1.

Landgericht Stralsundin (Stralsundin alueellinen tuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 2 ) ja erityisesti lähinnä sen 30 artiklan 1 alakohdan tulkintaa, luettuna yhdessä sen 27 artiklan kanssa. ( 3 )

2.

Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa ovat vastakkain saksalainen yhtiö ja ranskalaisia yhtiöitä ja joka koskee ensin mainitun mahdollista vastuuta haverista, jonka on aiheuttanut sen rakentama ja yhdelle viimeksi mainituista myymä vene. Kyseinen haveri on johtanut useisiin oikeudenkäynteihin, joita on pantu vireille eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

3.

Asian saattoi ensin ranskalaisessa tuomioistuimessa vireille asianomaisen veneen alkuperäinen ostaja hakemuksella, jossa vaadittiin asiantuntijalausunnon hankkimista, jotta voitaisiin hankkia ennen mahdollista oikeudenkäyntiä sellaisia tosiseikkoja koskeva todiste, jotka saattaisivat olla myöhemmin nostettavan kanteen perustana Ranskan siviiliprosessilain (code de procédure civile, jäljempänä CPC) 145 §:n mukaisesti, ja tätä toimenpidettä kutsutaan tavanomaisesti in futurum -selvittämistoimeksi. ( 4 )

4.

Asiantuntijalausunto luovutettiin kolme vuotta myöhemmin, minkä jälkeen veneen valmistanut saksalainen myyjä nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa negatiivisen vahvistuskanteen, jossa se vaati tuomioistuinta toteamaan, että pääasian vastaajalla ei ollut mitään kyseiseen veneeseen liittyvää oikeutta, johon ne olisi voinut vedota sitä vastaan. Muutamia viikkoja tämän kanteen nostamisen jälkeen alkuperäinen ostaja nosti toisen pääasiaa koskevan kanteen ( 5 ) toisessa ranskalaistuomioistuimessa ja vaati korvausta vahingosta, jota se väitti aiheutuneen, sekä asiantuntijalausunnosta aiheutuneiden kulujen korvaamista.

5.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, pitäisikö sen keskeyttää asian käsittely sillä perusteella, että se on asetuksen N:o 44/2001 27 artiklaa sovellettaessa tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, vaikka Ranskassa nostettu kanne on nostettu myöhemmin kuin kanne, jota se itse käsittelee, koska Ranskassa on pantu todisteiden hankkimiseksi vireille menettely useita vuosia ennen sen käsiteltävänä olevan asian vireillepanoa. Se näet arvioi, että tällainen todistelumenettely saattaisi muodostaa yhden kokonaisuuden samassa jäsenvaltiossa myöhemmin nostetun pääasiaa koskevan kanteen kanssa, koska se on sen asiallinen jatke.

6.

Se pyytää siis unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, voiko mahdollisen vireilläolovaikutuksen vuoksi toimi, jolla asia on saatettu vireille jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka on määrännyt asian selvittämistoimesta ennen oikeudenkäyntiä, olla tämän asetuksen 30 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu ”haastehakemus tai vastaava asiakirja” sen pääasiaa koskevan kanteen kannalta, joka on nostettu tämän jälkeen tämän saman jäsenvaltion toisessa tuomioistuimessa.

7.

Jäljempänä esittämieni seikkojen perusteella katson, että asetuksen N:o 44/2001 27 ja 30 artiklaa pitäisi tulkita yhdessä ja että nyt käsiteltävässä asiassa lähinnä esitettyyn kysymykseen pitäisi vastata kieltävästi.

8.

Nyt käsiteltävässä asiassa sovelletaan ajallisesti asetusta N:o 44/2001. ( 6 )

9.

Sen johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan ”lainkäytön yhdenmukaisuus edellyttää, että rinnakkaiset oikeudenkäynnit saadaan mahdollisimman vähiin ja on varmistettava, ettei kahdessa jäsenvaltiossa anneta keskenään ristiriitaisia tuomioita. Olisi säädettävä selkeästä ja tehokkaasta järjestelmästä vireilläolon ja yhdessä käsiteltävien kanteiden ratkaisemiseksi sekä vireilletuloajankohdan määrittämisessä esiintyvien kansallisten erojen välttämiseksi. Kyseinen ajankohta olisi tämän asetuksen soveltamiseksi määritettävä itsenäisesti”.

10.

”Toimivaltaa” koskeva asetuksen N:o 44/2001 II luku sisältää 9 jakson, jonka otsikkona on ”Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet”.

11.

Tähän jaksoon sisältyvässä 27 artiklassa säädetään seuraavaa:

12.

Samassa 9 jaksossa olevan 30 artiklan 1 alakohdan sanamuoto on seuraava:

”Tätä jaksoa sovellettaessa asian katsotaan olevan vireillä tuomioistuimessa:

13.

Samassa luvussa olevan 10 jakson otsikkona on ”Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet”, ja siihen sisältyvässä 31 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimia voidaan pyytää sanotun valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian”.

14.

CPC:n 145 § sijaitsee lain I osassa, jonka otsikkona on ”Kaikille tuomioistuimille yhteiset säännökset”, olevan VII luvun, jonka otsikkona on ”Asian selvittäminen tuomioistuimessa”, II alaluvussa, jonka otsikkona on ”Asian selvittämistoimet”, ja siinä säädetään, että ”jos on olemassa legitiimi peruste säilyttää tai hankkia ennen oikeudenkäyntiä todiste tosiseikoista, joista oikeusriidan ratkaisu voi riippua, voidaan määrätä laissa säädettyjä asian selvittämistoimia kenen tahansa osapuolen kannemenettelyssä taikka turvaamistoimimenettelyssä esittämästä hakemuksesta”.

15.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ja unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että HanseYachts AG on veneenrakennus- ja -myyntiyhtiö, joka on sijoittautunut Greifswaldiin (Saksa), joka sijaitsee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen alueelliseen toimivaltaan kuuluvalla alueella.

16.

