EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62007CN0546

Asia C-546/07: Kanne 5.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

EUVL C 64, 8.3.2008, p. 17–18 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

8.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/17


Kanne 5.12.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-546/07)

(2008/C 64/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja P. Dejmek)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 49 artiklan ja 16.4.2003 allekirjoitetun liittymisasiakirjan 24 artiklassa tarkoitetussa XII liitteessä olevan 2 jakson ”Henkilöiden vapaa liikkuvuus” 13 kohdassa olevan standstill-lausekkeen mukaisia velvoitteitaan, koska

a)

se on hallinnollisessa käytännössään tulkinnut puolalaisten yritysten työntekijöiden lähettämisestä rakennusurakoihin 31.1.1990 tehdyn saksalais-puolalaisen hallitustenvälisen sopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”toisen osapuolen yritykset” (Unternehmen der anderen Seite) siten, että sillä tarkoitetaan saksalaisia yrityksiä, ja koska

b)

se on pitänyt niin sanotun työmarkkinoiden suojelulausekkeen nojalla voimassa alueellisia rajoituksia työmarkkinoille pääsyyn 16.4.2003 jälkeen eli sen jälkeen, kun Puola allekirjoitti sopimuksen liittymisestä Euroopan unioniin.

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

A.

Puolalaisten työntekijöiden lähettämistä rakennusurakoihin Saksaan säännellään Saksan liittotasavallan hallituksen ja Puolan hallituksen 31.1.1990 tekemällä sopimuksella Puolalaisten työntekijöiden lähettämisestä rakennusurakoihin Saksaan. Saksalaisessa hallintokäytännössä tämän kahdenvälisen sopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”toisen osapuolen yritykset” tulkitaan siten, että sillä tarkoitetaan ”saksalaisia yrityksiä”.

B.

Tämän johdosta ainoastaan saksalaiset yritykset saattoivat tehdä kyseisen kahdenvälisen sopimuksen mukaisia urakkasopimuksia. Muista jäsenvaltioista olevilla yrityksillä, jotka halusivat toteuttaa urakoita Saksassa, ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin perustaa tytäryhtiö Saksaan. Tästä syystä muista jäsenvaltioista peräisin oleville yrityksille on tehty vähemmän houkuttelevaksi käyttää EY 49 artiklaan perustuvaa palvelujen tarjoamisen vapautta tekemällä puolalaisten yritysten kanssa kyseisen sopimuksen mukaisia urakkasopimuksia, jotka koskevat Saksan liittotasavallassa toteutettavaa rakennusurakkaa. Täten kyseessä on muista jäsenvaltioista kuin Saksan liittotasavallasta peräisin olevien yritysten suora syrjintä näiden yritysten kansallisuuden tai kotipaikan perusteella.

C.

EY 46 ja EY 55 artiklan määräyksien mukaan syrjivät erityisjärjestelmät voidaan oikeuttaa vain yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yleiseen järjestykseen voidaan vedota EY 46 mukaisena oikeuttamisperusteena ainoastaan, jos syrjivän toimenpiteen voimassa pitäminen on tarpeen sellaisen todellisen ja riittävän vakavan uhkan torjumiseksi, joka vaikuttaa yhteiskunnan perustavanlaatuisiin etuihin.

D.

Komissio katsoo, että nämä edellytykset eivät täyty nyt esillä olevassa asiassa. Kahdenvälisen sopimuksen asianmukainen täytäntöönpano ei edellytä sen soveltamista ainoastaan Saksaan sijoittautuneisiin yrityksiin, sillä kaikki hakemukset on joka tapauksessa esitettävä saksalaisille viranomaisille. Mahdollisuus toimenpiteisiin urakasta vastaavaan henkilöön nähden maksamatta jääneiden sosiaaliturvamaksujen perimiseksi ja väärinkäytösten ehkäiseminen eivät ole tekijöitä, jotka liittyvät itse urakkasopimuksiin vaan ne ovat osa yleistä kehystä, joka koskee muista jäsenvaltioista peräisin olevien yritysten vapautta tarjota palveluja Saksassa. Mistään ei myöskään ilmene, kuinka kahdenvälisen sopimuksen avaaminen muista jäsenvaltiosta peräisin oleville yrityksille voisi johtaa liittymissopimuksessa olevien siirtymäsäännösten virheelliseen soveltamiseen tai kiertämiseen. Vaara siirtymäsäännösten perusteettomasta käyttämisestä ei missään tapauksessa ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen kohdistuva riittävän vakava uhka, jolla voitaisiin oikeuttaa palvelujen vapaan tarjoamisen syrjivä rajoitus.

E.

Edellä mainitun 16.4.2003 allekirjoitetun liittymisasiakirjan 24 artiklassa tarkoitetussa XII liitteessä olevan 2 jakson 13 kohdassa olevan standstill-lausekkeen sanamuodosta ilmenee, että velvollisuus olla ottamatta käyttöön aiempia tiukempia rajoituksia on ehdoton ja että kaikki toimenpiteet, joilla vaikeutetaan puolalaisten urakantarjoajien pääsyä Saksan työmarkkinoille 16.4.2003 voimassa olleeseen tilanteeseen nähden, ovat kiellettyjä. Liittovaltion työvoimatoimiston hallinnollisessa käytännössään edelleen noudattaman niin sanotun työmarkkinoiden suojelulausekkeen mukaan urakkasopimuksia ei kuitenkaan lähtökohtaisesti hyväksytä, mikäli ne toteutetaan sellaisen toimiston piiriin kuuluvalla alueella, jossa kuuden viimeisen kuukauden keskimääräinen työttömyysprosentti on vähintään 30 prosenttia yli Saksan liittotasavallassa vallitsevan työttömyysprosentin. Tämän säännön piiriin kuuluvien työvoimatoimistojen luettelo päivitetään neljännesvuosittain. Komission mukaan tästä seuraa se, että työmarkkinoiden suojelulausekkeella loukataan liittymissopimuksessa olevaa standstill-lauseketta sikäli kuin uusia työvoimapiirejä on lisätty kiellon piiriin kuuluvien alueiden luetteloon.


Top