— siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausmekanismista johtuvat menot ja tulot,

— suoritetut ja saadut maksut sekä tulevien ajanjaksojen osalta odotettavissa olevat maksut, jotka arvioidaan menneiden ajanjaksojen perusteella.

a) jaetun kapasiteetin tosiasiallisen saatavuuden takaaminen;

b) yhteenliittämiskapasiteettia ylläpitävät tai lisäävät verkkoinvestoinnit;

c) tulona, jonka sääntelyviranomaiset ottavat huomioon hyväksyessään verkkoja koskevien tariffien laskentamenetelmää ja/tai arvioidessaan, onko tariffeja muutettava.

a) investoinnin on lisättävä kilpailua sähköntoimitusten alalla;

b) investointiin liittyvä riski on niin suuri, että investointi ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;

c) rajayhdysjohdon omistaa luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon rajayhdysjohto on tarkoitus rakentaa;

d) kustannukset peritään kyseisen rajayhdysjohdon käyttäjiltä;

e) mitään osaa rajayhdysjohtoon investoidusta pääomasta tai johdon käyttökustannuksista ei ole direktiivin 96/92/EY 19 artiklassa tarkoitetun markkinoiden osittaisen avautumisen jälkeen saatu takaisin osana maksuja, joita rajayhdysjohdon yhdistämien siirto- tai jakeluverkkojen käytöstä on peritty;

f) vapautuksen myöntäminen ei haittaa kilpailua eikä sähkön sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eikä sen säännellyn verkon tehokasta toimintaa, johon rajayhdysjohto on liitetty.

a) Sääntelyviranomainen voi tapauskohtaisesti päättää 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta vapautuksesta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että sääntelyviranomaisten on annettava lausunto vapautusta koskevasta pyynnöstä jäsenvaltion asianomaiselle elimelle muodollista päätöstä varten. Kyseinen lausunto on julkaistava yhdessä päätöksen kanssa.

c) Vapautusta myöntäessään asianomainen viranomainen voi hyväksyä tai asettaa kapasiteetin hallintaa ja jakoa koskevia sääntöjä ja/tai järjestelmiä.

d) Vapautuksen myöntämistä koskeva päätös ja b kohdassa tarkoitetut edellytykset on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.

e) Ennen vapautusta koskevan päätöksen tekemistä on kuultava muita jäsenvaltioita tai asianomaisia sääntelyviranomaisia.

— yksityiskohtainen selvitys perusteista, joiden pohjalta jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen on myöntänyt vapautuksen, mukaan lukien asiaankuuluvat taloudelliset seikat, joihin vapautuksen tarve perustuu;

— analyysi siitä, miten vapautuksen myöntäminen vaikuttaa kilpailuun ja sähkön sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;

— perustelut ajanjaksolle ja kyseisen yhdysjohdon kokonaiskapasiteetin osalle, jolle vapautus myönnetään;

— asianomaisten jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten välisen neuvottelun tulokset.

a) yksityiskohdat menettelystä niiden siirtoverkonhaltijoiden määrittelemiseksi, jotka joutuvat maksamaan korvauksia rajat ylittävistä sähkövirroista, ottaen huomioon jaon niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijoiden, joista rajat ylittävät sähkövirrat ovat peräisin, ja niiden verkkojen haltijoiden, joihin kyseiset virrat päätyvät, välillä 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b) yksityiskohdat noudatettavista maksumenettelyistä, myös siitä, miten määritellään ensimmäinen ajanjakso, jonka osalta korvausta on määrä maksaa, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

c) yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään sekä määriltään että tyypeiltään verkossa kulkevat, rajat ylittävät sähkövirrat, joista on maksettava korvausta 3 artiklan mukaisesti, sekä se osa kyseisten sähkövirtojen määristä, joka on peräisin ja/tai joka päätyy yksittäisten jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin, 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

d) yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään rajat ylittävistä sähkövirroista aiheutuneet kustannukset ja hyödyt 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e) yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten siirtoverkonhaltijoiden välisessä korvausmekanismissa käsitellään sähkövirtoja, jotka ovat peräisin Euroopan talousalueen ulkopuolisista maista tai jotka päätyvät niihin;

f) tasavirtajohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistuminen 3 artiklan mukaisesti.