HanseYachts myi 14.4.2010 tehdyllä sopimuksella Port d’Hiver Yachting SARL:lle, jonka kotipaikka sijaitsee Ranskassa, rakentamansa moottoriveneen, joka luovutettiin 18.5.2010 Greifswaldissa ja kuljetettiin tämän jälkeen Ranskaan.

17.

Port d’Hiver Yachting myi tämän veneen edelleen Société Maritime Côte d’Azur -nimiselle yhtiölle (jäljempänä SMCA), joka on niin ikään sijoittautunut Ranskaan.

18.

HanseYachts ja Port d’Hiver Yachting tekivät 1.8.2011 jälleenmyyntisopimuksen, johon sisältyi oikeuspaikkalauseke, jonka mukaan Greifswaldin tuomioistuimet olivat toimivaltaisia, ja sopimuksessa ilmoitettiin sovellettavan aineellisen lainsäädännön olevan Saksan lainsäädäntö sekä määrättiin, että tämä sopimus korvasi näiden sopimuspuolten välillä kaikki aikaisemmin tehdyt kirjalliset tai suulliset sopimukset.

19.

Sen jälkeen kun veneen yksi moottori oli rikkoutunut elokuussa 2011, SMCA pani Tribunal de commerce de Marseille’ssa (Ranska) vireille turvaamistoimimenettelyn asiantuntijalausunnon hankkimiseksi ennen oikeudenkäyntiä CPC:n 145 §:n nojalla hakemuksella, joka toimitettiin 22.9.2011 Port d’Hiver Yachtingille. Hakemus toimitettiin myös Volvo Trucks Francelle, joka oli näiden moottoreiden valmistaja.

20.

Compagnie Generali IARD SA (jäljempänä Generali IARD) osallistui vuonna 2012 omasta aloitteestaan väliintulijana menettelyyn, koska se oli Port d’Hiver Yachtingin vakuutuksenantaja. Myös HanseYachts haastettiin menettelyyn kyseisen veneen valmistajana vuonna 2013.

21.

Tribunal de commerce de Marseille’n määräämä asiantuntija antoi lopullisen lausuntonsa 18.9.2014.

22.

HanseYachts nosti 21.11.2014 Landgericht Stralsundissa (Stralsundin alueellinen tuomioistuin) negatiivisen vahvistuskanteen, jossa vaadittiin tuomioistuinta toteamaan, että Port d’Hiver Yachtingilla, SMCA:lla ja Generali IARD:llä ei ollut mitään saatavaa, jonka osalta ne voisivat esittää vaatimuksia sitä vastaan kyseisen veneen osalta.

23.

SMCA nosti 15.1.2015 kanteen Port d’Hiver Yachtingia, Volvo Trucks Francea ja HanseYachtsia vastaan Tribunal de commerce de Toulonissa (Ranska) ja vaati niiden tuomitsemista korvaamaan yhteisvastuullisesti vahingot, joita se väitti aiheutuneen haverin vuoksi, sekä korvaamaan sille kulut, joita oli aiheutunut asiantuntijalausuntoon liittyneessä menettelyssä.

24.

Koska pääasian vastaajat ovat esittäneet vireilläolovaikutusta koskevan oikeudenkäyntiväitteen asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan perusteella, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko sen kyseisen artiklan 1 kohdan mukaisesti keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, onko Tribunal de commerce de Toulon toimivaltainen, ( 7 ) koska se on tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, vai voidaanko päinvastoin katsoa, että se on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu”, jolloin pääasian kanne on otettava tutkittavaksi ( 8 ) ja seuraavaksi on tutkittava sen perusteltavuus.

25.

Sen mielestä viimeksi mainittua menettelytapaa pitäisi noudattaa, jos unionin tuomioistuin toteaisi, että menettely on pantu vireille ranskalaisissa tuomioistuimissa vasta nostamalla pääasiaa koskeva kanne Tribunal de commerce de Toulonissa vuonna 2015 eli sen jälkeen, kun asia saatettiin vireille ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vuonna 2014.

26.

Sitä vastoin ensin mainittua menettelytapaa saatettaisiin joutua noudattamaan, jos katsottaisiin, että ”haastehakemus tai vastaava asiakirja”, jolla asia katsotaan saatetun vireille ranskalaisissa tuomioistuimissa asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ei ole kyseinen kanne vaan asiantuntijalausunnon hankkimista koskenut hakemus, joka esitettiin jo vuonna 2011 Tribunal de commerce de Marseille’lle.

27.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että tämän asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa vahvistetut vireilläolovaikutuksen edellytykset täyttyvät, koska Tribunal de commerce de Toulonissa vireille pantu pääasiaa koskeva kanne ja ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva kanne on nostettu samojen asianosaisten välillä ja niillä on sekä sama kohde että sama peruste.

28.

Tässä yhteydessä Landgericht Stralsund (Stralsundin alueellinen tuomioistuin) on 8.1.2016 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 18.1.2016, päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Jos jäsenvaltion prosessioikeudessa säädetään itsenäisestä todistelumenettelystä, jossa asiantuntijalta pyydetään lausunto tuomioistuimen määräyksellä (tässä: Ranskan oikeuden mukainen expertise judiciaire), ja jos kyseisessä jäsenvaltiossa suoritetaan tällainen itsenäinen todistelumenettely ja sen jälkeen samassa jäsenvaltiossa nostetaan itsenäisen todistelumenettelyn tuloksiin perustuva kanne samojen asianosaisten välillä:

Onko tässä tapauksessa jo kirjelmää, jolla itsenäinen todistelumenettely on pantu vireille, pidettävä asetuksen (EY) N:o 44/2001 30 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna ’haastehakemuksena tai vastaavana asiakirjana’? Vai onko vasta kirjelmää, jolla kanne on nostettu, pidettävä ’haastehakemuksena tai vastaavana asiakirjana’?”

