Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valtiorajat ylittävien klustereiden rooli pyrittäessä edistämään talouden lähentymistä ja kilpailukykyä makroalueilla – esimerkkinä Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia”

(valmisteleva lausunto)

(2019/C 282/03)

Esittelijä: Dimitris DIMITRIADIS

Lausuntopyyntö	20.9.2018 kirje Romanian Eurooppa-asioiden varaministeriltä Victor NEGRESCUlta
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”
Hyväksyminen jaostossa	4.6.2019
Hyväksyminen täysistunnossa	19.6.2019
Täysistunnon nro	544
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	202/1/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa olemassa oleviin historiallisiin, sosioekonomisiin ja kulttuuriyhteyksiin perustuvan valtiorajat ylittävän alueiden välisen yhteistyön olevan välttämätön vastaus haasteisiin, jotka johtuvat Euroopan unionin (EU) nopeasta laajentumiskehityksestä, johon ovat osaltaan vaikuttaneet kiristynyt maailmanlaajuinen kilpailu ja siitä seurannut tarve laajentaa unionin vaikutuspiiriin kuuluvia markkinoita niin maantieteellisessä kuin taloudellisessa mielessä. On erittäin tärkeää perustaa monitasoiseen hallintoon perustuva yhteenliitetty rajatylittävä ja monialainen yhteistyöjärjestelmä ja luoda strateginen kehys temaattisia keskuksia varten, jotta rahoituslaitokset voivat toteuttaa asianmukaisesti kohdennettuja hankkeita yksittäisillä makroalueilla.

1.2

Kymmenen ensimmäisen toimintavuotensa aikana makroaluestrategiat, joita on neljä, ovat toimineet hyödyllisinä koheesiopolitiikan välineinä ennen kaikkea vahvistamalla integraatiota ja yhteistyötä sekä auttamalla kartoittamaan tärkeitä kehitysprosesseja, joihin kansalaiset ja alueet ovat voineet osallistua. Nämä strategiat edistävät sekä syvemmän että laajemman Euroopan unionin luomista, sillä ehdokasmaat ja naapurimaat voivat osallistua niihin tasapuolisin edellytyksin ja ne helpottavat kokemusten vaihtoa.

1.3

Tulokset ovat kuitenkin edelleen vaatimattomia niin sosiaalisten ja alueellisten erojen vähentämistä kuin ympäristön kannalta kestävää kehitystä ajatellen. Tämä johtuu todennäköisimmin hallinnon ja hallitustenvälisten järjestelyjen monimutkaisuudesta, byrokratian määrästä, alueiden välisen yhdenmukaisuuden puutteesta sovittujen yhteisten strategioiden täytäntöönpanossa sekä työmarkkinaosapuolten, sosioekonomisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden riittämättömästä osallistumisesta.

1.4

ETSK katsoo, että makroaluestrategiat olisi ymmärrettävä laboratorioiksi, joissa kehitetään alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa Euroopan yhteiskunnan ja talouden uusien haasteiden ratkaisemiseen. Haasteet liittyvät muun muassa muuttoliikkeeseen, kestävään energiahuoltoon, työmarkkinoihin, koulutukseen ja digitalisaatioon, eikä niitä voida ratkaista yksittäisten maiden, alueiden tai kuntien toimin. Alueiden rajat ylittävä kansainvälinen yhteistyö on tehokkaampaa ja mahdollistaa yhteiset ratkaisut.

1.5

Makroaluestrategiat voivat toimia koheesio- ja kestävyyspolitiikan keskeisenä strategisena kehyksenä ja siten edistää Euroopan yhdentymistä. Makroaluestrategioita olisikin rahoitettava erityisohjelmien, kuten kaupunkialueiden innovatiiviset toimenpiteet -ohjelman, ohella. Vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevaan tarkistettuun ohjelmasuunnitteluprosessiin olisi suositeltavaa sisällyttää makroaluestrategioihin perustuvan teemakohtaisen strategiakehyksen pakollinen käyttö suhteessa muihin toimintapolitiikkoihin sekä EU:n laajentumispolitiikkaan ja naapuruussuhteisiin.

1.6

Makroaluestrategiat olisi lisäksi suunnattava niihin erilaisiin toimiin, joita edistetään osana vuonna 2015 hyväksyttyä YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaa (Agenda 2030). Tämä vahvistaisi neljän makroaluestrategian puitteissa tehtävän alueellisen yhteistyön kansainvälistä näkyvyyttä ja sen saamaa tunnustusta ja tukea.