1.1 Siirtoverkonhaltijoiden on pyrittävä hyväksymään kaikki kaupalliset sähköntoimitukset, myös sellaiset, joihin liittyy rajat ylittävää kauppaa.

1.2 Jos pullonkauloja ei ole, pääsyä yhteenliitäntään ei saa rajoittaa. Jos pullonkauloja ei yleensä ole, ei tarvita pysyvää yleistä jakomenettelyä, jonka mukaan oikeudet käyttää rajat ylittävää yhteyttä jaettaisiin.

1.3 Jos suunnitellut kaupalliset sähköntoimitukset eivät vastaa verkkotoiminnan käyttövarmuuden vaatimuksia, siirtoverkonhaltijoiden on lievitettävä pullonkauloja verkkotoiminnan käyttövarmuuteen liittyvien vaatimusten mukaisesti ja samalla pyrittävä varmistamaan, että mahdolliset tähän liittyvät kustannukset pysyvät taloudellisesti tehokkaalla tasolla. Jos kustannustehokkaampia toimia ei voida toteuttaa, on harkittava ajojärjestyksen uudelleen määrittämistä tai vastakauppaa.

1.4 Jos esiintyy rakenteellisia pullonkauloja, siirtoverkonhaltijoiden on välittömästi pantava täytäntöön ennalta määritellyt ja sovitut pullonkaulojen hallinnan säännöt ja järjestelyt. Pullonkaulojen hallinnan menetelmillä on varmistettava, että kaikkeen jaettuun siirtokapasiteettiin liittyvät fyysiset sähkövirrat ovat verkon käyttövarmuusnormien mukaisia.

1.5 Pullonkaulojen hallintaan valittujen menetelmien on annettava tehokkaita taloudellisia signaaleja markkinaosallistujille ja siirtoverkonhaltijoille, edistettävä kilpailua ja sovelluttava alueelliseen ja yhteisönlaajuiseen käyttöön.

1.6 Pullonkaulojen hallinnassa ei saa soveltaa eri sääntöjä eri sähkönsiirtosopimuksiin. Siirtopyynnön saa evätä vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät yhtä aikaa:

1.7 Määrittäessään verkkoalueita, joiden sisällä ja välillä pullonkaulojen hallintaa sovelletaan, siirtoverkonhaltijoiden on noudatettava periaatteita, joiden mukaan pullonkaulojen hallinnan on oltava mahdollisimman kustannustehokasta ja aiheutettava mahdollisimman vähän kielteisiä vaikutuksia sähkön sisämarkkinoihin. Erityisenä vaatimuksena on, että siirtoverkonhaltijat eivät saa rajoittaa yhteenliittämiskapasiteettia ratkaistakseen pullonkaulat oman valvonta-alueensa sisällä, paitsi edellä mainituista ja käyttövarmuuteen liittyvistä syistä ( 8 ). Jos tämä tilanne syntyy, siirtoverkonhaltijoiden on kuvattava ja esitettävä se avoimesti kaikille käyttäjille. Tilanne voidaan hyväksyä vain siihen saakka, kunnes löydetään pitkän aikavälin ratkaisu. Siirtoverkonhaltijoiden on kuvattava ja esitettävä avoimesti kaikille käyttäjille menetelmät ja hankkeet, joita käytetään pitkän aikavälin ratkaisun saavuttamiseen.

1.8 Tasapainottaessaan verkkoa omalla valvonta-alueellaan operatiivisilla toimenpiteillä ja ajojärjestyksen uudelleen määrittämisellä siirtoverkonhaltijoiden on otettava huomioon näiden toimenpiteiden vaikutus viereisiin valvonta-alueisiin.

