61998J0160

1. Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Sokeri - Interventiohinnat ja johdetut interventiohinnat - Määräpäivä interventiohintojen vahvistamiselle - Määräpäivää ei ole noudatettu - Seuraukset

(Neuvoston asetukset N:o 1785/81 ja N:o 1188/97)

2. Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Sokeri - Hintojen alueellistaminen - Alijäämäalueet - Asetus, jolla vahvistetaan valkoisen sokerin interventiohinnat kaikille Italian alueille tietyn markkinointivuoden osalta - Perustelut - Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla; neuvoston asetus N:o 1188/97))

3. Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Sokeri - Hintojen alueellistaminen - Alijäämäalueet - Asetus, jolla vahvistetaan valkoisen sokerin interventiohinnat kaikille Italian alueille tietyn markkinointivuoden osalta - Alijäämätilanteen ennakointi - Asetuksen pätevyys

(Neuvoston asetuksen N:o 1188/97 1 artiklan f alakohta)

Asiassa C-160/98,

jonka Giudice di pace di Genova (Italia) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Eridania SpA

vastaan

Azienda Agricola San Luca di Rumagnoli Viannj

ennakkoratkaisun valkoisen sokerin johdettujen interventiohintojen, raakasokerin interventiohinnan, A-juurikkaan ja B-juurikkaan vähimmäishintojen sekä varastointikustannusten tasaamiseksi suoritettavan korvauksen määrän vahvistamisesta markkinointivuodeksi 1997/1998 25 päivänä kesäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1188/97 (EYVL L 170, s. 3) 1 artiklan f alakohdan ja sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1981 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1785/81 (EYVL L 177, s. 4), sellaisena kuin se on muutettuna 24.4.1995 annetulla neuvoston asetuksella N:o 1101/95 (EYVL L 110, s. 1), pätevyydestä,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Macken sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari), C. Gulmann, J.-P. Puissochet ja V. Skouris,

julkisasiamies: J. Mischo,

kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Eridania SpA, edustajinaan avvocato C. Cacciapuoti ja avvocato I. Vigliotti, ja solicitor B. O'Connor,

- Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään I. Díez Parra ja J.-P. Hix,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään F. P. Ruggeri Laderchi,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan neuvoston, asiamiehenään F. P. Ruggeri Laderchi, ja komission, asiamiehenään L. Visaggio, 15.2.2001 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen samassa istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Giudice di pace di Genova on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 28.3.1998 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.4.1998, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä valkoisen sokerin johdettujen interventiohintojen, raakasokerin interventiohinnan, A-juurikkaan ja B-juurikkaan vähimmäishintojen sekä varastointikustannusten tasaamiseksi suoritettavan korvauksen määrän vahvistamisesta markkinointivuodeksi 1997/1998 30 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1188/97 (EYVL L 170, s. 3) 1 artiklan f alakohdan ja sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1981 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1785/81 (EYVL L 177, s. 4), sellaisena kuin se on muutettuna 24.4.1995 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1101/95 (EYVL L 110, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1785/81), pätevyydestä.

2 Nämä kysymykset on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Eridania SpA (jäljempänä Eridania), joka on Italiassa toimiva sokerintuottaja, ja Azienda Agricola San Luca di Rumagnoli Viannj (jäljempänä Agricola), joka on ensiksi mainitulle juurikkaita toimittanut yritys, ja joka koskee sitä, onko Italian luokitteleminen alijäämäalueeksi markkinointivuoden 1997/1998 osalta perusteltua, ja siten myös sitä, onko valkoisen sokerin johdetun interventiohinnan soveltaminen kyseisen jäsenvaltion alueisiin sekä korotettujen vähimmäishintojen maksaminen juurikkaan viljelijöille perusteltua.

Yhteisön lainsäädäntö

Asetus N:o 1785/81

3 Sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä asetuksen N:o 1785/81 I osastolla on luotu hintajärjestelmä ja III osastolla kiintiöjärjestelmä.

4 Kiintiöjärjestelmässä kullekin jäsenvaltiolle myönnetään kansallisen tuotannon perusmäärä, joka jaetaan kansallisten tuottajien kesken A- ja B-tuotantokiintiöinä. Näihin kiintiöihin on liitetty takeet - valkoiselle sokerille vahvistetun interventiohinnan avulla - tuotannon myynnistä yhteisön markkinoilla tai yhteisön ulkopuolisissa maissa.

