Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Hyväntekeväisyyden hyödyntämättömät mahdollisuudet Euroopassa”

(Puheenjohtajavaltio Romanian pyytämä valmisteleva lausunto)

(2019/C 240/06)

Esittelijä: Petru Sorin DANDEA

Neuvoston puheenjohtajavaltion Romanian pyytämä valmisteleva lausunto	kirje, 20.9.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	24.4.2019
Hyväksyminen täysistunnossa	15.5.2019
Täysistunnon nro	543
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	132/5/15

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK antaa täyden tunnustuksen täydentävälle ja innovatiiviselle lisäarvolle, jota hyväntekeväisyydestä voidaan saada sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, kun se vahvistaa yhteisiä arvoja ja parantaa yhteiskunnan kykyä selvitä muutoksista. Komitea kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan hyväntekeväisyyden aseman yhtenä tapana osoittaa yhteiskunnallista sitoutumista ja osallistua, raivaamaan tilaa hyväntekeväisyydelle ja auttamaan hyväntekeväisyystoimijoita asianmukaisilla lainsäädännöllisillä tai muilla aloitteilla.

1.2

ETSK kehottaa jäsenvaltioita luomaan hyväntekeväisyydelle suotuisan toimintaympäristön siten, että noudatetaan EU:n vapauksia ja perusoikeuksia, jotka kannustavat hyväntekeväisyys- ja kansalaistoimintaan, yleishyödyllisiä tarkoituksia edistävään yksityisten tahojen avustustoimintaan ja hyväntekeväisyysorganisaatioiden perustamiseen. Tässä yhteydessä tulee varmistaa, että jäsenvaltio- ja EU-tason turvallisuustoimet ovat riskiperusteisia, oikeasuhteisia ja näyttöön perustuvia ja että ne lisäksi edistävät hyväntekeväisyystoiminnan avoimuutta.

1.3

Hyvinvointivaltio ja sosiaaliturva ovat eurooppalainen luomus, jota muu maailma kadehtii. Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden olisi vahvistettava hyvinvointivaltiota, Euroopan sosiaalista mallia ja sosiaaliturvajärjestelmiä oikeudenmukaisen verotuksen ja tehokkaiden työllisyyspolitiikkojen pohjalta. Näin voidaan parantaa hyväntekeväisyystoiminnan täydentävyyttä sekä hyväntekeväisyysorganisaatioiden kykyä vastata vähäosaisimpien ihmisten todellisiin tarpeisiin ja ratkoa ongelmia, joita julkiset laitokset tai yksityinen sektori eivät kaikilta osin kykene hoitamaan.

1.4

Koska pääomien vapaa liikkuvuus on EU:n sisämarkkinoiden keskeinen osatekijä, ETSK katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti pyrittävä varmistamaan, että tämä perusvapaus toteutuu oikeudellisesti ja käytännössä ja että samalla noudatetaan syrjimättömyysperiaatetta, jotta edistetään rajatylittävää hyväntekeväisyyttä ja investointeja. Lisäksi olisi harkittava ylikansallisia oikeudellisia toimintamuotoja, jotka helpottavat hyväntekeväisyyden harjoittamista.

1.5

EU voisi lisätä yksityisten varojen yleishyödyllistä vaikutusta perustamalla esimerkiksi vuonna 2018 käynnistetyn InvestEU-ohjelman yhteyteen rahoitusvälineitä, joilla vauhditetaan hyväntekeväisyyteen pohjautuvaa yhteistä avustustoimintaa, edistetään yhteisinvestointeja ja lisätään sosiaalisia investointeja sekä tarjotaan keinoja pienentää takausten avulla hyväntekeväisyysorganisaatioiden tehtäviensä hoitoon liittyen tekemien investointien taloudellisia riskejä. Unionin olisi myös helpotettava sosiaalisten innovaatioiden tekemistä.

