—

kumoaa valituksenalaisen tuomion

—

hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

—

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

—

toteaa, että ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä ja muutoksenhakumenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin.

—

Päätös perustui toteamukseen siitä, että valittajat osallistuivat ”useaan erilliseen rikkomiseen”, joita voitiin luonnehtia myös yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi rikkomiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei kaikkia päätöksessä väitettyjä henkilökohtaisia yhteydenottoja ollut näytetty toteen.

—

Toteen näyttämättömät yhteydenotot eivät voi merkitä SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin pysytti päätöksessä esitetyn toteamuksen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta, joka perustui näihin toteen näyttämättömiin yhteydenottoihin, jotka olivat osa ”todisteiden ja aihetodisteiden, jotka voitiin ottaa huomioon, kokonaisuutta”, johon komissio saattoi tukeutua. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se korvasi päätöksessä esitetyt perustelut omilla perusteluillaan.

—

Unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että Sony Optiarc osallistui väitettyyn rikkomiseen keskeytyksettä 25.7.2007–29.10.2008, huolimatta siitä, että se myönsi, ettei komissio ollut näyttänyt toteen kilpailua rajoittavia yhteydenottoja, joihin Sony Optiarc olisi ollut osallisena, noin viiden kuukauden ajanjakson osalta.

—

Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat epäjohdonmukaisia, kun niissä myönnetään, että noin viiden kuukauden ajanjaksolla ei ollut toteen näytettyjä yhteydenottoja, joihin Sony Optiarc olisi ollut osallisena, mutta myös todetaan, että ”pisin toteen näytetty jakso ilman yhteydenottoja oli vain kolme kuukautta” ja että ”suurin osa yhteydenotoista tapahtui vain kuukauden välein”.

—

Unionin yleinen tuomioistuin ei todennut, että komissio oli loukannut Sony Optiarcin puolustautumisoikeuksia, huolimatta siitä, että komissio totesi päätöksessä – ilman, että sitä koskevaa väitettä olisi aiemmin esitetty väitetiedoksiannossa – että väitetty käyttäytyminen merkitsi paitsi yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista, myös syyllistymistä useisiin erillisiin rikkomisiin.

—

Unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että komissio oli esittänyt riittävät perustelut toteamukselleen, että Sony Optiarc oli syyllistynyt useisiin erillisiin rikkomisiin.

—

Unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa esitettyä periaatetta, jonka mukaan myyntiarvon katsotaan muodostavan ”vertailuarvon rikkomisen taloudellisen merkityksen ja kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen suhteellisen osuuden selvittämiseksi”, ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

—

Unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei lausunut asianmukaisesti väitteestä, jonka mukaan kaksinkertaisesta huomioon ottamisesta seurasi se, että rikkomisen taloudellista merkitystä liioiteltiin.

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi valittajien väitteen, jonka mukaan komissio ei perustellut poikkeamista vakiintuneesta käytännöstään.