1.9 Rajayhdysjohtokapasiteetin pullonkaulojen päivänsisäisen hallinnan mekanismit on viimeistään 1. tammikuuta 2008 vahvistettava koordinoidusti ja käyttövarmuus varmistaen, jotta voidaan maksimoida sähkökaupan mahdollisuudet ja luoda edellytykset rajojen yli ulottuvalle tasapainottamiselle.

1.10 Kansallisten sääntelyviranomaisten on säännöllisesti arvioitava pullonkaulojen hallinnan mekanismeja kiinnittäen erityistä huomiota tässä asetuksessa ja näissä suuntaviivoissa vahvistettujen periaatteiden ja sääntöjen noudattamiseen sekä sääntelyviranomaisten itsensä kyseisten periaatteiden ja sääntöjen perusteella vahvistamien ehtojen ja edellytysten noudattamiseen. Arvioinnissa on kuultava kaikkia markkinatoimijoita ja otettava huomioon asiaa koskevat tutkimukset.

2.1 Pullonkaulojen hallinnan menetelmien on oltava markkinapohjaisia, jotta voidaan edistää tehokasta kauppaa rajojen yli. Tämän vuoksi kapasiteettia voidaan jakaa vain nimenomaisissa huutokaupoissa (kapasiteetti) tai implisiittisissä huutokaupoissa (kapasiteetti ja energia). Saman yhteenliitännän osalta voidaan soveltaa kumpaakin menetelmää. Päivänsisäinen kaupankäynti voidaan hoitaa jatkuvana kaupankäyntinä.

2.2 Pullonkaulojen hallinnan mekanismeissa voidaan kilpailuolosuhteista riippuen joutua ottamaan huomioon siirtokapasiteetin jakaminen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

2.3 Kussakin kapasiteetin jakomenettelyssä on jaettava ennalta määrätty osuus käytettävissä olevasta yhteenliittämiskapasiteetista sekä lisäksi aiemmin jakamatta jäänyt kapasiteetti ja mahdollinen kapasiteetin haltijoiden edellisistä jaoista luovuttama kapasiteetti.

2.4 Siirtoverkonhaltijoiden on optimoitava kapasiteetin vakauden aste ottaen huomioon kyseisten siirtoverkonhaltijoiden velvoitteet ja oikeudet sekä markkinaosallistujien velvoitteet ja oikeudet, jotta voidaan edistää tehokasta ja toimivaa kilpailua. Kohtuullinen osuus kapasiteetista voidaan tarjota markkinoille heikommalla vakauden asteella, mutta rajat ylittävän siirron tarkat ehdot on aina ilmoitettava markkinaosallistujille.

2.5 Pitkän ja keskipitkän aikavälin kapasiteetin käyttöoikeuksien on oltava vakaan siirtokapasiteetin käyttöoikeuksia. Niihin sovelletaan käyttötarkoitukseen osoitettaessa käytä tai menetä tai käytä tai myy -periaatetta.

2.6 Siirtoverkonhaltijoiden on määritettävä sopiva rakenne eri aikaväleillä tapahtuvaa kapasiteetin jakamista varten. Tähän voi sisältyä mahdollisuus varata vähimmäisprosenttiosuus yhteenliittämiskapasiteetista päivittäin tai useita kertoja päivässä tehtävään kapasiteetin jakamiseen. Tämä jakamisrakenne on tarkistutettava sääntelyviranomaisilla. Ehdotuksiaan laatiessaan siirtoverkonhaltijoiden on otettava huomioon:

2.7 Kapasiteetin jakamisessa ei saa syrjiä markkinaosallistujia, jotka haluavat käyttää oikeuksiaan käyttää kahdenvälisiä toimitussopimuksia tai tehdä tarjouksia sähköpörsseissä. Korkeimmat tarjoukset (jotka voivat olla tietyllä aikavälillä joko nimenomaisia tai implisiittisiä) hyväksytään.

