3.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 104/17

1)

Vammaisten elämisavustuksen (disability living allowance) hoito-osa on sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna 8.2.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 307/1999, tarkoitettu sairausetuus.

2)

Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna neuvoston asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 307/1999, 13 artiklan 2 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että se, että henkilölle on kertynyt vanhuuseläkeoikeuksia niiden vakuutusmaksujen perusteella, jotka on suoritettu tietyllä ajanjaksolla jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, ei ole esteenä sille, että tämän jäsenvaltion lainsäädäntöä voidaan myöhemmin lakata soveltamasta kyseiseen henkilöön. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on käsiteltävänään olevassa asiassa vallitsevien olosuhteiden ja sovellettavien kansallisten oikeussääntöjen perusteella ratkaista se, millä hetkellä tätä lainsäädäntöä ei enää voitu soveltaa mainittuun henkilöön.

3)

Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna neuvoston asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 307/1999, 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen avustuksen saamiselle edellytys asumisesta ja oleskelusta tämän jäsenvaltion alueella.

Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna neuvoston asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 307/1999, 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 22 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa oleva henkilö säilyttää oikeutensa saada ensin mainitussa säännöksessä tarkoitettuja etuuksia siirrettyään asuinpaikkansa johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin toimivaltaiseen valtioon, edellyttäen, että hän on saanut tähän luvan.