2.   Johdanto

2.1

Hyväntekeväisyyden avulla on parannettu suuressa ja pienessä mittakaavassa ihmisten elinoloja Euroopassa ja muualla maailmassa. Yksityishenkilöt, kotitaloudet, työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja yritykset kautta Euroopan edistävät yhteistä hyvää noudattamalla vanhaa ja arvostettua perinnettä, joka vahvistaa yhteiskuntiemme inhimillisyyttä ja täydentää selkeästi valtioiden toteuttamia toimia.

2.2

Yksittäisten ihmisten anteliaisuus on kaikissa muodoissaan luultavasti yhtä vanhaa perua kuin ihmisten keskinäinen vuorovaikutus, kun taas järjestäytynyt avustaminen (esimerkiksi säätiöiden muodossa) juontuu monissa Euroopan maissa Rooman keisarikunnan ajoilta. Eurooppa on kuitenkin monimuotoinen manner, ja historian ja kulttuurin sekä taloudellisten ja poliittisten olosuhteiden ja sääntöjen erot vaikuttavat hyväntekeväisyyden ilmenemismuotoihin.

2.3

Hyväntekeväisyys on tänä päivänä yksi tapa osoittaa yhteiskunnallista sitoutumista, halua edistää yleistä hyvää, yhteisvastuullisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Yksityishenkilöt muodostavat hyväntekeväisyyden ytimen: he voivat vapaasti luovuttaa omia varojaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin tukemalla tai perustamalla hyväntekeväisyysorganisaatioita, joita sitovat avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteet.

2.4

Hyväntekeväisyysvaroilla on EU:n perustamissopimuksissa vahvistettujen vapauksien mukainen suoja. Kansalaisilla on EU:n perusoikeuskirjan ja erityisesti yhdistymisoikeuden nojalla vapaus perustaa ja organisoida toimirakenteita hyväntekeväisyyden harjoittamista varten. Monet näistä rakenteista edistävät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaisia EU:n arvoja, joita ovat mm. ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen.

2.5

Hyväntekeväisyyden tavoitteena on saada aikaan yhteiskunta, jonka ytimen muodostavat sosiaalinen yhteenkuuluvuus, aktiivinen kansalaisuus, itsensä toteuttaminen ja yhtäläiset mahdollisuudet. Nämä ovat yhteiskunnallemme tärkeitä arvoja, joiden taustavaikuttimina ovat epäoikeudenmukaisuuden herättämä suuttumus, huolen pitäminen vähäosaisimmista, myötätunto, toivo uudenlaisesta tulevaisuudesta ja vastuu arvokkaan luonnon ja kulttuurin säilyttämisestä. Monet yksityishenkilöt ja hyväntekeväisyysorganisaatiot tarjoavat näiden arvojen motivoimina ratkaisuja ja saavat aikaan kouriintuntuvia tuloksia.

2.6

Euroopassa hyväntekeväisyyttä harjoittavat lukuisat erilaiset lahjoittajat ja hyväntekeväisyysyhteisöt. Vaikka eurooppalaisesta hyväntekeväisyydestä ei ole olemassa yhtä ainoaa, ajan tasalla olevaa, kattavaa ja kaikki EU:n jäsenvaltiot käsittävää tutkimusta, alasta on saatavilla joitakin suuntaa-antavia tietoja. Lahjoittajien ja säätiöiden eurooppalaisten verkostojen järjestön DAFNEn vuonna 2016 keräämien ja yhdysvaltalaisen Foundation Center -järjestön analysoimien tietojen mukaan Euroopassa on yli 147 000 rekisteröityä yleishyödyllistä säätiötä, jotka käyttävät varoja vuosittain yhteensä lähes 60 miljardia euroa. Luvut perustuvat viimeisimpiin saatavilla oleviin tietoihin 24:stä Euroopan maasta, joista 18 on EU:n jäsenvaltioita. Vuonna 2017 julkaistussa European Research Network on Philanthropy -järjestön (1) tutkimuksessa luodattiin kattavasti kotitalouksien, yritysten, yleishyödyllisten säätiöiden ja hyväntekeväisyysarpajaisten järjestäjien tekemän avustustyön tilannetta 20:ssä Euroopan maassa (19 EU:n jäsenvaltiota ja Sveitsi) vuodelta 2013 peräisin olevien tietojen perusteella. Näissä 20 maassa hyväntekeväisyyden puitteissa annetun taloudellisen panoksen arvioitiin yltävän vähintään 87,5 miljardiin euroon vuodessa (alempi arvio).

