1

American Airlines Inc. vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 16.12.2020 antaman tuomion American Airlines v. komissio (T‑430/18, EU:T:2020:603; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt sen kanteen, jossa se vaati unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan 30.4.2018 tehdyn komission päätöksen C(2018) 2788 final, jolla Delta Air Linesille annettiin vakiintuneita oikeuksia (asia M.6607 – US Airways / American Airlines) (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18.1.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 (EYVL 1993, L 14, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 21.4.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 793/2004 (EUVL 2004, L 138, s. 50) (jäljempänä lähtö- ja saapumisajoista annettu asetus), 10 artiklan, jonka otsikko on ”Lähtö- ja saapumisaikojen pooli”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Lähtö- ja saapumisaikojen sarja, joka on jaettu lentoliikenteen harjoittajalle reittiliikenteen tai tilauslentosarjojen harjoittamista varten, ei oikeuta tuota lentoliikenteen harjoittajaa samaan lähtö- ja saapumisaikojen sarjaan seuraavalla vastaavalla aikataulukaudella, ellei lentoliikenteen harjoittaja voi osoittaa koordinaattoria tyydyttävällä tavalla käyttäneensä kyseisiä lähtö- ja saapumisaikoja koordinaattorin luvan mukaisesti vähintään 80 prosenttia siitä aikataulukaudesta, joksi ne on jaettu.

3.   Lähtö- ja saapumisaikoja, jotka on jaettu lentoliikenteen harjoittajalle ennen 31 päivää tammikuuta seuraavaksi kesäkaudeksi tai ennen 31 päivää elokuuta seuraavaksi talvikaudeksi, mutta jotka on palautettu koordinaattorille uudelleen jakamista varten ennen näitä ajankohtia, ei oteta huomioon käyttölaskelmia tehtäessä.”

3

Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EUVL 2004, L 24, s. 1; jäljempänä sulautuma-asetus) johdanto-osan 30 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jos keskittymään osallistuvat yritykset muuttavat ilmoitettua keskittymää erityisesti antamalla sitoumuksia, joiden tarkoituksena on saattaa keskittymä yhteismarkkinoille soveltuvaksi, komission olisi voitava julistaa keskittymä muutetussa muodossaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Tällaisten sitoumusten olisi oltava oikeassa suhteessa kilpailuongelmaan ja poistettava se kokonaisuudessaan. Sitoumuksia voidaan hyväksyä myös ennen menettelyn aloittamista, jos kilpailuongelma on helposti tunnistettavissa ja korjattavissa. Olisi nimenomaisesti säädettävä, että komissio voi liittää päätökseensä ehtoja ja velvoitteita varmistaakseen, että keskittymään osallistuvat yritykset noudattavat sitoumuksiaan ajoissa ja tehokkaasti keskittymän saattamiseksi yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Koko menettelyn ajan olisi varmistettava, että menettely on avoin ja että jäsenvaltioita sekä niitä kolmansia, joiden etua asia koskee, tosiasiallisesti kuullaan.”

4

Asetuksen N:o 139/2004 täytäntöönpanosta 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 802/2004 (EUVL 2004, L 133, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 5.12.2013 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1269/2013 (EUVL 2013, L 336, s. 1) (jäljempänä soveltamisasetus), 20 artiklan 1 a kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi, kun keskittymään osallistuvat yritykset esittävät sitoumuksia [sulautuma-asetuksen] 6 artiklan 2 kohdan tai 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti, niiden on samalla toimitettava tämän asetuksen liitteessä IV olevassa korjaustoimenpiteitä koskevassa RM-lomakkeessa (RM-lomake) säädetyistä tiedoista ja asiakirjoista yksi alkuperäinen ja se määrä jäljennöksiä, jonka komissio määrittelee ajoittain Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Toimitettujen tietojen on oltava virheettömiä ja täydellisiä.”

5

Asetuksen N:o 139/2004 ja asetuksen N:o 802/2004 mukaan hyväksyttävistä korjaustoimenpiteistä annetun komission tiedonannon (EUVL 2008, C 267, s. 1; jäljempänä korjaustoimenpiteistä annettu komission tiedonanto) 5, 7 ja 9 kohdassa todetaan seuraavaa:

”5. Jos keskittymä aiheuttaa kilpailuongelmia siksi, että se voi estää olennaisesti tehokasta kilpailua erityisesti sen vuoksi, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä, osapuolet voivat pyrkiä muuttamaan keskittymää ratkaistakseen kilpailuongelmat ja saadakseen sitä kautta sille hyväksynnän. Tällaiset muutokset voidaan toteuttaa kokonaan jo ennen päätöstä keskittymän hyväksymisestä. Yleisempää kuitenkin on, että osapuolet esittävät sitoumuksia, joilla keskittymä on tarkoitus muuttaa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, ja sitoumukset pannaan täytäntöön hyväksymispäätöksen jälkeen.

– –

7. Komission tehtävänä on arvioida, poistuisivatko havaitut kilpailuongelmat ehdotettujen korjaustoimenpiteiden toteutuksen jälkeen. Vain osapuolilla on kaikki arvioinnissa tarvittavat merkitykselliset tiedot erityisesti ehdotettujen sitoumusten toteutettavuudesta ja niiden omaisuuserien elinkelpoisuudesta ja kilpailukykyisyydestä, joiden luovuttamista ehdotetaan. Osapuolilla onkin vastuu kaikkien sellaisten saatavilla olevien tietojen toimittamisesta komissiolle, jotka se tarvitsee korjaustoimenpide-ehdotuksen arvioinnissa. Sen vuoksi ilmoituksen tekijät velvoitetaan täytäntöönpanoasetuksella toimittamaan sitoumusten ohella yksityiskohtaiset tiedot tarjottavien sitoumusten sisällöstä ja toteuttamisedellytyksistä sekä siitä, että ne soveltuvat tehokkaan kilpailun olennaisten esteiden poistamiseen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä esitetyllä tavalla (nk. RM-lomake). Kun on kyse liiketoiminnan luovuttamista koskevista sitoumuksista, osapuolten on kuvailtava yksityiskohtaisesti varsinkin sitä, kuinka luovutettavaa liiketoimintaa harjoitetaan tällä hetkellä. Komissio arvioi näiden tietojen perusteella liiketoiminnan elinkelpoisuutta, kilpailukykyisyyttä ja markkinoitavuutta vertaamalla sen nykyistä harjoittamista sitoumuksissa ehdotettuun laajuuteen. Komissio voi mukauttaa tarkat tietovaatimukset kussakin yksittäistapauksissa tarvittaviin tietoihin ja on valmis keskustelemaan osapuolten kanssa vaadittavien tietojen laajuudesta ennen RM-lomakkeen toimittamista.

– –

9. Sulautuma-asetuksen mukaisesti komissiolla on toimivalta hyväksyä vain sellaiset sitoumukset, joiden katsotaan mahdollistavan keskittymän muuttamisen yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja joilla voidaan siten ehkäistä tehokkaan kilpailun olennainen estyminen. Sitoumusten on poistettava kilpailuongelmat kokonaisuudessaan – – ja oltava kattavia ja kaikin tavoin tehokkaita – –. Sitoumukset on lisäksi voitava panna täytäntöön tehokkaasti lyhyessä ajassa, sillä kilpailuolosuhteita ei voida säilyttää ennallaan markkinoilla ennen kuin sitoumukset on pantu täytäntöön.”

6

Asian tausta on selostettu valituksenalaisen tuomion 1–69 kohdassa, ja se voidaan tässä tiivistää seuraavasti.

7

US Airways Group, Inc. ja AMR Corporation (jäljempänä yhdessä sulautuman osapuolet), joista jälkimmäinen on American Airlinesin emoyhtiö, ilmoittivat 18.6.2013 Euroopan komissiolle aikomuksestaan sulautua.

8

Komissio katsoi, että kyseisen liiketoimen yhteydessä heräsi vakavia epäilyjä sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille London Heathrow’n (Yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä LHR) ja Philadelphia International Airportin (Yhdysvallat, jäljempänä PHL) lentoasemien (jäljempänä yhdessä lentokenttäpari) välisen reitin osalta.

9

Sulautuman osapuolet vastasivat komission ilmaisemiin kyseistä liiketoimea koskeviin vakaviin epäilyihin esittämällä 10.7. ja 14.7.2013 sitoumuksia koskevat ehdotuksensa. Komissio hylkäsi nämä kaksi ehdotusta 12.7. ja 15.7.2013 ja vaati, että sitoumuksiin sisällytetään asiassa COMP/M.6447 – IAG/bmi (jäljempänä asia IAG/bmi) ehdotettujen ”kaltaisia” vakiintuneita oikeuksia (ns. grandfathering rights) kaikkien keskittymän herättämien vakavien epäilyjen poistamiseksi. Sulautuman osapuolet esittivät 16.7.2013 kolmannen sitoumuksia koskevan ehdotuksensa, johon sisältyi muun muassa vakiintuneita oikeuksia.

10

Muun muassa vakiintuneita oikeuksia koskevan kirjeenvaihdon jälkeen sulautuman osapuolet esittivät 25.7.2013 ehdotuksensa komissiolle lähtö- ja saapumisaikoja koskevista lopullisista sitoumuksistaan (jäljempänä lopulliset sitoumukset). Lopullisten sitoumusten 1.9–1.11 kohdan sanamuoto oli sama kuin 16.7.2013 tehdyn sitoumusehdotuksen 1.9–1.11 kohdan.

11

Sulautuman osapuolet toimittivat 30.7.2013 komissiolle lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen. Tällaisessa lomakkeessa, jonka sisältö täsmennetään soveltamisasetuksen liitteessä IV, yritysten oletettiin ilmoittavan tiedot ja asiakirjat, joita ne toimittavat ehdottaessaan sitoumuksia sulautuma-asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

12

Tältä osin sulautuman osapuolet totesivat lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen 1 jakson 1.1 kohdan i alakohdassa muun muassa seuraavaa:

”Lähtö- ja saapumisaikoja koskeva sitoumus perustuu olennaisesti komission käytäntöön uusimmissa asioissa, jotka koskevat [asian] IAG/bmi kaltaisia lentoyhtiöiden sulautumia. Erityisesti korjaustoimenpiteen houkuttelevuuden lisäämiseksi ehdotettuihin sitoumuksiin sisältyy määräyksiä, jotka koskevat vakiintuneita oikeuksia lähtö- ja saapumisaikoihin, jotka [sulautuman osapuolet] ovat vapauttaneet sen jälkeen, kun uusi markkinoille tulija on harjoittanut lentoliikennettä ilman välilaskuja lentoasemaparilla kuuden peräkkäisen kauden ajan.”

13

Mainitun lomakkeen 3 jaksossa, jonka otsikko on ”Poikkeaminen malliteksteistä”, sulautuman osapuolten oletettiin ilmoittavan kaikki ehdotettujen sitoumusten ja komission yksiköiden julkaisemien ja määräajoin tarkistamien sitoumusmallien väliset erot sekä selittävän näiden erojen syyt. Sulautuman osapuolet totesivat seuraavaa:

”[Sulautuman osapuolten] ehdottamat sitoumukset poikkeavat komission yksiköiden julkaisemien sitoumusmallien teksteistä siltä osin kuin on tarpeen rakenteellisen korjaustoimenpiteen erityisvaatimusten täyttämiseksi lentoliikenteen erityisessä asiayhteydessä.

Kuten aiemmissa keskusteluissa todettiin, ehdotetut sitoumukset perustuvat sitoumuksiin, jotka komissio on hyväksynyt muissa lentoyhtiöiden keskittymiä koskevissa asioissa. Ne perustuvat suurimmaksi osaksi [asiassa] IAG/bmi ehdotettuihin sitoumuksiin.

Ehdotettujen sitoumusten arvioinnin helpottamiseksi [sulautuman osapuolten] on jäljempänä yksilöitävä seikat, joissa ehdotetut sitoumukset poikkeavat [asiassa] IAG/bmi hyväksytyistä sitoumuksista. Niihin eivät sisälly vähäiset kielelliset muutokset eivätkä käsiteltävän asian erityisten olosuhteiden edellyttämät täsmennykset erityisesti määritelmiä koskevassa jaksossa.”

