KOMISSION TIEDONANTO –

Kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/6/EY 6 a artiklan tulkinnasta ja soveltamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2021/C 526/02)

SISÄLTÖ

JOHDANTO

131

1.

6 A ARTIKLAN SOVELTAMISALA

132

1.1

’Hinnanalennusta koskevan ilmoituksen’ merkitys

132

1.2

Asianomaiset elinkeinonharjoittajat

133

2.

’AIEMMAN’ HINNAN ILMOITTAMINEN

134

2.1

Yleiset säännöt

134

2.2

’Aiemman hinnan’ ilmoittaminen, jos kyseessä on yleinen hinnanalennusta koskeva ilmoitus

135

2.3

Kanta-asiakasohjelmat ja yksilölliset hinnanalennukset

136

3.

VUOROVAIKUTUS SOPIMATTOMIA KAUPALLISIA MENETTELYJÄ KOSKEVAN DIREKTIIVIN KANSSA

137

4.

SÄÄNTELYMAHDOLLISUUDET

138

4.1

Pilaantuvat tavarat

138

4.2

’Uutuustuotteet’

139

4.3

Asteittaiset hinnanalennukset

139

JOHDANTO

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/6/EY (1), jäljempänä ’hintojen ilmoittamisesta annettu direktiivi’, tarkoituksena on antaa kuluttajille mahdollisuus arvioida ja vertailla tuotteiden hintoja helposti yhtenäisten ja selkeiden tietojen perusteella. Näin kuluttajat voivat tehdä paremmin tietoon perustuvia valintoja (2).

Hintojen ilmoittamisesta annetussa direktiivissä edellytetään, että elinkeinonharjoittajat ilmoittavat yksiselitteisellä, helposti tunnistettavalla ja selkeästi luettavissa olevalla tavalla myyntihinnan ja yksikköhinnan (eli kilo- tai litrahinnan tai muun yhtenäisen määrän yksikön, jos sitä käytetään kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti ja tavanomaisesti). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/2161 (3) muutettiin hintojen ilmoittamisesta annettua direktiiviä lisäämällä siihen erityisiä sääntöjä – 6 a artikla – hinnanalennusta koskevista ilmoituksista. Direktiiviä (EU) 2019/2161 sovelletaan kaikkialla EU:ssa 28. toukokuuta 2022 alkaen.

Hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin uudessa 6 a artiklassa käsitellään hinnanalennusten avoimuutta (4) ottamalla käyttöön erityisiä sääntöjä niiden aitouden varmistamiseksi. Direktiivin 6 a artiklan tarkoituksena on estää elinkeinonharjoittajia nostamasta keinotekoisesti viitehintaa ja/tai johtamasta kuluttajia harhaan alennuksen suuruuden osalta. Se lisää avoimuutta ja varmistaa, että kuluttajat todella maksavat tavaroista vähemmän, kun kauppias on ilmoittanut hinnanalennuksesta. Uusi hinnanalennuksia koskeva säännös antaa myös täytäntöönpano- ja markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuuden valvoa helpommin hinnanalennusten oikeudenmukaisuutta, koska siinä vahvistetaan selkeät säännöt ’aiemmasta’ viitehinnasta, johon ilmoitetun alennuksen on perustuttava.

Tämän tiedonannon tarkoituksena on antaa ohjeita siitä, miten näitä uusia säännöksiä hinnanalennusta koskevista ilmoituksista olisi tulkittava ja sovellettava. Oikeusvarmuuden varmistamiseksi ja täytäntöönpanon helpottamiseksi tässä tiedonannossa korostetaan kaikille jäsenvaltioille yhteisiä kysymyksiä, kuten hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin ja muun EU:n lainsäädännön välistä vuorovaikutusta.

Tiedonannossa ei analysoida direktiivin soveltamista yksittäisissä jäsenvaltioissa eikä näin ollen myöskään kansallisten tuomioistuinten ja muiden toimivaltaisten elinten asiasta antamia päätöksiä. Jäsenvaltioissa saatavilla olevien eri tietolähteiden lisäksi tietoa säännöksistä, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta on saatavilla kuluttajalainsäädännön tietokannasta, johon pääsee Euroopan oikeusportaalin (5) kautta.

Jollei toisin mainita, tässä tiedonannossa tarkoitetut artiklat ovat hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin, sellaisena kuin se on myöhemmin ja viimeksi direktiivillä (EU) 2019/2161 muutettuna, artikloja. Jos direktiivin tekstistä esitetyt lainaukset sisältävät visuaalisia korostuksia, tämä painotus on komission lisäämä.

Tiedonanto on tarkoitettu EU:n jäsenvaltioille sekä Islannille, Liechtensteinille ja Norjalle Euroopan talousalueesta (6) (ETA) tehdyn sopimuksen allekirjoittajamaina. Viittauksia EU:hun, unioniin tai sisämarkkinoihin on sen vuoksi pidettävä viittauksina myös ETA:an tai ETA-markkinoihin.

Tämä asiakirja on tarkoitettu ainoastaan ohjeeksi, ja ainoastaan unionin lainsäädännön teksti on lainvoimainen. Lainsäädännön auktoritatiivisen tulkinnan on perustuttava direktiivin tekstiin ja suoraan Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’EU:n tuomioistuin’ tai ’tuomioistuin’, päätöksiin. Tässä tiedonannossa otetaan huomioon lokakuuhun 2021 mennessä julkaistut tuomioistuimen päätökset, eikä siinä voida ennakoida tuomioistuimen oikeuskäytännön tulevaa kehitystä.

Tässä tiedonannossa esitettyjä näkemyksiä ei pidä ymmärtää siten, että ne määräävät ennalta Euroopan komission kannan unionin tuomioistuimessa mahdollisesti käsiteltävissä asioissa. Tiedonannon sisältämät tiedot ovat yleisluontoisia, eikä niitä ole osoitettu tietyille luonnollisille henkilöille tai yhteisöille. Euroopan komissio ja sen nimissä toimivat henkilöt eivät vastaa siitä, miten tämän julkaisun tietoja käytetään.

Koska tiedonanto ilmentää sen laatimisajankohtana vallitsevaa tilannetta, ohjeita voidaan muuttaa myöhemmin.

