1)

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 5 alakohtaa ja 28 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, jotka on otettu käyttöön omaa kulutusta varten ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa, joiden haltijana on yksityinen yksikkö, joihin on liitetty rajattu joukko tuotanto- ja kulutusyksiköitä ja jotka puolestaan on liitetty julkiseen verkkoon, ovat mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia jakeluverkkoja.

2)

Direktiivin 2009/72 28 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi yksinomaan vapauttaa pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, jotka se on luokitellut kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi suljetuiksi jakeluverkoiksi, tässä ominaisuudessaan an mainitun artiklan 2 kohdassa säädetyistä vaatimuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että nämä verkot voivat lisäksi saada muita tässä direktiivissä säädettyjä vapautuksia, erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdassa säädetyn vapautuksen, jos ne täyttävät siinä säädetyt edellytykset, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava. Kyseinen jäsenvaltio ei voi missään tapauksessa sisällyttää mainittuja verkkoja jakeluverkkojen erilliseen luokkaan myöntääkseen niille vapautuksia, joista mainitussa direktiivissä ei ole säädetty.

3)

Direktiivin 2009/72 32 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että kyseisen direktiivin 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suljettuja jakeluverkkoja ei koske kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskeva velvollisuus, vaan niiden on yksinomaan annettava pääsy tähän verkkoon liitettävissä olevien käyttäjien, joilla on oikeus päästä julkiseen verkkoon, luokkaan kuuluville kolmansille osapuolille.

4)

Direktiivin 2009/72 15 artiklan 7 kohtaa ja 37 artiklan 6 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että objektiivisen perusteen puuttuessa ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että suljetun jakeluverkon käyttäjiltä kannettavat ajojärjestysmaksut lasketaan kunkin sen käyttäjän tämän verkon kanssa laitoksensa ja kyseisen verkon välisen liityntäkohdan välityksellä vaihtaman sähkön perusteella, jos osoittautuu – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava –, että suljetun jakeluverkon käyttäjät eivät ole samassa tilanteessa kuin muut julkisen verkon käyttäjät ja että julkisen verkon ajojärjestyspalvelun tarjoajalle aiheutuu rajoitettuja kustannuksia näiden suljetun jakeluverkon käyttäjien osalta.