Valitus, jonka Activision Blizzard Germany GmbH, aikaisemmin CD-Contact Data GmbH on tehnyt 13.7.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-18/03, CD-Contact Data GmbH v. Euroopan yhteisöjen komissio, 30.4.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-260/09 P)

2009/C 220/49

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Activision Blizzard Germany GmbH, aikaisemmin CD-Contact Data GmbH (edustajat: advocaat J. K. de Pree ja Advocate E.N.M. Raedts)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki tosiseikkoja koskevan oikeudellisesti virheellisen luokittelun, kun se totesi, että Nintendo of Europe GmbH:n (jäljempänä Nintendo) ja Contact Datan välillä oli olemassa EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lainvastainen sopimus, ilman että se arvioi ensin sen, oliko tämän sopimuksen tarkoituksena aktiivisen vai passiivisen rinnakkaiskaupan rajoittaminen.

Jakelusopimuksella, joka oli täysin laillinen, kiellettiin aktiivinen rinnakkaiskauppa mutta sallittiin passiivinen rinnakkaiskauppa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kuitenkin, että Contact Datan lähettämistä useista fakseista ilmeni, että se osallistui Nintendon tietojenvaihtoa koskevaan järjestelmään paljastaakseen EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisen rinnakkaistuonnin. Tätä toteamusta on pidettävä tosiseikkoja koskevana oikeudellisesti virheellisenä luokitteluna tai ainakin perusteluvelvollisuuden laiminlyöntinä, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei todennut sitä, liittyikö menettely passiiviseen vai aktiiviseen rinnakkaistuontiin.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut näytön huomioon vääristyneellä tavalla, kun se katsoi, että valituksenalaisen tuomion 56–68 kohdassa mainituilla asiakirjoilla oli lainvastainen tarkoitus. Näissä asiakirjoissa Contact Data valitti Belgiaan kohdistuvasta viennistä sen yksinoikeuden vastaisesti, käytti tuontia koskevia hintatietoja perusteena parempien hintojen saamiseen Nintendolta ja viittasi ”harmaatuontiin”. Sen toteaminen, että asiakirjat koskivat jotakin muuta kuin aktiivisen myynnin rajoittamista Contact Datan yksinoikeudellisella alueella tai sitä, miten Contact Data painosti toimittajaansa alentamaan omaa ostohintaansa, olisi ristiriidassa näiden asiakirjojen sanamuodon kanssa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki ilmeisen arviointivirheen, kun se totesi, että mainittuja asiakirjoja pidettiin riittävänä todisteena siitä, että EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus oli olemassa. Koska sopimuksesta ei ollut välitöntä asiakirjanäyttöä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että kyseessä oli sellainen yhteinen tahto rajoittaa rinnakkaiskauppaa, mikä edellytti Nintendon yksipuolista politiikkaa kilpailua rajoittavan tavoitteen saavuttamiseksi, mikä merkitsi Contact Datalle osoitettua hiljaista tai nimenomaista kutsua saavuttaa tämä tavoite yhdessä ja ainakin Contact Datan hiljaista myöntymistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole osoittanut riittävällä tavalla näiden tekijöiden täyttymistä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään todennut asianmukaisesti, että Contact Data suostui Nintendon yksipuoliseen politiikkaan. Erityisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti virheellisesti arvioimatta Contact Datan tosiasiallisen tuotteiden viennin merkityksellisyyden viittaamalla horisontaalisia sopimuksia koskevaan oikeuskäytäntöön, vaikka tällaiset tosiasialliset viennit voivat vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vertikaalisten sopimusten tilanteessa asettaa kyseenalaiseksi jakelijan suostumuksen lainvastaiseen politiikkaan estää rinnakkaiskauppa.