1.   6 A ARTIKLAN SOVELTAMISALA

6 a artikla 1. Hinnanalennusta koskevassa ilmoituksessa on ilmoitettava elinkeinonharjoittajan tiettynä hinnanalennuksen soveltamista edeltävänä ajanjaksona soveltama aiempi hinta. 2. Aiemmalla hinnalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan tiettynä hinnanalennuksen soveltamista edeltävänä ajanjaksona, joka ei saa olla lyhyempi kuin 30 päivää, soveltamaa alinta hintaa. 3. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erilaisia sääntöjä tavaroille, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti. 4. Jos tuote on ollut markkinoilla alle 30 päivää, jäsenvaltiot voivat myös säätää 2 kohdassa säädettyä lyhyemmästä ajanjaksosta. 5. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun hinnanalennusta suurennetaan asteittain, aiempi hinta on hinta ilman hinnanalennusta ennen hinnanalennuksen ensimmäistä soveltamista.

1.1   ’Hinnanalennusta koskevan ilmoituksen’ merkitys

Direktiivin 6 a artiklaa sovelletaan myyjän myyntiväitteisiin siitä, että se on alentanut hintaa, jonka se veloittaa tavarasta (tavaroista). Hinnanalennuksesta voitaisiin ilmoittaa esimerkiksi seuraavasti:

—	prosenttiosuutena (%), esimerkiksi ”20 prosentin alennus”, tai tiettynä summana, esimerkiksi ”10 euron alennus”

—	ilmoittamalla uuden (alhaisemman) hinnan ja aiemmin sovelletun (korkeamman) hinnan, jolloin aiempi hinta voidaan esittää yliviivattuna: esimerkiksi ”nyt 50 euroa, ennen 100 euroa” tai ”50 euroa/100 euroa”

—	millä tahansa muulla myynninedistämistekniikalla, kuten ”osta tänään maksamatta arvonlisäveroa”, joka ilmoittaa kuluttajalle, että hinnanalennus on yhtä suuri kuin arvonlisäveron arvo (ei tarkoita sitä, että arvonlisäveroa ei peritä)

—	esittämällä nykyisen hinnan ”lähtöhintana” tai vastaavana ja ilmoittamalla korkeamman hinnan tulevana normaalina hintana.

Direktiivin 6 a artiklaa sovelletaan hinnanalennusta koskeviin ilmoituksiin sekä silloin, kun ilmoitukset koskevat tiettyä myyjällä tarjouksessa olevaa tavaraa, että silloin, kun alennuksesta on ilmoitettu yleisellä hinnanalennusta koskevalla ilmoituksella (ks. 2.2 ja 3 kohta).

Direktiivin 6 a artiklassa ei käsitellä eikä rajoiteta millään tavalla sellaista hintojen vaihtelua tai laskua, johon ei liity hinnanalennusta koskevaa ilmoitusta. Direktiivin 6 a artiklan tarkoituksena onkin puuttua hinnanalennusta koskeviin ’ilmoituksiin’. Näin ollen se ei kata pitkän aikavälin järjestelyjä, joiden perusteella kuluttajat voivat järjestelmällisesti hyötyä alennetuista hinnoista ja yksittäisistä hinnanalennuksista (ks. kanta-asiakasohjelmia ja yksilöllisiä hinnanalennuksia koskeva 2.3 kohta).

Direktiivin 6 a artiklaa sovelletaan riippumatta siitä, onko hinnanalennusta koskevassa ilmoituksessa kyse mitattavissa olevasta hinnanalennuksesta. Esimerkiksi myös sellaiset ilmoitukset kuin ”alennusmyyntihinta”, ”erikoistarjoukset” tai ”Black Friday -tarjoukset”, jotka luovat vaikutelman hinnanalennuksesta, kuuluvat 6 a artiklan soveltamisalaan, jolloin ilmoituksessa mainittujen tavaroiden osalta on ilmoitettava ’aiempi’ hinta (ks. 2.2 kohta yleisiä hinnanalennuksia koskevista ilmoituksista).

Sen sijaan 6 a artiklaa ei sovelleta yleisiin markkinointiväitteisiin, joilla mainostetaan myyjän tarjousta vertaamalla sitä muiden myyjien tarjouksiin ilman, että vedotaan hinnanalennukseen tai luodaan vaikutelma hinnanalennuksesta. Tällainen väite on esimerkiksi ”halvimmat/alhaisimmat hinnat”. Tällaiset väittämät kuuluvat kuitenkin sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisalaan (ks. hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin välistä vuorovaikutusta käsittelevä 3 kohta).

Direktiivin 6 a artiklaa ei myöskään sovelleta muihin hinta-etuuksia mainostaviin käytäntöihin, jotka eivät ole hinnanalennuksia, kuten hintavertailuihin ja sidottuihin (ehdollisiin) tarjouksiin. Näihin muihin hintaetuuksia mainostaviin käytäntöihin sovelletaan edelleen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä (ks. 3 kohta).

Mitä tulee ’hinnan’ käsitteeseen, 6 a artikla kattaa hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 2 artiklan a alakohdassa määritellyn ’myyntihinnan’ (7). Direktiivissä edellytetään myös 2 artiklan b alakohdassa määritellyn yksikköhinnan (8) ilmoittamista. Irtotavarana myytävien tavaroiden (esimerkiksi kankaat, rakennusmateriaalit, elintarvikkeet) (9), joiden kohdalla myyntihintaa ei voida määrittää ennen kuin kuluttaja ilmoittaa, kuinka paljon tavaraa tarvitaan, direktiivin 3 artiklan 3 kohdan nojalla ”on ilmoitettava vain yksikköhinta”. Direktiivin 6 a artiklaa sovelletaan myös hinnanalennusta koskeviin ilmoituksiin, jos alennusilmoitus koskee tällaisten tavaroiden osalta yksikköhintaa (10). Näissä tapauksissa 6 a artiklaa sovelletaan ilmoitukseen ’aiemmasta’ yksikköhinnasta.

Hintojen ilmoittamisesta annettua direktiiviä sovelletaan ’tuotteisiin’, jotka on tulkittava tässä direktiivissä ’tavaroiksi’. ’Tavarat’ määritellään EU:n kuluttajalainsäädännön (11) muissa säännöksissä irtaimiksi tavaroiksi. Näin ollen hintojen ilmoittamisesta annettua direktiiviä, 6 a artikla mukaan luettuna, ei sovelleta palveluihin (12) (kuten digitaalisiin palveluihin) eikä digitaaliseen sisältöön.

Hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklaa sovelletaan hinnanalennusta koskeviin ilmoituksiin kaikissa jakelukanavissa (esimerkiksi perinteisissä myymälöissä ja verkossa).