3.   Rooli ja arvo

3.1

Hyväntekeväisyysaloitteissa tartutaan yhteiskunnallisiin ongelmiin paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla. Hyväntekeväisyyttä tehdään yleishyödyllisissä tarkoituksissa, joiden kirjo ulottuu moniarvoisen ajattelun, osallistavien yhteiskuntien, vammaisten henkilöiden, romanien ja maahanmuuttajien integroinnin, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisestä aina tutkimuksen ja innovoinnin, ympäristönsuojelun, taiteen ja kulttuurin, sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävien hankkeiden, startup-yritysten ja yhteiskunnallisten yritysten rahoittamiseen kaikilla EU:n kannalta merkityksellisillä aloilla.

3.2

Hyväntekeväisyystoimijat pystyvät alan monimuotoisuuden ansiosta havaitsemaan pienetkin apua tarvitsevat kohteet, joita markkinoiden ja hallintosektorin on vaikeampi tavoittaa, ja antamaan niille tukea (2). Tällainen toiminta sysää usein liikkeelle innovaatioita ja uusia ideoita. Hyväntekeväisyystoiminta on muita edellä uusien menetelmien löytämisessä ja kokeilemisessa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Alan toimijat kokeilevat – usein onnistuen ja joskus epäonnistuen – mutta ottavat aina opikseen ja jakavat parhaita käytäntöjään.

3.3

Monissa tapauksissa julkiset toimijat (kuten valtionhallinto ja paikallisviranomaiset) ja hyväntekeväisyystoimijat tekevät kumppanuusperiaatteella yhteistyötä voidakseen täydentää toisiaan toimissa, jotka pitävät yhteiskuntamme vahvana. Hyväntekeväisyys vaikuttaa vielä tehokkaammin, jos viranomaiset voivat osaltaan tukea sitä. ETSK on tietoinen siitä, että hyväntekeväisyys auttaa ihmisiä. Se ei kuitenkaan ole osa Euroopan sosiaalista mallia (yhteisvastuullinen sosiaaliturva, julkiset palvelut, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu) eikä voi korvata sitä. Komitea tiedostaa myös, että vähävaraisimmat saattavat jäädä hyväntekeväisyyden ulkopuolelle. Se suosittaa, että yhteisvastuullisuuteen perustuvat sosiaaliturvajärjestelmät säilytetään ja niitä kehitetään, ja arvostaa apua, jota hyväntekeväisyysorganisaatiot antavat kyseisille väestöryhmille.

3.4

Hyväntekeväisyyttä voi harjoittaa kuka tahansa: kaikki voivat antaa omastaan. Euroopassa avustuksia ja rahoitusta antavat vuosittain jo miljoonat yksityishenkilöt ja yritykset. Kyse on ensisijaisesti auttamisen halusta, kiitollisuudesta ja sitoutumisesta etsimään ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin julkisia toimia täydentävällä tavalla. Yksityishenkilöt ja organisaatiot, myös yritykset, voivat tukea yleishyödyllisiä tarkoituksia monin tavoin, esimerkiksi tekemällä lahjoituksia hyväntekeväisyyteen tai sosiaalisia investointeja ja perustamalla lahjoittajan toivomusten mukaan käytettäviä rahastoja tai riippumattomia yksityisiä hyväntekeväisyysorganisaatioita, joilla on pitkän aikavälin visio.