29.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet HanseYachts, Port d’Hiver Yachting, SMCA ja Generali IARD sekä Euroopan komissio. Ranskan hallitus vastasi kirjallisesti kysymyksiin, jotka unionin tuomioistuin esitti sille työjärjestyksensä 61 artiklan 1 kohdan nojalla. Suullista käsittelyä ei pidetty.

30.

Ennen kuin tarkastelen unionin tuomioistuimelle esitetyn kysymyksen asiasisältöä, esitän muutamia huomautuksia jäljempänä suorittamani tutkimuksen rajoista.

31.

Ensinnäkin on huomautettava, että nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen arvioitavaksi ei ole esitetty ongelmaa, joka liittyisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ja Tribunal de commerce de Toulonin kansainvälisen toimivallan perusteisiin, siitä huolimatta, että kyseinen tuomioistuin on antanut tätä koskevia tietoja ( 9 ) ja tietyt unionin tuomioistuimelle huomautuksiaan esittäneet osapuolet ovat esittäneet tästä varaumia muun muassa sillä perusteella, että tässä tapauksessa on olemassa oikeuspaikkalauseke. ( 10 )

32.

On näiden kunkin kansallisen tuomioistuimen tehtävänä antaa ratkaisu omasta toimivallastaan pääasian taustalla olevien tosiseikkojen perusteella ja unionin oikeuteen perustuvien toimivaltasääntöjen mukaisesti, jotka tässä tapauksessa perustuvat asetuksen N:o 44/2001 säännöksiin, siten kuin niitä on tulkittu siihen liittyvässä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. ( 11 )

33.

Muistutettakoon erityisesti siitä, että asetuksen N:o 44/2001 27 artiklaan sisältyvällä vireilläolovaikutuksen ratkaisemista koskevalla säännöllä ei pyritä erottelemaan kyseisessä asetuksessa säädettyjä eri toimivaltaperusteita toisistaan eikä varsinkaan asettamaan niitä hierarkkiseen järjestykseen ja että tämä prosessisääntö, joka perustuu siihen, että ensisijaiseksi asetetaan sen tuomioistuimen mahdollinen toimivalta, jossa kanne on ensin nostettu, perustuu vain siihen ajalliseen järjestykseen, jossa asia on pantu vireille kyseessä olevissa tuomioistuimissa. ( 12 )

34.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lisäksi todettu, että yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on käsiteltävänään olevan asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisupyyntö tarpeen, jotta se voi antaa ratkaisunsa, ja onko sen esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. ( 13 )

35.

Mainitsen tässä yhteydessä ainoastaan, että kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät pääasian kohteena olevaan riitaan liittyvät seikat – erityisesti paikkakunta, jolla valmistaja ja myyjä (HanseYachts) on ilmeisesti luovuttanut riidanalaisen tavaran ensimmäiselle ostajalle (Port d’Hiver Yachting) – , ( 14 ) ei ole ensi arviolta syytä katsoa, että tämän tuomioistuimen päätös, jolla se toteaa olevansa kansainvälisesti toimivaltainen, olisi ainakaan kyseisiin osapuoliin nähden ilmeisen perusteeton ja että esitetty ennakkoratkaisukysymys olisi merkityksetön, koska siitä ei olisi hyötyä tämän riidan ratkaisemisessa. ( 15 )

36.

Kun otetaan toiseksi huomioon eri näkökohdat, joita ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin ja huomautuksiaan esittäneet osapuolet ovat esittäneet tässä tapauksessa sovellettavista kansallisista oikeussäännöistä ja erityisesti CPC:n 145 §:ssä säädettyjä in futurum -selvittämistoimia koskevasta oikeudellisesta järjestelystä, on korostettava, että unionin tuomioistuin ei voi ratkaista jäsenvaltion kansallisten oikeussääntöjen täsmällistä tulkintaa koskevaa kysymystä. ( 16 )

37.

Unionin tuomioistuin on näet toimivaltainen lausumaan ainoastaan SEUT 267 artiklassa tarkoitettujen unionin toimien tulkinnasta tai pätevyydestä. ( 17 ) Koska unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansallisille tuomioistuimille hyödyllinen ratkaisu, jotta ne voivat ratkaista pääasian, se voi antaa niille yhteistyön nimissä tarpeellisina pitämiään ohjeita kaikkien käytettävissään olevien tietojen perusteella. ( 18 ) Jos sillä ei ole täyttä varmuutta kyseisten kansallisten oikeussääntöjen sisällöstä, se pyrkii ottamaan tämän seikan huomioon antaessaan ratkaisun. ( 19 )

38.

Todettakoon lopuksi, että unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että asetukseen N:o 44/2001 sisältyviä käsitteitä on lähtökohtaisesti tulkittava itsenäisesti eli tämän säädöksen säännösten omien tavoitteiden eikä jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten perusteella, jotta varmistetaan näiden säännösten yhdenmukainen soveltaminen. ( 20 ) Kyseisessä asetuksessa vahvistettujen toimivaltasääntöjen ja erityisesti sen 27 ja 30 artiklassa olevien sääntöjen tulkinta ei saa siten riippua lainsäätäjien omaksumista tai näiden valtioiden oikeuskäytännössä omaksutuista käsitteistä ( 21 ) eikä pääasian oikeusriidan erityispiirteistä. ( 22 )

39.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko silloin, jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään todistelumenettelystä, joka mahdollistaa asiantuntijalausunnon hankkimisen ennen oikeudenkäyntiä, ja tämän jälkeen tässä valtiossa nostetaan samojen asianosaisten välillä tämän menettelyn tuloksiin perustuva kanne, katsottava, että jo kirjelmä, jolla todistelumenettely on pantu vireille, on asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu ”haastehakemus tai vastaava asiakirja”, vai onko vasta kirjelmää, jolla pääasian kanne on nostettu, pidettävä ”haastehakemuksena tai vastaavana asiakirjana”.

40.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää olevan taipuvainen valitsemaan ensin mainitun lähestymistavan, joka vastaa pääasian kolmen vastaajan puoltamaa näkemystä, kun HanseYachts ja komissio puolestaan puoltavat jälkimmäistä lähestymistapaa, ( 23 ) joka on mielestäni oikea tulkintatapa.