1.2   Asianomaiset elinkeinonharjoittajat

Hintojen ilmoittamisesta annettua direktiiviä sovelletaan elinkeinonharjoittajaan, jolla tarkoitetaan 2 artiklan d alakohdan määritelmän mukaan ”luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy tai tarjoaa ostettavaksi kaupallisen tai ammatillisen toimintansa piiriin kuuluvia tuotteita”. Näin ollen uutta 6 a artiklaa sovelletaan elinkeinonharjoittajaan, joka on kuluttajan kanssa tehdyn sopimuksen tosiasiallinen osapuoli, eli tavaroiden myyjään, välittäjiä, erityisesti verkossa toimivia markkinapaikkoja, käyttävät myyjät mukaan luettuina.

Sen sijaan 6 a artiklaa ei sovelleta välittäjiin, jotka tarjoavat elinkeinonharjoittajille pelkät keinot myydä tuotteitaan (13), kuten verkossa toimiviin markkinapaikkoihin, tai jotka ainoastaan kokoavat yhteen ja esittävät tietoja muiden myyjien tarjoamista hinnoista (hintavertailualustat). Näihin välittäjiin sovelletaan edelleen välittäjien vastuuta ja huolellista ammatinharjoittamista koskevia yleisiä sääntöjä. Välittäjään sovelletaan kuitenkin hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin sääntöjä, kun se on tavaroiden tosiasiallinen myyjä tai kun se myy toisen elinkeinonharjoittajan puolesta.

Samasta syystä 6 a artiklaa ei sovelleta ”rahat takaisin” -ilmoituksiin (cashback), joissa kolmannet osapuolet, jotka eivät ole tavaroiden myyjiä, kuten valmistajat tai jakelijat, lupaavat palauttaa kyseisen tavaran ostaneille kuluttajille osan maksetusta hinnasta kuluttajien erillisestä pyynnöstä ja tietyn määräajan puitteissa. Tällaisiin ”rahat takaisin” -käytäntöihin sovelletaan edelleen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä, eikä niitä saa käyttää hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin hinnanalennusta koskevia ilmoituksia koskevien vaatimusten kiertämiseen.

Direktiivin 6 a artiklaa sovelletaan myös EU:n ulkopuolelle sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin, jotka ohjaavat myyntinsä EU:n kuluttajille, kuten elinkeinonharjoittajiin, jotka tarjoavat tavaraa alustojen kautta. Hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin soveltamista EU:n ulkopuolisiin elinkeinonharjoittajiin säännellään sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 864/2007 (Rooma II -asetus) (14). Tätä asetusta sovelletaan ”määrättäessä sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia siviili- ja kauppaoikeuden alalla”.

Rooma II -asetuksen 6 artiklan 1 kohta: Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu vilpillisestä kilpailusta, sovelletaan sen maan lakia, jonka kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin asia vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa.

Rooma II -asetuksen 6 artiklan 4 kohta: Tämän artiklan nojalla sovellettavasta laista ei voida poiketa 14 artiklan nojalla tehdyllä sopimuksella.

Kun Rooma II -asetuksen 6 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät, hintojen ilmoittamisesta annettua direktiiviä sovelletaan tapauksiin, joissa lain rikkominen vahingoittaa EU:n kuluttajien yhteisiä etuja. Rooma II -asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan sovellettavasta laista ei voi poiketa lainvalintasopimuksella.

Näiden sääntöjen täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset. Ne voivat tarvittaessa käyttää kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (15) mukaisia tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksiaan.

2.   ’AIEMMAN’ HINNAN ILMOITTAMINEN

2.1   Yleiset säännöt

Direktiivin 6 a artiklan 1 kohdassa edellytetään, että hinnanalennuksesta ilmoittava elinkeinonharjoittaja ilmoittaa ’aiemman’ hinnan. Direktiivin 6 a artiklan 2 kohdan määritelmän mukaan aiemmalla hinnalla tarkoitetaan saman elinkeinonharjoittajan tiettynä hinnanalennuksen soveltamista edeltävänä ajanjaksona, joka ei saa olla lyhyempi kuin 30 päivää, soveltamaa alinta hintaa.

Direktiivin 6 a artiklan 3–5 kohdassa jäsenvaltioille annetaan sääntelyyn liittyviä mahdollisuuksia poiketa tästä yleisestä säännöstä, jos tavarat voivat huonontua tai vanhentua nopeasti, jos tavarat ovat olleet markkinoilla alle 30 päivää ja jos tavaroiden hinnanalennusta suurennetaan asteittain (ks. 4 kohta).

Edellä 6 a artiklan 3–5 kohdassa tarkoitettujen sääntelymahdollisuuksien soveltamisalaan kuuluvia tavaroita lukuun ottamatta jäsenvaltiot eivät saa säätää’aiemman’ hinnan määrittämisen osalta alle 30 päivän määräajasta. Tämän vähintään 30 päivän viitejakson tarkoituksena on estää elinkeinonharjoittajia manipuloimasta hintoja ja esittämästä epäaitoja hinnanalennuksia, esimerkiksi korottamasta hintaa lyhyeksi ajaksi, jotta sitä voidaan myöhemmin alentaa esittäen se (merkittävänä) hinnanalennuksena, joka johtaa kuluttajia harhaan. ’Aiemman’ viitehinnan määrittämistä koskeva 30 päivän määräaika takaa siis, että viitehinta on todellinen eikä pelkästään markkinointikeino, joka saa alennuksen näyttämään houkuttelevalta.

Direktiivin 6 a artiklan 2 kohta ei estä elinkeinonharjoittajia ilmoittamasta ’aiemmaksi’ hinnaksi alhaisinta hintaa, jota sovellettiin vielä 30:tä päivää pidempänä ajanjaksona (esimerkiksi osana markkinointistrategiaa). Ei ole 6 a artiklan vaatimusten vastaista, jos ilmoitettu ’aiempi’ hinta on tosiasiallisesti alhaisempi kuin alhaisin hinta hinnanalennusta koskevaa ilmoitusta välittömästi edeltävien 30 päivän aikana.

Sen sijaan olisi arvioitava, onko kansallinen lainsäädäntö EU:n lainsäädännön mukaista, jos siinä vaaditaan’aiemman’ hinnan määrittämiseen pidempää ajanjaksoa kuin 30:tä päivää. Hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 10 artiklan mukaan kansallisten sääntöjen, jotka ylittävät tämän direktiivin vaatimukset, on edistettävä paremmin kuluttajavalistusta ja hintojen vertailua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioille SEUT-sopimuksessa määrättyjä velvoitteita (16).

