EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 13.4.2022

COM(2022) 174 final

2022/0115(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

käsiteollisuustuotteiden ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/1753 sekä neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SEC(2022) 193 final} - {SWD(2022) 114 final} - {SWD(2022) 115 final} - {SWD(2022) 116 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Unionin lainsäädännössä säädetään maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa EU:n laajuista mekanismia Muranon lasin, Solingenin ruokailuvälineiden, Donegalin tweedin, Halasin pitsin tai Gablonzin korujen kaltaisten tuotteiden nimien suojaamiseksi. Yli puolet jäsenvaltioista on ottanut käyttöön erityisiä kansallisia (sui generis) suojajärjestelmiä, jotka koskevat ominaisuuksiltaan tietynlaisia käsiteollisuus- ja teollisuustuotteita, mutta monissa jäsenvaltioissa aineetonta omaisuutta suojataan ainoastaan tavaramerkeillä ja/tai vilpillistä kilpailua koskevilla säännöillä. Sisämarkkinoilla ei myöskään ole valtioiden rajat ylittävää järjestelmää kansallisten suojajärjestelmien vastavuoroista tunnustamista varten. Unionin tasolla valmistajat voivat rekisteröidä yksittäisiä tavaramerkkejä, yhteisömerkkejä ja sertifiointimerkkejä. Tavaramerkkisuojan käyttö ei kuitenkaan auta käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden valmistajia todistamaan unionin tasolla laadun ja maantieteellisen alkuperän välistä yhteyttä eli paikallisista erityistaidoista ja perinteistä johtuvia laatuominaisuuksia.

Tällaisesta pirstaleisuudesta johtuvan oikeudellisen epävarmuuden vuoksi valmistajilla on vaikeuksia suojata tiettyyn maantieteelliseen alueeseen liittyvät käsiteollisuus- ja teollisuustuotteet. Investoiminen tällaisiin tuotteisiin, yhteistyö pienten erikoismarkkinoiden luomiseksi ja ainutlaatuisen paikallisen osaamisen ja perinteen säilyttäminen ei ole niille erityisen houkuttelevaa. Pienet valmistajat (pk- ja mikroyritykset) saattavat menettää markkinamahdollisuuksiaan.

Tämän vuoksi ehdotuksella pyritään suojaamaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät unionin tasolla. Sillä pyritään parantamaan valmistajien mahdollisuuksia suojata käsiteollisuus- ja teollisuustuotteensa väärentämiseltä koko unionissa ja kannustamaan valmistajia investoimaan tällaisiin tuotteisiin. Ehdotuksen tavoitteena on myös parantaa autenttisten käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden näkyvyyttä markkinoilla, mikä hyödyttää myös kuluttajia. Alueet, joilla valmistajat toimivat, todennäköisesti hyötyvät alueelle tyypillisten tuotteiden suojaamisesta. Alueet voivat kehittää matkailupotentiaalia, pitää kiinni ammattitaitoisesta työvoimasta ja houkutella sitä lisää sekä turvata kulttuuriperintönsä. Ehdotus perustuu maantieteellisten merkintöjen erityiseen suojaan ja edellyttää, että valmistajat ja viranomaiset tekevät yhteistyötä tuote-eritelmien laatimiseksi. Tällä toimintatavalla pyritään auttamaan erityisesti, mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jäljempänä ’mikro- ja pk-yritykset’, joilla ei ole resursseja uusien tuote-eritelmien laatimiseen.

Ehdotuksella pyritään varmistamaan, että valmistajat voivat hyötyä täysimittaisesti maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä ja suojaamista koskevasta kansainvälisestä kehyksestä, jäljempänä ’Lissabonin järjestelmä’. Marraskuussa 2019 EU liittyi alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan, jota hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö, jäljempänä ’WIPO’. EU:n käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden valmistajat eivät tällä hetkellä voi hakea Geneven asiakirjan mukaista suojaa, ja EU:n on hylättävä tällaiset Geneven asiakirjan jäsenten suojaa koskevat pyynnöt. Ne eivät myöskään voi hyötyä EU:n kauppasopimusten tarjoamasta suojasta, koska sopimukset kattavat tällä hetkellä ainoastaan maantaloustuotteiden maantieteelliset merkinnät. Ehdotuksella pyritään korjaamaan tämä puute.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Ehdotuksella täydennetään EU:n nykyistä maatalousalan maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmää. Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteet ovat luonteeltaan erilaisia, mutta ehdotuksessa noudatetaan samanlaisia lähestymistapoja kuin maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen kelpoisuusvaatimuksissa ja suojassa, jotka vahvistetaan seuraavissa säädöksissä:

–maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012,

–tislattujen alkoholijuomien määritelmiä, kuvausta, esittelyä ja merkintöjä koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/787,

–ja maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013.

Ehdotuksen lähestymistapa on samanlainen kuin nykyisen maantieteellisten merkintöjen järjestelmän meneillään olevassa uudistuksessa. Uudistuksella kumotaan edellä mainituista asetuksista ensimmäinen ja muutetaan kahta muuta.

Ehdotuksella muutetaan Euroopan unionin tavaramerkistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/1001 siltä osin kuin on kyse säännöksistä, jotka koskevat mahdollisia ristiriitoja maantieteellisten merkintöjen ja tavaramerkkien välillä, ja Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston, jäljempänä ’teollisoikeuksien virasto’, uusia tehtäviä.

Ehdotus on myös yhdenmukainen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY kanssa, jota sovelletaan sen 2 artiklan 1 kohdan nojalla kaikkiin unionin lainsäädännössä ja jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin teollis- ja tekijänoikeuksiin.

Ehdotuksessa luodaan yhteys käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen EU:n suojajärjestelmän ja Lissabonin järjestelmän välille. Tätä varten ehdotetaan Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan annetun neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 muuttamista.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan 118 artiklan 1 kohtaan ja yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan 207 artiklan 2 kohtaan. Sillä pyritään luomaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteille yhtenäiset eurooppalaiset teollis- ja tekijänoikeudet, jotka antavat saman suojan koko unionissa, ja perustamaan keskitetyt unionin laajuiset lupa-, koordinointi- ja valvontajärjestelyt. Lisäksi ehdotuksella pyritään luomaan yhteys käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden EU:n suojajärjestelmän ja Lissabonin järjestelmän välille, ja panemaan täytäntöön WIPO:n hallinnoima kansainvälinen sopimus.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta) 

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

Kun lisäksi otetaan huomioon, että suojatuista tavaramerkeistä voi tulla yleisnimiä ja ne voidaan peruuttaa, on olemassa vaara, että tavaramerkkisääntöjen uudistuksella ei voitaisi täyttää Geneven asiakirjan mukaisia kansainvälisiä vaatimuksia. Tavaramerkkien ominaisuuksien muuttaminen maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi vaikuttaisi puolestaan tavaramerkkijärjestelmän yleiseen johdonmukaisuuteen. Lisäksi käytössä olisi kaksi erilaista suojajärjestelmää, yksi maatalouden maantieteellisille merkinnöille (erityissuoja) ja toinen (tavaramerkkiin perustuva) käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisille merkinnöille. Tämä voisi aiheuttaa sekaannusta ja vaikuttaa epäjohdonmukaiselta kansainvälisellä tasolla, etenkin kun otetaan huomioon EU:n perinteinen rooli maantieteellisten merkintöjen tukemisessa WIPO:ssa ja EU:n kanta maantieteellisiin merkintöihin kolmansien maiden kanssa käytävissä kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Missään Euroopan unionin lainsäädännössä ei ole tähän mennessä keskitytty käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaan. Tämä ehdotus liittyy kuitenkin käynnissä olevaan maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän uudistukseen ja perustuu EU:n maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmiä koskevan arviointikertomuksen tuloksiin. Siinä pyritään myös saamaan mahdollisimman suurta synergiaetua käynnissä olevasta maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen nykyisen järjestelmän uudistuksesta, jossa pyritään löytämään keinoja vahvistaa, nykyaikaistaa, tehostaa ja parantaa maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisiin merkintöihin liittyvää oikeutta.

•Sidosryhmien kuuleminen

–Komissiolla on ollut kattava kuulemisstrategia, jolla on kerätty näkemyksiä kaikilta asiaankuuluvilta sidosryhmiltä. Kuulemiset aloitettiin vuonna 2013, ja niitä tehostettiin vuosina 2020 ja 2021.

–Maantieteellisesti kuulemisstrategia kattoi EU:n 28 jäsenvaltiota ja brexitin jälkeen EU:n 27 jäsenvaltiota.

Kuulemiseen sisältyi useita laajoja ja kohdennettuja kuulemisia, muun muassa seuraavat:

·Julkiset kuulemiset: Vuonna 2013 järjestetyn ulkoisen tutkimuksen yhteydessä järjestettiin kysely sidosryhmien tarpeista ja odotuksista mahdollisen tietyltä maantieteelliseltä alueelta peräisin olevien autenttisten tuotteiden merkintöjen oikeussuojan suhteen unionin tasolla. Vuonna 2014 järjestetyn julkisen kuulemisen tulokset esitettiin julkisessa konferenssissa 19. tammikuuta 2015, ja ne julkaistiin kesäkuussa 2015. Etenemissuunnitelmaa koskevan kuulemisen aikana (30. marraskuuta 2020 – 18. tammikuuta 2021) sidosryhmät antoivat palautetta komission suunnitelmasta arvioida EU:n laajuisen aloitteen vaikutuksia käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiin merkintöihin. Julkinen kuuleminen ”muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta koko EU:ssa” oli avoinna 12 viikkoa 29. huhtikuuta 2021 ja 22. heinäkuuta 2021 välisenä aikana.

·Henkilökohtaiset haastattelut: Muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen valvonta- ja täytäntöönpanosääntöjä koskevan tutkimuksen yhteydessä järjestettiin henkilökohtaisia haastatteluja joidenkin sidosryhmien kanssa.

·Seminaarit: Euroopan alueiden ja kuntien teemaviikon 2016 yhteydessä järjestettiin lokakuussa 2016 seminaari, joka koski tietyltä maantieteelliseltä alueelta peräisin olevien muiden kuin maataloustuotteiden panosta alueelliseen osallistavaan talouskehitykseen . Muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojan taloudellisia näkökohtia EU:n tasolla koskevan tutkimuksen tulokset esiteltiin ja niistä keskusteltiin 18. marraskuuta 2019 pidetyssä seminaarissa. Muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojan valvonta- ja täytäntöönpanosääntöjä EU:n tasolla koskevan tutkimuksen alustavat päätelmät esiteltiin ja niistä keskusteltiin 13. heinäkuuta 2021 pidetyssä seminaarissa. 

·Kohdennetut tapaamiset jäsenvaltioiden edustajien kanssa (GIPP-asiantuntijaryhmä): Tapaamisia järjestettiin huhtikuussa 2021 ja tammikuussa 2022, ja jäsenvaltioiden teollis- ja tekijänoikeusvirastoja kuultiin kohdennetusti kesäkuussa 2021. Kuulemisessa käytettiin kahta kyselylomaketta.

Kaiken kaikkiaan vastauksista kävi ilmi, että käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen valmistajat, Euroopan parlamentti, Euroopan alueiden komitea, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, yhdeksän jäsenvaltiota ja tutkijat kannattavat vahvasti maantieteellisten merkintöjen järjestelmän perustamista. Nämä vastaukset muodostavat komission ehdotuksen perustan. Neljä jäsenvaltiota kannattaa perusskenaariota, jolla säilytetään nykytilanne, ja katsoo, että tavaramerkkisuoja on riittävä. Vaikutustenarvioinnissa todetaan kuitenkin, että nykyisissä tavaramerkkisuojan vaihtoehdoissa suojata käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden nimet riittävällä tavalla on puutteita. Samoin mainitaan mahdolliset ongelmat valittaessa välineeksi tavaramerkin uudistus, mukaan lukien epäjohdonmukaisuus maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen erityisen järjestelmän kanssa.

Vuoden 2021 julkisessa kuulemisessa saadut yksityiskohtaisemmat vastaukset osoittavat, että useimmat vastaajat arvioivat parhaaksi toimintavaihtoehdoksi (5 pistettä) erityisen järjestelmän, jolla otetaan käyttöön EU:n omistussuoja käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi. Huonoimmaksi toimintavaihtoehdoksi (1 pistettä) useimmat vastaajat arvioivat perusskenaarion, jossa unionin tasolla ei toteuteta minkäänlaisia toimia. Yli 80 prosenttia vastanneista oli nykytilanteen säilyttämistä vastaan.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Komissio turvautui ulkoiseen asiantuntemukseen, joka oli pääosin peräisin kahdesta lähteestä:

1.Ulkoisten toimeksisaajien tekemät tutkimukset:

· Tutkimus muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta sisämarkkinoilla (Insight Consulting/REDD/OriGIn, 2013)

· Study on geographical indications protection for non-agricultural products in the internal market (Tutkimus muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojan taloudellisista näkökohdista EU:n tasolla) (VVA/ECORYS/ConPolicy, 2019)

· Study on control and enforcement rules for GI protection for non-agricultural products in the EU (Tutkimus muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevista valvonta- ja täytäntöönpanosäännöistä EU:n tasolla) (VVA/AND International, 2021)

2.Tekninen yhteistyö EU:n teollis- ja tekijänoikeusviraston EUIPO:n kanssa: Yhteistyössä keskitytään erilaisiin prosessimalleihin, jotta voidaan arvioida perusteellisesti alavaihtoehtoja, jotka koskevat käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen rekisteröinnistä ja Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaisten kansainvälisten hakemusten käsittelystä vastaavaa EU:n yksikköä sekä kansallisten viranomaisten roolia rekisteröintimenettelyssä. Tällaisen yhteistyön tulos, joka perustuu EUIPO:n panokseen, esitetään vaikutustenarvioinnin liitteessä 9

•Vaikutustenarviointi

Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin seuraavia toimintavaihtoehtoja:

·Toimintavaihtoehto 1 – Maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän laajentaminen koskemaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä: tässä vaihtoehdossa käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmä integroitaisiin olemassa olevaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmään. Maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän meneillään olevan uudistuksen puitteissa jäsenvaltiot tekisivät edelleen alustavan tarkastuksen kansallisella tasolla. Unionin tasolla ehdotuksessa maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän tarkistamiseksi komissiolle annettaisiin valtuudet ulkoistaa hakemusten ja vastaväitteiden käsittely jollekin virastolle (todennäköisesti EUIPO:lle). Tässä vaihtoehdossa maatalouselintarvikealalla käynnissä olevassa tarkistusprosessissa nykyistä valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmää yhdenmukaistettaisiin, ja se laajennettaisiin koskemaan myös käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä.

·Toimintavaihtoehto 2 – Erillinen EU:n asetus, jolla luodaan erityinen maantieteellisten merkintöjen suoja: Tässä vaihtoehdossa annettaisiin EU:n asetus, jolla luodaan erityinen maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteille. Se pohjautuisi olemassa olevaan maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmään, jota mukautettaisiin käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden tarpeisiin. Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät suojattaisiin EU:n omistussuojalla kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Toimintavaihtoehdossa 2 voisi olla seuraavia alavaihtoehtoja:

–2.1. Alueellinen yhteys:

–2.1.A. Suojatut alkuperänimitykset (SAN): Suojatun alkuperänimityksen suojassa tuotteen laatu tai ominaisuudet liittyvät olennaisesti tai yksinomaan alkuperäpaikan erityiseen maantieteelliseen ympäristöön ja kaikkien valmistus-, jalostus- tai käsittelyvaiheiden on tapahduttava rajatulla maantieteellisellä alueella.

–2.1.B. Suojatut maantieteelliset merkinnät: Suojatun maantieteellisen merkinnän suojassa tuotteiden erityinen laatu, maine tai muut ominaisuudet johtuvat olennaisesti tuotteen maantieteellisestä alkuperästä ja ainakin yhden valmistus-, jalostus- tai käsittelyvaiheen on tapahduttava rajatulla maantieteellisellä alueella.

–2.2. Kansallisten viranomaisten osallistuminen rekisteröintimenettelyyn:

–2.2.A. Kaksivaiheinen järjestelmä: Ensimmäisessä vaiheessa, joka toteutettaisiin jäsenvaltioiden tasolla, kansalliset tai paikalliset viranomaiset suorittaisivat ensimmäisen tarkastuksen, joka koskee paikallisten valmistajien sopimia tuote-eritelmiä sekä maantieteellisiä merkintöjä koskevia hakemuksia. Toisessa vaiheessa, joka toteutettaisiin unionin tasolla ja josta ei perittäisi maksuja, EU:n yksikkö tekisi päätöksen rekisteröinnistä.

–2.2.B. Yksivaiheinen järjestelmä: Kansalliset viranomaiset eivät osallistuisi tarkastukseen ja rekisteröintiin. Paikalliset valmistajat hakisivat maantieteellisten merkintöjensä rekisteröintiä suoraan EU:n tasolla.

–2.3. EU:n yksikkö vastaa rekisteröinnistä unionin tasolla ja kansainvälisellä tasolla:

–2.3.A. Komissio vastaisi unionin tason rekisteröintivaiheesta ja toimisi myös WIPO:n Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaisena toimivaltaisena viranomaisena.

–2.3.B. Erikoistunut teollisoikeuksien virasto EUIPO vastaisi unionin tason rekisteröintivaiheesta ja toimisi myös Geneven asiakirjan mukaisena toimivaltaisena viranomaisena.

–2.4. Valvonta ja täytäntöönpano:

–2.4.A. Maatalouden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän valvonta- ja täytäntöönpanomallien käyttöön ottaminen.

–2.4.B. Rationalisoitu valvonta ja tehokas täytäntöönpanomalli: Tässä alavaihtoehdossa otettaisiin käyttöön oma ilmoitus, kansallisten viranomaisten (tai toimeksiannon saaneiden sertifioivien elinten) satunnaistarkastukset varoittavine sakkojärjestelmineen, tiukemmat raportointivelvoitteet kansallisille viranomaisille ja tarkistettavana olevan maatalouden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän mukainen valvontajärjestelmä, johon kuuluu verkkotunnusten hälytysjärjestelmä maantieteellisten merkintöjen väärinkäytön torjumiseksi verkossa.

–2.5. EU:n ja kansallisten omistussuojajärjestelmien rinnakkaiselo:

–2.5.A. Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät suojattaisiin EU:n omistussuojajärjestelmällä, joka korvaa nykyiset kansalliset maantieteellisten merkintöjen järjestelmät ja johon sisällytetään kansalliset maantieteelliset merkinnät.

–2.5.B. Otetaan käyttöön EU:n maantieteellisten merkintöjen omistussuoja käsiteollisuus- ja teollisuustuotteille, mutta säilytetään rinnalla kansallinen järjestelmä maantieteellisiä merkintöjä koskevia hakemuksia varten.

·Toimintavaihtoehto 3 – Tavaramerkkiuudistus: Tässä vaihtoehdossa uudistettaisiin EU:n tavaramerkkijärjestelmää ja etenkin EU:n tavaramerkkiasetusta, jotta käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden valmistajat voisivat hakea EU:n tasolla rekisteröintiä nimelle, joka takaa tietyn maantieteellisen alueen tuotteen erityisen laadun. Tämä vaihtoehto voisi perustua joko EU-yhteisömerkin tai EU-tarkastusmerkin uudistamiseen. EU-tarkastusmerkin osalta tämä edellyttäisi maantieteellisen alkuperän sertifioimista koskevan nykyisen kiellon poistamista. EU-yhteisömerkin osalta tämä edellyttäisi laadun ja maantieteellisen alkuperän yhteyden todistamista koskevan toiminnon käyttöön ottamista. Sekä EU-yhteisömerkkiä että EU-tarkastusmerkkiä olisi mukautettava, jotta ne olisivat Geneven asiakirjan suojan soveltamisalan mukaisia.

Myös seuraavia vaihtoehtoja tarkasteltiin, mutta ne hylättiin varhaisessa vaiheessa:

·Perusskenaario – Ei muutosta: Nykyisen hajanaisen sääntelykehyksen säilyttäminen unionissa eikä tunnustettua kansainvälistä suojaa käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisille merkinnöille.

·Suositus: Tässä vaihtoehdossa unionin tasolla hyväksyttäisiin suositus, jossa jäsenvaltioita rohkaistaan perustamaan kansallisia suojajärjestelmiä, joilla voidaan todistaa käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden tuoteominaisuuksien ja alkuperän välinen yhteys.

·Kansallisten lakien lähentäminen: Tässä vaihtoehdossa hyväksyttäisiin EU:n direktiivi, jolla lähennetään käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevia kansallisia lakeja. Direktiivillä luotaisiin EU:ssa velvoitteita saavuttaa erityiset tavoitteet maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi esimerkiksi suojan voimassaoloajan ja laajuuden, alueellisen yhteyden ja menettelyllisten näkökohtien osalta. Valmistajat voisivat hakea kansallisella tasolla rekisteröityä omistussuojaa maantieteelliselle merkinnälle. EU:n tasolla maantieteellisten merkintöjen omistussuojaa ei otettaisi käyttöön.

Parhaaksi arvioitu toimintavaihtoehto on vaihtoehto 2: erillinen EU:n asetus. Parhaaksi arvioitu vaihtoehtopaketti on alavaihtoehtojen 2.1.B. (Suojatut maantieteelliset merkinnät, SMM), 2.2.A. (Kaksivaiheinen järjestelmä), 2.3.B. (EUIPO vastaa unionin tason ja kansainvälisestä rekisteröinnistä), 2.4.B. (Rationalisoitu valvonta ja tehokas täytäntöönpanomalli) ja 2.5.A. (EU:n järjestelmä korvaa kansalliset maantieteellisten merkintöjen järjestelmät ja omistussuojan) yhdistelmä.

Vaihtoehdoissa 1, 2 ja 3 kussakin säädetään yksittäisestä rekisteröintipisteestä unionin tasolla ja yhdenmukaisesta suojasta, jonka avulla valmistajat voivat suojata tuotteensa ja osoittaa niiden maantieteelliseen alkuperään perustuvan laadun sisämarkkinoilla.

Toimintavaihtoehdoissa 1 ja 2 pidetään erityisen hyvänä sitä, että tuote-eritelmien laatiminen saisi käsityöläiset ja valmistajat toimimaan yhdessä pienillä erikoismarkkinoilla, mikä mahdollistaisi yhteistyön ja perinteisen osaamisen edistämisen ja suojaamisen unionin tasolla EU:n kilpailusääntöjen mukaisesti. Nämä vaihtoehdot hyödyttävät valmistajien lisäksi myös muita toimialoja, kuten matkailua, sillä maantieteelliset merkinnät lisäävät tuotteen ja alueen näkyvyyttä. Covid-19-pandemia on koetellut voimakkaasti matkailualaa, ja toimintavaihtoehdoilla 1 ja 2 voidaan ottaa iso askel näiden usein alikehittyneiden alueiden saattamisessa taloudellisen elpymisen tielle ja auttaa lisäämään EU:n alueiden houkuttelevuutta matkailukohteena. Toimintavaihtoehdoilla 1 ja 2 voi siksi olla keskeinen rooli sellaisten EU:n alueiden elpymisessä, joihin kriisi on vaikuttanut pahiten.

Toimintavaihtoehdot 1 ja 2 ovat Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaisia, kun taas toimintavaihtoehto 3 on myös EU:n tavaramerkkipolitiikan osalta vähemmän soveltuva. Toimintavaihtoehto 3 ei myöskään ole erityisen yhdenmukainen EU:n kansainvälisen maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan politiikan kanssa.

Kilpailuun kohdistuvien vaikutusten osalta aloitteella ei todennäköisesti ole kielteisiä vaikutuksia.

·Maantieteellisillä merkinnöillä todistetaan maantieteelliseen alkuperään liittyvä laatu. Tuotteita, joille voitaisiin myöntää maantieteellisen merkinnän suoja, on vähän (unionissa noin 300–800), kun taas samankaltaisia korvikkeita ilman maantieteellisen merkinnän suojaa on paljon. Kilpailevat valmistajat voivat tulla markkinoille ja valmistaa maantieteellisellä merkinnällä suojattuja tuotteita korvaavia tuotteita, kunhan tuotteet täyttävät tietyt kriteerit. Tästä syystä on hyvin epätodennäköistä, että ehdotuksella luodaan ja parannetaan markkinavoimaa.

·Maantieteellisellä merkinnällä varustetut käsiteollisuus- ja teollisuustuotteet ovat taattuja laatutuotteita. Ne perustuvat perinteisiin, antavat tietoa tuotteen maantieteellisestä alkuperästä ja vastaavat sellaisten kuluttajien erityiskysyntään, jotka arvostavat näitä erityisominaisuuksia (esimerkiksi valmistusta käsin). Vaikka kilpailu markkinoilla vaimentuisi sen vuoksi, että jollekin tuotteelle myönnetään maantieteellinen merkintä, käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisen merkinnän takaama laatu voisi lisätä kuluttajien halukkuutta maksaa tuotteesta. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että kuluttajaylijäämään kohdistuisi vaikutuksia.

