(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla joulukuussa 2015 hyväksytty Pariisin sopimus, jäljempänä ”Pariisin sopimus” (3), tuli voimaan marraskuussa 2016. Sen osapuolet ovat sopineet, että maapallon keskilämpötilan nousu pidetään selvästi alle kahdessa celsiusasteessa verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin ja että jatketaan toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin.

(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla joulukuussa 2015 hyväksytty Pariisin sopimus, jäljempänä ”Pariisin sopimus” (3), tuli voimaan marraskuussa 2016. Sen osapuolet ovat sopineet, että maapallon keskilämpötilan nousu pidetään selvästi alle kahdessa celsiusasteessa verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin ja että jatketaan toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin. Hyväksymällä Glasgow’n ilmastosopimuksen Pariisin sopimuksen osapuolet tunnustivat hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) havaintojen mukaisesti, että maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen 1,5  celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin verrattuna vähentäisi merkittävästi ilmastonmuutoksen riskejä ja vaikutuksia, ja sitoutuivat vahvistamaan vuoden 2030 tavoitteitaan vuoden 2022 loppuun mennessä tavoitetason puutteiden korjaamiseksi. Tämä olisi tehtävä oikeudenmukaisesti ja noudattaen yhteisen mutta eriytyneen vastuun sekä omien valmiuksien periaatetta erilaiset kansalliset olosuhteet huomioon ottaen. Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän ja sen markkinavakausvarannon tarkistaminen on ainutlaatuinen tilaisuus.

(1 a)

IPCC:n 7 päivänä elokuuta 2021 julkistamassa raportissa ”Climate Change 2021: The Physical Science Basis” esitettyjen havaintojen perusteella on entistä kiireellisempää pitäytyä Pariisin sopimuksen 1,5  celsiusastetta koskevassa tavoitteessa. IPCC:n mukaan maapallon lämpötilan kohoaminen saavuttaa 1,5  celsiusasteen rajan tai ylittää sen seuraavien 20 vuoden kuluessa, toisin sanoen alun perin ennakoitua aiemmin. Sen mukaan maapallon lämpötilan kohoamista ei voida enää rajoittaa 1,5  celsiusasteeseen tai edes 2 celsiusasteeseen, ellei kasvihuonekaasupäästöjä vähennetä välittömästi ja merkittävästi. Tämän lisäksi 28 päivänä helmikuuta 2022 julkaistussa raportissaan ”Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability” IPCC totesi erittäin suurella varmuudella, että ilmastonmuutos uhkaa ihmisten hyvinvointia ja maapallon tilaa. Lisäviivytykset yhteisissä ja maailmanlaajuisissa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillitsemisen ennakoivissa toimissa saavat aikaan sen, että elämänlaatua tarjoavan ja kestävän tulevaisuuden kaikille turvaamiseen käytettävissä oleva vähäinen aika loppuu.

(1 b)

Tarvetta kiireellisille toimille korostavat entisestään äärimmäisten sääolojen yleistyminen ja voimistuminen ilmastonmuutoksen välittömänä seurauksena. YK:n katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston mukaan maailmanlaajuisesti kirjattujen katastrofien määrä ja globaalien taloudellisten tappioiden laajuus ovat lähes kaksinkertaistuneet 20:n viime vuoden aikana ja suuri osa tästä kasvusta johtuu ilmastokatastrofien määrän merkittävästä lisääntymisestä.

(1 c)

Unionin olisi tämän vuoksi reagoitava kiireelliseen tilanteeseen tehostamalla toimiaan ja ottamalla ilmastonmuutoksen torjunnassa kansainvälinen johtoasema noudattaen oikeudenmukaisuuden ja yhteisen mutta eriytyneen vastuun sekä omien valmiuksien periaatteita Pariisin sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(1 d)

Euroopan parlamentin 28 päivänä marraskuuta 2019 annetussa päätöslauselmassa ilmasto- ja ympäristöhätätilasta  (1 a) parlamentti kehotti komissiota ryhtymään välittömiin ja kunnianhimoisiin toimiin ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5  celsiusasteeseen ja biologisen monimuotoisuuden laajamittaisen häviämisen välttämiseksi, myös puuttumalla unionin nykyisten ilmasto- ja ympäristöhätätilaa koskevien politiikkojen epäjohdonmukaisuuksiin ja varmistamalla, että kaikki asiaankuuluvat tulevat lainsäädäntö- ja talousarvioehdotukset vastaavat täysin tavoitetta rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 1,5  celsiusasteeseen ja että ne eivät edistä biologisen monimuotoisuuden häviämistä.

(2)

Ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaaminen ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ovat keskeisellä sijalla komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (4).

(2)

Ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaaminen ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ovat näin ollen keskeisellä sijalla komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (4).

(3)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa yhdistetään kattava joukko toisiaan vahvistavia toimenpiteitä ja aloitteita, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius EU:ssa vuoteen 2050 mennessä, ja esitetään uusi kasvustrategia, jonka tavoitteena on muuttaa unioni oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jonka nykyaikaisessa , resurssitehokkaassa ja kilpailukykyisessä taloudessa talouskasvu irrotetaan resurssien käytöstä . Tavoitteena on myös suojella, hoitaa ja lisätä EU:n luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Samalla tämä siirtymä vaikuttaa naisiin ja miehiin eri tavalla, ja erityisen paljon se vaikuttaa tiettyihin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten ikääntyneisiin, vammaisiin sekä rodullisiin tai etnisiin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin. Siksi on varmistettava, että siirtymä on oikeudenmukainen ja osallistava ja että ketään ei jätetä jälkeen.

(3)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma tarjoaa lähtökohdan unionin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiselle viimeistään vuoteen 2050 mennessä sekä tavoitteelle saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119  (1 a) 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Siinä esitetään uusi kasvustrategia, jonka tavoitteena on muuttaa unioni oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jonka talous on nykyaikainen , resurssitehokas ja kilpailukykyinen, jättämättä ketään jälkeen oikeudenmukaisessa siirtymässä, jossa puututaan myös energiaköyhyyteen . Tavoitteena on myös suojella, hoitaa ja lisätä EU:n luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Tämä siirtymä vaikuttaa eri alojen työntekijöihin ja eri sukupuoliin eri tavalla, ja erityisen paljon se vaikuttaa tiettyihin heikommassa ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten ikääntyneisiin, vammaisiin sekä rodullisiin tai etnisiin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin sekä matalan ja alemman keskitulotason henkilöihin ja kotitalouksiin. Se asettaa myös suurempia haasteita tietyille alueille, erityisesti rakenteellisesti epäsuotuisille ja syrjäisille alueille sekä saarille . Siksi on varmistettava, että siirtymä on oikeudenmukainen ja osallistava.

(3 a)

EU:n päästökauppajärjestelmä on yksi unionin ilmastopolitiikan kulmakivistä ja sen keskeinen väline kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaasti. Glasgow’n COP26-konferenssissa tehtyjen, kansallisesti määriteltyjen panosten vuotuista tarkistamista koskevien sitoumusten mukaisesti komission olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/87/EY  (1 a) tehtävän tämän tarkistamisen aikana tarkistettava kansallisesti määriteltyä panostaan kaikkien EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen huomioon ottamiseksi.

(4)

Kun otetaan huomioon Covid-19-pandemian erittäin vakavat vaikutukset unionin kansalaisten terveyteen, elin- ja työoloihin ja hyvinvointiin, voidaan todeta, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tarpeellisuus ja arvo ovat vain kasvaneet; pandemia on osoittanut, että eurooppalaisen yhteiskunnan ja talouden on parannettava kykyään selviytyä ulkoisista häiriöistä ja toimittava varhaisessa vaiheessa niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi. Eurooppalaiset ovat edelleen vahvasti sitä mieltä, että tämä koskee erityisesti ilmastonmuutosta (5).

(4)

Kun otetaan huomioon covid-19-pandemian erittäin vakavat vaikutukset unionin kansalaisten terveyteen, elin- ja työoloihin ja hyvinvointiin, voidaan todeta, että hyvin toteutetun Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tarpeellisuus ja arvo ovat vain kasvaneet; pandemia on osoittanut, että eurooppalaisen yhteiskunnan ja talouden on parannettava kykyään selviytyä ulkoisista häiriöistä ja toimittava varhaisessa vaiheessa niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi tavalla, joka on oikeudenmukainen eikä jätä ketään jälkeen, ei myöskään niitä, joita uhkaa energiaköyhyys . Eurooppalaiset ovat edelleen vahvasti sitä mieltä, että tämä koskee erityisesti ilmastonmuutosta (5).

(4 a)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisella olisi varmistettava laadukkaiden työpaikkojen luominen ja sosiaalinen edistys kaikkien kannalta. Jotta tässä direktiivissä ehdotettu ilmastotavoite olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävä, sitä olisi täydennettävä vastaavalla Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisella sosiaalisella tavoitteella. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman olisi tarjottava mahdollisuus säilyttää ja luoda laadukkaita työpaikkoja, edistää ihmisarvoista työtä, parantaa työelämän normeja, vahvistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja, torjua syrjintää työpaikoilla sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja 55-valmiuspaketin puitteissa ehdotettuja toimia olisi täydennettävä oikeudenmukaisen siirtymän mekanismeilla.

(4 b)

Kun otetaan huomioon, että siirtyminen kestävään talouteen on yhdistettävä Euroopan kilpailukyvyn ylläpitämiseen ja työpaikkojen luomiseen, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että sisämarkkinoita ei kuormiteta liikaa yrityksille uuteen sääntely-ympäristöön mukautumisesta aiheutuvilla lisäkustannuksilla.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1119 (7) unioni on sisällyttänyt lainsäädäntöönsä tavoitteen koko talouden ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan myös sitova unionin sisäinen sitoumus vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasoista vuoteen 2030 mennessä.

(6)

Asetuksella (EU) 2021/1119 unioni on sisällyttänyt lainsäädäntöönsä tavoitteen koko talouden ilmastoneutraaliudesta viimeistään vuoteen 2050 mennessä sekä tavoitteen negatiivisten päästöjen saavuttamisesta sen jälkeen . Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan myös sitova unionin sisäinen sitoumus vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasoista vuoteen 2030 mennessä.

(7)

Kaikkien toimialojen on edistettävä näiden päästövähennysten saavuttamista. Sen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (8) perustetun EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitetta edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti olisi korotettava tavalla, joka vastaa tätä koko talouden laajuista kasvihuonekaasujen vuoden 2030 nettovähennystavoitetta.

(7)

Kaikkien toimialojen on edistettävä näiden päästövähennysten saavuttamista. Sen vuoksi direktiivillä 2003/87/EY perustetun EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitetta edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti olisi korotettava tavalla, joka vastaa tätä koko talouden laajuista kasvihuonekaasujen vuoden 2030 nettovähennystavoitetta , unionin viimeistään vuonna 2050 saavutettavaksi asettamaa ilmastoneutraaliustavoitetta ja asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa asetettua tavoitetta negatiivisten päästöjen saavuttamisesta sen jälkeen .

(8)

EU:n päästökauppajärjestelmällä olisi kannustettava tuotantoon laitoksissa, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä osittain tai kokonaan. Sen vuoksi direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevia joidenkin toimintaluokkien kuvauksia olisi muutettava kyseisten alojen laitosten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Lisäksi tuotteen tuotantoa varten maksutta jaettavien päästöoikeuksien olisi oltava riippumattomia tuotantoprosessin luonteesta. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa tiettyjen vertailuarvojen piiriin kuuluvien tuotteiden, prosessien ja päästöjen määritelmää, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset uusille ja nykyisille teknologioille. On myös tarpeen erottaa toisistaan jalostamojen ja vedyn vertailuarvojen päivitykset, jotta voidaan ottaa huomioon vedyntuotannon kasvava merkitys jalostusalan ulkopuolella.

(8)

EU:n päästökauppajärjestelmällä olisi kannustettava tuotantoon laitoksissa, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä osittain tai kokonaan. Sen vuoksi direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevia joidenkin toimintaluokkien kuvauksia olisi muutettava kyseisten alojen laitosten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Lisäksi tuotteen tuotantoa varten maksutta jaettavien päästöoikeuksien olisi oltava riippumattomia tuotantoprosessin luonteesta. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa tiettyjen vertailuarvojen piiriin kuuluvien tuotteiden, prosessien ja päästöjen määritelmää, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset uusille ja nykyisille teknologioille. On myös tarpeen erottaa toisistaan jalostamojen ja vedyn vertailuarvojen päivitykset, jotta voidaan ottaa huomioon vihreän vedyntuotannon kasvava merkitys jalostusalan ulkopuolella.

(8 a)

Määritellessään periaatteita yksittäisiä toimialoja ja toimialojen osia koskevien ennakolta asetettavien vertailuarvojen asettamista varten komission olisi kuultava asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kyseisten toimialojen ja toimialojen osien sidosryhmät, kansalaisyhteiskunnan edustajat ja asetuksen (EU) 2021/1119 3 artiklassa tarkoitettu ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta.

(13)

Kasvihuonekaasuja, joita ei päästetä suoraan ilmakehään, olisi pidettävä EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisina päästöinä, ja päästöoikeuksia olisi palautettava näiden päästöjen osalta, paitsi jos niitä varastoidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY (13) mukaiseen varastointipaikkaan tai jos ne ovat pysyvästi sitoutuneet kemiallisesti tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä , joissa täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä kasvihuonekaasujen katsotaan olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä, mukaan lukien hiilen poistamista koskevan todistuksen hankkiminen tarvittaessa, ottaen huomioon hiilipoistumien sertifiointia koskevan sääntelyn kehitys.

(13)

Kasvihuonekaasuja, joita ei päästetä suoraan ilmakehään, olisi pidettävä EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisina päästöinä, ja päästöoikeuksia olisi palautettava näiden päästöjen osalta, paitsi jos niitä varastoidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY (13) mukaiseen varastointipaikkaan tai jos ne ovat pysyvästi sitoutuneet kemiallisesti tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä ja loppukäsittelyssä . Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä , joissa täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä kasvihuonekaasujen katsotaan olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä ja loppukäsittelyssä , mukaan lukien hiilen poistamista koskevan todistuksen hankkiminen tarvittaessa, ottaen huomioon hiilipoistumien sertifiointia koskevan sääntelyn kehitys.

(13 a)

EU:n päästökauppajärjestelmässä olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä aiheettomia poikkeuksia ja vääristäviä toimenpiteitä. Pitkällä aikavälillä kaikkien toimialojen olisi osaltaan edistettävä ilmastoneutraaliuden saavuttamista unionissa vuoteen 2050 mennessä ja asiaankuuluvia unionin toimintapoliittisia välineitä olisi sovellettava kaikkiin hiilidioksidipäästöihin. Yhdyskuntajätteen polttolaitosten sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään edistäisi kiertotaloutta kannustamalla tuotteiden kierrätystä, uudelleenkäyttöä ja korjaamista ja edistäisi samalla koko talouden laajuista hiilestä irtautumista. Koska kierrätys- ja uudistamistoimet kuuluvat jo EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin, yhdyskuntajätteen polttolaitosten sisällyttäminen järjestelmään vahvistaisi kannustimia jätehierarkian mukaiseen kestävään jätehuoltoon. Se täydentäisi unionin jätelainsäädännön muita osia. Lisäksi jätteenpolton sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään loisi tasapuoliset toimintaedellytykset sellaisten alueiden välille, jotka ovat sisällyttäneet yhdyskuntajätteen polttamisen järjestelmän soveltamisalaan, mikä vähentäisi alueiden välisen verokilpailun riskiä. Sen välttämiseksi, että yhdyskuntajätteen polttolaitoksista peräisin oleva jäte päätyy unionin kaatopaikoille, mikä aiheuttaa metaanipäästöjä, ja että jätettä viedään kolmansiin maihin, millä voi olla vaarallisia vaikutuksia ympäristöön, ennen yhdyskuntajätteen polttolaitosten sisällyttämistä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen olisi tehtävä 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä vaikutustenarviointi, johon olisi tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus, jolla estetään jätteen päätyminen kaatopaikoille ja sen vienti.

(13 b)

Kaikki hiilidioksidin talteenotto- ja hyödyntämisprosessien kautta talteen otetut ja käyttöön siirretyt kasvihuonekaasupäästöt, jotka eivät pysyvästi sitoudu tuotteeseen kemiallisesti siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä ja loppukäsittelyssä, olisi otettava huomioon. Koska hiilen hinnoittelu ei kata kaikkia prosessin vaiheita, etenkään jätteenpolttolaitosten päästöjä, päästöjen ottaminen huomioon ilmakehään vapautumisen yhteydessä johtaisi siihen, että ne laskettaisiin liian pieniksi. Jotta hiilen talteenottoa voitaisiin säännellä siten, että nettopäästöt vähenevät, ja jotta voitaisiin varmistaa, että kaikki päästöt otetaan huomioon ja vältetään kaksinkertainen laskenta, luoden samalla taloudellisia kannustimia, komission olisi arvioitava, miten otetaan huomioon kasvihuonekaasupäästöt, jotka katsotaan tuotteen elinkaariarvioinnin perusteella talteen otetuiksi ja hyödynnetyiksi siten, että ne ovat sitoutuneet kemiallisesti tuotteeseen, esimerkiksi kun niitä käytetään jonkin tuotteen valmistukseen tai kun tällaisella suhteellisella vähennyksellä edistetään innovatiivisia kansallisia toimintamalleja, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja joiden tarkoituksena on varmistaa toimialojen välinen yhteistyö ja kannustaa siihen, ja sen olisi tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus avoimen, vertailukelpoisen ja luotettavan menetelmän sisällyttämiseksi.