3.5

Hyväntekeväisyyteen liittyvät kysymykset ovat ylikansallisia, rajatylittäviä ja Euroopan laajuisia: kaikkia koskevat ongelmat (esim. ilmastonmuutos ja terveyteen kohdistuvat riskit) eivät tunne rajoja ja eurooppalaisten elämästä on tulossa yhä liikkuvampaa. Hyväntekeväisyysorganisaatiot ja lahjoittajat työskentelevät näin ollen yhä enemmän yli rajojen ja tekevät yhteistyötä eri puolilta Eurooppaa peräisin olevien kumppaneiden kanssa huolimatta rajatylittävää hyväntekeväisyyttä haittaavista oikeudellisista esteistä. Hyväntekeväisyystoimijat ovat myös sitoutuneita maailmanlaajuisiin arvoihin ja aloitteisiin, kuten kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ilmastosopimukseen, ja edistävät niiden täytäntöönpanoa EU-, valtio- ja paikallistasolla.

3.6

Säätiöt ja muut hyväntekeväisyysorganisaatiot voivat lisäksi toimia ”koollekutsujina”, jotka saattavat yhteen eri sidosryhmät, joita tarvitaan tietyn pulman ratkaisemiseksi.

3.7

Eräissä maissa valtiovalta on ottamassa käyttöön tiukempia sääntöjä, jotka kaventavat mahdollisuuksia harjoittaa hyväntekeväisyyttä, tai tätä harkitaan. Vaikuttimena on myös se, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioista puhutaan julkisuudessa yhä kielteisemmin sanankääntein (3). Auttamisen kulttuurin luomiseksi tarvitaan kuitenkin oleellisesti mekanismeja, joilla edistetään hyväntekeväisyyttä ja sille yleiset toimintaedellytykset tarjoavaa ympäristöä. Toimintavapauden rajoittaminen saattaa murentaa kansalaisten luottamusta arvokkaaseen rooliin, joka kansalaisyhteiskunnalla on yhteiskunnan yleisen kehityksen edistäjänä.

4.   Esteet, jotka on poistettava, jotta Euroopassa saadaan hyödynnettyä kaikki hyväntekeväisyyden tarjoamat mahdollisuudet

4.1

Jotta hyväntekeväisyyden ja sen järjestäytyneiden muotojen koko potentiaali saadaan hyödynnettyä, EU:n ja jäsenvaltioiden tasolle on luotava niille suotuisa toimintaympäristö. Tähän kuuluvat myönteinen sosiaalinen kulttuuri ja oikeudellinen ympäristö, jotka rohkaisevat harjoittamaan hyväntekeväisyyttä. Oonagh Breenin vuonna 2018 laatima tutkimus Enlarging the Space for European Philanthropy (4) paljasti, että vaikka yritykset voivat EU:n sisämarkkinoilla liikutella liikevoittoihin liittyvää pääomaa vapaasti rajojen yli ilman perusteettomia rajoituksia, hyväntekeväisyysorganisaatioiden ja hyväntekeväisyysvarojen tapauksessa näin ei vielä ole. Toimintamahdollisuuksia uhkaavat lisäksi supistaa ulkomaista rahoitusta koskevien rajoitusten käyttöönottoon liittyvä huolestuttava kehitys eräissä EU-maissa ja turvallisuuden varmistamista koskevien vaatimusten lisääntyminen.