Innovointivaikutusten osalta voidaan todeta, että käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät eivät ole innovaatiotuotteiden tai -prosessien ytimessä, kuten esimerkiksi patentit. Niiden osalta kyse on Oslon innovaatiokäsikirjan mukaan markkinointi- ja/tai organisaatioinnovaatioista. Erityisellä järjestelmällä kannustettaisiin samalla investoimaan käsityöteollisuuteen ja voitaisiin lisätä huippuosaamista kapean erikoisalan tuotteiden valmistuksessa. Lisäksi jos käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmä nostaisi palkkoja ja lisäsi työpaikkoja, nuoret saattaisivat jäädä töihin kotiseudulleen sen sijaan että he muuttaisivat kaupunkialueille.

Muutamien käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen synnyttämän tuotannon laajuudella olisi todennäköisesti vain vähän vaikutusta ympäristöön. Maantieteellisellä merkinnällä varustetut käsiteollisuus- ja teollisuustuotteet ovat myös kestävämpiä kuin halvemmat massatuotannossa valmistettavat tuotteet, joilla ei ole maantieteellistä merkintää, ja ne valmistettaisiin todennäköisemmin unionissa, jossa ympäristönormit ovat tiukemmat. Kuluttajat, jotka suosivat tällaisia luottamukseen perustuvia hyödykkeitä, ovat todennäköisesti ympäristötietoisia ja olettavat sen vuoksi, että maantieteellisellä merkinnällä varustettujen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden valmistajat jakavat heidän ympäristöarvonsa. Näistä syistä ympäristövaikutukset – olivatpa ne miten pienet tahansa – ovat luultavasti myönteisiä.

Sikäli kun on kyse parhaaksi arvioidun vaihtoehdon kustannuksista, käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän hallinnointiin tarvitaan EU:n yksikkö, ja yksikön on hankittava toimintakokemusta ja erityisosaamista, jota tällä alalla ei vielä ole. Myös jäsenvaltioiden on luotava omat puitteet. Vaikka kokemuksen mukaan tällainen rasite voi olla maatalousalalla kevyt, yksityisen ja julkisen sektorin valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmä on lähtökohtaisesti edullisempi viranomaisille. Valmistajien mahdollisuus ilmoittaa itse vaatimusten noudattamisesta ajan myötä – esimerkiksi sen jälkeen, kun maantieteelliselle merkinnälle on myönnetty omistussuoja – voi alentaa kustannuksia.

Jäljempänä esitetään arvio yhden maantieteellisen merkinnän vuotuisista kustannuksista euroina:

* Kertaluonteinen kustannus.

** Toistuva kustannus.

Lähde: omat laskelmat (VVA & AND International, 2021).

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ehdotus koskee lähinnä mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jäljempänä ’mikro- ja pk-yritykset’, ja sen suunnittelussa on otettu huomioon näiden yritysten erityistarpeet ja -haasteet. Sen vuoksi ehdotuksessa ennakoidaan maantieteellisten merkintöjen rekisteröintikustannusten olevan kohtuullisia. Jäsenvaltiot voivat periä maksuja rekisteröinnistä, mutta maksujen on oltava oikeasuhteisia. Maksujen tason määrittämisessä on otettava huomioon tiettyjen yritysten, kuten mikro- ja pk-yritysten, tilanne muun muassa alhaisempina maksuina. Unionin tasolla, rekisteröintimenettelyn toisessa vaiheessa, teollisoikeuksien virasto ei peri maksua maantieteellisten merkintöjen rekisteröinnistä, paitsi kun kyseessä on 15 artiklan mukainen suora rekisteröintimenettely. Näin mikro- ja pk-yritykset voivat hyödyntää tätä teollis- ja tekijänoikeuden omistussuojajärjestelmää kohtuullisin kustannuksin.

Mikro- ja pk-yritykset pitävät oikeudellista monimutkaisuutta merkittävänä liiketoiminnan esteenä. Sen vuoksi ehdotuksella luodaan uusien maantieteellisten merkintöjen rekisteröimiseksi ja hallinnoimiseksi yksinkertaiset menettelyt, joiden mikään vaihe ei edellytä oikeudellisia edustajia vaan mikro- ja pk-yritysten hallinnollinen rasite pidetään mahdollisimman pienenä.

•Perusoikeudet

Ehdotuksella parannetaan tiettyyn maantieteelliseen alueeseen liittyvien käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden teollis- ja tekijänoikeuksia unionissa. Sen vuoksi sillä voidaan ennakoida olevan myönteinen vaikutus Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 17 artiklan 2 kohdan mukaisiin teollis- ja tekijänoikeuksiin EU:ssa. Joissakin tapauksissa ja alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjasta johtuvien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti maantieteellisten merkintöjen suoja on tasapainotettava tavaramerkkioikeuden kanssa, etenkin tunnettujen tavaramerkkien (ks. tämän asetuksen 39 artikla) tai aikaisemmin vilpittömässä mielessä rekisteröityjen tavaramerkkien osalta (ks. tämän asetuksen 42 artikla).

On myös odotettavissa, että ehdotuksella parannetaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden valmistajien mahdollisuuksia suojata teollis- ja tekijänoikeutensa unionissa, etenkin valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa. Sen vuoksi sillä voidaan ennakoida olevan myönteinen vaikutus myös perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaiseen oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon. EUIPO, joka on täysin omarahoitteinen, hallinnoi ja rahoittaa EU:n ja kansainvälisen tason rekisteröintiprosessia talousarviostaan (mukaan lukien tietotekniikkajärjestelmä, käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin perustaminen, EU:n hälytysjärjestelmä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen väärinkäytön estämiseksi internetissä jne.). Niissä 16 jäsenvaltiossa (Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Kroatia, Latvia, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro), joilla on jo käytössä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä koskeva kansallinen järjestelmä, hallinnolle ei odoteta aiheutuvan lisäkustannuksia. Muiden jäsenvaltioiden olisi varattava resursseja alkuvaiheen todentamisprosessia varten. Kaikkien jäsenvaltioiden on osoitettava varoja käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen valvontaan.

Ulkopuolisten asiantuntijoiden analyysien (tutkimusten) perusteella rekisteröintikustannusten arvioidaan olevan kansallisella tasolla keskimäärin noin 7 500 euroa maantieteellistä merkintää kohti. Satunnaistarkastuksista arvioidaan aiheutuvan kustannuksia jäsenvaltioille noin 100 euroa maantieteellistä merkintää kohti. Valvontakustannusten arvioidaan olevan noin 3 900 euroa.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Ehdotus sisältää joukon sääntöjä, joiden mukaisesti otetaan käyttöön erillinen ja johdonmukainen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä koskeva järjestelmä. Valmistajille annetaan mahdollisuus suojata maantieteelliset merkintänsä unionin tasolla erityisessä yhtenäisessä EU:n maantieteellisten merkintöjen järjestelmässä. Ehdotuksella myös luodaan yhteys EU:n uuden suojajärjestelmän ja Lissabonin järjestelmän välille. Uuden EU:n suojajärjestelmän rekisteröintimenettelyjä hallinnoivat unionin tasolla EUIPO ja kansallisella tasolla jäsenvaltioiden viranomaiset.

Ehdotus sisältää seuraavat säännökset:

1 osasto: Yleiset säännökset

Yleisissä säännöksissä määritellään ehdotuksen tavoitteet ja soveltamisala. Niihin sisältyy myös luettelo määritelmistä (3 artikla). Niissä säädetään myös säännöistä, jotka koskevat rekisteröintiin, muutosten hyväksymiseen, peruutuksiin, vastaväitteisiin, siirtymäajan myöntämiseen ja valvontaan liittyvissä menettelyissä käsiteltävien henkilötietojen suojaa.

2 osasto: Maantieteellisten merkintöjen rekisteröinti

Rekisteröintiä koskevassa luvussa säädetään rekisteröintiä koskevista yhdenmukaisista säännöistä niin kansallisella kuin unionin tasolla, mukaan lukien vastaväitemenettely, määritellään hakija ja luetellaan hakijaan sovellettavat vaatimukset, täsmennetään hakemusasiakirjojen sisältö ja määritellään rekisterin asema. Siinä vahvistetaan siirtymäkauden suoja ja siirtymätoimenpiteet. Osastossa säädetään myös mahdollisuudesta kuulla neuvoa-antavaa lautakuntaa, joka koostuu jäsenvaltioiden ja komission nimeämistä asiantuntijoista. Teollisoikeuksien viraston tai komission pyynnöstä neuvoa-antava lautakunta tarkastelee tarvittaessa tiettyjä maantieteellisiä merkintöjä koskevia hakemuksia ja tämän asetuksen soveltamiseen liittyviä teknisiä ongelmia ja antaa niistä lausuntoja. Neuvoa-antavaa lautakuntaa on kuultava 15 artiklassa tarkoitettujen suoran menettelyn kautta toimitettujen hakemusten osalta. Asetuksen 2 osasto sisältää myös säännöksiä tuote-eritelmän muutoksista ja rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen peruuttamisesta sekä muutoksenhakumenettelystä. Sillä perustetaan verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmä ja säädetään hallinnollisista maksuista.

3 osasto: Maantieteellisten merkintöjen suoja

Asetuksen 3 osastossa säädetään käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojan tasosta. Siinä myös vahvistetaan säännöt maantieteellisille merkinnöille silloin, kun maantieteellisellä merkinnällä varustettua tuotetta käytetään osana tai komponenttina valmistetuissa tuotteissa, ja selvennetään yleisnimien käsitettä ja homonyymisten maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä sekä suhdetta tavaramerkkeihin. Osastossa vahvistetaan valmistajaryhmiä koskevat säännöt. Siinä myös määritellään yhteys internetin verkkotunnuksissa käytettävien suojattujen ilmaisujen käyttöön. Osasto sisältää myös säännöt, jotka koskevat unionin tunnusten, mainintojen ja lyhenteiden käyttöä asianomaisen tuotteen merkinnöissä ja mainoksissa.

4 osasto: Valvonta ja täytäntöönpano

Asetuksen 4 osastossa vahvistetaan valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt, mukaan lukien sen tarkastaminen, että maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on valmistettu vastaavan tuote-eritelmän mukaisesti, ja sen seuraaminen, miten maantieteellisiä merkintöjä käytetään markkinoilla. Siinä säädetään kahdesta valmistajien valvontaa koskevasta menettelystä sekä tarkastamisen että seurannan osalta. Jäsenvaltioiden on nimettävä virallisesta valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi, mutta ne voivat vapaasti ottaa käyttöön toimivaltaisten viranomaisten ylläpitämän kolmannen osapuolen sertifiointimenettelyn tai tuotteita sertifioivia elimiä, joille toimeksianto annetaan, taikka valmistajan omaan ilmoitukseen perustuvan menettelyn. Valmistajiin kohdistettavan valvonnan lisäksi osastossa vahvistetaan säännöt, joiden avulla jäsenvaltiot voivat estää tai lopettaa maantieteellisten merkintöjen muun väärinkäytön alueellaan. Siinä pyritään myös estämään maantieteellisten merkintöjen väärinkäyttö verkkoalustoilla asetuksen (EU) xxxx/2022 2   mukaisesti. Osastossa säädetään myös jäsenvaltioiden viranomaisten keskinäisestä avunannosta. Siinä edellytetään, että valvontaviranomaiset esittävät todisteen sertifioinnista valmistajan pyynnöstä.

5 osasto: Kansainväliseen rekisteriin kirjatut maantieteelliset merkinnät ja muiden säädösten muutokset

Asetuksen 5 osastossa säädetään tarvittavista muutoksista neuvoston päätökseen (EU) 2019/1754 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2019/1753, jotka hyväksyttiin sen jälkeen, kun EU oli liittynyt Geneven asiakirjaan 26. marraskuuta 2019.

Muutokset ovat tarpeen nykyisten sääntöjen mukauttamiseksi uuteen tilanteeseen, jonka EU:n uusi käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmä saa aikaan. Tällä hetkellä ei esimerkiksi ole säännöstä, jossa selvennettäisiin, että päinvastoin kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen tapauksessa, Lissabonin järjestelmän mukaisena toimivaltaisena viranomaisena toimii EUIPO. Samoin tarvitaan säännöksiä sen varmistamiseksi, että EU:n toimivaltainen viranomainen voi jättää ja käsitellä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteita koskevia kansainvälisiä hakemuksia.

Tavaramerkkiasetukseen (EU) 2017/1001 tehdään lisämuutoksia, jotta 151 artiklassa olevaan teollisoikeuksien viraston tehtävien luetteloon voidaan lisätä teollisoikeuksien virastolle siirretyt tehtävät, jotka koskevat käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen hallinnointia ja edistämistä. Tavaramerkkiasetukseen (EU) 2017/1001 tehdään myös toinen muutos, jolla perustetaan EU-tavaramerkkejä varten verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmä, joka vastaa tällä asetuksella perustettua varoitusjärjestelmää.

6 osasto: Tekninen apu

Asetuksen 6 osastossa komissiolle siirretään valta antaa SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla annetaan EUIPO:lle tehtäväksi sellaisten kolmannen maan maantieteellisten merkintöjen tutkiminen, alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaisia maantieteellisiä merkintöjä lukuun ottamatta, jotka ehdotetaan suojattavan kansainvälisten neuvottelujen tai kansainvälisten sopimusten nojalla, sekä muita asiaan liittyviä tehtäviä. Tällä osastolla komissio varmistaa, että kansainvälisten neuvottelujen ja kansainvälisten sopimusten yhteydessä maantieteellisiin merkintöihin liittyvät hallinnolliset tehtävät, joihin ei liity kauppa- tai ulkopoliittisia näkökohtia, voidaan ulkoistaa teollisoikeuksien virastolle.

7 osasto: Täydentävät säännökset

Asetuksen 7 osastossa vahvistetaan komission valta antaa SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan asetusta peruuttamismenettelyä ja sen muotoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen sekä 29 artiklassa tarkoitettujen pyyntöjen esittämisen osalta. Tähän sisältyvät 9 artiklassa tarkoitettua mukana seuraavaa asiakirja-aineistoa koskevat vaatimukset ja uusien osien lisääminen kyseiseen aineistoon, 17 artiklassa tarkoitettujen rekisteröintiä koskevien unionin hakemusten valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavien menettelyjen ja edellytysten määrittely, 26 artiklassa tarkoitetut EUIPO:n valtuuttamista hoitamaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriä koskevat säännöt, 30 artiklassa tarkoitetut valituksen muodollinen sisältö, valituksen tekemisessä ja käsittelyssä noudatettava menettely sekä valituslautakuntien päätösten muodollinen sisältö ja muoto, 49 artiklassa ja sitä vastaavassa liitteessä 1 tarkoitetussa omassa ilmoituksessa annettavat tiedot ja sitä koskevat vaatimukset sekä 62 artiklassa tarkoitettu teollisoikeuksien viraston antama tekninen apu. Siinä määritellään myös täytäntöönpanosäädökset, jotka komission on annettava tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

8 osasto: Siirtymä- ja loppusäännökset

Asetuksen 8 osastossa vahvistetaan, että käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen kansallisen suojan olisi lakattava olemasta voimassa yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle ja teollisoikeuksien virastolle, mitkä niiden oikeudellisesti suojatuista nimistä tai käytössä vakiintuneista nimistä ne haluavat rekisteröidä ja suojata tämän asetuksen mukaisesti.

2022/0115 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

käsiteollisuustuotteiden ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/1753 sekä neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 118 artiklan 1 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 3 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 4 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Neuvosto hyväksyi 10 päivänä marraskuuta 2020 teollis- ja tekijänoikeuspolitiikkaa koskevat päätelmät 5 ja totesi olevansa valmis harkitsemaan muiden kuin maataloustuotteiden erityissuojajärjestelmän käyttöönottoa järjestelmän kustannusten ja hyötyjen perusteellisen vaikutustenarvioinnin pohjalta.

(2)Komissio sitoutui 25 päivänä marraskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa Kaikki irti EU:n innovointipotentiaalista – Teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva toimintasuunnitelma EU:n elpymisen ja palautumiskyvyn tueksi harkitsemaan vaikutustenarvioinnin perusteella muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan unionin järjestelmän ehdottamista.

(3)Unionin tasolla on useiden vuosien ajan voitu myöntää maantieteellisten merkintöjen suoja viineille, tislatuille alkoholijuomille 6 ja maustetuille viineille 7 , sellaisena kuin ne on määritelty unionin tasolla, sekä maataloustuotteille ja elintarvikkeille 8 , sellaisena kuin ne on suojattu unionin tasolla. On aiheellista säätää unionin laajuisesta maantieteellisten merkintöjen suojasta voimassa olevien asetusten soveltamisalaan kuulumattomille tuotteille, varmistaa samalla lähentyminen ja pyrkiä kattamaan monenlaiset käsiteollisuus- ja teollisuustuotteet, kuten luonnonkivet, korut, tekstiilit, pitsit, ruokailuvälineet, lasi ja posliini.

(4)Monilla jäsenvaltioilla on kansallisia järjestelmiä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi. Nämä järjestelmät eroavat toisistaan suojan, hallinnoinnin ja maksujen osalta, eivätkä ne anna suojaa kansallisen alueen ulkopuolella. Osa jäsenvaltioista sen sijaan ei myönnä maantieteellisten merkintöjen suojaa tällaisille tuotteille kansallisella tasolla. Jäsenvaltioiden tasolla käytössä olevien suojajärjestelmien moninaisuus voi aiheuttaa valmistajille lisäkustannuksia ja heikentää valmistajien oikeusvarmuutta sekä vähentää unionissa halukkuutta investoida perinteiseen käsiteollisuuteen.

(5)Maantieteellisiin merkintöihin liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien yhtenäinen suoja koko unionissa voi edistää laadukkaiden tuotteiden valmistusta, lisätä tällaisten tuotteiden kuluttajatarjontaa sekä luoda arvokkaita ja kestäviä työpaikkoja myös maaseudulla ja vähemmän kehittyneillä alueilla. Koska maantieteellisillä merkinnöillä voidaan tukea kestäviä ja korkeaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja maaseudulla ja vähemmän kehittyneillä alueilla, valmistajien olisi pyrittävä tuottamaan merkittävä osuus maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden arvosta kyseisellä rajatulla maantieteellisellä alueella.

(6)Unioni liittyi 26 päivänä marraskuuta 2019 alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen vuoden 2015 Geneven asiakirjaan 9 , jäljempänä Geneven asiakirja’, jota hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö. Geneven asiakirja tarjoaa mahdollisuuden hakea maantieteellisten merkintöjen suojaa tavaroiden luonteesta riippumatta, ja sitä sovelletaan myös käsiteollisuus- ja teollisuustuotteisiin.

(7)Tiettyyn maantieteelliseen alueeseen liittyvien tuotteiden valmistaminen perustuu usein paikalliseen osaamiseen, ja valmistuksessa käytetään paikallisia menetelmiä, jotka ovat juurtuneet tällaisten tuotteiden alkuperäalueen kulttuuri- ja sosiaaliseen perintöön. Tehokas teollis- ja tekijänoikeuksien suoja voi lisätä perinteisen käsityöammattien kannattavuutta ja houkuttelevuutta. Maantieteellisten merkintöjen suoja myönnetään kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja kehittämiseksi niin maaseutualueilla kuin käsityö- ja teollisuusalueilla. Olisi vahvistettava tehokkaat menettelyt sellaisten unionin maantieteellisten merkintöjen rekisteröimiseksi, joilla suojataan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden nimet, jos tuotteilla on alueellisia ja paikallisia erityispiirteitä. Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmällä olisi varmistettava valmistuksen ja kaupan pitämiseen liittyvien perinteiden säilyminen ja kehittäminen.

(8)Sen vuoksi on tarpeen ensinnäkin turvata käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden valmistajille tasavertainen kilpailu sisämarkkinoilla, toiseksi varmistaa, että kuluttajat saavat luotettavaa tietoa tällaisista tuotteista, kolmanneksi suojata ja kehittää kulttuuriperintöä ja perinteistä osaamista, neljänneksi varmistaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen tehokas rekisteröinti sekä unionissa että kansainvälisellä tasolla, viidenneksi varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien tehokas täytäntöönpano koko unionissa ja sähköisessä kaupankäynnissä sisämarkkinoilla sekä lopuksi varmistaa yhteys Geneven asiakirjaan perustuvaan kansainväliseen rekisteröinti- ja suojajärjestelmään.

(9)Jotta voidaan kattaa kaikki käsiteollisuus- ja teollisuustuotteet, joille voidaan myöntää maantieteellisten merkintöjen suoja (eli tuotteet, joilla on niiden tuotanto- tai valmistuspaikkaan liittyviä ominaispiirteitä, ominaisuuksia tai mainetta), tämän asetuksen soveltamisala on määriteltävä asiaan kuuluvan kansainvälisen kehyksen mukaisesti eli Maailman kauppajärjestön puitteissa. Sen vuoksi yhdistetyn nimikkeistön käyttö olisi vahvistettava viittaamalla suoraan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 10 liitteeseen I. Näin varmistetaan johdonmukaisuus maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinin ja tislattujen alkoholijuominen maantieteellisiä merkintöjä koskevan tarkistetun asetuksen kanssa.

(10)Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Asetusta olisi tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus ja omistusoikeus, myös teollis- ja tekijänoikeudet.

(11)Tällä asetuksella jäsenvaltioiden viranomaisille, komissiolle ja Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle, jäljempänä ’teollisoikeuksien virasto’, osoitetut tehtävät voivat edellyttää henkilötietojen käsittelyä, erityisesti jos se on tarpeen, jotta voidaan yksilöidä hakijat rekisteröinti-, muutos- tai peruuttamismenettelyissä, vastaväitteen esittäjät vastaväitemenettelyssä tai rekisteröidyn nimen suojasta poikkeamista varten myönnetyn siirtymäkauden edunsaajat. Henkilötietojen käsittely on tällöin tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Tämän asetuksen mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi kunnioitettava perusoikeuksia, mukaan lukien perusoikeuskirjan 7 artiklan mukainen oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja 8 artiklan mukainen oikeus henkilötietojen suojaan, ja on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 11 ja direktiiviä 2002/58/EY 12 ja komissio ja teollisoikeuksien virasto Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 13 .

(12)Yhtenäiseen asiakirjaan sisältyvät tiedot on tarvittaessa asetettava saataville digitaalisen tuotepassin kautta kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteita ja direktiivin 2009/125/EY kumoamista koskevan asetuksen mukaisesti.

(13)Jäsenvaltioiden olisi voitava periä rekisteröintimaksu, jotta ne voivat kattaa käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän hallinnoinnista aiheutuvat kustannuksensa. Jäsenvaltioiden olisi perittävä pienempi maksu mikroyrityksiltä sekä pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä, jäljempänä ’mikro- ja pk-yritykset’. Teollisoikeuksien viraston ei tulisi periä maksua unionin hakemusmenettelyn hallinnoinnista. Sillä olisi kuitenkin oltava mahdollisuus periä maksu suorasta rekisteröinnistä. Tällöin teollisoikeuksien viraston perimät maksut olisi vahvistettava täytäntöönpanosäädöksellä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 14 mukaisesti.

(14)Nimen suojaamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa maantieteelliset merkinnät olisi rekisteröitävä ainoastaan unionin tasolla. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus myöntää kansallisella tasolla väliaikainen suoja niin, ettei sillä ole vaikutusta unionin sisämarkkinoihin tai kansainväliseen kauppaan. Väliaikaisen suojan olisi oltava voimassa siitä päivästä alkaen, jona unionin tason rekisteröintiä koskeva hakemus jätetään. Tämän asetuksen mukaisen rekisteröinnistä syntyvän suojan olisi koskettava yhtä lailla kolmansien maiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka täyttävät vastaavat perusteet ja jotka ovat suojattuja alkuperämaassaan. Teollisoikeuksien viraston olisi toteutettava vastaavat menettelyt kolmansista maista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen osalta.

(15)Jäsenvaltioiden ja teollisoikeuksien viraston olisi toteutettava tämän asetuksen mukaiset menettelyt, jotka koskevat unionista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä, tuote-eritelmän muutoksia ja rekisteröinnin peruuttamista. Jäsenvaltioiden ja teollisoikeuksien viraston olisi vastattava menettelyissä eri vaiheista. Jäsenvaltioiden olisi vastattava ensimmäisestä vaiheesta, jossa hakemus vastaanotetaan hakijalta ja arvioidaan, toteutetaan kansallinen vastaväitemenettely ja, jos arvioinnin tulos on myönteinen, unionin hakemus toimitetaan teollisoikeuksien virastolle. Teollisoikeuksien viraston olisi vastattava menettelyn toisessa vaiheessa hakemusten tarkastamisesta, maailmanlaajuisen vastaväitemenettelyn toteuttamisesta ja maantieteellisen merkinnän suojan myöntämistä tai epäämistä koskevan päätöksen tekemisestä. Teollisoikeuksien viraston olisi toteutettava vastaavat menettelyt myös kolmansista maista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen osalta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta suoraan rekisteröintimenettelyyn.

(16)Jotta kansallisten viranomaisten olisi helpompi hallinnoida maantieteellisiä merkintöjä koskevia hakemuksia, olisi sallittava, että kaksi tai useampi jäsenvaltio i) tekevät yhteistyötä menettelyjen kansallisen vaiheen hallinnoimiseksi, mukaan lukien rekisteröintiä, tarkastamista, kansallisia vastaväitteitä, unionin hakemuksen toimittamista teollisoikeuksien virastolle, tuote-eritelmän muuttamista ja rekisteröinnin peruuttamista koskevat menettelyt, ja ii) päättävät, että yksi niistä hallinnoi näitä menettelyjä myös toisen tai toisten jäsenvaltioiden puolesta. Tällöin kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle ja toimitettava tarvittavat tiedot.

