ohjaamalla käyttäjien valintoja. Energian käytön vähentämisen välineenä yleensä korkeat hinnat eivät ole kovin tehokkaita. On hyvin tunnettua, että energia-alalla hintajousto on yleensä vähäistä.

3.14.5

Tuet: Hyvin suunnitellut tuet voivat ohjata valintoja tehokkaasti. Oppimiskäyrien alkupäässä tukia tarvitaan monissa tapauksissa tasoittamaan muuten liian korkeita riskejä. Jotta tuet eivät vääristäisi kilpailua, niitä voidaan käyttää vain nykyisten EU-sääntöjen mukaisesti eli markkinoiden toiminnan puutteiden korjaamiseen. Tukien kestoa on rajoitettava ja ne on poistettava käytöstä asteittain. Energiatehokkuuden parantamiseksi on kehitettävä asianmukaisia kannustimia. Niillä voidaan kattaa energiatehokkuudeltaan ansiokkaiden sovellusten ylimääräiset alkukustannukset, joilla on usein lyhyet takaisinmaksuajat.

3.14.6

Poliittiset tavoitteet ja velvoitteet: Poliittisilla tavoitteilla ja velvoitteilla osoitetaan kehityksen haluttua suuntaa. Yhtä tärkeitä investointipäätösten kannalta ovat poliittiset välineet, joita käytetään tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun tavoitteita asetetaan, on tärkeää muistaa, että yleensä jotkut talouden osa-alueet voittavat ja jotkut häviävät, ja liian kunnianhimoiset tavoitteet voivat aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä. Tällä hetkellä suuntauksena näyttää olevan yleistavoitteen ja sen lisäksi siihen liittyvien alatavoitteiden asettaminen. Esimerkkinä ovat hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät tavoitteet ja niiden saavuttamista edistävät, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskevat tavoitteet. Tämä voi johtaa ratkaisuihin, jotka eivät ole optimaalisia yleistavoitteen saavuttamisen kannalta. Sekä tavoitteiden että erityisesti valittujen välineiden vaikutukset on arvioitava huolellisesti, kuten Saksassa ja Suomessa tehdyt sopimukset teollisuuden kanssa osoittavat.

3.14.7

Päästökauppa, vihreät ja valkoiset todistukset: Nämä ovat tehokkaita välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi, jos ne suunnitellaan asianmukaisesti. Niiden kustannuksia on kuitenkin vaikea arvioida etukäteen ja ne voivat vaihdella huomattavasti. Mitä laajemmat markkinat ovat kyseessä ja mitä suurempi päästöoikeus- ja todistuskauppaa käyvien markkinatoimijoiden määrä on, sen parempi. Jos järjestelmää sovelletaan maailmanlaajuisilla markkinoilla kilpaileviin yrityksiin, myös sen on oltava maailmanlaajuinen, jotta vältetään kilpailun vääristyminen.

3.14.8

Sääntely tai sitovat normit: Huolellisesti suunnitellulla sääntelyllä voidaan vahvistaa innovointia. Sääntely voi olla erityisen tehokas tapa päästä eroon vanhentuneista teknologioista. Asettamalla sääntelyn avulla kunnianhimoisia välitavoitteita tehokkuusstandardien nostamiseksi voidaan myös vaikuttaa siihen, että uudet tuotteet ovat parempia energiatehokkuudeltaan. Innovaation tukahduttamisen vaara on kuitenkin aina olemassa. Joka tapauksessa on varmistettava, ettei sääntelyllä luoda markkinoille esteitä.

3.14.9

Vapaaehtoiset standardit ja sopimukset sekä sertifiointi: Nämä ovat innovoinnin kannalta suotuisimpia politiikan välineitä. Ne eivät ehkä aina johda täsmällisten tavoitteiden saavuttamiseen, mutta ne edistävät innovointia merkittävästi ja käytännöllisesti katsoen ilman kielteisten sivuvaikutusten riskiä.

3.14.10

Julkiset hankinnat: Julkisilla hankinnoilla voi olla merkittävä rooli energia-alan innovoinnin vahvistamisessa. Siihen tarkoitettuja menetelmiä olisi kehitettävä ja levitettävä laajalti. Ympäristöystävällinen hankintatoiminta edellyttää yleensä elinkaarianalyysin käyttöä, ja viranomaiset tarvitsevat usein lisäkoulutusta sen ja muiden uusien menetelmien käytössä. Julkisia hankintoja koskevat EU:n säännöt, joita on noudatettava, tarjoavat mahdollisuuden hankintojen ympäristöystävällisyyden lisäämiseen, sillä ne edellyttävät kehittyneimmän tekniikan mukaisia ratkaisuja.

3.14.11

Jotta energia-alalla saataisiin aikaan kiireellisesti tarvittavia muutoksia, innovaatiovauhtia on nopeutettava. Komitea kehottaa

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/39

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta (kodifioitu versio)”

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan rautatieviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 881/2004 muuttamisesta”

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/49/EY muuttamisesta”

1.1

Lausunnon kohteena olevat ehdotukset

vaikuttavat johdonmukaisilta, ja niillä pyritään helpottamaan liikenteenharjoittajien mahdollisuutta käyttää Euroopan rautatiejärjestelmää.

Ehdotuksilla pyritään

1.2

ETSK kannattaa käyttöönottomenettelyn yksinkertaistamisen tavoitetta.

1.3

ETSK katsoo, että menettelyn yksinkertaistaminen lisäisi Euroopan rautatiejärjestelmän käyttöä, mikä korvaisi muiden liikennemuotojen kysyntää ja vaikuttaisi siten parantavasti ympäristön tilaan sekä edistäisi EU:n energiasuunnitelmissa korostettujen energialähteiden käyttöä.

