15.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/22

—

valituksenalaista tuomiota on muutettava siltä osin kuin siinä vahvistetaan Deltafinalle määrätty sakko siten, että Deltafinalle määrätty sakko kumotaan tai toissijaisesti siten, että sakkoa alennetaan

—

riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään Deltafinalle sakko tai toissijaisesti Deltafinalle määrättyä sakkoa on alennettava

—

komissio on velvoitettava vastaamaan oikeudenkäyntikuluista, myös unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka esitetään ensisijaisesti ja jonka mukaan yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se ei tarkastellut riittävästi valittajan väitettä siitä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta oli loukattu sakon määrän laskennassa.

Valittaja esittää tämän perusteen tueksi, että komissio sovelsi Deltafinaan korkeinta sakon laskentapohjaa sen vuoksi, että Deltafina oli suurin jalostetun tupakan ostaja Espanjassa. Muille rikkomiseen osallistuneille yrityksille (myös Deltafinan sisaryhtiö Taesille) sakko sen sijaan määrättiin yksinomaan sen perusteella, mikä niiden asema oli Espanjan raakatupakan markkinoilla, toisin sanoen markkinoilla, joilla rikkominen tapahtui. Deltafinalle määrätty sakko on vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska myös Cetarsa ja yritykset Dimon/Agroexpansión ja Standard/WWTE olivat vertikaalisesti integroituneita yrityksiä ja niillä oli merkittävä asema Espanjan jalostetun tupakan markkinoilla. Tätä seikkaa ei otettu huomioon niiden sakkoja määrättäessä. Komissio otti siis Deltafinan sakkoa määrätessään huomioon tekijän, jota se ei ottanut huomioon muiden yritysten osalta.

2)

Toinen valitusperuste, joka esitetään ensimmäiseen nähden toissijaisesti ja jonka mukaan yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti EY 81 artiklassa tarkoitettua yrityksen käsitettä, kun se hylkäsi ristiriitaisin ja virheellisin perustein valittajan väitteen, jonka mukaan Deltafinalle ei myönnetty samaa alennusta sakoista kuin sen sisaryhtiö Taesille sen jälkeen, kun Taes ja Deltafina olivat yhdessä pyytäneet suotuisaa kohtelua emoyhtiönsä Universalin johdolla.

Valittaja esittää tämän perusteen tueksi, että yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti EY 81 artiklassa tarkoitettua yrityksen käsitettä ja poikkesi unionin tuomioistuinten relevantista oikeuskäytännöstä, erityisesti asiassa C-97/08 P, Akzo, annetusta tuomiosta. Komission sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa vuonna 1996 antamaa tiedonantoa (EYVL 207, s. 4) olisi pitänyt soveltaa Taesiin ja Deltafinaan yhdessä eikä erikseen näihin kahteen yritykseen, koska kyseistä tiedonantoa sovelletaan ”yrityksiin” eikä yksittäisiin oikeushenkilöihin. Valittaja väittää lopuksi, että väitteet, joita komissio esitti sen tueksi, että Deltafina ei saanut Taesille myönnettyä sakon alennusta, ovat perusteettomia. Valittaja toteaa, että näiden väitteiden valossa Deltafina ja Taes muodostavat yhden ainoan yrityksen ja että näin ollen Deltafinan olisi tullut saada hyväkseen sama sakon alennus kuin Taes.