2.8 Alueilla, joilla sähkön finanssimarkkinat ovat pitkälle kehittyneitä ja ovat osoittaneet tehokkuutensa, koko yhteenliittämiskapasiteetti voidaan jakaa implisiittisissä huutokaupoissa.

2.9 Muissa kuin uusien rajayhdysjohtojen tapauksissa, joihin sovelletaan asetuksen 7 artiklan mukaista poikkeusta, ei sallita lähtöhintojen käyttöä kapasiteetin jakomenetelmissä.

2.10 Periaatteessa kaikkien potentiaalisten markkinaosallistujien on sallittava osallistua jakoprosessiin rajoituksitta. Jotta vältettäisiin luomasta tai vaikeuttamasta tietyn markkinatoimijan mahdolliseen määräävään markkina-asemaan liittyviä ongelmia, sääntely- ja/tai kilpailuviranomaiset voivat tarvittaessa asettaa rajoituksia, joita sovelletaan yleisesti tai yksittäisen yhtiön osalta määräävän markkina-aseman vuoksi.

2.11 Markkinaosallistujien on varmistettava siirtoverkonhaltijoille kapasiteetin käyttönsä määräajan kuluessa kullakin aikavälillä. Määräaika on asetettava siten, että siirtoverkonhaltijat voivat osoittaa käyttämättömäksi jäävän kapasiteetin uudelleenjakoa varten seuraavalla relevantilla aikavälillä, mukaan luettuina päivänsisäinen kaupankäynti.

2.12 Kapasiteetin on oltava vapaasti kaupattavissa jälkimarkkinoilla sillä edellytyksellä, että siirtoverkonhaltijalle ilmoitetaan kaupasta riittävän ajoissa. Jos siirtoverkonhaltija ei hyväksy jälkimarkkinakauppaa, sen on ilmoitettava ja selitettävä tämä selkeästi ja avoimesti kaikille markkinaosallistujille ja ilmoitettava tästä sääntelyviranomaisille.

2.13 Kapasiteetin jakamiseen liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvat taloudelliset seuraukset on osoitettava niille, jotka ovat vastuussa velvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Jos markkinaosallistujat eivät käytä kapasiteettia, jonka käyttöön ne ovat sitoutuneet, tai – kun on kyse nimenomaisessa huutokaupassa jaetusta kapasiteetista – myy kapasiteettia jälkimarkkinoilla tai palauta sitä ajoissa, niiden on menetettävä oikeutensa kyseiseen kapasiteettiin ja maksettava kustannusvastaava korvaus. Kapasiteetin käyttämättä jättämisestä perittävien kustannusvastaavien korvausten on oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia. Samoin jos siirtoverkonhaltija ei täytä velvoitettaan, sen on suoritettava markkinaosallistujalle korvaus kapasiteettioikeuksien menetyksestä. Välillisiä menetyksiä ei oteta huomioon tätä tarkoitusta varten. Velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvan vastuuvelvollisuuden määrittämiseen käytettävät perusperiaatteet ja -menetelmät on taloudellisten seurausten osalta määriteltävä ennakolta, ja ne on tarkistutettava kansallisilla sääntelyviranomaisilla.

3.1 Kapasiteetin jakaminen yhteenliitännässä on koordinoitava ja toteutettava käyttäen jakomenettelyjä, jotka ovat yhteisiä kaikille kyseisille siirtoverkonhaltijoille. Tapauksissa, joissa kahden maan (siirtoverkonhaltijoiden) välisen kaupan odotetaan merkittävästi vaikuttavan fyysisten sähkövirtojen olosuhteisiin kolmannessa maassa (siirtoverkonhaltijan osalta), pullonkaulojen hallinnan menetelmät on koordinoitava kaikkien kyseisten siirtoverkonhaltijoiden kesken yhteisen pullonkaulojen hallinnan menettelyn avulla. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden on varmistettava, ettei oteta yksipuolisesti käyttöön pullonkaulojen hallinnan menettelyjä, jolla on merkittävä vaikutus fyysisiin sähkövirtoihin muissa verkoissa.