(13 c)

Asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti etusijalle olisi asetettava suorat päästövähennykset, joita on täydennettävä lisäämällä hiilidioksidin poistumia ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi. Keskipitkällä aikavälillä hiilidioksidin poistumat voisivat jo auttaa nostamaan tavoitetasoa asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyn vuoteen 2030 ulottuvan unionin ilmastotavoitteen yläpuolelle. Tämän vuoksi komission olisi selvitettävä, miten esimerkiksi suoraan ilmasta talteen ottamalla ilmakehästä poistettujen ja turvallisesti ja pysyvästi varastoitujen kasvihuonekaasujen aikaansaamat negatiiviset päästöt voidaan ottaa huomioon ja miten niitä voidaan käyttää kannustimena päästökaupassa, myös ehdottamalla selkeää soveltamisalaa sekä tiukkoja kriteerejä ja suojatoimia sen varmistamiseksi, että tällaisilla poistumilla ei korvata välttämättömiä päästövähennyksiä vaan että ne ovat todellisia ja pysyviä.

(13 d)

EU:n strategiasta metaanipäästöjen vähentämiseksi 14 päivänä lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon mukaan 26 prosenttia maanosan metaanipäästöistä on peräisin jätteistä. Kaatopaikkojen arvioidaan maailmanlaajuisesti aiheuttavan 8–10 prosenttia kaikista ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä vuoteen 2025 mennessä. Unionin olisi pyrittävä vähentämään merkittävästi jätteen sijoittamista kaatopaikalle ja vältettävä joka tapauksessa se, että jätteenpolton tuleva sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään luo epätasapuoliset toimintaedellytykset ja lisää kaatopaikalle sijoittamista. Sen vuoksi komission olisi arvioitava, onko mahdollista ja toteutettavissa, että EU:n päästökauppajärjestelmään sisällytetään kaikki jätehuollon prosessit, kuten kaatopaikat, käyminen, kompostointi ja mekaanis-biologinen käsittely.

(14)

Kansainvälinen meriliikennetoiminta, joka koostuu kahden eri jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien satamien välisistä matkoista tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman ja jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuulumattoman sataman välisistä matkoista, on ollut ainoa kuljetustapa, joka ei ole sisältynyt unionin aiempiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin sitoumuksiin. Yhdestä jäsenvaltiosta lähtevillä ja toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan saapuvilla matkoilla käytetyn unionissa myydyn polttoaineen päästöt ovat kasvaneet noin 36 prosenttia vuodesta 1990. Nämä päästöt muodostavat lähes 90 prosenttia kaikista unionin vesiliikennepäästöistä, koska unionissa myydyistä polttoaineista aiheutuvat päästöt sellaisista matkoista, joiden lähtö- ja saapumispaikka on samassa jäsenvaltiossa, ovat vähentyneet 26 prosenttia vuodesta 1990. Jos nykytilanteen annetaan jatkua, kansainvälisen meriliikenteen päästöjen ennustetaan kasvavan noin 14 prosenttia aikavälillä 2015–2030 ja 34 prosenttia aikavälillä 2015–2050. Jos meriliikenteen vaikutus ilmastonmuutokseen kasvaa ennustetulla tavalla, se heikentäisi merkittävästi muiden alojen ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteuttamia vähennyksiä.

(14)

Kansainvälinen meriliikennetoiminta, joka koostuu kahden eri jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien satamien välisistä matkoista tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman ja jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuulumattoman sataman välisistä matkoista, on ollut ainoa kuljetustapa, joka ei ole sisältynyt unionin aiempiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin sitoumuksiin. Yhdestä jäsenvaltiosta lähtevillä ja toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan saapuvilla matkoilla käytetyn unionissa myydyn polttoaineen päästöt ovat kasvaneet noin 36 prosenttia vuodesta 1990. Nämä päästöt muodostavat lähes 90 prosenttia kaikista unionin vesiliikennepäästöistä, koska unionissa myydyistä polttoaineista aiheutuvat päästöt sellaisista matkoista, joiden lähtö- ja saapumispaikka on samassa jäsenvaltiossa, ovat vähentyneet 26 prosenttia vuodesta 1990. Jos nykytilanteen annetaan jatkua, kansainvälisen meriliikenteen päästöjen ennustetaan kasvavan noin 14 prosenttia aikavälillä 2015–2030 ja 34 prosenttia aikavälillä 2015–2050. Jos meriliikenteen vaikutus ilmastonmuutokseen kasvaa ennustetulla tavalla, se heikentäisi merkittävästi muiden alojen ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteuttamia vähennyksiä ja näin ollen mahdollisuutta saavuttaa vuodelle 2030 asetettu tavoite koko talouden laajuisesta kasvihuonekaasujen nettovähennyksestä, unionin ilmastoneutraaliustavoite viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja tavoite saavuttaa negatiiviset päästöt sen jälkeen asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä Pariisin sopimuksen tavoite .

(14 a)

Kansainvälinen meriliikenne on ainoa liikennemuoto, jota ei ole sisällytetty unionin sitoumukseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, vaikka Euroopan parlamentti on toistuvasti kehottanut kaikkia talouden aloja osallistumaan yhteisiin ponnisteluihin kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamiseksi mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä Pariisin sopimuksen mukaisten unionin sitoumusten mukaisesti. Hiilidioksidi on edelleen suurin syy meriliikenteen ilmastovaikutuksiin, kun ne lasketaan sadan vuoden maailmanlaajuisen lämpenemispotentiaalin perusteella. Sen osuus on 98 prosenttia tai, jos mustahiili lasketaan mukaan, 91 prosenttia kansainvälisistä kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä hiilidioksidiekvivalentteina. Vuonna 2020 julkaistun Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) raportin ”Fourth IMO Greenhouse Gas Study” mukaan metaanin (CH4) määrä kasvoi kuitenkin 87 prosenttia vuosina 2012–2018. Näin ollen ja ottaen huomioon Euroopan parlamentin 16 päivänä syyskuuta 2020 hyväksymät tarkistukset ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän huomioon ottamiseksi hiilidioksidi- ja metaanipäästöt sekä typpioksiduuli (N2O) olisi sisällytettävä EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentamiseen koskemaan meriliikennetoimintaa. Näin ollen hallintoviranomaisen olisi varmistettava, että laivayhtiöt tarkkailevat yhdistettyjä päästötietoja, mukaan lukien tietoja hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipäästöistä, ja raportoivat niistä, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus asetuksen (EU) …/… [FuelEU Maritime] kanssa. Lisäksi komission olisi 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä arvioitava muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin, typpioksiduulin ja metaanin päästöjen sekä sellaisten hiukkasten vaikutusta maapallon ilmastoon, joilla on ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali, ja annettava siitä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tarvittaessa annettava lainsäädäntöehdotus näiden meriliikennetoiminnasta peräisin olevien päästöjen ja hiukkasten sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan.

(15)

Komissio hyväksyi vuonna 2013 strategian meriliikenteen päästöjen sisällyttämiseksi asteittain kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaan unionin politiikkaan. Tämän lähestymistavan ensimmäisenä vaiheena unioni otti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/757 (14) käyttöön meriliikenteen päästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän, jota seuraa meriliikennealan vähennystavoitteiden vahvistaminen ja markkinaperusteisen toimenpiteen soveltaminen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/410 (15) esitetyn lainsäätäjien sitoumuksen mukaisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tai unionin toimet olisi aloitettava vuodesta 2023 alkaen, mukaan lukien sellaisen toimen hyväksymisen ja täytäntöönpanon valmistelu, jolla pyritään varmistamaan, että ala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin, sekä kaikkien sidosryhmien tekemä asianmukainen tarkastelu.

(15)

Komissio hyväksyi vuonna 2013 strategian meriliikenteen päästöjen sisällyttämiseksi asteittain kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaan unionin politiikkaan. Tämän lähestymistavan ensimmäisenä vaiheena unioni otti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/757 (14) käyttöön meriliikenteen päästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän, jota seuraa meriliikennealan vähennystavoitteiden vahvistaminen ja markkinaperusteisen toimenpiteen soveltaminen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/410 (15) esitetyn lainsäätäjien sitoumuksen mukaisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tai unionin toimet olisi aloitettava vuodesta 2023 alkaen, mukaan lukien sellaisen toimen hyväksymisen ja täytäntöönpanon valmistelu, jolla pyritään varmistamaan, että ala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin, sekä kaikkien sidosryhmien tekemä asianmukainen tarkastelu. Unionin toimenpiteiden ympäristötehokkuuden lisäämiseksi ja epäreilun kilpailun ja toimenpiteiden kiertämisen kannustimien välttämiseksi asetuksen (EU) 2015/757 soveltamisalaa olisi muutettava siten, että se kattaa 1 päivästä tammikuuta 2024 alkaen vetoisuudeltaan vähintään 400 bruttotonnin alukset. Sen varmistamiseksi, että hallinnollinen taakka on oikeasuhteinen, toiminnanharjoittajilta olisi edellytettävä vetoisuudeltaan alle 5 000 bruttotonnin alusten osalta ainoastaan sellaisten tietojen ilmoittamista, jotka ovat olennaisia tällaisten alusten sisällyttämiseksi 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan, kuten erityisesti polttoainetyyppi, sen hiilikerroin ja energiatiheys.

(16)

Komission olisi raportoitava direktiivin (EU) 2018/410 mukaisesti vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä tapahtuvasta edistymisestä kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen hyväksymisessä ja siihen liittyvistä toimista sen varmistamiseksi, että meriliikenneala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin. Kansainvälisen merenkulun päästöjen rajoittamiseksi on ryhdytty toimiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kautta ja näitä toimia olisi edistettävä. Vaikka IMOn kautta saavutettu viimeaikainen edistys on tervetullutta, nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen.

(16)

Komission olisi raportoitava direktiivin (EU) 2018/410 mukaisesti vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä tapahtuvasta edistymisestä kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen hyväksymisessä ja siihen liittyvistä toimista sen varmistamiseksi, että meriliikenneala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin. Kansainvälisen merenkulun päästöjen rajoittamiseksi on ryhdytty toimiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kautta ja näitä toimia olisi edistettävä. IMOn kehykseen liittyvä viimeaikainen kehityskulku ei kuitenkaan riitä Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Meriliikenteen kansainvälinen luonne huomioon ottaen komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa entisestään vahvistettava diplomaattisia toimia, jotta maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen kehittämisessä edistyttäisiin IMOn tasolla.

(16 a)

EU:n ulkopuolisten naapurimaiden satamiin kohdistuvat ja EU:n satamien välttelemiseksi tehtävät satamakäynnit voisivat vaarantaa vakavasti EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuuden meriliikenteen osalta, koska tällaisella toiminnalla ei vähennettäisi merenkulun kokonaispäästöjä. Tällaiset välttelevät satamakäynnit saattaisivat jopa lisätä kokonaispäästöjä erityisesti, jos ne johtavat pidempiin edestakaisiin matkoihin kolmansiin maihin, joissa sovelletaan lievempiä ympäristövaatimuksia. Komission olisi tämän vuoksi seurattava meriliikennettä koskevan luvun täytäntöönpanoa ja mahdollisia suuntauksia sellaisten laivayhtiöiden osalta, jotka pyrkivät välttämään tämän direktiivin vaatimusten noudattamista, ja laadittava tästä joka toinen vuosi kertomus vuodesta … [tämän muutosdirektiivin voimaantuloa seuraava vuosi] alkaen sekä esitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus vältteleviä satamakäyntejä koskevan mahdollisen näytön käsittelemiseksi.

(17)

Komissio ilmoitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa aikovansa toteuttaa lisätoimenpiteitä meriliikennealan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi toimenpidekokonaisuudella, jonka avulla unioni voi päästä päästövähennystavoitteisiinsa. Tässä yhteydessä direktiiviä 2003/87/EY olisi muutettava siten, että meriliikenneala sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmään, jotta varmistetaan, että meriliikenneala edistää unionin tiukennettujen ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Tämä edellyttää, että teollisuusmaiden on otettava johtoasema asettamalla koko talouden laajuisia päästövähennystavoitteita, kun taas kehitysmaita kannustetaan ajan mittaan siirtymään kohti koko talouden laajuisia päästövähennyksiä tai rajoituksia (16). Kun otetaan huomioon, että Euroopan ulkopuolella tapahtuvasta kansainvälisestä lentoliikenteestä aiheutuville päästöille olisi tammikuusta 2021 alkaen asetettava päästökatto maailmanlaajuisilla markkinapohjaisilla toimilla, kun taas meriliikenteen päästökattojen tai -hintojen toteuttamiseksi ei ole toteutettu toimenpiteitä, on aiheellista, että EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa osan jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman ja kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman välisistä matkoista aiheutuvista päästöistä siten, että kolmas maa voi päättää omaa päästöosuuttaan koskevista asianmukaisista toimista. Kun EU:n päästökauppajärjestelmä laajennetaan kattamaan myös meriliikenne, siihen olisi sen vuoksi sisällytettävä puolet sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, puolet sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomaan satamaan, sellaisten alusten päästöt , jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, ja laiturissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa satamassa syntyvät päästöt. Tämä lähestymistapa on todettu käytännölliseksi tavaksi ratkaista yhteisen mutta eriytetyn vastuun ja kunkin valmiuksien periaatetta koskeva ongelma, joka on jo pitkään ollut haasteena ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksessa (UNFCCC). Kattamalla osa unionin ja kolmansien maiden välisistä matkoista aiheutuvista päästöistä varmistetaan, että EU:n päästökauppajärjestelmä on tehokas, erityisesti siksi , että toimenpiteen ympäristövaikutus on voimakkaampi kuin pelkästään EU:n sisäisiin matkoihin sovelletun toimenpiteen , ja samalla rajoitetaan riskiä siitä , että satamakäyntien avulla pyritään kiertämään vaatimuksia ja että jälleenlaivaustoimet siirretään unionin ulkopuolelle. Jotta ala saataisiin sujuvasti sulautettua EU:n päästökauppajärjestelmään, laivayhtiöiden olisi asteittain lisättävä päästöoikeuksien palauttamista suhteessa kaudella 2023–2025 raportoituihin todennettuihin päästöihin. Järjestelmän ympäristövaikutusten suojelemiseksi , kun meriliikenteen todennettujen päästöjen osalta palautetaan kyseisinä vuosina vähemmän päästöoikeuksia, kunakin vuonna olisi mitätöitävä päästöoikeuksia määrä , joka vastaa todennettujen päästöjen ja palautettujen päästöoikeuksien välistä erotusta. Vuodesta 2026 alkaen laivayhtiöiden olisi palautettava niiden edellisenä vuonna raportoimia todennettuja päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia.

(17)

Meriliikennealan kasvihuonekaasupäästöjen osuus unionin päästöistä on noin 2,5  prosenttia. IMOn puitteissa toteutettavien päättäväisten toimien puute on viivästyttänyt innovointia ja alan päästöjen vähentämiseksi tarvittavien toimenpiteiden käyttöönottoa. Komissio ilmoitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa aikovansa toteuttaa lisätoimenpiteitä meriliikennealan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi toimenpidekokonaisuudella, jonka avulla unioni voi päästä päästövähennystavoitteisiinsa. Tässä yhteydessä direktiiviä 2003/87/EY olisi muutettava siten, että meriliikenneala sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmään, jotta varmistetaan, että meriliikenneala edistää omalta osaltaan unionin tiukennettujen ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Tämä edellyttää, että teollisuusmaiden on otettava johtoasema asettamalla koko talouden laajuisia päästövähennystavoitteita, kun taas kehitysmaita kannustetaan ajan mittaan siirtymään kohti koko talouden laajuisia päästövähennyksiä tai rajoituksia (16). Laivayhtiöiden päästöoikeuksien palauttaminen olisi pantava kaikilta osin täytäntöön vuodesta 2024 alkaen, ja laivayhtiöiden olisi palautettava kaikkia niiden edellisenä vuonna raportoimia todennettuja päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia. Kun otetaan huomioon, että Euroopan ulkopuolella tapahtuvasta kansainvälisestä lentoliikenteestä aiheutuville päästöille olisi tammikuusta 2021 alkaen asetettava päästökatto maailmanlaajuisilla markkinapohjaisilla toimilla, kun taas meriliikenteen päästökattojen tai -hintojen toteuttamiseksi ei ole toteutettu toimenpiteitä, on aiheellista, että EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa tällaiset päästöt ja että samalla säädetään tiukoin edellytyksin myönnettävistä poikkeuksia, jos kolmannet maat ottavat vastuun tällaisista päästöistä tai käytössä on IMOn markkinaperusteinen toimenpide, jolla katetaan osa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman ja kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman välisistä matkoista aiheutuvista päästöistä siten, että kolmas maa voi päättää omaa päästöosuuttaan koskevista asianmukaisista toimista. Kun EU:n päästökauppajärjestelmä laajennetaan vuodesta 2027 alkaen kattamaan myös meriliikenne, siihen olisi sen vuoksi sisällytettävä päästöt kolmansiin maihin suuntautuvilta ja niistä saapuvilta matkoilta ja olisi säädettävä tiukoin edellytyksin myönnettävistä poikkeuksista, jotka koskevat puolta sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, ja puolta sellaisten alusten päästöistä , jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomaan satamaan, erityisesti, jos kolmannella maalla on käytössä hiilen hinnoittelumekanismi tai jos se on perustanut unionin ja yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyllä kahden- tai monenvälisellä sopimuksella EU:n päästökauppajärjestelmään direktiivin 2003/87/EY 25 artiklan mukaisesti yhteydessä olevan hiilen hinnoittelumekanismin , jolla päästöjä rajoitetaan ja vähennetään vähintään EU:n päästökauppajärjestelmän tasoa vastaavalle tasolle , toisin sanoen sitova mekanismi , jolla meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä rajoitetaan, vähennetään ja hinnoitellaan ja jonka avulla päästöjen absoluuttista määrää vähennetään vähintään yhtä paljon kuin siinä tapauksessa, että 100 prosenttia kyseisistä päästöistä kuuluisi EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin , tai jos kolmas maa on vähiten kehittynyt maa tai pieni kehittyvä saarivaltio , jonka BKT asukasta kohti on unionin keskiarvoa alhaisempi ja jossa tällaiset päästöt kuuluvat sen Pariisin sopimuksen mukaisiin kansallisesti määriteltyihin panoksiin .