Direktiivin 6 a artiklan noudattamiseksi hinnanalennuksesta ilmoittaneen elinkeinonharjoittajan on yksilöitävä alhaisin hinta, jonka se on veloittanut kyseisestä tavarasta vähintään viimeisten 30 päivän kuluessa ennen hinnanalennuksen soveltamista. Tällaiseen halvimpaan hintaan on sisällytettävä kaikki aiemmat ’alennetut’ hinnat kyseisenä ajanjaksona. Jos hinnanalennusta koskevaa ilmoitusta edeltäneiden 30 päivän aikana mahdollisesti toteutettujen aiempien myynninedistämisjaksojen aikana sovellettuja hintoja ei oteta huomioon, rikotaan direktiivin 6 a artiklaa.

Samaa sääntöä sovelletaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja ensin esittää hinnanalennuksen viittaamalla tulevaan korotettuun hintaan, soveltaa sitten korotettua hintaa alle 30 päivän ajan ja ilmoittaa sen jälkeen hinnanalennuksesta. Riippumatta siitä, miten hinnanalennusta on markkinoitu, tulevaan hinnanalennukseen sidotun aiemman hinnan on silti oltava viimeisten 30 päivän alhaisin hinta eli tässä tapauksessa alkuperäinen lähtöhinta (ks. myös ’uutuustuotteita’ koskeva 4.2 kohta).

Näin ollen hinnanalennus on esitettävä käyttäen viitearvona ilmoitettua ’aiempaa’ hintaa, eli ilmoitetun prosenttialennuksen on perustuttava 6 a artiklan mukaisesti määritettyyn ’aiempaan’ hintaan:

—

Jos esimerkiksi hinnanalennusta koskevan ilmoituksen mukaan alennus on 50 % ja alhaisin hinta 30 edellisen päivän aikana on ollut 100 euroa, myyjän on esitettävä ’aiempana’ hintana 100 euroa, josta 50 prosentin alennus lasketaan, vaikka tavaran viimeisin myyntihinta oli 160 euroa. Toisaalta 6 a artikla ei estä myyjää ilmoittamasta muita viitehintoja, kun tämä ilmoittaa hinnanalennuksesta. Tämä edellyttää, että tällaiset muut viitehinnat selitetään selkeästi ja että ne eivät aiheuta sekaannusta eivätkä vie kuluttajan huomiota 6 a artiklan mukaisen ’aiemman’ hinnan ilmoittamisesta.

—

Esimerkiksi elinkeinonharjoittaja, joka toteuttaa hinnanalennuksia useammin kuin kerran 30 päivässä, voisi lisäksi ilmoittaa kuluttajalle muista aiemmista hinnoistaan seuraavasti: ”20 prosentin alennus [alkamispäivä]–[päättymispäivä]: 80 euroa 100 euron sijasta, joka on ollut halvin hinta viimeisten 30 päivän aikana. Normaalihintamme kampanjakausien ulkopuolella viimeisten 30 päivän (tai 100 päivän jne.) aikana on ollut 120 euroa.”

Yleisesti ottaen tapaan, jolla tällaiset muut viitehinnat esitetään ja lasketaan, sovelletaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä. Tässä suhteessa elinkeinonharjoittajien on aina varmistettava, että kuluttajalle on selvää, mitä muut ilmoitetut viitehinnat tarkoittavat.

Hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklassa ei edellytetä, että elinkeinonharjoittajat ilmoittavat, kuinka kauan ne ovat soveltaneet ilmoitettua ’aiempaa’ hintaa. Se ei myöskään vaikuta hinnanalennuskampanjoiden kestoon. Siinä yksinkertaisesti edellytetään, että elinkeinonharjoittajat ilmoittavat ’aiemman’ hinnan kunkin hinnanalennuksen alussa, ja ne voivat pitää sen voimassa koko hinnanalennusjakson ajan. Elinkeinonharjoittajat voivat ilmoittaa tavaroiden hinnanalennuksen olevan voimassa pidempään, myös yli 30 päivän ajan. Jos hinnanalennus kestää keskeytyksettä yli 30 päivää, ilmoitettava ’aiempi’ hinta on edelleen alhaisin hinta, jota on sovellettu vähintään 30 päivää ennen hinnanalennusta.

Kohtuuttoman pitkien hinnanalennusjaksojen oikeudenmukaisuutta verrattuna aikaan, jolloin tavaraa myydään ”täydellä” hinnalla, arvioidaan edelleen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin nojalla (ks. myös 3 kohta vuorovaikutuksesta sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin kanssa).

Jos elinkeinonharjoittaja myy tavaroita eri myyntikanavien tai -pisteiden (esimerkiksi eri fyysisten ja/tai verkkokauppojen) välityksellä eri hinnoilla ja näiden eri myyntikanavien tai -pisteiden osalta on tehty yleinen ilmoitus hinnanalennuksesta, elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava kussakin myyntikanavassa tai -pisteessä kyseessä olevien tavaroiden ’aiempana’ hintana alin hinta, jota se on soveltanut kyseisessä myyntikanavassa tai myyntipisteessä vähintään 30 viime päivän aikana.

Harhaanjohtavat hinnanalennusta koskevat ilmoitukset, jotka antavat sellaisen vaikutelman, että alennusta sovelletaan kaikkiin kyseisen elinkeinonharjoittajan myyntikanaviin tai -pisteisiin, vaikka hinnanalennusta todellisuudessa sovelletaan vain joihinkin myyntikanaviin tai -pisteisiin, on arvioitava sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin mukaisesti.

Direktiivin 6 a artikla ei estä elinkeinonharjoittajia jatkamasta hinnanalennuskampanjaa, kunhan kuluttajille tiedotetaan selvästi, että kyse on jatkosta eikä uudesta hinnanalennuskampanjasta, eikä kampanjan yleinen esittely ole omiaan luomaan kuluttajille väärää vaikutelmaa.

2.2   ’Aiemman hinnan’ ilmoittaminen, jos kyseessä on yleinen hinnanalennusta koskeva ilmoitus

Direktiivin 6 a artikla ei estä elinkeinonharjoittajia ilmoittamasta yleisesti hinnanalennuksista, esimerkiksi seuraavasti:

—	”20 prosentin alennus kaikesta tänään” tai

—	”20 prosentin alennus kaikista joulukoristeista tällä viikolla”.