1.7

ETSK tekee edellä esitettyjen näkökohtien seikkaperäisen käsittelyn pohjalta joukon erityisiä toimintapoliittisia ehdotuksia käsillä olevan lausunnon tekstijaksossa 5. Ne voidaan tiivistää seuraavasti: i) Poliittisten toimien tehostamisen lisäksi on karsittava byrokratiaa. ii) Luodaan nykyisten tietokantojen välille toimivat verkostot ja huolehditaan tietokantojen sujuvasta yhteenliittämisestä ja hallinnoinnista sekä autetaan kansalaisia hyödyntämään olemassa olevia tietoja. iii) Priorisoidaan työmarkkinaosapuolten sekä paikallisten sosioekonomisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden niin alueellista (alueiden rajat ylittävät klusterit ja klusterikumppanuudet) kuin alakohtaista (quadruple helix -lähestymistavan mukaisesti tapahtuvaa) verkottumista ja klustereiden muodostamista. iv) Makroaluestrategiat hyötyvät tulevaisuudessa merkittävästi tuotannon digitalisaatioon liittyvän koulutustoiminnan tehokkaista verkostoista sekä aloitteista, joilla pyritään kohti todellisia alueiden välisiä perus- ja soveltavan tason tutkimus- ja kehittämistoiminnan tutkimus- ja innovaatioekosysteemejä.

1.8

Sidosryhmille suunnattujen makroalueellisten viestintästrategioiden kehittäminen ja toteuttaminen tukee voimakkaasti näkyvyyden lisäämistä ja verkostoitumisen ja osallistumisen edistämistä. Viestinnän ja luottamuksen vahvistamista makroaluestrategioiden keskeisimpien hallintoelinten ja työmarkkinaosapuolten, elinkeinoelämän, paikallisten toimijoiden, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön välillä olisi lisäksi tuettava kuulemisten sekä kansallisten ja makroaluetasolla järjestettävien osallistumispäivien avulla.

2.   Lausunnon taustaa

2.1

EU:n makroaluestrategiat otettiin käyttöön toimintapolitiikkojen valtiorajatylittävän täytäntöönpanon helpottamiseksi ja sen myötä yhteenkuuluvuuden edistämiseksi laajemmilla maantieteellisillä alueilla. Yksi niiden tavoitteista on vahvistaa kilpailukykyä ja sosioekonomista kehitystä useita valtioita kattavilla alueilla, joihin kuuluu myös EU:n ulkopuolisia valtioita.

2.2

Käsillä oleva valmisteleva lausunto oli ensin tarkoitettu oma-aloitteiseksi lausunnoksi, jossa tarkasteltaisiin alaa käsitteleviä EU:n nykyisiä toimintapoliittisia asiakirjoja, muun muassa Euroopan parlamentin mietintöä makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta (1), ja hyödynnettäisiin ETSK:n aiempia arvioita rajatylittävän yhteistyön ja lähentymisen edistämistä koskevasta EU:n politiikasta. Puheenjohtajavaltio Romanian lausuntopyynnön johdosta aihetta laajennettiin ja siihen sisällytettiin valtiorajat ylittävien klustereiden (2) merkitys talouden lähentymisen ja kilpailukyvyn edistämisessä makroalueilla. Lausunnossa keskitytään esittämään keinoja makroaluestrategioiden kohdentamisen ja täytäntöönpanon parantamiseksi. Tämä voidaan toteuttaa ensinnäkin määrittelemällä tarkemmin koko alueen erityistarpeet, jotta varmistetaan konkreettisten tulosten saavuttaminen, ja toiseksi motivoimalla sidosryhmiä aktiiviseen osallistumiseen, ottaen samalla huomioon ”kolmen kiellon”periaate.

2.3

Lausunto noudattaa ETSK:n vuodeksi 2018 asettamia ja erityisesti ”sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista ja perusoikeuksien täytäntöönpanoa”koskevia poliittisia painopisteitä. Se on myös linjassa EU:n neuvoston puolivuotiseen puheenjohtajuuskauteen liittyvien komitean ensisijaisten toimien sekä makroalueiden teollisuusalan, tiedemaailman, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan intressien kanssa.

2.4

Lausunnon toivotaan vaikuttavan rakentavasti poliittisiin päättäjiin eri puolilla Eurooppaa, sillä siinä tarjotaan objektiivinen analyysi ja käytännön ehdotuksia siitä, miten makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa voitaisiin tehostaa. Siinä myös täsmennetään, onko tarpeen laajentaa strategioiden soveltamisalaa ja mitä innovatiivisia välineitä voitaisiin ehdottaa sidosryhmien väliseen yhteistyöhön kannustamiseksi ottaen huomioon myös mahdollisuudet, joita valtiorajat ylittävien monialaisten klustereiden muodostamisesta syntyy.