3.2 Yhteistä pullonkaulojen hallinnan menetelmää sekä menettelyä, jossa kapasiteettia jaetaan markkinoille vähintään vuosittain, kuukausittain ja päivittäin, on sovellettava viimeistään 1. tammikuuta 2007 seuraavien alueiden maiden välillä:

Jos yhteenliitännässä on mukana eri alueisiin kuuluvia maita, pullonkaulojen hallinnassa voidaan käyttää eri menetelmiä, jotta voidaan varmistaa yhteensopivuus niiden menetelmien kanssa, joita käytetään niillä muilla alueilla, joihin nämä maat kuuluvat. Tässä tapauksessa asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä menetelmästä ehdotus, jonka sääntelyviranomaiset sitten tarkistavat.

3.3 Edellä 2.8 kohdassa tarkoitetuilla alueilla kaikki yhteenliittämiskapasiteetti voidaan jakaa seuraavaa päivää koskevana jakona.

3.4 Kaikilla näillä seitsemällä alueella on määriteltävä yhteensopivat pullonkaulojen hallinnan menettelyt aidosti yhdentyneiden eurooppalaisten sähkömarkkinoiden muodostamiseksi. Markkinaosallistujat eivät saa joutua tilanteeseen, jossa alueelliset järjestelmät ovat yhteensopimattomia.

3.5 Terveen ja tehokkaan kilpailun sekä rajat ylittävän kaupan edistämiseksi siirtoverkonhaltijoiden välisen koordinoinnin edellä 3.2 kohdassa määritellyillä alueilla on katettava kaikki vaiheet kapasiteetin laskennasta ja jakamisen optimoinnista aina verkon käyttövarmuuteen, ja vastuualueet on osoitettava selkeästi. Koordinointiin on sisällyttävä erityisesti:

3.6 Koordinaation on katettava myös siirtoverkonhaltijoiden välinen tiedonvaihto. Tiedonvaihdon on oltava luonteeltaan, ajankohdiltaan ja tiheydeltään sellaista, että se on 3.5 kohdassa mainittujen toimien ja sähkömarkkinoiden toiminnan kannalta sopivaa. Tiedonvaihdon avulla siirtoverkonhaltijoiden on erityisesti voitava tehdä parhaat mahdolliset ennusteet kokonaisvaltaisesta verkkotilanteesta voidakseen arvioida virtoja omassa verkossaan ja käytettävissä olevaa yhteenliittämiskapasiteettia. Siirtoverkonhaltijan, joka kokoaa tietoja muiden siirtoverkonhaltijoiden puolesta, on toimitettava tiedonkeruun tulokset kyseisille siirtoverkonhaltijoille.

4.1 Käytettävissä oleva siirtokapasiteetti on jaettava riittävän ajoissa etukäteen. Kyseisten siirtoverkonhaltijoiden on ennen kutakin siirtokapasiteetin jakamista yhdessä julkistettava jaettava kapasiteetti ottaen tarpeen mukaan huomioon mahdollinen vakaan siirtokapasiteetin oikeuksista ja niihin mahdollisesti liittyvistä tasautuksista vapautuva kapasiteetti samoin kuin mahdolliset ajanjaksot, joiden aikana kapasiteettia rajoitetaan tai se ei ole käytettävissä (esim. huolto).

4.2 Verkon käyttövarmuus täydellisesti huomioon ottaen siirto-oikeuksia koskevat ilmoitukset on tehtävä riittävän aikaisin etukäteen ennen päivittäisiä kaupankäyntikierroksia kaikilla kyseisillä järjestäytyneillä markkinoilla ja ennen jaettavan kapasiteetin julkistamista päivittäisessä tai useita päivittäisiä jakoja sisältävässä jakomekanismissa. Vastakkaiseen suuntaan kulkevien virtojen siirto-oikeudet on tasautettava, jotta yhteenliitäntää voidaan käyttää tehokkaasti.