14

Vakiintuneita oikeuksia koskevien määräysten osalta 30.7.2013 päivätyssä lopullisia sitoumuksia koskevassa RM-lomakkeessa ei yksilöity poikkeamia asiassa IAG/bmi hyväksytyistä sitoumuksista.

15

Sulautuma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdan kanssa, perusteella 5.8.2013 annetussa päätöksessä C(2013) 5232 final (asia COMP/M.6607 – US Airways / American Airlines) (EUVL 2013, C 279, s. 6; jäljempänä hyväksymispäätös) komissio totesi sulautuman sisämarkkinoille soveltuvaksi mutta asetti tiettyjä ehtoja ja velvoitteita.

16

Hyväksymispäätöksen 160 kohdassa vakiintuneita oikeuksia koskevien lopullisten sitoumusten sisältö tiivistettiin seuraavasti:

”Mahdollisen markkinoille tulijan lopullisten sitoumusten nojalla hankkimia lähtö- ja saapumisaikoja on käytettävä pääsääntöisesti säännöllisen matkustajalentoliikennepalvelun tarjoamiseen ilman välilaskuja lentoasemaparin [LHR–PHL] välillä, ja niitä voidaan käyttää toisella kaupunkiparilla vain, jos mahdollinen markkinoille tulija on harjoittanut tällaista lentoliikennettä käyttökauden aikana (kuusi peräkkäistä [kansainvälisen ilmakuljetusliiton tarkoittamaa] IATA-kautta). Käyttökauden päätyttyä mahdollisella markkinoille tulijalla on oikeus käyttää lähtö- ja saapumisaikoja millä kaupunkiparilla tahansa (’vakiintuneet oikeudet’). Vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen edellyttää kuitenkin riippumattoman asiamiehen suosittelemaa komission hyväksyntää.”

17

Hyväksymispäätöksen 176, 178–181, 186 ja 197–199 kohdassa komissio totesi lopullisia sitoumuksia koskevan analyysinsa yhteydessä seuraavaa:

”(176) Euroopan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan sitoumusten on oltava omiaan poistamaan todetut kilpailuongelmat ja varmistamaan markkinoiden kilpailurakenteet. Erityisesti on todettava, että toisin kuin vaiheen II menettelyn aikana, vaiheen I aikana ehdotetuilla sitoumuksilla ei pyritä estämään tehokkaan kilpailun olennaista estymistä vaan pikemminkin hälventämään selvästi kaikki tätä koskevat vakavat epäilyt. Komissiolla on laaja harkintavalta arvioitaessa, ovatko nämä korjaustoimenpiteet suora ja riittävä vastaus, jolla nämä epäilyt voidaan hälventää.

– –

(178) Komission arvioinnin mukaan lopulliset sitoumukset poistavat kaikki menettelyn aikana havaitut vakavat epäilyt. Komissio päättelee näin ollen, että osapuolten antamat lopulliset sitoumukset ovat riittäviä poistamaan vakavat epäilyt liiketoimen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

(179) Lentoyhtiöitä koskevissa asioissa komissio voi hyväksyä lähtö- ja saapumisaikojen vapauttamista koskevat sitoumukset, jos on riittävän selvää, että uudet kilpailijat tosiasiallisesti tulevat markkinoille, mikä poistaa tehokkaan kilpailun olennaisen estymisen – –.

(180) Lähtö- ja saapumisaikoja koskeva sitoumus perustuu siihen, että lähtö- ja saapumisaikojen saatavuus London Heathrow’ssa on pääasiallinen markkinoille tulon este reitillä, jonka osalta on todettu vakavia epäilyjä. Se on siis suunniteltu poistamaan tämä este (tai ainakin vähentämään sitä merkittävästi) ja mahdollistamaan riittävä, hyvissä ajoin tapahtuva ja todennäköinen markkinoille pääsy [LHR–PHL-reitillä].

(181) On myös tärkeää huomata, että London Heathrow’n lähtö- ja saapumisaikojen arvo on itsessään erittäin merkittävä, minkä vuoksi lähtö- ja saapumisaikoja koskeva sitoumus on erittäin houkutteleva mahdollisille markkinoille tulijoille. Sitoumuspaketissa lähtö- ja saapumisaikojen luontaista houkuttelevuutta vahvistaa mahdollisuus saada vakiintuneita oikeuksia kuuden IATA-kauden jälkeen.

– –

(186) Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja muut käytettävissä olevat todisteet, erityisesti markkinoiden toimijoiden kuulemisen yhteydessä esitetyt kiinnostukset ja tiedot todennäköisestä ja hyvissä ajoin tapahtuvasta markkinoille pääsystä, komissio päättelee, että lähtö- ja saapumisaikoja koskeva sitoumus on avaintekijä todennäköiselle ja hyvissä ajoin tapahtuvalle markkinoille pääsylle [LHR–PHL-reitillä]. Kyseiselle reitille pääsyn laajuus riittää hälventämään markkinoilla havaitut vakavat epäilyt (kaikilla mahdollisilla matkustajasegmenteillä).

– –

(197) Sulautuma-asetuksen 6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan komissio voi liittää päätökseensä ehtoja ja velvoitteita, joiden tarkoituksena on varmistaa, että keskittymään osallistuvat yritykset noudattavat komissiolle antamiaan sitoumuksia keskittymän saattamiseksi sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(198) – – Jos jokin edellytys ei täyty, komission päätös ei ole enää voimassa. Jos keskittymään osallistuvat yritykset rikkovat jotakin velvoitetta, komissio voi peruuttaa [kyseisen] hyväksymispäätöksen sulautuma-asetuksen 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti. – –

(199) – – [Hyväksymispäätös] edellyttää lopullisten sitoumusten 1, 2, 3 ja 4 jaksossa esitettyjen vaatimusten (ehtojen) täysimääräistä noudattamista, kun taas lopullisten sitoumusten muissa jaksoissa asetetaan velvoitteita osapuolille.”

18

Hyväksymispäätöksen 200 kohdassa täsmennettiin, että lopulliset sitoumukset oli liitetty kyseiseen päätökseen ja että ne olivat erottamaton osa sitä. Lopuksi komissio totesi hyväksymispäätöksen 201 kohdassa, että se oli päättänyt todeta ilmoitetun keskittymän, sellaisena kuin se oli muutettuna lopullisilla sitoumuksilla, sisämarkkinoille soveltuvaksi, ”edellyttäen, että tämän päätöksen liitteenä olevissa lopullisissa sitoumuksissa asetettuja ehtoja ja velvoitteita noudatetaan täysimääräisesti”.

19

Lopullisten sitoumusten johdanto-osan ensimmäisessä kohdassa sulautuman osapuolet muistuttivat antaneensa lopulliset sitoumukset, jotta komissio voi todeta sulautuman sisämarkkinoille soveltuvaksi.

20

Kyseisen johdanto-osan kolmannessa kohdassa täsmennetään seuraavaa:

”Tätä tekstiä on tulkittava [hyväksymis]päätöksen perusteella siltä osin kuin sitoumukset ovat tähän päätökseen liittyviä ehtoja ja velvoitteita, unionin oikeuden yleisissä puitteissa, erityisesti sulautuma-asetuksen perusteella, ja ottaen huomioon [sulautuma-]asetuksen ja [soveltamis]asetuksen mukaan hyväksyttävistä korjaustoimenpiteistä annettu komission tiedonanto.”

21

Lopullisten sitoumusten jaksossa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, todetaan seuraavaa:

22

Lopullisten sitoumusten 1.9–1.11 kohdassa todetaan seuraavaa:

”1.9 Mahdollisen markkinoille tulijan lähtö- ja saapumisaikojen vapauttamismenettelyn päätteeksi saamia lähtö- ja saapumisaikoja käytetään pääsääntöisesti ainoastaan kilpailukykyisen lentoliikennepalvelun tarjoamiseen kyseessä olevalla lentokenttäparilla. Lähtö- ja saapumisaikoja ei voida käyttää toisella kaupunkiparilla, ellei mahdollinen markkinoille tulija ole harjoittanut välilaskutonta lentoliikennettä lentokenttäparilla 1.24 kohdan mukaisesti tehdyn tarjouksen mukaisesti lukuisten peräkkäisten IATA-kausien aikana (’käyttökausi’).

1.10 Mahdollisella markkinoille tulijalla katsotaan olevan vakiintuneita oikeuksia saavutettuihin lähtö- ja saapumisaikoihin, jos lähtö- ja saapumisaikoja on käytetty tarkoituksenmukaisesti kyseisellä lentokenttäparilla käyttökauden aikana. Käyttökauden päätyttyä mahdollisella markkinoille tulijalla on oikeus käyttää näiden sitoumusten perusteella saatuja lähtö- ja saapumisaikoja millä kaupunkiparilla tahansa (’vakiintuneet oikeudet’).

1.11 Vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen edellyttää riippumattoman asiamiehen suosittelemaa komission hyväksyntää käyttökauden lopussa. – –”

23

Lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Käyttökauden aikana väärinkäytön katsotaan tapahtuneen silloin, kun osapuolten vapauttamat lähtö- ja saapumisajat saavuttanut [sulautuman] osallistuja päättää

– –

– –”

24

Lopullisten sitoumusten 1.24 kohta koskee vuorotiheyttä, jota markkinoille tulija on päättänyt liikennöidä, kun taas niiden 1.26 ja 1.27 kohta koskee markkinoille tulijan tarjouksen arviointiperusteita.

25

Delta Air Lines Inc. (jäljempänä Delta) teki 9.10.2014 lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevan muodollisen tarjouksen lopullisten sitoumusten 1.24 kohdan mukaisesti. Hakemusasiakirjojensa mukaan se aikoi liikennöidä päivittäin LHR:n ja PHL:n lentokenttien välisellä reitillä (jäljempänä LHR–PHL-reitti) kuuden peräkkäisen IATA-kauden ajan kesästä 2015 alkaen.

26

Delta oli ainoa lentoyhtiö, joka oli tehnyt tarjouksen lähtö- ja saapumisaikojen jakamiseksi lopullisten sitoumusten perusteella.

27

Arvioituaan Deltan elinkelpoisuutta ja sen virallista tarjousta lopullisten sitoumusten 1.21 ja 1.26 kohdan mukaisesti komissio totesi 6.11.2014 tekemällään päätöksellä, että Delta oli ensinnäkin sulautuman osapuolista riippumaton ja vailla yhteyttä niihin ja se oli käyttänyt loppuun oman lähtö- ja saapumisaikojen salkkunsa LHR:ssä lopullisten sitoumusten 1.21 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että se oli toiseksi sulautuman osapuolten mahdollinen elinkelpoinen kilpailija lentoasemaparilla, jolle se oli pyytänyt lähtö- ja saapumisaikoja kyseisten sitoumusten perusteella, ja että sillä oli kyky, resurssit ja tahto harjoittaa liikennettä LHR–PHL-reitillä pitkällä aikavälillä, mikä merkitsee elinkelpoista kilpailuvoimaa.

28

American Airlines ja Delta esittivät 17.12.2014 komissiolle lähtö- ja saapumisaikojen vapauttamista koskevan sopimuksen, joka näiden kahden yhtiön oli tehtävä, jotta Deltalle voitiin myöntää sen pyytämät lähtö- ja saapumisajat LHR–PHL‑reitillä lopullisten sitoumusten perusteella.

29

Komissio hyväksyi lähtö- ja saapumisaikojen vapauttamista koskevan sopimuksen 19.12.2014 tekemällään päätöksellä riippumattoman asiamiehen 17.12.2014 laatiman kertomuksen mukaisesti. Kyseisessä päätöksessä todettiin, että Deltan oli käytettävä US Airways Groupin aiemmin käyttämiä lähtö- ja saapumisaikoja tarjotakseen välilaskutonta lentopalvelua LHR–PHL-reitillä. Mainitussa päätöksessä todettiin lisäksi, että Deltalla katsotaan, kunhan komissio antaa suostumuksensa, olevan vakiintuneet oikeudet, kun näitä lähtö- ja saapumisaikoja on käytetty tarkoituksenmukaisesti käyttökauden aikana, ja että kun komissio hyväksyy vakiintuneet oikeudet, Delta säilyttää vapautetut lähtö- ja saapumisajat ja sillä on oikeus käyttää niitä millä tahansa kaupunkiparilla.