3.   Yleishuomioita: makroaluestrategioiden tähänastinen kehitys

3.1

Makroaluestrategioiden tuloksellisuus on kärsinyt hallintojärjestelyjen monimutkaisuudesta, byrokratian määrästä useissa maissa ja siitä, että sovittuja yhteisiä strategioita ei ole pantu täytäntöön yhdenmukaisella tavalla niihin osallistuvilla alueilla. Tämä on johtanut siihen, että työmarkkinaosapuolten, sosioekonomisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen on jäänyt liian vähäiseksi. Tämän vuoksi on käynyt tarpeelliseksi parantaa makroaluestrategioiden täytäntöönpanon valvontaa asianmukaisten indikaattoreiden avulla. Valvonta edellyttää luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja, joiden tulee olla riittävän yksityiskohtaisia, jotta saadaan käsitys koko kyseessä olevan alueen tilanteesta (3).

3.2

Viimeaikaiset analyysit osoittavat, että tähän mennessä hyväksytyt neljä makroaluestrategiaa – Itämeren aluetta, Adrian- ja Joonianmeren aluetta, Tonavan aluetta sekä Alppien aluetta koskeva strategia – eroavat toisistaan huomattavasti, jos tarkastellaan niihin osallistuvien maiden taloudellista kehitystasoa. Talouden suorituskyvyn on osoitettu vaikuttavan voimakkaasti sekä alueellisen yhteistyön tasoon että politiikan täytäntöönpanon tehokkuuteen. Lisäksi tietyillä alueilla on edelleen sitoutumiseen, vastuunottoon, resursseihin ja etenkin hallinnon tehottomuuteen liittyviä ongelmia.

3.3

Makrotaloudellisen suorituskyvyn yhdenmukaisuuden puutteesta huolimatta Tonavan makroalueelle ovat ominaisia vahvat suhteet alueen eri osien välillä ja tyydyttävä yhdentyminen kaupan, investointien ja energian aloilla. Tilanne on kuitenkin toinen, jos tarkastellaan kilpailukykyä, ja erot ovat huomattavia erityisesti kaupunki- ja maaseutualueiden välillä. Myös hallinnossa ja institutionaalisissa näkökohdissa on suuria eroja.

3.4

Kaikki neljä makroaluestrategiaa näyttävät koonneen onnistuneesti yhteen eri toimijoita, muun muassa erilaisia yksityisiä sidosryhmiä sekä hallinnon eri tasoilla toimivia julkisia elimiä. Etenkin Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia on synnyttänyt runsaasti poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä myös kolmansien maiden kanssa. Tässä yhteydessä on syytä panna merkille, että edistys on ollut suurinta aloilla, joilta on jo aiempaa, syvempiin historiallisiin sosioekonomisiin yhteyksiin perustuvaa yhteistyökokemusta.

3.5

Useita alueita koskevan yhteistyön tuloksiin kohdistuneet suuret odotukset ovat ilmeisesti johtaneet siihen, että institutionaalisten valmiuksien kehittämisen merkitys on arvioitu väärin makroaluestrategioiden kehittämisen alkuvaiheessa. Makroalueen yhteistyöohjelmaa määritettäessä on olennaisen tärkeää painottaa kysymyksiä, jotka edellyttävät erityisesti institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen liittyvää monialaista ja alueiden välistä koordinointia.

3.6

Makroaluestrategian yleinen menestys liittyy poliittisten ratkaisujen kehittämiseen yhteistoimin yli aluerajojen. Hyvän tuloksen varmistamiseksi on tärkeää luoda alhaalta ylöspäin suuntautuvaa yhteistyötä, johon osallistuvat quadruple helix -mallia soveltaen työmarkkinaosapuolet, sosioekonomiset toimijat ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot sekä kaikki muutkin osallisina olevat toimijat koko maantieteelliseltä alueelta. Näihin voi kuulua teollisuuden, tiedemaailman ja t&k-alan, hallinnon (erityisesti paikallis- ja aluehallinnon), kansalaisyhteiskunnan sekä yhteisötalouden toimijoita.

3.7

Edellä mainittuun liittyy se seikka, että komissio on tukenut rajatylittäviä klustereita olennaisesti useiden ohjelmasuunnittelukehysten ja rahoitusvälineiden kautta: Europe INNOVA, Interreg, EAKR sekä – erityisesti inhimillisen pääoman kehittämistä ja elinikäistä oppimista ajatellen – ESR. Koska muiden, paikallisten ja yksityisten resurssien vivutusta on mahdollista lisätä, tätä olemassa olevaa kehystä on täydennetty tuella, jota tarjotaan nykyisin Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisältyvien COSME- ja INNOSUP-1-klusterihankkeiden puitteissa eurooppalaisille strategisille klusterikumppanuuksille uusien teollisten arvoketjujen kehittämiseksi (4), sekä hyödyntämällä muun muassa InvestEU-ohjelmaa ja Verkkojen Eurooppa -välinettä. Tarvitaan kipeästi koordinoituja toimia, joilla vähennetään byrokraattisia esteitä ja edistetään yritysverkostojen perustamista ja toimintaa suoraan soveltamalla verokannustimia, tukemalla yhteen ryhmitettyä t&k-toimintaa taloudellisesti sekä toteuttamalla kokonaisvaltaisia rajatylittävän markkinoinnin strategioita.