5 Asetuksen N:o 1785/81 3 artiklan 1, 4 ja 5 kohdassa säädetään hintajärjestelmästä seuraavasti:

"1. Valkoiselle sokerille vahvistetaan vuosittain:

a) interventiohinta muille kuin alijäämäalueille;

b) johdettu interventiohinta kullekin alijäämäalueelle.

- -

4. Valkoisen sokerin interventiohinta vahvistetaan ennen 1 päivää elokuuta seuraavan vuoden 1 päivänä heinäkuuta alkavaksi markkinointivuodeksi perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

- -

5. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta - - johdetut interventiohinnat joka vuosi samanaikaisesti kuin valkoisen sokerin interventiohinnan.

- - "

6 Samanlaisten takeiden antamiseksi tuottajille vahvistetaan yhdessä sokerin hinnan kanssa vuosittain juurikkaiden vähimmäishinta asetuksen N:o 1785/81 4 artiklan mukaisesti määritetyn perushinnan perusteella. Juurikkaiden vähimmäishintojen osalta saman asetuksen 5 artiklan 1-4 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. A-juurikkaan vähimmäishinta ja B-juurikkaan vähimmäishinta vahvistetaan joka vuosi samanaikaisesti kuin valkoisen sokerin interventiohinta.

- -

2. A-juurikkaan vähimmäishinta on 98 prosenttia juurikkaan perushinnasta.

- - B-juurikkaan vähimmäishinta on 68 prosenttia juurikkaan perushinnasta.

3. Niiden alueiden, joille on vahvistettu valkoisen sokerin johdettu interventiohinta, A-juurikkaan ja B-juurikkaan vähimmäishintoja korotetaan määrällä, joka on kyseisen alueen johdetun interventiohinnan ja interventiohinnan välinen erotus kerrottuna kertoimella 1,30.

4. Tässä asetuksessa tarkoitetaan A-juurikkaalla kaikkia A-sokeriksi jalostettavia juurikkaita ja B-juurikkaalla kaikkia B-sokeriksi jalostettavia juurikkaita - - ."

7 Asetuksen N:o 1785/81 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. - - sokerinvalmistajien on ostaessaan juurikkaita

- -

maksettava vähintään vähimmäishinta - - .

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vähimmäishinta vastaa:

a) muilla kuin alijäämäalueilla:

- A-juurikkaan vähimmäishintaa A-sokeriksi jalostettavien juurikkaiden osalta,

- B-juurikkaan vähimmäishintaa B-sokeriksi jalostettavien juurikkaiden osalta;

b) alijäämäalueilla:

- A-juurikkaan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti korotettua vähimmäishintaa A-sokeriksi jalostettavien juurikkaiden osalta,

- B-juurikkaan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti korotettua vähimmäishintaa B-sokeriksi jalostettavien juurikkaiden osalta."

8 Näin ollen alueisiin, joita sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä pidetään alijäämäalueina, sovelletaan johdettuja interventiohintoja asetuksen N:o 1785/81 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 artiklan nojalla ja juurikkaiden vähimmäishintoja, jotka on korotettu saman asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

9 Tämä järjestelmä tunnetaan yleisesti nimellä alueellistaminen (régionalisation), ja se mahdollistaa sen, että alijäämäalueille vahvistetaan korkeammat hinnat kuin muille kuin alijäämäalueille.

Markkinointivuotta 1997/1998 koskevat asetukset

10 Neuvosto antoi 25.6.1997 asetuksen N:o 1187/97, jolla se sääti tiettyjen sokerialan hintojen ja juurikkaiden vakiolaadun vahvistamisesta markkinointivuodeksi 1997/1998 (EYVL L 170, s. 1). Asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan valkoisen sokerin interventiohinnaksi 63,19 ecua 100 kilogrammalta ja sen 2 artiklassa juurikkaan perushinnaksi 47,67 ecua tonnilta.