41.

Pidän komission tavoin välttämättömänä, että unionin tuomioistuin muotoilee sille esitetyn kysymyksen uudelleen seuraavista syistä.

42.

Muistutettakoon aluksi siitä, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. ( 24 ) Sen on lisäksi poimittava kaikkien kansallisen tuomioistuimen esittämien seikkojen ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perustelujen perusteella ne unionin oikeuden säännöt, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon sen käsiteltäväksi saatetun asian kohde, vaikka näihin säännöksiin ei mahdollisesti olisi viitattu ennakkoratkaisukysymyksissä. ( 25 )

43.

Vaikka ennakkoratkaisukysymys koskee tässä tapauksessa muodollisesti vain asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan 1 alakohtaa, tämä ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikkia muita unionin oikeuden tulkintaa koskevia seikkoja, jotka saattavat auttaa sitä antamaan ratkaisun käsiteltävänään olevassa asiassa.

44.

Ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ilmenee, että jotta kyettäisiin ratkaisemaan, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen keskeytettävä asian käsittely asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan mukaisesti, sen on selvitettävä, onko sen katsottava olevansa pääasian kohteena olevan kaltaisessa tapauksessa tässä säännöksessä tarkoitettu tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, kun otetaan huomioon ajankohta – joka unionin tuomioistuimen on määritettävä kyseisen 30 artiklan perusteella –, jona vaatimus, jolla on kyseisen tuomioistuimen mukaan sama kohde ja sama peruste, on esitetty samojen asianosaisten välillä ranskalaisessa tuomioistuimessa. Tämän asetuksen 27 ja 30 artiklaa on siis mielestäni tulkittava yhdessä.

45.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei sitä vastoin ole mielestäni hyödyllistä määritellä sellaisenaan asetuksen N:o 44/2001 31 artiklassa tarkoitettua käsitettä ”väliaikaiset toimenpiteet tai turvaamistoimet”, koska ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin ainoastaan viittaa päätöksensä lopussa siihen mahdollisuuteen, että tähän käsitteeseen liittyvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö voitaisiin ottaa huomioon tulkittaessa analogisesti tämän asetuksen 30 artiklaa. ( 26 )

46.

Näiden seikkojen perusteella katson, että ennakkoratkaisupyyntö on ymmärrettävä siten, että siinä pyydetään lähinnä määrittämään, voiko mahdollisen vireilläolovaikutuksen tapauksessa ajankohta, jona on pantu vireille menettely, jossa vaaditaan asian selvittämistoimen määräämistä ennen oikeudenkäyntiä, olla ajankohta, jona ”asian katsotaan olevan vireillä” asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla tuomioistuimessa, jonka on ratkaistava pääasiaa koskeva kanne, joka on nostettu samassa jäsenvaltiossa tämän toimen tulosten perusteella, koska todistelumenettely ja myöhempi pääasiaa koskeva kanne voisivat muodostaa saman prosessuaalisen kokonaisuuden.

47.

Jos tämä tulkinta hylätään, kuten suosittelen, tästä seuraa konkreettisesti, että toisen jäsenvaltion tuomioistuinta, jonka käsiteltäväksi on saatettu, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, pääasiaa koskeva kanne, joka on pantu vireille todistelumenettelyn päättymisen jälkeen mutta ennen kyseisen pääasiaa koskevan kanteen, jonka kohde ja peruste ovat samat, nostamista samojen asianosaisten välillä, on pidettävä tämän asetuksen 27 artiklassa tarkoitettuna ”tuomioistuimena, jossa kanne on ensin nostettu”.

48.

Ennen kuin annetaan varsinaisesti pyydetty tulkinta, on vahvistettava, pitävätkö ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen alustavat toteamukset paikkansa, kun niiden mukaan viimeksi mainitussa artiklassa tarkoitettu vireilläolovaikutustilanne voisi olla olemassa sen käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvien kaltaisissa olosuhteissa.

49.

Landgericht Stralsund perustelee ennakkoratkaisukysymystään lähtökohtaisesti sillä, että siinä vireillä oleva oikeudenkäynti saattaa olla ristiriidassa Tribunal de commerce de Toulonissa nostetun pääasiaa koskevan kanteen kanssa ja että asetuksen N:o 44/2001 27 artiklassa vahvistetut vireilläolovaikutukseen liittyvät säännöt johtaisivat siihen, että tämän saksalaistuomioistuimen pitäisi keskeyttää asian käsittely, koska se on tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, jos voitaisiin katsoa, että kyseistä kannetta on alettu ajaa jo Tribunal de commerce de Marseillessa vireille pannun todistelumenettelyn vaiheesta lähtien ja että se muodostaa sen kanssa yhden ja saman kokonaisuuden.

50.

Vaikuttaa sitä vastoin siltä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei katso, että sen pitäisi keskeyttää asian käsittely vireilläolovaikutuksen vuoksi siinä tapauksessa, että näitä kahta Ranskassa käytävää menettelyä tarkasteltaisiin päinvastoin erillään toisistaan. Asian käsittelyn keskeyttämistä koskeva velvoite on mielestäni selvästi poissuljettava tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon unionin oikeutta koskevat seikat, jotka esitän jäljempänä, koska yhtäältä Ranskassa nostettu pääasiaa koskeva kanne – jos se otetaan huomioon erikseen – on pantu vireille myöhemmin kuin Saksassa nostettu pääasiaa koskeva kanne ja toisaalta Ranskassa suoritetulla todistelumenettelyllä ei ollut samaa perustetta eikä samaa kohdetta kuin viimeksi mainitulla kanteella eikä se myöskään ollut enää vireillä, kun viimeksi mainittu kanne nostettiin.

51.