(17)Jotkin jäsenvaltiot voivat tietyissä tässä asetuksessa täsmennetyissä olosuhteissa saada poikkeuksen jäsenvaltioiden velvoitteesta nimetä kansallinen viranomainen, joka vastaa käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä, kansallisia vastaväitteitä, tuote-eritelmän muutoksia ja rekisteröinnin peruuttamista koskevista menettelyistä. Poikkeuksessa, joka myönnetään komission päätöksellä, otetaan huomioon se, että joillakin jäsenvaltioilla ei ole erityistä kansallista järjestelmää käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen hallinnoimiseksi ja että kyseisissä maissa paikallinen intressi suojata maantieteelliset merkinnät on hyvin vähäinen. Tällaisissa olosuhteissa ei olisi perusteltua velvoittaa kyseisiä jäsenvaltioita perustamaan infrastruktuuri, palkkaamaan tarvittava henkilöstö ja hankkimaan tilat maantieteellisten merkintöjen hallinnointia varten. On tehokkaampaa ja taloudellisempaa tarjota näiden jäsenvaltioiden valmistajaryhmille vaihtoehtoinen menettely, jolla ne voivat suojata tuotteensa maantieteellisellä merkinnällä. Jäsenvaltiot voivat saada kustannushyötyjä ”suorasta rekisteröintimenettelystä”. Poikkeuksen mukaisissa tapauksissa teollisoikeuksien virasto hallinnoisi suoraan rekisteröintiä, tuote-eritelmän muutoksia ja peruuttamista koskevia menettelyjä. Teollisoikeuksien viraston olisi tarvittaessa saatava tehokasta apua asianomaisen jäsenvaltion hallintoviranomaisilta, joiden olisi nimettävä yhteyspiste, etenkin tahakemusten rkastamiseen liittyvissä kysymyksissä. Teollisoikeuksien virastolla olisi oltava oikeus periä rekisteröintimaksu tässä menettelyssä, koska se aiheuttaa sille enemmän työtä kuin unionin hakemusten hallinnointi. Suoran rekisteröintimenettelyn käyttö ei kuitenkin saisi vapauttaa jäsenvaltioita velvoitteesta nimetä toimivaltainen viranomainen valvontaa ja täytäntöönpanoa varten ja toteuttaa tarvittavat toimet tässä asetuksessa säädettyjen oikeuksien täytäntöönpanemiseksi. Maantieteellisten merkintöjen hallinnoinnista vastaavana toimivaltaisena viranomaisena jatkava tai sellaiseksi nimettävä toimivaltainen viranomainen ja valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaava toimivaltainen viranomainen voivat olla eri viranomainen, jos jäsenvaltio niin päättää.

(18)Jäsenvaltion toimittamia tietoja tarkasteltuaan komissio antaa päätöksen jäsenvaltion oikeudesta valita poikkeuksellinen suora rekisteröintimenettely. Komissio pidättää itsellään oikeuden muuttaa päätöstä tai peruuttaa päätös, jolla jäsenvaltion sallitaan valita suora rekisteröintimenettely, jos asianomainen jäsenvaltio ei täytä edellytyksiä. Näin on esimerkiksi silloin, kun kyseisestä jäsenvaltiosta tulevien hakijoiden toimittamien suorien hakemusten määrä ylittää kyseisen jäsenvaltion alun perin arvioiman määrän ajan mittaan toistuvasti.

(19)Jotta voidaan varmistaa johdonmukainen päätöksenteko kansallisessa menettelyssä jätettyjen suojaa koskevien hakemusten ja niihin kohdistuvien oikeudellisten valitusten osalta, teollisoikeuksien virastolle olisi ilmoitettava hyvissä ajoin ja säännöllisesti kansallisissa tuomioistuimissa tai muissa elimissä aloitetuista menettelyistä, jotka koskevat jäsenvaltion teollisoikeuksien virastolle toimittamaa rekisteröintihakemusta, ja niiden lopullisista tuloksista. Samasta syystä, jos jäsenvaltio katsoo, että suojahakemuksen perustana oleva kansallinen päätös todennäköisesti mitätöidään kansallisen tuomioistuinmenettelyn seurauksena, sen olisi ilmoitettava tästä arviosta teollisoikeuksien virastolle. Jos jäsenvaltio pyytää hakemuksen tarkastamisen keskeyttämistä unionin tasolla, teollisoikeuksien virasto olisi vapautettava velvoitteesta noudattaa käsittelylle vahvistettua määräaikaa. Jotta hakijaa voitaisiin suojella haitantekotarkoituksessa nostetuilta kanteilta ja jotta hakija säilyttäisi oikeutensa saada nimi suojattua kohtuuajassa, poikkeus olisi rajoitettava tapauksiin, joissa rekisteröintihakemus on mitätöity kansallisella tasolla välittömästi sovellettavalla mutta ei lainvoimaisella tuomioistuimen päätöksellä tai joissa jäsenvaltio katsoo, että hakemuksen pätevyyden riitauttavalla kanteella on pätevät perusteet.

(20)Jotta toimijat, joiden etuihin nimen rekisteröinti vaikuttaa, voivat jatkaa asianomaisen nimen käyttöä rajoitetun ajan suojajärjestelmän vastaisesti, nimien käytölle olisi myönnettävä erityisiä poikkeuksia siirtymäkausien muodossa. Tällaiset siirtymäkaudet voidaan sallia myös tilapäisten vaikeuksien voittamiseksi ja pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi eli sen varmistamiseksi, että kaikki valmistajat noudattavat tuote-eritelmää. Rajoittamatta maantieteellisten merkintöjen ja tavaramerkkien välisiä ristiriitoja koskevien sääntöjen soveltamista nimien, jotka muutoin olisivat ristiriidassa maantieteellisten merkintöjen suojan kanssa, käyttämistä voidaan jatkaa tietyin edellytyksin ja siirtymäkauden ajan.

(21)Komissiolla olisi oltava oikeus ottaa teollisoikeuksien virastolta itselleen valta päättää rekisteröintiä, tuote-eritelmän muutoksia tai peruuttamista koskevista yksittäisistä hakemuksista. Teollisoikeuksien viraston olisi edelleen oltava vastuussa asiakirja-aineiston tarkastamisesta ja vastaväitemenettelystä sekä tarvittaessa teknisten näkökohtien pohjalta toimitettava komissiolle ehdotus täytäntöönpanosäädökseksi. Mikä tahansa jäsenvaltio tai teollisoikeuksien virasto voi pyytää komissiota käyttämään tätä oikeutta. Komissio voi toimia myös omasta aloitteestaan.

(22)Kaikissa jäsenvaltioissa on avoimuuden ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi tarpeen ottaa käyttöön käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen sähköinen unionin rekisteri ja ylläpitää sitä. Rekisterin olisi oltava tietojärjestelmään sisältyvä sähköinen tietokanta, ja sen olisi oltava julkinen. Teollisoikeuksien viraston olisi kehitettävä ja otettava käyttöön käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteri ja ylläpidettävä sitä sekä annettava käyttöön sen toiminnasta vastaava henkilöstö.

(23)Unioni neuvottelee kauppakumppaniensa kanssa kansainvälisistä sopimuksista, joihin sisältyy maantieteellisten merkintöjen suoja. Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suoja koko unionissa voi perustua myös näihin sopimuksiin riippumatta alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaisista kansainvälisistä rekisteröinneistä tai tässä asetuksessa säädetystä hakemus- ja rekisteröintijärjestelmästä. Maantieteelliset merkinnät olisi kirjattava käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin, jotta yleisölle voidaan antaa helpommin tietoa unionissa joko Geneven asiakirjan mukaisten kansainvälisten rekisteröintien nojalla suojatuista tai unionin kauppakumppaneidensa kanssa tekemien kansainvälisten sopimusten nojalla suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ja etenkin varmistaa tällaisten maantieteellisten merkintöjen käytön suoja ja valvonta.

(24)Sisämarkkinoiden optimaalisen toiminnan kannalta on tärkeää, että valmistajat ja muut asianomaiset toimijat, viranomaiset ja kuluttajat saavat nopeasti ja helposti käyttöönsä rekisteröityä suojattua maantieteellistä merkintää koskevat tiedot.

(25)On tarpeen turvata oikeudellinen suoja osapuolille, joihin teollisoikeuksien viraston antamat päätökset vaikuttavat. Sitä varten olisi säädettävä mahdollisuudesta hakea muutosta teollisoikeuksien viraston tämän asetuksen mukaisissa menettelyissä tekemiin päätöksiin teollisoikeuksien viraston muutoksenhakuelimeltä. Teollisoikeuksien viraston valituslautakuntien olisi tehtävä päätös muutoksenhausta. Valituslautakuntien päätöksistä olisi voitava valittaa unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka voi kumota riidanalaisen päätöksen tai muuttaa sitä.

(26)Teollisoikeuksien viraston olisi perustettava tieto- ja hälytysjärjestelmä käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen väärinkäytön estämiseksi verkkotunnusjärjestelmässä. Tällä järjestelmällä olisi ilmoitettava hakijoille yhtäältä maantieteellisen merkinnän saatavuudesta verkkotunnuksena ja toisaalta sellaisen verkkotunnuksen rekisteröinnistä, joka on ristiriidassa niiden maantieteellisen merkinnän kanssa. Tällaisten hälytysten avulla valmistajat voisivat toteuttaa tarvittavat toimet nopeammin ja tehokkaammin. Unioniin sijoittautuneiden maakoodien ylätason verkkotunnusrekistereiden olisi toimitettava teollisoikeuksien virastolle kaikki hallussaan olevat tiedot ja data, jotka ovat tarpeen järjestelmän hoitamiseksi yleisen edun mukaisena tehtävänä, eli tiedot maantieteellisen merkinnän saatavuudesta verkkotunnuksena ja hälytysten osalta tiedot ristiriitaisista verkkotunnuksista sekä verkkotunnuksen haku- ja rekisteröintipäivä. Tiedot ja data olisi annettava myös koneellisesti luettavassa muodossa. Tietojen ja datan asettaminen teollisoikeuksien viraston saataville on oikeasuhteista, koska sillä pyritään oikeutetusti varmistamaan maantieteellisten merkintöjen suoja ja täytäntöönpano teollis- ja tekijänoikeuksina verkkoympäristössä. Näin on etenkin siksi, että hälytysten osalta verkkotunnusten rekisteröintitietojen siirtämistä koskevat tiedot rajoittuvat selkeästi sellaisiin verkkotunnuksiin, jotka ovat samanlaisia tai samankaltaisia ja sen vuoksi asianomaista maantieteellistä merkintää mahdollisesti loukkaavia.

(27)On tarpeen perustaa asiantuntijoista koostuva neuvoa-antava lautakunta, johon kuuluvat asiantuntijat ovat jäsenvaltioiden ja komission edustajia. Neuvoa-antavan lautakunnan tarkoituksena on tarjota tuotteita koskevaa paikallista tietämystä ja asiantuntemusta sekä tietämystä paikallisista olosuhteista, jotka voivat vaikuttaa tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen tuloksiin. Voidakseen tukea teollisoikeuksien virastoa yksittäisten hakemusten arvioinnissa kaikissa tarkastus-, vastaväite-, muutoksenhaku- tai muiden menettelyjen vaiheissa maantieteellisten merkintöjen jaostolla tai valituslautakunnilla olisi omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä oltava mahdollisuus kuulla neuvoa-antavaa lautakuntaa. Kuulemiseen olisi tarvittaessa sisällyttävä myös yleinen lausunto laatukriteerien arvioinnista, maineen ja tunnettuuden toteamisesta, nimen yleisluonteen määrittämisestä, kaupankäynnin tasapuolisen kilpailun arvioinnista ja kuluttajille aiheutuvan sekaannuksen vaarasta. Neuvoa-antavan lautakunnan lausunnon ei tulisi olla sitova. Asiantuntijoiden nimeämismenettely ja neuvoa-antavan lautakunnan toiminta olisi täsmennettävä neuvoa-antavan lautakunnan työjärjestyksessä, jonka hallintoneuvosto hyväksyy. 

(28)Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin sisällytetyille nimille olisi annettava suoja, jotta voidaan varmistaa käytön reiluus ja estää käytänteet, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajia harhaan. Jotta voidaan vahvistaa maantieteellisten merkintöjen suojaa ja tehostaa väärennösten torjuntaa, maantieteellisten merkintöjen suojaa olisi sovellettava myös internetin verkkotunnuksiin. On tärkeää ottaa asianmukaisesti huomioon myös teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus ja erityisesti sen 22 ja 23 artikla, sekä tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus ja erityisesti sen kauttakulkuvapautta koskeva V artikla, jotka on hyväksytty neuvoston päätöksellä 94/800/EY 15 . Jotta voidaan vahvistaa maantieteellisten merkintöjen suojaa ja tehostaa väärennösten torjuntaa, kyseistä suojaa olisi sovellettava näissä oikeudellisissa puitteissa myös unionin tullialueelle saapuviin tavaroihin, joita ei luovuteta vapaaseen liikkeeseen ja jotka asetetaan erityiseen tullimenettelyyn, kuten kauttakulkuun, varastointiin, erityiskäyttöön tai jalostukseen liittyvään menettelyyn.

(29)Olisi selvennettävä maantieteellisen merkinnän käyttöä sellaisen tuotteen myyntinimessä, jonka osa tai komponentti maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on. Olisi varmistettava, että käyttö tapahtuu hyvän kauppatavan mukaisesti eikä heikennä, vähennä tai haittaa maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen mainetta. Tällaisen käytön sallimiseksi olisi edellytettävä asianomaisen maantieteellisen merkinnän valmistajaryhmän tai yksittäisen valmistajan suostumusta. 

(30)Yleisnimiä, jotka ovat samankaltaisia kuin maantieteellisellä merkinnällä suojattu nimi tai ilmaisu tai osa sitä, olisi pidettävä edelleen yleisinä niminä.

(31)Maantieteellisten merkintöjen suojan on oltava tasapainossa maantieteellisinä merkintöinä rekisteröityjen homonyymisten nimien ja tunnettujen tavaramerkkien suojan kanssa, etenkin kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan mukainen omistusoikeus ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvat velvoitteet.

(32)Valmistajaryhmillä on keskeinen osa, kun maantieteellisille merkinnöille haetaan rekisteröintiä ja myös kun eritelmiä muutetaan ja peruutusta haetaan. Niillä olisi oltava tarvittavat keinot tuoda paremmin esille tuotteidensa erityispiirteet ja mainostaa niitä. Valmistajaryhmän roolia olisi sen vuoksi selkiytettävä.

(33)Internetin verkkotunnusten ja maantieteellisten merkintöjen välistä suhdetta olisi selkiytettävä sikäli kuin kyseessä on korjaustoimenpiteiden soveltamisala, maantieteellisten merkintöjen tunnustaminen riitojenratkaisussa ja verkkotunnusten oikeudenmukainen käyttö. Henkilöille, joiden oikeutettua etua rekisteröity maantieteellinen merkintä koskee, olisi annettava valta pyytää verkkotunnuksen peruuttamista tai siirtämistä siinä tapauksessa, että ristiriidassa olevan verkkotunnuksen haltija on rekisteröinyt verkkotunnuksen ilman oikeuksia tai oikeutettua intressiä asianomaiseen maantieteelliseen merkintään tai se on rekisteröity tai sitä käytetään vilpillisessä mielessä ja sen käyttö on maantieteellisen merkinnän suojan vastaista. Vaihtoehtoisisten riitojenratkaisumenettelyjen ei tulisi vaikuttaa mahdollisuuteen saattaa verkkotunnusta koskevat riidat kansallisen tuomioistuimen käsiteltäviksi.

(34)Tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen välistä suhdetta olisi selkiytettävä myös tavaramerkkihakemusten hylkäämisperusteiden, tavaramerkkien mitätöinnin sekä tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen rinnakkaiselon osalta.

(35)Jotta voitaisiin välttää epäreilujen kilpailuedellytysten syntyminen, kaikille valmistajille, myös kolmansien maiden valmistajille, olisi annettava mahdollisuus käyttää rekisteröityä maantieteellistä merkintää edellyttäen, että kyseinen tuote täyttää asianomaisen tuote-eritelmän tai yhtenäisen asiakirjan tai yhtenäistä asiakirjaa vastaavan asiakirjan eli tuote-eritelmästä esitetyn täydellisen tiivistelmän vaatimukset. Jäsenvaltioiden perustamalla järjestelmällä olisi myös varmistettava, että sääntöjä noudattavat valmistajat kuuluvat tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisen piiriin.

(36)Koska kyseessä on ensimmäinen unionin laajuinen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmä, on tärkeää lisätä kuluttajien ja valmistajien (etenkin mikro- ja pk-yritysten) sekä kansallisten ja alue- ja paikallisviranomaisten tietoisuutta aloitteesta.

(37)Rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän yksilöivät tunnukset, maininnat ja lyhenteet sekä niistä unionissa johtuvat oikeudet olisi suojattava niin unionissa kuin kolmansissa maissa sen varmistamiseksi, että niitä käytetään aidoissa tuotteissa eikä kuluttajia johdeta harhaan tuotteiden laadun suhteen.

(38)Unionin tunnusten ja mainintojen käyttöä maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden pakkauksissa olisi suositeltava, jotta kuluttajat oppisivat tuntemaan tämän tuoteluokan ja siihen liittyvät takeet paremmin ja jotta tuotteet voitaisiin tunnistaa helpommin markkinoilla ja siten helpottaa tarkastuksia. Tällaisten tunnusten tai mainintojen käytön olisi edelleen oltava vapaaehtoista kolmansista maista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen osalta.

(39)Jotta asia olisi selkeä kuluttajille ja jotta voidaan maksimoida yhdenmukaisuus maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan tarkistetun asetuksen kanssa, maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden pakkauksissa olisi käytettävä samaa, komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 664/2014 16 vahvistettua unionin tunnusta kuin maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien pakkauksissa.

(40)Maantieteellisten merkintöjen lisäarvo perustuu kuluttajien luottamukseen. Luottamukselle on hyvät perusteet ainoastaan, jos maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiin sisältyy tehokkaat todentamis- ja valvontatoimet, mukaan lukien valmistajan huolellisuusvelvoite.

(41)Jotta kuluttajille taataan maantieteellisellä merkinnällä suojattujen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden erityisominaisuudet, olisi oltava järjestelmä, jolla valvotaan ennen kuin tuote saatetaan markkinoille, että valmistajat noudattavat tuote-eritelmää. Jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa toimivaltaisten viranomaisten alaisia kolmannen osapuolen todentamisjärjestelmiä ja tuotteita sertifioivia elimiä, joille toimivaltaiset viranomaiset siirtävät tiettyjä virallisen valvonnan tehtäviä, sekä valmistajan omaan ilmoitukseen perustuvia todentamisjärjestelmiä. Oma ilmoitus tuote-eritelmän noudattamisesta olisi toimitettava toimivaltaisille viranomaisille.

(42)Jotta tuote-eritelmää varmasti noudatetaan sen jälkeen, kun tuote on saatettu markkinoille, toimivaltaisten viranomaisten olisi harjoitettava markkinoilla valvontaa riskianalyysin perusteella ja riittävän usein ottaen huomioon vaatimustenvastaisuuksien todennäköisyyden, mukaan lukien petolliset ja vilpilliset käytänteet.

(43)Maantieteellisten merkintöjen valvonta markkinoilla on tärkeää, jotta voidaan estää petolliset ja vilpilliset käytänteet ja varmistaa siten, että maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden valmistajat saavat asianmukaisen korvauksen maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteidensa lisäarvosta ja että kyseisten maantieteellisten merkintöjen laittomat käyttäjät estyvät myymästä tuotteitaan. Valmistajien valvomisen lisäksi jäsenvaltioiden olisi siksi toteutettava asianmukaisia hallinnollisia ja oikeudellisia toimia nimien käytön ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi sellaisissa tuotteissa tai palveluissa, jotka ovat suojattujen maantieteellisten merkintöjen vastaisia, jos tällaisia tuotteita valmistetaan ja pidetään kaupan tai jos tällaisia palveluja tarjotaan niiden alueella. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/48/EY 17 vahvistetut toimet, menettelyt ja oikeussuojakeinot ovat käytettävissä maantieteellisten merkintöjen valvomiseksi, sillä niitä sovelletaan kaikkiin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin.

(44)Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus antaa valmistajien täyttää huolellisuusvelvoitteensa niin, että valmistajat toimittavat toimivaltaisille viranomaisille joka kolmas vuosi oman ilmoituksen, jossa osoitetaan vaatimustenmukaisuuden jatkuminen. Valmistajia olisi vaadittava uudistamaan oma ilmoituksensa välittömästi sen jälkeen, kun tuote-eritelmää muutetaan tai jokin muutos vaikuttaa asianomaiseen tuotteeseen. Oman ilmoituksen käyttö ei saisi estää sitä, että vaatimukset täyttävä kolmas osapuoli antaa täyden tai osittaisen sertifioinnin siitä, että valmistaja täyttää vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset. Kolmannen osapuolen sertifioinnilla olisi voitava täydentää omaa ilmoitusta mutta ei korvata sitä.

(45)Omassa ilmoituksessa olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittavat tiedot tuotteesta ja siitä, että se on tuote-eritelmän mukainen. Sen varmistamiseksi, että oman ilmoituksen tiedot ovat kattavia, liitteessä olisi vahvistettava yhdenmukaistettu rakenne tällaisille ilmoituksille. On tärkeää varmistaa, että oma ilmoitus täytetään totuudenmukaisesti ja tarkasti. Sen vuoksi valmistajan olisi otettava täysi vastuu oman ilmoituksensa sisältämistä tiedoista, ja sen olisi voitava toimittaa tarvittava näyttö kyseisten tietojen todentamiseksi.

(46)Käytettäessä omaan ilmoitukseen perustuvaa sertifiointimenettelyä toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava satunnaistarkastuksia.

(47)Jos tuote-eritelmää ei ole noudatettu, toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomaiset valmistajat korjaavat tilanteen ja estävät vaatimustenvastaisuudet jatkossa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joilla pyritään estämään valmistajien mahdollinen petoksellinen toiminta.

(48)Valvonta- ja todentamismaksujen olisi katettava toimivaltaisten viranomaisten kustannukset, mukaan lukien yleiskustannukset, mutta ne eivät saisi olla niitä suurempia. Yleiskustannukset voivat sisältää virallisen valvonnan suunnittelua ja toteuttamista varten tarvittavan organisaation ja tuen kustannukset. Tällaiset kustannukset olisi laskettava kunkin yksittäisen virallisen valvontatoimen tai kaikkien tiettynä ajanjaksona suoritettujen virallisten valvontatoimien pohjalta. Kun maksut määritetään virallisten valvontatoimien tosiasiallisten kustannusten perusteella, valmistajilta, jotka ovat aiemmin noudattaneet sääntöjä hyvin, olisi kaiken kaikkiaan perittävä pienempiä maksuja kuin valmistajilta, jotka eivät ole noudattaneet sääntöjä, ja tarkastuksia olisi tehtävä harvemmin sellaisille valmistajille, jotka ovat aiemmin noudattaneet sääntöjä hyvin. Jotta kaikki valmistajat saataisiin noudattamaan unionin lainsäädäntöä riippumatta menetelmästä (todellisiin kustannuksiin perustuva vai kiinteämääräinen), jonka kukin jäsenvaltio on valinnut maksujen laskentaperusteeksi, maksut olisi tapauksissa, joissa ne lasketaan kaikkien toimivaltaisille viranomaisille tiettynä ajanjaksona aiheutuvien kustannusten pohjalta ja veloitetaan kaikilta valmistajilta riippumatta siitä, ovatko ne virallisen valvonnan kohteena viiteajanjaksolla, laskettava siten, että palkitaan sellaisia toimijoita, jotka ovat johdonmukaisesti noudattaneet vaatimuksia. Oman ilmoituksen toimittamisesta ja sen käsittelystä ei tulisi periä maksua.

(49)Tuote-eritelmän noudattamisen todentamiseen nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi objektiivisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi täytettävä tietyt toiminnalliset kriteerit. Valvontatehtävien helpottamiseksi ja järjestelmän tehostamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava siirtää tiettyjen valvontatehtävien suorittamiseen liittyvää toimivaltaa oikeushenkilölle, joka sertifioi maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden tuote-eritelmän kanssa, jäljempänä ’tuotteita sertifioiva elin’. Tällaisen toimivallan siirtämistä myös luonnollisille henkilöille olisi harkittava.

(50)Jäsenvaltioiden ja teollisoikeuksien viraston olisi julkistettava tiedot toimivaltaisista viranomaisista ja tuotteita sertifioivista elimistä avoimuuden varmistamiseksi ja asianomaisten osapuolten yhteydenottojen mahdollistamiseksi.