(17 a)

Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset kohdistuvat ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mukaan lukien oikeus ruokaan, veteen, sanitaatioon, terveyteen, kunnollisiin asuinoloihin ja elämään. Pariisin sopimuksessa ilmastotoimien kolmanneksi pilariksi asetettiin vahingot ja menetykset, jotka vaikuttavat suhteettomasti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, alkuperäiskansoihin, naisiin, lapsiin ja vammaisiin henkilöihin. Matalan tulotason ja alemman keskitulotason maat sekä vähiten kehittyneet maat ovat haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Vaikka niiden osuudet ilmakehän kasvihuonekaasuista ovat erittäin pienet tai jopa olemattomat, nämä maat ovat yleensä alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille erityisesti, kun otetaan huomioon niiden infrastruktuurin tila ja väestöjen elinolot. Kyseiset maat ovat nyt katastrofaalisessa tilanteessa, koska kasvihuonekaasupäästöjä ei ole onnistuttu vähentämään maailmanlaajuisesti, mikä lisää niiden sopeutumistarvetta ja kustannuksia entisestään, ja koska covid-19-pandemia ja siihen liittyvä ”velkapandemia” ovat aiheuttaneet julkisen talouden kriisejä.

(17 b)

Komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin olisi tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa helpottaakseen direktiivin 2003/87/EY meriliikennetoimintaa koskevien säännösten hyväksymistä ja vahvistaakseen kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla. Samalla komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin olisi pyrittävä vahvistamaan maailmanlaajuisia toimenpiteitä IMOn kautta.

(17 c)

Pariisin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvitaan merkittäviä taloudellisia resursseja, ja unioni pysyy sitoutuneena kehittyneiden maiden tavoitteeseen ottaa vuosittain yhdessä käyttöön eri lähteistä 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodesta 2020 alkaen kehitysmaiden tukemiseen. COP24-kokouksessa tehty päätös asettaa nykyistä sitoumusta pidemmälle menevä kunnianhimoisempi tavoite vuodesta 2025 alkaen on askel oikeaan suuntaan, mutta kehittyneiden maiden todelliset sitoumukset ovat edelleen kaukana yhteisestä tavoitteesta, ja tästä johtuva kuilu olisi kurottava umpeen. Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan kansainvälisen ilmastorahoituksen käyttöönottamiseksi kehitysmaille ja laadittava kansainvälinen etenemissuunnitelma, jossa määritellään kunkin kehittyneen maan oikeudenmukainen osuus 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin rahoitussitoumuksesta ja mekanismit sen varmistamiseksi, että sitoumukset muutetaan teoiksi. Kehittyvien talouksien olisi osallistuttava vuodesta 2025 alkaen kansainvälisen ilmastorahoituksen lisäämiseen tulevaisuudessa.

(17 d)

Komission olisi avustettava kehitysmaita ja lisättävä tukeaan näille maille, myös EU:n päästökauppajärjestelmän kautta, jotta voidaan vahvistaa niiden kykyä sopeutua ja sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Yhteiset sitoumukset ilmastonmuutostoimia koskevan unionin tuen antamiseksi kehitysmaissa lisäisivät unionin vaikutusvaltaa YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen (UNFCCC) neuvotteluissa, ja samalla osallistuminen vihreän ilmastorahaston kautta kannustaisi muita maita osoittamaan osan omista hiilen hinnoittelujärjestelmistään saatavista tuloista kyseiseen rahastoon. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa se tarkastelee hiilestä irtautumista koskevia tarpeita kehitysmaissa arvioimalla kasvihuonekaasupäästöjä aloilla, jotka vastaavat EU:n päästökauppajärjestelmän ja hiilirajamekanismin piiriin kuuluvia aloja.

(17 e)

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat suurimmat julkisen ilmastorahoituksen antajat. Ilmastotoimien rahoittaminen on olennaisen tärkeää, sillä monilla kehitysmailla on kansallisesti määriteltyjä ehdollisia panoksia, joiden saavuttaminen riippuu taloudellisesta tuesta. Komission olisi tuettava kehitysmaita niiden teollisuudenalojen irrottamiseksi hiilestä erityisesti EU:n päästökauppajärjestelmän ja hiilirajamekanismin piiriin kuuluvia aloja vastaavilla aloilla sen edistämiseksi, että ne saavuttavat koko talouden laajuiset päästövähennystavoitteet Pariisin sopimuksen mukaisesti. Vähiten kehittyneiden maiden tarpeet olisi asetettava etusijalle käyttämällä EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksia ilmastotoimien rahoittamiseen, etenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen.

(17 f)

Jääluokiteltujen alusten laivastojen uudistaminen ja tällaisten alusten talviolosuhteissa kulkemiseen liittyviä päästöjä vähentävän innovatiivisen teknologian kehittäminen vie aikaa ja edellyttää taloudellista tukea. Jääluokiteltujen alusten jääolosuhteissa kulkemisen mahdollistavan rakenteen vuoksi tällaiset alukset saavat aikaan enemmän päästöjä sekä avovedessä että jääolosuhteissa navigoitaessa kuin vain avovedessä kulkemaan suunnitellut vastaavankokoiset alukset. Jääluokitellut alukset käyttävät avovedessä kulkiessaan keskimäärin noin 2–5 prosenttia enemmän polttoainetta kuin vastaavankokoiset alukset, jotka on suunniteltu kulkemaan vain avovedessä. Sen vuoksi tämän direktiivin nojalla olisi otettava käyttöön menetelmä, jossa otetaan huomioon unionin pohjoisosien jääolosuhteet riippumatta siitä, minkä lipun alla alukset purjehtivat, ja joka mahdollistaa laivayhtiöiden palautettavaksi edellytettävien päästöoikeuksien määrän vähentämisen joko niiden alusten jääluokituksen tai jääolosuhteissa tapahtuvan navigoinnin tai molempien perusteella 31 päivään joulukuuta 2029 saakka. Laivayhtiöt olisivat näin ollen vuodesta 2030 alkaen velvollisia palauttamaan päästöoikeuksia määrän, joka vastaa 100:aa prosenttia kultakin vuodelta raportoiduista todennetuista päästöistä, riippumatta niiden alusten jääluokituksesta ja jääolosuhteissa tapahtuvasta navigoinnista. Lisäksi olisi annettava erityistä tukea valtamerirahaston kautta jääluokiteltujen alusten hiilivapaaksi saattamista koskevalle innovoinnille.

(18)

Direktiivin 2003/87/EY säännöksiä, jotka koskevat meriliikennetoimintaa, olisi tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon kansainvälinen kehitys ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimet, mukaan lukien vuonna 2028 tehtävä toinen maailmanlaajuinen tilannekatsaus ja sitä seuraavat joka viides vuosi tehtävät maailmanlaajuiset tilannekatsaukset, joiden tarkoituksena on tuottaa tietoa peräkkäisiä kansallisesti määriteltyjä panoksia varten. Komission olisi erityisesti raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle milloin tahansa ennen vuonna 2028 tehtävää toista maailmanlaajuista tilannekatsausta – eli viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2028 – maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä koskevien IMOn neuvottelujen edistymisestä. Komission olisi kertomuksessaan analysoitava Kansainvälisen merenkulkujärjestön välineitä ja arvioitava tarvittaessa, miten kyseiset välineet voitaisiin panna täytäntöön unionin lainsäädännössä tarkistamalla direktiiviä 2003/87/EY. Komission olisi sisällytettävä kertomukseensa tarvittaessa ehdotuksia .

(18)

Direktiivin 2003/87/EY säännöksiä, jotka koskevat meriliikennetoimintaa, olisi tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon kansainvälinen kehitys ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimet, mukaan lukien vuonna 2028 tehtävä toinen maailmanlaajuinen tilannekatsaus ja sitä seuraavat joka viides vuosi tehtävät maailmanlaajuiset tilannekatsaukset, joiden tarkoituksena on tuottaa tietoa peräkkäisiä kansallisesti määriteltyjä panoksia varten. Komission olisi erityisesti raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle milloin tahansa ennen vuonna 2028 tehtävää toista maailmanlaajuista tilannekatsausta – eli viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2028 – maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä koskevien IMOn neuvottelujen edistymisestä. Komission olisi kertomuksessaan analysoitava Kansainvälisen merenkulkujärjestön välineitä ja arvioitava tarvittaessa, miten kyseiset välineet voitaisiin panna täytäntöön unionin lainsäädännössä tarkistamalla direktiiviä 2003/87/EY. Jos IMOn tasolla on hyväksytty maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide, joka johtaa Pariisin sopimuksen mukaisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin, jotka ovat vähintään verrattavissa unionin toimenpiteistä johtuviin vähennyksiin, komission olisi harkittava unionin toimenpiteiden soveltamisalan oikeasuhteista supistamista kaksinkertaisen taakan välttämiseksi säilyttäen EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan piirissä vähintään 50 prosenttia sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuulumattomaan satamaan, ja 50 prosenttia sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuulumattomasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, tunnustaen unionin täysivaltaisuuden sen kansainvälisen meriliikenteen matkoista aiheutuvien päästöjen sääntelyssä Pariisin sopimuksen velvoitteiden mukaisesti. Jos IMOn tasolla ei kuitenkaan ole edistytty riittävästi tai jos IMOn tasolla on hyväksytty maailmanlaajuisia toimenpiteitä, jotka eivät ole Pariisin sopimuksen mukaisia ja vähintään verrattavissa unionin toimenpiteistä johtuviin vähennyksiin, komission olisi säilytettävä unionin toimenpiteet, joilla katetaan 100 prosenttia sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuulumattomaan satamaan, ja 100 prosenttia sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuulumattomasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, muuttamalla direktiiviä 2003/87/EY.

(19)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen direktiivin 2003/87/EY toimintaa meriliikennetoimintaan liittyen direktiivin soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, myös vaatimusten kiertämiseen käytettävien mahdollisten käytäntöjen osalta, ja sen jälkeen ehdotettava toimenpiteitä sen tehokkuuden varmistamiseksi.

(19)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen direktiivin 2003/87/EY toimintaa meriliikennetoimintaan liittyen direktiivin soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, myös vaatimusten kiertämiseen käytettävien mahdollisten käytäntöjen osalta, ja sen jälkeen ehdotettava sen tehokkuuden varmistamiseksi toimenpiteitä, jotka vastaavat asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa vahvistettua, viimeistään vuoteen 2050 mennessä saavutettavaa unionin ilmastoneutraaliustavoitetta ja tavoitetta saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt sekä Pariisin sopimuksen tavoitteita .

(20)

EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanosta vastaavan henkilön tai organisaation olisi oltava laivayhtiö, joka on määritelty laivan omistajaksi, tai muu organisaatio tai henkilö, kuten liikenteen harjoittaja tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaaja, jolle aluksen omistaja on siirtänyt vastuun aluksen toiminnoista, ja joka on vastuun ottaessaan suostunut ottamaan hoitaakseen kaikki alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevasta kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä johtuvat velvoitteet ja vastuut. Tämä määritelmä perustuu asetuksen (EU) 2015/757 3 artiklan d alakohdassa olevaan ”yhtiön” määritelmään ja on IMO:n vuonna 2016 perustaman maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän mukainen. Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti laivayhtiö voisi sopimusjärjestelyllä katsoa , että yhteisö, joka on suoraan vastuussa aluksen hiilidioksidipäästöihin vaikuttavista päätöksistä, on vastuussa tämän direktiivin säännösten noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista . Tämä yhteisö olisi yleensä yhteisö, joka vastaa aluksen polttoaineen valinnasta , reitistä ja nopeudesta .

(20)

EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanosta vastaavan henkilön tai organisaation olisi oltava laivayhtiö, joka on määritelty laivan omistajaksi, tai muu organisaatio tai henkilö, kuten liikenteen harjoittaja tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaaja, jolle aluksen omistaja on siirtänyt vastuun aluksen toiminnoista, ja joka on vastuun ottaessaan suostunut ottamaan hoitaakseen kaikki alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevasta kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä johtuvat velvoitteet ja vastuut. Tämä määritelmä perustuu asetuksen (EU) 2015/757 3 artiklan d alakohdassa olevaan ”yhtiön” määritelmään ja on IMO:n vuonna 2016 perustaman maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän mukainen. Laivayhtiö ei kuitenkaan aina ole vastuussa polttoaineen ostamisesta tai aluksen kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavien operatiivisten päätösten tekemisestä. Nämä vastuut voi ottaa jokin muu yhteisö kuin laivayhtiö sopimusjärjestelyn mukaisesti. Sen varmistamiseksi, että saastuttaja maksaa -periaatetta noudatetaan täysimääräisesti, sekä tehokkuustoimenpiteiden ja puhtaampien polttoaineiden käyttöönoton edistämiseksi tällaisiin järjestelyihin olisi tällöin sisällytettävä sitova lauseke kustannusten siirtämiseksi siten , että yhteisö, joka viime kädessä on vastuussa aluksen kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavista päätöksistä, saatetaan vastuuseen laivayhtiön tämän direktiivin mukaisesti maksamien, säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten kattamisesta . Tämä yhteisö olisi yleensä se yhteisö, joka vastaa aluksen käyttämän polttoaineen valinnasta ja ostamisesta tai aluksen toiminnasta esimerkiksi aluksen kuljettaman lastin valinnan tai sen reitin ja nopeuden osalta .

(20 a)

Onnistunut siirtyminen päästöttömään merenkulkuun edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa ja oikeanlaista suotuisaa toimintaympäristöä, joka kannustaa sekä aluksia että satamia koskevaan innovointiin. Suotuisaan toimintaympäristöön sisältyy julkisia ja yksityisiä investointeja tutkimukseen ja innovointiin, teknisiä ja operatiivisia toimenpiteitä alusten ja satamien energiatehokkuuden parantamiseksi sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettujen kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten vedyn ja ammoniakin, käyttöönotto, myös hiilen hinnanerosopimusten avulla, sekä päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönotto, mukaan lukien tarvittavat tankkaus- ja latausinfrastruktuurit satamissa. EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien meriliikennetoimintojen päästöoikeuksien huutokaupasta saatavilla tuloilla olisi perustettava valtamerirahasto, jotta voidaan parantaa alusten energiatehokkuutta ja tukea investointeja, joilla pyritään helpottamaan meriliikenteen hiilestä irtautumista, myös lähimerenkulun ja satamien osalta, sekä kouluttaa ja uudelleenkouluttaa työvoimaa. Lisäksi asetuksen (EU) …/… [FuelEU Maritime] nojalla määrätyistä seuraamuksista saatavat tulot olisi kohdennettava valtamerirahastoon ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046  (1 a) 21 artiklan 5 kohdan ja direktiivin 2003/87/EY 3 ga b artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komission olisi varmistettava, että kiinnitetään asianmukaista huomiota sellaisten innovatiivisten hankkeiden tukemiseen, jotka edistävät asetuksen (EU) …/… [FuelEU Maritime] täytäntöönpanoa, sekä sellaisten hankkeiden tukemiseen, joilla on myönteistä vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen ja jotka auttavat vähentämään riskiä melusaasteesta sekä ilman ja meren pilaantumisesta.

(21)

Laivayhtiöiden hallinnollisen taakan keventämiseksi kunkin laivayhtiön olisi oltava yhden jäsenvaltion vastuulla. Komission olisi julkaistava alustava luettelo laivayhtiöistä, jotka harjoittivat EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa meriliikennetoimintaa. Luettelossa olisi yksilöitävä kustakin laivayhtiöstä vastaava hallintoviranomainen. Luettelo olisi saatettava ajan tasalle vähintään joka toinen vuosi, jotta laivayhtiöt voidaan siirtää tarvittaessa toisen hallintoviranomaisen vastuulle. Jäsenvaltiossa rekisteröityjen laivayhtiöiden osalta hallintoviranomaisena olisi oltava kyseinen jäsenvaltio. Kolmannessa maassa rekisteröityjen laivayhtiöiden osalta hallintoviranomaisena olisi oltava se jäsenvaltio, jossa laivayhtiöllä on ollut suurin arvioitu määrä satamakäyntejä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvilta matkoilta kahden viimeksi kuluneen seurantavuoden aikana. Sellaisten laivayhtiöiden tapauksessa, jotka on rekisteröity kolmannessa maassa ja jotka eivät ole suorittaneet mitään direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvaa matkaa kahtena edeltävänä tarkkailuvuonna, hallintoviranomaisen olisi oltava se jäsenvaltio, josta käsin laivayhtiö on aloittanut ensimmäisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan matkansa. Komission olisi julkaistava ja saatettava joka toinen vuosi ajan tasalle luettelo direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvista laivayhtiöistä ja täsmennettävä kustakin laivayhtiöstä vastaava hallintoviranomainen. Laivayhtiöiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi noudatettava niiden vastuulla olevien varustamojen hallinnointia koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka komission on määrä vahvistaa.

(21)

Laivayhtiöiden hallinnollisen taakan keventämiseksi kunkin laivayhtiön olisi oltava yhden jäsenvaltion vastuulla. Komission olisi julkaistava alustava luettelo laivayhtiöistä, jotka harjoittivat EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa meriliikennetoimintaa. Luettelossa olisi yksilöitävä kustakin laivayhtiöstä vastaava hallintoviranomainen. Luettelo olisi saatettava ajan tasalle säännöllisesti ja vähintään joka vuosi, jotta laivayhtiöt voidaan siirtää tarvittaessa toisen hallintoviranomaisen vastuulle. Jäsenvaltiossa rekisteröityjen laivayhtiöiden osalta hallintoviranomaisena olisi oltava kyseinen jäsenvaltio. Kolmannessa maassa rekisteröityjen laivayhtiöiden osalta hallintoviranomaisena olisi oltava se jäsenvaltio, jossa laivayhtiöllä on ollut suurin arvioitu määrä satamakäyntejä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvilta matkoilta kahden viimeksi kuluneen seurantavuoden aikana. Sellaisten laivayhtiöiden tapauksessa, jotka on rekisteröity kolmannessa maassa ja jotka eivät ole suorittaneet mitään direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvaa matkaa kahtena edeltävänä tarkkailuvuonna, hallintoviranomaisen olisi oltava se jäsenvaltio, josta käsin laivayhtiö on aloittanut ensimmäisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan matkansa. Komission olisi julkaistava ja saatettava vuosittain ajan tasalle luettelo direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvista laivayhtiöistä ja täsmennettävä kustakin laivayhtiöstä vastaava hallintoviranomainen. Laivayhtiöiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi noudatettava niiden vastuulla olevien varustamojen hallinnointia koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka komission on määrä vahvistaa.