30

Delta aloitti liikennöinnin LHR–PHL-reitillä vuoden 2015 IATA-kesäkauden alussa.

31

American Airlines lähetti 28.9.2015 riippumattomalle asiamiehelle kirjeen ilmoittaakseen tälle, että koska Delta ei ollut käyttänyt korjaavia lähtö- ja saapumisaikoja tarjoustaan vastaavalla tavalla, se ei ollut käyttänyt korjattuja lähtö- ja saapumisaikoja ”tarkoituksenmukaisesti” kesäkaudella 2015 ja talvikaudella 2015–2016, ja ettei näitä kausia voida siksi ottaa huomioon vakiintuneiden oikeuksien saamiseksi.

32

Tämän jälkeen erityisesti American Airlinesin ja komission välillä käytiin useita keskusteluja, joissa American Airlines ilmoitti, ettei Delta edelleenkään noudattanut tarjouksensa ehtoja eikä se näin ollen voi väittää saaneensa vakiintuneita oikeuksia.

33

Komissio antoi 30.4.2018 riidanalaisen päätöksen, jossa se totesi, että Delta oli käyttänyt lähtö- ja saapumisaikoja tarkoituksenmukaisesti käyttökauden aikana, ja hyväksyi vakiintuneiden oikeuksien myöntämisen Deltalle lopullisten sitoumusten 1.10 kohdan mukaisesti.

34

Lopullisten sitoumusten sanamuodon, asiayhteyden ja tavoitteen perusteella tekemänsä tulkinnan mukaisesti komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, ettei ilmaisua ”tarkoituksenmukainen käyttö” voida ymmärtää siten, että sillä tarkoitetaan tarjouksen mukaista käyttöä, vaan sen oli tulkittava tarkoittavan lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun lähtö- ja saapumisaikojen väärinkäytön puuttumista.

35

Todettuaan aluksi, ettei ilmaisua ”tarkoituksenmukainen käyttö” ollut määritelty lopullisissa sitoumuksissa, komissio täsmensi riidanalaisessa päätöksessä, että kyseistä ilmaisua on tulkittava ”[lopullisten] sitoumusten kohteen ja asiayhteyden perusteella”.

36

Lopullisten sitoumusten kohteesta komissio totesi, että niillä pyrittiin hälventämään vakavia epäilyjä sulautuman soveltuvuudesta sisämarkkinoille ja että näiden sitoumusten 1.9 kohdan tarkoituksena oli palauttaa kilpailu LHR–PHL-reitillä perustamalla kilpailukykyinen lentopalvelu.

37

Lopullisten sitoumusten asiayhteydestä komissio muistutti, että vakiintuneilla oikeuksilla oli tarkoitus kannustaa mahdollista markkinoille tulijaa liikennöimään LHR–PHL-reitillä. Jotta mahdollista markkinoille tulijaa voidaan houkutella markkinoille, se tarvitsee selkeitä ja todennettavissa olevia arviointiperusteita, joihin ei liity mitään mielivaltaisia näkökohtia.

38

Koska väärinkäyttö voidaan tavanomaisessa kielenkäytössä rinnastaa epätarkoituksenmukaiseen käyttöön ja koska lopullisissa sitoumuksissa määritellään ilmaisu ”väärinkäyttö” mutta ei ilmaisua ”tarkoituksenmukainen käyttö”, komissio päätteli tästä, että jotta mahdolliselle uudelle markkinoille tulijalle voidaan antaa selkeitä ja todennettavissa olevia tietoja, ilmaisun ”tarkoituksenmukainen käyttö” on tulkittava tarkoittavan lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun väärinkäytön puuttumista.

39

Tämän jälkeen komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä virheelliseksi väitteen, jonka mukaan tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä olisi tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan tarjouksen mukaista käyttöä.

40

Tältä osin komissio totesi, että riidanalaisen päätöksen mukaan ensinnäkin tarkoituksenmukaisen käytön rinnastaminen tarjouksen mukaiseen käyttöön merkitsisi vaatimusta, joka on lähes mahdoton täyttää.

41

Toiseksi väitettä, jonka mukaan ”peruutukset poikkeuksellisista operatiivisista syistä” ovat yhteensopivia ”tarjouksen mukaisen käytön” kanssa, ei voida komission mielestä hyväksyä. Yhtäältä tällainen arviointiperuste on liian epämääräinen, jotta sillä voitaisiin taata oikeusvarmuus mahdolliselle uudelle markkinoille tulijalle. Toisaalta lopullisten sitoumusten sanamuoto ei tue tällaista arviointiperustetta.

42

Kolmanneksi ilmaisun ”tarkoituksenmukainen käyttö” tulkitseminen siten, että sillä tarkoitetaan tarjouksen mukaista käyttöä, vähentää lopullisten sitoumusten houkuttelevuutta uuden markkinoille tulijan näkökulmasta.

43

Neljänneksi komissio esittää, että koska lähtö- ja saapumisaikojen 80 prosentin käyttöaste on tosiasiallisesti sääntö ilmailualalla, ja lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan ”käytettyjä tai käyttämättä jätettyjä lähtö- ja saapumisaikoja koskeva periaate”, jonka mukaan on niin, että jotta lentoliikenteen harjoittaja voisi käyttää lähtö- ja saapumisaikoja seuraavalla aikataulukaudella, sen on osoitettava, että se on käyttänyt näitä lähtö- ja saapumisaikoja vähintään 80 prosenttia siitä aikataulukaudesta, joksi ne on jaettu (jäljempänä 80/20-sääntö), mahdolliselta uudelta markkinoille tulijalta olisi kohtuutonta vaatia 100 prosentin käyttöastetta.

44

Viidenneksi lopullisia sitoumuksia koskevasta RM-lomakkeesta ilmenee komission mukaan, että lopulliset sitoumukset olivat vakiintuneiden oikeuksien osalta joitakin ”vähäisiä kielellisiä täsmennyksiä ja muutoksia” lukuun ottamatta pitkälti samanlaisia kuin asiassa IAG/bmi tehdyt sitoumukset. Viimeksi mainitussa asiassa kyseessä olleissa sitoumuksissa ”tarjouksen mukainen käyttö” ei kuitenkaan ollut vakiintuneiden oikeuksien saamisen edellytys. Näin ollen lopullisissa sitoumuksissa oleva ilmaisu ”tarjouksen mukaisesti” on pelkkä ”vähäinen kielellinen muutos” asiassa IAG/bmi annettuihin sitoumuksiin nähden.

45

Kuudenneksi komission mukaan olisi kyseisten määräysten rakenteen vastaista tulkita lopullisten sitoumusten 1.10 kohdan ilmaisua ”tarkoituksenmukainen käyttö” mainittujen sitoumusten 1.9 kohdan perusteella, koska viimeksi mainitun kohdan tarkoituksena on yksilöidä sitoumuksen tavoite eli kilpailukykyisen lentoliikennepalvelun tarjoaminen reitillä, kun taas vakiintuneet oikeudet määritellään 1.10 kohdassa.

46

Lopuksi komissio tutki riidanalaisessa päätöksessä, oliko Delta käyttänyt lähtö- ja saapumisaikoja väärin lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetulla tavalla, voidakseen määrittää, oliko sille myönnettävä vakiintuneita oikeuksia. Tältä osin komissio katsoi, että kyseisten lähtö- ja saapumisaikojen käyttö oli niiden vajaakäytöstä huolimatta 80/20-säännön mukaista. Komissio totesi, ettei Delta ollut käyttänyt lähtö- ja saapumisaikoja väärin lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja päätteli tästä, että riippumattoman asiamiehen kirjallisen suosituksen mukaan Delta oli käyttänyt lähtö- ja saapumisaikoja tarkoituksenmukaisesti käyttökauden aikana, ja hyväksyi vakiintuneiden oikeuksien myöntämisen Deltalle lopullisten sitoumusten 1.10 kohdan mukaisesti.

47

American Airlines nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.7.2018 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista ja vedottiin kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koski oikeudellisia virheitä, joita komissio oli tehnyt tulkitessaan lopullisiin sitoumuksiin sisältyvää ilmaisua ”tarkoituksenmukainen käyttö”. Toisessa kanneperusteessaan American Airlines väitti, ettei komissio ollut ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja vakiintuneiden oikeuksien myöntämiseksi Deltalle.

48

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla American Airlinesin kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti tämän vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

49

Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensimmäisen kanneperusteen osalta ensinnäkin tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen kirjaimellisesta tulkinnasta valituksenalaisen tuomion 103 ja 104 kohdassa, ettei tarkoituksenmukaisen käytön ja väärinkäytön puuttumisen rinnastaminen ole ristiriidassa kyseisten määräysten sanamuodon kanssa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 105 ja 106 kohdassa, että American Airlinesin esittämä tulkinta, jonka mukaan tarkoituksenmukaisella käytöllä tarkoitetaan tarjouksen mukaista käyttöä, ja komissiolle jätetään samalla tietty harkintavalta tältä osin, voidaan niin ikään sovittaa yhteen tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen sanamuodon mukaisen tulkinnan kanssa. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli näin ollen valituksenalaisen tuomion 107 kohdassa, että viimeksi mainitun käsitteen tulkinnalla pelkästään lopullisten sitoumusten sanamuodon perusteella ei ollut ratkaisevaa merkitystä.

50

Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen tuomion 109–125 kohdassa periaatteet, joita oli sovellettava tulkittaessa lopullisten sitoumusten käsitettä ”tarkoituksenmukainen käyttö” ja ilmausta ”tarjouksen mukaisesti”. Unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi, että huomioon on otettava lopullisten sitoumusten sanamuodon lisäksi myös niiden asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa ne ovat. Tämän jälkeen se muistutti, että huomioon on otettava myös lopullisissa sitoumuksissa itsessään täsmennetyt erityiset tulkintasäännöt, joissa viitataan hyväksymispäätökseen, unionin oikeuden yleisiin puitteisiin, erityisesti sulautuma-asetukseen ja korjaustoimenpiteistä annettuun komission tiedonantoon. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen mukaan lopullisia sitoumuksia oli tulkittava myös lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen kannalta, koska tällainen lomake sisältää tarvittavat tiedot ja asiakirjat, jotta komissio voi tutkia, ovatko sulautuman osapuolten antamat sitoumukset sellaisia, että keskittymästä tulee sisämarkkinoille soveltuva. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että koska lähtö- ja saapumisaikojen jakamisesta annettu asetus kuului ”unionin oikeuden yleisiin puitteisiin”, se oli otettava huomioon tulkittaessa tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä.

51

Toiseksi lopullisten sitoumusten 1.10 kohtaan sisältyvän ilmaisun ”tarkoituksenmukainen käyttö” systemaattisesta tulkinnasta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 201–249 kohdassa, että tämän käsitteen voitiin ymmärtää vastaavan kyseisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun väärinkäytön puuttumista.

52

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 211 kohdassa, että koska sulautuman osapuolten oli tarkoitus ottaa käyttöön asiassa IAG/bmi ehdotetun kaltaisia vakiintuneita oikeuksia näiden sitoumusten jäsentämistavan mukaisesti, väärinkäyttöä koskevat määräykset olivat merkityksellisiä vakiintuneiden oikeuksien myöntämisen kannalta. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 220 kohdassa lisäksi, että ilmaisun ”tarjouksen mukainen”, jonka American Airlines ymmärsi vakiintuneiden oikeuksien saamisen ”tosiasialliseksi” määritelmäksi, lisääminen poikkesi sanamuodoltaan selvästi asiassa IAG/bmi annettujen sitoumusten vastaavien määräysten jäsentämistavasta. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 232 ja 233 kohdassa, että lopullisia sitoumuksia koskevassa RM-lomakkeessa olevien tietojen merkityksellisyyttä koskevasta tarkastelusta ilmenee, että ilmaisu ”tarjouksen mukainen” on vain ”vähäinen kielellinen muutos” ja ettei siten voitu hyväksyä American Airlinesin näkemystä, jonka mukaan tämä muotoilu oli vakiintuneiden oikeuksien myöntämisen olennainen edellytys.