3.8

Koheesiopolitiikan jälkiarvioinnissa viitataan älykkään erikoistumisen ja klustereiden väliseen yhteyteen. Kokemus on osoittanut seuraavaa: i) Yritysten välisen verkostoitumisen ja klustereiden perustamisen edistäminen on ollut yksi menestyksekkäimmistä keinoista tukea innovointia ja kehitystoimintaa pk-yritysten keskuudessa. Välineen käyttö on kuitenkin ollut vähäistä. Esimerkkinä voidaan mainita Tonavan alueen DanuBioValNet-hanke, jossa rakennetaan uusia biopohjaisten tuotteiden arvoketjuja. ii) Välitystoiminta neuvonnan ja hallinnollisten palvelujen muodossa (esim. aluekehitysvirastojen, kauppakamarien, klustereiden hallinnoijien jne. välityksellä) lisää verkostoitumisen ja klustereiden tuloksekkuutta (5).

3.9

Maiden väliset erot sääntöjen täytäntöönpanossa ovat olleet merkittävä este keskitetysti laadittujen poliittisten suunnitelmien toteuttamiselle. Yhteistyön tehokkuus voidaan maksimoida vain, jos omaksutaan nykyaikaisia toimintamalleja, joita ovat esimerkiksi hankeklusterit, hankeketjut ja hankefoorumit, ja siirrytään viestinnästä koordinointiin ja lopulta yhteisiin luomisprosesseihin. Rahoituksen suunnittelun on oltava joustavaa, ja siinä on kunnioitettava alueellista toimivaltaa ja otettava huomioon alueelliset toimintaedellytykset. On tarkasteltava huolellisesti kaikkia olemassa olevia rahoitusvaroja ja -välineitä, mukaan luettuna erittäin tärkeä liittymistä valmisteleva tukiväline IPA II.

3.10

Jotta voidaan varmistaa makroaluestrategioiden parempi koordinointi ja hallinnointi, yksittäisten sidosryhmien rooli on määriteltävä selkeästi erityisesti rahoitusta ajatellen. Tulevien ohjelmien avulla olisi helpotettava valtiorajat ylittävää yhteistyötä muutenkin kuin vain yksittäisiä hankkeita tukemalla. Tältä osin paikalliset toimijat voisivat koordinoida osallistumistaan käynnissä olevaan keskusteluun tavoitteiden ja välineiden priorisoinnista seuraavalla ohjelmakaudella 2021–2027. Tämä voi olla erinomainen tilaisuus antaa nykyisille neljälle makroaluestrategialle uutta pontta ja sisällyttää niihin älykkään erikoistumisen mukaiset painopisteet.

4.   Erityistä: makroaluestrategioiden tulevaisuuteen vaikuttavat viimeaikaiset suuntaukset

4.1

Nyt kun ensimmäisen makroaluestrategian (EU:n Itämeri-strategia, EUSBSR) käynnistämisestä on kulunut lähes kymmenen vuotta, kansainvälisellä ja aluetasolla vallitsevaa poliittista ja sosioekonomista tilannetta leimaavat useat suuntaukset ja tarpeet, jotka liittyvät selkeästi makroaluestrategioihin. Seuraavassa käsitellään ensiksi niitä, jotka ovat seurausta rakenteellisesta sosioekonomisesta kehityksestä, minkä jälkeen siirrytään tarkastelemaan ympäristönsuojeluun ja resurssien niukkuuteen liittyviä suuntauksia.

4.2

Nykypäivän maailmanlaajuinen taloudellinen tilanne osoittaa, että teiden yhteenliittäminen on tärkeämpää kuin alueellisesti määritettyjen markkinoiden hallinta ja resurssien alkuperä. Tämä puolestaan korostaa Itämereltä alkavan ja edelleen Itä-Eurooppaan, Mustallemerelle ja (itäiselle) Välimeren alueelle jatkuvan alueen maailmanlaajuista merkitystä. Koska hyödykkeiden ja pääoman liikkuvuus Euroopassa ja Aasiassa on keskeistä tulevan taloudellisen (ja poliittisen) rakenteen kannalta, kiinnostus kyseessä olevaa laajempaa aluetta kohtaan ja jännitteet siellä lisääntyvät. Niinpä erityisten makroaluestrategioiden kehittämistä voidaankin pitää tarkoituksenmukaisena. Se myös osoittaa, että niiden menestyksellä on maailmanlaajuista merkitystä, ja korostaa aluetasoa laajempia prioriteetteja.

