EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62011TN0022
Case T-22/11: Action brought on 19 January 2011 — Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v Commission
Asia T-22/11: Kanne 19.1.2011 — Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio
Asia T-22/11: Kanne 19.1.2011 — Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio
EUVL C 72, 5.3.2011, p. 28–29
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
5.3.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 72/28 |
Kanne 19.1.2011 — Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio
(Asia T-22/11)
2011/C 72/45
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband (Münster, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Liebach ja A. Rosenfeld)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
— |
valtiontuesta (MC 8/2009 ja C-43/2009, Saksa — WestLB) 21.12.2010 tehty komission päätös C(2010) 9525 lopullinen on osittain kumottava siltä osin kuin päätöksellä on kieltäydytty myöntämästä Saksan 28.10.2010 pyytämää pidennystä Westdeutsche Immobilienbank AG:n uuden liiketoiminnan luovuttamisen ja lakkauttamisen määräaikaan pidemmäksi ajaksi kuin 15.2.2011 asti |
— |
toissijaisesti valtiontuesta (MC 8/2009 ja C-43/2009, Saksa — WestLB) 21.12.2010 tehty komission päätös C(2010) 9525 lopullinen on osittain kumottava siltä osin kuin komissio on siinä välillisesti katsonut, että Saksa oli tehnyt vain yhden yhdistetyn pyynnön Westdeutsche Immobilienbank AG:n uuden liiketoiminnan luovuttamisen ja lakkauttamisen määräajan pidentämisestä 15.2.2011 asti ja ettei määräajan jatkamisesta sitä pidemmäksi ajaksi ole sen vuoksi ollut tarpeen lausua |
— |
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa kanteen tueksi viiteen kanneperusteeseen.
1) Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöminen
Kantaja väittää tältä osin, ettei komissio ole selittänyt, miksi se on käsitellyt Saksan tekemät määräajan pidentämistä koskeneet kaksi pyyntöä yhtenä yhdistettynä pyyntönä.
Kantajan mukaan komissio ei myöskään ole selittänyt, miksi valtiontuesta C-43/08 (ex N 390/08), jonka Saksa haluaa myöntää WestLB AG:n rakenneuudistukseen, 12.5.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 3900 lopullinen korjattu (jäljempänä 12.5.2009 tehty päätös) 2 artiklan 2 kohdan mukaiset edellytykset määräajan pidentämiselle eivät olisi täyttyneet.
2) Toinen kanneperuste: virhe harkintavallan käyttämisessä ja arviointivirhe
Kantaja väittää tässä yhteydessä, että komission harkinnanvarainen ratkaisu määräajan pidentämisestä perustuu tosiseikkojen virheelliseen toteamiseen. Kantajan mukaan riidanalainen päätös on virheellinen siksi, että sen lähtökohtana on, että määräajan pidentämistä olisi pyydetty vain 15.2.2011 asti, ja vastaavasti siksi, että siinä välillisesti katsotaan, ettei pyynnöstä, joka koskee määräajan pidentämistä sitä pidemmäksi ajaksi, ole enää tarpeen lausua.
Lisäksi kantaja väittää, ettei komissio ole käyttänyt 12.5.2009 tehdyn päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti edellytettyä mahdollisuutta määräajan pidentämiseen, vaikka sen edellytykset ovat olleet olemassa. Sen sijaan komissio on vedonnut määräajan pidentämistä koskevaan erityislaatuiseen kirjoittamattomaan toimivaltaan, jolla ei ole oikeudellista perustaa ja jonka yksityiskohtaiset edellytykset ovat täysin epäselvät.
3) Kolmas kanneperuste: suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen
Kantaja väittää tältä osin muun muassa, että komission päätös Westdeutsche Immobilienbank AG:n uuden liiketoiminnan lakkauttamisesta 15.2.2011 jälkeen on epäsuhteessa siitä aiheutuviin haittoihin.
4) Neljäs kanneperuste: yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen
Tässä yhteydessä väitetään, että komissio on myöntänyt selvästi pidempiä määräaikoja osakkuuksien ja myös kiinteistörahoitusyhtiöiden luovuttamiseen muissa rahoituskriisiin liittyneissä tapauksissa, joissa rahoituslaitoksille myönnetyt tuet ovat olleet olennaisesti suurempia.
5) Viides kanneperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkominen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen
Kantaja väittää viidennen kanneperusteen yhteydessä, ettei komissiolla ole oikeutta tulkita ja ratkaista jäsenvaltion tekemiä pyyntöjä niiden nimenomaisen sanamuodon, sisällön ja tarkoituksen vastaisella tavalla.