(24)

Vastaavista ympäristönsuojeluun liittyvistä tehtävistä saatujen kokemusten perusteella Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tai muun asiaankuuluvan organisaation olisi tarvittaessa ja toimeksiantonsa mukaisesti avustettava komissiota ja hallintoviranomaisia direktiivin 2003/87/EY täytäntöönpanossa. Asetuksen (EU) 2015/757 ja sen tietoteknisten välineiden täytäntöönpanosta saamiensa kokemusten perusteella EMSA voisi avustaa hallintoviranomaisia erityisesti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta merellä tapahtuvasta toiminnasta aiheutuvien päästöjen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen osalta helpottamalla tietojenvaihtoa tai laatimalla suuntaviivoja ja kriteerejä.

(24)

Vastaavista ympäristönsuojeluun liittyvistä tehtävistä saatujen kokemusten perusteella Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tai muun asiaankuuluvan organisaation olisi tarvittaessa ja toimeksiantonsa mukaisesti avustettava komissiota ja hallintoviranomaisia direktiivin 2003/87/EY täytäntöönpanossa. Asetuksen (EU) 2015/757 ja sen tietoteknisten välineiden täytäntöönpanosta saamiensa kokemusten perusteella EMSAn olisi avustettava hallintoviranomaisia erityisesti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta merellä tapahtuvasta toiminnasta aiheutuvien päästöjen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen osalta helpottamalla tietojenvaihtoa tai laatimalla suuntaviivoja ja kriteerejä.

(26)

Unionin vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttaminen edellyttää, että EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen päästöjä vähennetään 61 prosenttia vuoden 2005 tasosta . Koko unionin laajuista EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien määrää on vähennettävä, jotta voidaan luoda tarvittava pitkän aikavälin hiilen hintasignaali ja siirtyä kohti tarvittavaa hiilestä irtautumisen astetta. Tätä varten lineaarista vähennyskerrointa olisi korotettava ottaen huomioon myös meriliikenteen päästöjen sisällyttäminen. Jälkimmäiset olisi johdettava meriliikenteen päästöistä, jotka on raportoitu unionissa asetuksen (EU) 2015/757 mukaisesti vuosilta 2018 ja 2019, mukautettuna vuodesta 2021 alkaen lineaarisella vähennyskertoimella.

(26)

Unionin vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttaminen siten, että samalla pyritään Pariisin sopimuksen tavoitteeseen eli maailman lämpötilan nousun rajoittamiseen 1,5  asteeseen, edellyttää, että EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen päästöjä vähennetään merkittävästi . Koko unionin laajuista EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien määrää on vähennettävä asteittain , jotta voidaan luoda tarvittava pitkän aikavälin hiilen hintasignaali ja siirtyä kohti tarvittavaa hiilestä irtautumisen astetta. Tätä varten vuotuista vähennyskerrointa olisi korotettava ottaen huomioon myös meriliikenteen päästöjen sisällyttäminen. Jälkimmäiset olisi johdettava meriliikenteen päästöistä, jotka on raportoitu unionissa asetuksen (EU) 2015/757 mukaisesti vuosilta 2018 ja 2019, mukautettuna vuodesta 2021 alkaen lineaarisella vähennyskertoimella.

(27)

Kun otetaan huomioon, että tällä direktiivillä muutetaan direktiiviä 2003/87/EY jo 1 päivänä tammikuuta 2021 alkaneen täytäntöönpanokauden osalta, ennustettavuuden, ympäristötehokkuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmän jyrkemmän lineaarisen vähennyspolun olisi oltava suora linja vuodesta 2021 vuoteen 2030, jotta EU:n päästökauppajärjestelmässä voidaan saavuttaa 61 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä, mikä olisi asianmukainen välivaihe matkalla kohti unionin koko talouden laajuista ilmastoneutraaliutta vuonna 2050. Koska korotettua lineaarista vähennyskerrointa voidaan soveltaa vasta tämän direktiivin voimaantuloa seuraavasta vuodesta alkaen, päästöoikeuksien kokonaismäärää olisi vähennettävä kertaluonteisella vähennyksellä siten, että määrä vastaisi tilannetta, jossa tätä vuosittaista vähennystä olisi sovellettu vuodesta 2021 alkaen.

(27)

Kun otetaan huomioon, että tällä direktiivillä muutetaan direktiiviä 2003/87/EY jo 1 päivänä tammikuuta 2021 alkaneen täytäntöönpanokauden osalta, ennustettavuuden, ympäristötehokkuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmän jyrkemmän vähennyspolun olisi johdettava selkeästi kohti Pariisin sopimuksen tavoitteen saavuttamista ja unionin koko talouden laajuista ilmastoneutraaliutta viimeistään vuonna 2050. Koska korotettua vähennyskerrointa voidaan soveltaa vasta tämän direktiivin voimaantuloa seuraavasta vuodesta alkaen, päästöoikeuksien kokonaismäärää olisi vähennettävä kertaluonteisella vähennyksellä siten, että määrä vastaisi tilannetta, jossa tätä vuosittaista vähennystä olisi sovellettu vuodesta 2021 alkaen.

(28)

Korotettujen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ilmastosiirtymään osoitetaan huomattavia julkisia varoja EU:ssa ja kansallisissa talousarvioissa. EU:n talousarvion merkittävien ilmastomenojen täydentämiseksi ja vahvistamiseksi kaikki huutokauppatulot, joita ei ole osoitettu unionin talousarvioon, olisi käytettävä ilmastoon liittyviin tarkoituksiin. Tähän sisältyy niiden käyttäminen taloudelliseen tukeen alentamalla vääristäviä veroja, millä puututaan pieni- ja keskituloisille kotitalouksille koituviin sosiaalisiin ongelmiin. Jotta voidaan puuttua siirtymän sosiaalisiin vaikutuksiin ja vaikutusten jakautumiseen alhaisen tulotason jäsenvaltioissa , olisi direktiivin 2003/87/EY 10 d artiklassa tarkoitetun modernisaatiorahaston kautta käytettävä 2,5 prosentin lisämäärä koko unionin päästöoikeuksien määrästä vuodesta [direktiivin voimaantulovuosi] vuoteen 2030 niiden jäsenvaltioiden energiasiirtymän rahoittamiseksi, joiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on alle 65 prosenttia unionin keskiarvosta vuosina 2016–2018.

(28)

Korotettujen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ilmastosiirtymään osoitetaan huomattavia julkisia ja yksityisiä varoja EU:ssa ja kansallisissa talousarvioissa. EU:n talousarvion merkittävien ilmastomenojen täydentämiseksi ja vahvistamiseksi kaikki huutokauppatulot, joita ei ole osoitettu unionin talousarvioon omina varoina , olisi käytettävä ilmastoon liittyviin tarkoituksiin varmistaen samalla oikeudenmukainen siirtymä ja toteutettavien toimien ympäristövaikutusten toteutuminen . Tähän sisältyy niiden käyttäminen taloudelliseen tukeen alentamalla vääristäviä veroja, millä puututaan pieni- ja keskituloisille kotitalouksille koituviin sosiaalisiin ongelmiin. Vaatimusten noudattamisen ja julkisen valvonnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä ennakkosuunnitelmia siitä, miten ne aikovat käyttää EU:n päästökauppajärjestelmän tuloja ilmasto- ja energiatavoitteidensa mukaisesti, ja niiden olisi raportoitava vuosittain huutokauppatulojen käytöstä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999  (1 a) 19 artiklan mukaisesti. Jotta voidaan puuttua siirtymän sosiaalisiin vaikutuksiin ja vaikutusten jakautumiseen eniten kärsivillä alueilla , olisi direktiivin 2003/87/EY 10 d artiklassa tarkoitetun modernisaatiorahaston kautta käytettävä 2,5 prosentin lisämäärä koko unionin päästöoikeuksien määrästä vuodesta [direktiivin voimaantulovuosi] vuoteen 2030 niiden jäsenvaltioiden energiasiirtymän rahoittamiseksi, joiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on alle 65 prosenttia unionin keskiarvosta vuosina 2016–2018.

(28 a)

Vuodesta 2013 lähtien sähköntuottajilla on ollut velvollisuus ostaa kaikki sähkön tuottamiseen tarvitsemansa päästöoikeudet. Jotkin jäsenvaltiot ovat kuitenkin säilyttäneet mahdollisuuden jatkaa siirtymäajan maksutta jaettavien päästöoikeuksien myöntämistä energia-alan nykyaikaistamista varten vuosina 2013–2020 ja 2021–2030. Kaudella 2021–2030 vain kolmella jäsenvaltiolla olisi edelleen tämä mahdollisuus. Erityiskertomuksessaan nro 18/2020 ”EU:n päästökauppajärjestelmä: maksutta jaettavat päästöoikeudet on kohdennettava paremmin” Euroopan tilintarkastustuomioistuin totesi, että siirtymäajan maksutta jaettavat päästöoikeudet eivät auttaneet vähentämään hiili-intensiteettiä energia-alalla niiden maiden osalta, jotka olivat oikeutettuja tällaisiin maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin kaudella 2013–2020. Kun otetaan huomioon tarve nopeaan hiilestä irtautumiseen erityisesti energia-alalla ja siirtymäajan maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähäinen vaikutus, mahdollisuus siirtymäajan maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin energia-alan nykyaikaistamiseksi ei enää vaikuta tarkoituksenmukaiselta. Sen vuoksi kyseinen vaihtoehto ei saisi enää olla käytettävissä, ja kaikki kyseisen vaihtoehdon käytöstä johtuvat päästöoikeudet, joita ei ole jaettu toiminnanharjoittajille asianomaisissa jäsenvaltioissa 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä, olisi lisättävä niiden päästöoikeuksien kokonaismäärään, jotka asianomainen jäsenvaltio saa huutokaupattaviksi, tai ne olisi käytettävä investointien tukemiseen modernisaatiorahaston puitteissa.

(28 b)

Tarkasti määritelty osuus EU:n uudistetun ja laajennetun päästökauppajärjestelmän huutokauppatuloista olisi käytettävä omina varoina rahoittamaan unionin talousarviota yleisinä tuloina noudattaen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16 päivänä joulukuuta 2020 tehtyä oikeudellisesti sitovaa toimielinten välistä sopimusta  (1 a) , joka sisältää etenemissuunnitelman uusien omien varojen korin käyttöönottamiseksi, mukaan lukien muun muassa EU:n päästökauppajärjestelmään, hiilirajamekanismiin (CBAM) sekä OECD:n ja G20-maiden sopimuksen ensimmäiseen pilariin perustuvat omat varat. Kyseisen sopimuksen mukaan tällaiset uudet omat varat on tarkoitus ottaa käyttöön viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2023. Uudet omat varat kytkisivät unionin talousarvion unionin toimintapoliittisiin painopisteisiin, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja unionin osuuteen oikeudenmukaisen verotuksen edistämisessä, ja toisivat näin lisäarvoa ja edistäisivät ilmastotoimien valtavirtaistamistavoitteita, Next Generation EU -elpymisvälineen velkojen takaisinmaksua ja unionin talousarvion häiriönsietokykyä sen toimiessa investointien välineenä sekä takaisivat, että ”ei merkittävää haittaa” -kriteerejä ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja perusarvoja noudatetaan.

(28 c)

Neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053  (1 a) mukaisesti unionilla on oikeudellinen velvoite maksaa takaisin kaikki Next Generation EU -välineen mukaisesta poikkeuksellisesta ja väliaikaisesta lainanottovaltuutuksesta aiheutuvat velat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2058. Jotta voidaan noudattaa oikeudellisesti sitovaa toimielinten välistä sopimusta ja sen etenemissuunnitelmaa unionin velan takaisinmaksuun tarkoitettujen uusien omien varojen korin käyttöönottamiseksi, osa EU:n päästökauppajärjestelmän tuloista olisi kerrytettävä unionin talousarvioon, jotta voidaan auttaa kattamaan lainanottokustannukset [Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 muuttamisesta annetussa neuvoston päätöksessä (EU, Euratom) …/…] vahvistetulla tavalla ja estää merkittävät vähennykset, jotka vaarantaisivat unionin ohjelmat tulevissa monivuotisissa rahoituskehyksissä.

(28 d)

EU:n vahvistetun päästökauppajärjestelmän tuottamat huomattavat tulot, jotka jäsenvaltiot pidättävät unionin talousarvioon osoitettavaa osuutta lukuun ottamatta, olisi käytettävä ilmastosiirtymään. Soveltamisalan laajentaminen ja toimien monipuolisempi kirjo eivät kuitenkaan saisi heikentää unionin talousarvion yhtenäisyyttä, tehokkuutta, eheyttä ja demokraattista valvontaa.

(29)

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkailla tekniikoilla olisi tarjottava lisäkannustimia. Tätä varten päästöoikeuksien ilmaisjaon edellytyksenä kiinteille laitoksille vuodesta 2026 eteenpäin olisi oltava investoinnit energiatehokkuutta parantaviin ja päästöjä vähentäviin tekniikoihin . Sen varmistaminen, että toimenpiteessä keskitytään suurempiin energiankäyttäjiin, vähentäisi huomattavasti vähemmän pienten ja keskisuurten yritysten tai mikroyritysten omistuksessa oleville, energiaa käyttäville yrityksille aiheutuvaa rasitetta. [Viittaus vahvistetaan, kun energiatehokkuusdirektiivi on tarkistettu]. Asianomaisia delegoituja säädöksiä olisi muutettava vastaavasti .

(29)

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkailla tekniikoilla olisi tarjottava lisäkannustimia. Tätä varten olisi otettava käyttöön bonus-malus-järjestelmä maksutta jaettavien päästöoikeuksien osuuden määrittämiseksi . Niiden laitosten osalta , joiden kasvihuonekaasupäästöt ylittävät asiaankuuluvat vertailuarvot , päästöoikeuksien ilmaisjaon määrän vuodesta 2026 eteenpäin olisi vaihdeltava asianmukaisesti laaditun hiilestä irtautumista koskevan suunnitelman täytäntöönpanon mukaan . Sitä vastoin laitoksille , joiden kasvihuonekaasupäästöt alittavat asiaankuuluvat vertailuarvot, olisi annettava kannustin ylimääräisen ilmaisjaon muodossa .

(30)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) […/..] (51) perustettu hiilirajamekanismi (CBAM) on vaihtoehto ilmaisjaolle hiilivuodon riskin torjumiseksi. Kyseisen toimenpiteen soveltamisalaan kuuluville toimialoille ja niiden osille ei pitäisi jakaa päästöoikeuksia maksutta. Tarvitaan kuitenkin siirtymäkausi, jonka aikana maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennetään asteittain, jotta tuottajat, tuojat ja kauppiaat voivat sopeutua uuteen järjestelmään. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentäminen olisi toteutettava soveltamalla kerrointa ilmaisjakoon hiilirajamekanismin piiriin kuuluvilla aloilla samaan aikaan, kun hiilirajamekanismia otetaan vaiheittain käyttöön. Tämän CBAM-kertoimen olisi oltava 100 prosenttia [CBAM-asetuksen] voimaantulosta vuoteen 2025 kestävänä siirtymäaikana ja 90 prosenttia vuonna 2026 ja laskettava 10 prosenttiyksikköä vuodessa , jolloin kymmenentenä vuonna se olisi 0 prosenttia eli ilmaisjako päättyisi. Ilmaisjakoa koskevia asiaankuuluvia delegoituja säädöksiä olisi mukautettava vastaavasti hiilirajamekanismin piiriin kuuluvien toimialojen ja niiden osien osalta. Ilmaisjako, jota ei enää tämän laskelman perusteella tarjota hiilirajamekanismin piiriin kuuluville aloille (CBAM-osuus), on huutokaupattava, ja tulot kertyvät innovointirahastoon , jonka kautta niillä voidaan tukea innovointia vähähiiliseen teknologiaan, hiilidioksidin talteenottoon ja hyötykäyttöön, hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, uusiutuvaan energiaan ja energian varastointiin tavalla, joka edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä hiilirajamekanismin piiriin kuuluvilla aloilla toteutettaviin hankkeisiin. Jotta voidaan noudattaa hiilirajamekanismin piiriin kuulumattomille aloille saatavilla olevaa ilmaisjako-osuutta, lopullinen määrä, joka vähennetään ilmaisjaosta ja huutokaupataan, olisi laskettava sen osuuden perusteella, joka CBAM-osuudella on suhteessa kaikkien ilmaisjakoa saavien alojen ilmaisjakotarpeisiin.