Muistutettakoon näet siitä, että asetuksen N:o 44/2001 27 artiklassa säädetään yksinomaan vireilläolovaikutustilanteista, joissa eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan vireille rinnakkaisia oikeudenkäyntejä, jotka saattavat johtaa ristiriitaisiin ratkaisuihin, ( 27 ) eli ”jos – – nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita”. Unionin tuomioistuin on jo todennut useaan kertaan, miten on tulkittava tätä kolminkertaista edellytystä, jonka mukaan asianosaisten ja kanteen kohteen ja perusteen on oltava samat, ( 28 ) ja korostanut, että viimeksi mainittuja käsitteitä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana saman asetuksen järjestelmää ja tavoitteita. ( 29 )

52.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että näistä kolmesta päällekkäisestä edellytyksestä ensimmäinen täyttyy, jos asianosaiset ovat samat molemmissa rinnakkaisissa oikeudenkäynneissä, riippumatta siitä, onko niiden asema jommassakummassa oikeudenkäynnissä mahdollisesti erilainen. ( 30 )

53.

Tässä tapauksessa on merkityksetöntä, että asianosainen, joka on esittänyt vaatimuksen ranskalaisissa tuomioistuimissa, eli SMCA on vastaajana ennakkoratkaisupyyntöä pyytäneessä tuomioistuimessa, ja HanseYachtsin osalta päinvastoin. ( 31 ) Silläkään ei ole merkitystä, että asianosaiset eivät ole täysin vaan osittain samat, kuten tässä tapauksessa, mutta on samalla täsmennettävä, että tällaisessa tapauksessa tuomioistuin, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on velvollinen jättämään asian tutkimatta vain siltä osin kuin sen käsiteltävänä olevan riidan asianosaiset ovat asianosaisina myös aikaisemmin vireille pannussa menettelyssä, jolloin muiden asianosaisten välistä menettelyä voidaan jatkaa tässä tuomioistuimessa. ( 32 )

54.

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt samaa perustetta koskevasta edellytyksestä, että tämän käsitteen on tulkittava käsittävän ”tosiseikat ja oikeussäännön, joihin kanteen tueksi on vedottu”. ( 33 ) Edellytystä, joka liittyy siihen, että kohde on sama, kun kohteen määritellään tarkoittavan ”kanteen tavoitetta” ( 34 ) – laajasti ymmärrettynä ( 35 ) –, käsitellään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä toisinaan yhdessä edellisen edellytyksen kanssa. ( 36 )

55.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, tässä tapauksessa kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että nämä kaksi viimeksi mainittua edellytystä täyttyvät, kun on kyseessä mahdollinen vireilläolovaikutustilanne, joka koskee kannetta, jonka mukaan tuomioistuimen pitäisi todeta, että vastaaja on vastuussa vahingosta, ja velvoittaa tämä korvaamaan vahingot, kuten kanne, joka on Tribunal de commerce de Toulonin käsiteltävänä erityisesti HanseYachtsia vastaan, ja tämän saman vastaajan toinen kanne, jonka mukaan tuomioistuimen pitäisi todeta, että se ei ole vastuussa tästä vahingosta, kuten kanne, joka on vireillä Landgericht Stralsundissa (Stralsundin alueellinen tuomioistuin) HanseYachtsin aloitteesta, koska nämä kaksi oikeudenkäyntiä ovat toistensa peilikuvat. ( 37 )

56.

Tämä toteamus ei kuitenkaan vaikuta vastaukseen, joka on annettava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, joka koskee erityisesti sitä, onko sen katsottava olevan asetuksen N:o 44/2001 27 artiklassa, luettuna yhdessä 30 artiklan kanssa, tarkoitettu tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, sen vuoksi, että toisessa jäsenvaltiossa vireille pantu todistelumenettelyä ja tässä samassa valtiossa myöhemmin vireille pantua pääasiaa koskevaa kannetta on mahdollisesti pidettävä yhtenä kokonaisuutena, mihin näkemykseen en yhdy. ( 38 )

57.

Täsmennettäköön täydellisyyden vuoksi, että on mielestäni mahdotonta katsoa, että peruste ja kohde ovat samat, kun kyseessä ovat pääasiaa koskeva kanne, kuten pääasian kohteena olevassa riita-asiassa, jossa vaaditaan toteamaan, että vahingonkorvausvastuuta ei ole, ja menettely, jossa vaaditaan asian selvittämistoimea ennen oikeudenkäyntiä ja jollainen on pantu vireille Tribunal de commerce de Marseille’ssa asiantuntijalausunnon hankkimista varten, vaikka näiden kahden oikeudenkäynnin taustalla olevat tosiseikat ovat samat. Se, että nämä molemmat olisivat samat, on mielestäni hylättävä, koska sekä oikeussäännöt, joihin vaatimuksia esittäneet vetoavat, että niiden tavoitteet näissä kahdessa menettelyjen ryhmässä ovat perustavanlaatuisesti erilaiset käsiteltävän asian erityispiirteistä riippumatta.

58.

Kuten komissio korostaa, nyt kyseessä olevalla todistelumenettelyllä pyritään näet ainoastaan siihen, että määrättäisiin in futurum -selvittämistoimesta tarkoituksena säilyttää tai hankkia ennen oikeudenkäyntiä sellaisia tosiseikkoja koskeva todiste, jotka saattavat mahdollisesti olla myöhemmän pääasiaa koskevan kanteen perustana. Vaikka tällainen menettely voi olla kontradiktorinen, ( 39 ) sen lopputulos – tässä tapauksessa oikeudellinen asiantuntijalausunto – ei kuitenkaan merkitse käsillä oleviin oikeuksiin liittyvän aineellisen kysymyksen – tässä tapauksessa siviilioikeudellisen vastuun – arviointia. Sitä vastoin ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen käsiteltävänä olevan kaltaisen pääasian kanteen kohteena on se, että tuomioistuin toteaisi, että kantajan vastuu ei missään tapauksessa toteudu sen myymän veneen haverista johtuneiden vahinkojen osalta. Kantajan tavoitteena on siten saada oikeutta koskeva asiaratkaisu riidan saattamiseksi päätökseen. Näin ollen ristiriitaisten ratkaisujen riskiä, johon asetuksen N:o 44/2001 27 artiklassa säädetty vireilläolovaikutusmekanismi perustuu, ei mielestäni ole olemassa, kun kyseessä ovat menettelyt, joiden kohteet ovat näin erilaiset.

