1)

Ovatko sopimuspuolten Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (1) ratifioinnin yhteydessä kyseisen yleissopimuksen 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan esittämät varaumat – erityisesti Saksan liittotasavallan ratifiointiasiakirjojen jättämisen yhteydessä esittämä varauma, jonka mukaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan a alakohta ei sido sitä, ”kun toisen maan antaman tuomion pohjana oleva teko on tapahtunut kokonaan tai osittain sen alueella” – voimassa sen jälkeen, kun Schengenin säännöstö sisällytettiin unionin oikeuteen 2.10.1997 tehtyyn Amsterdamin sopimukseen liitetyllä Schengen-pöytäkirjalla, joka pysytettiin voimassa Lissabonin sopimukseen liitetyllä Schengen-pöytäkirjalla; ovatko nämä poikkeukset perusoikeuskirjan (2) 50 artiklan oikeasuhteisia rajoituksia perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin?

2)

Jos näin ei ole:

Onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaan ja perusoikeuskirjan 50 artiklaan sisältyvää ne bis in idem -kieltoa tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen vastaajan syytteeseenpanolle jäsenvaltiossa – tässä Saksan liittotasavallassa –, jota koskeva rikosoikeudellinen menettely toisessa jäsenvaltiossa – tässä Puolan tasavallassa – lopetettiin tosiseikkojen perusteella, koska ei ollut riittäviä syitä epäillä häntä rikoksesta, ja voidaan aloittaa uudelleen vain, jos tietoon tulee olennaisia, aiemmin tuntemattomia seikkoja; konkreettisesti tässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse tällaisista uusista seikoista?