(30)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) […/..] (51) perustettu hiilirajamekanismi (CBAM) on tarkoitettu tarjoamaan asteittain vaihtoehto ilmaisjaolle hiilivuodon riskin torjumiseksi heikentämättä unionin kilpailukykyä . Kyseisen toimenpiteen soveltamisalaan kuuluville toimialoille ja niiden osille ei pitäisi jakaa päästöoikeuksia maksutta. Tarvitaan kuitenkin siirtymäkausi, jonka aikana maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennetään asteittain, jotta tuottajat, tuojat ja kauppiaat voivat sopeutua uuteen järjestelmään. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentäminen olisi toteutettava soveltamalla kerrointa ilmaisjakoon hiilirajamekanismin piiriin kuuluvilla aloilla samaan aikaan, kun hiilirajamekanismia otetaan vaiheittain käyttöön. Tämän CBAM-kertoimen olisi oltava 100 prosenttia [CBAM-asetuksen] voimaantulosta vuoden 2026 loppuun kestävänä siirtymäaikana , sitä olisi laskettava asetuksen (EU) …/… [CBAM-asetus] 36 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamisen mukaan 7 prosenttiyksikköä vuonna 2027, 9  prosenttiyksikköä vuonna 2028 , 15 prosenttiyksikköä vuonna 2029, 19 prosenttiyksikköä 2030, 25 prosenttiyksikköä vuosina 2031 ja 2032, jolloin ilmaisjako päättyisi vuoteen 2032 mennessä. Unionin viennin kilpailukyvyn suojelemiseksi asetuksen [CBAM] liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotannolle unionissa olisi myönnettävä edelleen ilmaisia päästöoikeuksia edellyttäen, että kyseiset tuotteet tuotetaan vietäviksi kolmansiin maihin, joissa ei ole EU:n päästökauppajärjestelmän kaltaisia hiilen hinnoittelumekanismeja. Komission olisi … päivään …kuuta … [yksi vuosi ennen asetuksessa [CBAM] säädetyn siirtymäkauden päättymistä] mennessä annettava kertomus, johon sisältyy arvio EU:n päästökauppajärjestelmän ja hiilirajamekanismin vaikutuksista kolmansiin maihin vietäviksi tuotettujen, asetuksen [CBAM] liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoon unionissa ja maailmanlaajuisten päästöjen kehitykseen sekä arvio vientiä koskevan poikkeuksen yhteensopivuudesta WTO:n sääntöjen kanssa, ja siinä olisi arvioitava etenkin mahdollisia vienninmukautusmekanismeja laitoksille, jotka kuuluvat tehokkaimpaan 10 prosenttiin kuuluviin laitoksiin, ottaen huomioon WTO:n sääntöjen ja kaikkien muiden komission asianmukaisiksi katsomien ehdotusten noudattamisen, ja sen olisi tarvittaessa annettava ehdotus mahdollisista asiaankuuluvista WTO:n sääntöjen mukaisista säädöksistä ja toimenpiteistä, joilla hiilidioksidikustannukset tasataan kyseisten kolmansien maiden erilaisten hinnoittelujärjestelmien kanssa . Ilmaisjakoa koskevia asiaankuuluvia delegoituja säädöksiä olisi mukautettava vastaavasti hiilirajamekanismin piiriin kuuluvien toimialojen ja niiden osien osalta. Ilmaisjako, jota ei enää tämän laskelman perusteella tarjota hiilirajamekanismin piiriin kuuluville aloille (CBAM-osuus), on huutokaupattava, ja tulot kertyvät ilmastoinvestointirahastoon , jonka kautta niillä voidaan tukea innovointia vähähiiliseen teknologiaan, hiilidioksidin talteenottoon ja hyötykäyttöön, hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, uusiutuvaan energiaan ja energian varastointiin tavalla, joka edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä hiilirajamekanismin piiriin kuuluvilla aloilla toteutettaviin hankkeisiin. Jotta voidaan noudattaa hiilirajamekanismin piiriin kuulumattomille aloille saatavilla olevaa ilmaisjako-osuutta, lopullinen määrä, joka vähennetään ilmaisjaosta ja huutokaupataan, olisi laskettava sen osuuden perusteella, joka CBAM-osuudella on suhteessa kaikkien ilmaisjakoa saavien alojen ilmaisjakotarpeisiin.

(30 a)

Hiilirajamekanismilla (CBAM) torjutaan hiilivuodon riskiä soveltamalla yhdenmukaista hintaa unionin tullialueelle tuotavien tavaroiden sitoutuneisiin päästöihin. On tärkeää seurata, ehkäistä ja torjua sitä riskiä, että kolmansiin maihin vietäväksi tarkoitetut unionissa tuotetut tavarat korvataan maailmanmarkkinoilla hiili-intensiivisemmillä tavaroilla. Näin ollen komission olisi jatkuvasti seurattava ja arvioitava hiilirajamekanismin tehokkuutta ottaen huomioon vientimarkkinoiden hiilivuotoriskin, mukaan lukien unionin viennin kehitys hiilirajamekanismin piiriin kuuluvilla aloilla sekä kehitys kauppavirtojen ja näiden tavaroiden sitoutuneiden päästöjen suhteen maailmanmarkkinoilla. Jos hiilivuodon riski havaitaan, komission olisi tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus, jolla torjutaan hiilivuodon riskiä vientimarkkinoilla WTO:n sääntöjen kanssa yhteensopivalla tavalla. Unionin olisi lisäksi aktiivisesti tavoiteltava kansainvälisen ”hiiliklubin” perustamista ja tehtävä jatkuvaa kansainvälistä yhteistyötä hiilen hinnoittelumekanismien käyttöönottamiseksi. Unionin hiilimarkkinoiden menestys on ratkaisevan tärkeää maailmanlaajuisesta näkökulmasta ja kannustaa useampia maita ottamaan käyttöön markkinalähtöisen hiilen hinnoittelun. Komission olisi analysoitava tarkemmin, miten voitaisiin luoda yhteyksiä muihin hiilimarkkinoihin ja varmistaa samalla, että unionin oma koko talouden kattava ilmastotavoite saavutetaan.

(31)

Jotta voidaan ottaa paremmin huomioon teknologian kehitys ja mukauttaa vastaavat vertailuarvot asianomaiseen jakokauteen samalla kun varmistetaan päästövähennyskannustimet ja palkitaan asianmukaisesti innovoinnista, vertailuarvojen enimmäismukautus olisi nostettava 1,6 prosentista 2,5 prosenttiin vuodessa. Näitä vertailuarvoja olisi mukautettava kauden 2026–2030 osalta 4 –50 prosenttia verrattuna kaudella 2013–2020 sovellettavaan arvoon.

(31)

Jotta voidaan ottaa paremmin huomioon teknologian kehitys ja mukauttaa vastaavat vertailuarvot asianomaiseen jakokauteen samalla kun varmistetaan päästövähennyskannustimet ja palkitaan asianmukaisesti innovoinnista, vertailuarvojen enimmäismukautus olisi nostettava 1,6 prosentista 2,5 prosenttiin vuodessa. Näitä vertailuarvoja olisi mukautettava kauden 2026–2030 osalta 8 –50 prosenttia verrattuna kaudella 2013–2020 sovellettavaan arvoon. Mukautetut vertailuarvot olisi julkaistava heti, kun tarvittavat tiedot ovat saatavilla, ja viimeistään … päivänä …kuuta … [kuuden kuukauden kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulosta], jotta vertailuarvoja voidaan soveltaa vuodesta 2026 alkaen.

(31 a)

Merkittävät välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat sähkön hintoihin siirretyistä kasvihuonekaasupäästöjen kustannuksista, aiheuttavat tietyille aloille hiilivuodon riskin. Riskin lieventämiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava taloudellisia toimenpiteitä välillisten kustannusten kompensoimiseksi. Toimenpiteiden olisi oltava valtiontukisääntöjen mukaisia, eikä niistä saisi aiheutua aiheettomia kilpailun vääristymiä sisämarkkinoilla.

(32)

Kattava lähestymistapa innovointiin on olennaisen tärkeä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarvittavia tutkimus- ja innovointitoimia tuetaan EU:n tasolla muun muassa Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta, johon sisältyy merkittävää rahoitusta ja uusia välineitä päästökauppajärjestelmään kuuluville aloille. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansalliset täytäntöönpanosäännökset eivät haittaa innovaatioita ja että ne ovat teknologianeutraaleja.

(32)

Kattava lähestymistapa innovointiin on olennaisen tärkeä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarvittavia tutkimus- ja innovointitoimia tuetaan EU:n tasolla muun muassa Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta, johon sisältyy merkittävää rahoitusta ja uusia välineitä päästökauppajärjestelmään kuuluville aloille. Ilmastoinvestointirahaston suhteen olisi näin ollen pyrittävä synergiaan Horisontti Eurooppa -puiteohjelman kanssa ja soveltuvin osin muiden unionin rahoitusohjelmien kanssa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansalliset täytäntöönpanosäännökset eivät haittaa innovaatioita , helpottavat innovatiivisten tieteellisten tulosten toteuttamista käytännössä ja että ne ovat teknologianeutraaleja , ja komission olisi varmistettava tarvittavan teknisen avun ja neuvonta-avun saatavuus ja vaikuttavuus .

(32 a)

Jotta ilmastoneutraalius voidaan saavuttaa asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti viimeistään vuoteen 2050 mennessä, unionin on kurottava umpeen komission 6 päivänä heinäkuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Kestävään talouteen siirtymisen rahoitusstrategia” tarkoitettu merkittävä investointivaje. Hiilestä irtautumista koskevan tavoitteemme saavuttamiseksi tarvitaan läpimurtoinnovointia, jo olemassa olevien asiaan liittyvien teknologioiden käytön laajentamista ja sertifioituja luonnollisia hiilipoistumia. Jotta voidaan tukea perusteellista ja koko talouden kattavaa hiilestä irtautumista unionissa, kaikkia näitä kolmea pilaria olisi tuettava innovaatiorahastosta, joka olisi nimettävä uudelleen ilmastoinvestointirahastoksi.

(33)

Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitetun innovaatiorahaston soveltamisalaa olisi laajennettava tukemaan innovointia vähähiilisiin teknologioihin ja prosesseihin , jotka koskevat polttoaineiden kulutusta rakennuksissa ja tieliikenteessä. Lisäksi innovaatiorahastosta olisi tuettava investointeja meriliikenteen irrottamiseksi hiilestä , mukaan lukien investoinnit kestäviin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, kuten vetyyn ja ammoniakkiin , jotka tuotetaan uusiutuvista energialähteistä, sekä päästöttömiin käyttövoimateknologioihin, kuten tuuliteknologiaan. Kun otetaan huomioon , että asetuksessa xxxx/xxxx [FuelEU Maritime] vahvistetuista seuraamuksista saatavat tulot kohdennetaan innovaatiorahastoon varainhoitoasetuksen 21 artiklan 5 kohdan mukaisina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina, komission olisi varmistettava, että otetaan asianmukaisesti huomioon tuki innovatiivisille hankkeille, joilla pyritään nopeuttamaan uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden kehittämistä ja käyttöönottoa merenkulkualalla asetuksen xxxx/xxxx [FuelEU Maritime]  (19) 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti . Jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus innovointiin tämän laajennetun soveltamisalan puitteissa, innovaatiorahastoa olisi täydennettävä 50 miljoonalla päästöoikeudella, jotka saadaan osittain päästöoikeuksista, jotka muuten voitaisiin huutokaupata, ja osittain päästöoikeuksista, jotka muutoin voitaisiin jakaa maksutta, kustakin lähteestä innovaatiorahastolle myönnettävän rahoituksen nykyisen osuuden mukaisesti.

(33)

Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitetun ilmastoinvestointirahaston soveltamisalaa olisi laajennettava tukemaan muiden kuin läpimurtoteknologioiden asentamista teollisuusprosesseihin , joiden kasvihuonekaasujen säästämispotentiaali on suuri mutta jotka eivät ole vielä valmiita markkinoille , sekä innovointia vähähiilisiin teknologioihin ja prosesseihin , jotka koskevat polttoaineiden kulutusta rakennuksissa ja tieliikenteessä , joukkoliikenne mukaan lukien. Ilmastoinvestointirahastoa olisi myös oltava mahdollista käyttää jätehuoltoalan innovatiivisten läpimurtoteknologioiden tukemiseen . Jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus innovointiin tämän laajennetun soveltamisalan puitteissa, ilmastoinvestointirahastoa olisi täydennettävä 50 miljoonalla päästöoikeudella, jotka saadaan osittain päästöoikeuksista, jotka muuten voitaisiin huutokaupata, ja osittain päästöoikeuksista, jotka muutoin voitaisiin jakaa maksutta, kustakin lähteestä ilmastoinvestointirahastolle myönnettävän rahoituksen nykyisen osuuden mukaisesti. Jotta voidaan edistää innovointia läpimurtoteknologioiden alalla mahdollisimman pian, komission olisi varmistettava, että osa ilmastoinvestointirahaston avulla saataville asetettavasta rahoituksesta on etupainotteista tämän direktiivin ensimmäisinä täytäntöönpanovuosina.

(33 a)

Unionin omien kestävien uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton nopeuttamisella on merkittävä rooli unionin suunnitelmassa tulla riippumattomaksi venäläisistä fossiilisista polttoaineista hyvissä ajoin ennen vuotta 2030. Tämän lisäksi on välttämätöntä, että saatavilla on suuri määrä kestävää uusiutuvaa energiaa, jotta voidaan varmistaa kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen teollisissa prosesseissa ja taloudessa yleisesti. Vuodeksi 2030 asetettua unionin uusiutuvan energian tavoitetta ja siihen liittyviä kansallisia panoksia on nostettava merkittävästi. Ilmastoinvestointirahaston käyttöön asetetuista päästöoikeuksista vähintään 12 prosenttia olisi näin ollen käytettävä kestävien uusiutuvien energialähteiden edelleen kehittämiseen ja käyttöönottoon unionissa energiatehokkuus etusijalle -periaatteen mukaisesti. Etusijalle olisi asetettava paikallisen oman tuotannon, varastoinnin ja yhteiskäytön kehittäminen erityisesti uusiutuvan energian yhteisöjen kautta.

(33 b)

Ilmastoinvestointirahasto tukisi hankkeita julkisella rahoituksella ja tarjoaisi siten yrityksille merkittäviä etuja niiden tuotteiden tai palvelujen kehittämiseksi. Ilmastoinvestointirahastosta rahoitettujen hankkeiden olisi näin ollen jaettava tietämystä muiden asiaan liittyvien hankkeiden sekä sellaisten unioniin sijoittautuneiden tutkijoiden kanssa, joilla on tähän liittyvä legitiimi intressi.

(35)

Hiilen hinnanerosopimukset ovat tärkeä tekijä teollisuuden päästövähennysten käynnistämisessä, ja ne tarjoavat mahdollisuuden taata innovatiivisiin ilmastoystävällisiin teknologioihin investoiville hinta, joka palkitsee hiilidioksidipäästöjen vähennykset, jotka ylittävät EU:n päästökauppajärjestelmän nykyisten hintatasojen aikaansaamat vähennykset. Innovaatiorahaston soveltamisalaa olisi laajennettava useampien erilaisten toimenpiteiden tukemiseen, jotta se voisi tukea hankkeita kilpailutusmekanismien, kuten hiilen hinnanerosopimusten, kautta. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä tämäntyyppistä tukea koskevista täsmällisistä säännöistä.

(35)

Hiilen hinnanerosopimukset ovat tärkeä tekijä teollisuuden päästövähennysten käynnistämisessä, ja ne lisäävät uuden teknologian käyttöä ja tarjoavat mahdollisuuden taata innovatiivisiin ilmastoystävällisiin teknologioihin investoiville hinta, joka palkitsee hiilidioksidipäästöjen vähennykset, jotka ylittävät EU:n päästökauppajärjestelmän nykyisten hintatasojen aikaansaamat vähennykset. Ilmastoinvestointirahaston soveltamisalaa olisi laajennettava useampien erilaisten toimenpiteiden tukemiseen, jotta se voisi tukea hankkeita teknologianeutraalien kilpailutusmekanismien, kuten hiilen hinnanerosopimusten, kautta , ja siinä olisi noudatettava maantieteellisen tasapainon periaatetta . Hiilen hinnanerosopimukset olisivat tärkeä väline, jolla tuetaan hiilestä irtautumista koskevien teknologioiden, kuten hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä talteenoton ja hyödyntämisen, kehittämistä ja optimoidaan käytettävissä olevien resurssien käyttö. Hiilen hinnanerosopimukset tarjoaisivat myös varmuutta teknologiaan, kuten hiilidioksidin talteenottoteknologiaan, investoiville tahoille. Komission olisi tehtävä vaikutustenarviointi, jossa keskitytään erityisesti vaihtoehtoihin tuen myöntämiseksi tarjouskilpailumenettelyn kautta sekä tarjottavan rahoituksen tasoihin. Arvioinnin tulosten perusteella komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä tämäntyyppistä tukea koskevista täsmällisistä säännöistä.

(38)

Modernisaatiorahaston soveltamisala olisi mukautettava unionin uusimpiin ilmastotavoitteisiin edellyttämällä, että investoinnit ovat yhdenmukaisia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja asetuksen (EU) 2021/1119 tavoitteiden kanssa, ja poistamalla tuki fossiilisiin polttoaineisiin liittyviltä investoinneilta. Lisäksi modernisaatiorahaston osuus, joka on osoitettava ensisijaisiin investointeihin, olisi nostettava 80 prosenttiin, energiatehokkuus olisi asetettava etusijalle kysyntäpuolella ja kotitalouksien tukeminen energiaköyhyyteen puuttumiseksi, myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla, olisi sisällytettävä ensisijaisten investointien piiriin.

(38)

Modernisaatiorahaston soveltamisala olisi mukautettava unionin uusimpiin ilmastotavoitteisiin edellyttämällä, että investoinnit ovat yhdenmukaisia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja asetuksen (EU) 2021/1119 tavoitteiden kanssa, ja poistamalla tuki fossiilisiin polttoaineisiin liittyviltä investoinneilta. Modernisaatiorahastosta olisi annettava tukea ainoastaan sellaisille jäsenvaltioille, jotka ovat hyväksyneet oikeudellisesti sitovia tavoitteita ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi viimeistään vuoteen 2050 mennessä sekä toimenpiteitä kaikista fossiilisista polttoaineista asteittain luopumiseksi aikataulussa, joka vastaa asetuksessa (EU) 2021/1119 asetettuja tavoitteita. Jotta voidaan taata unionin varojen tehokas käyttö, modernisaatiorahastosta myönnettävän rahoituksen saannin edellytyksenä olisi oltava myös oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen. Lisäksi modernisaatiorahaston osuus, joka on osoitettava ensisijaisiin investointeihin, olisi nostettava 100 prosenttiin, energiatehokkuus olisi asetettava etusijalle kysyntäpuolella ja kotitalouksien tukeminen energiaköyhyyteen puuttumiseksi, myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla, olisi sisällytettävä ensisijaisten investointien piiriin.