1.4

ETSK toivoo, ettei yhteentoimivuuden eurooppalaisten standardien soveltamisprosessi eikä sertifioinnin valvonnan jakaminen kansallisten laitosten kesken johda turvallisuusriskeihin.

1.5

ETSK suosittaa, että uuteen järjestelmään sisältyvien laitosten toimivallan rajojen hallinnointiin kiinnitetään erityistä huomiota.

1.6

ETSK katsoo, että direktiivin voimaantulon jälkeen käyttöönotettujen tavara- ja matkustajavaunujen kohdalla tulisi riittää, että yksi yhteisön jäsenvaltio antaa käyttöönottoluvan. Euroopan rautatievirastoa koskeva uusi asetus antaa rautatieliikenteen harjoittajille, infrastruktuurin haltijoille, kulkuneuvojen haltijoille ja erityisesti kansallisille sertifiointilaitoksille mahdollisuuden

1.7

Komitea toteaa, että tulevassa toiminnassa rautatievirastolla on johtava asema Euroopan rautatiejärjestelmän (suurten nopeuksien rautatieverkko, TEN-verkkojen käytävät ja tulevaisuudessa kaikki loput kansalliset verkot) luomisessa, kun se koordinoi ja laajentaa Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmää (ERTMS), julkaisee kansallisten sääntöjen vertailujärjestelmän ja antaa teknistä tukea kansallisille sertifiointilaitoksille.

1.8

Euroopan rautatieviraston asteittain kasvava rooli rautateiden yhteentoimivuusprosessin ja teknisen kehittämisen ohjailijana ja valvojana muuttaa samalla osittain kansallisten sertifiointilaitosten toimintaa.

1.9

Komitea kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko yhteisiä vertailuperusteita hyödyntävän tietokannan luomiseksi mahdollista perustaa jäsenvaltioiden yhteinen liikenneturvallisuusongelmien eurooppalainen rekisteri.

1.10

Toivottuna vaikutuksena on eurooppalaisten markkinoiden luominen liikkuvalle kalustolle, järjestelmien ja liikkuvan kaluston kunnossapidolle ja liikennepalvelujen hallintahenkilöstölle.

1.11

Tämä tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden eurooppalaisille liikkuvan kaluston valmistajille varsinkin, jos YTE:ien tekniset valinnat tehdään siten, että riittävän suurella määrällä valmistajia säilyy toimintamahdollisuus liikkuvan kaluston (ja kunnossapidon) kilpailukykyisten eurooppalaisten markkinoiden varmistamiseksi.

1.12

ETSK suosittaa, että kun on kyseessä ennen käsiteltävänä olevan direktiivin voimaantuloa käyttöönotettu liikkuva kalusto, jolle ei ole annettu EY-tarkastusvakuutusta, pidetään huolta siitä, ettei rautateiden turvallisuutta koskevan direktiivin soveltaminen aiheuta hallinnollisia ongelmia rautatieliikenteen harjoittajille.

1.13

ETSK katsoo, että Euroopan tilastojärjestelmän piiriin kuuluvissa maissa tulisi olla kansalliset sertifiointilaitokset.

1.14

YTE:iin sisältyvien poikkeuksien analysoinnin yhteydessä on analysoitava hankkeen taloudellisen tasapainon kannalta erityisesti yhteisön osarahoituksen vaikutusta hankkeen taloudelliseen toteutettavuuteen.

1.15

ETSK katsoo, ettei poikkeuksia voida analysoida jokaisen YTE:n osalta erikseen, vaan että analyysi on tehtävä koko YTE-järjestelmästä.

1.16

Kun rautatievirasto julkaisee YTE:t, olisi suositeltavaa säilyttää nykyinen kielijärjestely.

Rautatievirastolta tulisi pyytää arviot ja lausunnot kaikista valmistus- ja uudistustoimista, vaikka ne eivät saisikaan rahoitusta Euroopan yhteisöltä, jotta voitaisiin ohjailla sekä jäsenvaltioiden että yhteisön toimia eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän edellyttämään suuntaan.

1.17

Kaikille asianomaisille osapuolille tulisi antaa mahdollisuus pyytää lausuntoja Euroopan rautatievirastolta vaikka ne olisivat ristiriidassa kansallisten sertifiointilaitosten arvioiden kanssa. Tämä on taattava erityisesti yhteisön rautatieyrityksille ja alan työntekijäjärjestöille.

2.1.1

Rajattoman eurooppalaisen rautatieliikennealueen asteittainen luominen edellyttää teknistä sääntelyä turvallisuuteen, hallinnointiin ja järjestelmän käyttöön liittyvissä kysymyksissä.

2.1.2

Yhteisön rautateiden kehittämistä koskevassa neuvoston direktiivissä 91/440/ETY, joka on annettu 29. heinäkuuta 1991, neuvoston direktiivissä 95/18/EY, joka on annettu 19. kesäkuuta 1995, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/14/EY, joka annettu 26. helmikuuta 2001, säädetään infrastruktuurin käyttöoikeuksien avaamisesta asteittain kaikille yhteisön rautatieyrityksille, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä toimilupa ja jotka haluavat tarjota tavaraliikennepalveluja uudessa ympäristössä.

2.1.3

Sekä turvallisuuden että yhteentoimivuuden tavoitteen samanaikaiseksi saavuttamiseksi tarvitaan teknistä työtä, jonka johdossa on oltava erikoistunut elin. Tätä varten on perustettu Euroopan rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta käsittelevä virasto.

2.1.4

Viraston toiminnan päätavoitteet ovat seuraavat:

2.1.5

Vetureiden kansallisia tyyppihyväksyntämenettelyjä pidetään nykyisin yhtenä suurimpana esteenä tavaraliikenteen uusien rautatieyritysten perustamiselle ja merkittävänä esteenä Euroopan rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudelle.