4.3

Edellä todettuun liittyy tiiviisti se, että tärkeimmät muuttovirrat kulkevat Tonavan ja Adrian- ja Joonianmeren alueen kautta. Aiemmin mainitun hyödykkeiden ja pääoman liikkuvuuden lisäksi ihmisten liikkuvuudesta on tullut merkittävä sosioekonominen, kulttuurinen ja poliittinen kysymys. Humanitaariset kysymykset, taloudelliset mahdollisuudet ja turvallisuusnäkökohdat sisältyvät tekijöinä erittäin tärkeään ja monitahoisen aiheeseen, joka on sisällytettävä jokaisen makroaluestrategian asialistalle yhdenmukaisesti Euroopan historiallisten sosiopoliittisten saavutusten kanssa.

4.4

Se, että meren ympärille keskittynyt alue on kohteena kahdessa EU:n makroaluestrategiassa, korostaa meriyhteyksien, ympäristönäkökohtien ja mereen liittyvän taloudellisen toiminnan merkitystä. Itämeri-strategiaan ja Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaan EU:n strategiaan osallistuvien toimijoiden olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota sinisen kasvun painopisteisiin ja siniseen talouteen liittyviin riskeihin ja mahdollisuuksiin, joita muun muassa EU, ETSK, YK ja Maailman luonnonsäätiö ovat korostaneet.

4.5

Makroaluestrategioiden keskeisenä strategisena tavoitteena on ollut edistää talouden lähentymistä EU:ssa, mikä on erittäin tärkeää taloudellisen kestävyyden ja kansallisen ja Euroopan tason progressiivisen poliittisen tasapainon kannalta. Huolimatta poliittisesta tahdosta ja siitä, että lähentymistä on pyritty edistämään EU:n talousarvion avulla, tilastot osoittavat valitettavasti sen sijaan, että alueet ovat kulkeneet sosioekonomisesti eri suuntiin, mikä on johtanut poliittiseen kuohuntaan (6). Erityisesti Keski- ja Itä-Eurooppaan keskittyvissä makroaluestrategioissa on otettava tämä vakavasti huomioon ja tehostettava toimintapolitiikkojen toteuttamista tällä alalla ja huolehdittava siitä, että työmarkkinaosapuolet, paikalliset sosioekonomiset toimijat ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat toiminnassa aidosti mukana. On myös osoittautunut, että makroaluestrategiat tukevat merkittävästi uusien ja tulevien jäsenvaltioiden integroimista EU:hun. Tämä on ilmeistä niiden Länsi-Balkanin maiden tapauksessa, joilla on yhteyksiä Tonavan aluetta sekä Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeviin EU:n strategioihin, mutta myös jos tarkastellaan Moldovaa ja Ukrainaa, jotka saavat tukea EU:n kanssa tekemänsä assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanossa.

4.6

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus on korostanut tarvetta siirtyä vaurauteen perustuvasta lähestymistavasta hyvinvoinnin maksimointiin siten, että painopiste siirtyy määrällisistä mittakaavaeduista laadulliseen monipuolisuuteen. Tässä mielessä Euroopan moninaisuus, joka juontuu sen historiasta ja luontaisista ominaispiirteistä erityisesti nykyisten makroaluestrategioiden piiriin kuuluvilla alueilla, muodostuu merkittäväksi suhteelliseksi eduksi kehittyvällä globaalilla aikakaudella. Sen vuoksi olisi varmistettava, ettei tarve vahvistaa sosioekonomista lähentymistä johda sellaisiin politiikkoihin, jotka saattavat heikentää tämän ”sosiokulttuurisen ja ympäristöön liittyvän monipuolisuuden”arvoa voimavarana. Makroaluestrategioilla olisi päinvastoin edistettävä laadullisen monimuotoisuuden vaalimista ja sellaisten hankkeiden toteuttamista, joilla tehostetaan uusien tuotteiden ja palvelujen yhteistä kehittämistä alueiden kesken.

4.7

Lisääntyvä kansainvälinen kilpailu merkitsee yleisesti ottaen sitä, että verkottumisesta on tulossa yhä tärkeämpää. Työvoiman tuottavuuden räjähdysmäinen kasvu, joka lisää laadullisen eriytymisen merkitystä, edellyttää klusterointia ja yhteistyörakenteita, joissa hyödynnetään mittakaavaan liittyviä etuja horisontaalisissa toimissa (esim. myynninedistäminen, logistiikka ja liikenne, t&k) mutta jotka kuitenkin ylläpitävät ja jopa lisäävät kykyä tarjota erikoistuotteita ja -palveluja. Kansainvälistyvien markkinoiden nykykehityksen johdosta on toisin sanoen tarpeen kehittää (puoli-)itsenäisten tuottajien alueellisia ja alojen välisiä klustereita. Tämän tulisi olla yksi nykyisten neljän makroaluestrategian keskeisistä painopisteistä (7).