11 Samana päivänä annettiin neuvoston asetus N:o 1188/97. Sen 1 artiklan f alakohdan mukaan valkoisen sokerin johdettu interventiohinta on vahvistettu 65,53 ecuksi 100 kilogrammalta Italian kaikilla alueilla, koska Italia oli luokiteltu yhteisön alijäämäalueeksi. Saman asetuksen 3 artiklassa A-juurikkaan vähimmäishinta vahvistettiin 46,72 ecuksi tonnilta ja B-juurikkaan vähimmäishinnaksi 32,42 ecua tonnilta. Asetuksen N:o 1785/81 5 artiklan 3 kohdan mukaan Italiassa sovellettavat vähimmäishinnat vastaavat näitä hintoja korotettuina 3,042 eculla.

12 Asetuksen N:o 1188/97 toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa säädetään seuraavaa:

" - - asetuksen (ETY) N:o 1785/81 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että valkoisen sokerin johdetut interventiohinnat on vahvistettava jokaiselle alijäämäalueelle; niitä vahvistettaessa on aiheellista ottaa huomioon alueelliset erot, joita sokerin hinnoissa markkinahintojen luonnollisten muodostumisedellytysten perusteella otaksuttavasti on sadon ollessa tavanomainen ja sokerin liikkuessa vapaasti,

- - hankintatilanteesta ennakoidaan alijäämäistä Italian, Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan, Portugalin ja Suomen tuotantoalueilla."

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

13 Eridania teki Agricolan kanssa sopimuksen sokerijuurikkaan viljelystä erään tuotantolaitoksensa kulutusta varten sokerin markkinointivuodeksi 1997/1998. Tämän sopimuksen mukaan sokerijuurikkaan myynnissä sovelletaan yhteisön asetuksissa ja/tai kansallisissa säännöksissä ja/tai alan elinkeinonharjoittajien sopimuksessa 1997/1998 vahvistettuja myyntihintoja ja -ehtoja.

14 Tällä perusteella Eridania maksoi juurikkaista vähimmäishinnat, joita oli korotettu asetuksen N:o 1785/81 5 artiklan 3 kohdan nojalla, minkä vuoksi nämä hinnat olivat muilla kuin alijäämäalueilla sovellettavia vähimmäishintoja korkeammat.

15 Eridania vaatii pääasiassa alueellistamiseen perustuvan juurikkaiden hinnankorotuksen perusteella Agricolalle suorittamansa 1 224 242 Italian liiran suuruisen summan palauttamista.

16 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa Italian sokerimarkkinoiden osalta, että sokerintuotanto oli aikaisemmin tässä jäsenvaltiossa kulutusta alhaisempi. Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut Italian teollisuudessa kuluneiden 25 vuoden aikana toteutetun rakenneuudistuksen ansiosta, minkä vuoksi 1990-luvun alusta alkaen alueellistetun järjestelmän soveltamisdellytyksiä ei enää ollut olemassa. Asetuksella N:o 1101/95 jatkettiin kuitenkin tämän tuomioistuimen mukaan alueellisen järjestelmän soveltamista markkinointivuosina 1995/1996 ja 1996/1997 yhteisön viranomaisille toimitetuista tiedoista huolimatta.

17 Giudice di pace di Genova yhtyi Eridanian epäilyihin siitä, voidaanko aluesidonnainen järjestelmä pätevästi ylläpitää Italiassa ja lykkäsi asian käsittelyä esittääkseen yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko 25.6.1997 annettu asetus (ETY) N:o 1188/97 (EVYL 28.6.1997) ja erityisesti sen 1 artiklan f alakohta pätevä, kun sitä tarkastellaan asetuksen N:o 1785/81 3 artiklan 4 ja 5 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan kannalta ja tämän päätöksen I kohdassa kuvatut oikeudelliset seikat asianmukaisesti huomioon ottaen?

2) Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko 30.6.1981 annettua asetusta (ETY) N:o 1785/81 (EYVL 1.7.1981), sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohtaa, 5 artiklan 3 kohtaa ja 6 artiklan 2 kohtaa pidettävä pätevänä, ja onko näin ollen myös asetusta (EY) N:o 1188/97 ja erityisesti sen 1 artiklan f alakohtaa pidettävä pätevänä tämän päätöksen II kohdassa kuvattujen väitteiden ja perustelujen kannalta arvioituna?"

