Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzgericht (Itävalta) on esittänyt 30.3.2021 – DN v. Finanzamt Österreich

(Asia C-199/21)

(2021/C 242/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: DN

Vastapuolena oleva viranomainen: Finanzamt Österreich

Ennakkoratkaisukysymykset

Kysymys 1

Kysymys 1, joka esitetään yhdessä kysymyksen 2 kanssa:

Onko sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004, (1) sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012, (2) 67 artiklan toisessa virkkeessä olevaa ilmausta ”hänen eläkkeensä osalta toimivaltaisen jäsenvaltion” tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan jäsenvaltiota, joka oli aiemmin työskentelyvaltiona toimivaltainen perhe-etuuksien osalta ja joka on nyt velvollinen maksamaan vanhuuseläkettä, jota koskeva oikeus perustuu sen alueella aiemmin käytettyyn työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen?

Kysymys 2:

Onko asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa olevaa ilmausta ”eläkkeensaamisen perusteella saavutetuista oikeuksista” tulkittava siten, että oikeutta perhe-etuuteen on pidettävä eläkkeensaamisen perusteella saavutettuna oikeutena silloin, jos ensinnäkin unionin oikeudessa TAI jäsenvaltion oikeudessa säädetään eläkkeensaamisesta perhe-etuutta koskevan oikeuden tunnusmerkkinä ja toiseksi eläkkeensaamisen tunnusmerkki lisäksi täyttyy tosiasiallisesti tosiseikkojen perusteella, jolloin ”pelkkä eläkkeensaaminen” ei kuulu asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan eikä kyseistä jäsenvaltiota ole pidettävä unionin oikeuden näkökulmasta ”eläkevaltiona”?

Kysymys 3, joka esitetään vaihtoehtona kysymyksille 1 ja 2, jos eläkevaltion käsitteen tulkintaan riittää pelkkä eläkkeensaaminen:

Onko sellaisessa tapauksessa, jossa henkilö saa vanhuuseläkettä, jota koskeva oikeus on syntynyt siirtotyöläisistä annettujen asetusten soveltamisalalla ja sitä ennen työskentelemällä jäsenvaltiossa ajanjaksona, jona pelkästään asuinvaltio tai asuin- ja työskentelyvaltio eivät olleet vielä unionin jäsenvaltioita tai kuuluneet Euroopan talousalueeseen, asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen toiseen lauseeseen sisältyvä ilmaus ”kyseisen määrän ylittävä osuus maksetaan tarvittaessa erotusetuutena” ymmärrettävä yhteisöjen tuomioistuimen 12.6.1980 antaman tuomion Laterza (C-733/79, EU:C:1980:156) valossa siten, että unionin oikeudessa perhe-etuus taataan täysimääräisenä myös eläkkeensaamisen tapauksessa?

Kysymys 4:

Onko asetuksen N:o 987/2009 (3) 60 artiklan 1 kohdan kolmatta virkettä tulkittava siten, että se on esteenä FLAG 1967:n 2 §:n 5 momentille, jonka mukaan avioerotapauksessa kotitaloudesta vastaavalla vanhemmalla on oikeus perhe-etuuteen ja lapsivähennykseen niin kauan kuin täysi-ikäinen opiskeleva lapsi asuu samassa taloudessa, kun kotitaloudesta vastaava vanhempi ei kuitenkaan ole jättänyt asuin- eikä eläkevaltiossa vastaavaa hakemusta, jolloin toinen vanhempi, joka saa eläkettä, asuu Itävallassa ja tosiasiallisesti kantaa yksin lapsen elatuksesta aiheutuvan taloudellisen rasitteen, voi hakea perhe-etuutta ja lapsivähennystä sen jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta, jonka lainsäädäntöä sovelletaan ensisijaisesti, suoraan asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen nojalla?

Kysymys 5, joka esitetään yhdessä kysymyksen 4 kanssa:

Onko asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdan kolmatta virkettä tulkittava lisäksi siten, että se, että työntekijä saa asianosaisaseman jäsenvaltiossa toteutettavassa perhe-etuutta koskevassa menettelyssä, edellyttää myös, että lapsi, josta perhe-etuutta myönnetään, on pääasiassa asianomaisen henkilön huollettavana asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan i alakohdan 3 alakohdassa tarkoitetulla tavalla?

Kysymys 6:

Onko sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 60 artiklan mukaista vuoropuheluun perustuvaa menettelyä koskevia säännöksiä tulkittava siten, että kyseisten jäsenvaltioiden laitosten on käytävä tällaista vuoropuhelua paitsi perhe-etuuksien myöntämisen myös perhe-etuuksien takaisinperinnän yhteydessä?

(1)  EUVL 2004, L 166, s. 1, oikaisu EUVL 2004, L 200, s. 1.

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta 22.5.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 465/2012 (EUVL 2012, L 149, s. 4).

(3)  EUVL 2009, L 284, s. 1.