53

Kolmanneksi lopullisten sitoumusten 1.10 kohtaan sisältyvän ilmaisun ”tarkoituksenmukainen käyttö” tulkinnan suhteen kyseisen säännöksen asiayhteyden ja sen säännöstön, jonka osa se on, tavoitteiden valossa unionin yleinen tuomioistuin vahvisti valituksenalaisen tuomion 250–292 kohdassa komission riidanalaisessa päätöksessä esittämän tulkinnan, jonka mukaan tarkoituksenmukaisen käytön käsite vastaa lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun väärinkäytön puuttumista.

54

Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 253–278 kohdassa, että vakiintuneiden oikeuksien myöntämisellä pyrittiin tekemään lähtö- ja saapumisajat houkuttelevammiksi pyrkimällä kannustamaan markkinoille tulijaa ottamaan käyttöön lähtö- ja saapumisaikoja, jotta sitoumukset pannaan riittävän todennäköisesti tosiasiallisesti täytäntöön. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi siten American Airlinesin ”mahdollisimman suuren kilpailupaineen” osalta esittämän väitteen sillä perusteella, ettei hyväksymispäätös eivätkä lopullisten sitoumusten määräykset tukeneet sitä ja että se oli ristiriidassa vakiintuneiden oikeuksien luonteen kanssa.

55

Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 279 ja 280 kohdassa, että lähtö- ja saapumisaikoja koskevassa asetuksessa annettiin yleinen asiayhteys, jonka perusteella tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä voidaan tulkita siten, että se vastaa väärinkäytön puuttumista. Se katsoi, että Deltan lähtö- ja saapumisaikojen käyttäminen oli käyttöaikana sitä paitsi ollut kyseisen asetuksen 10 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetettujen vaatimusten mukaista.

56

Unionin yleinen tuomioistuin päätteli valituksenalaisen tuomion 293 kohdassa, että komissio oli tulkinnut perustellusti lopullisten sitoumusten 1.10 kohtaan sisältyvän ilmaisun ”tarkoituksenmukainen käyttö” merkitsevän kyseisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun väärinkäytön puuttumista.

57

Toisesta kanneperusteesta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 303 kohdassa, että koska tämän kanneperusteen tueksi esitettyjen eri seikkojen arvioinnilla ei ollut merkitystä lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun väärinkäytön olemassaolon arvioimiseksi, kyseinen kanneperuste oli hylättävä.

58

American Airlines valitti valituksenalaisesta tuomiosta unionin tuomioistuimen kirjaamoon 26.2.2021 jättämällään valituskirjelmällä.

59

Valituksessaan American Airlines vaatii, että unionin tuomioistuin

60

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa American Airlinesin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

61

Delta vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen kokonaisuudessaan ja velvoittaa American Airlinesin korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä ja asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

62

American Airlines vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt todetessaan, että lopullisten sitoumusten 1.10 kohdassa tarkoitetun tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen on tulkittava tarkoittavan väärinkäytön puuttumista. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt sen mukaan virheen myös pysyttäessään päätöksen, jolla Deltalle myönnettiin vakiintuneita oikeuksia, koska Delta ei ollut käyttänyt sille myönnettyjä lähtö- ja saapumisaikoja.

63

Tämä valitusperuste jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ilmaisua ”tarkoituksenmukainen käyttö” tulkitessaan ottanut huomioon sulautuma-asetuksen, korjaustoimenpiteistä annetun komission tiedonannon ja sulautuman varsinaisten osapuolten välisten sitoumusten tavoitteita. Toisessa osassa se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen katsoessaan, että tarkoituksenmukaisen käytön on tulkittava tarkoittavan väärinkäytön puuttumista. Kolmannessa osassa American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen ja näiden sitoumusten 1.9 kohdan tulkinnassa erityisesti siltä osin kuin on kyse ilmaisun ”tarjouksen mukaisesti” oikeudellisista seurauksista.

64

Ainoan valitusperusteen ensimmäisessä osassa American Airlines riitauttaa lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 250–292 kohdassa esittämän teleologisen ja konstekstuaalisen tulkinnan lopullisten sitoumusten 1.10 kohdassa tarkoitetusta tarkoituksenmukaisen käytön käsitteestä. American Airlines väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ilmaisua ”tarkoituksenmukainen käyttö” tulkitessaan ottanut huomioon ensinnäkään sulautuma-asetuksen eikä sen nojalla toteutettujen korjaustoimenpiteiden tavoitteita, toiseksi lopullisten sitoumusten erityisiä tavoitteita eikä kolmanneksi näistä sitoumuksista muodostuvaa korjausjärjestelmää kokonaisuutena.

65

American Airlines väittää ensinnäkin, että sen määrittämiseksi, onko korjaavia lähtö- ja saapumisaikoja käytetty tarkoituksenmukaisesti, on tarpeen arvioida, onko lähtö- ja saapumisaikojen konkreettinen käyttö sovitettavissa yhteen sitoumusten tavoitteen kanssa, sellaisena kuin siitä on säädetty sulautuma-asetuksen 30 perustelukappaleessa ja korjaustoimenpiteistä annetun komission tiedonannon 9 kohdassa, eli sen kanssa, että sitoumusten on ”poistettava” kilpailuongelmat ”kokonaisuudessaan”. Sen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa ei ole otettu arviointia tehtäessä huomioon näitä seikkoja, joten sitä rasittaa ilmeinen tulkintavirhe.

66

Toiseksi American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä, kun se ei ole ottanut huomioon lopullisten sitoumusten erityistä tavoitetta ja painottaessaan vakiintuneiden oikeuksien tarkoitusta. Tältä osin American Airlines moittii unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, ettei se ole valituksenalaisen tuomion 30 kohdassa viitannut komission kyseisiä sitoumuksia koskevien päätelmien olennaisiin seikkoihin, jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen 176, 178–181, 186 ja 197–199 kohdassa.

67

Tämän jälkeen American Airlines moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole soveltanut korjaustoimenpiteen tehokkuutta koskevaa arviointiperustetta tulkitessaan tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä, vaikka Delta ei ollut käyttänyt 470:tä korjaavaa lähtö- ja saapumisaikaa. Kuten valituksenalaisen tuomion 120 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, sitoumusten on oltava sellainen suora ja riittävä vastaus, jolla selvästi voidaan hälventää kaikki kyseiseen liiketoimeen kohdistuvat vakavat epäilyt.

68

American Airlines väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 250–278 kohdassa ottanut huomioon ainoastaan vakiintuneiden oikeuksien tavoitteen, joka oli lähtö- ja saapumisaikojen luontaisen houkuttelevuuden vahvistaminen, arvioimatta lopullisten sitoumusten varsinaista tavoitetta korvata yhden sulautuman osapuolen päivittäisestä liikennöinnistä luopumisen seurauksena aiheutunut kilpailun menetys sillä, että taataan kilpailijoiden riittävä markkinoille pääsy LHR–PHL-reitille. Tältä osin se toteaa, että kysymys siitä, vastaako lähtö- ja saapumisaikojen tosiasiallinen käyttö tätä tavoitetta vai ei, on olennainen osa vakiintuneiden oikeuksien myöntämisestä tehtävää päätöstä.

69

Lopuksi American Airlines väittää, että valituksenalaisen tuomion 266 ja 267 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on sekoittanut vakiintuneiden oikeuksien tavoitteen ja tarkoituksen näiden oikeuksien myöntämiselle asetettuun tarkoituksenmukaisen käytön edellytykseen. Se katsoo, että koska lopullisten sitoumusten lähtö- ja saapumisaikoja koskevan osan tavoitteena oli korvata yhden sulautuman osapuolen päivittäinen liikennöinti niin, että kilpailuongelma voitiin poistaa kokonaisuudessaan, se, missä määrin kyseisiä lähtö- ja saapumisaikojen on konkreettisesti käytetty tämän tavoitteen saavuttamiseksi, on paitsi täysin sovitettavissa yhteen tarkoituksenmukainen käytön määrittämisen ja vakiintuneiden oikeuksien myöntämisestä tehtävän päätöksen kanssa myös olennainen osa tätä analyysia.

70

Kolmanneksi American Airlines moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ei ole tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen kontekstuaalisen tulkinnan yhteydessä ottanut huomioon lopullisten sitoumusten kaikkia merkityksellisiä määräyksiä, jotka ovat tarpeen tämän käsitteen oikean oikeudellisen tulkinnan kannalta. Se viittaa tältä osin muun muassa kyseisten sitoumusten 1.1, 1.10, 1.11, 1.24, 1.26 ja 1.27 kohtaan. Nämä määräykset yhdessä tarkasteltuina muodostavat johdonmukaisen järjestelmän, jonka avulla voidaan saavuttaa korjaustoimenpiteiden päätavoite eli kilpailuongelman ”poistaminen kokonaisuudessaan”. Se riitauttaa erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 245–248 kohdassa tekemän analyysin näistä toteamuksista, jotka sen mukaan on esitetty epätäydellisesti kyseisessä tuomiossa.

71

Lisäksi American Airlines väittää, että lopullisten sitoumusten merkityksellisen sisäisen asiayhteyden epätäydellisellä huomioon ottamisella olisi huomattavia vaikutuksia vaadittuun lähtö- ja saapumisaikojen käyttöasteeseen. Se väittää tältä osin, että kun markkinoille tulija poikkeaa – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – tarjouksensa ehdoista, joiden perusteella sille on myönnetty lähtö- ja saapumisaikoja, komission on sen määrittämiseksi, onko markkinoille tulija käyttänyt korjaavia lähtö- ja saapumisaikoja tarkoituksenmukaisesti, tutkittava syyt, joiden vuoksi se on poikennut tarjouksestaan, ja määritettävä, ovatko nämä poikkeamat perusteltuja, kun otetaan huomioon sitoumusten tavoite ja sisältö, mutta myös merkitykselliset taloudellista analyysiä ja arviointia koskevat seikat. Jos komissio olisi omaksunut tämän lähestymistavan, Delta olisi pyrkinyt välttämään kaikki perusteettomat poikkeamat tarjouksensa yksityiskohdista pacta sunt servanda ‑periaatetta noudattaen, mikä olisi osaltaan edesauttanut sulautumasta aiheutuvien kilpailuongelmien poistamisessa. Se toteaa, että näitä toteamuksia tukee riippumattoman asiamiehen 13.4.2018 komissiolle osoittaman kertomuksen, joka koskee vakiintuneiden oikeuksien myöntämistä Deltalle, 54 kohta.

72

American Airlines väittää lopuksi, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 279–292 kohdassa ilmeisen tulkintavirheen, kun se on katsonut, että lopullisten sitoumusten kontekstuaalinen tulkinta on tehtävä lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen valossa.

73

Komissio kiistää nämä American Airlinesin väitteet ja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut valituksenalaisessa tuomiossa tyhjentävästi sekä sulautuma-asetuksen tavoitteita ja tämän asetuksen nojalla toteutettuja korjaustoimenpiteitä että lopullisia sitoumuksia.

74

Delta puolestaan väittää, että nyt käsiteltävä osa on jätettävä tutkimatta, koska siinä American Airlines ainoastaan toistaa väitteet, joihin se oli vedonnut jo ensimmäisessä oikeusasteessa, tekemättä täsmällistä analyysia valituksenalaisesta tuomiosta.

75

Ainoan valitusperusteen ensimmäisen osan tutkittavaksi ottamisesta, jonka Delta kyseenalaistaa, on muistutettava, että muun muassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut tältä osin, että on jätettävä tutkimatta valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, mukaan lukien ne, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta kyseinen tuomioistuin on nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen, ilman että valitukseen edes sisältyisi perusteluja, joiden tarkoituksena olisi erityisesti osoittaa valituksenalaiseen tuomioon sisältyvä oikeudellinen virhe. Tällaisella valituksella pyritään nimittäin ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä (tuomio 20.1.2022, Romania v. komissio, C‑899/19 P, EU:C:2022:41, 48 kohta).