2.1.6

Yksikään jäsenvaltio ei voi yksin päättää, että sen antama käyttöönottolupa on voimassa myös muiden jäsenvaltioiden alueella. Tästä syystä tarvitaan yhteisön aloitetta, jolla yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan kansallisia menettelyjä ja lisätään vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen järjestelmällistä soveltamista.

2.1.7

Lisäksi komissio aikoo lainsäädännön yksinkertaistamisohjelman yhteydessä konsolidoida ja yhdistää rautateiden yhteentoimivuudesta annetut direktiivit luodakseen yhteisten sääntöjen järjestelmän Euroopan rautatiejärjestelmää varten.

2.1.8

Kyseiset aloitteet mahdollistavat rautateiden kilpailukyvyn parantamisen ja vähentävät rautatiejärjestelmään kuuluvien alojen kustannuksia.

2.2.1

Rautatievirasto helpottaa olemassa olevan liikkuvan kaluston sertifiointimenettelyä tarjoamalla vertailuasiakirjan, jonka avulla voidaan määrittää, mitkä kansalliset säännöt vastaavat toisiaan.

2.2.2

Virasto arvioi infrastruktuuria ja liikkuvaa kalustoa koskevia hankkeita, joihin haetaan yhteisön rahoitusta, varmistaakseen, ovatko ne yhteentoimivia.

2.2.3

Virasto arvioi rautatieyritysten ja kulkuneuvojen haltijoiden välisiä suhteita rautatieyritysten (entinen RIV-sopimus) vaunujen käytöstä ja keskinäisestä vaihdosta erityisesti kunnossapidon alalla ja antaa komissiolle suosituksia näiden suhteiden sääntelemisestä.

2.2.4

Virasto laatii suosituksia hallinta- ja huoltohenkilöstön ammattipätevyyttä ja arviointia koskevien yhteisten perusteiden määrittämiseksi.

2.2.5

Virastolla on viranomaisen asema ERTMS-hankkeen yhteydessä.

2.3.1

Ehdotuksen tavoitteena on Euroopan unionin sääntelykehyksen yksinkertaistaminen ja nykyaikaistaminen. Tässä yhteydessä ehdotetaan uudelleen rautatieliikenteen yhteentoimivuutta koskevien direktiivien kodifiointia ja yhdistämistä.

2.3.2

Yhteentoimivuutta koskevien direktiivien täytäntöönpanosta kymmenen vuoden aikana saadun kokemuksen perusteella komissio ehdottaa myös useita parannuksia sääntelykehyksen tekniseen osaan.

2.4.1

Muuttamalla rautatieturvallisuusdirektiivin 14 artikla voidaan määritellä se hyväksynnän osa, joka on tunnustettava vastavuoroisesti, ja se osa, joka liittyy pelkästään kyseessä olevan kulkuneuvon yhteensopivuuteen sen infrastruktuurin kanssa, jossa sitä on tarkoitus käyttää.

2.4.2

Säännöksiin tehtävien muutosten johdosta

3.1.1

Rautatiejärjestelmän ominaispiirteisiin kuuluu se, että kaikki tekijät vaikuttavat osaltaan järjestelmän turvallisuuteen.

3.1.2

Jos rautatieviraston toimialaa laajennetaan yhteentoimivasta järjestelmästä turvallisuuden alalle, sen toimivalta ulottuu ajan myötä kaikkiin järjestelmän elementteihin.

3.1.3

Voidaan ajatella, että prosessin päätteeksi on vain yksi yhteisön järjestelmä ja yksi rautatievirasto.

3.1.4

Sääntöjen vertailuvaihetta voidaan pitää yhtenä välttämättömänä askeleena tähän suuntaan.

3.1.5

On arvioitava, mitä eri vaikutuksia YTE-valinnat ja uudet sertifiointimenettelyt aiheuttavat eri jäsenvaltioille, infrastruktuurin haltijoille, rautatieyrityksille, kulkuneuvojen haltijoille ja asiakkaille.

3.1.6

On otettava huomioon taloudellisen tasapainon säilyttäminen kansallisten verkkojen ja markkinoilla toimivien osapuolien välillä etenkin teknisten sääntöjen ja sertifiointiprosessien harmonisointivaiheissa.

3.1.7

Rautatievirastolle tulee antaa tehtäväksi ohjailla teknologisia valintoja yhteentoimivuudelle avoimessa verkossa sekä nykyään että tulevaisuudessa myös ilman taloudellisia kannustimia.

3.1.8

On pidettävä mielessä, että yhteentoimivuutta koskevan direktiiviehdotuksen mukaan rautatieviraston toimivaltaa laajennetaan siten, että se kattaa yhteisön koko rautatieverkon.

3.2.1

Ehdotetussa direktiivissä säädetään suurten nopeuksien rautatiejärjestelmään ja tavanomaiseen rautatiejärjestelmään liittyvien YTE:ien yksinkertaistamisesta silloin, kun ne ovat vertailukelpoisia.

3.2.2

Ehdotetussa direktiivissä säädetään YTE:ien soveltamisen laajentamisesta suurten nopeuksien verkkoa ja TEN-verkon (Trans European Network) liikennekäytäviä laajemmalle siten, että ne kattavat poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki kansalliset verkot.

3.2.3

Tämä merkitsee käännekohtaa Euroopan rautatieverkon teknologisen kehittämisen politiikassa kohti yhtä ainoaa eurooppalaista verkkoa. Sen taloudellinen ja strateginen vaikutus on suurempi kuin ehdotuksen johdannossa esitetään.

3.2.4

Päätökset YTE-tyypeistä, joita sovelletaan uusiin infrastruktuureihin ja nykyisten infrastruktuurien merkittäviin mukautuksiin, kuuluvat suurelta osin yhteisön vastuulle.

