—

kumoaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 11.4.2022 tekemän päätöksen yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2022 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennasta (SRB/ES/2022/18) liitteineen, siltä osin kuin riidanalainen päätös sekä sen liitteet I, II ja III koskevat kantajan maksua

—

velvoittaa vastaajan korvaaman oikeudenkäyntikulut.

—

toteaa, että riidanalainen päätös on mitätön kantajaa koskevilta osin

—

velvoittaa vastaajan korvaaman oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste: päätös rikkoo asetuksen (EU) No 806/2014 (1) 81 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 15.4.1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (2) 3 artiklan kanssa, koska sitä ei ole laadittu kantajan kanssa käytettävällä virallisella kielellä eli saksaksi.

2.

Toinen kanneperuste: päätöksessä ei noudateta SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaista perusteluvelvollisuutta ja sillä loukataan perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska sen perustelut ovat puutteelliset erityisesti, kun kyse on useista kohdista, joissa vastaaja käyttää säännöksissä annettua harkintavaltaa, koska siinä ei esitetä muiden toimielinten tietoja ja koska päätöksen laillisuusvalvonta on käytännössä mahdotonta.

3.

Kolmas kanneperuste: päätös rikkoo asetuksen (EU) 806/2014 69 ja 70 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 16, 17, 41 ja 53 artiklaa, koska vastaaja on määrittänyt vuotuisen tavoitetason virheellisesti; toissijaisesti asetuksen (EU) 806/2014 69 ja 70 artikla ovat ylemmäntasoisen oikeuden vastaisia.

4.

Neljäs kanneperuste: delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (3) 7 artiklan 4 kohdan toinen virke rikkoo ylemmäntasoista oikeutta, sillä siinä sallitaan laitosten suojajärjestelmän (Institutional Protection Scheme; jäljempänä IPS) jäsenten välinen epäasianmukainen ja suhteellisuusperiaatteen vastainen erottelu ja IPS-indikaattorin suhteuttaminen.

5.

Viides kanneperuste: päätöksellä rikotaan muun muassa asetuksen (EU) N:o 575/2013 (4) 113 artiklan 7 kohtaa ja laiminlyödään velvoitetta laskea maksut riskiin suhteutettuna, koska siinä sovelletaan kantajaan suhteutettua kerrointa IPS-indikaattorin osalta. Laitosten eriyttäminen IPS-indikaattorin tason perusteella on IPS:n laajan suojausvaikutuksen vuoksi järjestelmänvastaista ja mielivaltaista.

6.

Kuudes kanneperuste: delegoidun asetuksen 6, 7 ja 9 artiklalla sekä liitteellä I rikotaan ylemmäntasoista oikeutta muun muassa siksi, että niillä laiminlyödään velvoitetta laskea maksut riskiin suhteutettuna, loukataan suhteellisuusperiaatetta ja laiminlyödään velvollisuutta ottaa huomioon kaikki tosiseikat.

7.

Seitsemäs kanneperuste: päätöksellä loukataan perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettua kantajan elinkeinonharjoittamisen vapautta ja loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska taustalla olevat riskiprofiiliin perustuvat mukautuskertoimet eivät vastaa kantajan riskiprofiilia, jolle on ominaista tuplavakuudet Sparkassen-Finanzgruppen ja Reservefonds Hessen-Thüringenin IPS:n kautta.

8.

Kahdeksas kanneperuste: päätöksellä rikotaan perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklaa sekä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeutta hyvään hallintoon, koska vastaaja on tehnyt ilmeisiä virheitä käyttäessään harkintavaltaansa lukemattomissa kohdin.

9.

Yhdeksäs kanneperuste: delegoidun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan ensimmäisellä ja toisella virkkeellä rikotaan direktiivin 2014/59/EU (5) 103 artiklan 7 kohtaa ja laiminlyödään velvoitetta laskea maksut riskiin suhteutettuna.