76

Kuten tämän tuomion 64–72 kohdasta ilmenee, käsiteltävässä asiassa American Airlinesin ainoan valitusperusteen ensimmäisen osan tueksi esitetyissä perusteluissa viitataan nimenomaisesti oikeudelliseen virheeseen, jonka unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen teleologisessa ja kontekstuaalisessa tulkinnassa, ja viitataan tältä osin selvästi ja täsmällisesti valituksenalaisen tuomion kohtiin, joita se haluaa kritisoida, eli kyseisen tuomion 245–278 kohtaan, sekä oikeudellisiin perusteluihin, joihin erityisesti halutaan vedota tämän osan tueksi.

77

Näin ollen on hylättävä Deltan sillä perusteella, että American Airlines vain toistaa unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä väitteet, esittämä nyt käsiteltävää osaa koskeva oikeudenkäyntiväite.

78

Asiakysymyksen osalta on todettava, että sulautuma-asetuksen 30 perustelukappaleesta ja korjaustoimenpiteistä annetun komission tiedonannon 5 ja 9 kohdasta ilmenee, että kun yrityskeskittymä aiheuttaa kilpailuongelmia, koska se saattaa olennaisesti estää tehokasta kilpailua, sulautuman osapuolet voivat ehdottaa komission toteamien ongelmien poistamiseksi sulautuma-asetukseen perustuvia korjaustoimenpiteitä, joita kutsutaan sitoumuksiksi. Lisäksi sulautuma-asetuksen johdanto-osan 30 perustelukappaleessa täsmennetään, että sitoumuksia voidaan hyväksyä myös alustavan tutkinnan aikana (1. vaihe), jos kilpailuongelma on helposti tunnistettavissa ja korjattavissa

79

Sitoumusten tarkoituksena on siten yhtäältä poistaa täysin komission toteamat kilpailuongelmat, jotta kyseessä oleva keskittymä ei estä olennaisesti tehokasta kilpailua. Toisaalta erityisesti alustavan tutkinnan aikana annettujen sitoumusten tarkoituksena on – lopullisten sitoumusten tavoin – hälventää kaikki vakavat epäilyt siitä, estäisikö keskittymä olennaisella tavalla tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla.

80

On todettava ensinnäkin, että valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin on asianmukaisesti tutkinut, olivatko sulautuma-asetuksen ja sen nojalla määrättyjen korjaustoimenpiteiden tavoitteet toteutuneet.

81

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin on todennut aluksi valituksenalaisen tuomion 110 kohdassa lopullisten sitoumusten määräysten tulkinnasta, että on otettava huomioon paitsi niiden sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa ne ovat. Unionin yleinen tuomioistuin on täsmentänyt valituksenalaisen tuomion 111 ja 112 kohdassa, että huomioon on otettava myös lopullisten sitoumusten kolmannessa kohdassa täsmennetyt erityiset tulkintasäännöt, joiden mukaan mainittuja sitoumuksia on tulkittava hyväksymispäätöksen perusteella, unionin oikeuden yleisissä puitteissa ja erityisesti sulautuma-asetuksen ja korjaustoimenpiteistä annetun komission tiedonannon valossa.

82

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin on muistuttanut valituksenalaisen tuomion 117 ja 120 kohdassa, että jotta komissio voisi hyväksyä sitoumukset, ilmoitetun keskittymän on niiden perusteella muututtava sisämarkkinoille soveltuvaksi. Sitoumuksista seuraavien korjaustoimenpiteiden on oltava riittävän elinkelpoisia ja kestäviä, jotta määräävän aseman syntyminen tai vahvistuminen tai tehokkaan kilpailun esteet, joita sitoumuksilla on tarkoitus torjua, eivät voi toteutua lähitulevaisuudessa. Unionin yleinen tuomioistuin on täsmentänyt, että alustavan vaiheen aikana annettujen sitoumusten on oltava ulottuvuudeltaan ja sisällöltään sellaisia, että komissio voi tehdä hyväksymispäätöksen perusteellisen tutkinnan vaihetta aloittamatta, koska komissio on voinut mainittujen sitoumusten perusteella katsoa, että sitoumukset ovat sellainen suora ja riittävä vastaus, jolla voidaan selvästi hälventää kaikki vakavat epäilyt.

83

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin on muistuttanut valituksenalaisen tuomion 255 kohdassa tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen teleologisen tulkinnan yhteydessä, että sulautuman osapuolet ovat antaneet sitoumuksia, jotta komissio voi todeta, että ne hälventävät sen vakavat epäilyt ja että sulautuma soveltuu siten sisämarkkinoille.

84

Tästä seuraa, ettei American Airlines voi väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin olisi lopullisten sitoumusten 1.10 kohdassa olevaa ilmaisua ”tarkoituksenmukainen käyttö” tulkitessaan ottanut huomioon sulautuma-asetuksen tavoitteita eikä kyseisen asetuksen nojalla toteutettuja korjaustoimenpiteitä. Se, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole nimenomaisesti maininnut valituksenalaisessa tuomiossa sulautuma-asetuksen 30 perustelukappaletta ja korjaustoimenpiteistä annetun komission tiedonannon 9 kohtaa, ei merkitse sitä, ettei se tästä huolimatta olisi ottanut huomioon sovellettavasta lainsäädännöstä johtuvien sitoumusten tavoitteita. Kyseinen väite on siis hylättävä.

85

Toiseksi American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä, koska se ei ole ottanut huomioon lopullisten sitoumusten erityistä tavoitetta eli sulautumasta aiheutuneiden kilpailuongelmien poistamista kokonaisuudessaan.

86

Tältä osin riittää, kun todetaan, että American Airlines lähtee virheellisestä oletuksesta, jonka mukaan lopullisten sitoumusten erityinen tavoite, joka on asetettu, jotta kyseessä oleva keskittymä voisi soveltua sisämarkkinoille, muodostuu siitä, että sulautuman yhden osapuolen aikaisemmin hoitama päivittäinen liikennöinti korvataan kokonaisuudessaan.

87

Kuten tämän tuomion 79 kohdasta ilmenee, sulautuman osapuolten antamien sitoumusten tavoitteena, sellaisena kuin siitä säädetään sulautuma-asetuksessa, on hälventää komission esiin tuomat vakavat epäilyt kyseisen keskittymän soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

88

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 76 kohdassa esiin tuoman vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen mainittujen sitoumusten puitteissa ei ollut mikään itsetarkoitus, vaan sillä pyrittiin edistämään sitoumusten yleistä tavoitetta, joka oli kilpailuongelmien poistaminen kokonaisuudessaan LHR–PHL-reitillä tekemällä kyseessä oleva lähtö- ja saapumisaikojen tarjonta houkuttelevammaksi lentoyhtiöille, joita oli kannustettu tarjoamaan kyseiselle reitille kilpailukykyistä lentoliikennepalvelua.

89

Tässä yhteydessä on todettava ensinnäkin, että kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 266 ja 267 kohdassa, vakiintuneiden oikeuksien luonne on ristiriidassa sen valittajan väitteen kanssa, jonka mukaan tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä on tulkittava siten, että varmistetaan ”mahdollisimman suuri kilpailupaine”. Vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen merkitsee nimittäin sitä, että markkinoille tulija voi käyttää lähtö- ja saapumisaikoja millä tahansa lentoreitillä kuuden IATA-kauden pituisen liikennöintijakson jälkeen. Näin ollen vakiintuneiden oikeuksien sisällyttämisellä lopullisiin sitoumuksiin ei voida pyrkiä luomaan mahdollisimman suurta kilpailupainetta LHR–PHL-reitillä.

90

Toiseksi on todettava, että lopullisissa sitoumuksissa ei täsmennetä niitä erityisiä vuorotiheyksiä, joita mahdollinen markkinoille tulija oli velvollinen liikennöimään. Lopullisten sitoumusten 1.1 kohdassa nimittäin ainoastaan mainitaan vapautuneiden korjaavien lähtö- ja saapumisaikojen enimmäismäärä muttei niitä vuorotiheyksiä, joita mahdollisen markkinoille tulijan on liikennöitävä. Toisaalta lopullisten sitoumusten väärinkäyttöä koskevan 1.13 kohdan b alakohdassa mainitaan vain vuorotiheydet, joilla on liikennöitävä, jotta sitä, että mahdollinen markkinoille tulija liikennöi harvemmalla vuorotiheydellä kuin se, jota se on ehdottanut käyttävänsä, ei pidettäisi ”väärinkäyttönä”. Lisäksi tässä kohdassa täsmennetään, että lähtö- ja saapumisaikojen käytön on oltava 80/20-säännön mukaista.

91

Kuten julkisasiamies on todennut lähinnä ratkaisuehdotuksensa 71 ja 72 kohdassa, näiden sitoumusten tavoitteena ei ollut korvata sulautuman osapuolten ennen mainittua liiketointa suorittamaa päivittäistä liikennöintiä vaan niiden ennen mainittua liiketointa aiheuttama kilpailupaine. Kyseisen päivittäisen liikennöinnin korvaaminen ei myöskään ole ennakkoedellytyksenä vakiintuneiden oikeuksien myöntämiselle mahdolliselle tai mahdollisille markkinoille tulijoille. Lopullisissa sitoumuksissa tarkoitetulla lähtö- ja saapumisaikojen luovuttamisella uudelle markkinoille tulijalle pyritään siihen, että kyseinen markkinoille tulija voi käyttää niitä samoin edellytyksin kuin sulautuman osapuolet ennen fuusiota.

92

Lähtö- ja saapumisaikojen kokonaiskäyttöä koskeva vaatimus ei myöskään olisi johdonmukainen lopullisten sitoumusten erityistavoitteen kanssa, joka on – kuten tämän tuomion 87 kohdasta ilmenee – se, että mahdollistetaan mahdollisen markkinoille tulijan riittävä, hyvissä ajoin tapahtuva ja todennäköinen markkinoille pääsy kyseisellä reitillä.

93

Kolmanneksi on todettava, että kuten hyväksymispäätöksen 180 kohdasta ilmenee, lähtö- ja saapumisaikojen saatavuus oli pääasiallinen markkinoille tulon este reitillä, jonka osalta on todettu vakavia epäilyjä, ja siten kyseisessä päätöksessä todetaan, että lopullisten sitoumusten tavoitteena oli poistaa tämä LHR:lle pääsyn este tai vähentää sitä merkittävästi mahdollisen markkinoille tulijan riittävän, hyvissä ajoin tapahtuvan ja todennäköisen markkinoille pääsyn mahdollistamiseksi mainitulla reitillä.

94

Näin ollen on hylättävä American Airlinesin väite, jonka mukaan lopullisten sitoumusten tarkoituksena on taata, että ongelma, joka liittyi yhden sulautuman osapuolen päivittäisestä liikennöinnistä luopumisen seurauksena aiheutuneen kilpailun menetykseen, ”poistettaisiin kokonaisuudessaan” korvaamalla tämä päivittäinen liikennöinti.

95

American Airlines ei myöskään voi moittia unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on ottanut huomioon ainoastaan vakiintuneiden oikeuksien myöntämisen tavoitteen eli korjaavien lähtö- ja saapumisaikojen houkuttelevuuden vahvistamisen, sivuuttamalla lopullisten sitoumusten laajemman tavoitteen eli sen valvomisen, että ilmoitetun keskittymän aiheuttamiin kilpailuongelmiin löydetään tehokas ratkaisu.

96

Tältä osin nimittäin riittää, kun todetaan, että – kuten tämän tuomion 88 kohdasta ilmenee – vakiintuneiden oikeuksien myöntämisellä ei ollut omaa tavoitetta, vaan sillä pyrittiin edistämään lopullisten sitoumusten yleistä tavoitetta, joka on kilpailuongelmien poistaminen kokonaisuudessaan LHR–PHL-reitillä.