18 Todettakoon heti, että yhteisöjen tuomioistuin antoi asiassa C-289/97, Eridania, 6.7.2000 tuomionsa (jäljempänä 6.7.2000 annettu tuomio), jossa se vastasi samanlaisiin kysymyksiin kuin ne, jotka on esitetty esillä olevassa asiassa. Yhteisöjen tuomioistuin pyysi 25.9.2000 päiväämällään kirjeellä Giudice di pace di Genovaa täsmentämään, halusiko se edellä mainittu tuomio huomioon ottaen pysyttää yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saattamansa ennakkoratkaisukysymyksen. Kansallinen tuomioistuin ilmoitti yhteisöjen tuomioistuimelle 20.10.2000 päiväämällään kirjeellä, että koska kyseessä olivat eri markkinointivuodet, kysymys oli syytä pysyttää.

Ensimmäinen kysymys

Asetuksen N:o 1188/97 antamisen viivästyminen ja perustelujen puuttuminen siltä osin kuin alueellistamista on sovellettu Italiaan

19 Ensimmäisen kysymyksen osalta todettakoon, että yhteisöjen tuomioistuin on jo vastannut siihen 6.7.2000 antamassaan tuomiossa, koska Eridania esitti jo tuossa asiassa väitteen siitä, että valkoisen sokerin johdettujen interventiohintojen, raakasokerin interventiohinnan, A-juurikkaan ja B-juurikkaan vähimmäishintojen sekä varastointikustannusten tasaamiseksi suoritettavan korvauksen määrän vahvistamisesta markkinointivuodeksi 1996/1997 30 päivänä heinäkuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1580/96 (EYVL L 206, s. 9) oli annettu liian myöhään asetuksen N:o 1785/81 3 artiklan 4 ja 5 kohdan vastaisesti, ja että asetus oli puutteellisesti perusteltu siltä osin kuin sen mukaan alueellistamista sovellettiin Italiaan.

20 Yhteisöjen tuomioistuin totesi 6.7.2000 antamansa tuomion 34 kohdassa, että asetuksen N:o 1785/81 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa oleva määräpäivä 1.8. ei ole ehdoton ja että näin ollen se, ettei kyseistä määräpäivää ole noudatettu, ei tee asetusta N:o 1580/96 pätemättömäksi sillä perusteella, että siinä on vahvistettu interventiohinnat 1.8. jälkeen.

21 Yhteisöjen tuomioistuin tarkasteli perustelujen puuttumista koskevaa väitettä yksityiskohtaisesti ja totesi tuomionsa 44 kohdassa, että asetuksen N:o 1580/96 perustelut sen osalta, että Italia on luokiteltu alijäämäisten alueiden joukkoon kyseisenä markkinointivuotena, riittävät täyttämään ne perusteluja koskevat vaatimukset, jotka on asetettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

22 Yhteisöjen tuomioistuimen 6.7.2000 antamassa tuomiossa suorittama tarkastelu, joka koski asetusta N:o 1580/96, on pätevä myös asetuksen N:o 1188/97 osalta. Sitä lukuun ottamatta, että asetukset koskevat eri markkinointivuosia - asetus N:o 1580/96 markkinointivuotta 1996/1997 ja asetus N:o 1188/97 markkinointivuotta 1997/1998 - asetukset ovat muilta osin identtiset: ne on annettu asetuksen N:o 1785/81 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädettyjen määräaikojen päätyttyä ja ne on perusteltu kummankin asetuksen toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa samalla tavoin.

23 Koska Eridania ei ole tältä osin esittänyt muita perusteita kuin ne, jotka yhteisöjen tuomioistuin on 6.7.2000 antamassaan tuomiossa käsitellyt, tässä yhteydessä riittää, kun viitataan mainittuun tuomioon ja todetaan, että vastaus on tältä osin sama.

Alijäämätilanteen ennakointi markkinointivuoden 1997/1998 osalta

24 Tämän jälkeen ensimmäisessä kysymyksessä puututaan siihen, oliko arvioitu oikein ne tosiseikat, joiden perusteella tilanne ennakoitiin alijäämäiseksi Italian osalta markkinointivuonna 1997/1998. Ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen seikkojen osalta vastausta ei voida saada 6.7.2000 annetusta tuomiosta, jossa yhteisöjen tuomioistuin tutki ainoastaan sen, oliko ollut perusteltua ennakoida, että tilanne on alijäämäinen markkinointivuoden 1996/1997 osalta.

