This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62015CN0211
Case C-211/15 P: Appeal brought on 8 May 2015 by Orange, formerly France Télécom, against the judgment delivered by the General Court (Ninth Chamber) on 26 February 2015 in Case T-385/12 Orange v Commission
Asia C-211/15 P: Valitus, jonka Orange, aiemmin France Télécom, on tehnyt 8.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-385/12, Orange v. komissio, 26.2.2015 antamasta tuomiosta
Asia C-211/15 P: Valitus, jonka Orange, aiemmin France Télécom, on tehnyt 8.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-385/12, Orange v. komissio, 26.2.2015 antamasta tuomiosta
EUVL C 245, 27.7.2015, p. 6–7
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
27.7.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 245/6 |
Valitus, jonka Orange, aiemmin France Télécom, on tehnyt 8.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-385/12, Orange v. komissio, 26.2.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-211/15 P)
(2015/C 245/09)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Orange, aiemmin France Télécom (edustajat: avocat S Hautbourg ja avocate S. Cochard-Quesson)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
— |
Valituksenalainen tuomio on kumottava; |
— |
Pääasia on ratkaistava lopullisesti unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti, ja Orangen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä; |
— |
Toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen; |
— |
Komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää useita perusteita valituksensa tueksi.
Unionin yleinen tuomioistuin on sen mukaan ensinnäkin tehnyt oikeudellisia virheitä todetessaan, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa asetetut valtiontuen toteamisedellytykset täyttyivät. Unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että Orange saanut etua, vaikka toimenpiteellä pyrittiin poistamaan vuoden 1990 laissa säädetyn järjestelmän voimassapysyttämisestä aiheutuva rakenteellinen haitta ja mahdollistamaan täyden ja kokonaisvaltaisen kilpailun toteutuminen televiestintämarkkinoiden täydellisen vapauttamisen puitteissa. Toisaalta kantaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei kyseisessä tapauksessa ollut riidanalaisen toimenpiteen valikoivuuden vahvistamiseksi tarpeen tarkistaa, oliko se omiaan aiheuttamaan eroavuuksia toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa olevien toimijoiden välillä, vaikka kyseisen tapauksen olosuhteissa yhtään toista yritystä ei voitu sisällyttää komission pysyttämään viitekehykseen. Unionin yleinen tuomioistuin ei sen mukaan ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan ja se on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei millään tavoin analysoinut niitä perusteluja, jotka kantaja esitti katsoessaan, ettei toimenpide vääristänyt tai uhannut vääristää kilpailua SEUT 107 artklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on sen mukaan tehnyt oikeudellisia virheitä, kun se yhtyi niihin analyyseihin, jotka komissio oli tehnyt kyseisen toimenpiteen yhteensoveltuvuutta arvioidessaan. Unionin yleinen tuomioistuin ei yhtäältä ollut noudattanut perusteluvelvollisuuttaan ja vääristellyt tosiasioita katsoessaan, että vuoden 1996 lain 30 §:ssä, sellaisena kuin se oli muutettuna, ei säädetty mitään poikkeuksellisen kiinteämääräisen maksun tarkoituksesta, eikä se siis ollut esteenä komission päätelmälle, jonka mukaan poikkeuksellinen kiinteämääräinen maksu ei ollut yrityksen sosiaalikulu. Unionin yleinen tuomioistuin ei toisaalta ollut noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, kun se yhtyi komission arviointeihin ja totesi pelkästään, että edeltäjää ”La Poste” ei voitu rinnastaa France Télécomiin (Orange).
Lopuksi kantaja katsoo unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisia virheitä arvioidessaan ajanjaksoa, jonka aikana päätöksessä määritelty tuki poistettaisiin poikkeuksellisella kiinteämääräisellä maksulla. Unionin yleinen tuomioistuin oli erityisesti vääristellyt tosiseikkoja ja korvannut omat perustelunsa riidanalaisessa päätöksessä esitetyillä perusteluilla vahvistaessaan, että kompensaatio- ja ylikompensaatiokulut olivat riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa määritellyn tuen osa.