(51)Tuotteita sertifioivien elinten akkreditoinnissa ja niiden harjoittamassa toiminnassa olisi käytettävä Euroopan standardointikomitean (CEN) kehittämiä eurooppalaisia standardeja (EN-standardit) ja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) kansainvälisiä standardeja. Kyseisten elinten akkreditointi olisi tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 18 mukaisesti. Luonnollisilla henkilöillä olisi oltava asiantuntemus, laitteet ja infrastruktuuri, joita tarvitaan heille siirrettyjen virallisen valvonnan tehtävien suorittamiseen, heidän olisi oltava riittävän päteviä ja kokeneita ja heidän olisi toimittava puolueettomasti ja ilman eturistiriitoja heille annettujen virallisen valvonnan tehtävien hoitamisessa. Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tuotteita sertifioivien elinten olisi osoitettava noudattavansa unionin standardeja tai kansainvälisesti tunnustettuja standardeja sellaisen elimen antamalla todistuksella, joka on allekirjoittanut vastavuoroista tunnustamista koskevan monenvälisen sopimuksen International Accreditation Forum -järjestön puitteissa.

(52)Jotta voidaan vahvistaa maantieteellisten merkintöjen suojaa ja tehostaa väärennösten torjuntaa, maantieteellisten merkintöjen suojaa olisi sovellettava sekä verkko- että muuhun ympäristöön, myös internetin verkkotunnuksiin. Tuotteita, myös maantieteellisiksi merkinnöiksi nimettyjä tuotteita, myydään yhä useammin välityspalveluissa ja etenkin verkkoalustoilla, ja verkkoalustat voivat joskus olla tärkeässä asemassa petosten ehkäisemistä ajatellen. Näin ollen sellaisten tuotteiden mainontaan, markkinointiin ja myyntiin liittyviä tietoja, jotka ovat ristiriidassa 35 artiklassa tarkoitetun maantieteellisten merkintöjen suojan kanssa, olisi pidettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) xxxx/2022 19 2 artiklan g alakohdan mukaisena laittomana sisältönä, ja niihin olisi sovellettava kyseisen asetuksen velvoitteita ja toimenpiteitä.

(53)Ottaen huomioon, että yhdessä jäsenvaltiossa tuotettu maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote saatetaan myydä toisessa jäsenvaltiossa, olisi varmistettava jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen apu tehokkaan valvonnan mahdollistamiseksi ja vahvistettava kyseisen avun käytännön yksityiskohdat.

(54)Sisämarkkinoiden optimaalisen toiminnan kannalta on tärkeää, että valmistajat osoittavat nopeasti ja helposti eri yhteyksissä, että heillä on lupa käyttää suojattua nimeä, kuten tullitarkastuksissa, markkinatarkastuksissa tai kaupan alan toimijoiden pyynnöstä. Tätä varten valmistajan käyttöön olisi annettava virallinen todistus tai muu sertifiointitodiste, joka osoittaa oikeuden valmistaa maantieteellisellä merkinnällä nimettyä tuotetta.

(55)Unionin toimesta sen liityttyä Geneven asiakirjaan säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1753 20 . Joitakin kyseisen asetuksen säännöksiä olisi muutettava, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus otettaessa käyttöön käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät unionin tasolla tämän asetuksen mukaisesti. Tässä yhteydessä teollisoikeuksien viraston olisi toimittava Geneven asiakirjan mukaisena unionin toimivaltaisena viranomaisena käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen osalta. Asetuksen (EU) 2019/1753 säännökset, joita sovelletaan maatalouden maantieteellisten merkintöjen EU:n suojajärjestelmiä koskevien asetusten soveltamisalan ulkopuolelle jääviin maantieteellisiin merkintöihin, olisi yhdenmukaistettava tämän asetuksen kanssa.

(56)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/1001 21 olisi muutettava. Mainitun asetuksen 151 artiklassa säädetään teollisoikeuksien viraston tehtävistä. Mainitun asetuksen 151 artiklaan olisi lisättävä maantieteellisten merkintöjen hallinnointi ja edistäminen ja etenkin teollisoikeuksien virastolle tällä asetuksella siirretyt tehtävät. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus tämän asetuksen kanssa, kyseiseen asetukseen olisi lisättävä myös säännös verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmän perustamisesta EU-tavaramerkkejä varten.

(57)Tämän asetuksen nojalla teollisoikeuksien virastolle siirrettyjen tehtävien osalta teollisoikeuksien viraston kielinä olisi oltava kaikki unionin viralliset kielet. Teollisoikeuksien virasto voi hyväksyä kolmansien maiden toimittamat, jollekin unionin virallisista kielistä tehdyt tarkistetut käännökset asiakirjoista tai tiedoista, jotka liittyvät rekisteröintihakemuksiin, tuote-eritelmän muutoksiin ja peruuttamismenettelyihin. Teollisoikeuksien virasto voi tarvittaessa käyttää tarkistettuja konekäännöksiä.

(58)Digitaaliseen järjestelmään olisi sisällyttävä front office- ja back office ‑toiminnot, ja yhteyden, rajapintojen ja integroinnin kansallisten viranomaisten tietoteknisiin järjestelmiin, käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin sekä Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaiseen suojaan liittyviin Maailman henkisen omaisuuden järjestön tietoteknisiin järjestelmiin olisi oltava moitteeton. Teollisoikeuksien viraston käsiteollisuus- ja teollisuustuotteille suunnitteleman maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin olisi oltava ulkoasultaan samanlainen kuin viinien, elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteri, ja siinä olisi oltava vähintään samat toiminnot.

(59)Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta se voi i) vahvistaa säännöt, joilla rajoitetaan tuote-eritelmän sisältämiä tietoja, kun rajoittaminen on tarpeen liian pitkien rekisteröintihakemusten välttämiseksi, ii) vahvistaa tuote-eritelmän mallia koskevat säännöt, iii) määritellä yhtenäisen asiakirjan mallin ja sähköisen esitystavan, iv) määritellä mukana seuraavan asiakirja-aineiston mallin ja sähköisen esitystavan, v) määritellä maksujen määrän ja maksutavan, vi) määritellä yksityiskohtaisemmin suorien hakemusten jättämistä koskevat kriteerit ja suorien hakemusten valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavat menettelyt, vii) määritellä hakemusten valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavat menettelyt ja kriteerit sekä hakemusten mallin ja esitystavan, jotta voidaan helpottaa hakumenettelyä, mukaan lukien hakemukset, jotka koskevat useampaa kuin yhtä kansallista aluetta, viii) vahvistaa säännöt, jotka koskevat kansallisten viranomaisten ja henkilöiden, joiden oikeutettua etua asia koskee, esittämiä virallisia huomautuksia, jotta helpotetaan virallisten huomautusten esittämistä ja parannetaan vastaväitemenettelyn hallinnointia, ix) määritellä vastaväitteiden ja mahdollisen huomautusmenettelyn mallin ja sähköisen esitystavan, x) vahvistaa maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevat säännöt, xi) tehdä päätöksiä sellaisten kolmansien maiden tuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta, jotka on suojattu unionissa sellaisen kansainvälisen sopimuksen nojalla, jonka osapuoli unioni on, xii) määritellä maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin sisällön ja esitystavan, xiii) määritellä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteristä otettujen otteiden mallin ja sähköisen esitystavan, xiv) vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat unionin muutosta koskevan hakemuksen menettelyjä, mallia ja esittämistä sekä vakiomuutosten menettelyjä, mallia ja antamista tiedoksi teollisoikeuksien virastolle, xv) vahvistaa peruuttamiseen liittyviä menettelyjä ja sen mallia sekä pyyntöjen esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, xvi) määrittää unionin tunnusten ja mainintojen tekniset ominaisuudet sekä niiden käyttöä koskevat säännöt tuotteille, joita pidetään kaupan rekisteröityinä maantieteellisinä merkintöinä, mukaan lukien säännöt käyttöön tulevia erikielisiä versioita varten, xvii) täsmentää vaihdettavien tietojen luonteen ja tyypin ja tietojenvaihtomenetelmät keskinäisessä avunannossa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 22 mukaisesti.

(60)Jotta voidaan muuttaa tai täydentää tämän asetuksen tiettyjä muita kuin keskeisiä osia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla selvennetään mukana seuraavaa asiakirja-aineistoa koskevia vaatimuksia tai lisätään uusia osia kyseiseen aineistoon, joissa määritellään rekisteröintiä koskevien unionin hakemusten valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavat menettelyt ja edellytykset, jotka koskevat sääntöjä teollisoikeuksien viraston valtuuttamiseksi hoitamaan unionin käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen rekisteriä, joissa määritetään valituksen muodollinen sisältö, valituksen tekemisessä ja käsittelyssä noudatettava menettely sekä valituslautakunnan päätösten muodollinen sisältö, jotka koskevat oman ilmoituksen sisältämiä tietoja ja vaatimuksia sekä teollisoikeuksien viraston teknistä apua. On erittäin tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 23 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(61)Maantieteellisten merkintöjen kansallinen suoja perustuu tällä hetkellä moniin erilaisiin sääntelytapoihin. Kahden järjestelmän käyttäminen unionin ja kansallisella tasolla rinnakkain saattaisi aiheuttaa sekaannusta kuluttajille ja valmistajille. Kansallisten maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmien korvaaminen unionin laajuisella sääntelykehyksellä luo oikeusvarmuutta, keventää kansallisten viranomaisten hallinnollista rasitetta, varmistaa reilun kilpailun tällaisilla merkinnöillä varustettujen tuotteiden valmistajien välillä sekä kustannusten ennakoitavuuden ja suhteellisen alhaisuuden ja parantaa tuotteiden uskottavuutta kuluttajien näkökulmasta katsottuna. Tämän vuoksi käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen kansallinen erityissuoja lakkaa olemasta voimassa yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Suojan voimassaoloaikaa voidaan pidentää siihen saakka, kun kyseisten asianomaisten jäsenvaltioiden yksilöimien kansallisten maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiprosessi on saatu päätökseen. Jotkin jäsenvaltiot, jotka ovat alkuperänimitysten suojasta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Lissabonin sopimuksen osapuolia, ovat rekisteröineet käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä sekä kolmansista maista peräisin olevien käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden suojattuja maantieteellisiä merkintöjä. Sen vuoksi asetusta (EU) 2019/1753 olisi muutettava, jotta kyseisten käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa voidaan jatkaa.

(62)Koska tarvitaan tietty aika sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen asianmukaisen toiminnan edellyttämät puitteet ovat käytössä unionin ja kansainvälisen rekisteröintijärjestelmän (mukaan lukien esimerkiksi tietotekninen järjestelmä, käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin perustaminen ja hallinnointi, EU:n hälytysjärjestelmä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen väärinkäytön estämiseksi internetissä) luomiseksi, tätä asetusta olisi alettava soveltaa [XX] kuukauden kuluttua sen voimaantulopäivästä.

(63)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon […],

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat seuraavia:

(a)tiettyjen sellaisten nimien rekisteröinti, suojaaminen, valvonta ja toimeenpano, joilla määritetään käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden tietty laatu, maine tai muut ominaisuudet, jotka liittyvät tuotteiden maantieteelliseen alkuperään, ja

(b)Maailman henkisen omaisuuden järjestön, jäljempänä ’WIPO’, hallinnoiman, alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaisen kansainvälisen rekisteröinti- ja suojajärjestelmän nojalla perustettuun kansainväliseen rekisteriin kirjatut maantieteelliset merkinnät.

2 artikla

Soveltamisala

1.Tätä asetusta sovelletaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 24 liitteessä I olevassa yhdistetyssä nimikkeistössä lueteltuihin käsiteollisuus- ja teollisuustuotteisiin.

2.Tätä asetusta ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/787 25 tarkoitettuihin tislattuihin alkoholijuomiin, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 26 tarkoitettuihin viineihin eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 27 tarkoitettuihin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin.

3.Maantieteellisten merkintöjen rekisteröinnit ja suojaaminen eivät vaikuta valmistajien velvoitteisiin noudattaa muita unionin sääntöjä, etenkään tuotteiden markkinoille saattamista, tuotteiden merkintävaatimuksia, tuoteturvallisuutta, kuluttajansuojaa ja markkinavalvontaa koskevia sääntöjä.

4.Tässä asetuksessa säädettyä maantieteellisten merkintöjen järjestelmää sovelletaan sen estämättä, mitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1535 28 säädetään.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

(a)’käsiteollisuustuotteilla’ tuotteita, jotka on joko valmistettu kokonaan käsin tai käsityökalujen avulla tai mekaanisin keinoin, kunhan käsin tehty osuus on edelleen lopputuotteen tärkein komponentti;

(b)’teollisuustuotteilla’ tuotteita, jotka valmistetaan standardoidulla tavalla, yleensä massamittakaavassa ja koneilla;

(c)’yhdistetyllä nimikkeistöllä’ asetuksen (ETY) N:o 2658/87 1 artiklassa vahvistettua yhdistettyä nimikkeistöä;

(d)’valmistajaryhmällä’ pääasiassa samaa tuotetta käsittelevistä valmistajista tai jalostajista koostuvaa järjestöä sen oikeudellisesta muodosta riippumatta;

(e)’valmistusvaiheella’ mitä tahansa valmistus-, jalostus- tai käsittelyvaihetta siihen saakka, kun tuote on siinä muodossa, jossa se saatetaan sisämarkkinoille;

(f)’perinteisellä’ tai ’perinteellä’ tietyltä maantieteelliseltä alueelta peräisin olevan tuotteen yhteydessä aiempaa todistettua käyttöä jonkin yhteisön valmistajien parissa ajanjaksolla, joka mahdollistaa siirtymisen sukupolvelta toiselle;

(g)’valmistajalla’ toimijaa, joka osallistuu mihin tahansa sellaisen tuotteen tuotantovaiheeseen, jonka nimi on suojattu maantieteellisenä merkintänä, mukaan lukien jalostustoiminta, joka kuuluu tuote-eritelmän piiriin;

(h)’yleisnimellä’

i) tuotenimiä, joista on unionissa tullut tuotteen yleinen nimi, vaikka ne viittaavatkin paikkaan, alueeseen tai maahan, josta tai jolta tuote on peräisin tai jossa tai jolla sitä pidetään kaupan; tai

ii) tavanomaista ilmaisua, joka kuvaa tuotelajia tai tuotteen ominaisuuksia, tai muita ilmaisuja, jotka eivät viittaa tiettyyn tuotteeseen;

(i)’tuotteita sertifioivalla elimellä’ oikeushenkilöä, joka todistaa, että maantieteellisillä merkinnöillä nimetyt tuotteet ovat tuote-eritelmän mukaisia, suorittaessaan joko sille annettua virallisen valvonnan tehtävää tai muuta toimeksiantoa;

(j)’omalla ilmoituksella’ asiakirjaa, jossa valmistaja tai sen valtuutettu edustaja vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, että tuote on sitä vastaavan tuote-eritelmän mukainen ja että kaikki tarvittavat valvontatoimet ja tarkastukset vaatimustenmukaisuuden määrittämiseksi on suoritettu, voidakseen osoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, että maantieteellisen merkinnän käyttö on laillista;

(k)’huomautusilmoituksella’ Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle, jäljempänä ’teollisoikeuksien virasto’, jätettyä kirjallista huomautusta, jossa ilmoitetaan hakemuksessa olevista epätarkkuuksista aloittamatta vastaväitemenettelyä.

4 artikla

Tietosuoja

1.Komissio ja teollisoikeuksien virasto ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 29 3 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuja rekisterinpitäjiä, kun on kyse henkilötietojen käsittelystä menettelyssä, jonka osalta ne ovat toimivaltaisia tämän asetuksen mukaisesti.

2.Jäsenvaltioiden viranomaiset ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 30 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja rekisterinpitäjiä, kun on kyse henkilötietojen käsittelystä menettelyssä, jonka osalta ne ovat toimivaltaisia tämän asetuksen mukaisesti.

5 artikla

Maantieteellisiä merkintöjä koskevat vaatimukset

Jotta käsiteollisuus- ja teollisuustuotteelle voidaan myöntää maantieteellisen merkinnän suoja, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a)tuote on peräisin tietystä paikasta, tietyltä alueelta tai tietystä maasta;

(b)sen tietty laatu, maine tai muu ominaispiirre juontuu pääosin sen maantieteellisestä alkuperästä; ja

(c)tuotantovaiheista ainakin yksi tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella.

II OSASTO

MAANTIETEELLISTEN MERKINTÖJEN REKISTERÖINTI

1 luku

Yleiset säännökset

6 artikla

Hakija

1.Maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen saa jättää ainoastaan sen tuotteen valmistajaryhmä, jäljempänä ’hakijana oleva valmistajaryhmä’, jonka nimeä ehdotetaan rekisteröitäväksi. Alueelliset tai paikalliset julkiset yksiköt voivat auttaa hakemuksen valmistelussa ja asiaan liittyvässä menettelyssä.

2.Jäsenvaltion nimeämä viranomainen voidaan katsoa hakijana olevaksi valmistajaryhmäksi tätä osastoa sovellettaessa, jos asianomaisten valmistajien ei ole mahdollista muodostaa ryhmää lukumääränsä, maantieteellisen sijaintinsa tai organisaationsa erityispiirteiden vuoksi. Tällaisen edustamisen tapauksessa 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa on esitettävä sen perustelut.

3.Tätä osastoa sovellettaessa yksittäistä valmistajaa voidaan pitää hakijana olevana valmistajaryhmänä, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

(a)asianomainen henkilö on ainoa valmistaja, joka haluaa jättää hakemuksen maantieteellisen merkinnän rekisteröimiseksi;

(b)kyseistä maantieteellistä aluetta määrittävät luonnolliset tekijät vailla viittauksia kiinteistöjen rajoihin ja alueella on ominaispiirteitä, jotka eroavat merkittävästi naapurialueiden ominaispiirteistä, taikka tuotteen ominaispiirteet ovat erilaiset kuin naapurialueilla valmistettujen tuotteiden ominaispiirteet.

4.Jos maantieteellinen merkintä viittaa valtioiden rajat ylittävään maantieteelliseen alueeseen, eri jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden valmistajaryhmät voivat jättää maantieteellisen merkinnän rekisteröimiseksi yhteisen hakemuksen kummasta tahansa jäsenvaltiosta. Jos valtioiden rajat ylittävä maantieteellinen alue koskee jäsenvaltiota ja kolmannen maan aluetta, nämä voivat jättää yhteisen rekisteröintihakemuksen asianomaisen jäsenvaltion kansalliselle viranomaiselle. Jos valtioiden rajat ylittävä maantieteellinen alue koskee useampaa kolmannen maan aluetta, useampi valmistajaryhmä voi jättää yhteisen hakemuksen teollisoikeuksien virastolle.

7 artikla

Tuote-eritelmä

1.Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden, joiden nimet on rekisteröity maantieteellisenä merkintänä, on noudatettava tuote-eritelmää, jonka on sisällettävä vähintään seuraavat:

(a)maantieteellisenä merkintänä suojattava nimi, joka voi olla joko tietyn tuotteen tuotantopaikan maantieteellinen nimi tai nimi, jota käytetään kaupankäynnissä tai yleiskielessä kuvaamaan tiettyä tuotetta rajatulla maantieteellisellä alueella;

(b)tuotteen kuvaus, mukaan lukien tarvittaessa raaka-aineet;

(c)täsmennys rajatusta maantieteellisestä alueesta, joka muodostaa g alakohdassa tarkoitetun yhteyden;

(d)näyttö siitä, että tuote on peräisin 5 artiklan c alakohdassa tarkoitetulta rajatulta maantieteelliseltä alueelta;

(e)kuvaus menetelmästä, jolla tuote valmistetaan tai saadaan aikaan, ja tarvittaessa perinteisistä menetelmistä ja käytetyistä erityisistä menetelmistä;

(f)pakkaamiseen liittyvät tiedot, jos hakijana oleva valmistajaryhmä katsoo sen tarpeelliseksi ja esittää nimenomaan kyseistä tuotetta koskevat riittävät perusteet sen osalta, miksi pakkaaminen on suoritettava rajatulla maantieteellisellä alueella laadun säilyttämiseksi, alkuperän varmistamiseksi tai valvonnan varmistamiseksi, ottaen huomioon unionin lainsäädännön, erityisesti tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta;

(g)tuotteen määrätyn laadun, maineen tai muun ominaispiirteen sekä 5 artiklan b alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välistä yhteyttä koskevat tiedot;

(h)kyseisen tuotteen merkintöjä koskevat mahdolliset erityissäännöt;

(i)muut sovellettavat vaatimukset, jos niistä on määrätty jäsenvaltiossa tai tapauksen mukaan valmistajaryhmässä, ottaen huomioon, että vaatimusten on oltava objektiivisia, syrjimättömiä ja unionin lainsäädännön mukaisia.

2.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt, joilla rajoitetaan 1 kohdassa tarkoitetun tuote-eritelmän sisältämiä tietoja, jos tietojen rajoittaminen on tarpeen liian pitkien rekisteröintihakemusten välttämiseksi, sekä tuote-eritelmän mallia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Yhtenäinen asiakirja

1.Yhtenäisessä asiakirjassa on oltava

(a)seuraavat tuote-eritelmän pääkohdat:

i)nimi;

ii)tuotekuvaus, mukaan lukien tarvittaessa pakkausta ja merkintöjä koskevat erityissäännöt;

iii)maantieteellisen alueen tarkka rajaus;

(b)kuvaus tuotteen ja 7 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välisestä yhteydestä, mukaan lukien tarvittaessa yhteyden perusteena olevat tuotekuvauksen tai tuotantomenetelmän erityispiirteet.

2.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan malli ja sähköinen esitystapa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9 artikla

Rekisteröintihakemuksen mukana seuraava asiakirja-aineisto

1.Rekisteröintihakemuksen mukana seuraavan asiakirja-aineiston, jäljempänä ’mukana seuraava asiakirja-aineisto’, on sisällettävä

(a)tiedot mahdollisista ehdotetuista rajoituksista, jotka koskevat maantieteellisen merkinnän käyttöä tai suojaamista, ja tiedot mahdollisista siirtymätoimenpiteistä, joita hakijana oleva valmistajaryhmä tai kansalliset viranomaiset ovat ehdottaneet erityisesti kansallisen tarkastus- ja vastaväitemenettelyn jälkeen;

(b)hakijana olevan valmistajaryhmän nimi ja yhteystiedot;

(c)sen toimivaltaisen viranomaisen ja/tai tuotteita sertifioivan elimen nimi ja yhteystiedot, joka tarkastaa tuote-eritelmän määräysten noudattamisen;

(d)ilmoitus siitä, haluaako hakija vastaanottaa 31 artiklassa tarkoitettuja verkkotunnushälytyksiä;

(e)muut tiedot, joita jäsenvaltio tai tapauksen mukaan hakija pitää tarpeellisina.

2.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säännöksillä, joilla selvennetään vaatimuksia tai joissa luetellaan uusia mukana seuraavan asiakirja-aineiston osia.

3.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään mukana seuraavan asiakirja-aineiston malli ja sähköinen esitystapa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10 artikla

Rekisteröintimaksut

1.Jäsenvaltiot voivat periä maksun kattaakseen tässä asetuksessa säädetyn käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän hallinnointikustannukset, mukaan lukien hakemusten, vastaväitteiden, muutoshakemusten ja peruutuspyyntöjen käsittelystä aiheutuvat kustannukset.

2.Jos jäsenvaltio perii maksun, sen tason on oltava kohtuullinen ja edistettävä maantieteellisten merkintöjen valmistajien kilpailukykyä, ja siinä on otettava huomioon mikro- ja pk-yritysten tilanne.

3.Teollisoikeuksien virasto ei saa periä maksua mistään tämän asetuksen mukaisesta menettelystä.

4.Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, teollisoikeuksien virasto perii maksun 15 artiklassa tarkoitetussa suorassa rekisteröintimenettelyssä, 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä ja 30 artiklassa tarkoitetuista valituslautakunnille jätetyistä valituksista. Maksuja voidaan periä myös tuote-eritelmän muuttamisesta ja peruutuksista, jos menettely koskee nimeä, joka on rekisteröity 15 artiklan tai 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

5.Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritetään teollisoikeuksien viraston perimien maksujen määrä ja maksutapa tai, valituslautakunnille jätettyjen valitusten osalta, hyvitystapa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 luku

Rekisteröinnin kansallinen vaihe

11 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen ja kansallisia hakemuksia koskeva menettely

1.Kunkin jäsenvaltion on säilytettävä ennallaan tai nimettävä toimivaltainen viranomainen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen rekisteröinti- ja muiden menettelyjen kansallisen vaiheen hallinnointia varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 4 kohdan ja 15 artiklan soveltamista.

2.Unionista peräisin olevaa maantieteellistä merkintää koskeva rekisteröintihakemus on osoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, josta kyseinen tuote on peräisin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 4 kohdan ja 15 artiklan soveltamista.

3.Hakemuksiin on sisällyttävä

(a)7 artiklassa tarkoitettu tuote-eritelmä;

(b)8 artiklassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja;

(c)9 artiklassa tarkoitettu mukana seuraava asiakirja-aineisto.

4.Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi sopia, että yhden jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vastaa rekisteröinti- ja muiden menettelyjen kansallisesta vaiheesta, mukaan lukien unionin hakemuksen toimittaminen teollisoikeuksien virastolle, myös toisen tai toisten jäsenvaltioiden puolesta.

12 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten suorittama tarkastaminen

Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava hakemus ja se, että tuote on 5 artiklassa tarkoitettujen maantieteellisiä merkintöjä koskevien vaatimusten mukainen ja että hakemuksessa toimitetaan 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut rekisteröintiä varten tarvittavat tiedot.