4.8

Lisäarvoa voidaan saada linkittämällä yksittäisiä makroaluestrategioita toisiinsa, kuten Itämeri-strategian ja Tonava-strategian kohdalla on jo tehty (8). Tämä vaikuttaa mahdolliselta, etenkin kun on kyse ympäristönsuojeluun liittyvistä kysymyksistä sekä rajallisten resurssien ja energian järkevästä käytöstä. Hyvänä esimerkkinä on Tonavan aluetta ja Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevien strategioiden alueella toimivien kauppakamarien menestyksekäs yhteistyö (9).

4.9

Koska makroaluestrategioiden tavoitteena on taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen, niissä olisi keskityttävä yhä enemmän puhtaan teknologian aloitteisiin ja prosesseihin, jotka edistävät siirtymistä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen. Esimerkkeinä voidaan mainita Cleaner Growth -aloitteen puitteissa toteutettavat Itämeri-strategian hankkeet ja Alppien aluetta koskevan EU:n strategian piiriin kuuluvat CirculAlps- ja AlpLinkBioECO-hankkeet.

4.10

Ilmastonmuutos on haaste, joka edellyttää huolellisesti koordinoituja toimia laajoilla maantieteellisillä alueilla: kohdennetuilla ympäristöinvestoinneilla olisi pyrittävä minimoimaan äärimmäisten sääilmiöiden seuraukset ja muut ilmastonmuutoksesta johtuvat kielteiset vaikutukset säilyttäen samalla kyseisten alueiden vallitsevat taloudelliset olosuhteet ja ekologiset erityispiirteet. Esimerkiksi vesiliikenteen lisääminen ennen kaikkea Tonavalla voisi johtaa kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen ja ilmanlaadun paranemiseen kaikilla maantieliikenteen tavaraliikenteestä kärsivillä alueilla. Makroalueyhteistyön tulisi johtaa tarkoituksenmukaisiin kestäväpohjaisiin ja kokonaisvaltaisiin liikennestrategioihin.

4.11

Tarve vähentää radikaalisti kasvihuonekaasupäästöjä (kuten vuoden 2015 Pariisin sopimuksessa todetaan) johtaa myös uusiutuvien energialähteiden yleistymiseen. Tähän ”energiakäänteeseen”kuuluu fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten asteittainen lakkauttaminen ja tuulienergian muuntimien ja aurinkovoimaloiden määrän nopea lisääminen. Energiakäänne aiheuttaa merkittäviä muutoksia energiahuoltojärjestelmässä, kun käyttöön otetaan uusia ratkaisuja, jotka lisäävät myös sähköenergian kaupan joustavuutta alueiden ja maiden välillä. Makroalueyhteistyö parantaa ehdottomasti oikeiden päätösten todennäköisyyttä energiakäänteeseen liittyvissä kysymyksissä.

4.12

Kaiken kaikkiaan edellä mainitut makroaluestrategian tarpeelliseen suunnanmääritykseen liittyvät näkökohdat vastaavat toimintalinjoja, joita edistetään kaikkien YK:n jäsenvaltioiden vuonna 2015 hyväksymän kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman puitteissa. Makroaluestrategioissa olisi erityisesti otettava huomioon käynnissä olevat toimet erilaisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi tekemällä mahdollisesti yhteistyötä olemassa olevien alueellisten kestävän kehityksen strategioiden verkostojen kanssa (10). Nykyisten neljän makroaluestrategian asialistojen mukauttaminen tässä toimintakehyksessä vahvistaa tarvittavaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Se myös lisää EU:n alueellisen yhteistyön kansainvälistä näkyvyyttä sekä sen saamaa tunnustusta ja tukea.

5.   Toimintapoliittiset ehdotukset

5.1

Vaikka makroaluestrategioihin liittyviä poliittisia toimia ja aktiivista sitoutumista on tarpeen vahvistaa, on myös karsittava jo ennestään mittavaa byrokratiaa. Tähän voitaisiin päästä edistämällä julkisen sektorin sidosryhmien suoraa koordinointia eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) puitteissa tai yksityisten toimijoiden yhteistyötä myös tiettyä temaattista aihetta koskevissa ohjelmissa.

5.2

Luotettavaa yksityiskohtaista tietoa, joka mahdollistaisi alueiden ja sektorien välisen vertailun, ei ole riittävästi saatavilla. Kaiken kaikkiaan tarvitaan olemassa olevien tietokantojen toimivaa verkottamista ja hallinnointia mahdollisesti massadatan mutta myös erityistietojen pohjalta.