4.3 Käytettävissä olevan siirtokapasiteetin peräkkäisten päivänsisäisten jakojen päivälle n on tapahduttava päivinä n–1 ja n sen jälkeen, kun ennakoidut tai tosiasialliset päivittäiset tuotantosuunnitelmat on annettu.

4.4 Valmistellessaan päivän verkkokäyttöä siirtoverkonhaltijoiden on vaihdettava tietoa viereisten siirtoverkonhaltijoiden kanssa (mukaan luettuna niiden ennakoitu verkkotopologia, tuotantoyksiköiden sijoittuminen ja ennakoitu tuotanto sekä verkon kuormitukset), jotta voidaan optimoida koko verkon käyttö operatiivisilla toimenpiteillä verkkotoiminnan käyttövarmuuteen liittyvien vaatimusten mukaisesti.

5.1 Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava verkon saatavuuteen, verkkoon pääsyyn ja verkon käyttöön liittyvät asianmukaiset tiedot, mukaan luettuna selvitys siitä, missä ja miksi pullonkauloja esiintyy, pullonkaulojen hallinnan menetelmät sekä suunnitelmat sen tulevaa hallintaa varten.

5.2 Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava yleinen kuvaus pullonkaulojen hallinnan menetelmästä, jota käytetään eri olosuhteissa markkinoita varten käytettävissä olevan kapasiteetin maksimoimiseksi, sekä yleisestä menetelmästä, jota käytetään yhteenliittämiskapasiteetin laskemiseksi eri aikavälejä varten verkon sähköteknisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Menetelmä on tarkistutettava asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisilla.

5.3 Siirtoverkonhaltioiden on kuvattava yksityiskohtaisesti ja annettava avoimesti kaikkien potentiaalisten verkonkäyttäjien tietoon käytössä olevat pullonkaulojen hallinnan ja kapasiteetin jakamisen menettelyt (yhdessä kapasiteetin hakuaikojen ja -menettelyjen kanssa), tarjotut tuotteet sekä siirtoverkonhaltijoiden ja kapasiteetin vastaanottavan osapuolen velvoitteet ja oikeudet, mukaan luettuna velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuva vastuuvelvollisuus.

5.4 Toiminnan ja suunnittelun käyttövarmuusnormien on oltava olennainen osa siirtoverkonhaltijoiden julkisessa asiakirjassa antamia tietoja. Myös tämä asiakirja on tarkistutettava kansallisilla sääntelyviranomaisilla.

5.5 Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava kaikki rajat ylittävää kauppaa koskevat asiaankuuluvat tiedot parhaiden mahdollisten ennusteiden pohjalta. Tämän velvoitteen täyttämiseksi asianomaisten markkinaosallistujien on toimitettava siirtoverkonhaltijoille asiaankuuluvat tiedot. Tietojen julkistamistapa on tarkistutettava sääntelyviranomaisilla. Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava vähintään:

5.6 Kaiken asiaankuuluvan tiedon on oltava markkinoiden saatavilla ajoissa kaikkien sähkötoimitusten neuvottelemista varten (esim. ajoissa, että voidaan neuvotella teollisten asiakkaiden vuosittaisista toimitussopimuksista tai toimittaa tarjoukset järjestäytyneille markkinoille).

5.7 Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava asiaankuuluvat tiedot ennakoidusta kysynnästä ja tuotannosta 5.5 ja 5.6 kohdassa tarkoitetuilla aikaväleillä. Siirtoverkonhaltijoiden on myös julkistettava tarvittavat asiaankuuluvat rajat ylittävät tasemarkkinatiedot.

5.8 Kun julkaistaan ennusteita, myös ennusteita vastaavat toteutuneet arvot on julkaistava ennusteen kattamaa ajanjaksoa seuraavana ajanjaksona tai viimeistään seuraavana päivänä (n+1).