13 artikla

Kansallinen vastaväitemenettely

1.Saatuaan päätökseen 12 artiklassa tarkoitetun tarkastuksen toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava kansallinen vastaväitemenettely. Kyseisessä menettelyssä on varmistettava hakemuksen julkaiseminen ja säädettävä vähintään 60 päivän määräajasta, joka alkaa julkaisemispäivästä ja jonka aikana kuka tahansa henkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut rekisteröinnin kansallisesta vaiheesta vastaavan jäsenvaltion alueelle tai tuotteen alkuperäjäsenvaltion alueelle tai asuu tällaisella alueella, jäljempänä ’kansallinen vastaväitteen esittäjä’, voi esittää hakemusta koskevan vastaväitteen rekisteröinnin kansallisesta vaiheesta vastaavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava vastaväitemenettelyn yksityiskohtaiset järjestelyt. Näihin yksityiskohtaisiin järjestelyihin voi sisältyä perusteet vastaväitteen ottamiseksi tutkittavaksi, neuvottelujakso hakijan ja kunkin kansallisen vastaväitteen esittäjän välillä sekä se, että hakija toimittaa selvityksen neuvottelujen tuloksesta, mukaan lukien muutokset, joita hakija on tehnyt hakemukseen.

14 artikla

Kansallista hakemusta koskeva päätös

1.Jos toimivaltainen viranomainen hakemuksen tarkastettuaan ja mahdollisten vastaväitteiden tulosten arvioinnin ja hakijan kanssa mahdollisesti sovittujen hakemukseen tehtävien muutosten jälkeen katsoo, että tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät, sen on tehtävä myönteinen päätös ja jätettävä unionin rekisteröintihakemus 17 artiklan mukaisesti.

2.Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sen tekemä päätös julkistetaan ja että kaikilla henkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tuote-eritelmä, johon sen myönteinen päätös perustuu, julkaistaan, ja huolehdittava siitä, että tuote-eritelmä on sähköisesti saatavilla.

15 artikla

Suora rekisteröinti

1.Poiketen siitä, mitä 11 artiklassa säädetään, komissiolle siirretään valta vapauttaa jäsenvaltio velvoitteesta nimetä toimivaltainen viranomainen 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja hallinnoida käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä koskevia hakemuksia kansallisella tasolla, jos jäsenvaltio toimittaa komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä näytön seuraavien edellytysten täyttymisestä:

(a)asianomaisella jäsenvaltiolla ei ole kansallista sui generis -järjestelmää käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen hallinnointia varten; ja

(b)asianomainen jäsenvaltio esittää komissiolle poikkeusta koskevan pyynnön ja arvion, joista käy ilmi, että paikallinen intressi suojata käsiteollisuus- ja teollisuustuotteet maantieteellisellä merkinnällä on vähäinen.

2.Komissio voi pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja ennen 1 kohdassa tarkoitetun poikkeusta koskevan komission päätöksen antamista.

3.Jos jäsenvaltio soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, kyseisen jäsenvaltion valmistajaryhmän tekemä unionista peräisin olevan maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä, peruutusta tai tuote-eritelmän muuttamista koskeva hakemus on osoitettava suoraan teollisoikeuksien virastolle.

4.Jäsenvaltio, joka soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, voi päättää luopua poikkeuksen soveltamisesta ja nimetä toimivaltaisen viranomaisen hallinnoimaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä koskevia hakemuksia. Tällainen päätös ei vaikuta meneillään oleviin rekisteröintimenettelyihin. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kirjallisesti päätöksestään luopua poikkeuksen soveltamisesta.

5.Jos poikkeusta soveltavan jäsenvaltion hakijoiden toimittamien suorien hakemusten määrä ylittää huomattavasti kyseisen jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti toimittamassa arviossa esitetyn määrän, komissio voi peruuttaa 2 kohdassa tarkoitetun päätöksensä.

6.Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ja teollisoikeuksien virastolle hakijasta riippumattoman yhteyspisteen tiedot tuotteeseen ja hakemukseen liittyviä teknisiä kysymyksiä varten.

7.Teollisoikeuksien virasto on yhteydessä sekä hakijaan että 6 kohdassa tarkoitettuun yhteyspisteeseen kaikista hakemukseen liittyvistä teknisistä kysymyksistä.

8.Teollisoikeuksien viraston pyynnöstä jäsenvaltion on 60 päivän kuluessa tällaisesta pyynnöstä annettava yhteyspisteen kautta apua etenkin tarkastusmenettelyssä. Jäsenvaltion pyynnöstä määräaikaa voidaan pidentää 60 päivää. Tällaiseen apuun kuuluvat hakijan teollisoikeuksien virastolle jättämien hakemusten tiettyjen erityisnäkökohtien tarkastaminen, hakemuksessa annettujen tiettyjen tietojen tarkistaminen, tällaisia tietoja koskevien lausuntojen antaminen ja hakemuksiin liittyviin teollisoikeuksien viraston muihin selvennyspyyntöihin vastaaminen.

9.Jos jäsenvaltio ei anna yhteyspisteen välityksellä apua 8 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, hakemusta ei katsota jätetyksi.

10.Voidaan periä rekisteröintimaksuja, jotka maksetaan teollisoikeuksien virastolle. Maksut vahvistetaan 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun menettelyä noudattaen.

11.Tässä artiklassa tarkoitettuun suoraan rekisteröintimenettelyyn sovelletaan soveltuvin osin 6–9, 11–14 ja 16–30 artiklaa, paitsi ei sovelleta 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tarkastamisen määräaikoja ja velvoitetta järjestää 13 artiklassa tarkoitettu kansallinen vastaväitemenettely.

12.Suoraa rekisteröintiä koskevissa hakemuksissa on kuultava 33 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa.

13.Suorassa rekisteröintimenettelyssä kuka tahansa henkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee, voi esittää vastaväitteen teollisoikeuksien virastolle 21 artiklan mukaisesti.

14.Tätä artiklaa ei sovelleta kolmansien maiden rekisteröintihakemuksiin.

15.Tässä artiklassa säädettyä menettelyä soveltavia jäsenvaltioita ei vapauteta 45–58 artiklassa vahvistetuista velvoitteista, jotka koskevat valvontaa ja täytäntöönpanoa.

16.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan suoraa rekisteröintimenettelyä ja suorien hakemusten valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavia menettelyjä koskevia vaatimuksia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

16 artikla

Väliaikainen kansallinen suoja

1.Jäsenvaltio voi väliaikaisesti myöntää maantieteelliselle merkinnälle kansallisen siirtymäkauden suojan, joka alkaa siitä päivästä, jona rekisteröintihakemus on jätetty teollisoikeuksien virastolle.

2.Väliaikainen kansallinen suoja lakkaa päivänä, jona rekisteröintihakemusta koskeva päätös tehdään tai hakemus peruutetaan.

3.Jos maantieteellistä merkintää ei rekisteröidä tämän asetuksen mukaisesti, väliaikaisen kansallisen suojan vaikutuksista vastaa yksinomaan asianomainen jäsenvaltio.

4.Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä saa olla vaikutusta ainoastaan kansallisella tasolla, eikä niillä saa olla vaikutusta unionin sisämarkkinoihin eikä kansainväliseen kauppaan.

3 luku

Rekisteröinnin unionin vaihe

1 jakso

Unionin vaiheen menettely

17 artikla

Unionin hakemus

1.Kun kyseessä ovat unionista peräisin olevia tuotteita koskevat maantieteelliset merkinnät, jäsenvaltion teollisoikeuksien virastolle jättämän unionin rekisteröintihakemuksen on sisällettävä

(a)8 artiklassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja;

(b)9 artiklassa tarkoitettu mukana seuraava asiakirja-aineisto;

(c)sen jäsenvaltion vakuutus, jolle hakemus alun perin osoitettiin, siitä, että hakemus täyttää tämän asetuksen mukaiset rekisteröinnin edellytykset;

(d)7 artiklassa tarkoitetun tuote-eritelmän sähköinen julkaisuviite.

2.Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu sähköinen julkaisuviite on pidettävä ajan tasalla.

3.Kun kyseessä ovat kolmannesta maasta tai kolmansista maista peräisin olevia tuotteita koskevat maantieteelliset merkinnät, tällaisen rekisteröintihakemuksen on sisällettävä

(a)7 artiklassa tarkoitettu tuote-eritelmä ja sen julkaisuviite;

(b)8 artiklassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja;

(c)9 artiklassa tarkoitettu mukana seuraava asiakirja-aineisto;

(d)oikeudellinen todiste maantieteellisen merkinnän suojasta sen alkuperämaassa;

(e)valtakirja, jos hakijaa edustaa asiamies.

4.Edellä 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisen rekisteröintihakemuksen jättää teollisoikeuksien virastolle jokin asianomaisista jäsenvaltioista tai kolmanteen maahan sijoittautunut hakijana oleva valmistajaryhmä joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen välityksellä. Jos valtioiden rajat ylittävä alue koskee jäsenvaltiota ja kolmannen maan aluetta, yhteisen hakemuksen jättää asianomainen jäsenvaltio.

5.Edellä 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun yhteiseen hakemukseen on tarvittaessa sisällyttävä tämän artiklan 1 tai 2 kohdassa luetellut asiakirjat kaikista asianomaisista jäsenvaltioista tai kolmansista maista. Edellä 11 artiklassa tarkoitettuun hakemukseen, 12 artiklassa tarkoitettuun tarkastamiseen ja 13 artiklassa tarkoitettuun vastaväitemenettelyyn liittyvä kansallinen menettely on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa.

6.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa määritellään rekisteröintiä koskevan unionin hakemuksen valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavat menettelyt ja edellytykset.

7.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat rekisteröintimenettelyjä ja rekisteröintiä koskevien unionin hakemusten mallia ja esittämistä, myös useampaa kuin yhtä kansallista aluetta koskevien hakemusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

18 artikla

Unionin hakemuksen toimittaminen

1.Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai sovellettaessa 15 artiklaa asianomaisen valmistajaryhmän on toimitettava maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskeva unionin hakemus, myös 15 artiklassa tarkoitettu suora rekisteröintihakemus, teollisoikeuksien virastolle sähköisesti digitaalisen järjestelmän kautta. Digitaalisen järjestelmän on mahdollistettava hakemusten toimittaminen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja jäsenvaltion on voitava käyttää sitä kansallisessa menettelyssään.

2.Jos rekisteröintihakemus liittyy kolmannen maan maantieteelliseen alueeseen, hakemus on jätettävä teollisoikeuksien virastolle joko suoraan hakijana olevan valmistajaryhmän tai asianomaisen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen välityksellä. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun digitaalisen järjestelmän on mahdollistettava se, että hakemuksia voivat jättää kolmanteen maahan sijoittautunut hakijana oleva valmistajaryhmä ja asianomaisen kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset. Hakijana olevaa valmistajaryhmää ja asianomaisen kolmannen maan toimivaltaisia viranomaisia on pidettävä menettelyn osapuolena.

3.Kun hakemus on jätetty, teollisoikeuksien virasto julkaisee unionin hakemuksen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä.

19 artikla

Tarkastaminen ja vastaväitteen julkaiseminen

1.Teollisoikeuksien virasto tarkastaa 17 artiklan 1 kohdan nojalla vastaanottamansa rekisteröintihakemukset. Teollisoikeuksien virasto tarkastaa, että

(a)ilmeisiä virheitä ei ole;

(b)17 artiklan mukaisesti annetut tiedot ovat täydelliset, ja

(c)yhtenäinen asiakirja on täsmällinen ja luonteeltaan tekninen ja 8 artiklan mukainen.

2.Tarkastuksessa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion toteuttaman alustavan kansallisen menettelyn tulos, ellei sovelleta 15 artiklaa.

3.Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti suoritettava tarkastus saa kestää enintään kuusi kuukautta. Jos tarkastus kestää tai todennäköisesti kestää yli kuusi kuukautta, teollisoikeuksien virasto ilmoittaa viivästyksen syyt hakijalle kirjallisesti.

4.Teollisoikeuksien virasto voi pyytää asianomaiselta jäsenvaltiolta lisätietoja. Jos hakemuksen jättää kolmannen maan valmistajaryhmä tai kolmannen maan toimivaltainen viranomainen, kyseisen valmistajaryhmän tai toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava lisätietoja teollisoikeuksien viraston pyynnöstä.

5.Jos teollisoikeuksien virasto kuulee 33 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa, asiasta ilmoitetaan hakijalle ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määräaika keskeytetään.

6.Jos teollisoikeuksien virasto katsoo 1 kohdan mukaisen tarkastuksen perusteella, että hakemus on puutteellinen tai virheellinen, se lähettää huomautuksensa sille jäsenvaltiolle tai kolmannen maan hakemuksen tapauksessa unionin hakemuksen jättäneelle valmistajaryhmälle tai toimivaltaiselle viranomaiselle, josta hakemus on peräisin, ja pyytää, että hakemusta täydennetään tai oikaistaan 60 päivän kuluessa. Jos jäsenvaltio tai kolmannen maan hakemuksen tapauksessa asianomainen valmistajaryhmä tai toimivaltainen viranomainen ei täydennä hakemusta määräajassa, hakemus katsotaan peruutetuksi, taikka jos se ei oikaise hakemusta, hakemus katsotaan hylätyksi 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7.Jos teollisoikeuksien virasto katsoo 1 kohdan mukaisen tarkastuksen perusteella, että tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät, se julkaisee yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän viitetiedot vastaväitteiden esittämistä varten käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä asianomaisen jäsenvaltion verkkosivustolla. Yhtenäinen asiakirja julkaistaan unionin virallisilla kielillä.

20 artikla

Hakemuksen kansallinen riitauttaminen

1.Jäsenvaltioiden on tiedotettava teollisoikeuksien virastolle kansallisista hallinnollista tai oikeudellisista menettelyistä, jotka voivat vaikuttaa maantieteellisen merkinnän rekisteröintiin.

2.Teollisoikeuksien virasto vapautetaan velvoitteesta noudattaa 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastuksen suorittamisen määräaikaa ja velvoitteesta ilmoittaa hakijalle viivästyksen syistä, jos se saa jäsenvaltiolta ilmoituksen, joka koskee 14 artiklan 1 kohdan mukaista rekisteröintihakemusta ja jossa

(a)ilmoitetaan teollisoikeuksien virastolle, että 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös on mitätöity kansallisella tasolla välittömästi sovellettavalla mutta ei lainvoimaisella tuomioistuimen päätöksellä; tai

(b)pyydetään teollisoikeuksien virastoa keskeyttämään tarkastus, koska hakemuksen pätevyyden riitauttamiseksi on käynnistetty kansallisia hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä ja jäsenvaltio katsoo kyseisillä menettelyillä olevan pätevät perusteet.

3.Edellä 2 kohdassa tarkoitettu poikkeus on voimassa siihen saakka, kun jäsenvaltio ilmoittaa teollisoikeuksien virastolle, että alkuperäinen hakemus on saatettu taas voimaan tai että jäsenvaltio peruuttaa keskeytyspyyntönsä.

4.Jos 2 kohdassa tarkoitettu tuomioistuimen päätös on tullut lainvoimaiseksi, jäsenvaltion on tarvittaessa peruutettava hakemus tai muutettava sitä.

21 artikla

Vastaväite- ja huomautusmenettely

1.Vastaväitteen esittäjä voi toimittaa teollisoikeuksien virastolle vastaväitteen tai huomautusilmoituksen kolmen kuukauden kuluessa 7 artiklassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän viitetietojen julkaisemisesta käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä. Hakijaa ja vastaväitteen esittäjää pidetään menettelyn osapuolina.

2.Vastaväitteen esittäjä voi olla jäsenvaltion tai kolmannen maan toimivaltainen viranomainen taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut kolmanteen maahan tai toiseen jäsenvaltioon tai asuu siellä ja jota ei pidetä 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kansallisena vastaväitteen esittäjänä.

3.Teollisoikeuksien virasto tarkastaa, voidaanko vastaväite ottaa tutkittavaksi. Jos teollisoikeuksien virasto katsoo, että vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi, se kehottaa 60 päivän kuluessa vastaväitteen vastaanottamisesta vastaväitteen esittäjää ja hakijaa käymään tarvittavia neuvotteluja kohtuullisen ajan, joka on enintään kolme kuukautta. Teollisoikeuksien virasto voi milloin tahansa kyseisen ajanjakson aikana kumman tahansa osapuolen pyynnöstä pidentää neuvottelujen määräaikaa enintään kolmella kuukaudella. Teollisoikeuksien virasto voi tarjota sovittelua hakijan ja vastaväitteen esittäjän välisissä neuvotteluissa asetuksen (EU) 2017/1001 170 artiklan mukaisesti.

4.Hakijan ja vastaväitteen esittäjän on annettava neuvottelujen aikana toisilleen asiaankuuluvat tiedot sen arvioimiseksi, onko rekisteröintihakemus tämän asetuksen edellytysten mukainen.

5.Teollisoikeuksien virasto voi missä tahansa vastaväitemenettelyn vaiheessa kuulla 33 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antava lautakuntaa, jolloin osapuolille ilmoitetaan asiasta ja 2 kohdassa tarkoitetun määräaika keskeytetään.

6.Kolmanteen maahan sijoittautuneen hakijan tai sen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen, josta unionin rekisteröintihakemus jätettiin, on yhden kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen päättymisestä ilmoitettava teollisoikeuksien virastolle neuvottelujen tuloksesta ja siitä, onko yhden vastaväitteen esittäjän tai kaikkien vastaväitteen esittäjien kanssa päästy sopimukseen, sekä kyseisen hakijan tämän seurauksena hakemukseen mahdollisesti tekemistä muutoksista. Vastaväitteen esittäjä voi myös ilmoittaa teollisoikeuksien virastolle kantansa neuvottelujen päätteeksi.

7.Jos 19 artiklan 6 kohdan mukaisesti julkaistuja tietoja on neuvottelujen seurauksena muutettu, teollisoikeuksien virasto tarkastaa muutetun rekisteröintihakemuksen uudelleen. Jos rekisteröintihakemusta on muutettu olennaisesti ja teollisoikeuksien virasto katsoo, että muutettu hakemus täyttää rekisteröinnin edellytykset, se julkaisee muutetun hakemuksen mainitun kohdan mukaisesti.

8.Viranomaiset ja henkilöt, jotka voivat toimia vastaväitteen esittäjänä, voivat toimittaa teollisoikeuksien virastolle myös huomautusilmoituksen. Huomautusilmoituksen toimittanutta toimivaltaista viranomaista tai henkilöä ei pidetä menettelyn osapuolena.

9.Teollisoikeuksien virasto voi jakaa huomautusilmoituksen hakijalle ja vastaväitteen esittäjälle.

10.Huomautusten esittämisen helpottamiseksi ja vastaväitemenettelyn hallinnoinnin parantamiseksi komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tarvittavat säännöt tällaisten virallisten huomautusten esittämiseksi ja täsmennetään vastaväitteiden ja mahdollisen huomautusmenettelyn malli ja sähköinen esitystapa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

22 artikla

Vastaväitteiden tutkittavaksi ottaminen ja perusteet

1.Edellä olevan 21 artiklan mukaisesti esitetty vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos siinä todetaan, että hakemus saattaa rikkoa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ja perustelut esitetään liitteessä 3 olevan mallin mukaisesti laaditussa perustellussa vastaväitteessä. Vastaväite, jossa ei ole tällaista perusteltua vastaväitettä, on mitätön.

2.Nimeä, josta on jätetty rekisteröintihakemus, ei rekisteröidä, jos sitä on vastustettu ja

(a)ehdotettu maantieteellinen merkintä ei ole tässä asetuksessa säädettyjen suojaa koskevien vaatimusten mukainen;

(b)ehdotetun maantieteellisen merkinnän rekisteröinti olisi 37, 38 tai 39 artiklan vastaista;

(c)ehdotetun maantieteellisen merkinnän rekisteröinti vaarantaisi täysin samanlaisen tai osittain samanlaisen nimen tai tavaramerkin olemassaolon tai vähintään viiden vuoden ajan ennen 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua julkaisupäivää markkinoilla laillisesti olleiden tuotteiden olemassaolon.

3.Teollisoikeuksien virasto arvioi vastaväitteen tutkittavaksi ottamisen ja perusteet unionin alueen osalta.

23 artikla

Maantieteellisten merkintöjen käyttöön liittyvä siirtymäkausi

1.Rajoittamatta 42 artiklan soveltamista teollisoikeuksien virasto voi rekisteröintihetkellä päättää myöntää enintään viiden vuoden siirtymäkauden, jonka aikana jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta peräisin olevassa tuotteessa, jonka nimitys on 35 artiklan vastainen nimi tai joka sisältää tällaisen nimen, voidaan edelleen käyttää kyseistä nimitystä, jolla sitä on pidetty kaupan, edellyttäen, että 13 tai 21 artiklan mukaisella perustellulla vastaväitteellä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi ja jolla vastustetaan maantieteellisen merkinnän, jonka suojaa rikotaan, rekisteröintihakemusta, osoitetaan, että

(a)maantieteellisen merkinnän rekisteröinti vaarantaisi tuotenimityksessä olevan täysin tai osittain samanlaisen nimen olemassaolon;

(b)tällaisia tuotteita on pidetty laillisesti kaupan kyseisellä tuotenimityksessä olevalla nimellä kyseisellä alueella vähintään viiden vuoden ajan ennen 18 artiklan 3 kohdassa säädettyä julkaisemista.

2.Teollisoikeuksien virasto voi päättää pidentää 1 kohdan mukaisesti myönnettyä siirtymäkautta enintään 15 vuodeksi tai sallia käytön jatkaminen enintään 15 vuoden ajan, edellyttäen, että lisäksi osoitetaan, että

(a)edellä 1 kohdassa tarkoitettua nimityksessä olevaa nimeä on käytetty laillisesti, yhtäjaksoisesti ja asianmukaisesti vähintään 25 vuoden ajan ennen asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskevan hakemuksen toimittamista teollisoikeuksien virastolle;

(b)edellä 1 kohdassa tarkoitetun nimityksessä olevan nimen käytön tarkoituksena ei ole missään vaiheessa ollut maantieteellisenä merkintänä rekisteröidyn tuotenimen maineesta hyötyminen; ja

(c)kuluttajia ei ole johdettu eikä olisi voitu johtaa harhaan tuotteen oikean alkuperän suhteen.

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettu siirtymäkauden myöntämistä koskeva päätös julkaistaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä.

4.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja nimityksiä käytettäessä alkuperämaa on esitettävä merkinnöissä selkeästi ja näkyvästi.

5.Niiden väliaikaisten vaikeuksien voittamiseksi, joita liittyy pitkän aikavälin tavoitteeseen varmistaa se, että maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen kaikki valmistajat kyseisellä alueella noudattavat asianomaista tuote-eritelmää, jäsenvaltio voi sallia vaatimusten täyttämiseksi enintään 10 vuoden pituisen siirtymäkauden siitä päivästä, jona hakemus toimitetaan teollisoikeuksien virastolle, edellyttäen, että asianomaiset toimijat ovat laillisesti pitäneet kaupan kyseisiä tuotteita asianomaisilla nimillä keskeytyksettä vähintään viiden vuoden ajan ennen hakemuksen toimittamista kyseisen jäsenvaltion viranomaisille ja ovat ottaneet tämän seikan esiin 13 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa vastaväitemenettelyssä.

6.Edellä olevaa 5 kohtaa sovelletaan vastaväitemenettelyä lukuun ottamatta soveltuvin osin maantieteelliseen merkintään, joka viittaa kolmannen maan alueella sijaitsevaan maantieteelliseen alueeseen.

24 artikla

Rekisteröintihakemuksia koskevat teollisoikeuksien viraston päätökset

1.Vastaväite- ja huomautusilmoitusmenettelyn päätyttyä teollisoikeuksien virasto saattaa päätökseen tarkastuksensa ottaen huomioon mahdolliset väliaikaiset kaudet, vastaväitemenettelyn tulos, mahdolliset huomautusilmoitukset ja muut tarkastuksen aikana esiin tulleet seikat, jotka voivat johtaa yhtenäisen asiakirjan muuttamiseen.

2.Jos teollisoikeuksien virasto katsoo 19 artiklan mukaisesti tehdystä tarkastuksesta saatujen tietojen perusteella, että jokin kyseisessä artiklassa tarkoitetuista vaatimuksista ei täyty, se antaa päätöksen rekisteröintihakemus hylkäämisestä.

3.Jos hakemus täyttää 17 artiklassa säädetyt vaatimukset eikä teollisoikeuksien virasto saa tutkittavaksi otettavaa ja perusteltua vastaväitettä, teollisoikeuksien virasto antaa päätöksen nimen rekisteröimisestä.

4.Jos teollisoikeuksien virasto saa tutkittavaksi otettavan ja perustellun vastaväitteen ja 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen jälkeen on päästy sopimukseen, teollisoikeuksien virasto antaa päätöksen nimen rekisteröimisestä tarkastettuaan, että sopimus on unionin oikeuden mukainen. Kun on kyse 28 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista vakiomuutoksista, teollisoikeuksien virasto antaa tarvittaessa päätöksen julkaistujen tietojen muuttamisesta 19 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

5.Jos teollisoikeuksien virasto saa tutkittavaksi otettavan ja perustellun vastaväitteen mutta 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen jälkeen ei ole päästy sopimukseen, teollisoikeuksien virasto tekee päätöksen rekisteröinnistä.