(38 a)

EU:n päästökauppajärjestelmän hintojen nousun myötä jäsenvaltioiden ja unionin EU:n päästökauppajärjestelmästä saamat tulot ovat kasvaneet merkittävästi. Olisi otettava käyttöön EU:n päästökauppajärjestelmän merkintä, jotta voidaan tunnustaa EU:n päästökaupasta saatavien tulojen vaikutus unionin teollisuuden siirtymään ja tukea haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä unionissa niin, että heitä voidaan auttaa siirtymään ympäristöystävällisiin vaihtoehtoihin. Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että rahoituksen ilmoitetaan selkeästi tulevan EU:n päästökauppajärjestelmästä saatavista tuloista esittämällä asiaankuuluva merkintä kaikkien kansallisella tasolla tai unionin varoista tuettujen hankkeiden ja toimintojen yhteydessä.

(39)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 (21) vahvistetaan biomassasta aiheutuvien päästöjen tarkkailua koskevat säännöt, jotka ovat linjassa uusiutuvaa energiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen biomassan käyttöä koskevien sääntöjen kanssa. Kun lainsäädännössä tarkennetaan biomassan käyttöä koskevia kestävyyskriteerejä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (22) vahvistettujen viimeisimpien sääntöjen myötä, direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 1 kohdassa säädetty täytäntöönpanovallan siirto olisi nimenomaisesti ulotettava koskemaan tarvittavien mukautusten hyväksymistä biomassan, mukaan lukien biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, kestävyyskriteerien soveltamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmässä. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä , joissa määritetään, miten otetaan huomioon sellaisten päästöjen varastointi, jotka ovat peräisin biomassan, jonka päästökerroin on nolla, ja lähteistä, joiden päästökerroin ei ole nolla, peräisin olevan biomassan seoksista.

(39)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 (21) vahvistetaan biomassasta aiheutuvien päästöjen tarkkailua koskevat säännöt, jotka ovat linjassa uusiutuvaa energiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen biomassan käyttöä koskevien sääntöjen kanssa. Kun lainsäädännössä tarkennetaan biomassan käyttöä koskevia kestävyyskriteerejä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (22) vahvistettujen viimeisimpien sääntöjen myötä, direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 1 kohdassa säädetty täytäntöönpanovallan siirto olisi nimenomaisesti ulotettava koskemaan tarvittavien mukautusten hyväksymistä biomassan, mukaan lukien biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, kestävyyskriteerien soveltamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmässä. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä , joissa määritetään, miten otetaan huomioon sellaisten päästöjen varastointi, jotka ovat peräisin biomassan, jonka päästökerroin on nolla, ja lähteistä, joiden päästökerroin ei ole nolla, peräisin olevan biomassan seoksista.

(40)

Muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet voivat olla tärkeitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi aloilla, joilla hiilestä irtautuminen on vaikeaa. Jos kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita ja muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita tuotetaan talteen otetusta hiilidioksidista jonkin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yhteydessä, päästöt olisi laskettava kyseiseen toimintaan kuuluviksi. Sen varmistamiseksi, että muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet edistävät kasvihuonekaasupäästövähennyksiä, ja kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi tällaisten polttoaineiden osalta on asianmukaista nimenomaisesti laajentaa 14 artiklan 1 kohdassa säädetty valta komission täytäntöönpanosäädöksiin , joissa vahvistetaan tarvittavat mukautukset mahdollisten hiilidioksidipäästöjen huomioon ottamiseksi ja kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi , jotta voidaan varmistaa asianmukaisten kannustimien käyttöönotto, ottaen huomioon myös näiden polttoaineiden kohtelu direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisesti.

(40)

Muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet voivat olla tärkeitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi aloilla, joilla hiilestä irtautuminen on vaikeaa. Sen varmistamiseksi, että muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet edistävät kasvihuonekaasupäästövähennyksiä, ja kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi tällaisten polttoaineiden osalta on asianmukaista nimenomaisesti laajentaa 14 artiklan 1 kohdassa säädetty valta komission delegoituihin säädöksiin , joissa vahvistetaan tarvittavat mukautukset mahdollisten hiilidioksidipäästöjen huomioon ottamiseksi siten, että varmistetaan kaikkien päästöjen huomioon ottaminen, myös siinä tapauksessa, että tällaiset polttoaineet tuotetaan talteen otetusta hiilidioksidista unionin ulkopuolella ja käytetään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa toiminnassa , ja vältetään kaksinkertaista laskentaa ja varmistetaan asianmukaisten kannustimien käyttöönotto päästöjen talteenottamiseksi , ottaen huomioon myös näiden polttoaineiden kohtelu direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisesti.

(42)

Yksinomaan biomassaa käyttävien laitosten jättäminen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle on johtanut tilanteisiin, joissa paljon biomassaa polttavat laitokset ovat saaneet ansiottomia voittoja, koska ne ovat saaneet maksutta jaettuja päästöoikeuksia määrän, joka on huomattavasti suurempi kuin niiden todelliset päästöt. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön biomassan, jonka päästökerroin on nolla, polttoa koskeva kynnysarvo, jonka ylittyessä laitokset jätettäisiin EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle. Kynnysarvo 95 prosenttia on komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/331  (23) 2 artiklan 16 kohdassa vahvistetun epävarmuusmuuttujan mukainen.

(42 a)

Energian hintojen nousu on merkittävä huolenaihe kansalaisille ja erityisesti pienituloisille perheille sekä yrityksille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ”pk-yritykset”. Pääasiallinen syy energian hintojen nousulle on riippuvuutemme fossiilisista polttoaineista. 55-valmiuspaketissa olisi käsiteltävä näitä riippuvuuksia ja pyrittävä vähentämään niitä, myös EU:n päästökauppajärjestelmän suunnittelua parantamalla. Myös markkinoiden eheyden ja avoimuuden vahvistaminen voi olla tekijä, jonka avulla EU:n päästökauppajärjestelmän markkinahintojen epävakautta voidaan rajoittaa.

(42 b)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) julkaisi 28 päivänä maaliskuuta 2022 loppuraporttinsa päästöoikeuksista ja niihin liittyvistä johdannaisista. Komission olisi tarvittaessa esitettävä mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotus raportissa esitettyihin suosituksiin liittyvistä jatkotoimista, jotta unionin päästöoikeusmarkkinoita ja niihin liittyviä johdannaismarkkinoita koskevan avoimuuden, seurannan ja raportoinnin tasoa voidaan parantaa. Markkinoiden eheyden ja avoimuuden seuraamiseksi jatkuvasti, väärien tietojen välttämiseksi ja mahdollisten nopeiden toimenpiteiden ohjaamiseksi ESMAn olisi julkaistava säännöllisesti raportti kyseisten markkinoiden eheydestä ja avoimuudesta ja tarvittaessa annettava lisäsuosituksia kohdennetuista parannuksista. ESMAn olisi erityisesti tarkasteltava markkinoiden toimintaa mahdollisen epävakauden ja hintakehityksen valossa, huutokauppojen toimintaa ja kaupankäyntitoimia markkinoilla, likviditeettiä ja kaupattuja määriä sekä markkinaosapuolten luokkia ja kaupankäyntikäyttäytymistä. Kohdennetut parannukset voisivat sisältää esimerkiksi toimenpiteitä, joilla lisätään markkinaosapuolten ja suuren yleisön saatavilla olevia tietoja päästöoikeusmarkkinoiden ja niihin liittyvien johdannaismarkkinoiden toiminnasta, parannetaan sääntelyn edellyttämää raportointia ja markkinaseurantaa päästöoikeusmarkkinoilla ja niihin liittyvillä johdannaismarkkinoilla, myös asettamalla yksittäisiä liiketoimia koskevat tiedot julkisesti saataville, edellytetään kaikilta markkinaosapuolilta niiden omistusosuuksien ja positioiden julkistamista ja niiden erittelyä tarkoituksen ja investointiajan perusteella, edistetään markkinoiden väärinkäytön ehkäisemistä ja havaitsemista sekä autetaan ylläpitämään päästöoikeuksien ja niihin liittyvien johdannaisten toimivia markkinoita, esimerkiksi edellisen vuoden keskimääräisen huutokauppahinnan mukaan vaihtelevalla seuraamuksella, päästöoikeuksien pidättämisellä, myöhempien huutokauppojen määrän tarkistamisella tai näiden yhdistelmällä. Komission olisi arvioitava ESMAn suosituksia kuuden kuukauden kuluessa tämän raportin julkaisemisesta ja tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus, jossa käsitellään kyseisiä suosituksia.

(42 c)

Odottamaton tai äkillinen markkinoiden epävakaus tai liialliset hintahäiriöt unionin hiilimarkkinoilla esimerkiksi markkinakäyttäytymisen äkillisten muutosten tai liiallisen keinottelun vuoksi vaikuttavat haitallisesti markkinoiden ennustettavuuteen ja vakaaseen investointi-ilmapiiriin, joka on olennaisen tärkeä hiilestä irtautumiseen ja innovointiin tehtävien investointien suunnittelulle. Siksi liiallisten hinnanvaihtelujen tapahtuessa sovellettavia toimenpiteitä olisi vahvistettava huolellisesti perusteettomien hintakehitysten arvioinnin ja niihin reagoinnin parantamiseksi. Tällaisilla kohdennetuilla parannuksilla olisi varmistettava hiilimarkkinoiden asianmukaisen toiminnan jatkuminen, mukaan lukien välittäjien ja taloudellisten toimijoiden rooli likviditeetin varmistamisessa markkinoilla ja markkinoillepääsyn takaamisessa vaatimustenmukaisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, ja samalla ehkäistävä odottamatonta tai äkillistä epävakautta tai hintahäiriöitä, jotka eivät liity markkinoiden perustekijöihin.

(43 a)

Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi ja EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän ja uuden päästökauppajärjestelmän välillä mahdollisesti jäljellä olevien erojen poistamiseksi uuden päästökauppajärjestelmän olisi katettava myös muut kulutukseen luovutettavat polttoaineet, kuten ne, joita käytetään prosessilämmitykseen toiminnoissa, jotka eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY liitteen I mukaisiin toimintoihin, ja samalla olisi vältettävä kaksinkertainen laskenta tai puututtava siihen. Lisäksi tällainen lähestymistapa yksinkertaistaisi uuden päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoa, tarkkailua, raportointia ja todentamista säänneltyjen yhteisöjen osalta.

(44)

Jotta voidaan luoda tarvittavat täytäntöönpanopuitteet ja tarjota kohtuullinen aikataulu vuodelle 2030 asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, päästökauppa näillä kahdella uudella alalla olisi aloitettava vuonna 2025. Ensimmäisen vuoden aikana säännellyillä yhteisöillä on oltava kasvihuonekaasujen päästölupa ja niiden on raportoitava päästönsä vuosilta 2024 ja 2025 . Näitä yhteisöjä koskevien päästöoikeuksien myöntämistä ja vaatimusten noudattamista koskevia velvoitteita olisi sovellettava vuodesta 2026 alkaen. Tämä jaksotus mahdollistaa päästökaupan käynnistämisen näillä aloilla hallitusti ja tehokkaasti. Se mahdollistaisi myös EU:n rahoituksen ja jäsenvaltioiden toimenpiteiden käyttöönoton sen varmistamiseksi, että EU:n päästökauppa otetaan näillä kahdella alalla käyttöön sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla siten, että voidaan lieventää hiilen hinnan vaikutusta haavoittuviin kotitalouksiin ja liikenteen käyttäjiin.

(44)

Jotta voidaan luoda tarvittavat täytäntöönpanopuitteet ja tarjota kohtuullinen aikataulu vuodelle 2030 asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, päästökauppa uusilla aloilla olisi aloitettava vuonna 2025. Ensimmäisen vuoden aikana säännellyillä yhteisöillä on oltava kasvihuonekaasujen päästölupa ja niiden on raportoitava päästönsä vuosilta 2023 ja 2024. Näitä yhteisöjä koskevien päästöoikeuksien myöntämistä ja vaatimusten noudattamista koskevia velvoitteita olisi sovellettava vuodesta 2025 alkaen kaupallisissa sovelluksissa tapahtuvaan kulutukseen luovutettavien polttoaineiden sekä muiden polttoaineiden osalta, kuten prosessilämmitykseen tarkoitettujen, nykyisen EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuulumattomien polttoaineiden osalta. Komission olisi 1 päivään tammikuuta 2026 mennessä tehtävän arvioinnin perusteella ja olosuhteiden salliessa pyrittävä ulottamaan tämä koskemaan kulutukseen yksityisessä tieliikenteessä sekä yksityisten asuinrakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä luovutettavia polttoaineita 1 päivästä tammikuuta 2029 alkaen , ja sen olisi tarvittaessa esitettävä tätä varten kohdennettu uudelleentarkastelu . Tämä jaksotus mahdollistaa päästökaupan käynnistämisen näillä aloilla hallitusti ja tehokkaasti. Se mahdollistaisi myös EU:n rahoituksen ja jäsenvaltioiden toimenpiteiden käyttöönoton sen varmistamiseksi, että EU:n päästökauppa otetaan näillä kahdella alalla käyttöön sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla siten, että voidaan lieventää hiilen hinnan vaikutusta haavoittuviin kotitalouksiin ja liikenteen käyttäjiin.

(46)

Näiden kahden uuden alan säännellyt yhteisöt ja sääntelyn kohde olisi määriteltävä neuvoston direktiivillä (EU) 2020/262 (25) perustetun valmisteverojärjestelmän mukaisesti tarvittavin mukautuksin, koska kyseisessä direktiivissä vahvistetaan jo valmisteverojen maksamista varten luotu luotettava valvontajärjestelmä kaikille kulutukseen luovutetuille polttoainemäärille. Polttoaineiden loppukäyttäjiin näillä aloilla ei pitäisi soveltaa direktiivin 2003/87/EY mukaisia velvoitteita.

(46)

Näiden uusien alojen säännellyt yhteisöt ja sääntelyn kohde olisi määriteltävä neuvoston direktiivillä (EU) 2020/262 (25) perustetun valmisteverojärjestelmän mukaisesti tarvittavin mukautuksin, koska kyseisessä direktiivissä vahvistetaan jo valmisteverojen maksamista varten luotu luotettava valvontajärjestelmä kaikille kulutukseen luovutetuille polttoainemäärille. Polttoaineiden loppukäyttäjiin näillä aloilla ei pitäisi soveltaa direktiivin 2003/87/EY mukaisia velvoitteita.

(47)

Rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan piiriin kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin olisi sovellettava samanlaisia kasvihuonekaasujen päästölupavaatimuksia kuin kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajiin. On tarpeen vahvistaa säännöt, jotka koskevat lupahakemuksia, lupien myöntämisen ehtoja, sisältöä ja uudelleentarkastelua sekä säänneltyyn yhteisöön liittyviä muutoksia. Jotta uusi järjestelmä voisi käynnistyä hallitusti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uuden päästökaupan piiriin kuuluvilla säännellyillä yhteisöillä on voimassa oleva lupa järjestelmän käynnistyessä vuonna 2025 .

(47)

Uusien alojen päästökaupan piiriin kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin olisi sovellettava samanlaisia kasvihuonekaasujen päästölupavaatimuksia kuin kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajiin. On tarpeen vahvistaa säännöt, jotka koskevat lupahakemuksia, lupien myöntämisen ehtoja, sisältöä ja uudelleentarkastelua sekä säänneltyyn yhteisöön liittyviä muutoksia. Jotta uusi järjestelmä voisi käynnistyä hallitusti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uuden päästökaupan piiriin kuuluvilla säännellyillä yhteisöillä on voimassa oleva lupa järjestelmän käynnistyessä vuonna 2024 .

(48)

Uuden päästökaupan päästöoikeuksien kokonaismäärän olisi noudatettava lineaarista kehityspolkua vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi, ottaen huomioon rakennusten ja tieliikenteen kustannustehokas panostus eli 43 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2005 verrattuna. Päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava ensimmäisen kerran vuonna 2026 , jotta voidaan noudattaa kehityspolkua, joka alkaa vuodesta 2024 vuoden 2024 päästörajojen arvosta (1 109 304 000  CO2t), joka lasketaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (26) 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti näiden alojen kauden 2016–2018 viitepäästöjen perusteella. Lineaarisen vähennyskertoimen olisi näin ollen oltava 5,15 prosenttia. Vuodesta 2028 alkaen päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava vuosilta 2024, 2025 ja 2026 raportoitujen keskimääräisten päästöjen perusteella, ja sitä olisi vähennettävä samalla absoluuttisella vuotuisella vähennyksellä, joka on vahvistettu vuodesta 2024 alkaen ja joka vastaa 5,43 prosentin lineaarista vähennyskerrointa suhteessa edellä määritellyn kehityspolun vastaavaan vuoden 2025 arvoon. Jos kyseiset päästöt ovat huomattavasti tätä kehityspolkuarvoa suuremmat ja jos tämä ero ei johdu pienimuotoisista eroista päästöjen mittausmenetelmissä, lineaarista vähennyskerrointa olisi mukautettava vaaditun päästövähennyksen saavuttamiseksi vuonna 2030.

(48)

Uuden päästökaupan päästöoikeuksien kokonaismäärän olisi noudatettava lineaarista kehityspolkua vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi, ottaen huomioon rakennusten ja tieliikenteen kustannustehokas panostus eli 43 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2005 verrattuna. Päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava ensimmäisen kerran vuonna 2025 , jotta voidaan noudattaa kehityspolkua, joka alkaa vuodesta 2024 vuoden 2024 päästörajojen arvosta (1 109 304 000  CO2t), joka lasketaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (26) 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti näiden alojen kauden 2016–2018 viitepäästöjen perusteella. Lineaarisen vähennyskertoimen olisi näin ollen oltava 5,15 prosenttia. Vuodesta 2028 alkaen päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava vuosilta 2024, 2025 ja 2026 raportoitujen keskimääräisten päästöjen perusteella, ja sitä olisi vähennettävä samalla absoluuttisella vuotuisella vähennyksellä, joka on vahvistettu vuodesta 2024 alkaen ja joka vastaa 5,43 prosentin lineaarista vähennyskerrointa suhteessa edellä määritellyn kehityspolun vastaavaan vuoden 2025 arvoon. Jos kyseiset päästöt ovat huomattavasti tätä kehityspolkuarvoa suuremmat ja jos tämä ero ei johdu pienimuotoisista eroista päästöjen mittausmenetelmissä, lineaarista vähennyskerrointa olisi mukautettava vaaditun päästövähennyksen saavuttamiseksi vuonna 2030.