5.9 Kaiken siirtoverkonhaltijoiden julkaiseman tiedon on oltava vapaasti saatavilla helppokäyttöisessä muodossa. Kaikki tieto on myös annettava saataville noudattaen riittäviä ja standardoituja tiedonvaihtotapoja, jotka määritellään läheisessä yhteistyössä markkinaosallistujien kanssa. Tietoihin on sisällyttävä tiedot menneiltä ajanjaksoilta (vähintään kaksi vuotta), jotta myös markkinoiden uudet tulokkaat voivat käyttää näitä tietoja.

5.10 Siirtoverkonhaltijoiden on säännöllisesti vaihdettava riittävän tarkat verkko- ja kuormitustiedot, jotta kukin siirtoverkonhaltija voi tehdä tehonjakolaskennan omalla alueellaan. Samat tiedot on annettava pyynnöstä sääntelyviranomaisten ja Euroopan komission käyttöön. Sääntelyviranomaisten ja Euroopan komission on varmistettava, että ne itse ja mahdolliset konsultit, jotka tekevät niille analyyseja kyseisten tietojen pohjalta, käsittelevät tietoja luottamuksellisina.

6.1 Ennakkoon määriteltyyn aikaväliin liittyvät pullonkaulojen hallinnan menettelyt saavat tuottaa tuloa vain kyseiseen aikaväliin liittyvässä pullonkaulatilanteessa; tämä ei koske uusia rajayhdysjohtoja, joihin sovelletaan asetuksen 7 artiklan mukaista poikkeusta. Sääntelyviranomaisten on tarkistettava kyseisten tulojen jakomenettely, joka ei saa vääristää siirtokapasiteetin jakamisprosessia minkään kapasiteettia ja energiaa pyytävän osapuolen hyväksi eikä heikentää halukkuutta vähentää pullonkauloja.

6.2 Kansallisten sääntelyviranomaisten on toimittava avoimesti yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta aiheutuvien tulojen käytön suhteen.

6.3 Pullonkauloihin liittyvät tulot on jaettava kyseeseen tulevien siirtoverkonhaltijoiden kesken niiden sopimien ja sääntelyviranomaisten tarkistamien perusteiden mukaisesti.

6.4 Siirtoverkonhaltijoiden on vahvistettava selkeästi etukäteen, miten ne käyttävät mahdollisesti saamansa pullonkauloihin liittyvät tulot ja raportoitava näiden tulojen tosiasiallisesta käytöstä. Sääntelyviranomaisten on tarkastettava, että tämä käyttö vastaa tätä asetusta ja näitä suuntaviivoja ja että yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta aiheutuvat pullonkauloihin liittyvät tulot osoitetaan kokonaisuudessaan yhteen tai useampaan asetuksen 6 artiklan 6 kohdassa mainituista tarkoituksista.

6.5 Sääntelyviranomaisten on vuosittain kunkin vuoden heinäkuun 31. päivään mennessä julkaistava raportti, jossa ilmoitetaan saman vuoden kesäkuun 30. päivään ulottuvan 12 kuukauden jakson aikana saadut tulot ja niiden käyttö. Samassa yhteydessä on varmennettava, että tulojen käyttö vastaa tätä asetusta ja näitä suuntaviivoja ja että pullonkauloihin liittyvät tulot on osoitettu kokonaisuudessaan yhteen tai useampaan säädetyistä tarkoituksista.

6.6 Pullonkauloihin liittyvien tulojen käyttö investointeihin yhteenliittämiskapasiteetin ylläpitämiseksi tai lisäämiseksi on mieluiten kohdistettava erityisiin ennalta määriteltyihin hankkeisiin, jotka lieventävät nykyisiä pullonkauloja ja jotka voidaan lisäksi toteuttaa kohtuullisessa ajassa erityisesti lupaprosessia ajatellen.