97

Unionin yleinen tuomioistuin ei siis tehnyt virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 257–261 kohdassa, että vakiintuneiden oikeuksien sisällyttämisellä lopullisiin sitoumuksiin pyrittiin kannustamaan markkinoille tulijaa ottamaan käyttöön lähtö- ja saapumisaikoja, jotta sitoumukset pannaan riittävän todennäköisesti tosiasiallisesti täytäntöön LHR–PHL-reitillä, edistäen siten mainittujen sitoumusten yhteistä tavoitetta eli komission toteamien kilpailuongelmien poistamista. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä ottaessaan erityisesti huomioon vakiintuneiden oikeuksien myöntämisen tavoitteen tulkitakseen lopullisten sitoumusten 1.10 kohdassa tarkoitetun tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä.

98

Siltä osin kuin tämän tuomion 87–96 kohdassa on todettu, että lopullisten sitoumusten erityistavoitteena ei ollut taata lähtö- ja saapumisaikojen mahdollisimman laaja liikennöinti ”mahdollisimman suuren kilpailupaineen” varmistamiseksi, American Airlinesin väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisen tuomion 30 kohdassa ottanut huomioon hyväksymispäätöksestä ilmeneviä lopullisten sitoumusten olennaisia osia, ei voi menestyä.

99

Kolmanneksi American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen tulkitessaan kontekstuaalisesti tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä, koska se on tarkastellut vain lopullisten sitoumusten 1.13 kohtaa erikseen ottamatta huomioon näiden sitoumusten korjausjärjestelmää kokonaisuutena, erityisesti niiden 1.1, 1.10, 1.11, 1.24, 1.26 ja 1.27 kohtaa.

100

Tältä osin on todettava, että näistä kohdista ilmenee nimenomaisesti, että ne koskevat lopullisten sitoumusten täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla ei voida määrittää, onko markkinoille tulija käyttänyt asianmukaisesti vakiintuneiden oikeuksien saamiseksi jaettavia lähtö- ja saapumisaikoja. Vapautettujen korjaavien lähtö- ja saapumisaikojen enimmäismäärä, (1.1 kohta), vuorotiheydet, joita markkinoille tulija on päättänyt liikennöidä (1.24 kohta), markkinoille tulijan tarjouksen arviointiperusteet (1.26 ja 1.27 kohta) ja se, että vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen edellyttää riippumattoman asiamiehen suosittelemaa komission hyväksyntää käyttökauden lopussa (1.11 kohta), eivät ole merkityksellisiä arviointiperusteita sen määrittämiseksi, onko tarjouksen käyttäminen ollut tarkoituksenmukaista. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 248 kohdassa, säännökset, jotka koskevat uuden markkinoille tulijan tarjousta ja tämän tarjouksen arviointia, eivät ole merkityksellisiä vakiintuneiden oikeuksien myöntämisen kannalta vaan korjaavien lähtö- ja saapumisaikojen myöntämisen kannalta.

101

Kuten tämän tuomion 90 kohdassa on jo mainittu, lopullisten sitoumusten ainoa määräys, joka tosiasiassa koskee lähtö- ja saapumisaikojen käyttöä, on näiden sitoumusten 1.13 kohdan b alakohta, jossa määritetään ne vuorotiheydet, jotka on liikennöitävä, jotta harvempia vuorotiheyksiä kuin joita mahdollinen markkinoille tulija on ehdottanut käyttävänsä, ei pidettäisi väärinkäyttönä. Tämän käytön täytyy olla 80/20-säännön mukaista. Kyseisen 1.13 kohdan b alakohdan lukemisesta ilmenee siis, ettei mahdollisella markkinoille tulijalla ollut velvollisuutta käyttää kaikkia korjaavia lähtö- ja saapumisaikoja, joiden käyttämistä se on pyytänyt, kuten American Airlines väittää.

102

Missään American Airlinesin mainitsemissa lopullisten sitoumusten kohdassa ei missään tapauksessa edellytetä, että mahdollinen markkinoille tulija sitoutuu käyttämään kaikkia korjaavia lähtö- ja saapumisaikoja, joiden käyttämistä se on pyytänyt, ja että se perustelee kaikenlaiset poikkeamiset tarjouksestaan. Näin ollen on hylättävä myös American Airlinesin väite, jonka mukaan lopullisten sitoumusten määräysten täydellisemmällä tulkinnalla olisi ollut vaikutuksia lähtö- ja saapumisaikojen vaadittuun käyttöasteeseen.

103

Lopuksi on todettava, että koska lopullisten sitoumusten 1.13 kohdan b alakohdan mukaan sen määrittämiseksi, onko markkinoille tulija väärinkäyttänyt jaettavia lähtö- ja saapumisaikoja, tämän käytön on oltava lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käytettyjä tai käyttämättä jätettyjä lähtö- ja saapumisaikoja koskevan periaatteen mukaista, eikä unionin yleinen tuomioistuin ole myöskään tehnyt virhettä katsoessaan, että lopullisten sitoumusten kontekstuaalinen tulkinta on tehtävä lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen valossa.

104

Lisäksi tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen kontekstuaalinen tulkinta lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen valossa on perusteltua, koska lopullisten sitoumusten johdanto-osan kolmannessa kohdassa täsmennetään, että niitä on tulkittava muun muassa ”unionin oikeuden yleisten puitteiden” mukaisesti. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin on mainitun tuomion 124 kohdassa perustellusti todennut, että lähtö- ja saapumisaikoja koskeva asetus on otettava huomioon, koska se on osa ”unionin oikeuden yleisiä puitteita”.

105

American Airlinesin argumentteja, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 279–292 kohdassa tekemiä virheitä ja jotka kuuluvat pikemminkin ainoan valitusperusteen toisessa osassa esitettyihin väitteisiin, tarkastellaan jäljempänä.

106

Ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

107

American Airlines väittää ainoan valitusperusteensa toisessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä on tulkittava siten, että se vastaa väärinkäytön puuttumista.

108

Tältä osin American Airlines väittää ensinnäkin, että tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen tulkitsemiseksi väärinkäytön puuttumista koskevan kriteerin soveltaminen johtaa lähtö- ja saapumisaikojen käytön tasoon, joka on ristiriidassa sulautuman osapuolten lopullisten sitoumusten tavoitteiden kanssa.

109

American Airlines riitauttaa erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 291 kohdassa esittämän arvioinnin, jonka mukaan se, että se, että Deltan lähtö- ja saapumisaikojen käyttöaste oli 76,4–81 prosenttia, ei voi merkitä sitä, että lopullisten sitoumusten tavoite olisi vaarantunut. Valittajan mukaan aina, kun korjaavaa lähtö-tai saapumisaikaa ei ole käytetty, sulautuma-asetuksen tavoitetta, jolla pyritään poistamaan kilpailuongelma kokonaisuudessaan, ei ole saavutettu, ja se estää olennaisesti tehokasta kilpailua. Koska Delta oli jättänyt hoitamatta 470 vuoroa (meno- ja paluulennot yhteenlaskettuina) LHR–PHL-reitillä, lopullisissa sitoumuksissa asetettua erityistä tavoitetta ei ollut saavutettu, koska lopulta yksikään lentoyhtiö ei ollut käyttänyt näitä lähtö- ja saapumisaikoja. Tämä lopputulos on siten tärkeä osoitus siitä, että väärinkäytön puuttumisen käsite ei vastaa tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä.

110

Valittajan mukaan on niin, että vaikka komissiolla on laaja harkintavalta tutkiessaan, ovatko sitoumukset riittävä vastaus, jolla voidaan hälventää kaikki vakavat epäilyt, komissio ei voi muuttaa näitä velvoittavia sitoumuksia sellaisella tarkoituksenmukaisen käytön käsitteestä tekemällään tulkinnalla, joka ei ole näiden sitoumusten tavoitteiden ja ehtojen mukainen.

111

Toiseksi American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisessa tuomiossa muita virheitä, kun se on katsonut, että tarkoituksenmukaisen käytön käsite on ymmärrettävä väärinkäytön puuttumiseksi.

112

Ensinnäkin American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 95, 103, 104 ja 207 kohdassa tukeutunut virheellisesti ilmaisun ”väärinkäyttö” tavanomaiseen merkitykseen katsoakseen, että se oli sovitettavissa yhteen tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen kanssa. Se väittää tältä osin, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt myöntää, että ilmaisun ”väärinkäyttö” tavanomainen merkitys kattaa kaikki tilanteet, joissa lupauksia, jotka on annettu oikeudellisen edun ja erityisesti vakiintuneiden oikeuksien saamiseksi, ei ole noudatettu ilman riittäviä perusteluja, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.

113

Toiseksi American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 209 ja 210 kohdassa tukeutunut virheellisesti siihen, että asiassa IAG/bmi annetuissa sitoumuksissa väärinkäyttöä koskevat määräykset sisältyivät jaksoon, jonka otsikko oli ”Lentojen lähtö- ja saapumisaikoja koskevien vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen”, ja katsonut virheellisesti, että tämä ilmaisu merkitsi epätarkoituksenmukaista käyttöä. Valittaja toteaa tältä osin, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa lopulliset sitoumukset eivät sisällä mainittua otsikkoa. Lisäksi sen mukaan tämä asiassa IAG/bmi tehtyjä sitoumuksia koskeva jakso, jonka oli tarkoitus koskea vakiintuneita oikeuksia, koski todellisuudessa aivan muita seikkoja, joilla ei ollut merkitystä tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen tulkinnassa.

114

Kolmanneksi American Airlines väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa ei ole arvioitu johdonmukaisesti ja perusteellisesti näkemystä, jonka mukaan lopullisten sitoumusten 1.13 kohta, joka koskee väärinkäytön käsitettä, on tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen määrittelykriteeri. Se toteaa, että syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että kyseisessä määräyksessä vahvistettiin kriteeri tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen ulottuvuuden määrittämiseksi, sisältyvät valituksenalaisen tuomion eri osiin, ja että kyseinen menettely on näin ollen osoitus tämän analyysin puutteellisuudesta.

115

Neljänneksi American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 279 kohdassa virheellisesti katsonut, että lähtö- ja saapumisaikoja koskevassa asetuksessa annetaan ”asiayhteyden” tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen tulkinnalle siten, että sillä tarkoitetaan väärinkäytön puuttumista. Se väittää ensin, että tätä päätelmää ei voida sovittaa yhteen lopullisten sitoumusten johdanto-osan kolmannen kohdan sanamuodon kanssa, koska tässä johdanto-osan kohdassa ei mainita kyseistä asetusta niiden säädösten joukossa, joiden perusteella sitoumuksia on tulkittava, vaikka siihen viitataan kyseisten sitoumusten muissa osissa. Tämän jälkeen se väittää, että lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen tavoite ei vastaa sulautuma-asetuksen korjaustoimenpiteiden ja nyt käsiteltävässä asiassa hyväksyttyjen erityisten korjaustoimenpiteiden tavoitteita. Lopuksi se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole selittänyt valituksenalaisen tuomion 281 kohdassa, miksi ja miten kyseisessä asetuksessa pitäisi määritellä tarkoituksenmukaisen käytön edellytykset.

116

Komissio kiistää Deltan tukemana American Airlinesin väitteet.

117

Ensinnäkin American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan väärinkäytön puuttumista koskevaa kriteeriä tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen tulkinnassa. Tämä tulkinta johtaisi siten lähtö- ja saapumisaikojen sellaisen käyttöasteen vahvistamiseen, joka olisi ristiriidassa lopullisten sitoumusten tavoitteiden kanssa. Tältä osin tämän tuomion 86–94 kohdassa on jo todettu yhtäältä, että nyt käsiteltävässä asiassa käyttöön otettujen korjaustoimenpiteiden tavoitteena on helpottaa kilpailijoiden tuloa LHR–PHL-reitille eikä korvata yhden sulautuman osapuolista aikaisemmin harjoittama päivittäinen liikennöinti kokonaisuudessaan. Toisaalta lopullisten sitoumusten tekstissä ei vahvisteta niitä konkreettisia vuorotiheyksiä, jotka mahdollisen markkinoille tulijan täytyisi liikennöidä tehokkaan kilpailun varmistamiseksi.

118

On kuitenkin todettava, että pikemminkin American Airlinesin puoltama velvollisuus käyttää jaetut lähtö- ja saapumisajat vakiintuneiden oikeuksien myöntämistä varten on näin ollen lopullisten sitoumusten määräysten ja tavoitteiden vastainen ja uhkaisi vaarantaa niiden tehokkuuden.