6.Teollisoikeuksien viraston 3–5 kohdan nojalla tekemissä rekisteröintiä koskevissa päätöksissä on tarvittaessa säädettävä rekisteröintiin sovellettavista edellytyksistä ja vastaväitettä varten julkaistujen tietojen uudelleen julkaisemisesta tiedotustarkoituksia varten 19 artiklan 7 kohdan mukaisesti maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä edellyttäen, että tarvittavat muutokset eivät ole olennaisia.

7.Teollisoikeuksien viraston päätökset julkaistaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä kaikilla unionin virallisilla kielillä. Viittaus tuotteen nimeen ja tuoteluokkaan, tieto alkuperämaasta tai -maista sekä käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä julkaistun päätöksen viitetiedot on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

25 artikla

Komission päätös

1.Kun on kyse 17 artiklassa tarkoitetuista rekisteröintihakemuksista, komissio voi milloin tahansa ennen menettelyn päättymistä ottaa omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion tai teollisoikeuksien viraston aloitteesta teollisoikeuksien virastolta itselleen vallan päättää ehdotettua maantieteellistä merkintää koskevasta rekisteröintihakemuksesta, jos tällainen päätös voi vaarantaa yleisen edun tai unionin kauppa- tai ulkosuhteet. Teollisoikeuksien virasto tekee komissiolle ehdotuksen 24 artiklan 2–6 kohdan mukaiseksi päätökseksi. Komissio hyväksyy rekisteröintihakemusta koskevan lopullisen säädöksen. Tätä kohtaa sovelletaan soveltuvin osin peruutuksiin ja tuote-eritelmän muutoksiin.

2.Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä maantieteellisten merkintöjen suojasta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, ja ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä.

3.Teollisoikeuksien virasto varmistaa, että komissio voi tutustua rekisteröintihakemuksia koskeviin asiakirjoihin, mahdollisiin tuote-eritelmien muutoksiin ja peruutuksiin 18 artiklan 1 kohdassa ja 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun digitaalisen järjestelmän kautta.

26 artikla

Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteri

1.Teollisoikeuksien virasto kehittää ja ottaa käyttöön käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä varten sähköisen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin, joka on kaikkien saatavilla, ja ylläpitää sitä.

2.Jokainen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellinen merkintä kirjataan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin ”suojattuna maantieteellisenä merkintänä”.

3.Kun suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskeva päätös tulee voimaan, teollisoikeuksien virasto kirjaa käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin seuraavat tiedot:

(a)tuotteen rekisteröity nimi;

(b)tuoteluokka;

(c)nimen rekisteröivän asiakirjan viitetiedot;

(d)alkuperämaata tai -maita koskevat tiedot.

4.Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin voidaan kirjata sellaisia kolmansien maiden tuotteiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka on suojattu unionissa kansainvälisellä sopimuksella, jossa unioni on sopimuspuolena. Muut kuin unionissa asetuksen (EU) 2019/5713 7 artiklan nojalla suojatut maantieteelliset merkinnät rekisteröidään komission täytäntöönpanosäädöksillä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjattavat maantieteelliset merkinnät kirjataan alkuperäisessä kirjoitusasussaan. Jos alkuperäistä nimeä ei kirjoiteta latinalaisin kirjaimin, maantieteellinen merkintä kirjoitetaan myös latinalaisin kirjaimin ja maantieteellisen merkinnän molemmat versiot merkitään käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin, ja niillä on sama asema.

6.Komissio julkaisee ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle luettelon 2 kohdassa tarkoitetuista kansainvälisistä sopimuksista ja luettelon kyseisillä sopimuksilla suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä.

7.Teollisoikeuksien virasto säilyttää maantieteellisen merkinnän rekisteröintiin liittyvät asiakirjat digitaalisessa tai paperimuodossa maantieteellisen merkinnän voimassaoloajan, ja kun kyseessä on peruuttaminen, 10 vuoden ajan peruuttamisesta.

8.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin sisältö ja esitystapa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

27 artikla

Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin otteet

1.Teollisoikeuksien virasto varmistaa, että kuka tahansa voi ladata käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteristä virallisen otteen, joka on todiste maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä, sekä asiaankuuluvat tiedot, mukaan lukien maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen päivämäärä tai muu etuoikeuspäivä. Virallista otetta voidaan käyttää aitoustodistuksena oikeudenkäynnissä, tuomioistuimessa, välimiesoikeudessa tai vastaavassa elimessä.

2.Hakijana oleva valmistajaryhmä tai 6 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa yksittäinen valmistaja kirjataan rekisteröinnin haltijaksi käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun viralliseen otteeseen.

3.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin otteen malli ja sähköinen esitystapa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla

Tuote-eritelmän muutokset

1.Valmistajaryhmä, jonka oikeutettua etua asia koskee, voi hakea hyväksyntää rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän muutokselle.

2.Tuote-eritelmän muutokset luokitellaan kahteen luokkaan:

(a)unionin muutokset, jotka vaativat vastaväitemenettelyn unionin tasolla; ja

(b)vakiomuutokset, jotka käsitellään jäsenvaltion tai kolmannen maan tasolla.

3.Muutos on unionin muutos, jos se edellyttää muutosta yhtenäiseen asiakirjaan ja jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

(a)muutos sisältää nimen tai nimen käytön muutoksen;

(b)muutos uhkaa poistaa yhtenäisessä asiakirjassa tarkoitetun yhteyden maantieteelliseen alueeseen;

(c)muutos tuo mukanaan lisää rajoituksia kyseisen tuotteen kaupan pitämiseen.

4.Unionin muutokset hyväksyy teollisoikeuksien virasto ja 25 artiklaa sovellettaessa komissio. Hyväksymismenettelyssä noudatetaan soveltuvin osin 6–25 artiklassa vahvistettuja menettelyä ja julkaisuvaatimuksia.

5.Kaikkia muita rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän muutoksia, jotka eivät ole 3 kohdan mukaisia unionin muutoksia, pidetään vakiomuutoksina.

6.Kolmansien maiden tai kolmansiin maihin sijoittautuneiden valmistajien jättämiin 2 kohdassa tarkoitettuja muutoksia koskeviin hakemuksiin on sisällyttävä todiste siitä, että haettu muutos on kyseisessä kolmannessa maassa voimassa olevien, maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevien lakien mukainen.

7.Jos jäsenvaltion maantieteelliseen merkintään tehtävää unionin muutosta koskevaan hakemukseen liittyy myös vakiomuutoksia, teollisoikeuksien virasto tarkastelee ainoastaan unionin muutoksia. Mahdollisia vakiomuutoksia ei katsota toimitetuiksi. Tällaista hakemusta tarkasteltaessa keskitytään ehdotettuihin unionin muutoksiin. Asianomainen jäsenvaltio tai teollisoikeuksien virasto voi tapauksen mukaan pyytää hakijaa muuttamaan muita tuote-eritelmän osatekijöitä.

8.Vakiomuutokset hyväksyy jäsenvaltio tai kolmas maa, jonka alueella asianomaisen tuotteen maantieteellinen alue sijaitsee. Tällaisista muutoksista on ilmoitettava teollisoikeuksien virastolle. Teollisoikeuksien virasto hyväksyy vakiomuutokset sovellettaessa 25 artiklaa. Teollisoikeuksien virasto julkaisee muutokset käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä.

9.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat unionin muutosta koskevan hakemuksen menettelyjä, mallia ja esittämistä sekä vakiomuutosten menettelyjä, mallia ja antamista tiedoksi teollisoikeuksien virastolle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

29 artikla

Rekisteröinnin peruuttaminen

1.Teollisoikeuksien virasto voi omasta aloitteestaan taikka jäsenvaltion, kolmannen maan tai sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, jonka oikeutettua etua asia koskee, päättää peruuttaa maantieteellisen merkinnän rekisteröinnin seuraavissa tapauksissa:

(a)tuote-eritelmän vaatimusten täyttymistä ei voida enää varmistaa;

(b)maantieteellisen merkinnän mukaista tuotetta ei ole saatettu markkinoille vähintään seitsemän peräkkäisen vuoden aikana.

2.Rekisteröidyllä nimellä kaupan pidetyn tuotteen valmistajaryhmän pyynnöstä teollisoikeuksien virasto voi päättää peruuttaa vastaavan rekisteröinnin.

3.Peruuttamismenettelyyn sovelletaan soveltuvin osin 6 artiklaa ja 19–25 artiklaa.

4.Ennen päätöstä peruuttaa maantieteellisen merkinnän rekisteröinti teollisoikeuksien virasto kuulee jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, kolmannen maan toimivaltaisia viranomaisia tai mahdollisuuksien mukaan asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä hakenutta kolmannen maan valmistajaryhmää, ellei peruuttamista pyydä suoraan alkuperäinen hakija. Jos maantieteellinen merkintä on rekisteröity 15 artiklan mukaisesti, teollisoikeuksien virasto kuulee 33 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antava lautakuntaa.

5.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan peruuttamismenettelyä ja sen muotoa sekä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pyyntöjen esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

30 artikla

Muutoksenhaku

1.Kuka tahansa tämän asetuksen mukaisen menettelyn osapuoli, johon teollisoikeuksien viraston kyseisessä menettelyssä tekemä päätös vaikuttaa haitallisesti, voi hakea päätökseen muutosta 34 artiklassa tarkoitetuilta valituslautakunnilta. Teollisoikeuksien viraston päätökset, joista on valitettu, tulevat voimaan vasta 3 artiklassa tarkoitetun muutoksenhakuajan päätyttyä. Valituksella on lykkäävä vaikutus. Jäsenvaltioilla on oikeus osallistua menettelyyn.

2.Päätöksestä, joka ei päätä menettelyä jonkin osapuolen osalta, voidaan valittaa vasta lopullisen päätöksen yhteydessä.

3.Valitus on tehtävä kirjallisesti teollisoikeuksien virastolle kahden kuukauden kuluessa päätöksen julkaisupäivästä. Valitus katsotaan tehdyksi vasta, kun valitusmaksu on suoritettu. Valituksen perusteet sisältävä kirjallinen lausunto on jätettävä neljän kuukauden kuluessa päätöksen julkaisupäivästä.

4.Valituslautakunnat tarkastelevat, voidaanko valitus ottaa tutkittavaksi.

5.Tutkittuaan valituksen hyväksyttävyyden valituslautakunnat tekevät päätöksen valituksesta. Valituslautakunnat voivat joko käyttää riidanalaisen päätöksen tehneen maantieteellisten merkintöjen jaoston toimivaltaa tai palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Valituslautakunnat voivat omasta aloitteestaan tai osapuolen kirjallisesta ja perustellusta pyynnöstä kuulla 33 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa. Teollisoikeuksien virasto voi tarjota sovittelupalveluja asetuksen (EU) 2017/1001 170 artiklan mukaisesti auttaakseen osapuolia pääsemään sovintoratkaisuun.

6.Valituslautakuntien tekemät valituksia koskevat päätökset voidaan saattaa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäviksi kahden kuukauden kuluessa valituslautakunnan päätöksen julkaisupäivästä olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen, SEUT-sopimuksen, tämän asetuksen tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomisen taikka vallan väärinkäytön perusteella. Asiaa voi ajaa kuka tahansa valituslautakuntien menettelyjen osapuolista, joihin päätös vaikuttaa haitallisesti, tai mikä tahansa jäsenvaltio. Unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta kumota riidanalainen päätös tai muuttaa sitä.

7.Valituslautakuntien päätökset tulevat voimaan vasta valitusajan päätyttyä tai, jos asia on tämän ajan kuluessa saatettu unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tämän toimen tai unionin tuomioistuimelle unionin yleisen tuomioistuimen päätöksestä tehdyn valituksen hylkäämisestä alkaen.

8.Siirretään komissiolle valta antaa 66 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi vahvistamalla

(a)edellä 3 kohdassa tarkoitetun valituksen sisältö ja menettely, jota noudatetaan valituksen tekemisessä ja käsittelemisessä; ja

(b)edellä 5 kohdassa tarkoitettujen valituslautakunnan päätösten sisältö ja malli.

31 artikla

Verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmän perustaminen

1.Virasto perustaa verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmän unioniin sijoittautuneiden rekisterien maakoodien ylätason verkkotunnuksina rekisteröimiä, hallinnoimia ja ylläpitämiä verkkotunnuksia varten. Kun maantieteellistä merkintää koskeva hakemus jätetään, tieto- ja hälytysjärjestelmä ilmoittaa maantieteellisen merkinnän hakijoille kyseisen maantieteellisen merkinnän saatavuudesta verkkotunnuksena ja valinnaisesti tiedon kyseisen maantieteellisen merkinnän kanssa samanlaisen tai samankaltaisen rekisteröidyn verkkotunnuksen rekisteröinnistä (verkkotunnushälytykset).

2.Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi unioniin sijoittautuneiden maakoodien ylätason verkkotunnusten rekistereiden olisi toimitettava teollisoikeuksien virastolle kaikki hallussaan olevat tiedot ja data, jotka ovat tarpeen verkkotunnus- ja hälytysjärjestelmän toiminnan kannalta.

2 jakso

Teollisoikeuksien viraston organisaatio ja tehtävät maantieteellisten merkintöjen osalta

32 artikla

Maantieteellisten merkintöjen jaosto

1.Maantieteellisten merkintöjen jaosto on yksi teollisoikeuksien viraston osastoista, ja se tekee teollisoikeuksien viraston puolesta päätöksiä, jotka liittyvät seuraaviin:

(a)maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus;

(b)maantieteellisen merkinnän muutoshakemus;

(c)maantieteellisen merkinnän rekisteröinti- tai muutoshakemuksen vastustaminen;

(d)kirjaukset käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin;

(e)maantieteellisen merkinnän peruutuspyynnöt.

2.Vastustamista ja peruuttamista koskevat päätökset tekee kolmesta jäsenestä koostuva paneeli. Vähintään yhden näistä jäsenistä on oltava oikeusoppinut. Kaikki muut 1 kohdassa tarkoitetut päätökset tekee yksi jäsen.

33 artikla

Maantieteellisten merkintöjen neuvoa-antava lautakunta

1.Perustetaan neuvoa-antava lautakunta antamaan lausunto tässä asetuksessa säädetyissä tapauksissa.

2.Edellä 32 artiklassa tarkoitettu maantieteellisten merkintöjen jaosto ja 34 artiklassa tarkoitetut valituslautakunnat voivat kuulla, ja komission pyynnöstä niiden on kuultava, neuvoa-antavaa lautakuntaa yksittäisistä hakemuksista 19 artiklassa tarkoitetun tarkastamisen, 21 artiklassa tarkoitetun vastaväitemenettelyn tai 30 artiklassa tarkoitetun muutoksenhaun missä tahansa vaiheessa sekä seuraavista seikoista:

(a)laatukriteerien arviointi;

(b)maineen ja tunnettuuden toteaminen;

(c)nimen yleisluonteen määrittäminen;

(d)tasapuolisen kilpailun arviointi kaupankäynnissä ja kuluttajille aiheutuvan sekaannuksen vaara, kun maantieteelliset merkinnät ja tavaramerkit, homonyymit tai olemassa olevat laillisesti kaupan pidettävät tuotteet ovat ristiriidassa keskenään.

3.Maantieteellisten merkintöjen jaoston ja valituslautakuntien on kuultava neuvoa-antavaa lautakuntaa kunkin 15 artiklassa tarkoitetun suoran rekisteröintimenettelyn kautta toimitetun yksittäisen hakemuksen mahdollisesta rekisteröinnistä.

4.Neuvoa-antavan lautakunnan lausunnot eivät sido maantieteellisten merkintöjen jaostoa ja valituslautakuntia.

5.Neuvoa-antava lautakunta muodostuu kunkin jäsenvaltion edustajasta ja yhdestä komission edustajasta sekä heidän varajäsenistään.

6.Neuvoa-antavan lautakunnan lausunto annetaan kolmesta jäsenestä koostuvassa paneelissa.

7.Teollisoikeuksien virasto julkistaa luettelon neuvottelukunnan jäsenistä verkkosivustollaan ja pitää luettelon ajan tasalla.

8.Neuvoa-antavan lautakunnan jäsenten nimeämistä ja toimintaa koskevat menettelyt täsmennetään lautakunnan työjärjestyksessä, jonka hallintoneuvosto hyväksyy ja joka julkistetaan.

9.Neuvoa-antavan lautakunnan jäsenten toimikausi on enintään viisi vuotta. Toimikaudet voidaan uusia.

10.Teollisoikeuksien virasto antaa neuvoa-antavalle lautakunnalle tarvittavaa logistista tukea ja huolehtii sen kokousten sihteeristöpalveluista.

34 artikla

Valituslautakunnat

Asetuksella (EU) 2017/1001 perustetut valituslautakunnat ovat mainitun asetuksen 165 artiklassa niille annettujen valtuuksien lisäksi vastuussa maantieteellisten merkintöjen jaoston päätöksistä tehtyjen valitusten käsittelystä siltä osin kuin on kyse jaoston maantieteellisiä merkintöjä koskevista päätöksistä, joihin sovelletaan tämä asetuksen 28 artiklaa.

III OSASTO

MAANTIETEELLISTEN MERKINTÖJEN SUOJA

35 artikla

Maantieteellisten merkintöjen suoja

1.Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjatut maantieteelliset merkinnät on suojattava

(a)suoralta tai välilliseltä maantieteellisen merkinnän kaupalliselta käytöltä tuotteissa, joita rekisteröinti ei koske, jos tuotteet ovat samanlaisia tai samankaltaisia kuin tällä maantieteellisellä merkinnällä rekisteröidyt tuotteet tai jos nimen käyttö hyödyntää, heikentää, vähentää tai haittaa suojatun maantieteellisen merkinnän mainetta;

(b)väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu maantieteellinen merkintä on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”kaltainen” tai muu samankaltainen ilmaisu;

(c)muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta maininnoilta, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia ja joita käytetään asianomaisen tuotteen sisä- tai ulkopakkauksessa tai mainoksissa, tuotetta koskevissa asiakirjoissa tai sitä koskevilla verkkosivuilla esitetyissä tiedoissa, sekä tuotteen pakkaamiselta tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

(d)muilta käytänteiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

2.Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi mielleyhtymän maantieteelliseen merkintään katsotaan syntyvän erityisesti silloin, kun ilmaisu, merkki tai muu merkintä tai pakkaus osoittaa kohtuullisen huolellisen kuluttajan mielessä suoran ja selkeän yhteyden rekisteröidyllä maantieteellisellä merkinnällä varustettuun tuotteeseen ja siten hyödyntää, heikentää, vähentää tai haittaa rekisteröidyn nimen mainetta.

3.Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös verkkotunnukseen, joka sisältää rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tai koostuu siitä.

4.Edellä 1 kohdassa tarkoitettua suojaa sovelletaan myös

(a)tavaroihin, jotka saapuvat unionin tullialueelle ilman, että niitä luovutetaan vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella; ja

(b)tavaroihin, jotka myydään etämyynnissä, kuten sähköisessä kaupassa.

5.Valmistajaryhmälle tai valmistajalle, jolla on oikeus käyttää suojattua maantieteellistä merkintää, on myönnettävä oikeus estää kaikkia kolmansia osapuolia tuomasta kaupankäynnin yhteydessä unioniin tavaroita, vaikka niitä ei luovutettaisi siellä vapaaseen liikkeeseen, jos kyseiset tavarat, mukaan lukien pakkaus, tulevat kolmansista maista ja ovat 1 kohdan vastaisia.

6.Tämän asetuksen mukaisesti suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla yleisnimiä nimiä unionissa.

7.Jos maantieteellinen merkintä on moniosainen nimi, joka sisältää yleisenä pidettävän nimen, kyseisen yleisen nimen käyttö ei ole 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu menettelytapa.

36 artikla

Valmistettujen tuotteiden osat tai komponentit

1.Se, mitä 35 artiklassa säädetään, ei estä valmistajia käyttämästä maantieteellistä merkintää 43 artiklan mukaisesti osoittaakseen, että valmistettu tuote sisältää osana tai komponenttina kyseisellä maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen, edellyttäen, että tällainen käyttö tapahtuu rehellisten kaupallisten käytänteiden mukaisesti eikä heikennä, vähennä eikä haittaa maantieteellisen merkinnän mainetta.

2.Tuotteen osan tai komponentin nimeävää maantieteellistä merkintää ei saa käyttää valmistetun tuotteen myyntinimityksessä, paitsi jos on tehty sopimus valmistajaryhmän tai, 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, yksittäisen valmistajan kanssa.

37 artikla

Yleisnimet

1.Yleisnimiä ei saa rekisteröidä maantieteellisinä merkintöinä.

2.Sen määrittämiseksi, onko ilmaisusta tullut yleinen, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät, erityisesti

(a)tilanne alueilla, joilla tuotetta käytetään;

(b)asiaa koskevat unionin tai kansalliset säädökset.

38 artikla

Homonyymiset maantieteelliset merkinnät

1.Maantieteellistä merkintää, jota on haettu sen jälkeen, kun kokonaan tai osittain homonyymistä maantieteellistä merkintää on haettu tai se on suojattu unionissa, ei saa rekisteröidä, ellei paikallisen ja perinteisen käytön edellytysten ja kyseisten kahden homonyymisen merkinnän esittämisen välillä ole käytännössä riittävästi eroa, ottaen huomioon tarve varmistaa asianomaisten valmistajien tasapuolinen kohtelu ja se, että kuluttajia ei johdeta harhaan tuotteiden tunnistamisen tai maantieteellisen alkuperän suhteen.

2.Kokonaan tai osittain homonyymistä nimeä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen, paikkakunnan tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

3.Tätä artiklaa sovellettaessa maantieteellisellä merkinnällä, jota haetaan unionissa tai joka suojataan unionissa, tarkoitetaan seuraavia:

(a)maantieteelliset merkinnät, jotka kirjataan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin;

(b)maantieteelliset merkinnät, joita on haettu, edellyttäen että ne myöhemmin kirjataan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin;

(c)unionissa asetuksen (EU) 2019/1753 31 nojalla suojatut alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät; ja

(d)maantieteelliset merkinnät, alkuperänimet ja vastaavat ilmaisut, jotka on suojattu unionin ja yhden tai useamman kolmannen maan välisen kansainvälisen sopimuksen nojalla.

4.Teollisoikeuksien virasto peruuttaa 1 ja 2 kohdan vastaisesti rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät.

39 artikla

Tavaramerkit

Nimeä ei saa rekisteröidä maantieteellisenä merkintänä, jos maantieteellisenä merkintänä ehdotetun nimen rekisteröiminen saattaa johtaa kuluttajia harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettuuden vuoksi.

40 artikla

Valmistajaryhmät

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valmistajaryhmä toimii avoimesti ja demokraattisesti ja että kaikilla maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen valmistajilla on oikeus ryhmän jäsenyyteen. Jäsenvaltiot voivat säätää, että myös virkamiehet sekä muut sidosryhmät, kuten kuluttajaryhmät, vähittäismyyjät ja toimittajat, osallistuvat valmistajaryhmän työhön.

2.Valmistajaryhmä voi käyttää erityisesti seuraavia valtuuksia ja vastuuta:

(a)laatia tuote-eritelmän ja hallinnoida sisäistä valvontaa, jolla varmistetaan, että maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuotantovaiheet ovat kyseisen eritelmän mukaisia;

(b)toteuttaa oikeustoimia maantieteellisen merkinnän ja siihen suoraan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien suojan varmistamiseksi;

(c)sopia kestävyyssitoumuksista riippumatta siitä, sisältyvätkö ne mahdollisesti tuote-eritelmään vai onko kyse erillisestä aloitteesta, mukaan lukien järjestelyt kyseisten sitoumusten noudattamisen tarkastamiseksi ja riittävän julkisuuden varmistamiseksi niille erityisesti komission perustamassa tietojärjestelmässä;

(d)toteuttaa toimia maantieteellisen merkinnän toiminnan parantamiseksi, mukaan lukien

i) kollektiivisten markkinointi- ja mainontakampanjoiden kehittäminen, järjestäminen ja toteuttaminen;

ii) tiedotus- ja menekinedistämistoimet, joiden tarkoituksena on tiedottaa kuluttajille maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen ominaisuuksista;

iii) maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen taloudellisen suorituskyvyn, tuotannon kestävyyden ja teknisten ominaisuuksien analysointi;

iv) maantieteellistä merkintää ja asianomaista unionin tunnusta koskevien tietojen levittäminen; ja

v) neuvonnan ja koulutuksen tarjoaminen nykyisille ja uusille valmistajille, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja tasa-arvo;

(e)torjua maantieteellisen merkinnän väärentämistä ja sellaisen maantieteellisen merkinnän vilpillistä käyttöä sisämarkkinoilla, joka ei ole tuote-eritelmän mukainen, seuraamalla maantieteellisen merkinnän käyttöä sisämarkkinoilla ja kolmansien maiden markkinoilla, joilla maantieteelliset merkinnät on suojattu, myös internetissä, ja tarvittaessa tiedottaa asiasta täytäntöönpanoviranomaisille käytettävissä olevia luottamuksellisia järjestelmiä käyttäen.