Osapuolten väitteet ja niiden perustelut

25 Eridania katsoo, että valkoisen sokerin johdettu interventiohinta 65,53 ecua 100 kilogrammalta on täysin perusteeton, ilmeisen virheellinen ja sattumanvarainen, koska neuvosto on sen mukaan jättänyt huomiotta asiassa vallinneet tosiseikat tai ainakin käsitellyt niitä virheellisesti.

26 Eridania toteaa, että markkinointivuosien 1993/1994, 1994/1995 ja 1996/1997 tuotanto on osoittautunut ylijäämäiseksi. Eridanian mukaan tässä tilanteessa oli mahdotonta, että markkinointivuosi 1997/1998 olisi ennakoitu alijäämäiseksi.

27 Eridania viittaa maatalouspolitiikan alalla toimivaltaisen ministeriön (jäljempänä ministeriö) 16.6.1997 päiväämään kirjeeseen, jossa se ilmoitti komissiolle, että sokerin tuotanto markkinointivuonna 1997/1998 olisi ennakoitua suurempi. Vaikka ministeriö olikin korostanut sitä, että tuotannon tasoa on vaikea arvioida konkreettisesti ennakolta kansallisen tuotoksen yleisesti tunnetun vaihtelun vuoksi, se oli kuitenkin vakuuttanut, ettei tuotanto ylitä A- ja B-tuotantokiintiöiden yhteenlaskettua määrää eli 1 568 250 tonnia. Eridania toteaa, ettei komissio ollut ottanut huomioon tätä kirjettä antaessaan 25.6.1997 asetuksen N:o 1188/97. Eridania katsoo, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt pyytää ministeriöltä täsmällisempiä tietoja etenkin kun Italian teollisuuden edustajat olivat jo kuukausien ajan toistuvasti esittäneet asiakirja-aineistoon tukeutuen, että Italian tuotanto tulee olemaan ylijäämäinen.

28 Eridania viittaa lisäksi ministeriön 3.7.1997 komissiolle lähettämään kirjeeseen, josta käy sen mukaan selvästi ilmi, että huomioon otettava tuotantomäärä nousee 1 568 000 tonniin.

29 Eridanian mukaan asetusta N:o 1188/97 olisi pitänyt muuttaa tämän kirjeen johdosta. Se painottaa tässä yhteydessä sitä, että sekä Italian sokeriteollisuuden edustajat että Comité européen des fabricants de sucre (jäljempänä CEFS) olivat ennen asetuksen antamista toimittaneet yhteisön viranomaisille asiakirjoja, joista kävi selvästi ilmi, että markkinointivuodesta 1997/1998 tulee huomattavan ylijäämäinen.

30 Neuvosto toteaa toimitettujen tietojen arvioinnin kannalta merkityksellisen päivämäärän osalta, että ennakkoarvion laatimismenettely on jatkuva. Se katsoo olleensa joka tapauksessa velvollinen ottamaan huomioon viimeiset hintojen vahvistamishetkellä käytettävissään olleet luvut.

31 Neuvosto huomauttaa, että sille toimitettujen lukujen perusteella markkinointivuodesta 1997/1998 oli tulossa alijäämäinen Italiassa. Italian hallituksen neuvostolle toimittamissa tiedoissa sokerin tuotanto arvioitiin aina asetuksen N:o 1188/97 antamiseen, eli 25.6.1997 asti 1 440 000 tonniksi, johon lisättiin markkinointivuodelta 1996/1997 siirrettävät 10 000 tonnia, ja sokerin kulutus 1 438 000 tonniksi, minkä perusteella alijäämä arvioitiin ennusteessa 33 000 tonniksi.

32 Neuvosto kiistää, että ministeriö olisi 16.6.1997 päiväämällään kirjeellä muuttanut markkinointivuodelle 1997/1998 ennakoitua 1 440 000 tonnin tuotantomäärää. Vaikka kirjeessä ilmoitettiin, ettei tuotanto ylittäisi 1 568 250 tonnin enimmäistasoa, siinä ei ollut tarkkoja tuotantolukuja eikä komissiolle osoitettua pyyntöä siitä, että aiemmin ilmoitetut luvut korvattaisiin uusilla.