3.2.5

Yhteisön päätöksillä YTE-määritelmistä ja niiden kehittämisestä suhteessa kunkin jäsenvaltioin nykyiseen tilanteeseen on vahva taloudellinen vaikutus eri jäsenvaltioiden tekniikka- ja infrastruktuuri-investointien ohjelmointiin.

3.2.6

Vaikuttaa tarpeelliselta arvioida uusien YTE:ien taloudellisia vaikutuksia kuhunkin jäsenvaltioon. Tämä arvio voidaan ottaa perustaksi arvioitaessa niiden käyttöönoton asianmukaisuutta.

3.2.7

Arvio tulee tehdä eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä YTE:t, joilla on vaikutusta jäsenvaltioiden julkisiin investointeihin, vai YTE:t, joilla on vaikutusta rautatieyritysten ja yksityisten toimijoiden investointeihin.

3.2.8

YTE:ien soveltamisalan laajentaminen poikkeuksia lukuun ottamatta Euroopan koko rautatieverkkoon herättää myös ajatuksen Euroopan rautatieviraston ja yksittäisten jäsenvaltioiden sertifiointilaitosten uudesta suhteesta.

3.2.9

Tulevaisuudessa voidaan odottaa, että jäsenvaltioiden sertifiointilaitokset keskittyvät ennemminkin yrityksille ja toimijoille suunnattuun operatiiviseen sertifiointitoimintaan kuin teknisten standardien kehityksen hallinnointiin.

3.2.10

Turvallisuutta koskevan direktiivin muuttaminen on yksi teknisistä muutoksista, joilla pyritään helpottamaan yhteentoimivan liikkuvan kaluston liikkumista.

3.2.11

Samalla otetaan käyttöön uusi ”kulkuneuvon haltijan” käsite.

3.2.12

Liikkuvan kaluston sertifiointi on järjestetty siten, että eri laitokset arvioivat kaluston eri teknisiä näkökohtia.

3.2.13

Mikä tahansa kansallinen sertifiointilaitos sertifioi YTE:iin kuuluvat näkökohdat.

3.2.14

Kyseisen verkon kansallinen sertifiointilaitos tarkistaa täydentävät kansalliset näkökohdat. Kansallinen sertifiointilaitos ottaa huomioon ”yhteisön” antamat sertifioinnit, tarkistaa erityiset kansalliset sertifioinnit ja antaa turvallisuutta koskevan asiakirjan. Sillä on oikeus hylätä sertifiointihakemus, ja se on siten vastuussa kaikkien sertifioinnin kohteena olevien tekijöiden yhdenmukaisuudesta.

3.2.15

Euroopan rautatievirasto toimii riippumattomana muutoksenhakutahona sertifioinnin hakuprosessissa.

3.2.16

Edellisissä kohdissa esitettyjen yleisten huomioiden (yhteentoimivuus ja rautatievirasto) lisäksi komitealla ei ole esittää muita huomioita.

4.1.1

8 a artikla: Virasto laatii vertailuasiakirjan kansallisten sääntöjen vastaavuudesta kunkin parametrin osalta ja ylläpitää asiakirjaa (2 kohta). Virasto antaa myös teknisiä lausuntoja seuraavista aiheista:

Viraston toiminta olisi tehokkaampaa, jos lausunnot olisivat sitovia ja lausuntoa voisivat pyytää myös asianomaiset osapuolet: infrastruktuurin haltijat, rautatieyritykset, liikkuvan kaluston haltijat.

4.1.2

15 artikla: Viraston toimialaa tulisi laajentaa siten, että se käsittelisi kaikkia uudistamis-, parannus- tai rakennushankkeita, jotka koskevat nykyisten tai tulevien YTE:ien piiriin kuuluvia infrastruktuurin osia.

4.1.3

16 a artikla: Virastolle on annettava parametrit ”vapaaehtoisen tai pakollisen” sertifiointijärjestelmän valintaa varten. Niiden perustana tulee olla

On selvitettävä, vaikuttaako sertifiointijärjestelmä rautatieyrityksiin, jotka ovat kulkuneuvojen haltijoita, ja mitä nämä vaikutukset ovat.

4.1.4

18 artikla: On tähdennettävä, että virasto pyrkii rekisteröintihakemusten moduuleja laatiessaan rajoittamaan mahdollisimman pitkälle eritelmiä, jotka eivät kuulu yhteisiin osiin.

4.1.5

21 b artikla: Viraston toimivaltuudet vaikuttavat asianmukaisilta sen tavoitteisiin nähden. Toissijaisuusperiaatetta ei ole turvattu.

4.2.1

1 artikla: Kun YTE:t ulotetaan koskemaan Euroopan talousaluetta, on samalla myös tunnustettava kansainväliset sertifiointilaitokset.

4.2.2

6 artikla: Virastolle annetaan vapaus valita, millä kielillä se julkaisee YTE:ien tekniset liitteet. Tämä ei edesauta yhteentoimivuutta koskevan yhteisön säännöstön helppoa ja yleistä saatavuutta.

4.2.3

7 artikla: Poikkeuksen käsite vaikuttaa varsin laajalta etenkin taloudellisten perustelujen kohdalla. Siinä ei oteta huomioon yhteisön rahoituksen vaikutusta taloudellisen toteutettavuuden analysointiin. Poikkeusjärjestelmä olisi paremmin sovellettavissa tarkasteltavana olevan hankkeen YTE:ien kokonaisuuteen kuin yksittäisiin YTE:iin.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/44

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen direktiiviksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista. Sen strategisena tavoitteena on yhdenmukaistaa yhteisön oikeutta mainitulla alalla. Tämän ansiosta turvallisuuden edellytykset vaarallisten aineiden kuljetuksissa kohentunevat.