41 artikla

Maantieteellisten merkintöjen suoja verkkotunnuksissa

1.Unioniin sijoittautuneet maakoodien ylätason verkkotunnusrekisterit voivat sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua tai oikeuksia asia koskee, pyynnöstä peruuttaa tai siirtää kyseisen maakoodin ylätason verkkotunnuksen kyseisellä maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden valmistajaryhmälle asianmukaisen vaihtoehtoisen riitojenratkaisumenettelyn tai oikeudellisen menettelyn jälkeen, jos kyseisen verkkotunnuksen haltija on rekisteröinyt kyseisen verkkotunnuksen ilman maantieteellistä merkintää koskevia oikeuksia tai oikeutettua etua tai jos se on rekisteröity tai sitä käytetään vilpillisessä mielessä ja sen käyttö on 35 artiklan vastaista.

2.Unioniin sijoittautuneiden maakoodien ylätason verkkotunnusrekisterien on varmistettava, että kaikissa vaihtoehtoisissa riitojenratkaisumenettelyissä, jotka on otettu käyttöön 1 kohdassa tarkoitettujen verkkotunnusten rekisteröintiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, tunnustetaan maantieteelliset merkinnät oikeuksiksi, jotka voivat estää verkkotunnuksen rekisteröinnin tai käytön vilpillisessä mielessä.

42 artikla

Riidanalaiset tavaramerkit

1.Sellaisen tavaramerkin rekisteröinti, jonka käyttö olisi 35 artiklan vastaista, hylätään, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on jätetty sen päivän jälkeen, jona maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on toimitettu teollisoikeuksien virastolle.

2.Teollisoikeuksien virasto ja tarvittaessa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset mitätöivät 1 kohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit.

3.Tämän artiklan 1 ja 4 kohtaa sovellettaessa 67 artiklan mukaisesti rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen suojan ensimmäiseksi päiväksi [tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaneen] yhden vuoden siirtymäkauden jälkeen katsotaan päivä, jona jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet asiasta teollisoikeuksien virastolle ja komissiolle.

4.Sellaisen tavaramerkin, jonka käyttö on 35 artiklan vastaista ja jota on haettu, joka on rekisteröity tai jota on käytetty vilpittömässä mielessä unionin alueella, jos tästä mahdollisuudesta säädetään asiaankuuluvassa lainsäädännössä, ennen päivää, jona maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on jätetty teollisoikeuksien virastolle, käyttöä voidaan jatkaa ja tavaramerkki voidaan uusia maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä huolimatta edellyttäen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2436 32 tai asetuksen (EU) 2017/1001 mukaisia tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista. Tällöin sallitaan maantieteellisen merkinnän ja asianomaisen tavaramerkin käyttö.

5.Merkinnöissä voidaan käyttää direktiivin (EU) 2015/2436 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja takuu- tai tarkastusmerkkejä ja mainitun direktiivin 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja yhteisömerkkejä yhdessä maantieteellisen merkinnän kanssa.

43 artikla

Käyttöoikeus

1.Rekisteröityä maantieteellistä merkintää saa käyttää kuka tahansa valmistaja, jonka kaupan pitämä tuote on vastaavan tuote-eritelmän tai yhtenäisen asiakirjan tai sitä vastaavan asiakirjan mukainen.

2.Jäsenvaltion on varmistettava, että kaikilla valmistajilla, jotka noudattavat tässä osastossa vahvistettuja sääntöjä, on oikeus kuulua 46 artiklan mukaisen tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisen piiriin. Jäsenvaltiot voivat periä maksun valvontajärjestelmästä aiheutuvien kustannustensa kattamiseksi.

44 artikla

Unionin tunnukset, maininnat ja lyhenteet

1.Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 664/2014 33 ”suojatuille maantieteellisille merkinnöille” vahvistettua unionin tunnusta sovelletaan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiin merkintöihin.

2.Kun on kyse unionista peräisin olevista käsiteollisuus- ja teollisuustuotteista, joita pidetään kaupan maantieteellisellä merkinnällä varustettuina, 1 kohdassa tarkoitettu unionin tunnus voi esiintyä merkinnöissä ja mainoksissa. Maantieteellisen merkinnän on oltava samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin unionin tunnuksen.

3.Maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden merkinnöissä voidaan käyttää lyhennettä ”SMM”, joka vastaa mainintaa ”suojattu maantieteellinen merkintä”.

4.Valmistettujen tuotteiden merkinnöissä ja mainonnassa voidaan käyttää mainintoja, lyhenteitä ja unionin tunnuksia, jos maantieteellinen merkintä viittaa valmistetun tuotteen osaan tai komponenttiin. Tällöin maininta, lyhenne tai unionin tunnus on sijoitettava osaksi tai komponentiksi selvästi tunnistetun osan tai komponentin nimen viereen. Unionin tunnusta ei saa asettaa siten, että kuluttajalle annetaan ymmärtää, että valmistettu tuote eikä sen osa tai komponentti on rekisteröinnin kohde.

5.Sen jälkeen, kun maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskeva unionin hakemus on jätetty, valmistajat voivat ilmoittaa tuotteen merkinnöissä ja esittelyssä, että unionin lainsäädännön mukainen hakemus on jätetty.

6.Suojattua maantieteellistä merkintää kuvaavat unionin tunnukset, unionin maininta ”suojattu maantieteellinen merkintä” ja lyhenne ”SMM” saavat näkyä merkinnöissä vasta sen jälkeen, kun kyseisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintipäätös on julkaistu 24 ja 25 artiklan mukaisesti.

7.Jos hakemus hylätään, 4 kohdan mukaisesti merkittyjä tuotteita saa pitää kaupan, kunnes varastot ovat tyhjentyneet.

8.Merkinnöissä voi myös olla seuraavat tiedot:

(a)tuote-eritelmässä tarkoitetun maantieteellisen alkuperäalueen kuvaus, ja

(b)teksti, grafiikka tai tunnukset, jotka viittaavat jäsenvaltioon tai alueeseen, jossa tai jolla kyseinen maantieteellinen alkuperäalue sijaitsee.

9.Jos unionin tunnus liittyy käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjattuihin maantieteellisiin merkintöihin, joilla nimetään kolmansista maista peräisin olevia käsiteollisuus- ja teollisuustuotteita, tunnus voi olla tuotteen merkinnöissä ja mainonnassa, jolloin niitä on käytettävä 2 kohdan mukaisesti.

10.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritetään unionin tunnuksen ja merkinnän tekniset ominaisuudet sekä niiden käyttöä koskevat säännöt tuotteille, joita pidetään kaupan rekisteröityinä maantieteellisinä merkintöinä, mukaan lukien säännöt käyttöön tulevia erikielisiä versioita varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV OSASTO

VALVONTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

45 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

1.Jäsenvaltioiden on nimettävä virallisesta valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Valvontatoimiin on sisällyttävä seuraavat:

(a)sen todentaminen, että maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on tuotettu vastaavan tuote-eritelmän mukaisesti; ja

(b)sen seuranta, miten maantieteellisiä merkintöjä käytetään markkinoilla.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on oltava objektiivisia ja puolueettomia, ja niillä on oltava käytössään pätevä henkilöstö ja voimavarat, joita kyseisten tehtävien hoito edellyttää.

46 artikla

Tuote-eritelmien noudattamisen todentaminen

1.Jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo alueeltaan peräisin olevien, käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjattujen maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden valmistajista.

2.Valmistajat ovat vastuussa sisäisestä valvonnasta, jolla varmistetaan maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden tuote-eritelmän noudattaminen ennen tuotteen markkinoille saattamista.

3.Rajoittamatta 49 artiklan soveltamista tuote-eritelmän noudattaminen ennen maantieteellisellä merkinnällä nimetyn ja unionista peräisin olevan tuotteen saattamista markkinoille on todennettava niin, että tarkastuksen suorittaa kolmantena osapuolena

(a)yksi tai useampi 45 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen; tai

(b)yksi tai useampi toimeksiannon saaneista tuotteita sertifioivista elimistä, mukaan lukien luonnolliset henkilöt, joille vastuu on annettu 50 artiklan mukaisesti.

4.Kolmansista maista peräisin olevien maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden osalta eritelmien noudattamisen todentamisen ennen tuotteen saattamista markkinoille suorittaa

(a)kolmannen maan nimeämä toimivaltainen viranomainen; tai

(b)yksi tai useampi tuotteita sertifioivista elimistä.

5.Jos tuotantovaiheen toteuttaa tuote-eritelmän mukaisesti yksi tai useampi valmistaja muussa maassa kuin maantieteellisen merkinnän alkuperämaassa, säännöt vaatimustenmukaisuuden todentamisesta kyseisten valmistajien osalta on vahvistettava tuote-eritelmässä. Jos asianomainen tuotantovaihe tapahtuu unionissa, valmistajat on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa tuotantovaihe tapahtuu, ja ne on tarkastettava maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen valmistajina.

6.Tuote-eritelmän noudattamisen todentamisesta aiheutuvista kuluista voivat vastata valmistajat, joihin nämä tarkastukset kohdistuvat. Myös jäsenvaltiot voivat osallistua näihin kustannuksiin.

47 artikla

Huolellisuusvelvoite

Maantieteellisiä merkintöjä käyttävien valmistajien on varmistettava, että nimen ja tunnuksen käyttö markkinoilla on jatkuvasti asianomaisen tuote-eritelmän mukaista. Ne voivat

(a)seurata maantieteellisen merkinnän kaupallista käyttöä markkinoilla;

(b)kehittää toimia, joilla varmistetaan, että maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on sitä koskevan tuote-eritelmän mukainen;

(c)toteuttaa toimia sen varmistamiseksi, että maantieteellisen merkinnän oikeussuoja on riittävä, mukaan lukien tarvittaessa ilmoittaminen 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille.

48 artikla

Maantieteellisten merkintöjen oikeuden valvonta ja täytäntöönpano markkinoilla

1.Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi täytäntöönpanoviranomainen, joka voi olla sama kuin 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja joka vastaa markkinoilla harjoitettavasta valvonnasta ja maantieteellisten merkintöjen valvonnasta sen jälkeen, kun maantieteellisellä merkinnällä nimetty käsiteollisuus- tai teollisuustuote on käynyt läpi kaikki tuotantovaiheet, riippumatta siitä, onko tuote varastoituna, kauttakuljetuksessa, jakelussa vai myynnissä tukku- tai vähittäiskaupassa, sähköinen kaupankäynti mukaan luettuna.

2.Täytäntöönpanoviranomaisen on riskianalyysin ja asianomaisten maantieteellisillä merkinnöillä nimettyjen tuotteiden valmistajien ilmoitusten perusteella tarkastettava tuotteet sen varmistamiseksi, että ne ovat tuote-eritelmän taikka yhtenäisen asiakirjan tai sitä vastaavan asiakirjan mukaisia.

3.Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset hallinnolliset ja oikeudelliset toimet, joilla estetään tai lopetetaan niiden alueella tuotettujen tai kaupan pidettyjen tuotteiden tai tuotettujen palveluiden nimien käyttö, jos käyttö on 35 ja 36 artiklassa säädetyn maantieteellisten merkintöjen suojan vastaista.

4.Edellä 1 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on koordinoitava maantieteellisten merkintöjen valvontaa asiaankuuluvien osastojen, virastojen ja elinten kesken, mukaan lukien poliisi, väärentämisen torjunnasta vastaavat virastot, tulli, teollis- ja tekijänoikeusvirastot, markkinavalvonta- ja kuluttajansuojaviranomaiset ja vähittäiskaupan tarkastajat.

5.Jäsenvaltiot voivat periä maksuja kattaakseen markkinoiden virallisesta valvonnasta aiheutuvat kustannukset.

49 artikla

Omaan ilmoitukseen perustuva sertifiointimenettely

1.Jäsenvaltiot voivat sallia tuote-eritelmän vaatimustenmukaisuuden todentamisen omalla ilmoituksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 46 artiklan soveltamista. Valmistajan on toimitettava tällainen oma ilmoitus 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.Jäsenvaltiot voivat sallia, että valmistajat toimittavat oman ilmoituksen toimivaltaisille viranomaisille kolmen vuoden välein varmistaakseen tuote-eritelmän jatkuvan noudattamisen markkinoilla. Jos tuote-eritelmää muutetaan tai jokin muutos vaikuttaa asianomaiseen tuotteeseen, oma ilmoitus on uusittava välittömästi.

3.Jos käytetään omia ilmoituksia, toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava satunnaistarkastuksia. Rikkomistapauksissa jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.

4.Oman ilmoituksen on oltava liitteessä 1 vahvistetun rakenteen mukainen, ja sen on sisällettävä kaikki kyseisessä liitteessä täsmennetyt tiedot ja vaatimukset.

5.Siirretään komissiolle valta antaa 66 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä asetusta ja mukautetaan tarvittaessa liitteessä 1 täsmennettyjä tietoja ja vaatimuksia.

50 artikla

Virallisen valvonnan tehtävien siirtäminen toimivaltaisten viranomaisten toimesta

1.Toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää virallisen valvonnan tehtäviä yhdelle tai useammalle tuotteita sertifioivalle elimelle, myös luonnollisille henkilöille. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että toimeksiannon saaneella tuotteita sertifioivalla elimellä tai luonnollisella henkilöllä on tarvittava toimivalta annettujen tehtävien suorittamiseksi vaikuttavasti.

2.Virallisen valvonnan tehtävien siirtäminen on tehtävä kirjallisesti, ja siinä on noudatettava seuraavia edellytyksiä:

(a)toimivallan siirron on sisällettävä tarkka kuvaus niistä virallisen valvonnan tehtävistä, jotka toimeksiannon saanut elin tai luonnollinen henkilö saa suorittaa, ja edellytyksistä, joiden täyttyessä tämä saa suorittaa kyseiset tehtävät;

(b)toimeksiannon saaneen tuotteita sertifioivan elimen on täytettävä seuraavat edellytykset:

i) sillä on oltava sille annettujen virallisen valvonnan tehtävien suorittamiseen vaadittava asiantuntemus, välineet ja infrastruktuuri;

ii) sillä on oltava riittävästi henkilöstöä, jolla on soveltuva pätevyys ja kokemus;

iii) sen on oltava puolueeton eikä sillä saa olla eturistiriitoja eikä se etenkään saa olla tilanteessa, joka suoraan tai epäsuorasti voisi vaikuttaa sen ammattimaisen käytöksen puolueettomuuteen sille annettujen viralliseen valvontaan kuuluvien tehtävien suorittamisessa; ja

iv) sillä on riittävät valtuudet sille annettujen viralliseen valvontaan kuuluvien tehtävien suorittamiseksi; ja

(c)jos virallisen valvonnan tehtävä on annettu luonnollisille henkilöille, kyseisten luonnollisten henkilöiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

i) heillä on oltava heille annettujen virallisen valvonnan tehtävien suorittamiseen vaadittava asiantuntemus, välineet ja infrastruktuuri;

ii) heillä on oltava soveltuva pätevyys ja kokemus;

iii) heidän on toimittava puolueettomasti, eikä heillä saa olla eturistiriitoja heille annettujen virallisen valvonnan tehtävien suorittamisessa; ja

(d)käytössä on oltava järjestelyt, joilla varmistetaan tehokas ja toimiva koordinointi toimivallan siirtävien toimivaltaisten viranomaisten ja toimeksiannon saaneen tuotteita sertifioivan elimen, mukaan lukien luonnolliset henkilöt, välillä.

51 artikla

Toimeksiannon saaneiden tuotteita sertifioivien elinten ja luonnollisten henkilöiden velvoitteet

Tuotteita sertifioivien elinten ja luonnollisten henkilöiden, joille on siirretty tiettyjä virallisen valvonnan tehtäviä 50 artiklan mukaisesti, on

(a)ilmoitettava suorittamansa virallisen valvonnan ja siihen liittyvien toimien tulokset toimivallan siirtäville toimivaltaisille viranomaisille säännöllisin väliajoin ja aina kyseisten viranomaisten sitä pyytäessä;

(b)ilmoitettava toimivallan siirtäville toimivaltaisille viranomaisille heti, jos virallisen valvonnan tuloksista ilmenee säännösten noudattamatta jättämistä tai viitteitä sen todennäköisyyteen, jollei toimivaltaisen viranomaisen ja toimeksiannon saaneen tuotteita sertifioivan elimen tai luonnollisen henkilön välisistä erityisjärjestelyistä muuta johdu; ja

(c)annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus tutustua tiloihinsa ja laitteisiinsa sekä tehtävä yhteistyötä ja annettava apua.

52 artikla

Toimivallan siirtävien toimivaltaisten viranomaisten velvoitteet

1.Toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat 50 artiklan mukaisesti siirtäneet tiettyjä virallisen valvonnan tehtäviä tuotteita sertifioiville elimille tai luonnollisille henkilöille, on

(a)järjestettävä tarvittaessa tällaisten elinten tai henkilöiden auditointeja tai tarkastuksia;

(b)peruutettava tehtävien siirto viipymättä kokonaan tai osittain, jos

i) on näyttöä siitä, että tällainen toimeksiannon saanut tuotteita sertifioiva elin tai luonnollinen henkilö ei kykene hoitamaan annettuja tehtäviä asianmukaisesti;

ii) toimeksiannon saanut tuotteita sertifioiva elin tai luonnollinen henkilö ei korjaa havaittuja puutteita asianmukaisesti ja nopeasti; tai

iii) toimeksiannon saaneen tuotteita sertifioivan elimen tai luonnollisen henkilön riippumattomuus tai puolueettomuus on vaarantunut.

2.Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa siirron myös muista kuin tässä asetuksessa mainituista syistä.

53 artikla

Toimivaltaisia viranomaisia ja tuotteita sertifioivia elimiä koskevat julkiset tiedot

1.Jäsenvaltioiden on julkaistava 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten ja toimeksiannon saaneiden tuotteita sertifioivien elinten ja luonnollisten henkilöiden nimet ja osoitteet sekä pidettävä nämä tiedot ajan tasalla.

2.Teollisoikeuksien virasto julkaisee 46 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet ja ajantasaistaa nämä tiedot säännöllisesti.

3.Teollisoikeuksien virasto voi perustaa digitaalisen portaalin, jossa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja toimeksiannon saaneiden tuotteita sertifioivien elinten ja luonnollisten henkilöiden nimet ja osoitteet julkistetaan.

54 artikla

Tuotteita sertifioivien elinten akkreditointi

1.Edellä 46 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 46 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten on oltava seuraavien standardien mukaisia, ja ne on akkreditoitava niiden mukaisesti:

(a)eurooppalainen standardi ISO/IEC 17065:2012 ”Vaatimustenmukaisuuden arviointi – Vaatimukset tuotteita, prosesseja ja palveluita sertifioiville elimille”, mukaan lukien eurooppalainen standardi ISO/IEC 17020:2012 ”Vaatimustenmukaisuuden arviointi. Vaatimukset erityyppisten tarkastuslaitosten toiminnalle”; tai

(b)Muut soveltuvat, kansainvälisesti tunnustetut standardit, mukaan lukien a alakohdassa tarkoitettujen eurooppalaisten standardien mahdolliset tarkistukset tai muutokset.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetun akkreditoinnin suorittaa asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti tunnustettu akkreditointielin, joka on European Accreditation -järjestön jäsen, tai unionin ulkopuolinen akkreditointielin, joka on International Accreditation Forum -järjestön jäsen.

55 artikla

Laittoman sisällön torjumista koskevat määräykset

Jos siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja se on unionin oikeuden mukaista, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa määräyksen toimia asetuksen (EU) xxxx/2022 34 8 artiklan mukaisesti tämän asetuksen 35 artiklan vastaisen laittoman sisällön torjumiseksi.

56 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten noudattamatta jättämiseen ja rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä ja toimenpiteistä komissiolle tämän asetuksen voimaantuloon mennessä ja ilmoitettava sille viipymättä kaikista niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

57 artikla

Keskinäinen avunanto ja resurssit

1.Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tässä osastossa säädetyn valvonnan ja täytäntöönpanon suorittamisessa.

2.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään vaihdettavien tietojen luonne ja tyyppi ja tietojenvaihtomenetelmät tämän osaston mukaista valvontaa ja täytäntöönpanoa varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.Hallinnolliseen apuun voi sisältyä tarvittaessa ja asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välisellä sopimuksella jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten osallistuminen toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan paikalla tehtävään valvontaan.

4.Jos maantieteelliselle merkinnälle myönnettyä suojaa mahdollisesti loukataan, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä helpottaakseen tällaista mahdollista loukkausta koskevien tietojen toimittamista jäsenvaltion sisällä lainvalvontaviranomaisilta, syyttäjiltä ja oikeusviranomaisilta 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille.

58 artikla

Todistukset valmistusluvasta

1.Valmistajalla, jonka tuotteen todetaan 46 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden tarkastuksen perusteella olevan tämän asetuksen mukaisesti suojatun maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän mukainen tai joka on asianmukaisesti toimittanut oman ilmoituksensa toimivaltaiselle viranomaiselle, jos se on mahdollista kyseisessä jäsenvaltiossa, on oikeus saada virallinen todistus tai muu sertifiointitodiste siitä, että se saa valmistaa kyseisellä maantieteellisellä merkinnällä nimettyä tuotetta toteuttamissaan tuotantovaiheissa.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettu todiste sertifioinnista on pyynnöstä annettava täytäntöönpanoviranomaisten, tulliviranomaisten tai muiden sellaisten unionin viranomaisten saataville, jotka tarkastavat maantieteellisten merkintöjen käytön tavaroissa, jotka on ilmoitettu vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tai saatettu sisämarkkinoille. Valmistaja voi myös asettaa todisteen sertifioinnista yleisön saataville tai kenen tahansa sellaisen henkilön saataville, joka voi liiketoiminnan yhteydessä pyytää tällaista todistetta.

V OSASTO

KANSAINVÄLISEEN REKISTERIIN KIRJATUT MAANTIETEELLISET MERKINNÄT JA MUIDEN SÄÄDÖSTEN MUUTOKSET

59 artikla

Neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 muuttaminen

Lisätään neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 35 4 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Siltä osin kuin kyse käsiteollisuustuotteiden ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/… tarkoitetuista maantieteellisistä merkinnöistä, joilla suojataan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteita, nimetään Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto Geneven asiakirjan 3 artiklassa tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, joka on vastuussa Geneven asiakirjan hallinnoinnista unionin alueella sekä ilmoituksista ja viestinnästä WIPO:n kansainvälisen toimiston kanssa Geneven asiakirjan ja yhteisten täytäntöönpanomääräysten nojalla.”

60 artikla

Asetuksen (EU) 2019/1753 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2019/1753 seuraavasti:

(1)muutetaan 1 artikla seuraavasti:

(a)korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Tämän asetuksen soveltamiseksi ’maantieteellisillä merkinnöillä’ tarkoitetaan Geneven asiakirjassa määriteltyjä alkuperänimityksiä, mukaan lukien asetusten (EU) N:o 1151/2012 ja (EU) N:o 1308/2013 mukaiset alkuperänimitykset sekä asetusten (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 1308/2013, (EU) N:o 251/2014, (EU) 2019/787 ja käsiteollisuustuotteiden ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/… mukaiset maantieteelliset merkinnät. Sellaisten käsiteollisuus- ja teollisuustuotteisiin liittyvien alkuperänimitysten, jotka kuuluvat kansainvälisen rekisteröinnin piiriin, suoja muodostetaan EU:ssa tämän asetuksen 5 ja 35 artiklan mukaisesti.”

(b)lisätään 3 kohta seuraavasti:

”3. Tämän asetuksen soveltamiseksi ’teollisoikeuksien virastolla’ tarkoitetaan Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoa.”

(2)muutetaan 2 artikla seuraavasti:

(a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”Unionin liittyessä Geneven asiakirjaan ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin komissio tai teollisoikeuksien virasto jättää Geneven asiakirjan 3 artiklan mukaisena toimivaltaisena viranomaisena, kuten täsmennetään neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 4 artiklan 1 kohdassa, Geneven asiakirjan 5 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliselle toimistolle, jäljempänä ’kansainvälinen toimisto’, hakemuksia, jotka koskevat unionin oikeuden nojalla suojattujen ja rekisteröityjen, unionista peräisin oleviin tuotteisiin liittyvien maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä rekisteröintiä.”

(b)korvataan 2 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota tai, jos kyseessä ovat maantieteelliset merkinnät, joilla suojataan käsiteollisuus- ja teollisuustuotteita, jäljempänä ’käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteelliset merkinnät’, teollisoikeuksien virastoa kirjaamaan kansainväliseen rekisteriin maantieteellisiä merkintöjä, jotka ovat peräisin jäsenvaltioiden alueelta ja jotka ovat unionin oikeuden nojalla suojattuja ja rekisteröityjä.”

(c)lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4. Kun on kyse pyynnöistä kirjata kansainväliseen rekisteriin käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisiä merkintöjä, teollisoikeuksien virasto toimii Geneven asiakirjan 3 artiklan mukaisena toimivaltaisena viranomaisena, kuten täsmennetään neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 4 artiklan 1 kohdassa, suojan myöntämistä koskevan oman päätöksensä perusteella asetuksen (EU) 2022/... 17–34 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

(3)lisätään 3 artiklaan 4 kohta seuraavasti:

”4. Kun on kyse käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisistä merkinnöistä, teollisoikeuksien virasto pyytää kansainvälistä toimistoa peruuttamaan jäsenvaltiosta peräisin olevan maantieteellisen merkinnän kansainväliseen rekisteriin kirjaamisen, jos 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.”

