1)

Onko 12.12.2006 annettua direktiiviä 2006/123/EY, (1) kun otetaan huomioon sen 1 ja 2 artiklassa määritelty tavoite ja soveltamisala, sovellettava kalustetun tilan, joka ei ole vuokranantajan vakituinen asunto, vuokraamiseen – mukaan lukien vuokraaminen, joka ei ole ammatinharjoittamista – asumiskäyttöön toistuvasti ja lyhytaikaisesti tilapäisille asiakkaille, jotka eivät asu tilassa pysyvästi, vastiketta vastaan, erityisesti palveluntarjoajan ja palvelujen käsitteiden osalta?

2)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, merkitseekö rakentamista ja asumista koskevan lain L. 631-7 §:ssä säädetyn kaltainen kansallinen lainsäädäntö direktiivin 2006/123 9–13 artiklassa tarkoitettua toimintaa koskevaa lupajärjestelmää vai pelkästään vaatimusta, johon sovelletaan 14 ja 15 artiklan säännöksiä?

Mikäli 12.12.2006 annetun direktiivin 2006/123/EY 9–13 artiklaa sovelletaan:

3)

Onko tämän direktiivin 9 artiklan b alakohtaa tulkittava siten, että vuokra-asuntopulan torjumista koskeva tavoite on yleiseen etuun liittyvä pakottava syy, jolla voidaan perustella kansallinen toimenpide, jossa asetetaan tietyillä maantieteellisillä alueilla luvanvaraiseksi kalustetun tilan vuokraaminen asumiskäyttöön toistuvasti ja lyhytaikaisesti tilapäisille asiakkaille, jotka eivät asu tilassa pysyvästi?

4)

Mikäli näin on, onko tällainen toimenpide oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun päämäärään nähden?

5)

Ovatko direktiivin 10 artiklan 2 kohdan d ja e alakohta esteenä sellaiselle kansalliselle toimenpiteelle, jolla asetetaan luvanvaraiseksi kalustetun tilan vuokraaminen asumiskäyttöön ”toistuvasti”, ”lyhytaikaisesti” ja ”tilapäisille asiakkaille, jotka eivät asu tilassa pysyvästi”?

6)

Ovatko direktiivin 10 artiklan 2 kohdan d–g alakohta esteenä lupajärjestelmälle, jonka mukaan luvan myöntämisedellytykset vahvistetaan kunnanvaltuuston päätöksellä ottamalla huomioon yhteiskuntaryhmien sekoittumisen tavoite erityisesti asuintilojen markkinoiden osalta sekä asuntopulan torjumisen tarve?