—

kumoamaan 17.1.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/72 (1)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että kantajan moottoreiden ja akkujen ostojen yhteydessä myönnettiin tukea, ja siten se on rikkonut 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (2) 1 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklaa. Tämä kanneperuste sisältää neljä osaa:

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu vastaajan ilmeiseen arviointivirheeseen tuen määrän laskemisessa, koska se oli virheellisesti sisällyttänyt siihen edut, jotka eivät liity Euroopan unionissa vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin sähköpolkupyöriin.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu tosiseikkoja koskevaan vastaajan ilmeiseen arviointivirheeseen, koska tämä on todennut, että pankkivekselien käyttö oli muodostanut asetuksen (EU) 2016/1037 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun taloudellisen tuen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ei ole osoittanut, että pankkivekselien käyttö antoi kantajalle etua.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ei ole osoittanut pankkivekseleillä annetun väitetyn tuen erityisyyttä, ja se on siten rikkonut asetuksen (EU) 2016/1037 4 artiklaa.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantaja on saanut etua maankäyttöoikeuksia hankkimalla.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on rikkonut asetuksen (EU) 2016/1037 8 artiklan 1 kohtaa, 8 artiklan 2 kohtaa ja 8 artiklan 5 kohtaa, koska se ei ole vertaillut hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden laskelmia varten tuontihintoja samankaltaisen tuotteen hintoihin unionin tuotannonalalla samassa kaupan portaassa ja hetkellä, jona tuotteet alkavat kilpailla keskenään.