1.2

Ehdotetulla direktiivillä ajantasaistetaan vaarallisten aineiden kuljetusten alalta neljä voimassa olevaa direktiiviä ja neljä komission päätöstä, jotka yhdistetään yhdeksi säädökseksi, ja samassa yhteydessä EU-sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan kattamaan maanteiden ja rautateiden ohella myös sisävesikuljetukset.

1.3

Komitea yhtyy komission käsitykseen, että on vaikea väittää, että vaarallisten aineiden kuljetuksille on luotu mahdollisimman turvalliset edellytykset, ellei anneta yhtenäistä yhteisön lainsäädäntöä, joka kattaa kaikki sisämaankuljetusmuodot (maantie- rautatie- ja sisävesikuljetukset).

1.4

Komitea on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että vaarallisten aineiden maantie- ja rautatiekuljetuksia koskeva sitovan lainsäädännön yhtenäistäminen, mikä ei edellytä nykyisten säännösten oleellista muuttamista, ja yhteisön lainsäädännön soveltamisalan ulottaminen samassa yhteydessä sisävesiliikenteeseen yksinkertaistaa merkittävästi lainsäädäntöä ja hallintomenettelyjä sekä viranomaisia että yksityisiä toimijoita ajatellen.

1.5

Yhden säädöksen soveltaminen kaikkiin kolmeen sisämaankuljetusmuotoon sekä mahdollisuus pelkästään viitata vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin direktiivin liitteissä (jolloin niitä ei enää liitettäisi itse direktiiviin, kuten nykyisin on asian laita) supistavat yhteisön säännöstöä merkittävästi.

1.6

Komitean mielestä direktiivin valitseminen uusien säännösten oikeudelliseksi muodoksi on hyvä ratkaisu. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että jäsenvaltioille kaavaillaan mittavia poikkeuksia ja vapauksia, komitea kehottaa kaikkia jäsenvaltioita mahdollisimman tiiviiseen yhteistyöhön komission kanssa, jotta lainsäädäntöä kyetään todella yhtenäistämään.

1.7

Komitea korostaa, että koska direktiiviehdotuksessa esitetään yksityiskohtaisia säännöksiä vaarallisten aineiden kuljettamisen teknisistä ehdoista sekä itse aineiden luokista, se voi ilmaista näkemyksensä ainoastaan ehdotukseen liittyvistä yleisistä kysymyksistä.

1.8

Komitea on tyytyväinen komission ilmoitukseen, että jäsenvaltioiden ja sidosryhmien, kuten vaarallisten aineiden kuljetuksia harjoittavia yrityksiä edustavien toimialajärjestöjen, esittämät näkemykset vaikuttivat ehdotuksen sisältöön olennaisesti ja että kuulemisprosessissa pyrittiin kaikin tavoin yhteisen näkökannan löytymiseen.

1.9

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että komitologiamenettelyissä komissiota avustaa edelleenkin vaarallisten aineiden kuljetuksia käsittelevä erityinen sääntelykomitea.

1.10

Komitea on myös hyvillään siitä, että toimialajärjestöillä oli mahdollisuus osallistua sääntelykomitean kokouksiin ja esittää siinä yhteydessä säännöllisesti näkemyksiään ehdotusta valmisteltaessa. Se pitää lisäksi myönteisenä, että myös EFTA:n jäsenvaltioita kuultiin asiassa ja että Euroopan parlamenttia pidettiin jatkuvasti ajan tasalla.

1.11

Komitea pitää arvossa myös sitä, että Reinin navigaation keskuskomissiota pyydettiin esittämään mielipiteensä, etenkin kun vaarallisten aineiden kuljetukset kyseistä jokea pitkin muodostavat noin 80 prosenttia niiden kaikista kuljetuksista Euroopassa.

1.12

Komitea panee lisäksi merkille komission esittämät tiedot, joiden mukaan ulkopuoliset konsultit esittivät kyseisestä politiikanlohkosta vuosina 2004–2005 julkaisussa Evaluation of the EU policy on the transport of dangerous goods since 1994 arvionsa, joka vahvisti direktiiviehdotuksessa valitun linjan asianmukaisuuden. Komission esittämien tietojen mukaan julkisissa kuulemisissa valtaosa osallistujista asettui tukemaan komission ehdottamaa politiikkaa.

1.13

Komitea pitää erittäin toivottavana, että komissio tukisi jäsenvaltioissa tehtävää käännöstyötä taloudellisesti, koska direktiivin tekniset liitteet käännetään ja julkaistaan yhteisön sijaan jäsenvaltioissa.

1.14

Edellä esitetyn perusteella komitea on vakuuttunut, että on asianmukaista tukea puheena olevaa ehdotusta, jonka lukuisista eri jäsenvaltioista peräisin olevat vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksiin perehtyneet huippuasiantuntijat ovat laatineet.

1.15

Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota tiettyihin kysymyksiin, joita sen mielestä pitää vielä täsmentää tai selkeyttää: Ensinnäkin puuttuu määritelmä siitä, mitä direktiivissä tarkoitetaan ”vaarallisilla aineilla”. Jäsenvaltioille myönnetään oikeus kieltää vaarallisten aineiden kuljetukset alueellaan vain muista kuin turvallisuussyistä. Liitekohdat III.2 ja III.3 eivät sisällä minkäänlaisia tietoja.

Komitean huomiot näistä seikoista esitetään ”Erityistä”-osiossa.

2.1

Vaarallisten aineiden (kemialliset aineet, puhdistusaineet, bensiini, räjähdysaineet, käsiaseiden ammukset, aerosolit, radioaktiiviset materiaalit, torjunta-aineet jne.) sisämaankuljetuksiin liittyy merkittävä onnettomuusriski. Tämä pätee kaikkiin kuljetusmuotoihin, niin maantie-, rautatie- kuin sisävesikuljetuksiinkin. Elämään ja terveyteen kohdistuvan uhan alaisina ovat sekä kuljetushenkilöstö että lukuisat kaupunkien ja maaseudun asukkaat.

2.2

Onkin jo ryhdytty toimenpiteisiin, joilla pyritään takaamaan vaarallisten aineiden kuljetusten mahdollisimman turvalliset olosuhteet. Nykyään vaarallisten aineiden kansainvälisiä kuljetuksia säännellään kansainvälisillä yleissopimuksilla ja sopimuksilla, jotka perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) suosituksiin. YK on laatinut ja ajantasaistanut asiakirjan Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, jonka tavoitteena on varmistaa vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuus sekä vapaat ja multimodaaliset kansainväliset kuljetukset.

2.3

Vaarallisten aineiden kuljettamista koskeva sääntely on tärkeää paitsi kyseisten aineiden erityisluonteen vuoksi myös niiden volyymin takia. Vaarallisten aineiden kuljetusten kokonaismäärä unionissa on jo 110 miljardia tonnikilometriä vuodessa, mikä vastaa noin 8 prosenttia koko tavaraliikenteestä. Tästä määrästä 58 prosenttia kuljetetaan maanteitse, 25 prosenttia rautateitse ja 17 prosenttia sisävesitse. Rautatiekuljetuksia lukuun ottamatta kuljetusten määrä on kasvussa.

2.4

Sisämaankuljetuksia koskevat kansainväliset sopimukset on pantu Euroopassa täytäntöön seuraavilla asiakirjoilla:

2.5

Vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskeva EU-lainsäädäntö kattaa kuitenkin vain maantie- ja rautatiekuljetukset. Näiden kuljetusmuotojen osalta lainsäädännöllä varmistetaan kuljetusten korkea turvallisuustaso, kuljetuspalvelujen vapaa tarjonta ja kuljetusvälineiden vapaa liikkuvuus EU:n alueella. Tätä alaa koskevaan yhteisön lainsäädäntöön sisältyy neljä säädöstä:

2.6

Vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksista ei kuitenkaan ole olemassa EU:n sääntöjä. Vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksissa noudatetaan tosin nykyään kahta järjestelmää, joilla säännellään Reinin ja Tonavan alueen kuljetuksia (ADN-R ja ADN-D), mutta ne ovat aluekohtaisia. Jäsenvaltioissa on lisäksi sääntöjä, joita sovelletaan kansallisiin kuljetuksiin. Alan lainsäädännön puuttuminen johtuu mm. ADN-sopimuksen allekirjoittamisen viivästymisestä. Komissio antoi vuonna 1997 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi aluksilla suoritettavia vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Ehdotus ei kuitenkaan tullut hyväksytyksi, ja se vedettiin pois vuonna 2004.

2.7

Sisävesikuljetuksia koskevan sopimuksen ratifiointiprosessi on kuitenkin käynnissä, ja sen odotetaan tulevan voimaan viimeistään vuonna 2009. Näin ollen komitea yhtyy komission toteamukseen, että jo pelkästään yhtenäistämistä ajatellen on järkevää sisällyttää sisävesiliikenne yhteisön oikeuteen. Samassa yhteydessä tarjoutuu tilaisuus ajantasaistaa ja yhdenmukaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ei myöskään ole suotavaa luoda kahta eri järjestelmää, joista toinen koskisi kansainvälistä ja toinen kansallista liikennettä. Perusteena uudistukselle on myös se, että voimassa oleva vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeva EU-lainsäädäntö on melko monimutkaista. Kuljetusmuotokohtaiset säädökset sisältävät tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia, ja eräät säännökset ovat jo nyt tai kohtapuolin vanhentuneita. Esimerkiksi kahta direktiiviä voidaan pitää tarpeettomina, koska niiden säännökset on sisällytetty ADR-, RID- ja ADN-määräyksiin. Lisäksi on törmätty tekniseen ongelmaan, joka liittyy voimassa olevien direktiivien rakenteeseen. Direktiiveissä edellytetään, että aina kun kansainvälisiä sopimuksia tarkistetaan kahden vuoden välein, niiden laajat tekniset liitteet on käännettävä kokonaan. Tämä on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi ja kalliiksi tehtäväksi.

2.8

Komissio toteaa, että jos mitään ei tehdä, edellä mainitut ongelmat säilyvät ja saattavat vielä pahentua entisestään. Voimassa olevat mutkikkaat säännöt mutkistuvat luultavasti vielä enemmän, kun kansainvälisiä sopimuksia muutetaan, vanhentuneet säännöt jäävät voimaan ja aiheuttavat sekaannusta käyttäjien keskuudessa, ja sitovien sääntöjen noudattamatta jättäminen on yhä suurempana uhkana. EU-sääntöjen soveltaminen pikemminkin vaikeutuu pahasti kuin helpottuu. Kun multimodaalisten toimintamallien käyttö lisääntyy, eri sääntöjen soveltaminen eri liikennemuotoihin aiheuttaa entistä enemmän päivittäisiä käytännön ongelmia multimodaalisessa toiminnassa ja lisää tarpeettomasti kustannuksia. Sisävesiliikenteessä, joka tilastojen perusteella olisi monissa tapauksissa kaikkein sopivin liikennemuoto, eri sääntöjen soveltaminen kansainvälisiin ja kansallisiin kuljetuksiin haittaa tämän liikennemuodon kehittymistä.

2.9

Näin ollen ehdotetaan annettavaksi uusi direktiivi, jolla ajantasaistetaan vaarallisten aineiden maantie- ja rautatiekuljetusten alan neljä voimassa olevaa direktiiviä ja neljä komission päätöstä, jotka yhdistetään yhdeksi säädökseksi (kaikkiin kolmeen sisämaankuljetusmuotoon sovelletaan yhtä säädöstä), ja jolla EU-sääntöjen soveltamisala laajennetaan kattamaan myös sisävesikuljetukset.

2.10

Uudella direktiivillä kumotaan voimassa olevat, vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevat direktiivit 94/55/EY ja 96/49/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajia koskevat direktiivit 96/35/EY ja 2000/18/EY sekä direktiiveihin 94/55/EY ja 96/49/EY liittyviä kansallisia poikkeuksia koskevat komission päätökset 2005/263/EY ja 2005/180/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina. Tässä yhteydessä on aiheellista lisätä, että direktiivien 96/35/EY ja 2000/18/EY säännökset sisältyvät nykyisin direktiivien 94/55/EY ja 96/49/EY liitteisiin, minkä vuoksi ensiksi mainitut käyvät maantie- ja rautatieliikenteen osalta tarpeettomiksi.

2.11

Ehdotuksella sisällytetään voimassa olevat kansainvälisiä kuljetuksia koskevat säännöt yhteisön oikeuteen ja laajennetaan kansainvälisten sääntöjen soveltamisalaa kansallisiin kuljetuksiin. Ehdotuksella yksinkertaistetaan siis huomattavasti vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevaa yhteisön oikeutta, vaikka siinä laajennetaankin lainsäädännön soveltamisalaa.

2.12

Ehdotuksen tavoitteena on lisäksi siirtää direktiivien teknisten liitteiden välttämätön kääntäminen ja julkaiseminen yhteisöltä eli käytännössä komissiolta jäsenvaltioille. Yksi tärkeimmistä syistä tähän on se, etteivät EU-tasolla tuotetut käännökset ole kaikissa tapauksissa olleet kyllin korkealaatuisia, jolloin jäsenvaltiot ovat joutuneet teettämään omat käännöksensä tai korjauttamaan EU-käännöksiä. Liitteet ajantasaistetaan joka toinen vuosi. Näin ollen komission olisi tuettava taloudellisesti liitteiden kääntämistä jäsenvaltioissa. Komissio kuitenkin uskoo, että yhteisön säästämät käännös- ja julkaisukustannukset olisivat suuremmat kuin jäsenvaltioille annettava tuki.

2.13

Ehdotuksella tähdätään uuteen järjestelmään, jossa direktiivin liitteissä pelkästään viitattaisiin vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeviin sopimuksiin eikä niitä liitettäisi itse direktiiviin, kuten nykyisin on tehty. Tämän odotetaan supistavan yhteisön säännöstöä noin 2 000 sivulla.

2.14

Yksinkertaistetulla yhteisön lainsäädännöllä yksinkertaistettaisiin myös yhteisön oikeuden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lainvalvontaviranomaisten työ, myös raportointi, yksinkertaistuisi ja tehostuisi, jos vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevat säännöt yhdenmukaistettaisiin.

2.15

Yksinkertaistetut ja yhdenmukaistetut säännöt helpottaisivat hallintomenettelyjä vaarallisten aineiden kuljetusten kaikkien osapuolten kannalta lähettäjistä vastaanottajiin.

2.16

Yhdenmukaistetut säännöt helpottaisivat myös kuljetuksia ja ajoneuvoja koskevaa dokumentointia sekä kuljetuksiin osallistuvien henkilöiden koulutusta ja vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajien työtä.

2.17

Ehdotus sisältyy yhteisön säännöstön ajantasaistamista ja yksinkertaistamista koskevaan komission ohjelmaan sekä komission työ- ja lainsäädäntöohjelmaan.

3.1

Todettakoon ensinnäkin, että asiakirjaan aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista” sisältyvässä määritelmäjaksossa (esim. ADR, RID, ADN, ajoneuvo, vaunu, alus) ilmoitetaan, mitä yksittäisillä sanoilla ja termeillä tarkoitetaan tässä direktiivissä. Tarjolla ei kuitenkaan ole tietoa siitä, miten käsite ”vaaralliset aineet” olisi ymmärrettävä. Epäilemättä asia ei ole yksinkertainen, kun otetaan huomioon, miten paljon vaarallisia aineita nykyään on olemassa ja miten nopeasti tekniikan kehitys etenee kasvattaen niiden luetteloa lakkaamatta. Komitea katsoo tästä huolimatta, että tarvitaan tietoja siitä, mitä käsite ”vaaralliset aineet” merkitsee tässä direktiivissä.

3.2

Toiseksi todettakoon, että ehdotetussa direktiivissä jäsenvaltioille jätetään oikeus säännellä vaarallisten aineiden kuljetusta alueellaan tai kieltää tällaiset kuljetukset, mutta vain muista kuin kuljetusturvallisuuteen liittyvistä syistä. Vaikka komitea ymmärtää syyt, joiden perusteella jäsenvaltioille on myönnetty oikeus säännellä vaarallisten aineiden kuljetuksia tai kieltää ne, se ei ymmärrä ajatuskulkua, jonka pohjalta annetaan oikeus toimia ”vain muista kuin kuljetusturvallisuuteen liittyvistä syistä”. Komitea katsoo, että kun ajatellaan tarkasteltavana olevaa ehdotusta, jonka tavoitteena on lisätä vaarallisten aineiden kuljettamisen turvallisuutta, ehdotettu sanamuoto merkitsisi, ettei jäsenvaltioilla olisi mahdollisuutta kieltää vaarallisten eineiden kuljetusta alueellaan turvallisuussyistä, mikä vaikuttaa epäjohdonmukaiselta. Lisäksi komitealle jää epäselväksi, miten kyetään takaamaan rajatylittävään liikenteeseen kohdistuvien tämäntyyppisten kieltojen koordinointi, mikäli jäsenvaltiot määräävät toisistaan poikkeavia kieltoja.