(4)korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Kansainväliseen rekisteriin kirjatun kolmannen maan maantieteellisen merkinnän julkaiseminen

1. Komissio tai, käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien virasto julkaisee kansainvälisen rekisteröinnin, joka on kansainvälisen toimiston Geneven asiakirjan 6 artiklan 4 kohdan nojalla ilmoittama ja joka koskee kansainväliseen rekisteriin kirjattua maantieteellistä merkintää, jonka osalta Geneven asiakirjan 1 artiklan xv alakohdassa määritelty alkuperämaana oleva sopimuspuoli ei ole jäsenvaltio.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kansainvälinen rekisteröinti julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa tai, käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien viraston toimesta. Julkaisuun on sisällytettävä viittaus tuotelajiin ja alkuperämaahan.”

(5)korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Komissio tai, käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien virasto arvioi kansainvälisen toimiston Geneven asiakirjan 6 artiklan 4 kohdan nojalla ilmoittaman kansainvälisen rekisteröinnin, joka koskee kansainväliseen rekisteriin kirjattuja maantieteellisiä merkintöjä ja jonka osalta Geneven asiakirjan 1 artiklan xv alakohdassa määritelty alkuperämaana oleva sopimuspuoli ei ole jäsenvaltio, määritelläkseen, sisältääkö se Lissabonin sopimusta ja Geneven asiakirjaa koskevien yhteisten täytäntöönpanomääräysten, jäljempänä ’yhteiset täytäntöönpanomääräykset’, 5 säännön 2 kohdassa vahvistetut pakolliset osatekijät ja yhteisten täytäntöönpanomääräysten 5 säännön 3 kohdassa määrätyt laatua, mainetta tai ominaisuuksia koskevat tiedot.”

(6)muutetaan 6 artikla seuraavasti:

(a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Neljän kuukauden kuluessa siitä, kun kansainvälinen rekisteröinti on julkaistu 4 artiklan mukaisesti, jäsenvaltion tai muun kolmannen maan kuin Geneven asiakirjan 1 artiklan xv alakohdassa määriteltynä alkuperämaana olevan sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut unioniin tai muuhun kolmanteen maahan kuin alkuperämaana olevaan sopimuspuoleen, voi esittää komissiolle tai, käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien virastolle vastaväitteen. Vastaväite on esitettävä jollakin unionin virallisista kielistä.”

(b)kumotaan 2 kohdan e alakohta;

(c)korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Komissio tai, käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien virasto arvioi 2 kohdassa tarkoitetut vastaväiteperusteet suhteessa unionin alueeseen tai unionin alueen osaan.”

(7)muutetaan 7 artikla seuraavasti:

(a)lisätään 1 kohtaan virke seuraavasti:

”Kun on kyse käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisistä merkinnöistä, teollisoikeuksien virasto hylkää vastaväitteet, joita ei voida ottaa tutkittavaksi, ja päättää suojan myöntämisestä maantieteelliselle merkinnälle.”

(b)korvataan 2 kohdan viimeinen virke seuraavasti:

”Päätöksen suojan myöntämisestä tekee käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta teollisoikeuksien virasto tai asetuksen (EU) 2022/... 25 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa komissio. Tätä koskevat täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

(c)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Komissio tai, käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien virasto ilmoittaa kansainväliselle toimistolle Geneven asiakirjan 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti kieltäytyvänsä hyväksymästä asianomaisen kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia unionin alueella yhden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kansainvälistä rekisteröintiä koskevan ilmoituksen Geneven asiakirjan 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti [, tai päätöksen (EU) 2019/1754 5 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kahden vuoden kuluessa kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta].”

(d)poistetaan 5 kohdan viimeinen virke;

(e)lisätään 5 a ja 5 b kohta seuraavasti:

”5 a. Kun on kyse käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisistä merkinnöistä, joiden suojan osalta teollisoikeuksien virasto on aiemmin tehnyt kieltäytymisilmoituksen, teollisoikeuksien virasto voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan taikka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä peruuttaa kokonaan tai osittain kansainväliselle toimistolle aiemmin ilmoitetun kieltäytymisen.

5 b. Komissio tai, käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien virasto ilmoittaa tällaisesta peruuttamisesta viipymättä kansainväliselle toimistolle.”

(8)lisätään 8 artiklan 1 kohtaan virke seuraavasti:

”Käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta sama pätee teollisoikeuksien viraston päätöksiin.”

(9)korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Kansainväliseen rekisteriin kirjatun kolmannen maan maantieteellisen merkinnän vaikutusten mitätöinti unionissa

·1. Komissio tai, käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien virasto voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan taikka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä mitätöidä kokonaan tai osittain maantieteellisen merkinnän suojan vaikutukset unionissa yhdessä tai useammassa seuraavista tilanteista:

·a) maantieteellisellä merkinnällä ei ole enää suojaa alkuperämaana olevassa sopimuspuolessa;

·b) maantieteellinen merkintä ei ole enää rekisteröitynä kansainväliseen rekisteriin;

·c) yhteisten täytäntöönpanomääräysten 5 säännön 2 kohdassa vahvistettujen pakollisten osatekijöiden tai yhteisten täytäntöönpanomääräysten 5 säännön 3 kohdassa määrättyjen laatua, mainetta tai ominaisuuksia koskevien tietojen noudattamista ei enää taata.

·2. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä 1 kohdan soveltamiseksi. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen ja vasta sen jälkeen, kun Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetuille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille taikka Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritellyille edunsaajille on annettu mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan.

·3. Kun mitätöintiin ei enää voi hakea muutosta, komissio tai, käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen osalta, teollisoikeuksien virasto ilmoittaa viipymättä kansainväliselle toimistolle maantieteellisen merkinnän kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten mitätöinnistä unionin alueella 1 kohdan a tai c alakohdan mukaisesti.”

(10)korvataan 11 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jokaisen sellaisen tuotteen alkuperänimityksen osalta, joka on peräisin Lissabonin sopimuksen osapuolena olevasta jäsenvaltiosta ja joka kuuluu asetuksen (EU) 2022/... soveltamisalaan, mutta jota ei ole vielä suojattu kyseisen asetuksen nojalla, asianomaisen jäsenvaltion on Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä taikka Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritellyn edunsaajan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan pyydettävä valinnaisesti joko

·kyseisen alkuperänimityksen rekisteröintiä asetuksen (EU) 2022/… nojalla; tai

·kyseisen alkuperänimityksen kansainväliseen rekisteriin kirjaamisen peruuttamista.

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava teollisoikeuksien virastolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta valinnasta ja jätettävä asiaa koskeva pyyntö yhden vuoden kuluessa asetuksen (EU) 2022/... hyväksymisestä. Asetuksen (EU) 2022/... 67 artiklan 3 kohdassa säädettyä rekisteröintimenettelyä sovelletaan soveltuvin osin.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa asianomaisen jäsenvaltion on pyydettävä kyseisen alkuperänimityksen kansainvälistä rekisteröintiä Geneven asiakirjan nojalla, jos kyseinen jäsenvaltio on ratifioinut Geneven asiakirjan tai liittynyt siihen päätöksen (EU) 2019/1754 3 artiklassa tarkoitetun luvan nojalla, kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona maantieteellinen merkintä rekisteröitiin asetuksen (EU) 2022/... nojalla.

Asianomaisen jäsenvaltion on teollisoikeuksien viraston kanssa koordinoiden tarkistettava kansainväliseltä toimistolta, onko Geneven asiakirjan mukaista rekisteröintiä varten tehtävä yhteisten täytäntöönpanomääräysten 7 säännön 4 kohdan edellyttämiä muutoksia. Teollisoikeuksien virasto antaa jäsenvaltiolle luvan tehdä tarvittavat muutokset ja ilmoittaa niistä kansainväliselle toimistolle.

Jos rekisteröintiä asetuksen (EU) 2022/... nojalla koskeva pyyntö hylätään ja siihen liittyvät hallinnolliset ja oikeudelliset muutoksenhakukeinot on käytetty tai jos rekisteröintiä Geneven asiakirjan nojalla koskevaa pyyntöä ei ole tehty tämän kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä pyydettävä kyseisen alkuperänimityksen kansainväliseen rekisteriin kirjaamisen peruuttamista.”

(11)lisätään 15 artiklan 1 kohtaan e alakohta seuraavasti:

”e) kun kyseessä ovat asetuksen (EU) 2022/... 2 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat käsiteollisuus- ja teollisuustuotteet, kyseisen asetuksen 65 artiklalla perustettu käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen komitea.”

61 artikla

Asetuksen (EU) 2017/1001 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2017/1001 seuraavasti:

(1)lisätään 151 artiklan 1 kohdan b alakohdan jälkeen ba alakohta seuraavasti:

”ba) maantieteellisten merkintöjen hallinto ja edistäminen, etenkin sille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/[tämä asetus] mukaisesti siirretyt tehtävät ja maantieteellisten merkintöjen järjestelmän edistäminen;”

(2)lisätään 170 a artikla seuraavasti:

”170 a artikla

Verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmän perustaminen

1.Virasto perustaa verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmän unioniin sijoittautuneiden rekisterien maakoodien ylätason verkkotunnuksina rekisteröimiä, hallinnoimia ja ylläpitämiä verkkotunnuksia varten. Jätettäessä EU-tavaramerkkiä koskeva hakemus tieto- ja hälytysjärjestelmän on ilmoitettava EU-tavaramerkin hakijalle kyseisen merkin saatavuudesta verkkotunnuksena ja valinnaisesti EU-tavaramerkin hakijalle ja haltijalle sellaisen verkkotunnuksen rekisteröinnistä, joka sisältää nimen, joka on samanlainen tai samankaltainen kuin niiden tavaramerkki (verkkotunnushälytykset).

2.Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi unioniin sijoittautuneiden maakoodien ylätason verkkotunnusten rekistereiden on toimitettava virastolle kaikki hallussaan olevat tiedot ja data, jotka ovat tarpeen verkkotunnus- ja hälytysjärjestelmän toiminnan kannalta.”

VI OSASTO

TEKNINEN APU

62 artikla

Teollisoikeuksien viraston tekninen apu

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säännöillä, joilla teollisoikeuksien virastolle siirretään tarkastus- ja muita tehtäviä, jotka koskevat muita kuin alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaisia kolmansien maiden käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka ehdotetaan suojattavan kansainvälisten neuvottelujen tai kansainvälisten sopimusten nojalla.

VII OSASTO

TÄYDENTÄVÄT SÄÄNNÖKSET

63 artikla

Menettelyissä käytettävä kieli

1.Kaikki tämän asetuksen mukaisia menettelyjä koskevat, teollisoikeuksien virastolle lähetettävät asiakirjat ja tiedot on laadittava jollakin unionin virallisista kielistä.

2.Tämän asetuksen nojalla teollisoikeuksien virastolle siirrettyjen tehtävien osalta teollisoikeuksien viraston kielinä olisi oltava kaikki unionin viralliset kielet asetuksen N:o 1 mukaisesti 36 .

64 artikla

Tietojärjestelmä

Teollisoikeuksien virasto kehittää ja ottaa käyttöön 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun digitaalisen järjestelmän ja 26 artiklassa tarkoitetun käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin ja ylläpitää niitä.

65 artikla

Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisiä merkintöjä käsittelevä komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

66 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle [julkaisutoimisto: lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä] seitsemän vuoden ajaksi 29, 30 ja 49 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 29, 30 ja 49 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä olevien 29, 30 ja 49 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

VIII OSASTO

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

67 artikla

Väliaikainen maantieteellisten merkintöjen suoja

1.Käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen kansallinen erityissuoja lakkaa olemasta voimassa [yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].

2.Asianomaisten jäsenvaltioiden on viimeistään [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ilmoitettava komissiolle ja teollisoikeuksien virastolle, mitkä niiden oikeudellisesti suojatuista nimistä tai, niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole suojajärjestelmää, mitkä niiden käytössä vakiintuneista nimistä ne haluavat rekisteröidä ja suojata tämän asetuksen mukaisesti.

3.Teollisoikeuksien virasto tai, 25 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, komissio rekisteröi 17–25 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut nimet, jotka ovat 2, 5, 7 ja 8 artiklan mukaisia. Edellä olevia 21 ja 22 artiklaa ei sovelleta. Yleisnimiä ei kuitenkaan rekisteröidä.

4.Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen nimien kansallisen suoja säilyy, kunnes päätös rekisteröinnistä on tehty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Päätökseen voidaan hakea muutosta 30 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

68 artikla

Jäsenvaltioiden raportointivelvoite

1.Jäsenvaltioiden tai niiden kansallisten viranomaisten on raportoitava komissiolle joka neljäs vuosi kaikkien sellaisten maantieteellisiin merkintöihin liittyvien valvontatoimien strategiasta ja tuloksista, jotka on suoritettu tällä asetuksella perustettuun suojajärjestelmään liittyvien oikeudellisten vaatimusten noudattamisen todentamiseksi toimivaltaisten viranomaisten nimeämistä koskevan 45 artiklan, tuote-eritelmien noudattamisen todentamista koskevan 46 artiklan, huolellisuusvelvoitetta koskevan 47 artiklan, maantieteellisten merkintöjen oikeuksien valvontaa ja täytäntöönpanoa markkinoilla koskevan 48 artiklan ja verkkoalustoja koskevan 55 artiklan mukaisesti ja jotka koskevat käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen täytäntöönpanon valvontaa markkinoilla, mukaan lukien verkossa.

2.Jäsenvaltioiden, joihin mahdollisesti voidaan soveltaa suoraa rekisteröintiä, on toimitettava komissiolle viimeistään [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] 15 artiklassa vaaditut tiedot, jotta ne voisivat valita suoran rekisteröintimenettelyn. Saatujen tietojen perusteella komissio tekee päätöksen asianomaisen jäsenvaltion oikeudesta valita suora rekisteröintimenettely ja siten olla 15 artiklan mukaisesti nimeämättä kansallista viranomaista hallinnoimaan kansallisella tasolla hakumenettelyä, tuote-eritelmän muutosmenettelyä ja peruutusmenettelyä.

3.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä], aikovatko ne tehdä yhteistyötä keskenään II osaston II luvussa säädettyjen kansallisten menettelyjen hallinnoimiseksi 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

69 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio laatii viimeistään [viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja liittää siihen mahdollisesti tarpeellisena pitämänsä tarkistusehdotuksen.

70 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2024.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

(1)    COM(2021) 350 final.

(2)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista (digipalvelusäädös) ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta.

(3)    EUVL C […], […], s. […].

(4)    EUVL C […], […], s. […].

(5)    Neuvoston päätelmät teollis- ja tekijänoikeuspolitiikasta ja teollismalleja koskevan unionin järjestelmän tarkistamisesta, 10. marraskuuta 2020.

(6)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/787, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä, tislattujen alkoholijuomien nimien käytöstä muiden elintarvikkeiden esittelyssä ja merkinnöissä, tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta, maatalousperäisen etyylialkoholin ja maatalousperäisten tisleiden käytöstä alkoholijuomissa ja asetuksen (EY) N:o 110/2008 kumoamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 1).

(7)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(8)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(9)    EUVL L 271, 24.10.2019, s. 15.

(10)    Neuvoston asetus (ETY) N:o 2685/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(11)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(12)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(13)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(14)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(15)    Neuvoston päätös 94/800/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa (EYVL L 336, 23.12.1994, s. 1).

(16)    Komission delegoitu asetus (EU) N:o 664/2014, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 täydentämisestä suojattuja alkuperänimityksiä, suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita koskevien unionin tunnusten vahvistamisen sekä eräiden hankintaa koskevien sääntöjen, eräiden menettelysääntöjen ja eräiden täydentävien siirtymäsääntöjen osalta (EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17).

(17)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta.

(18)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, akkreditoinnin vaatimusten vahvistamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(19)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista (digipalvelusäädös) ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta.

(20)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1753, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin toimesta sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan (EUVL L 271, 24.10.2019, s. 1).

(21)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, Euroopan unionin tavaramerkistä (EUVL L 154, 16.6.2017, s. 1).

(22)

   EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(23)    Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä (EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1).

(24)

   Neuvoston asetus (ETY) N:o 2685/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(25)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/787, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä, tislattujen alkoholijuomien nimien käytöstä muiden elintarvikkeiden esittelyssä ja merkinnöissä, tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta, maatalousperäisen etyylialkoholin ja maatalousperäisten tisleiden käytöstä alkoholijuomissa ja asetuksen (EY) N:o 110/2008 kumoamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 1).

(26)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(27)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(28)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).

(29)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(30)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(31)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1753, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin toimesta sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan (EUVL L 271, 24.10.2019, s. 1).

(32)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2436, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (EUVL L 336, 23.12.2015, s. 1).

(33)    Komission delegoitu asetus (EU) N:o 664/2014, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 täydentämisestä suojattuja alkuperänimityksiä, suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita koskevien unionin tunnusten vahvistamisen sekä eräiden hankintaa koskevien sääntöjen, eräiden menettelysääntöjen ja eräiden täydentävien siirtymäsääntöjen osalta (EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17).

(34)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista (digipalvelusäädös) ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta.

(35)

   Neuvoston päätös (EU) 2019/1754, annettu 7 päivänä lokakuuta 2019, Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan (EUVL L 271, 24.10.2019, s. 12).

(36)    Neuvoston asetus N:o 1 Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 13.4.2022

COM(2022) 174 final

LIITTEET

ehdotukseen

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI

käsiteollisuustuotteiden ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/1753 sekä neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 muuttamisesta

{SEC(2022) 193 final} - {SWD(2022) 114 final} - {SWD(2022) 115 final} - {SWD(2022) 116 final}

LIITE 1

Asetuksen 49 artiklassa tarkoitettu oma ilmoitus

1.Talouden toimijan nimi ja osoite: …

[Ilmoitetaan yrityksen tai yksittäisen valmistajan nimi ja osoite sekä oman ilmoituksen allekirjoittajan nimi ja osoite; jos eri kuin talouden toimija: yrityksen tai valmistajan valtuutettu edustaja.]

2.Tuotteen nimi ja tavaralaji: …

[Ilmoitetaan täydellinen nimi ja kaikki rinnakkaisnimet, joilla maantieteellisellä merkinnällä nimettyä tuotetta pidetään tai aiotaan pitää kaupan sekä tavaralaji, johon tuote kuuluu.]

3.Tuotteen status: …

[Ilmoitetaan, onko asianomainen tuote jo markkinoilla.]

4.Tuotantopaikat: …

[Ilmoitetaan kaikki tuotantopaikat, osoite, yhteystiedot ja kyseisessä tuotantopaikassa suoritetut toimet (tuote-eritelmän mukainen tuotantovaihe).]

5.Valmistajaryhmä: …

[Ilmoitetaan sen valmistajaryhmän nimi ja osoite, jonka jäsen valmistaja on.]

6.Käytetyn maantieteellisen merkinnän nimi, asiakirja-aineiston numero ja rekisteröintipäivä: …

[Edellytys voidaan täyttää viittaamalla vastaavaan sähköiseen rekisteriotteeseen, joka on liitettävä omaan ilmoitukseen.]

7.Tuote-eritelmän ja sen sähköisen julkaisun pääkohdat: …

[Tietojen on oltava yhtenäisen asiakirjan mukaisia: nimi, tuotekuvaus, mukaan lukien tarvittaessa pakkausta ja merkintöjä koskevat erityissäännöt, ja maantieteellisen alueen tarkka määritys.]

8.Kuvaus toimenpiteistä, joita valmistaja on toteuttanut sen varmistamiseksi, että tuote on tuote-eritelmän mukainen: …

[Ilmoitetaan kaikki toimenpiteet (tarkastukset ja valvontatoimet), jotka valmistaja, valmistajajärjestö tai toimeksiannon saanut kolmas osapuoli on toteuttanut edellisen oman ilmoituksen toimittamisen jälkeen, ja kuvataan niitä lyhyesti.]

9.Lisätiedot: …

[Lisätään kaikki tuotteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kannalta merkityksellisiksi katsotut tiedot, esimerkiksi näyte merkinnöistä, jos tuote-eritelmässä on pakkausten merkintöjä koskevia sääntöjä.]

10.Ilmoitus tuote-eritelmän vaatimusten noudattamisesta:

Edellä mainittu tuote, mukaan lukien sen ominaisuudet ja komponentit, on sitä vastaavan tuote-eritelmän sääntöjen mukainen. Kaikki tarvittavat tarkastukset ja valvontatoimet vaatimustenmukaisuuden määrittämiseksi on suoritettu.

[Allekirjoittaja on tietoinen siitä, että väärien tietojen antamisesta voidaan määrätä seuraamuksia.]

(paikka ja päivämäärä):

(nimi, tehtävä) (allekirjoitus):

LIITE 2

Asetuksen 8 artiklassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja

[Lisätään 1 kohdassa esitetty nimi:] ”…”

EU-nro: [ainoastaan EU:ssa]

1.Suojatun maantieteellisen merkinnän nimi (nimet) …

[Mainitaan rekisteröitäväksi ehdotettu nimi. Jos kyseessä on tuote-eritelmän muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus, mainitaan rekisteröity nimi.]

2.Jäsenvaltio tai kolmas maa …

3.Käsiteollisuustuotteen ja teollisuustuotteen kuvaus

3.1.Tuotelaji ...

3.2.Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

[8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut pääkohdat. Tuote on määriteltävä käyttämällä kyseisen tuotteen osalta yleisesti käytettäviä määritelmiä ja standardeja. Kuvauksessa on keskityttävä tuotteen erityisyyteen ja käytettävä mittayksikköjä ja yleisiä tai teknisiä vertailevia ilmaisuja, mainitsematta kaikilla kyseisen tyyppisillä tuotteilla olevia teknisiä ominaisuuksia tai kaikkiin kyseisen tyyppisiin tuotteisiin sovellettavia pakollisia lakisääteisiä vaatimuksia (8 artiklan 2 kohta)].

3.3.Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet) ...

[Ilmoitetaan kaikki raaka-aineita koskevat laatuvaatimukset tai raaka-aineiden alkuperää koskevat rajoitukset. Kaikki tällaiset rajoitukset on perusteltava. Rajoitukset on perusteltava suhteessa 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuun yhteyteen.]

3.4.Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella ...

[Kaikki mahdolliset rajoitukset tai poikkeukset on perusteltava.]

3.5.Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, pakkaamista koskevat erityiset säännöt ...

[Jos ei ole, jätetään tyhjäksi. Kaikki mahdolliset rajoitukset on perusteltava tuotekohtaisesti.]

3.6.Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

[Jos ei ole, jätetään tyhjäksi. Kaikki mahdolliset rajoitukset on perusteltava.]

4.Maantieteellisen alueen tarkka rajaus ...

[Lisätään mahdollinen kartta alueesta.]

5.Yhteys maantieteelliseen alueeseen ...

Syy-seuraussuhde maantieteellisen alkuperän ja tapauksen mukaan tuotteen laadun, maineen tai muun ominaispiirteen välillä.

[On mainittava selvästi, mihin tekijöihin (tuotteen maine, laatu tai muut ominaisuudet) syy-seuraussuhde perustuu, ja annettava tiedot ainoastaan asiaan liittyvistä tekijöistä, mukaan lukien tapauksen mukaan yhteyden perusteena olevat tuotekuvauksen tai tuotantomenetelmän erityispiirteet.]

Tuote-eritelmän julkaisutiedot

LIITE 3

Asetuksen 22 artiklassa tarkoitettu perusteltu vastaväite

1.Tuotteen nimi: …

[Sellaisena kuin se on ilmoitettu sähköisessä rekisterissä.]

2.Virallinen viite: …

[Sellaisena kuin se on ilmoitettu sähköisessä rekisterissä.]

Viitenumero: …

Julkaisupäivä: …

3.Yhteystiedot:

Ryhmä/organisaatio/yksityishenkilö: …

Tai kansallinen viranomainen:

Osasto: …

Osoite: …

Puhelin: + …

Sähköposti: …

4.Vastaväitteen perustelut:

–Tämä asetuksen 5 artiklassa annetun käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden maantieteellisen merkinnän määritelmän noudattamatta jättäminen

–Rekisteröitäväksi ehdotettu nimi on 37 artiklassa tarkoitettu yleisnimi

–Nimen rekisteröinti olisi 38 artiklan vastaista (nimi kokonaan tai osittain homonyyminen)

–Nimen rekisteröinti olisi 39 artiklan vastaista (olemassa oleva tavaramerkki)

–Rekisteröinti vaarantaisi olemassa olevien nimien, tavaramerkkien tai tuotteiden olemassaolon 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

5.Yksityiskohtaiset tiedot vastaväitteestä

Vastaväitteelle on esitettävä asianmukaisesti perustellut syyt ja perustelut.

Lisäksi on esitettävä lausuma, josta selviää vastaväitteen esittäjän oikeutettu etu, paitsi jos vastaväitteen esittää kansallinen viranomainen, jolloin oikeutettua etua koskevaa lausumaa ei tarvita. Vastaväite on allekirjoitettava ja päivättävä.

(1)    Valvontapiste: se piste valvontaprosessissa, jossa valvontatoimi suoritetaan.

(2)    Mahdollinen tavoitearvo, joka on saavutettava valvontapisteessä.

(3)    AC: valmistajan toteuttama valvonta; IC: valmistajaryhmän toteuttama valvonta; EC: ulkoisen sertifioivan elimen toteuttama valvonta.

(4)    Tiheys: valvontatoimien välinen aika.