33 Neuvosto esittää lisäksi, että kun Italian edustajat ilmoittivat 18.6.1997 sokerin hallintokomitealle markkinointivuotta 1997/1998 Italiassa koskevat ennusteluvut, he eivät olleet myöskään ilmoittaneet muita tarkempia lukuja.

34 Ministeriö väittää pyytäneensä 3.7.1997 päiväämällään kirjeellä komissiota korvaamaan ilmoitetut 1 440 000 tonnia 1 568 000 tonnilla markkinointivuonna 1997/1998 Italiassa tuotettavan sokerin määrän osalta. Se toteaa kuitenkin, että tuolla hetkellä asetus N:o 1188/97 oli jo annettu ja markkinointivuosi alkanut.

35 Neuvosto väittää, että hinnat on lähtökohtaisesti vahvistettava ennen markkinointivuoden alkua ja että tämän jälkeen toimitettuja tietoja ei voida ottaa huomioon tuotantotilanteen arvioinnissa. Se katsoo tällä perusteella, ettei hintojen vahvistamista olisi voitu siirtää myöhempään, markkinointivuoden alun jälkeiseen ajankohtaan.

36 Komissio katsoo myös, että asetuksen antamishetkellä 25.6.1997 kaikki käytettävissä olleet tiedot viittasivat tuotantomäärän olevan 1 440 000 tonnia.

37 Komissio myöntää kuitenkin, että Associazione Nazionale tra gli Industriali dello Zucchero, dell'Alcool e del Lievito (italialaisten sokerintuottajien yhdistys, jäljempänä Assozucchero) oli ilmoittanut Bolognan yliopiston suorittamaan selvitykseen tukeutuen, että Italian keskituotannon perusteella markkinointivuoden 1997/1998 tuotantomäärä voitiin ennakolta arvioida 1 568 000 tonniksi viljelty pinta-ala huomioon ottaen. Komission ilmoituksen mukaan Associazione nazionale bieticoltori (juurikkaan viljelijöiden kansallinen yhdistys) oli 23.6.1997 päiväämällään kirjeellä kuitenkin virallisesti riitauttanut mainitun selvityksen tulokset.

38 Komissio toteaa, että eräs sen edustajista oli sokerin hallintokomitean kokouksessa 11.6.1997 pyytänyt jäsenvaltioita suorittamaan tarpeelliset tarkastukset ja toimittamaan ajan tasalle saatetut ennakkoarviot. Italian viranomaiset olivat todenneet 16.6.1997 kirjeitse, etteivät ne kyenneet toimittamaan Italian tuotantoa koskevia uusia tietoja ja että ne puolsivat alueellisten hintojen vahvistamista. Sokerin hallintokomitean kokouksessa 18.6.1997 Italian viranomaiset eivät kiistäneet komission esittämiä lukuja pysyen näin 2.7.1997 asti 1 440 000 tonnin tuotantoennusteessa. Komission mukaan Italian viranomaiset pyrkivät korjaamaan tuotantoarviota ylöspäin vasta 3.7.1997 päiväämässään kirjeessä.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

39 Eridania väittää, että neuvosto ja komissio ovat tuotannon arvioinnissa tukeutuneet lukuihin, jotka eivät vastaa todellisuutta, koska nämä toimielimet eivät sen mukaan ole ottaneet huomioon 16.6.1997 päivätyssä ministeriön kirjeessä ilmoitettua korjausta, joka vahvistettiin 3.7.1997 päivätyllä kirjeellä, eikä Italian teollisuuden ja CEFS:n toimittamia asiakirjoja, jotka osoittivat selvästi, että markkinointivuodesta 1997/1998 tulee selvästi ylijäämäinen.

40 Huomautettakoon aluksi, että kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut 6.7.2000 antamansa tuomion 47 kohdassa, neuvoston ja komission on tutkittava vielä korjaamatta olevan tuotannon määrän ja vielä alkamattoman kulutuksen määrän välistä suhdetta ja tehtävä jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella ennusteita, jotka koskevat sekä kuluvaa markkinointivuotta kulutuksen kehityksen osalta että tulevan markkinointivuoden näkymiä käytettävissä olevan tuotannon kehityksen osalta.