119

Ensinnäkin markkinoille tulijalle jaettujen lähtö- ja saapumisaikojen käyttämistä kokonaisuudessaan koskeva, tämän tuomion 89 kohdassa mainittu vaatimus on ristiriidassa lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun sellaisen lähtö- ja saapumisaikoihin sovellettavan alakohtaisen säännöstön kanssa, jonka nojalla on noudatettava 80/20-sääntöä. Siten markkinoille tulijalle määrätty tämän säännön ylittävä vuorotiheys merkitsee sitä, että Deltaan sovellettaisiin tiukempia liikennöintiedellytyksiä kuin joita sulautuman osapuoliin sovellettiin ennen kyseistä liiketoimea ja joita American Airlinesiin sovelletaan sen jälkeen.

120

Toiseksi tämä markkinoille tulijalle annettujen lähtö- ja saapumisaikojen enimmäiskäyttöä koskeva vaatimus sivuuttaa sovellettavan säännöstön ja lopullisten sitoumusten tavoitteen, joka on tehokkaan kilpailun takaaminen LHR–PHL-reitillä. Jos markkinoille tulijaan sovellettaisiin merkittävämpää vuorotiheyttä kuin sulautuman osapuolina oleviin sen kilpailijoihin, joihin sovelletaan 80/20-sääntöä, Delta ei harjoittaisi toimintaansa yhdenvertaisesti pääasiallisen kilpailijansa American Airlinesin kanssa.

121

Kolmanneksi tällaisen lähtö- ja saapumisaikojen käyttöä koskevan vaatimuksen asettaminen markkinoille tulijalle olisi – kuten tämän tuomion 92 kohdasta ilmenee – ristiriidassa lopullisten sitoumusten erityisen tavoitteen kanssa, joka on helpottaa kilpailijoiden tuloa LHR–PHL-reitille tekemällä siitä houkuttelevampaa vakiintuneiden oikeuksien myöntämisen vuoksi. 80/20-säännön ylittävän käyttöasteen asettaminen voisi johtaa ehkäisevään vaikutukseen vähentämällä lähtö- ja saapumisaikoja koskevien lopullisten sitoumusten osan tehokkuutta tai poistamalla sen. Näin ollen sulautuman osapuolten sitoumuksilla ei olisi voitu hälventää kaikkia vakavia epäilyjä keskittymän soveltuvuudesta sisämarkkinoille hyväksymispäätöksen 179 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

122

Neljänneksi American Airlinesin puoltama tulkinta aiheuttaisi vahinkoa paitsi markkinoille tulijalle myös kolmansille, jotka jatkavat sulautuman osapuolten toimintaa, jota lopulliset sitoumukset määrittävät suurelta osin, kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 125 ja 275 kohdassa. Koska sitoumukset määrittävät tällaisen toiminnan jatkamisen edellytykset, ne vaikuttavat niiden kaupallisiin valintoihin ja ovat omiaan synnyttämään niissä perusteltuja odotuksia.

123

Viidenneksi American Airlines ei voi tehokkaasti väittää, että joka kerran, kun korjaavia lähtö- ja saapumisaikoja ei ole käytetty, kilpailuongelman poistamista kokonaisuudessaan koskevaa tavoitetta ei ole saavutettu, mikä johtaisi ”tehokkaan kilpailun olennaiseen estymiseen”. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on muistuttanut valituksenalaisen tuomion 250 kohdassa, on tärkeää, että vakiintuneiden oikeuksien myöntämisperusteet ovat selviä ja todennettavissa ja että niillä taataan markkinoille tulijalle oikeusvarmuus. Tältä osin vain tulkinnalla, jonka mukaan tarkoituksenmukainen käyttö ymmärretään lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun väärinkäytön puuttumiseksi, taataan tarvittava oikeusvarmuus ottamalla käyttöön täsmällinen ja selkeä sääntö eli 80/20-sääntö lähtö- ja saapumisaikojen käyttämiseksi.

124

Edellä todetuista päätelmistä johtuu, että se, että jokin muu kilpailija kuin sulautuman osapuoli käyttää lähtö- ja saapumisaikoja lopullisten sitoumusten väärinkäyttöä koskevassa 1.13 kohdassa määrättyjä edellytyksiä noudattaen, takaa näiden sitoumusten valossa sovellettavassa säännöstössä tarkoitetun tehokkaan kilpailun.

125

American Airlinesin väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 291 kohdassa virheen todetessaan, että se, että se, että Deltan lähtö- ja saapumisaikojen käyttöaste oli 76,4–81 prosenttia, ei merkitse sitä, että lopullisten sitoumusten tavoite olisi vaarantunut, riittää, kun todetaan, että tällä väitteellä American Airlines riitauttaa valituksenalaisen tuomion 285–291 kohdan tosiseikkoja koskevat arvioinnit, jotka koskevat komission käyttämiä menetelmiä, jotka unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt Deltan käyttöasteen laskemiseksi ilman, että se väittäisi, että tosiseikat tai näyttö on otettu vääristyneellä tavalla huomioon. Kuten valituksenalaisen tuomion 294 kohdasta ilmenee, tällainen väite on joka tapauksessa tehoton, koska American Airlines ei kiistä riidanalaisessa päätöksessä tehtyä päätelmää, jonka mukaan Deltan lähtö- ja saapumisaikojen käyttö ei ole lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitettua väärinkäyttöä.

126

Toiseksi American Airlines väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisessa tuomiossa muita virheitä, kun se on katsonut, että tarkoituksenmukaisen käytön käsite on ymmärrettävä väärinkäytön puuttumiseksi.

127

Tässä yhteydessä on ensinnäkin hylättävä väitteet, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti tukeutunut väärinkäytön käsitteen tavanomaiseen merkitykseen katsoessaan, että se on yhteensoveltuva tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen kanssa. Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 107 kohdassa katsonut, että pelkällä kyseisten määräysten sanamuodon mukaisella tulkinnalla ei ole ratkaisevaa merkitystä tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen tulkitsemiseksi. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 249 kohdassa todennut, että kyseessä olevien määräysten systemaattisen tulkinnan mukaan lopullisten sitoumusten 1.10 kohtaan sisältyvä ilmaisu ”tarkoituksenmukainen käyttö” voidaan ymmärtää siten, että se vastaa mainittujen sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun väärinkäytön puuttumista.

128

Toiseksi on hylättävä American Airlinesin väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 209 ja 210 kohdassa tukeutunut virheellisesti siihen, että asiassa IAG/bmi kyseessä olleissa sitoumuksissa väärinkäyttöä koskevat määräykset sisältyvät jaksoon, jonka otsikko on ”Lentojen lähtö- ja saapumisaikoja koskevien vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen”.

129

Kuten yhtäältä tämän tuomion 9 kohdasta ilmenee, asiassa IAG/bmi kyseessä olleet sitoumukset ovat olleet lopullisten sitoumusten mallina. Näin ollen sillä seikalla, että viimeksi mainitut eivät sisällä otsikkoa ”Lentojen lähtö- ja saapumisaikoja koskevien vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen”, ei ole merkitystä, sillä jos sulautuman osapuolet olisivat halunneet poiketa tästä mallista, tämä poikkeaminen olisi pitänyt yksilöidä lopullisissa sitoumuksissa tämän tuomion 13 kohdassa esiin tuodun RM-lomakkeen 3 jakson mukaisesti. Toisaalta se, että asiassa IAG/bmi kyseessä olleiden sitoumusten jakso ”Lentojen lähtö- ja saapumisaikoja koskevien vakiintuneiden oikeuksien myöntäminen” sisältää myös joitakin määräyksiä, jotka eivät koske näiden oikeuksien myöntämistä, ei myöskään horjuta valituksenalaisen tuomion 209 kohdassa olevaa päätelmää, jonka mukaan nämä sitoumukset ovat pätevä perusta lopullisten sitoumusten tulkinnalle.

130

Kolmanneksi American Airlinesin väite, jonka mukaan se, että tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen määrittämisperustetta kehitellään valituksenalaisen tuomion eri osissa, merkitsee tämän analyysin puutteellisuutta, ei myöskään voi menestyä. Tällaisella toteamuksella ei nimittäin voida osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen arvioinnissaan, jonka mukaan väärinkäytön käsitteellä on merkitystä määriteltäessä tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen ulottuvuutta.

131

Neljänneksi on hylättävä tämän tuomion 103 ja 104 kohdassa esitetyistä syistä väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 279 kohdassa virheellisesti, että lähtö- ja saapumisaikoja koskevassa asetuksessa annetaan asiayhteys tarkoituksenmukainen käytön käsitteen tulkitsemiselle siten, että se merkitsee ”väärinkäytön puuttumista”.

132

Koska lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen 10 artiklan 2 ja 3 kohdan säännökset muodostavat unionin oikeuden tasolla sääntelyä koskevan viitekehyksen, jota tarkoitetaan myös lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa, unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti ottanut valituksenalaisen tuomion 283 kohdassa huomioon kyseisessä asetuksessa säädetyn käyttöasteen ja katsonut, että Delta saattoi olettaa toimivansa mainitun sääntelykehyksen mukaisesti.

133

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 105 kohdassa, se, että lähtö- ja saapumisaikoja koskevalla asetuksella pyritään eri tavoitteisiin kuin sulautuma-asetuksella, ei sulje pois sen huomioon ottamista yrityskeskittymien valvonnan yhteydessä. 80/20-säännön soveltamista ei ole perusteltu pelkästään lentoliikenteeseen liittyvillä näkökohdilla, vaan se on myös tarpeen Deltan ja sen pääasiallisen kilpailijan LHR–PHL-reitillä eli American Airlinesin välisten oikeudenmukaisten kilpailunedellytysten takaamiseksi, kuten tämän tuomion 120 kohdasta ilmenee.

134

Tästä seuraa, että American Airlines ei ole osoittanut, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt virheen katsoessaan, että sitoumusten 1.10 kohdassa olevan ilmaisun ”tarkoituksenmukainen käyttö” on ymmärrettävä tarkoittavan lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun lähtö- ja saapumisaikojen väärinkäytön puuttumista.

135

Ainoan valitusperusteen toinen osa on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

136

American Airlines väittää ainoan valitusperusteensa kolmannessa osassa lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen lopullisten sitoumusten 1.9 kohdan tulkinnassa ja erityisesti siltä osin kuin on kyse oikeudellisista seurauksista, jotka on tehtävä siinä olevasta ilmaisusta ”tarjouksen mukaisesti”. Valittajan mukaan valituksenalaisessa tuomiossa on virheellisesti annettu ratkaisevaa merkitystä lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen sisällölle.

137

American Airlines väittää ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole tunnustanut, että tämä RM-lomake oli valmisteleva asiakirja, jolla ei voida muuttaa lopullisten sitoumusten ulottuvuutta. Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa tekemä arviointi on ristiriidassa unionin oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan ”valmistelevia asiakirjoja” ei pidetä tulkintamenetelminä, joilla voidaan muuttaa unionin oikeussäännön sisältöä tai tarkoitusta. Tämä valmisteleva luonne ilmenee selvästi soveltamisasetuksen säännöksistä ja korjaustoimenpiteistä annetusta komission tiedonannosta.

138

American Airlines väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tukeutuessaan valmistelevaan asiakirjaan kyseisen määräyksen tulkitsemiseksi ja katsoessaan, että ilmaisu ”tarjouksen mukainen” on ”vähäinen kielellinen muunnos”, jolla ei ole merkitystä arvioitaessa tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä.

139

Toiseksi American Airlines väittää, että unionin tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti lopullisia sitoumuksia koskevaa RM-lomaketta, koska lopullisten sitoumusten 1.9 kohtaan sisältyvä ilmaisu ”tarjouksen mukainen” perustuu komission lähtö- ja saapumisaikoja koskevaan merkitykselliseen sitoumusmalliin ja sillä pitäisi siten olla oikeusvaikutuksia.

