13.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 238/3

—

unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-231/06 ja T-237/06 16.12.2010 antama tuomio on kumottava

—

unionin tuomioistuimen on ratkaistava asia itse ja kumottava komission 22.6.2006 tekemä päätös 2008/136/EY (1) siltä osin kuin komissio katsoi, että 42,457 miljoonan euron määrää on pidettävä uutena valtiontukena ja että se on perittävä takaisin osana 76,327 miljoonan euron kokonaismäärää (korkoineen)

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1)

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen perustaessaan käsityksensä siitä, että varojen siirto oli uusi valtiontuki, siihen, että medialain (Mediawet) 109 § annettiin sen jälkeen, kun perustamissopimus oli tullut voimaan

2)

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen perustaessaan käsityksensä siitä, että varojen siirto oli uusi valtiontuki, siihen seikkaan, että tuella täytetään (yleisradiotoiminnan harjoittajan) ”tarkalleen määriteltyjä tarpeita”

3)

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen perustaessaan käsityksensä siitä, että varojen siirto oli uusi valtiontuki, siihen seikkaan, että yleisradiotoiminnan harjoittaja sai kyseisellä perusteella (selvästi) liian suuria korvauksia. Minkä tahansa liian suuren korvauksen määrä ei määritä sitä, onko varojen siirto uusi valtiontuki. Joka tapauksessa yleinen tuomioistuin esitti toteamuksensa tueksi riittämättömät perustelut.

4)

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, ettei varojen alkuperä ole relevantti seikka sen kannalta, merkitsikö varojen siirto uutta valtiontukea. Unionin yleinen tuomioistuin jättää näin ollen tekemättä eron uuden ja olemassa olevan tuen välillä. Joka tapauksessa yleinen tuomioistuin esitti toteamuksensa tueksi riittämättömät perustelut.

5)

Unionin yleinen tuomioistuin perusteli riittämättömästi toteamuksensa siitä, ettei voida katsoa, että siirretyt varat olivat tulleet yleisradiotoiminnan harjoittajien vuosittain saamasta korvauksesta ja merkitsevän siten olemassa olevaa tukea.

6)

Unionin yleinen tuomioistuin perusteli riittämättömästi toteamuksensa siitä, että siirretyt varat tulevat tapauskohtaisista maksuista ja ovat siten uutta tukea.

7)

Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen edellä riitautettuja perusteluja luettaisiin yhdessä, ne eivät kuitenkaan voi johtaa päätelmään siitä, että varojen siirto merkitsee uutta valtiontukea.