41 Erityisesti siltä osin, millä hetkellä nämä ennakkoarviot on viimeistään tehtävä, todettakoon neuvoston tavoin, että interventio- ja vähimmäishinnat on vahvistettava ennen markkinointivuoden alkua 1.7. mennessä eli päivänä, joka on vahvistettu asetuksen N:o 1785/81 2 artiklan 1 kohdassa.

42 Neuvosto antoi 25.6.1997 asetuksen N:o 1188/97, joten se noudatti siis näin päivämäärää 1.7.1997, jolloin markkinointivuosi 1997/1998 alkoi.

43 Tuolla hetkellä neuvoston käytettävissä olivat ne luvut, jotka jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet sille asetuksen (ETY) N:o 1785/81 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sokerialan tietojen ilmoittamiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 779/96 (EYVL L 106, s. 9) mukaisesti.

44 Italian hallituksen komissiolle toimittamien lukujen mukaisesti komissio arvioi kulutuksen 1 483 000 tonniksi. Tämä luku oli myös neuvoston tiedossa, eikä Eridania ole kiistänyt sitä.

45 Neuvostolla oli 25.6.1997 käytettävissään myös 1 450 000 tonnin tuotantoarvio, joka perustui 1 440 000 tonnin ennakoituun tuotantoon markkinointivuonna 1997/1998 ja siihen edelliseltä markkinointivuodelta lisättyyn 10 000 tonnin tuotantoon. Italian hallitus esitti nämä luvut sokerin hallintokomitean kokouksessa 9.4.1997.

46 Näihin lukuihin tukeutuen neuvosto on perustellusti ennakoinut Italiaan markkinointivuodelle 1997/1998 alijäämäisen tilanteen.

47 Asiassa ei voida asettaa kyseenalaiseksi sitä, että ministeriö oli 16.6.1997 päiväämällään kirjeellä ilmoittanut komissiolle, että satoennustetta olisi mitä todennäköisimmin korjattava ylöspäin. Neuvostoa ei kuitenkaan voida moittia siitä, että se ei ollut korjannut arviotaan. Italian hallitus oli kirjeessään ilmoittanut ainoastaan, että Italialle myönnettyjen A- ja B-kiintiöiden yhteenlaskettua määrää eli 1 568 250:tä tonnia ei missään tapauksessa ylitettäisi, mutta se ei ollut toimittanut tarkkoja lukuja kansallisen tuotoksen yleisesti tunnettujen vaihtelujen vuoksi. Eridania ei ole asettanut kyseenalaiseksi tätä lukuihin perustuvan arvion puuttumista.

48 Italian hallitus ei esittänyt uusia lukuihin perustuvia arvioita sokerin hallintokomitean viimeisessä 18.6. pidetyssä kokouksessa, jossa oli määrä tarkistaa ennakkoarviot viimeisen kerran.

49 Tämän vuoksi komission käytettävissä ei ollut neuvoston asetuksen N:o 1188/97 antamishetkellä muita kuin ne viralliset luvut, jotka oli saatu asetuksen N:o 779/96 mukaisesti, eikä sillä näin ollut mitään syytä tarkistaa maaliskuun lopulla 1997 tehtyä ehdotusta neuvoston asetukseksi (EYVL L 101, s. 6).

50 Kuluvan tuotannon ja tulevan kulutuksen arviointia ja ehdotusta luokitella Italia alijäämäisten alueiden joukkoon ei voida katsoa pätemättömiksi sillä perusteella, että monet sokerintuottajien ammattialajärjestöt olivat useita kertoja ilmoittaneet komissiolle Italian hallituksen ilmoitukseen perustuvan tuotantoennusteen epärealistisuudesta.

51 Kuten julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 34-36 kohdassa tehdystä yksityiskohtaisesta selvityksestä käy ilmi, asiassa ei ole kiistetty sitä, että Assozucchero ja CEFS olivat jo tammikuusta 1997 alkaen tiiviissä kirjeenvaihdossaan ilmoittaneet komissiolle ja neuvostolle, että Italian sokerintuottajat ennakoivat tuotannon ylittävän vahvistetut 1 483 000 tonnia ja muodostuvan noin 1 560 000 tonniksi.