(50)

Jotta varmistetaan rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan sujuva käynnistyminen ja otetaan huomioon säänneltyjen yhteisöjen tarve suojata hinnat tai ostaa päästöoikeuksia etukäteen hinta- ja likviditeettiriskin pienentämiseksi, suurempi määrä päästöoikeuksia olisi huutokaupattava varhaisessa vaiheessa. Vuonna 2026 huutokaupattavien määrien olisi sen vuoksi oltava 30 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2026 päästöoikeuksien kokonaismäärä. Tämä määrä riittäisi tarjoamaan likviditeettiä sekä siinä tapauksessa, että päästöjä vähennetään vähennystarpeiden mukaisesti, että siinä tapauksessa, että päästövähennykset toteutuvat vasta asteittain. Tätä huutokaupattavien päästöoikeuksien varhaista huutokauppaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan huutokauppaan liittyvässä delegoidussa säädöksessä, joka hyväksytään direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdan nojalla.

(50)

Jotta varmistetaan uusien alojen päästökaupan sujuva käynnistyminen ja otetaan huomioon säänneltyjen yhteisöjen tarve suojata hinnat tai ostaa päästöoikeuksia etukäteen hinta- ja likviditeettiriskin pienentämiseksi, suurempi määrä päästöoikeuksia olisi huutokaupattava varhaisessa vaiheessa. Vuonna 2025 huutokaupattavien määrien olisi sen vuoksi oltava 30 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2025 päästöoikeuksien kokonaismäärä. Tämä määrä riittäisi tarjoamaan likviditeettiä sekä siinä tapauksessa, että päästöjä vähennetään vähennystarpeiden mukaisesti, että siinä tapauksessa, että päästövähennykset toteutuvat vasta asteittain. Tätä huutokaupattavien päästöoikeuksien varhaista huutokauppaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan huutokauppaan liittyvässä delegoidussa säädöksessä, joka hyväksytään direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdan nojalla.

(52)

Hiilidioksidin hinnan käyttöönottoon tieliikenteessä ja rakennuksissa olisi yhdistettävä tehokas sosiaalinen korvaus, erityisesti kun otetaan huomioon nykyinen energiaköyhyyden taso. Noin 34 miljoonaa eurooppalaista ilmoitti vuonna 2018, etteivät he voineet pitää kotejaan riittävän lämpiminä, ja 6,9 prosenttia unionin väestöstä totesi vuonna 2019 tehdyssä EU:n laajuisessa tutkimuksessa (27), ettei heillä ollut varaa lämmittää kotejaan riittävästi. Tehokkaan sosiaalisen ja jakelukorvauksen aikaansaamiseksi jäsenvaltioita olisi vaadittava käyttämään huutokauppatulot ilmasto- ja energiatarkoituksiin, jotka on jo määritelty nykyistä päästökauppaa varten, mutta myös toimenpiteisiin, jotka lisätään erityisesti, jotta voidaan puuttua uusiin tieliikenteen ja rakennusten aloihin liittyviin huolenaiheisiin, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (28) mukaiset asiaan liittyvät politiikkatoimet. Huutokauppatulot olisi käytettävä uusien alojen päästökaupan sosiaalisten näkökohtien käsittelyyn kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuviin kotitalouksiin, mikroyrityksiin ja liikenteen käyttäjiin. Tässä hengessä uusi sosiaalinen ilmastorahasto tarjoaa jäsenvaltioille kohdennettua rahoitusta, jolla tuetaan niitä Euroopan kansalaisia, joihin energia- tai liikenneköyhyys vaikuttaa eniten tai jotka ovat vaarassa kärsiä siitä. Rahastolla edistetään oikeudenmukaisuutta ja yhteisvastuuta jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä ja vähennetään samalla siirtymän aikaista energia- ja liikenneköyhyyden riskiä. Se perustuu nykyisiin yhteisvastuumekanismeihin ja täydentää niitä. Uuden rahaston varat vastaavat periaatteessa 25:tä prosenttia tuloista, joita odotetaan uudesta päästökaupasta kaudelta 2026–2032, ja ne toteutetaan niiden ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmien perusteella, jotka jäsenvaltioiden olisi esitettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 20…/nn (29) mukaisesti. Lisäksi kunkin jäsenvaltion olisi käytettävä huutokauppatulonsa muun muassa rahoittamaan osan ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmiensa kustannuksista.

(52)

Hiilidioksidin hinnan käyttöönottoon tieliikenteessä ja rakennuksissa olisi yhdistettävä tehokas sosiaalinen korvaus, erityisesti kun otetaan huomioon nykyinen energiaköyhyyden taso. Noin 34 miljoonaa eurooppalaista ilmoitti vuonna 2018, etteivät he voineet pitää kotejaan riittävän lämpiminä, ja 6,9 prosenttia unionin väestöstä totesi vuonna 2019 tehdyssä EU:n laajuisessa tutkimuksessa (27), ettei heillä ollut varaa lämmittää kotejaan riittävästi. Tehokkaan sosiaalisen ja jakelukorvauksen aikaansaamiseksi jäsenvaltioita olisi vaadittava käyttämään huutokauppatulot ilmasto- ja energiatarkoituksiin, jotka on jo määritelty nykyistä päästökauppaa varten, mutta myös toimenpiteisiin, jotka lisätään erityisesti, jotta voidaan puuttua uusiin tieliikenteen ja rakennusten aloihin liittyviin huolenaiheisiin, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (28) mukaiset asiaan liittyvät politiikkatoimet. Huutokauppatulot olisi käytettävä uusien alojen päästökaupan sosiaalisten näkökohtien käsittelyyn kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuviin kotitalouksiin, mikroyrityksiin ja liikenteen käyttäjiin. Tässä hengessä uusi sosiaalinen ilmastorahasto tarjoaa jäsenvaltioille kohdennettua rahoitusta, jolla tuetaan niitä Euroopan kansalaisia, joihin energia- tai liikenneköyhyys vaikuttaa eniten tai jotka ovat vaarassa kärsiä siitä. Sosiaalisen ilmastorahaston olisi oltava erottamaton osa unionin talousarviota, jotta voidaan säilyttää talousarvion yhtenäisyys ja johdonmukaisuus unionin politiikkojen kanssa ja varmistaa, että Euroopan parlamentista ja neuvostosta koostuva budjettivallan käyttäjä valvoo sitä tehokkaasti. Rahastolla edistetään oikeudenmukaisuutta ja yhteisvastuuta jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä ja vähennetään samalla siirtymän aikaista energia- ja liikenneköyhyyden riskiä. Se perustuu nykyisiin yhteisvastuumekanismeihin ja täydentää niitä. Uuden rahaston varat vastaavat periaatteessa 25:tä prosenttia tuloista, joita odotetaan uudesta päästökaupasta kaudelta 2026–2032, ja ne toteutetaan niiden ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmien perusteella, jotka jäsenvaltioiden olisi esitettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 20…/nn (29) mukaisesti. Unionin talousarvion suunniteltua perusmäärärahaa olisi korotettava vuosittain lisärahoituksella, jos hiilen hinta nousee alun perin oletettua korkeammalle tasolle kasvattaen heikossa asemassa olevien kotitalouksien ja liikenteen käyttäjien taakkaa. Jotta varmistetaan, että hiilen hinnankorotusten vaikutusta kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin lievennetään asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti, tällaiset vuotuiset lisäykset olisi sisällytettävä monivuotiseen rahoituskehykseen mukauttamalla automaattisesti otsakkeen 3 enimmäismäärää ja maksumäärärahojen enimmäismäärää hiilen hinnan vaihtelun takia. Mekanismista on tarkoitus säätää monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa SEUT-sopimuksen 312 artiklan mukaisesti. Lisäksi kunkin jäsenvaltion olisi käytettävä huutokauppatulonsa muun muassa rahoittamaan osan ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmiensa kustannuksista.

(52 a)

Koska liikenneala on tällä hetkellä ainoa ala, joka ei ole onnistunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, tarvitaan merkittäviä investointeja kestäviin liikennevaihtoehtoihin, jotta voidaan saavuttaa unionin ilmastotavoitteet ja tukea siirtymää ympäristöystävällisiin liikennemuotoihin. Sen vuoksi vähintään 10 prosenttia tämän direktiivin mukaisesta EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentamisesta sekä uuden lämmityksen, liikenteen ja muiden polttoaineiden EU:n päästökauppajärjestelmän käyttöönotosta odotettavissa olevista lisääntyvän päästökaupan tuloista, 10 prosenttia jäsenvaltioiden osoittamista kansallisista tuloista ja 10 prosenttia ilmastoinvestointirahaston mukaisista tuloista olisi kohdennettava julkisen liikenteen, erityisesti ilmastoystävällisten rautatie- ja linja-autojärjestelmien, jatkokehittämiseen.

(52 b)

Unionin varojen ja resurssien hallinnoinnin ja käytön johdonmukaisuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi komission olisi tehtävä arviointi ja tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus, jonka tarkoituksena on sisällyttää ilmastoinvestointirahasto ja modernisaatiorahasto unionin yleiseen talousarvioon ja joka voitaisiin esittää seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten yhteydessä.

(54)

Innovointi ja uusien vähähiilisten teknologioiden kehittäminen rakennusten ja tieliikenteen aloilla ovat ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että nämä alat edistävät kustannustehokkaasti odotettuja päästövähennyksiä. Sen vuoksi 150 miljoonaa päästöoikeutta rakennusten ja tieliikenteen alojen päästökaupasta olisi asetettava innovaatiorahaston käyttöön kustannustehokkaiden päästövähennysten edistämiseksi .

(54)

150 miljoonaa päästöoikeutta rakennusten ja tieliikenteen alojen päästökaupasta olisi asetettava sosiaalisen ilmastorahaston käyttöön sosiaalisten ilmastotoimien tukemiseksi .

(55)

Rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan piiriin kuuluvien säänneltyjen yhteisöjen olisi palautettava todennettujen päästöjensä osalta päästöoikeuksia määrä, joka vastaa niiden kulutukseen luovuttamia polttoainemääriä. Niiden olisi palautettava päästöoikeuksia todennettujen päästöjensä osalta ensimmäisen kerran vuonna 2026 . Hallinnollisen taakan minimoimiseksi rakennusten ja tieliikenteen päästökauppaan olisi sovellettava useita voimassa olevaan kiinteiden laitosten ja ilmailun päästökauppajärjestelmään sovellettavia sääntöjä tarvittavin mukautuksin. Tämä koskee erityisesti sääntöjä, jotka koskevat päästöoikeuksien siirtämistä, palauttamista ja mitätöimistä, sekä sääntöjä, jotka koskevat päästöoikeuksien voimassaoloa sekä seuraamuksia, toimivaltaisia viranomaisia ja jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksia.

(55)

Uuden päästökaupan piiriin kuuluvien säänneltyjen yhteisöjen olisi palautettava todennettujen päästöjensä osalta päästöoikeuksia määrä, joka vastaa niiden kulutukseen luovuttamia polttoainemääriä. Niiden olisi palautettava päästöoikeuksia todennettujen päästöjensä osalta ensimmäisen kerran vuonna 2025 . Hallinnollisen taakan minimoimiseksi uuteen päästökauppaan olisi sovellettava useita voimassa olevaan kiinteiden laitosten ja ilmailun päästökauppajärjestelmään sovellettavia sääntöjä tarvittavin mukautuksin. Tämä koskee erityisesti sääntöjä, jotka koskevat päästöoikeuksien siirtämistä, palauttamista ja mitätöimistä, sekä sääntöjä, jotka koskevat päästöoikeuksien voimassaoloa sekä seuraamuksia, toimivaltaisia viranomaisia ja jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksia.

(59 a)

Tässä direktiivissä ja muussa unionin lainsäädännössä, erityisesti asetuksessa (EU) 2021/1119, säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä uusinta tieteellistä näyttöä toimintapolitiikkojen täytäntöönpanossa. Sen vuoksi ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan neuvot olisi otettava huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa. Lisäksi ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan olisi voitava antaa omasta aloitteestaan tähän direktiiviin liittyvää tieteellistä neuvontaa sen varmistamiseksi, että toimintapolitiikat ovat asetuksen (EU) 2021/1119 ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisia.

(59 b)

Pitkän aikavälin vision vahvistamiseksi komission olisi ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan tuella laadittava suuntaa-antavia etenemissuunnitelmia tämän direktiivin liitteen I piiriin kuuluvia toimintoja varten, jotta voidaan saavuttaa unionin ilmastoneutraaliustavoite viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja tavoite negatiivisten päästöjen saavuttamisesta sen jälkeen asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Etenemissuunnitelmat olisi laadittava avoimesti ja siten, että sidosryhmät, esimerkiksi yksityishenkilöt, kansalaisyhteiskunta, työmarkkinaosapuolet, tiedemaailma, teollisuus ja päätöksentekijät, osallistuvat niihin tiiviisti. Etenemissuunnitelmat ovat olennainen väline, jonka avulla voidaan tarjota sidosryhmille pitkän aikavälin tietoa ja vakautta sekä määrittää yhteisiä etuja, mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitoja toimintapolitiikan kehittämisessä. Viimeisimmän tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi etenemissuunnitelmat olisi päivitettävä viiden vuoden välein tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

(61)

Toimiva ja uudistettu EU:n päästökauppajärjestelmä, johon kuuluu markkinoita vakauttava väline, on eräs unionin keskeinen väline, jolla se voi saavuttaa vuodeksi 2030 sovitun tavoitteensa ja täyttää Pariisin sopimuksen mukaiset sitoumuksensa. Markkinavakausvarannon tarkoituksena on puuttua markkinoilla päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän väliseen epätasapainoon. Päätöksen (EU) 2015/1814 3 artiklassa säädetään, että varantoa tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden kuluttua sen käyttöönotosta kiinnittäen erityistä huomiota prosenttimäärään, jota käytetään määrittämään markkinavakausvarantoon lisättävien päästöoikeuksien määrä, kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään liittyvään kynnysarvoon, jonka saavuttaminen aiheuttaa päästöoikeuksien ottamisen varantoon, sekä varannosta vapautettavien päästöoikeuksien määrään.

(61)

Toimiva ja uudistettu EU:n päästökauppajärjestelmä, johon kuuluu markkinoita vakauttava väline, on eräs unionin keskeinen väline, jolla se voi saavuttaa vuodeksi 2030 sovitun tavoitteensa , ilmastoneutraaliustavoitteensa viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja tavoitteen saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä täyttää Pariisin sopimuksen mukaiset sitoumuksensa. Markkinavakausvarannon tarkoituksena on puuttua markkinoilla päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän väliseen epätasapainoon. Päätöksen (EU) 2015/1814 3 artiklassa säädetään, että varantoa tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden kuluttua sen käyttöönotosta kiinnittäen erityistä huomiota prosenttimäärään, jota käytetään määrittämään markkinavakausvarantoon lisättävien päästöoikeuksien määrä, kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään liittyvään kynnysarvoon, jonka saavuttaminen aiheuttaa päästöoikeuksien ottamisen varantoon, sekä varannosta vapautettavien päästöoikeuksien määrään.

(62)

Ottaen huomioon tarve antaa vahvempi viesti investoinneista, joiden avulla voidaan vähentää päästöjä kustannustehokkaalla tavalla, ja jotta voidaan vahvistaa EU:n päästökauppajärjestelmää, päätöstä (EU) 2015/1814 olisi muutettava niin, että nostetaan prosenttiosuutta, jota käytetään markkinavakausvarantoon vuosittain siirrettävien päästöoikeuksien määrittämiseksi. Lisäksi silloin, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on pienempi, varantoon otettavien päästöoikeuksien määrän olisi oltava yhtä suuri kuin kierrossa olevien päästöoikeuksien määrän ja päästöoikeuksien ottamisen käynnistävän kynnysarvon välinen erotus. Tämä estäisi huutokaupattavien määrien huomattavaa epävarmuutta, joka syntyy, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on lähellä kynnysarvoa, ja samalla varmistaisi, että ylijäämä saavuttaa sellaisen määrän, jolla hiilimarkkinoiden katsotaan toimivan tasapainoisesti.

(62)

Ottaen huomioon tarve antaa vahvempi viesti investoinneista, joiden avulla voidaan vähentää päästöjä kustannustehokkaalla tavalla, ja jotta voidaan vahvistaa EU:n päästökauppajärjestelmää, päätöstä (EU) 2015/1814 olisi muutettava niin, että nostetaan prosenttiosuutta, jota käytetään markkinavakausvarantoon vuosittain siirrettävien päästöoikeuksien määrittämiseksi. Lisäksi silloin, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on pienempi, varantoon otettavien päästöoikeuksien määrän olisi oltava yhtä suuri kuin kierrossa olevien päästöoikeuksien määrän ja päästöoikeuksien ottamisen käynnistävän kynnysarvon välinen erotus. Tämä estäisi huutokaupattavien määrien huomattavaa epävarmuutta, joka syntyy, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on lähellä kynnysarvoa, ja samalla varmistaisi, että ylijäämä saavuttaa sellaisen määrän, jolla hiilimarkkinoiden katsotaan toimivan tasapainoisesti. Tällainen mukautus olisi tehtävä heikentämättä tavoitetasoa nykyiseen markkinavakausvarantoon verrattuna.

(66 a)

Jotta voidaan varmistaa ennakoitavuus toiminnanharjoittajien kannalta ja välttää luomasta pidäkkeitä parhaille suoriutujille ja innovoinnille lisäkustannusten ja ennakoimattomien kustannusten vuoksi, on erittäin tärkeää välttää soveltamasta monialaista korjauskerrointa edelläkävijöihin.