4.2

Järjestäytyneet hyväntekeväisyystoimijat ovat keskeisiä kumppaneita kansalaisvuoropuhelussa, jota on vahvistettava (5). Hyväntekeväisyysorganisaatiot ja lahjoittajat työskentelevät yhä useammin yli rajojen ja tekevät yhteistyötä kumppaneiden kanssa, mutta toimintaa haittaavat monenlaiset oikeudelliset, hallinnolliset ja verotukselliset esteet: — Ensinnäkin hyväntekeväisyysorganisaatioiden on joskus rekisteröidyttävä ennen kuin ne voivat toimia toisessa maassa. Oikeushenkilöyttä ei aina tunnusteta ulkomailla. — Toiseksi hyväntekeväisyysorganisaation päätoimipaikan siirtämisestä toiseen maahan ei useimmissa maissa ole oikeudellisia säännöksiä, ja prosessiin liittyy siksi paljon oikeudellista epävarmuutta. — Hyväntekeväisyyttä harjoittavat yhteisöt eivät voi yhdistyä rajojen yli, kuten yritykset. — Valtioiden hallinnon ei pitäisi heikentää kannustimia tehdä lahjoituksia hyväntekeväisyysorganisaatioille tai sponsoroida niitä. Tämä koskee myös rajatylittäviä tilanteita ja erityisesti organisaatioita, jotka tarjoavat markkinoilta tai julkisesta tarjonnasta puuttuvia palveluja. — Etenkin rajatylittävää hyväntekeväisyystoimintaa haittaavat myös verotukselliset ja hallinnolliset esteet, koska jäsenvaltiot eivät ole vielä alkaneet soveltaa syrjimättömän verotuksen periaatetta tasapuolisesti ja mielekkäällä tavalla rajatylittävään hyväntekeväisyyteen (6).

4.3

Lisäksi ulkomaista rahoitusta on rajoitettu, vaikka hyväntekeväisyysrahoituksen pitäisi voida kulkea vapaasti pääoman vapaata liikkuvuutta koskevan EU:n periaatteen mukaisesti, ja toisinaan jäsenvaltio- ja EU-tason turvallisuustoimet uhkaavat supistaa toimintamahdollisuuksia. Vaikka turvallisuuden varmistaminen on tärkeä ja yhteinen tavoite, on varottava hyväntekeväisyyteen mahdollisesti kohdistuvia tahattomia seurauksia. Toimenpiteiden on oltava riskiperusteisia ja oikeasuhteisia.

4.4

Hyväntekeväisyystoimijat osallistuvat myös ääriliikehdinnän torjumiseen ja antavat humanitaarista apua. Niiden tietämyksestä ja asiantuntemuksesta on hyötyä, kun näihin haasteisiin pyritään vastaamaan.

4.5

Mitä tulee poliittiseen ympäristöön, jäsenvaltioissa ja erityisesti EU:n tasolla on selkiytettävä mielikuvaa hyväntekeväisyyden roolista julkisten toimien täydentäjänä. EU:n toimielimissä ei edelleenkään juuri keskustella hyväntekeväisyydestä.

5.   Hyväntekeväisyystoiminnan kasvu ja potentiaali

5.1

Hyväntekeväisyys lisääntyy nopeasti. Viimeksi kuluneena vuosikymmenenä on toteutettu yhä enemmän yksityisiä aloitteita sellaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin puuttumiseksi, joita valtiovallan ja talouden toimijoiden on vaikea ratkaista yksin, ja tällaisesta toiminnasta on tullut yksi yhteiskunnan kulmakivi. ETSK pitää valitettavana kielteisiä seurauksia, joihin valtioiden heikentynyt kyky tarjota suojelua ja sosiaalipalveluja kansalaisilleen on johtanut. Yhä parempien edellytysten luominen onnistuneelle hyväntekeväisyystoiminnalle on siksi hyvin ajankohtainen kysymys. Nykyajan eurooppalaiset hyväntekeväisyysorganisaatiot ovat nuoria. Yleishyödyllisten säätiöiden määrä on kasvanut nopeasti viimeksi kuluneiden 20–30 vuoden aikana. Esimerkiksi Ranskassa säätiöiden määrä yli kaksinkertaistui vuosina 2001–2014. Belgiassa yli puolet vuonna 2012 toiminnassa olleista säätiöistä oli perustettu vuoden 1995 jälkeen ja ala on laajentunut nopeasti kymmenen viime vuoden kuluessa. Vuonna 2014 Espanjassa jopa yli 70 prosenttia yleishyödyllisistä säätiöistä oli vuoden 1994 jälkeen perustettuja (7).