52 Vastaavalla tavalla myös sokeriteollisuuden edustajat riitauttivat voimallisesti komission maaliskuussa 1997 tekemät ehdotukset, jotka perustuivat ennakoituun alijäämään. Asetuksen N:o 1785/81 40 artiklan nojalla 7.1.1987 tehdyllä komission päätöksellä 87/75/ETY (EYVL L 45, s. 16) perustetun sokerin neuvoa-antavan komitean sekaryhmän kokouksessa 14.4.1997 Italian sokeriteollisuuden edustaja totesi, ettei komissio ollut voinut ehdottaa sokerin hinnan alueellistamista Italiassa, koska tilanne Italiassa oli ylijäämäinen. Tämän jälkeen, kuten komissio itse on huomauttanut, Assozucchero ilmoitti sille 30.5.1997 Bolognan yliopiston tekemään selvitykseen tukeutuen, että arvioitu tuotanto oli 1 568 000 tonnia.

53 Juurikkaan tuottajien edustajat kuitenkin vastustivat näitä kannanottoja, joissa puollettiin Italian luokittelemista ylijäämäalueeksi.

54 Komissiolla ei ollut tässä tilanteessa muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Italian hallituksen toimittamat luvut. Italian hallitus oli toimittanut nämä luvut asetuksen N:o 779/96 mukaista velvollisuuttaan noudattaen eikä se ollut voinut olla tässä yhteydessä noudattamatta tarkasti EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa (josta on tullut EY 10 artikla) vahvistettua lojaalin yhteistyön periaatetta.

55 Italian luokittelemista alijäämäalueeksi ei voida pitää pätemättömänä myöskään sillä perusteella, että neuvosto kieltäytyi muuttamasta arviotaan sen jälkeen kun Italian hallitus oli 3.7.1997 päiväämällään kirjeellä toimittanut sille tiedot, joiden mukaan tuotannon arvioitiin nousevan 1 568 000 tonniin.

56 Neuvoston tehtävänä on vahvistaa interventiohinnat ennen markkinointivuoden alkua eli ennen 1.7. Hintojen muuttamisesta markkinointivuoden alkamisen jälkeen ei ole säädetty.

57 Näin ollen neuvostolla ei ollut mitään syytä korjata arviotaan ja muuttaa asetusta N:o 1188/97.

58 Edellä esitetyistä huomioista seuraa, että tutkinnasta, jonka komissio teki käytettävissä olleesta markkinointivuoden 1997/1998 sokerintuotantoa koskevasta arviosta Italiassa sovellettavia interventiohintoja vahvistaessaan ja jonka neuvosto otti sellaisenaan asetukseen N:o 1188/97, ei käy ilmi seikkoja, jotka olisivat omiaan vaikuttamaan tämän asetuksen pätevyyteen.

Toinen kysymys

59 Toista kysymystä ei tarvitse käsitellä yksityiskohtaisesti, koska yhteisöjen tuomioistuin on jo 6.7.2000 antamassaan tuomiossa tutkinut tämän kysymyksen ja todennut, ettei asiassa ollut tekijöitä, jotka olisivat olleet omiaan vaikuttamaan asetuksen N:o 1785/81 pätevyyteen. Markkinointivuoteen 1997/1998 liittyvät erityiset olosuhteet ja Eridanian esittämät väitteet, jotka ovat identtiset niiden väitteiden kanssa, joiden johdosta edellä mainittu tuomio annettiin, eivät ole omiaan muuttamaan tai lieventämään yhteisöjen tuomioistuimen vastausta.

60 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kahteen kysymykseen on vastattava, että niiden tarkastelu ei ole tuonut ilmi seikkoja, jotka olisivat omiaan vaikuttamaan asetusten N:o 1188/97 ja N:o 1785/81 pätevyyteen.

Oikeudenkäyntikulut

61 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille neuvostolle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut Giudice di pace di Genovan 28.3.1998 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Esitettyjen kysymysten tarkastelu ei ole tuonut ilmi seikkoja, jotka olisivat omiaan vaikuttamaan valkoisen sokerin johdettujen interventiohintojen, raakasokerin interventiohinnan, A-juurikkaan ja B-juurikkaan vähimmäishintojen sekä varastointikustannusten tasaamiseksi suoritettavan korvauksen määrän vahvistamisesta markkinointivuodeksi 1997/1998 25 päivänä kesäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1188/97 ja sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1785/81, sellaisena kuin se on muutettuna 24.4.1995 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1101/95, pätevyyteen.