(67)

Asetusta (EU) 2015/757 on tarpeen muuttaa meriliikennealan sisällyttämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään. Asetusta (EU) 2015/757 olisi muutettava siten, että yritykset velvoitetaan raportoimaan yhtiötason yhdistetyt päästötiedot ja toimittamaan todennetut tarkkailusuunnitelmansa ja yhtiötason yhdistetyt päästötietonsa toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle hyväksyttäväksi. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan hiilidioksidipäästöjen tarkkailumenetelmiä ja tarkkailusääntöjä sekä muita asetuksessa (EU) 2015/757 vahvistettuja asiaankuuluvia tietoja, varmistetaan EU:n päästökauppajärjestelmän tehokas toiminta hallinnollisella tasolla ja täydennetään asetusta (EU) 2015/757 säännöillä, jotka koskevat hallintoviranomaisten suorittamaa tarkkailusuunnitelmien ja niihin tehtävien muutosten hyväksymistä, yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen tarkkailua, raportointia ja toimittamista sekä yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen todentamista ja todentamisraportin antamista yhtiötason yhdistetyistä päästötiedoista. Asetuksen (EU) 2015/757 nojalla tarkkailtavia, raportoitavia ja todennettavia tietoja voidaan käyttää myös muun samojen alustietojen tarkkailua, raportointia ja todentamista edellyttävän unionin lainsäädännön noudattamiseksi.

(67)

Asetusta (EU) 2015/757 on tarpeen muuttaa meriliikennealan sisällyttämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään. Asetusta (EU) 2015/757 olisi muutettava siten, että yritykset velvoitetaan raportoimaan yhtiötason yhdistetyt päästötiedot ja toimittamaan todennetut tarkkailusuunnitelmansa ja yhtiötason yhdistetyt päästötietonsa toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle hyväksyttäväksi. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipäästöjen tarkkailumenetelmiä ja tarkkailusääntöjä sekä muita asetuksessa (EU) 2015/757 vahvistettuja asiaankuuluvia tietoja, varmistetaan EU:n päästökauppajärjestelmän tehokas toiminta hallinnollisella tasolla ja täydennetään asetusta (EU) 2015/757 säännöillä, jotka koskevat hallintoviranomaisten suorittamaa tarkkailusuunnitelmien ja niihin tehtävien muutosten hyväksymistä, yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen tarkkailua, raportointia ja toimittamista sekä yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen todentamista ja todentamisraportin antamista yhtiötason yhdistetyistä päästötiedoista. Asetuksen (EU) 2015/757 nojalla tarkkailtavia, raportoitavia ja todennettavia tietoja voidaan käyttää myös muun samojen alustietojen tarkkailua, raportointia ja todentamista edellyttävän unionin lainsäädännön noudattamiseksi.

(67 a)

Toimivaan EU:n päästökauppajärjestelmään perustuvan tehokkaan hiilen hinnoittelun lisäksi olennaisen tärkeää on markkinoiden avoimuus, jotta mahdollistetaan nopeat ja kustannustehokkaat päästövähennykset kaikilla talouden aloilla. Olisi kehitettävä tuotteiden hiilijalanjäljen luotettava eurooppalainen merkintäjärjestelmä, jotta kuluttajilla ja kaikilla toimitusketjun toimijoilla olisi mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintoja tuotteisiin sisältyvistä päästöistä.

(-1)

v a)

”matkalla” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757  (*2) 3 artiklan c alakohdassa määriteltyä matkaa;

w a)

”EU:n ulkopuolisella jälleenlaivaussatamalla” EU:hun kuulumattomassa naapurimaassa alle 300 meripeninkulman etäisyydellä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta sijaitsevaa jälleenlaivaussatamaa, jossa yhden tyyppisen jälleenlaivattavan lastin kuljettaminen muodostaa yli 60 prosenttia kyseisen sataman kokonaisliikenteestä.

w b)

”jälleenlaivaustoimella” toimea, jossa mikä tahansa lasti, kontti tai tavara puretaan aluksesta satamaan yksinomaan sen lastaamiseksi toiseen alukseen;

w c)

”käyntisatamalla” satamaa, johon alus pysähtyy lastaamaan tai purkamaan lastia taikka jossa matkustajat nousevat alukseen tai poistuvat siitä; näin ollen määritelmän piiriin eivät kuulu pysähdykset, joiden yksinomaisena tarkoituksena on täydentää polttoaine- tai muonavarastoja, vaihtaa miehistö, siirtyä kuivatelakalle tai korjata alusta tai sen laitteita, pysähdykset satamaan sen vuoksi, että alus tarvitsee apua tai on merihädässä, satamien ulkopuolella tapahtuvat siirrot aluksesta toiseen, pysähdykset EU:n ulkopuolisessa jälleenlaivaussatamassa eivätkä pysähdykset, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojautua huonolta säältä tai jotka ovat välttämättömiä etsintä- tai pelastustoimien vuoksi;

y)

”polttoaineella” IV a luvun soveltamiseksi mitä tahansa direktiivin 2003/96/EY liitteessä I olevissa taulukoissa A ja C lueteltuja polttoaineita sekä kaikkia muita kyseisen direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, joita myydään moottoripolttoaineina tai lämmityspolttoaineena;

y)

”polttoaineella” IV a luvun soveltamiseksi mitä tahansa direktiivin 2003/96/EY liitteessä I olevissa taulukoissa A ja C lueteltuja polttoaineita sekä kaikkia muita kyseisen direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tai joita myydään tai käytetään moottoripolttoaineina tai lämmityspolttoaineena;

(2 a)

(a)

20 prosenttia vuodelta 2023 raportoiduista todennetuista päästöistä;

(b)

45 prosenttia vuodelta 2024 raportoiduista todennetuista päästöistä;

(c)

70 prosenttia vuodelta 2025 raportoiduista todennetuista päästöistä;

(d)

100 prosenttia vuodelta 2026 ja kultakin sen jälkeiseltä vuodelta raportoiduista todennetuista päästöistä;

a)

kolmannella maalla on käytössä vähintään EU:n päästökauppajärjestelmää vastaava hiilen hinnoittelumekanismi päästöjen rajoittamiseksi ja vähentämiseksi;

b)

unionin ja yhden tai useamman kolmannen maan välisellä kahden- tai monenvälisellä sopimuksella on perustettu vähintään EU:n päästökauppajärjestelmää vastaava hiilen hinnoittelumekanismi päästöjen rajoittamiseksi ja vähentämiseksi, ja mekanismi on päätetty yhdistää EU:n päästökauppajärjestelmään 25 artiklan mukaisesti; tai

c)

kolmas maa on vähiten kehittynyt maa tai pieni kehittyvä saarivaltio, jonka BKT asukasta kohden on unionin keskiarvoa pienempi ja joka sisällyttää päästöt kansallisesti määritettyihin panoksiinsa Pariisin sopimuksen mukaisesti.

a)

alusten ja satamien energiatehokkuuden parantaminen;

b)

innovoivat teknologiat ja infrastruktuurit meriliikennealan hiilestä irrottamiseksi, myös lähimerenkulun ja satamien osalta, mukaan lukien liitännät sähköverkkoihin satamissa;

c)

uusiutuvasta energiasta tuotettujen kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten vedyn, sähköstä tuotettujen polttoaineiden ja ammoniakin, käyttöönotto, myös hiilen hinnanerosopimusten avulla;

d)

päästöttömät käyttövoimateknologiat, mukaan lukien tuuliteknologiat;

e)

tutkimus ja kehitys sekä kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien teknologioiden ja mallien ensimmäinen teollinen soveltaminen, mukaan lukien jääluokitelluille aluksille ja jäisillä alueilla tapahtuvaan talvimerenkulkuun tarkoitetut innovoivat teknologiat ja polttoaineet;

f)

etusijalle asetetaan hankkeet, jotka edistävät innovaatiota alalla, kuten teknologiat, jotka hiilivapaaksi saattamisen lisäksi muun muassa vähentävät melusaasteen sekä ilman ja merten pilaantumisen riskiä;

g)

merenkulkualan oikeudenmukaisen siirtymän edistäminen nykyisten työntekijöiden koulutuksen sekä täydennys- ja uudelleenkoulutuksen avulla ja valmistelemalla merenkulkualan uuden sukupolven työvoimaa.

a)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852  (*) 17 artiklassa vahvistettu ”ei merkittävää haittaa” -periaate;

b)

asetuksen (EU) 2020/852 18 artiklassa säädetyt vähimmäistason suojatoimet.

b a)

Korvataan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b–f alakohta seuraavasti:

b)

uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen, jotta voidaan täyttää uusiutuvista lähteistä tuotettua energiaa koskeva unionin sitoumus, ja muiden turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymistä edistävien teknologioiden kehittäminen sekä energiatehokkuuden tehostamista asiaan kuuluvissa säädöksissä sovituilla tasoilla koskevan unionin sitoumuksen täyttämisen edistäminen;

”b)

uusiutuvien energiamuotojen ja sähkönsiirtoverkkojen kehittäminen, jotta voidaan täyttää uusiutuvista lähteistä tuotettua energiaa koskeva unionin sitoumus ja yhteenliitettävyyttä koskevat unionin tavoitteet , ja muiden turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymistä edistävien teknologioiden kehittäminen sekä energiatehokkuuden tehostamista asiaan kuuluvissa säädöksissä sovituilla tasoilla koskevan unionin sitoumuksen täyttämisen edistäminen , mukaan lukien itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja uusiutuvan energian yhteisöjen sähköntuotanto ;

b a)

rakennusten pitkälle menevän ja vaiheittaisen pitkälle menevän perusparannuksen tukeminen direktiivin (EU) …/… [uudelleenlaadittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi] 2 artiklan 19 ja 20 alakohdan mukaisesti alkaen energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten perusparannuksesta;

c)

toimenpiteet, joilla pyritään välttämään metsien häviäminen sekä lisäämään metsitystä ja metsien uudelleenistutusta kehitysmaissa, jotka ovat ratifioineet kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, siirtämään teknologiaa ja helpottamaan ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin sopeutumista näissä maissa;

c)

toimenpiteet, joilla pyritään välttämään metsien häviäminen ja tukemaan turvemaiden, metsien ja muiden maa- tai meriekosysteemien suojelua ja ennallistamista, sekä lisäämään luonnon monimuotoisuutta edistävää metsitystä ja metsien uudelleenistutusta kehitysmaissa, jotka ovat ratifioineet kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, siirtämään teknologiaa ja helpottamaan ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin sopeutumista näissä maissa;

d)

hiilidioksidin sitominen metsätoiminnan avulla unionissa;

d)

hiilidioksidin sitominen metsätoiminnan ja maaperän avulla unionissa;

d a)

ilmastonmuutokseen sopeutuminen unionissa;

e)

erityisesti kiinteitä fossiilisia polttoaineita käyttävistä voimaloista ja usealta teollisuuden toimialalta ja toimialan osalta peräisin olevan hiilidioksidin ympäristön kannalta turvallinen talteenotto ja geologinen varastointi, myös kolmansissa maissa;

e)

erityisesti kiinteitä fossiilisia polttoaineita käyttävistä voimaloista ja usealta teollisuuden toimialalta ja toimialan osalta peräisin olevan hiilidioksidin ympäristön kannalta turvallinen talteenotto ja geologinen varastointi, myös kolmansissa maissa , ja innovatiiviset hiilen teknologiset poistomenetelmät, kuten hiilidioksidin talteenotto suoraan ilmasta ja sen varastointi ;

f)

vähäpäästöisiin ja julkisiin liikennemuotoihin siirtymiseen rohkaiseminen ;

f)

sellaisiin liikennemuotoihin investointi ja niihin siirtymisen nopeuttaminen, jotka edistävät merkittävästi alan hiilestä irtautumista, mukaan lukien ilmastoystävällisten rautateiden matkustaja- ja rahtiliikenteen sekä linja-autoliikenteen palvelujen ja teknologioiden kehittäminen, sekä sellaisten toimenpiteiden rahoittaminen, joilla tuetaan lentoasemien hiilestä irtautumista asetuksen (EU) …/… [vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotto] ja asetuksen (EU) …/… [tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen kestävälle lentoliikenteelle] mukaisesti ;”

”h)

energiatehokkuuden, kaukolämpöjärjestelmien ja lämpöeristyksen parantamiseen tähtäävät tai rahoitustukea tarjoavat toimenpiteet, joilla vastataan pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin liittyviin yhteiskunnallisiin näkökohtiin, mukaan lukien vääristävän verotuksen vähentäminen;”

”h)

energiatehokkuuden, kaukolämpöjärjestelmien ja lämpöeristyksen parantamiseen tähtäävät , tehokkaisiin ja uusiutuvaan energiaan perustuviin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiin kohdistuvat tai rahoitustukea tarjoavat toimenpiteet, joilla vastataan pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin liittyviin yhteiskunnallisiin näkökohtiin, mukaan lukien etenkin uusiutuvan sähkön verotuksen ja siitä perittävien tullien ja maksujen vähentäminen;”

c a)

Lisätään 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan alakohta seuraavasti:

c b)

Korvataan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan k alakohta seuraavasti:

k)

taitojen kehittäminen ja työvoiman uudelleenkohdentaminen, jotta voidaan edistää oikeudenmukaista siirtymää vähähiiliseen talouteen erityisesti alueilla, joihin työpaikkojen siirtyminen on vaikuttanut eniten, tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

c c)

Lisätään 3 kohdan ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohdat seuraavasti:

c d)

Korvataan 3 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

c e)

Lisätään kohdat seuraavasti:

a)

asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklassa vahvistettu ’ei merkittävää haittaa’ -periaate;

b)

asetuksen (EU) 2020/852 18 artiklassa tarkoitetut vähimmäistason suojatoimet; sekä

c)

asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti toimitettu jäsenvaltion yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma ja tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056  (*5) 11 artiklan mukainen alueellinen oikeudenmukaista siirtymää koskeva suunnitelma.

d a)

korvataan 5 kohta seuraavasti:

d b)

Lisätään kohta seuraavasti:

d c)

Lisätään kohta seuraavasti:

-i)

a)

toimenpiteet ja niihin liittyvät rahoitus- ja investointisuunnitelmat, joiden avulla kukin laitos voi saavuttaa tarvittavat, asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun ilmastoneutraaliustavoitteen ja mainitun asetuksen 10 artiklan mukaisesti laadittujen asiaankuuluvien alakohtaisten etenemissuunnitelmien kanssa johdonmukaiset päästövähennykset laitostasolla, lukuun ottamatta päästöhyvitysten käyttöä;

b)

tavoitteet ja välitavoitteet, joilla mitataan 31 päivään joulukuuta 2025 ja kunkin seuraavan vuoden 31 päivään joulukuuta mennessä vuoteen 2050 saakka edistymistä ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa a alakohdassa säädetyllä tavalla;

c)

arvio kunkin a alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen ja siihen liittyvän rahoitus- ja investointisuunnitelman vaikutuksesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä b alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin ja välitavoitteisiin;

d)

toimenpiteet, joilla käsitellään vaikutuksia työvoiman uudelleen- ja täydennyskoulutuksen kannalta, myös työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kautta, kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen siirtymä.

a)

50 prosenttia laitoksissa, joiden kasvihuonekaasupäästöjen tasot ylittävät tehottomimpien 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskiarvon jollakin toimialalla tai toimialan osalla unionissa asiaankuuluvien tuotteiden vertailuarvojen osalta;

b)

30 prosenttia laitoksissa, joiden kasvihuonekaasupäästöjen tasot alittavat tehottomimpien 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskiarvon jollakin toimialalla tai toimialan osalla unionissa asiaankuuluvien tuotteiden vertailuarvojen osalta ja ylittävät tehokkaimpien 50 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskiarvon kyseisellä toimialalla tai toimialan osalla;

c)

25 prosenttia laitoksissa, joiden kasvihuonekaasupäästöjen tasot ylittävät tehokkaimpien 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskiarvon jollakin toimialalla tai toimialan osalla unionissa asiaankuuluvien tuotteiden vertailuarvojen osalta ja alittavat tehokkaimpien 50 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskiarvon kyseisellä toimialalla tai toimialan osalla.

(b a)

lisätään kohta seuraavasti:

c)

vertailuarvot määritetään kaudeksi 2026–2030 samalla tavoin kuin a ja d alakohdassa säädetään, ja perusteena käytetään vuosien 2021 ja 2022 osalta 11 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja vuotuisen vähennyksen soveltamista kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2028 välillä.”

c)

vertailuarvot määritetään kaudeksi 2026–2030 samalla tavoin kuin a ja d alakohdassa säädetään, ja perusteena käytetään vuosien 2021 ja 2022 osalta 11 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja siten, että määrityksen ulkopuolelle jätetään vertailuarvot kolmesta vähiten päästöintensiivisestä laitoksesta, jotka ovat joko aloittaneet toimintansa vuoden 2017 jälkeen tai saaneet päästöoikeuksia maksutta toisen vertailuarvon perusteella, ja vuotuisen vähennyksen soveltamista kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2028 välillä.”

d)

jos vuotuinen vähennys on yli 2,5 prosenttia tai alle 0,2 prosenttia, vertailuarvot kaudeksi 2026–2030 ovat kautena 2013–2020 sovellettavat vertailuarvot vähennettynä toisella näistä kahdesta prosenttiosuudesta sen mukaan, kumpi on merkityksellinen kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2028 välillä.”

d)

jos vuotuinen vähennys on yli 2,5 prosenttia tai alle 0,4 prosenttia, vertailuarvot kaudeksi 2026–2030 ovat kautena 2013–2020 sovellettavat vertailuarvot vähennettynä toisella näistä kahdesta prosenttiosuudesta sen mukaan, kumpi on merkityksellinen kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2028 välillä.”

(d a)

korvataan 5 kohta seuraavasti:

(a)

asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklassa vahvistettu ”ei merkittävää haittaa” -periaate;

(b)

asetuksen (EU) 2020/852 18 artiklassa säädetyt vähimmäistason suojatoimet.

(13)

Korvataan 10 c artiklan 7 kohta seuraavasti:

(13)

Kumotaan 10 c artikla.

(13 a)