Jos hinnanalennuksesta (sellaisena kuin se on kuvattu 1.1 kohdassa) ilmoitetaan yleisellä ilmoituksella, esimerkiksi mainosjulisteella tai verkkoviestillä, ’aiempaa’ hintaa ei tarvitse ilmoittaa samalla välineellä kuin hinnanalennusta. Sen sijaan ilmoituksen kohteena olevien yksittäisten tavaroiden ’aiempi’ hinta on ilmoitettava myyntipisteessä eli myymälöiden hintalapuissa tai verkkokauppojen sivustojen hintaosioissa.

Elinkeinonharjoittaja voi myös ilmoittaa yleisestä hinnanalennuksesta, jonka puitteissa se tarjoaa eri alennuksia eri tavararyhmistä. Tällöin elinkeinonharjoittajan on selkeästi yksilöitävä kyseiset tavararyhmät ja kutakin ryhmää koskeva hinnanalennus, esimerkiksi seuraavasti:

—	”30 prosentin alennus sinisellä merkityistä tavaroista ja 40 prosentin alennus punaisella merkityistä tavaroista”.

Yleisen hinnanalennusta koskevan ilmoituksen piiriin kuuluvien yksittäisten tavaroiden ’aiemman’ hinnan ilmoittamisen yhteydessä on erotettava kaksi tapausta:

—

Elinkeinonharjoittaja ei ole viimeisten 30 päivän aikana korottanut yleisissä ilmoituksissa tarkoitettujen yksittäisten tavaroiden hintaa eikä ole järjestänyt muita (yleisiä) hinnanalennuksia kyseisenä aikana. Tässä tapauksessa 6 a artiklassa tarkoitettu ’aiempi’ hinta on tavaroiden aiemmin sovellettu myyntihinta eli hinta, joka on jo ilmoitettu hintalapussa tai verkkokaupan hintaosiossa. Näin ollen elinkeinonharjoittajan ei hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklan soveltamisen vuoksi tarvitse muuttaa kyseisten tavaroiden hintalappuja tai verkossa ilmoitettuja tietoja.

—

Jos elinkeinonharjoittaja on nostanut hintaa tai järjestänyt toisen (yleisen) hinnanalennuksen viimeisten 30 päivän aikana, hintalapussa tai verkossa olevaa myyntihintaa ei voida pitää ’aiempana’ hintana, koska se ei ole viimeisten 30 päivän alhaisin hinta, kuten 6 a artiklassa edellytetään. Sen vuoksi elinkeinonharjoittajan on mukautettava yleisen hinnanalennusta koskevan ilmoituksen kattamien tavaroiden hintalappuja tai verkossa olevia hintamerkintöjä voidakseen ilmoittaa kyseisten tavaroiden ’aiemman’ hinnan.

Hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artikla ei estä konsernimainontaa hinnanalennuksista, jos keskusyksiköt, kuten franchising-antajat, suunnittelevat ja mainostavat hinnanalennuskampanjoita tuotteitaan jakelevien myyjien (vähittäismyyjien) puolesta. Jos tällainen keskusyksikkö ilmoittaa hinnanalennuksista jäsentensä puolesta, sen on varmistettava, että osallistuvat vähittäismyyjät pystyvät noudattamaan hinnanalennuksia koskevia vaatimuksia. Niiden on esimerkiksi annettava osallistuville vähittäismyyjille mahdollisuus noudattaa sääntöjä, jotka koskevat ’aiemman’ hinnan ilmoittamista. Kukin osallistuva vähittäismyyjä on myös tässä tapauksessa vastuussa siitä, että sen hinnanalennuskampanjan yhteydessä myymien tavaroiden kohdalla ilmoitetaan oikea ’aiempi’ hinta.

Kuten edellä on selitetty, jos osallistuva vähittäismyyjä on pitänyt hintansa vakaina viimeisten 30 päivän aikana ennen alennuksen ilmoittamista, yksittäisiä ’aiempia’ hintoja ei tarvitse mukauttaa, koska aiempi myyntihinta on 6 a artiklassa tarkoitettu ’aiempi’ hinta. Jos näin ei ole tiettyjen yleiskampanjan piiriin kuuluvien tavaroiden kohdalla, myyjän on mukautettava kyseisten tavaroiden ’aiempaa’ hintaa. Tämä koskee tapauksia, joissa kyseisen myyjän (vähittäismyyjän) käynnistämiä, sen omia tavaroita koskevia hinnanalennuskampanjoita seuraavat alle 30 päivän kuluessa keskusyksikön käynnistämät hinnanalennuskampanjat. Tällaisissa tapauksissa kyseisen vähittäismyyjän on ’aiemman’ hinnan määrittämiseksi otettava huomioon alennettu hinta edellisessä kampanjassa tai edellisissä kampanjoissa.

2.3   Kanta-asiakasohjelmat ja yksilölliset hinnanalennukset

Hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklaa ei sovelleta myyjän kanta-asiakasohjelmiin, kuten alennuskortteihin tai arvoseteleihin, jotka oikeuttavat kuluttajan kaikkia myyjän tuotteita tai eriteltyjä tuotevalikoimia koskevaan hinnanalennukseen pitkinä yhtäjaksoisina ajanjaksoina (esimerkiksi 6 kuukautta tai 1 vuosi) tai jotka mahdollistavat hyvitysten (pisteiden) kertymisen tulevia hankintoja varten.

Direktiivin 6 a artiklaa ei sovelleta myöskään tosiasiallisiin yksilöllisiin hinnanalennuksiin, jotka eivät ole luonteeltaan ’ilmoitukseen perustuvia’ hinnanalennuksia. Tyypillisen esimerkin tällaisista hinnanalennuksista muodostavat ne, jotka johtuvat kuluttajan aiemmista ostoksista kyseiseltä myyjältä, esimerkiksi silloin, kun kuluttaja saa ostoksestaan 20 prosentin alennussetelin, joka on voimassa seuraavan ostoksen yhteydessä kuukauden loppuun asti. Muita esimerkkejä tosiasiallisista yksilöllisistä hinnanalennuksista, jotka eivät kuulu 6 a artiklan soveltamisalaan, ovat kuluttajalle erityistapauksissa myönnetyt alennukset esimerkiksi kanta-asiakasohjelmaan liittymisen, naimisiinmenon tai syntymäpäivän yhteydessä, sekä ostoksen yhteydessä sovelletut alennukset, joista ei ole ’ilmoitettu’ etukäteen.

Tällaisia kanta-asiakasohjelmia ja yksilöllisiä tarjouksia arvioidaan edelleen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin mukaisesti (ks. kyseistä direktiiviä (17) koskevien ohjeiden 2.8.2 ja 4.2.8 kohta).

