Valitus, jonka Siemens AG on tehnyt 19.5.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-110/07, Siemens AG v. Euroopan komissio, 3.3.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-239/11 P)

2011/C 226/26

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Siemens AG (asiamiehet: Rechtsanwalt I. Brinker, Rechtsanwalt C. Steinle ja Rechtsanwalt M. Hörster)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä oleva valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, jolla se hylkäsi valittajan nostaman kanteen komission EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisessa menettelyssä (asia COMP/F/38.899 — Kaasueristeiset kytkinlaitteet) 24.1.2007 tekemästä päätöksestä K(2006) 6762 lopullinen.

Valittaja vetoaa seitsemään valitusperusteeseen.

Ensinnäkin se katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla yhdessä SEU 6 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan kanssa) ja puolustautumisoikeuksia (perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohta), koska se perusti toteamuksensa valittajan osallistumisesta kartelliin 22.4.1999 ja 1.9.1999 välisenä aikana pääasiallisesti sellaisen todistajan lausuntoon, jonka kuulemiseen se ei antanut valittajalle mahdollisuutta.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin vääristeli valittajan mukaan todisteita eikä ottanut huomioon kokemussääntöjä, kun se totesi valittajan osallistuneen kartelliin 22.4 ja 1.9.1999 välisenä aikana. Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin katsoi valittajan osallistuneen kartelliin 22.4.1999 ja 1.9.1999 välisenä aikana ja määritti sen kilpailusääntöjen vastaisen menettelyn keston virheellisesti.

Kolmanneksi valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin menetteli virheellisesti, kun se hylkäsi väitteen asian vanhentumisesta 22.4.1999 edeltävältä ajalta ja katsoi, että kyseessä oli yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin loukkasi valittajan mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se hyväksyi sen, että komissio käytti eri viitevuosia kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten suhteellisten painoarvojen määrittämisessä ja sijoitti valittajan näin ollen virheellisesti sakon laskennassa sovellettavien suuntaviivojen luokkaan 1 A.

Viidenneksi valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se ei alentanut sakon laskentapohjan, jolla pyritään varmistamaan riittävä estävä vaikutus, korotusta valittajan ja ABB:n kokoeroa vastaavasti.

Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin rikkoi valittajan mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa, koska se ei käyttänyt rajoituksetonta oikeuttaan tutkia komission päätökset, joilla se määrää sakkoja.

Seitsemänneksi unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valittajan mukaan virheellisesti SEUT 296 artiklaan (aikaisemmin EY 253 artikla) perustuvan perusteluvelvollisuutensa laajuuden, koska se asetti riittämättömät vaatimukset estävän vaikutuksen kertoimien laskentaa koskevan perusteluvelvollisuuden täyttämiselle.