59.

Todetut ennen oikeudenkäyntiä suoritettavan todistelumenettelyn ja tämän menettelyn tuloksiin perustuvan pääasiaa koskevan kanteen väliset perustavanlaatuiset erot puoltavat mielestäni sitä, että ei ole mahdollista hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämällä tavalla sitä, että kirjelmä, jolla ensin mainittu menettely on aloitettu, olisi myös haastehakemus jälkimmäisessä menettelyssä.

60.

Unionin tuomioistuin on jo tulkinnut asetuksen N:o 44/2001 30 artiklaa yhdessä sen 27 artiklan kanssa. Se korosti tässä yhteydessä, että kyseisessä asetuksessa ei täsmennetä, missä olosuhteissa on katsottava, että kyseisen asetuksen 27 artiklassa tarkoitetulla tavalla on ”ratkaistu”, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, sillä siinä vahvistetaan ainoastaan menettelysääntö, joka perustuu siihen ajalliseen järjestykseen, jossa asiat on pantu vireille kyseessä olevissa tuomioistuimissa, mutta sen 30 artiklassa määritellään yhtenäisesti ja itsenäisesti ajankohta, jona ”asian katsotaan olevan vireillä” tuomioistuimessa tämän asetuksen vireilläolovaikutukseen liittyvien sääntöjen soveltamiseksi. ( 40 )

61.

Korostan, että kuten asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan johdantolauseessa todetaan, aineellista sääntöä, joka siinä vahvistetaan, sovelletaan kaikkiin tämän asetuksen 9 jakson säännöksiin, eli ei ainoastaan säännöksiin, joita sovelletaan vireilläolovaikutustapauksissa ja jotka sisältyvät sen 27 artiklaan, vaan myös säännöksiin, joita sovelletaan kanteiden liittyessä toisiinsa ja jotka sisältyvät sen 28 artiklaan, ja säännöksiin, jotka liittyvät siihen erityistapaukseen, jossa rinnakkaiset kanteet kuuluvat useampien tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan ja josta säädetään sen 29 artiklassa. Kyseisen 30 artiklan tulkinta on siten mukautettava näihin kaikkiin eri esimerkkitapauksiin.

62.

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustelee ehdottamaansa laajaa tulkintaa, jonka mukaan todistelumenettely sisällytettäisiin pääasiaa koskevaan menettelyyn, joka seuraa sitä tässä samassa jäsenvaltiossa, ensisijaisesti asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan sanamuodolla, josta ilmenee, että kanne voidaan panna vireille paitsi ”haastehakemuksella” myös ”vastaavalla asiakirjalla”, mikä voisi sen mielestä vastata asiakirjaa, jolla asia on pantu vireille tuomioistuimessa, joka on määrännyt kyseisestä in futurum -selvittämistoimesta.

63.

Asetuksen N:o 44/2001 esityöt eivät selvennä tätä vaihtoehtoista menettelytapaa hyödyllisellä tavalla. Korostan, että se sisältyi jo asetuksen N:o 1348/2000 ( 41 ) 19 artiklan 1 ja 4 kohtaan, joiden sanamuoto perustuu kansainväliseen yleissopimukseen. ( 42 ) Viimeksi mainitussa yleissopimuksessa tarkoitettuun ”vastaavan asiakirjan” käsitteeseen liittyvien tietojen ( 43 ) ja Brysselin yleissopimusta koskevassa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa tehdyn arvioinnin ( 44 ) valossa on mielestäni hyvin kyseenalaista, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemys voitaisiin hyväksyä.

64.

Korostan ennen kaikkea, että kyseinen 30 artikla on yksikkömuodossa, joten tämä sanamuoto mielestäni estää tämän näkemyksen hyväksymisen. Tässä artiklassa näet määritellään ajankohta, jona ”asian katsotaan olevan vireillä tuomioistuimessa”, ja viitataan tältä osin sekä 1 että 2 alakohdassa ajankohtaan, jona asiakirja jätetään ”tuomioistuimeen”, ( 45 ) toisin kuin saman asetuksen muissa säännöksissä, joissa puhutaan jäsenvaltion ”tuomioistuimista” yleisesti. ( 46 )

65.

Tämä terminologinen seikka ei ole neutraali, kun otetaan erityisesti huomioon nyt käsiteltävään asiaan liittyvien kaltaiset olosuhteet, joissa ranskalaistuomioistuin, jossa todistelumenettely on pantu vireille, ei ole sama kuin tuomioistuin, jossa on pantu vireille pääasiaa koskeva kanne, jonka oletettaisiin olevan jatkoa tälle menettelylle. Sillä, että nämä kaksi tuomioistuinta sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa, ei ole merkitystä sen säännön kannalta, jolla vahvistetaan ajankohta, jona asian katsotaan olevan vireillä tietyssä tuomioistuimessa, sellaisena kuin tämä sääntö vahvistetaan kyseisessä 30 artiklassa.

66.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vetoaa toiseksi siihen, että asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan tavoitteena olisi estää se, että asianosaiset käyttävät väärällä tavalla hyväkseen prosessuaalisia eroja, joita unionin sisällä vallitsee. Tämän tuomioistuimen mainitsema ”torpedoinnin” riski ei varmastikaan ole poissuljettu, ( 47 ) varsinkaan silloin, kun kyseessä on negatiivinen vahvistuskanne, kuten nyt käsiteltävässä pääasiassa. ( 48 ) Katson kuitenkin, että asetuksessa N:o 44/2001 ei sinänsä kielletä ”forum shopping” -ilmiötä ja että HanseYachtsin nyt käsiteltävässä asiassa noudattama menettelytapa ei merkitse väärinkäyttöä.