Sitä vastoin hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklaa sovelletaan niihin hinnanalennuksiin, joita tosiasiassa tarjotaan tai joista ilmoitetaan kuluttajille yleisesti, vaikka ne esitetään yksilöllisinä. Tällainen tilanne voi olla kyseessä, kun elinkeinonharjoittaja tarjoaa arvoseteleitä tai alennuskoodeja mahdollisesti kaikille perinteisissä myymälöissä tai verkkokaupassa tiettyinä aikoina käyville kuluttajille. Esimerkkejä voivat olla seuraavanlaiset kampanjat:

—	”Tänään 20 prosentin alennus, kun käytät koodia XYZ” tai

—	”Tänä viikonloppuna 20 prosentin alennus kaikesta vain kanta-asiakkaille”.

Tällöin koodi tai kanta-asiakasohjelma on monien tai useimpien asiakkaiden saatavilla tai käytössä. Näissä tapauksissa elinkeinonharjoittajan on noudatettava 6 a artiklan vaatimuksia eli varmistettava, että kaikkien kyseessä olevien tavaroiden ’aiempi’ hinta on niiden alhaisin viimeisten 30 päivän aikana julkisesti saatavilla ollut hinta (ks. 2.1 kohta yleisistä hinnanalennusta koskevista ilmoituksista).

3.   VUOROVAIKUTUS SOPIMATTOMIA KAUPALLISIA MENETTELYJÄ KOSKEVAN DIREKTIIVIN KANSSA

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/29/EY (18) kielletään sopimattomat kaupalliset menettelyt yritysten ja kuluttajien välisissä liiketoimissa (19). Sitä sovelletaan kaikkiin kaupallisiin menettelyihin, jotka toteutetaan ennen yrityksen ja kuluttajan välistä liiketoimea, sen aikana sekä sen jälkeen. Direktiivin 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetaan kaupallisilla menettelyillä ”elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille”. Sopimaton kaupallinen menettely voisi olla harhaanjohtava tai aggressiivinen menettely (6–9 artikla) tai huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten rikkominen (5 artiklan 2 kohta), joka on omiaan vääristämään keskivertokuluttajan kaupallista ratkaisua.

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa todetaan, että jos direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia säätelevien EU:n oikeuden muiden sääntöjen kanssa, jälkimmäisillä on etusija ja niitä sovelletaan kyseisiin yksittäisiin näkökohtiin.

Tästä syystä hintojen ilmoittamisesta annettu direktiivi on sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaan direktiiviin nähden etusijalla niiden hinnanalennukseen liittyvien näkökohtien osalta, joihin sovelletaan kyseisiä erityissääntöjä, sikäli kuin hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklassa otetaan käyttöön erityisiä sääntöjä, jotka koskevat ’aiemman’ hinnan määrittämistä ja ilmoittamista hinnanalennuksesta ilmoitettaessa (20).

Myyjän ilmoittaman ’aiemman’ hinnan ja vastaavan hinnanalennuksen oikeellisuutta on siis arvioitava hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklan erityisvaatimusten perusteella. Tämä ei kuitenkaan estä kansallisia täytäntöönpanoviranomaisia soveltamasta sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä myös sellaisten elinkeinonharjoittajien käytäntöihin, jotka rikkovat hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklaa, jos ne ovat myös sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä kiellettyjä sopimattomia menettelyjä, erityisesti harhaanjohtavia toimia, jotka liittyvät 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun erityiseen hintaetuun.

Lisäksi, kuten sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevasta direktiivistä annettujen ohjeiden 1.2.5 kohdassa todetaan, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, joka koskee harhaanjohtavia väitteitä hintaedun olemassaolosta, sovelletaan edelleen hinnanalennusten muihin näkökohtiin. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä voitaisiin soveltaa hinnanalennuskäytäntöjen erilaisiin harhaanjohtaviin näkökohtiin, esimerkiksi seuraaviin:

—	kohtuuttoman pitkät ajanjaksot, joiden aikana hinnanalennuksia sovelletaan, verrattuna ajanjaksoon, jonka aikana tavaraa myydään ilman hinnanalennusta

—	esimerkiksi ”jopa 70 prosentin alennuksen” mainostaminen, kun vain muutamia tavaroita koskee 70 prosentin alennus ja loput myydään huomattavasti pienemmällä alennusprosentilla.

Tässä yhteydessä on huomattava, että hinnanalennusten lisäksi myyjä voi käyttää muunlaisia hintaetuja mainostavia käytäntöjä, kuten

—	vertaamista muihin hintoihin, esimerkiksi muiden elinkeinonharjoittajien hintoihin (21) tai valmistajan suosittelemaan vähittäishintaan

—	yhdistettyjä tai sidottuja ehdollisia tarjouksia (esimerkiksi ”kaksi yhden hinnalla” tai ”30 %:n alennus, kun ostat kolme”).

Tällaiset myynninedistämiskäytännöt eivät kuulu hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklan soveltamisalaan, mutta niihin sovelletaan silti kaikilta osin sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä.

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi kattaa myös mahdolliset hinnanalennusta koskevat ilmoitukset ja muuntyyppiset käytännöt, joilla mainostetaan digitaaliseen sisältöön (22) ja kaikenlaisiin palveluihin liittyviä hintaetuja, sillä hintojen ilmoittamisesta annettua direktiiviä sovelletaan vain irtaimeen tavaraan (ks. 1.1 kohta).

Myyjä voi myös yhdistää hintavertailun hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklassa säädeltyyn hinnanalennusta koskevaan ilmoitukseen. Kuten sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevasta direktiivistä annettujen ohjeiden 2.8.2 kohdassa todetaan, hintavertailun esittävän myyjän on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että keskivertokuluttaja ei hahmota vertaamista esimerkiksi suositeltuun vähittäishintaan hinnanalennukseksi. Jos keskivertokuluttaja hahmottaa hintojen vertailun harhaanjohtavan esittämistavan vuoksi todellisuudessa hinnanalennukseksi, tällainen käytäntö voi rikkoa sekä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä että hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 6 a artiklaa, koska ’aiempi’ hinta on esitetty väärin.

4.   SÄÄNTELYMAHDOLLISUUDET

Direktiivin 6 a artiklan 3–5 kohdassa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus poiketa hinnanalennuksia koskevasta yleisestä säännöstä, jos on kyse seuraavista:

—	tavarat, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti (’pilaantuvat tavarat’)

—	tavarat, jotka ovat olleet markkinoilla alle 30 päivää (’uutuustavarat’)

—	peräkkäiset hinnanalennukset 30 päivän sisällä.