140

Kolmanneksi American Airlines väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen lopullisten sitoumusten 1.9 kohdasta tekemä tulkinta on virheellinen. Se väittää tältä osin, että kun ilmaisua ”tarjouksen mukainen” ja lopullisten sitoumusten 1.9 kohtaa, luettuna yhdessä niiden 1.10 kohdan kanssa, tulkitaan oikein, markkinoille tulijan tarjousta on pidettävä lähtökohtana arvioitaessa tarkoituksenmukaista käyttöä ja päätöstä myöntää tai olla myöntämättä vakiintuneita oikeuksia. Sen mukaan tällainen tulkinta on pacta sunt servanda ‑periaatteen mukainen ja yhteensovitettavissa lopullisten sitoumusten tavoitteiden ja niiden koko korjausjärjestelmän kanssa.

141

Komissio kiistää Deltan tukemana valittajan väitteet. Komissio väittää lisäksi, että väitteet, jotka koskevat lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen valmistelevaa luonnetta, on jätettävä tutkimatta, koska tätä väitettä ei esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa.

142

Aluksi on muistutettava, että SEUT 256 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta, koska valitusperusteiden on perustuttava unionin yleisessä tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn liittyviin perusteluihin. Unionin tuomioistuin on siten valitusasioissa toimivaltainen arvioimaan ainoastaan sitä oikeudellista ratkaisua, joka on tehty ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyistä perusteista ja perusteluista (tuomio 21.12.2021, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. SRB, C‑934/19 P, EU:C:2021:1042, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

143

Valittajalla on kuitenkin oikeus vedota unionin tuomioistuimelle tekemässään valituksessa perusteisiin, jotka perustuvat valituksenalaiseen tuomioon itseensä ja joilla pyritään arvostelemaan oikeudellisesti sen oikeellisuutta (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2022, komissio v. European Food ym., C‑638/19 P, EU:C:2022:50, 77 kohta).

144

Komissio väittää, että American Airlinesin tämän osan tueksi esittämät perustelut on jätettävä tutkimatta, koska niitä ei ole esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa.

145

Riittää, kun todetaan, että American Airlines riitauttaa ainoan valitusperusteensa nyt käsiteltävässä osassa valituksenalaisen tuomion perustelut, joiden mukaan RM-lomakkeen tiedoista ilmenee, että ilmaisulla ”tarjouksen mukainen” ei ole merkitystä lopullisten sitoumusten 1.10 kohdassa tarkoitetun tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen tulkinnassa. Tästä seuraa, että American Airlinesin väitteet voidaan ottaa tutkittavaksi.

146

Asiakysymyksen osalta tämä väite ei kuitenkaan voi menestyä.

147

Ensinnäkin American Airlinesin väitteestä, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta on virheellinen siitä syystä, että sen analyysi perustuu valmistelevaan asiakirjaan, vaikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valmistelevat asiakirjat eivät ole tulkintavälineitä, on todettava heti aluksi, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti katsonut valituksenalaisen tuomion 122 ja 123 kohdassa – RM-lomakkeen olemassaolo perustuu sulautuma-asetukseen ja että siltä osin kuin lopullisten sitoumusten sanamuotoa on niiden johdanto-osan kolmannen kohdan mukaisesti tulkittava kyseinen asetus huomioon ottaen, unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa arvioinnissaan huomioon lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen.

148

Soveltamisasetuksen, johon myös lopullisten sitoumusten johdanto-osan kolmannessa kohdassa viitataan kyseisten sitoumusten tulkitsemiseksi, 20 artiklan 1 a kohdassa säädetään, että yritysten on ilmoitettava RM-lomakkeessa, mitä tietoja ja asiakirjoja niiden on toimitettava esittäessään sitoumuksia. Lisäksi kyseisen asetuksen liitteessä IV säädetään, että RM-lomakkeen tiedot ovat tarpeen, jotta komissio voi tutkia, pystytäänkö keskittymä muuttamaan sitoumusten avulla sisämarkkinoille soveltuvaksi siten, että niillä torjutaan tehokkaan kilpailun olennainen estyminen.

149

Lisäksi korjaustoimenpiteistä annetun komission tiedonannon 7 kohdassa viitataan myös RM-lomakkeeseen ja täsmennetään, että sulautuman osapuolten, joilla yksin on kaikki merkitykselliset tiedot erityisesti ehdotettujen sitoumusten toteutettavuudesta sekä niiden omaisuuserien elinkelpoisuudesta ja kilpailukyvystä, joiden luovuttamista ehdotetaan, tehtävänä on toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio voi arvioida esitettyjä korjaustoimenpiteitä.

150

Edellä esitetyistä määräyksistä ilmenee kuitenkin, että RM-lomake ei ole pelkästään valmisteleva asiakirja, kuten American Airlines väittää, vaan sitoumuksia täydentävä asiakirja, jossa kootaan merkitykselliset tiedot sen osoittamiseksi, että näissä sitoumuksissa toteutetut korjaustoimenpiteet ovat omiaan tekemään kyseisestä keskittymästä sisämarkkinoille soveltuvan. Tämän asiakirjan tarkoituksena on siis helpottaa sitä, että komissio tutkii kyseiset sitoumukset hyväksyäkseen mahdollisesti kyseisen liiketoimen. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 133 kohdassa, kyseinen asiakirjan on erittäin tärkeä, jotta komissio voi arvioida ehdotettujen sitoumusten sisältöä, tavoitetta, elinkelpoisuutta ja tehokkuutta.

151

Lopuksi on todettava, että kuten valituksenalaisen tuomion 250–292 kohdasta ilmenee, lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen analyysi on vain yksi niistä seikoista, jotka unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon tulkitessaan kyseessä olevia määräyksiä. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin todennut valituksenalaisen tuomion 292 kohdassa, että tarkoituksenmukaisen käytön käsite voidaan tulkita lopullisten sitoumusten 1.13 kohdassa tarkoitetun väärinkäytön puuttumiseksi kyseessä olevien määräysten tavoitteen ja niiden asiayhteyden mukaisesti, eikä yksinomaan kyseisen RM-lomakkeen valossa, kuten American Airlines väittää. Siten ei voida väittää, että näin toimiessaan unionin yleinen tuomioistuin on muuttanut unionin oikeussäännön sisältöä tai tarkoitusta American Airlinesin mainitsemassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

152

Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin ei siis tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 123 kohdassa, että lopullisten sitoumusten sanamuotoa oli tulkittava näitä sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen valossa.

153

Toiseksi American Airlinesin väite siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen, kun se ei ottanut huomioon lopullisten sitoumusten 1.9 kohdan ilmaisua ”tarjouksen mukainen” kyseistä määräystä tulkitessaan, ei myöskään voi menestyä.

154

Kuten tämän tuomion 9 kohdasta ilmenee, komissio on nimenomaisesti edellyttänyt, että sulautuman osapuolten ehdottamiin sitoumuksiin sisältyy asiassa IAG/bmi ehdotettujen ”kaltaisia” vakiintuneita oikeuksia, jotta keskittymä voitaisiin todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi. Tässä yhteydessä sulautuman osapuolten komissiolle esittämän RM-lomakkeen 3 jaksossa mainittiin nimenomaisesti, että lopulliset sitoumukset perustuivat asiassa IAG/bmi kyseessä olleisiin sitoumuksiin ja että lopullisia sitoumuksia koskevassa RM-lomakkeessa oli yksilöity seikat, joissa ehdotetut sitoumukset poikkesivat näistä sitoumuksista. Sulautuman osapuolet ovat myös täsmentäneet, että kyseisiin kohtiin eivät sisältyneet ”vähäiset kielelliset muutokset” eivätkä erityisten olosuhteiden edellyttämät täsmennykset. Vakiintuneita oikeuksia koskevista määräyksistä on todettava, ettei lopullisia sitoumuksia koskevassa RM-lomakkeessa ole todettu mitään eroa asiassa IAG/bmi hyväksyttyihin sitoumuksiin nähden, kuten tämän tuomion 14 kohdasta ilmenee.

155

Koska ilmaisua ”tarjouksen mukainen” ei sisältynyt asiassa IAG/bmi kyseessä olleisiin sitoumuksiin ja koska tätä eroa ei mainittu lopullisia sitoumuksia koskevassa RM-lomakkeessa, unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 139 kohdassa, että tämä ilmaisu on lopullisten sitoumusten ”vähäinen kielellinen muutos”. Kuten lisäksi lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen 3 jaksosta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin on katsonut perustellusti valituksenalaisen tuomion 143 ja 144 kohdassa, että American Airlinesin oli ilmoitettava tässä lomakkeessa kaikki olennaiset muutokset asiassa IAG/bmi kyseessä olleiden, nyt käsiteltävässä asiassa mallina käytettyjen sitoumusten sanamuotoon nähden.

156

Lisäksi American Airlinesin väitteistä, jotka koskevat muiden mallien kuin asiassa IAG/bmi kyseessä olleiden mallien käyttämistä lopullisten sitoumusten laatimisessa, on todettava, että vakiintuneiden oikeuksien myöntämiseksi näitä sitoumuksia koskevassa RM-lomakkeessa viitataan yksinomaan malliin, joka vastaa asiassa IAG/bmi kyseessä olleita sitoumuksia. Esimerkit sitoumuksista, joihin valittaja on viitannut – erityisesti asiassa COMP/AT.39595 – A++ kyseessä olevat – eivät koske vakiintuneita oikeuksia, kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 165 kohdassa. Näin ollen American Airlinesin väite siitä, että ilmaisu ”tarjouksen mukainen” olisi pitänyt ottaa huomioon tulkittaessa tarkoituksenmukaisen käytön käsitettä, koska sitä käytettiin muissa sitoumusmalleissa, on hylättävä.

157

Kolmanneksi American Airlines väittää, että tarkoituksenmukaisen käytön käsitteen oikea tulkinta voidaan ymmärtää ainoastaan siten, että se vastaa lopullisten sitoumusten 1.9 kohdassa, luettuna yhdessä niiden 1.10 kohdan kanssa, olevaa ilmaisua ”tarjouksen mukainen” siltä osin kuin markkinoille tulijan tarjousta pidetään lähtökohtana tarkoituksenmukaisen käytön arvioinnille ja päätökselle myöntää tai olla myöntämättä vakiintuneita oikeuksia. Tämä tulkinta on sen mukaan pacta sunt servanda ‑periaatteen mukainen, ja se on sovitettavissa yhteen lopullisten sitoumusten tavoitteiden ja niiden koko korjausjärjestelmän kanssa.

158

Tämä väite on hylättävä tämän tuomion 101 ja 102 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella.

159

Lisäksi on Deltan tavoin muistutettava, että se, että ilmaisua ”tarjouksen mukainen” käytettiin jo sulautuman osapuolten esittämässä alkuperäisessä sitoumusehdotuksessa, joka ei koskenut vakiintuneita oikeuksia, osoittaa, että 1.9 kohdalla oli muu tarkoitus kuin vakiintuneiden oikeuksien myöntämisedellytysten määrittäminen.

160

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti katsonut lopullisia sitoumuksia koskevan RM-lomakkeen valossa, että lopullisten sitoumusten 1.9 kohdassa tarkoitettu ilmaisu ”tarjouksen mukainen” oli ”vähäinen kielellinen muutos”.

161

Edellä esitetyn perusteella ainoan valitusperusteen kolmas osa ja valitus kokonaisuudessaan on hylättävä.

162

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

163

Tämän työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

164

Koska American Airlines on hävinnyt asian ja komissio sekä Delta ovat vaatineet sen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, American Airlinesin on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan komission ja Deltan oikeudenkäyntikulut.

165

Lisäksi on todettava, että Delta on vaatinut, että American Airlines velvoitetaan korvaamaan Deltalle sekä tässä oikeudenkäynnissä että unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

166

On täsmennettävä, että koska Delta ei esittänyt ensimmäisessä oikeusasteessa oikeudenkäyntikuluja koskevia vaatimuksia, unionin yleinen tuomioistuin velvoitti sen valituksenalaisessa tuomiossa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksensä 134 artiklan 1 kohdan ja 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

167

Näin ollen Deltan vaatimus, joka koskee American Airlinesin velvoittamista korvaamaan Deltalle unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, on hylättävä.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: