—

että tuontitullit kirjattiin tileihin yhteisön tullikoodeksin (1) 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan vastaisella tavalla, koska vastaaja katsoi virheellisesti, että polkumyyntitulleja koskevia asetuksia, jotka on annettu kolmansista maista tehtäviä tuonteja vastaan, sovelletaan automaattisesti tavaroihin, jotka olivat vapaassa liikkeessä EU–Turkki-tulliliiton alueella, ja tämän seurauksena jätti virheellisesti ilmoittamatta toimijoille, että polkumyyntiasetusta sovellettiin myös tavaroihin, jotka olivat vapaassa liikkeessä EU–Turkki-tulliliiton alueella. Toissijaisesti Turkin viranomaiset katsoivat virheellisesti, ettei kolmansista maista peräisin oleviin tavaroihin sovellettavia polkumyyntitulleja sovellettu tavaroihin, jotka olivat vapaassa liikkeessä EU-Turkki-tulliliiton alueella. Lisäksi Espanjan tulliviranomaiset virheellisesti olettivat, että A.TR-todistuksella varustettuihin tavaroihin ei voitu soveltaa minkäänlaisia ylimääräisiä tulleja tai kaupan suojatoimenpiteitä, ja laiminlöivät täten velvollisuutensa ilmoittaa taloudellisille toimijoille, että niiden Turkista tekemiin tuonteihin voitiin soveltaa kaupan toimenpiteitä vaikka kyseiset tavarat olivat vapaassa liikkeessä.

—

että vilpittömästi toiminut velallinen, joka oli noudattanut kaikkia voimassa olevassa lainsäädännössä tulli-ilmoituksille asetettuja vaatimuksia, ei voinut kohtuudella havaita toimivaltaisten tulliviranomaisten tekemää virhettä.

—

että se on yhteisön tullikoodeksin 239 artiklassa tarkoitetussa erityisessä tilanteessa ja että yhteisön tullikoodeksin 239 artiklan nojalla ei voida väittää, että se syyllistyi petokseen tai ilmeiseen laiminlyöntiin.