67.

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ( 49 ) ja asetuksen esitöistä ( 50 ) ilmenee, että sen 30 artiklan antamisen ensisijainen tavoite oli vähentää oikeudellisia ongelmia ja oikeudellista epävarmuutta, joita aiheutui siitä, että jäsenvaltioissa oli hyvin erilaisia säännöksiä, joiden mukaisesti määritettiin ajankohta, jona asian katsottiin tulleen vireille tuomioistuimessa, aineellisella oikeussäännöllä, jolla kyetään määrittämään tämä ajankohta yksinkertaisella ja yhdenmukaistetulla tavalla. ( 51 )

68.

Tämän 30 artiklan 1 ja 2 alakohdassa vahvistetuilla kahdella edellytysten sarjalla otetaan käyttöön yhdenmukaistettu mekanismi, joka estää, kuten HanseYachts toteaa, tulkitsemasta siinä olevia käsitteitä viittaamalla eri kansallisten lainsäädäntöjen sisältöön. ( 52 ) Suosittelen siis, että omaksutaan kyseisen 30 artiklan säännösten tulkinnan osalta lähestymistapa, joka ei ole laaja, jotta noudatettaisiin siinä säädettyjä yhdenmukaisuuden ja oikeusvarmuuden tavoitteita. ( 53 )

69.

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää näkemyksensä tueksi käytännön perusteluja, jotka eivät vakuuta minua. Se väittää, että koska asiantuntijalausunnon hankkimista koskevasta toimesta on määrännyt tässä tapauksessa ranskalainen tuomioistuin, se vastaisi paremmin aineellista oikeutta koskeviin kysymyksiin, joita saattaa tulla esiin pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä Ranskassa, ja että olisi hyvä välttää kuluja, joita saattaa aiheutua mahdollisesta asiantuntijan kuulemisesta Saksassa. Esitetyt hankaluudet eivät ole mielestäni missään tapauksessa ylittämättömiä, eivätkä tällaiset seikat voi olla etusijalla edellä esittämiini sekä asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan sanamuotoon että tarkoitukseen perustuviin seikkoihin nähden.

70.

Jos katsottaisiin, kuten suosittelen, ( 54 ) että oikeudenkäyntiä edeltävällä todistelumenettelyllä ei ole kyseisen asetuksen 27 artiklassa tarkoitetulla tavalla samaa perustetta eikä samaa kohdetta kuin pääasian oikeudenkäynnillä, olisi mielestäni lisäksi vaikeaa hyväksyä sitä, että tämän menettelyn vireille pannutta kirjelmää voitaisiin pitää sen 30 artiklassa tarkoitettuna ”haastehakemuksena tai vastaavana asiakirjana” todistelumenettelyn tulosten perusteella vireille pannun pääasiaa koskevan oikeudenkäynnin kannalta.

71.

Prosessuaalisen kokonaisuuden puuttuminen ilmenee aivan erityisesti pääasian oikeusriitaan liittyvien tietojen osalta. Kuten sekä Ranskan hallitus että komissio huomauttavat, CPC:n 145 §:n sanamuotokin näet osoittaa virheelliseksi näkemyksen, jonka mukaan kyseisessä pykälässä säädetyn todistelumenettelyn ja sitä seuraavan pääasiaa koskevan menettelyn välillä olisi olemassa aineellinen jatkumo, koska tässä säännöksessä todetaan nimenomaisesti, että asian selvittämistoimea koskeva vaatimus on esitettävä ”ennen oikeudenkäyntiä” eikä tuomioistuimessa nostettavan kanteen yhteydessä. ( 55 )

72.

Selvitystäni tukee se, että in futurum -selvittämistoimen seuraukset, tässä tapauksessa oikeudellisen asiantuntijalausunnon huomioon ottaminen, eivät kuulu sen tuomioistuimen tehtäviin, joka on määrännyt tästä toimesta. Kuten Ranskan hallitus toteaa, tämä tuomioistuin näet täyttää lähtökohtaisesti tehtävänsä, kun se tekee päätöksen tällaista toimea koskevan vaatimuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Kyseinen päätös ei myöskään ole oikeusvoimainen pääasian oikeudenkäynnin kannalta. ( 56 )

73.

Pääasiaa koskevaa oikeudenkäyntiä ei myöskään välttämättä panna vireille todistelumenettelyn jälkeen, koska asian selvittämistoimen perusteella asianomainen, jolla ei ole velvollisuutta nostaa kannetta, saattaa pitää asian sopimista parempana vaihtoehtona tai mieluummin luopua kaikista vaatimuksista vastapuolta kohtaan. Silloinkin kun pääasiaa koskeva kanne nostetaan, se saatetaan nostaa jossain toisessa tuomioistuimessa, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, jossa Tribunal de commerce de Marseille määräsi asiantuntijalausunnon hankkimisesta, mutta pääasian kanne nostettiin Tribunal de commerce de Toulonissa. ( 57 )

74.

Katson HanseYachtsin ja komission tavoin, että vanhentumisen keskeytymistä koskevan säännön, joka vahvistetaan Ranskan siviililain 2239 §:ssä ( 58 ) ja johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Port d’Hiver Yachting nojautuvat esittäessään, että in futurum -selvittämistoimi ja myöhemmin nostettava pääasian kanne olisivat välittömässä yhteydessä, perusteella ei voida pätevästi kyseenalaistaa edellä esitettyjä näkemyksiä, koska tässä säännöksessä ei vahvisteta väitettyä prosessuaalisen kokonaisuuden olemassaoloa. ( 59 )

75.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä jatkumo siis mielestäni puuttuu tässä esimerkkitapauksessa. Vaikuttaa siltä, että tämä tuomioistuin lisäksi myöntää, että kyseinen todistelumenettely on oikeudellisesti erillinen pääasian kanteesta erityisesti CPC:n 145 §:n kannalta, ( 60 ) koska se erityisesti esittämänsä ennakkoratkaisukysymyksen perusteella pitää itseään ensimmäisenä, koska se on ”itsenäinen” jälkimmäiseen nähden.