5.3

Samalla on paitsi turvattava yleinen pääsy näihin yhteenliitettyihin toiminnallisiin tietokantoihin myös vahvistettava kansalaisten kykyä hyödyntää olemassa olevaa dataa ja tietoa. Sekä paikallisten ja kansallisten hallintotahojen että yksityisten toimijoiden tukemista ajatellen on erittäin tärkeää, että makroaluestrategioita varten on olemassa teknistä tukea ja että saataville asetetaan välineitä tarvittavan tiedon hyödyntämiseksi. Tämä olisi järjestettävä keskitetysti mutta kulloisenkin alueen tilanteeseen mukautetulla tavalla.

5.4

Työmarkkinaosapuolten, paikallisten sosioekonomisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen alueellinen mutta myös (quadruple helix -lähestymistavan mukaisesti tapahtuva) alakohtainen verkottuminen sekä niiden aktiivinen osallistuminen päätöksentekoon ja toimintapolitiikkojen suunnitteluun ja arviointiin on erittäin hyödyllistä makroaluestrategioiden tulevan täytäntöönpanon kannalta, jotta voidaan vahvistaa yhteenkuuluvuutta sekä sosiaalista ja ekologista kestävyyttä.

5.5

Lisäksi on toteutettava erityisiä poliittisia aloitteita, joilla vahvistetaan alueiden rajat ylittävien klustereiden ja klusterikumppanuuksien luomista ja kehittämistä (11): i) Selvennetään EU-varoista ja kansallisista varoista tuettaviin klustereihin osallistumista koskevia kriteerejä siten, että edistetään menestyksekkäämpien yritysten osallistumista. Tässä yhteydessä ei pidä kuitenkaan vaarantaa verkostojen itsemääräämisoikeutta ja osallistuvien kumppaneiden suhteellista itsenäisyyttä. ii) Rahoitusta ja erityisesti muita keinoja klustereiden ja verkostojen tukemiseksi – esimerkiksi verotukseen ja prosesseihin liittyviä toimenpiteitä – olisi laajennettava oikea-aikaisesti siten, ettei klustereiden kestoa tarkoituksella rajata ja ettei niitä estetä saavuttamasta mahdollisimman suurta organisatorista kypsyyttä ja taloudellista omavaraisuutta (12). iii) Kansallisessa ja (alueiden rajat ylittävässä) alueellisessa strategisessa suunnittelussa on otettava huomioon muuttuvat maailmanlaajuiset olosuhteet ja keinot tukea paikallista klusteritoimintaa näissä puitteissa. Lisäksi olisi lisättävä kannustimia sellaisten rakenteiden luomiseen, jotka yhdistävät nykyiset klusterit toisiinsa sekä alueellisesti että monialaisesti ja joissa näin ollen hyödynnetään kokonaisvaltaisten toimien täydentävyyttä. iv) Perusteltu kehotus paikallisten ominais- ja erityispiirteiden huomioon ottamisesta johtaa usein klustereihin, joiden huomio ei ulotu kansainväliselle tasolle kyseisen alueen rajoja pidemmälle. Kun otetaan huomioon yritysten kansainvälistymisen tärkeys, tilannetta on parannettava ja sovellettavilla tukitoimilla olisi saatava aikaan globaalisti suuntautuvaa sosioekonomista toimintaa. Näin saadaan myös lyhennettyä poliittisten aloitteiden ja yritysten päätöksenteon välillä kuluvaa aikaa.

5.6

Nykyiset ja tulevat makroaluestrategiat hyötyvät merkittävästi koulutus- ja hallintopalveluihin sekä todellisiin alueiden välisiin tutkimus- ja innovaatioekosysteemeihin ja perus- ja soveltavan tason t&k-toimintaan liittyvistä tehokkaista verkottumisaloitteista. EU:n Tonava-strategian tarkistamista koskevan käynnissä olevan kuulemismenettelyn yhteydessä on todettu, että valmiuksien kehittämiseen tähtäävät aloitteet, yhteistyöhankkeet, keskinäisen oppimisen verkostot, hyvien käytäntöjen vaihto ja toimintapoliittiset suositukset vahvistavat paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksia. Toimintaa voitaisiin tukea paikallisille toimijoille (pienyrityksille, kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, nuorisojärjestöille, tiedeyhteisöille jne.) myönnettävällä pienimuotoisella rahoituksella (kuten yleiskattavilla tuilla tai muilla välineillä), mikä edistäisi osallistavan ympäristön luomista valtiorajat ylittävän tason innovoinnille.