5.2

Huonompiosaisten auttaminen ja hyväntekeväisyystoimintaan osallistuminen ovat lisääntyneet tasaisesti eri Euroopan maissa, varsinkin viime vuosina. Hyväntekeväisyysbarometrit osoittavat kasvua tapahtuneen kaikkialla Euroopassa.

5.3

Yhteisöllinen toiminta ja paikallinen hyväntekeväisyys lisääntyvät koko ajan. Euroopan eri kolkissa toimivat yhteisölliset säätiöt ovat nykyisin elintärkeitä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta.

5.4

Nuorempi sukupolvi on erityisen kiinnostunut yhteisen hyvän edistämisestä ja toimii monin uusin tavoin. Tutkijat korostavat ilmiön maailmanlaajuisuutta, uusia arvoja ja teknologisen kehityksen myönteistä vaikutusta (joukkorahoitus, sosiaalinen media, maailmanlaajuisia rajatylittäviä syitä toimia, mutta myös hyvin paikallisia ruohonjuuritason aloitteita). Keskeistä on tehdä sosiaalisia investointeja.

5.5

Naisilla on lisäksi erittäin tärkeä rooli Euroopassa harjoitettavassa hyväntekeväisyydessä. Heidän osallistumisensa hyväntekeväisyystoimintaan on kasvussa. Naiset antavat apua yleensä sitoutuneemmin ja osallistuvammin: he haluavat tavata ihmiset, joille antavat rahaa, toimia yhdessä samanmielisten kanssa ja paneutua käsillä olevaan ongelmaan. Naiset antavat rahaa usein monimutkaisempiin kohteisiin, kuten sellaisten ongelmien ratkomiseen, jotka liittyvät sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja terveyteen.

5.6

Kanssaihmisten auttamisesta on tulossa osa yrityssektorin toimintaa. Hyväntekeväisyyteen osallistuminen kytkeytyy yritysten yhteiskuntavastuustrategioihin ja vahvistaa niitä kaikkialla Euroopassa. Yhä useammat yritykset koosta riippumatta antavat yhteistä hyvää edistäviin tarkoituksiin rahaa, tuotteitaan, osaamistaan ja aikaa.

5.7

Erityistä huomiota ja tukea olisi annettava kasvavalle yhteisötalouden alalle, joka uudistaa omalta osaltaan hyväntekeväisyystoimintaa. Yhä useammat yksityishenkilöt ja yrittäjät turvautuvat yhteisötalouspohjaisiin liiketoimintamalleihin, jotka ovat omiaan edistämään kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä (8).

6.   Hyväntekeväisyyden edistäminen Euroopassa

6.1

Tunnustetaan hyväntekeväisyyden asema: On tiedostettava, miten hyväntekeväisyys voi edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistamalla yhteisiä arvoja ja parantamalla yhteiskunnan kykyä selvitä muutoksista. Sitä tulee edistää yhtenä tapana osoittaa yhteiskunnallista sitoutumista. Tulee tehdä yhteistyötä hyväntekeväisyystoimijoiden kanssa ja luoda edellytykset lainsäädännölle ja sääntelylle, joilla edistetään tätä yhteiskunnallisen osallistumisen muotoa.

6.2

Luodaan hyväntekeväisyystoiminnalle suotuisat edellytykset ja suojellaan sitä: Jäsenvaltioiden tulee luoda hyväntekeväisyydelle suotuisa toimintaympäristö. On varmistettava, että jäsenvaltio- ja EU-tason turvallisuustoimet ovat riskiperusteisia, oikeasuhteisia ja näyttöön perustuvia. Hyväntekeväisyys- ja kansalaistoimintaa ei saa vaikeuttaa. Yksityisille tahoille tulee tarjota kannustimia tukea yleishyödyllisiä tarkoituksia huolehtien samalla verotuksen oikeudenmukaisuudesta.