76.

Kaikkien näiden seikkojen perusteella katson, että asetuksen N:o 44/2001 27 ja 30 artiklaa on tulkittava yhdessä siten, että jos jossain jäsenvaltiossa nostetaan pääasiaa koskeva oikeudenkäynti in futurum -selvittämistoimen tulosten seurauksena, ei voida katsoa, että tämä oikeudenkäynti olisi pantu vireille jo silloin, kun kyseistä toimea koskeva menettely aloitettiin tässä samassa valtiossa. Näin ollen toisen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa on nostettu tämän todistelumenettelyn jälkeen mutta ennen pääasiaa koskevan oikeudenkäynnin vireillepanoa samojen asianosaisten välillä kanne, jonka kohde ja peruste ovat samat, ei ole velvollinen keskeyttämään asian käsittelyä vireilläolovaikutuksen vuoksi tämän asetuksen nojalla, koska se ei ole tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin.

77.

Kuten jo edellä totesin, ( 61 ) asetuksen N:o 44/2001 31 artiklaa ei ole mielestäni tarpeen tutkia nyt käsiteltävässä asiassa. Käsitelläkseni asian tyhjentävästi mainitsen kuitenkin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa päätöksensä perustelujen lopussa mahdollisuuteen ottaa huomioon sisällöltään kyseistä 31 artiklaa vastaavaa Brysselin yleissopimuksen 24 artiklaa koskeva tuomio St. Paul Dairy. ( 62 ) Yhteisöjen tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, että kyseisen 24 artiklan käsitteen ”väliaikainen toimenpide tai turvaamistoimi” alaan ei kuulu asian selvittämistoimi, jolla mahdollistetaan se, että pyynnön esittäjä voi arvioida mahdollisen kanteen menestymismahdollisuuksia ennen oikeudenkäyntiä, ( 63 ) erityisesti sen vuoksi, että vältettäisiin se, että usea tuomioistuin olisi toimivaltainen saman oikeussuhteen osalta.

78.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että CPC:n 145 §:ssä säädetyt asian selvittämistoimet saattaisivat vastata kyseisessä tuomiossa tarkoitettuja asian selvittämistoimia ja että kyseisen tuomion perustelut voisivat merkitä ennakkoratkaisukysymyksen kohteena olevan asetuksen N:o 44/2001 30 artiklan tulkinnan kannalta sitä, että kun tällaisesta todistelutoimenpiteestä on määrätty jossain jäsenvaltiossa, ei olisi sallittua nostaa pääasiaa koskevaa kannetta jossain toisessa jäsenvaltiossa.

79.

Vaikuttaa siltä, että se, voidaanko ennen oikeudenkäyntiä toteutettavaa asian selvittämistoimea pitää asetuksen N:o 44/2001 31 artiklassa tarkoitettuna väliaikaisena toimenpiteenä tai turvaamistoimena, edellyttää tällaisessa asiayhteydessä vain lyhyttä selvitystä, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tämän ongelman vain toissijaisesti ja siitä on esitetty toisistaan poikkeavia näkemyksiä erityisesti CPC:n 145 §:n kannalta paitsi unionin tuomioistuimelle tässä tapauksessa esitetyissä huomautuksissa ja kirjallisissa vastauksissa ( 64 ) myös oikeuskirjallisuudessa. ( 65 )

80.

Huomautan tässä yhteydessä ainoastaan, että rakenteellisesti 31 artikla muodostaa asetuksen N:o 44/2001 10 jakson, joka koskee väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, kun puolestaan tämän asetuksen 27 ja 30 artikla – joiden tulkintaa tässä asiassa yksinomaan pyydetään – sisältyvät sen 9 jaksoon, joka liittyy vireilläoloon ja samassa yhteydessä käsiteltäviin kanteisiin. Sisällöllisesti 31 artikla, toisin kuin edellä mainitut säännökset, jotka koskevat yhteyttä eri jäsenvaltioissa samanaikaisesti vireillä olevien oikeudenkäyntien välillä, perustuu täysin erilaiseen logiikkaan, koska siinä vahvistetaan poikkeava toimivaltasääntö – jota unionin tuomioistuin siis tulkitsee suppeasti ( 66 ) –, jonka mukaan jäsenvaltion tuomioistuin voi määrätä väliaikaisesta toimenpiteestä tai turvaamistoimesta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.

81.

Katson siis, että kun otetaan huomioon ennakkoratkaisukysymyksen tavoite, sellaisena kuin se on uudelleen muotoiltuna, ei ole tarpeen perustella asiaa analogisesti tuomion St. Paul Dairy kannalta ( 67 ) ja että missään tapauksessa kyseisen tuomion sisällön perusteella ei voida kyseenalaistaa asetuksen N:o 44/2001 27 ja 30 artiklan tulkintaa, jota ehdotan omaksuttavaksi nyt käsiteltävässä asiassa. ( 68 )

82.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landgericht Stralsundin esittämään ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 27 artiklaa ja 30 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että jos jossain jäsenvaltiossa on vireillä itsenäinen todistelumenettely, jossa tuomioistuinta vaaditaan määräämään asian selvittämistoimesta ennen oikeudenkäyntiä, ja saman jäsenvaltion tuomioistuimessa nostetaan pääasiaa koskeva kanne kyseisen asian selvittämistoimen tulosten perusteella, ajankohta, jona asian ”katsotaan olevan vireillä” tässä tuomioistuimessa 30 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ei ole todistelumenettelyn vireillepanopäivä, mistä seuraa, että toisen jäsenvaltion tuomioistuinta, jossa on tällä välin nostettu samojen asianosaisten välillä pääasian kanne, jonka kohde ja peruste ovat samat, on pidettävä kyseisessä 27 artiklassa tarkoitettuna ”tuomioistuimena, jossa kanne on nostettu ensin”.