Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 62018TN0660

    Asia T-660/18: Kanne 8.11.2018 – VodafoneZiggo Group v. komissio

    EUVL C 4, 7.1.2019, p. 42–43 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    7.1.2019   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 4/42

    Kanne 8.11.2018 – VodafoneZiggo Group v. komissio

    (Asia T-660/18)

    (2019/C 4/55)

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

    Asianosaiset

    Kantaja: VodafoneZiggo Group BV (Utrechet, Alankomaat) (edustajat: asianajajat W. Knibbeler ja A. Pliego Selie)

    Vastaaja: Euroopan komissio

    Vaatimukset

    Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

    —

    kumoamaan vastaajan 30.8.2018 tekemän päätöksen, jonka viitenumero on C(2018) 5848 lopullinen ja joka koskee asioita NL/2018/2099 ja NL/2018/2100: kiinteiden yhteyksien tukkumarkkinat Alankomaissa, ja

    —

    velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan ja mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan mukaisesti.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

    1)

    Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY (1) (puitedirektiivi) 7 ja 7 a artiklaa on sovellettu ja tulkittu virheellisesti.

    Kantaja väittää tältä osin, että riidanalaisessa päätöksessä arvostellaan Alankomaiden kansallisen sääntelyviranomaisen päätösluonnosta (jäljempänä vuoden 2018 WFA-päätös) useilta osin siten, että ne on määritelty huomautuksiksi, mutta ovat todellisuudessa kaikki ominaisuuksiltaan vakavia epäilyjä. Kantaja väittää lisäksi, että kaikkien objektiivisten standardien mukaan jokainen näistä huomautuksista koskee todellisuudessa vakavia epäilyjä, jotka edellyttivät, että komission oli suoritettava puitedirektiivin 7 artiklan 4 kohdan ja 7 a artiklan 1 kohdan mukainen perusteellinen tarkastus.

    2)

    Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä, puitedirektiivin 7 artiklan virheellistä soveltamista ja huolellisen tarkastuksen laiminlyöntiä

    —

    Tältä osin kantaja väittää, että komissio sovelsi virheellisesti puitesopimuksen 7 ja 7 a artiklaa ja teki ilmeisiä arviointivirheitä, kun se hyväksyi riidanalaisessa päätöksessä vuoden 2018 WFA-päätöksen toteamukset yhteisestä huomattavasta markkinavoimasta, vaikka on ilmeistä, että näihin toteamuksiin liittyy puitedirektiivin 7 ja 7 a artiklassa tarkoitettuja vakavia epäilyjä.

    —

    Kantaja väittää toissijaisesti, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt tutkia asia huolellisesti, kun otetaan huomioon (i) se seikka, että Alankomaiden kansallisen sääntelyviranomaisen yhteisestä huomattavasta markkinavoimasta tekemässä arviossa oli ilmeisiä puutteita huomattavan markkinavoiman arviointikehyksen kannalta sellaisena kuin komissio on sen suuntaviivoissaan vahvistanut (ilmeinen arviointivirhe) ja (ii) komission itsensä aikaisempi päätöskäytäntö, josta käy ilmi, että merkityksellisillä markkinoilla ei voida todeta yhteistä huomattavaa markkinavoimaa (epäjohdonmukaisuus).

    3)

    Kolmas kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset, joka johtaa SEUT 296 artiklan rikkomiseen.

    —

    Kantaja väittää tältä osin, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat vuoden 2018 WFA-päätöksen keskeisten seikkojen osalta puutteelliset.

    —

    Lisäksi kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen muut ratkaisevat toteamukset ovat kohtuuttoman suppeat tai ristiriitaiset.

    (1)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (EYVL 2002, L 108, s. 33).

    Top