6.3

Helpotetaan rajatylittävää hyväntekeväisyyttä: Pääomien vapaa liikkuvuus on EU:n sisämarkkinoiden keskeinen osatekijä. Tulee varmistaa, että tämä perusvapaus toteutuu oikeudellisesti ja käytännössä ja että samalla noudatetaan syrjimättömyysperiaatetta, jotta edistetään rajatylittävää hyväntekeväisyyttä. Hyväntekeväisyysorganisaatioiden rajojen yli tekemillä investoinneilla on suuri merkitys. Lisäksi olisi harkittava ylikansallisia oikeudellisia toimintamuotoja, jotka helpottavat hyväntekeväisyyden harjoittamista.

6.4

Edistetään yleistä hyvää ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumista palvelevia yhteisavustuksia ja yhteisinvestointeja: Sosiaalisen innovoinnin välineiden käyttöä ja strategisten kumppanuuksien solmimista hyväntekeväisyystoimijoiden kanssa tulee sujuvoittaa. EU voisi lisätä yksityisten varojen yleishyödyllistä vaikutusta ottamalla käyttöön rahoitusvälineitä, jotka helpottavat yhteisavustusten antamista ja edistävät hyväntekeväisyysorganisaatioiden yhteisinvestointeja.

6.5

Tartutaan innokkaasti uusiin innovaatioihin: Elämme hyväntekeväisyyden kannalta jännittävää aikaa. Innovatiiviset lähestymistavat, kuten sosiaaliset investoinnit, tiettyihin vaikutuksiin tähtäävät joukkovelkakirjalainat ja sijoitustoiminta sekä hyväntekeväisyystarkoituksiin keskittyvä pääomasijoittaminen, tuottavat läpimurtotuloksia ja antavat virikkeitä sekä perinteiseen hyväntekeväisyyteen että yritysten käytäntöihin. Uusi teknologia ja sosiaalinen media mahdollistavat nopean toimimisen ja nopeat vaikutukset. Tietoaineistojen lahjoittaminen hyviin tarkoituksiin (Data for Good) ja digitalisaatio tarjoavat ympäri Eurooppaa uusia näkymiä hyväntekeväisyydelle. Parhaillaan ollaan perustamassa koko EU:n kattavaa uutta digitaalista alustaa, jonka kautta lahjoittajat eri puolilta Eurooppaa voivat tukea organisaatioita kaikkialla Euroopassa. Julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien olisi edistettävä ja kehitettävä näitä aloitteita, joiden avulla hyväntekeväisyydestä voidaan tehdä entistä kohdennetumpaa ja vaikuttavampaa.

---

(1)  www.ernop.eu

(2)  Esimerkkinä belgialainen kansalaisjärjestö Kick Cancer, joka rahoittaa tutkimusta lääkkeiden kehittämiseksi syöpää sairastaville lapsille, https://kickcancer.org/?locale=en

(3)  Ks. EU:n perusoikeusviraston vuonna 2018 julkaisema, kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia koskeva tutkimus, jossa kartoitetaan kansalaisyhteiskuntaan – myös hyväntekeväisyystoimintaan – eri EU-maissa kohdistuvat haasteet – https://fra.europa.eu/en/publication/2018/challenges-facing-civil-society-orgs-human-rights-eu

(4)  Enlarging the space for European philanthropy

(5)  ETSK:n yhteysryhmän toimintasuunnitelma EU:sta tehdyn sopimuksen 11 artiklan 1 ja 2 kohdan toteuttamiseksi käytännössä

(6)  Boosting cross-border philanthropy in Europe: towards a tax-effective environment, Hanna Surmatzin (EFC) ja Ludwig Forrestin (TGE) laatima tutkimus, toukokuu 2017.

(7)  http://www.fundaciones.org/EPORTAL_DOCS/GENERAL/AEF/DOC-cw585d042d56ecf/Aefsectorfundacional3erInforme3.pdf

(8)  Yhteisötalouden edistäminen Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina – EU:n neuvosto, 7. joulukuuta 2015.