4.1   Pilaantuvat tavarat

6 a artikla 3. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erilaisia sääntöjä tavaroille, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti.

Direktiivin 6 a artiklan 3 kohdassa annetun vaihtoehdon avulla jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erilaisia sääntöjä tavaroille, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti. Tällaisissa säännöissä voidaan jopa jättää tällaiset tavarat kokonaan 6 a artiklan soveltamisalan ulkopuolelle tai antaa myyjälle mahdollisuus ilmoittaa ’aiemmaksi’ hinnaksi välittömästi ennen hinnanalennusta sovellettu viimeinen hinta.

Tavarat, jotka ”voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti”, ovat pilaantuvia tavaroita, joiden hintaa on lähestyvien vanhenemispäivien vuoksi mahdollisesti alennettava useammin, jotta ne saadaan myydyksi nopeammin. Tätä käsitettä käytetään myös kuluttajanoikeusdirektiivin (23) 16 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdassa, jonka mukaan kuluttajille ei ole peruuttamisoikeutta etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta, jos kyse on ”sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti”.

Kuluttajanoikeusdirektiivissä ei määritellä tavaroita, ”jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti”. Objektiivisten kriteerien, jotka perustuvat mahdollisuuteen ”pilaantua tai vanhentua nopeasti”, noudattamista on arvioitava tapauskohtaisesti. Esimerkkejä tuotteista, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti, ovat tuoreet elintarvikkeet ja juomat, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä. Jäsenvaltioiden mahdollisuutta poiketa hinnanalennuksia koskevasta yleisestä säännöstä ei voida soveltaa tavaroihin, jotka eivät ole herkästi pilaantuvia fyysisen koostumuksensa tai ominaisuuksiensa vuoksi, vaan jotka ”vanhenevat” vain kaupallisessa mielessä, kuten kausivaatteet (24).

Kuluttajanoikeusdirektiivin lähestymistapaa voidaan noudattaa, kun tätä käsitettä tulkitaan hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin yhteydessä.

4.2   ’Uutuustuotteet’

6 a artikla 4. Jos tuote on ollut markkinoilla alle 30 päivää, jäsenvaltiot voivat myös säätää 2 kohdassa säädettyä lyhyemmästä ajanjaksosta.

Direktiivin 6 a artiklan 4 kohdassa annetun mahdollisuuden avulla jäsenvaltiot voivat sallia hinnanalennusta koskevat ilmoitukset myös sellaisten tavaroiden (’uutuustuotteet’) osalta, joita elinkeinonharjoittaja on myynyt alle 30 päivää ennen hinnanalennuksesta ilmoittamista. Mahdollisuus on muotoiltu laajasti, ja siinä viitataan (vähintään 30 päivän oletusajanjaksoa) ”lyhyempään ajanjaksoon”.

Toisin kuin sellaisten tavaroiden kohdalla, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti ja joiden osalta jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön ”erilaisia sääntöjä”, myös jättää tällaiset tavarat 6 a artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, tässä sääntelymahdollisuudessa viitataan ainoastaan ”lyhyempään ajanjaksoon”. Näin ollen sitä ei voida tulkita siten, että siihen sisältyisi myös mahdollisuus vapauttaa nämä tavarat kokonaan vaatimuksesta noudattaa viiteajanjaksoa ’aiemman’ hinnan määrittämisessä.

Jos siis jäsenvaltiot päättävät soveltaa tätä mahdollisuutta poiketa yleisestä säännöstä, niiden on vahvistettava tietty ajanjakso’aiemman’ hinnan määrittämistä varten tai vaihtoehtoisesti annettava elinkeinonharjoittajille mahdollisuus määrittää ajanjakso itse ja ilmoittaa tämä aika yhdessä vastaavan ’aiemman’ hinnan kanssa. Tässä jälkimmäisessä skenaariossa, jossa tiettyä viiteajanjaksoa ei vahvisteta kansallisissa säännöissä, kyseisten tavaroiden hinnanalennusta koskevien ilmoitusten oikeudenmukaisuutta arvioidaan edelleen tapauskohtaisesti sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin mukaisesti.

Käsitettä ’markkinoilla’ on tulkittava 6 a artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetun yleisen säännön mukaisesti. Näissä kohdissa viitataan tietyn hinnanalennuksesta ilmoittavan elinkeinonharjoittajan toimiin. Näin ollen ’markkinoilla’ tarkoitetaan tässä yhteydessä kyseisen elinkeinonharjoittajan harjoittamaa tavaroiden myyntiä sellaisena kuin se on määritelty hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin 2 artiklan d alakohdassa.

Tavaroiden olisi katsottava olleen ’markkinoilla’ jo silloin, kun myyjä jatkaa samojen tavaroiden tarjoamista keskeytyksen jälkeen, esimerkiksi tavaroiden oltua väliaikaisesti lopussa tai kausitavaroiden, kuten talvi- tai kesävaatteiden, tapauksessa. Koska tällaiset tavarat eivät tarkkaan ottaen ole uutuustuotteita, 6 a artiklan 4 kohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.

Näissä tilanteissa elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin valita ’aiemman’ hinnan määrittämisen viitejaksoksi pidemmän ajanjakson, jonka aikana tavaraa on tarjottu ostettavaksi yhteensä vähintään 30 päivän ajan. Jos myyjä siis tarjoaa tavaraa uudelleen ostettavaksi keskeytyksen jälkeen, myyjä voi ilmoittaa hinnanalennuksesta, jossa ’aiempi’ hinta on alhaisin hinta, jota on sovellettu keskeytystä edeltäneenä viiteajanjaksona (esimerkiksi edellisenä vuonna), edellyttäen, että

—	tavaraa on tarjottu ostettavaksi yhteensä vähintään 30 päivän ajan kyseisenä viiteajanjaksona ja

—	ilmoitettu ’aiempi’ hinta on koko viiteajanjakson alhaisin hinta.

Tapauskohtaisen arvioinnin jälkeen elinkeinonharjoittajaa voidaan vaatia ilmoittamaan kuluttajalle sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan mukaisesti, jos ilmoitettu ’aiempi’ hinta on hinta, jota ei ole sovellettu hinnanalennusta välittömästi edeltävällä ajanjaksolla vaan esimerkiksi edellisellä kaudella.

4.3   Asteittaiset hinnanalennukset

6 a artikla 5. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun hinnanalennusta suurennetaan asteittain, aiempi hinta on hinta ilman hinnanalennusta ennen hinnanalennuksen ensimmäistä soveltamista.