3.3

Kolmanneksi komitea huomauttaa, että liitteen III (Sisävesikuljetukset) kohdat III.2 ja III.3 eivät sisällä minkäänlaisia tietoja kaavailluista siirtymäkauden lisäsäännöksistä tai kansallisista lisäsäännöksistä. Näin ollen komitea pyytää tarkentamaan, eikö tällaisia säännöksiä tosiaan ole suunnitteilla vai ovatko ne vasta valmisteilla.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/47

1.1

Galileo-ohjelma on Euroopan avaruuspolitiikan lippulaiva. Koska hanke on laaja ja strategisesti tärkeä, Euroopan avaruusjärjestö (ESA) tekee yhteistyötä Euroopan unionin kanssa. Hallitustenvälisen ja yhteisön tason toiminnan tulisi molempien osaltaan edistää hankkeen onnistumista. Samassa yhteistyön hengessä hanke tulisi toteuttaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeena.

1.2

Järjestelmä koostuu tulevaisuudessa kolmestakymmenestä satelliitista. Näiden satelliittien edelläkävijänä ollut ensimmäinen koesatelliitti lähetettiin kiertoradalle vuoden 2005 lopussa. Hanke siis etenee, mutta siinä on ollut vaikeuksia ja viivästyksiä.

1.3

Galileo on maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä, joka tarjoaa erilaisia paikannus-, navigointi- ja ajanmäärityspalveluja.

1.4

Galileo antaa kolmenkymmenen satelliittinsa ja maa-asemiensa ansiosta talouselämän eri toimijoille mahdollisuuden saada tietoja sijainnista. Aloja, jotka voivat hyödyntää järjestelmää, ovat muun muassa liikenne (ajoneuvojen, alusten ja lentokoneiden paikannus, ohjausjärjestelmät, reitin etsintä jne.), oikeuslaitos, poliisi, tulli (rajavalvonta), julkiset työt (topografia, maanmittaus, maantieteelliset tietojärjestelmät), vapaa-ajan toiminnot (suunnistaminen merellä ja vuoristossa), sosiaalipalvelut (esim. vammaisille tai ikääntyneille annettava tuki) ja valtioiden turvallisuuspalvelut. Lisäksi hätäradiolähettimen avulla tapahtuva paikannus antaa mahdollisuuden hyödyntää järjestelmää pelastustoimissa avomerellä ja syrjäisillä alueilla.

1.5

Eräiden ennusteiden mukaan alan tuotteiden ja palvelujen markkinoiden odotetaan kasvavan 400 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä.

1.6

Toimilupasopimuksesta käytävät keskustelut ovat tällä hetkellä pysähdyksissä, sillä eri kumppanien välillä vallitsee syvä erimielisyys Galileon taloudellisesta mallista ja konsortion hallintotavasta. On päädytty tilanteeseen, jossa viivästysten kasautuminen ja neuvottelujen pysähtyminen vaarantavat koko hankkeen.

1.7

Näiden vaikeuksien vuoksi liikenneministerineuvosto pyysi maaliskuussa Euroopan komissiota esittämään tilannekatsauksen toimilupasopimusneuvotteluista sekä miettimään mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Koska tilanne on ajautunut umpikujaan, komissio kehotti tiedonannossaan ”Galileo tienhaarassa” neuvostoa ja Euroopan parlamenttia merkitsemään tiedoksi, että nykyiset toimilupaneuvottelut ovat epäonnistuneet, ja päättämään, että tilanteesta tehdään loppu. Samalla komissio kehotti kuitenkin neuvostoa ja Euroopan parlamenttia vahvistamaan uudelleen sen, että Galileo-ohjelma luodaan ja sitä jatketaan. Komissio ehdottaa vaihtoehtoista skenaariota, jossa kehitys- ja käyttöönottovaiheet saisivat julkisen tuen ja rahoituksen, ja toimilupasopimus kattaisi enää vain käyttövaiheen. Euroopan avaruusjärjestö olisi hankkeen toteuttaja ja virallinen toimeksiantaja Euroopan unionin puolesta.

2.1

Komission tekstissä esitetään tiivis kuvaus luodusta järjestelmästä ja sen ennakoitavissa olevasta kehityksestä ja esitellään erilaisia mahdollisia innovatiivisia sovelluksia. Samalla siinä muistutetaan, että järjestelmälle ehdotetaan viittä palvelutyyppiä (vapaasti käytettävissä oleva palvelu, kaupallinen palvelu, ihmishenkien turvaamiseen liittyvä palvelu, pelastus- ja etsintäpalvelu sekä julkisesti säännelty palvelu PRS). Vihreässä kirjassa ei käsitellä julkisesti säännellyn palvelun sovelluksia, sillä niiden käytöstä tai käyttämättä jättämisestä jäsenvaltiot voivat päättää itse. Komissio tiedustelee asiaa suoraan jokaiselta jäsenvaltiolta, kerää vastaukset ja tekee niistä tiivistelmän.

2.2

Komission luetteloimat asiaan kuuluvat ja mahdolliset toimintatyypit ovat seuraavat:

2.3

Mahdollisten sovellusten sekalainen luettelointi tuo korostetusti esille niiden laajuuden ja moninaisuuden.

2.4

Vihreän kirjan lopussa esitetään totuttuun tapaan sarja kysymyksiä asianomaisille osapuolille. ETSK:n ei kuulu vastata niihin yksityiskohtaisesti, vaan se ennemminkin korostaa erityisen tärkeiksi katsomiaan kysymyksiä ja ottaa esille puuttuvia kysymyksiä, jotka olisi pitänyt esittää.