Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62015CN0327

    Asia C-327/15: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 2.7.2015 – TDC A/S v. Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet

    EUVL C 294, 7.9.2015, p. 40–41 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    7.9.2015   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 294/40


    Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 2.7.2015 – TDC A/S v. Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet

    (Asia C-327/15)

    (2015/C 294/52)

    Oikeudenkäyntikieli: tanska

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Østre Landsret

    Pääasian asianosaiset

    Kantaja: TDC A/S

    Vastaajat: Teleklagenævnet (Tanskan televiestinnän valituslautakunta) ja Erhvervs- og Vækstministeriet (Tanskan elinkeino- ja kasvuministeriö)

    Ennakkoratkaisukysymykset

    1)

    Estääkö yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (1) (jäljempänä yleispalveludirektiivi) tai erityisesti sen 32 artikla jäsenvaltiota säätämästä, ettei yrityksellä ole oikeutta vaatia jäsenvaltiolta erillistä korvausta direktiivin II lukuun kuulumattomien pakollisten lisäpalvelujen tarjoamisen aiheuttamista nettokustannuksista, jos direktiivin II lukuun kuuluvista muista yleispalveluista yritykselle kertyvä voitto on suurempi kuin pakollisten lisäpalvelujen tarjoamisesta sille aiheutunut tappio?

    2)

    Estääkö yleispalveludirektiivi jäsenvaltiota säätämästä, että yrityksillä on oikeus vaatia jäsenvaltiolta korvausta direktiivin II lukuun kuulumattomien pakollisten lisäpalvelujen tarjoamisen aiheuttamista nettokustannuksista ainoastaan, jos niistä aiheutuu yrityksille kohtuuton rasite?

    3)

    Jos kysymykseen 2 vastataan kieltävästi, voiko jäsenvaltio todeta, ettei direktiivin II lukuun kuulumattomien pakollisten lisäpalvelujen tarjoaminen aiheuta kohtuutonta rasitetta, jos yritykselle kokonaisuutena arvioiden on syntynyt voittoa kaikkien niiden palvelujen tarjoamisesta, joiden osalta sille on asetettu yleispalveluvelvollisuus, mukaan lukien palvelut, joita yritys olisi tarjonnut myös ilman yleispalveluvelvollisuutta?

    4)

    Estääkö yleispalveludirektiivi jäsenvaltiota säätämästä, että direktiivin II lukuun kuuluvien yleispalvelujen tarjoamisesta nimetylle yritykselle aiheutuvat nettokustannukset on laskettava kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyvien kokonaistulojen ja -kustannusten välisen eron perusteella, mukaan lukien tulot ja kustannukset, jotka yritykselle olisivat aiheutuneet myös ilman yleispalveluvelvollisuutta?

    5)

    Jos kyseessä olevia kansallisia sääntöjä – ks. kysymykset 1–4 – sovelletaan sellaiseen pakolliseen lisäpalveluun, jota ei ole määrä tarjota ainoastaan Tanskassa vaan sekä Tanskassa että Grönlannissa, joka määritellään SEUT:n liitteessä II merentakaiseksi maaksi tai alueeksi, sovelletaanko kysymyksiin 1–4 annettuja vastauksia tällöin myös Grönlantia koskevaan velvollisuuden osaan, mikäli Tanskan viranomaiset ovat asettaneet tämän velvollisuuden Tanskaan sijoittautuneelle yritykselle ja tällä yrityksellä ei ole muuten toimintaa Grönlannissa?

    6)

    Mikä merkitys kysymyksiin 1–5 vastaamisen kannalta on SEUT 107 artiklan 1 kohdalla ja SEUT 108 artiklan 3 kohdalla sekä SEUT 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvaukseksi julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 20.12.2011 tehdyllä komission päätöksellä (2)?

    7)

    Mikä merkitys kysymyksiin 1–5 vastaamisen kannalta on muun muassa yleispalveludirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa, 3 artiklan 2 kohdassa, johdanto-osan 4, 18, 23 ja 26 perustelukappaleessa sekä liitteessä IV olevassa B osassa tarkoitetulla kilpailun mahdollisimman vähäisen vääristymisen periaatteella?

    8)

    Jos yleispalveludirektiivin säännökset ovat esteenä kysymyksissä 1, 2 ja 4 kuvatun kaltaisille kansallisille järjestelyille, onko direktiivin säännöksillä tai rajoituksilla välitön oikeusvaikutus?

    9)

    Mitä yksityiskohtaisempia seikkoja on otettava huomioon arvioitaessa, noudattaako [13] kohdassa kuvattu hakemusten jättämisen kansallinen määräaika ja sen soveltaminen unionin oikeudessa säädettyjä lojaliteetti-, vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita?


    (1)  EYVL L 108, s. 51.

    (2)  EUVL 2012, L 7, s. 3.


    Top