Direktiivin 6 a artiklan 5 kohdassa säädettyä sääntelymahdollisuutta sovelletaan, kun hintaa alennetaan vähitellen keskeytyksettä saman myyntikampanjan aikana. Tässä tapauksessa ’aiempi’ hinta on alhaisin hinta ensimmäisen hinnanalennusta koskevan ilmoituksen soveltamista edeltäneiden 30 päivän aikana, ja se pysyy kaikkien myöhempien hinnanalennusta koskevien ilmoitusten ’aiempana’ hintana myyntikampanjan aikana.

—

Esimerkki: Myyntikampanjaa edeltäneiden 30 päivän aikana edullisin hinta on ollut 100 euroa. Myyjä kertoo ensimmäisestä hinnanalennuksesta (esim. 10 %) ilmoittaessaan ’aiemmaksi’ hinnaksi 100 euroa, ja se voi säilyttää saman ’aiemman’ hinnan myös ilmoittaessaan seuraavista, 20 ja 30 prosentin alennuksista.

Tilanne on eri, kun kyseessä ovat peräkkäiset myyntikampanjat 30 päivän ajanjaksolla (esimerkiksi sellaiset myynninedistämiskampanjat kuin ”20 %:n alennus joulukuun jokaisena sunnuntaina” tai peräkkäiset myyntikampanjat ”Singles Day”, ”Black Friday”, ”Cyber Monday” ja joulualennusmyynnit marras–joulukuussa).Tällaisissa peräkkäisissä myyntikampanjoissa, joissa hintaa välillä nostetaan (lyhyeksi ajaksi), sovelletaan 6 a artiklan yleistä sääntöä. Tällöin kunkin peräkkäisen hinnanalennuksen ’aiempi’ hinta on alhaisin hinta vähintään viimeisten 30 päivän aikana, eli huomioon otetaan myös edellisten tarjousten alennetut hinnat.

Jotta vältettäisiin 6 a artiklan 1 ja 2 kohdan kiertäminen, 5 kohtaa on tulkittava suppeasti. Näin ollen sitä sovelletaan ainoastaan silloin, kun hintaa alennetaan asteittain, keskeytyksettä ja nostamatta ilmoitettua ’aiempaa’ hintaa jatkuvan hinnanalennuksen aikana.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (EYVL L 80, 18.3.1998, s. 27).

(2)  Ks. hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin johdanto-osan 6 ja 12 kappale.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2161, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 7).

(4)  Kansalliset kuluttajansuojaviranomaiset toteuttivat vuonna 2018 komission koordinoimana verkkokauppasivustojen vuosittaisen EU:n laajuisen tarkastuksen (tehoisku, ”sweep”) kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkoston (CPC) puitteissa. Tässä tehoiskussa käsiteltiin hintojen avoimuutta, myös hinnanalennuksia. Kuluttajaviranomaiset epäilivät, että yli 31 prosentilla tarkastetuista 431:stä alennuksia tarjoavasta verkkokauppasivustosta erikoistarjoukset eivät olleet aitoja, tai ne katsoivat, että alennushinnan laskentatapa oli epäselvä. Komission lehdistötiedote, 19. helmikuuta 2019: https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/IP_19_1333

(5)  https://e-justice.europa.eu/591/FI/consumer_law_database

(6)  EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3.

(7)  Direktiivin 2 artiklan a alakohdan mukaan myyntihinnalla tarkoitetaan ”tuotteen lopullista yksikköhintaa tai tuotteen tietyn määrän hintaa, mukaan lukien ALV ja kaikki muut verot”.

(8)  Direktiivin 2 artiklan b alakohdan mukaan yksikköhinnalla tarkoitetaan ”tuotteen lopullista kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa tai muuta yhtenäistä määrän yksikköä, jos sitä käytetään kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti ja tavanomaisesti erityisten tuotteiden myynnissä, mukaan lukien ALV sekä kaikki muut verot”.

(9)  Direktiivin 2 artiklan c alakohdan mukaan irtotavarana myytävillä tuotteilla tarkoitetaan ”pakkaamattomina ja kuluttajan läsnä ollessa mitattavia tuotteita”.

(10)  Ks. hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin johdanto-osan 7 kappale.

(11)  Kuluttajanoikeusdirektiivin [Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64)], sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/2161, mukaan tavaralla tarkoitetaan ”a) aineellista irtainta esinettä; tässä direktiivissä tarkoitettuina tavaroina pidetään myös vettä, kaasua ja sähköä, jos niitä pidetään kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä; b) irtainta esinettä, johon sisältyy digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tai joka on liitetty digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen, jäljempänä ’digitaalisia elementtejä sisältävä tavara’;”.

(12)  Ks. komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1998/6/EY täytäntöönpano (KOM(2006) 325 lopull., s. 4).

(13)  Kuluttajanoikeusdirektiivin 2011/83/EU mukaan kuluttajille on aina ilmoitettava tosiasiallisen elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys (ks. lisätietoja kuluttajanoikeusdirektiiviä koskevista ohjeista).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40) (Rooma II -asetus).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).

(16)  Ks. etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 34 ja 36 artikla.

(17)  https://ec.europa.eu/info/law/law-topic/consumer-protection-law/unfair-commercial-practices-law/unfair-commercial-practices-directive_en

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

(19)  Ennen direktiivillä (EU) 2019/2161 hintojen ilmoittamisesta annettuun direktiiviin tehtyjä muutoksia Euroopan unionin tuomioistuin oli vahvistanut asiassa C-421/12, Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta, antamassaan tuomiossa (ECLI:EU:C:2013:769), etteivät jäsenvaltiot voi hyväksyä hinnanalennuksia koskevia ohjailevampia kansallisia sääntöjä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin ja (alkuperäisen) hintojen ilmoittamisesta annetun direktiivin perusteella.

(20)  Ks. myös unionin tuomioistuimen tuomio 7.7.2016, asia C-476/14, Citroën, ECLI:EU:C:2016:527.

(21)  Eri elinkeinonharjoittajien hintojen vertailu kuuluu myös harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY (EUVL L 376, 27.12.2006) soveltamisalaan. Direktiivissä vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä vertaileva mainonta on sallittua.

(22)  Tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista 20 päivänä toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770 (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 1) 2 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaan ”digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua dataa”.

(23)  Direktiivi 2011/83/EU.

(24)  Ks. kuluttajanoikeusdirektiiviä 2011/83/EU koskevat ohjeet osoitteessa https://ec.europa.eu/info/law/law-topic/consumer-protection-law/consumer-contract-law/consumer-rights-directive_en