5.7

Erityisesti koulutustoimintaan liittyvä verkottuminen voitaisiin sisällyttää olemassa oleviin rakenteisiin, kuten Erasmus+-ohjelmaan. Poliittisissa suosituksissa olisi keskityttävä kulloisenkin maantieteellisen alueen keskeisiin näkökohtiin, jotta voidaan avata uusia väyliä entistä laadukkaammille tuotteille ja palveluille, edistää yrittäjyyttä sekä tukea paikallisen inhimillisen pääoman elinikäistä oppimista tuotannon digitalisaatiosta johtuvia vaatimuksia ajatellen.

5.8

Nykyisten neljän makroaluestrategian kattamilla alueilla on pitkät historiallisten, sosioekonomisten, kulttuuriin perustuvien ja poliittisten suhteiden perinteet, joihin voi liittyä sekä myönteisiä että ongelmallisia näkökohtia. Näitä yhteyksiä voidaan hyödyntää rakentavalla tavalla edistämällä alueiden rajat ylittävien klustereiden ja yhteistyön vaihtoehtoisia välineitä, kuten eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä (EAYY).

---

(1)  (2017/2040 (INI))

(2)  On syytä täsmentää, että termillä ”klusteri”tarkoitetaan tässä lausunnossa yksityissektorin, julkishallinnon, tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja instituutioiden verkottumista ja temaattista tai kokonaisvaltaista yhteistyötä (joka ulottuu esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten verkottumista laajemmalle).

(3)  Ks. http://ec.europa.eu/regional_policy/en/information/publications/studies/2017/macro-regional-strategies-and-their-links-with-cohesion-policy

(4)  On tärkeää korostaa INNOSUP-1-aloitteen edistäneen klustereita menestyksekkäästi. Ensimmäiset kuusi käynnissä olevaa INNOSUP-2015-hanketta, jotka käynnistettiin vuosien 2016 ja 2017 aikana, ovat saavuttaneet yli 2 800 pk-yritystä (esimerkiksi kumppanihakutapahtumien ja ideointi- ja yhteistyöhankepyyntöjen välityksellä) ja tarjoavat suoraa tukea (esim. innovoinnin tukemiseen tarkoitettuja arvoseteleitä) 449 pk-yritykselle. Kaiken kaikkiaan INNOSUP-1-klusterihankkeiden tähtäimessä on tuen tarjoaminen 2 000 pk-yritykselle.

(5)  Ks. EAKR:sta ja koheesiorahastosta rahoitettujen, vuosien 2007–2013 koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarviointi ”Support to SMEs – Increasing research and innovation in SMEs and SME development”, Final report, Work Package 2, sopimus nro 2014CE16BAT002, s. 10–11 ja 14–17.

(6)  Ks. Zarotiadis ja Gkagka (2013), ”European Union: A diverging Union?”, Journal of Post-Keynesian Economics, Vol. 35, s. 537–567.

(7)  Ks. neuvoston 12. maaliskuuta 2018 antamat päätelmät, joissa kehotetaan jatkamaan eurooppalaisen klusteripolitiikan kehittämistä, jotta alueellisia klustereita voitaisiin linkittää ja kasvattaa älykästä erikoistumista koskevia periaatteita noudattaen Euroopan laajuisiksi maailmanluokan klustereiksi, millä tuettaisiin uusien arvoketjujen syntymistä kaikkialla Euroopassa.

(8)  Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta, COM(2019) 21 final

(9)  Tonavan alueen kauppakamarien liitto on allekirjoittanut yhteistyösopimuksen Adrian- ja Joonianmeren kauppakamarien foorumin kanssa kokemusten vaihtamiseksi ja yhteistyön tekemiseksi hankkeissa, joissa kyseiset kaksi strategiaa täydentävät toisiaan.

(10)  Katso esimerkiksi äskettäin perustettu Mustanmeren SDSN-verkosto (Sustainable Development Solutions Network) (http://sdsn-blacksea.auth.gr/ ja http://unsdsn.org/news/2018/10/31/presenting-a-new-regional-chapter-sdsn-black-sea/), Välimeren SDSN-verkosto (http://www.sdsn-mediterranean.unisi.it/) ja Pohjois-Euroopan SDSN-verkosto (https://www.unsdsn-ne.org/).

(11)  Konkreettiset ehdotukset ovat yhdenmukaisia Euroopan klusterien ja teollisuuden muutosten seurantakeskuksen (# EACIC) laatiman, eurooppalaisia strategisia klusterikumppanuuksia käsittelevän ensimmäisen seurantaraportin kanssa. Raportissa luodaan katsaus toisen sukupolven European Strategic Cluster Partnerships for Going International (ESCP-4i) -aloitteesta saatuihin ensimmäisiin tuloksiin, kokemuksiin ja hyviin käytäntöihin.

(12)  Tarve lisätä rahoitusta oikea-aikaisesti on myös sidoksissa sisämarkkinaohjelman COSME-osioon (yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma) sisältyvään yhteisiä klusterialoitteita koskevaan ehdotukseen.