30.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/31

—

Tämä valitus on otettava tutkittavaksi ja Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen seitsemännen jaoston asiassa T-162/07 16.9.2009 ensimmäisenä oikeusasteena antama tuomio on kumottava kyseisen tuomion riittämättömien ja epäselvien perustelujen ja valituksessa mainittujen oikeudellisten käsitteiden virheellisen tulkinnan johdosta sekä sen johdosta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole arvioinut oikein ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjä todisteita.

—

On todettava, että asia on ratkaisukelpoinen (yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäinen kohta), ja yhteisöjen tuomioistuimen on ratkaistava asia lopullisesti.

—

—

Asia on palautettava Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, jotta tämä ratkaisisi vahingonkorvauskanteen, jonka valittaja nosti 8.5.2007 Euroopan unionin neuvostoa ja Euroopan komissiota vastaan niistä vahingoista, joita valittajalle koitui edellä mainittujen toimielinten toimista ja laiminlyönneistä, sellaisina kuin ne kuvaillaan valittajan kanteessa.

—

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

I

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että asetuksen 2454/93 säännökset, joiden mukaan T2M-asiakirja on ainoa mahdollinen todiste kalastussaaliiden, jotka on kalastettu kansainvälisillä vesillä ja jotka on kuljetettu kolmannen maan alueen kautta, yhteisöasemasta, ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole käsitellyt kaikkia valittajan väitteitä ja perusteita eikä varsinkaan niitä, jotka koskevat yhteisön lainsäätäjän mahdollisuutta säätää vaihtoehtoisista todistuskeinoista, kun otetaan huomioon toimenpiteen sopimattomuus kaupan varmistamisen kannalta. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole perustellut riittävästi johtopäätöstään, joka koskee yhteisön säännsten tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta, ja se on tulkinnut virheellisesti T2M-tulliasiakirjan luonnetta vapaata liikkumista koskevan oikeuden osatekijänä.

II

Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole arvioinut oikealla tavalla todisteita, jotka valittaja esitti sille, minkä seurauksena kyseinen tuomioistuin katsoi, että asiakirjat, jotka tunisialaiset tulliviranomaiset antoivat Pigasos-yhtiölle, eivät sisällöltään vastanneet T2M-asiakirjan 13 kohtaa. Kaikista esitetyistä asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että Tunisian tulliviranomaiset ovat harjoittaneet jatkuvaa kalastussaaliiden valvontaa, jota myös yhteisön T2M-asiakirja koskee. Tunisian viranomaisten asiakirjoilla nimittäin vahvistetaan, että kalastussaaliit olivat ”kauttakulkujärjestelmässä” (transit) Tunisian alueella eli järjestelmässä, joka sisäisen oikeuden mukaan edellyttää, että tulliviranomaiset jatkuvasti valvovat tuotetta, mikä on todistettava myös T2M-asiakirjan 13 kohdassa.

III

Katsoessaan vielä, että Pigasos-yhtiö ei ollut näyttänyt noudattaneensa Tunisiassa harjoittamassaan yritystoiminnassa ”asianmukaista huolellisuutta”, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan tulkinnut virheellisesti kyseistä käsitettä siirtämällä liikkeenharjoittajalle kuuluvan varovaisuuden ja huolenpidon rajoja siten, että tämän on yleisesti epäiltävä kolmannen maan täytäntöönpanoelinten intressejä vain siitä syystä, että yhteisön oikeus ei sido näitä elimiä.