19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/105

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan ja Unescon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista koskevan yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n lasten oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 13 artiklan, jolla tunnustetaan lasten sananvapaus,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 28. maaliskuuta 2008 antaman päätöslauselman (7/36), jolla laajennetaan mielipiteen- ja ilmaisunvapauden suojelemisesta vastaavan erityisedustajan tehtävää (1),

—

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan Frank La Ruen ilmaisunvapauden edistämistä ja suojelua koskevat raportit (2), joissa korostetaan myös kansainvälisten mielipiteen- ja ilmaisunvapautta koskevien ihmisoikeusnormien sovellettavuutta internetiin viestintävälineenä,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 5. heinäkuuta 2012 antaman päätöslauselman ”The promotion, protection and enjoyment of human rights on the Internet” (3), jossa tunnustetaan ihmisoikeuksien suojelun ja verkossa tapahtuvan tiedonkulun vapauden merkitys,

—

ottaa huomioon YK:n erityisedustajan John Ruggien 21. maaliskuuta 2011 antaman raportin ihmisoikeuksista ja ylikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä ”Guiding Principles on Business and Human Rights: Implementing the United Nations ’Protect, Respect and Remedy’ Framework” (4),

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 23. joulukuuta 2006 antaman päätöslauselman S/RES/1738 hyökkäyksistä journalisteja, tiedotusvälineiden ammattilaisia ja muuta henkilöstöä vastaan aseellisissa konflikteissa (5),

—

ottaa huomioon 12. elokuuta 1949 tehdyn Geneven sopimuksen (6) ja erityisesti sen I lisäpöytäkirjan 79 artiklan, joka koskee vaarallisissa työtehtävissä olevien journalistien suojelua alueilla, joissa on käynnissä aseellinen konflikti,

—

ottaa huomioon journalistien suojelua ja rankaisemattomuusongelmaa koskevan YK:n toimintasuunnitelman, jolle YK:n korkean tason koordinaatioelin antoi tukensa 12. huhtikuuta 2012 (7),

—

ottaa huomioon 24. tammikuuta 2013 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1920(2013) lehdistönvapauden nykytilanteesta Euroopassa,

—

ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) tekemän tiedotusvälineiden vapautta koskevan työn ja erityisesti Etyjin tiedotusvälineiden vapautta koskevista asioista vastaavan edustajan raportit,

—

ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen tiedotusvälineitä koskevat raportit, kuten Toimittajat ilman rajoja -järjestön Press Freedom Index -vertailut ja Freedom House -järjestön lehdistönvapautta käsittelevät Freedom of the Press -raportit sekä kansainvälisen lehdistöinstituutin Death Watch -raportit ja vuotuiset IPI World Press Freedom Review -raportit,

—

ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen (8),

—

ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu (9),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (10),

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) kansainvälisen televiestinnän tulevasta maailmankonferenssista (WCIT-2012) ja kansainvälisen televiestintäsäännöstön (ITR) soveltamisalan mahdollisesta laajentamisesta (11),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa (12),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012), jonka neuvosto hyväksyi 25. kesäkuuta 2012,

—

ottaa huomioon neuvostolle 13. kesäkuuta 2012 antamansa suosituksen ihmisoikeuksista vastaavasta Euroopan unionin erikoisedustajasta (13),

—

ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä Euroopan unionin puolesta antamat julkilausumat (14),

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 12. joulukuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon aiheesta ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886)),

—

ottaa huomioon digitaalisesta agendasta vastaavan komission jäsenen 12. joulukuuta 2011 antaman tiedonannon ”No disconnect” -strategiasta (15),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta (16),

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (COM(2011)0303),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman medialukutaidosta digitaalisessa maailmassa (17),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline, EIDHR) (18) ja kaikki muut EU:n ulkoiset rahoitusvälineet,

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa (19),

—

ottaa huomioon antamansa päätöslauselmat ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista, mukaan luettuina maakohtaiset päästölauselmat, jotka ovat syntyneet lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta koskevasta huolesta ja erityisesti journalistien ja verkkopäiväkirjan pitäjien vangitsemisesta aiheutuneesta huolesta,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan ja erityisesti siinä olevan määräyksen, jonka mukaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta on kunnioitettava,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusyleissopimuksen ja meneillään olevat neuvottelut EU:n liittymisestä siihen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0176/2013);

A.

ottaa huomioon, että ilmaisunvapaus on yleismaailmallinen ihmisoikeus, joka on demokratian perusta ja oleellisen tärkeä muiden oikeuksien toteutumiselle, joita ihmiset kaikkialla maailmassa pyrkivät saavuttamaan ja joihin kuuluvat oikeus kehittyä, saada ihmisarvo ja kokea täyttymystä;

B.

ottaa huomioon, että ilmaisunvapauden rajoittamisella on vakavia vaikutuksia, että sen rajoittamisen olisi oltava hyvin rajallista ja että se on perusteltua ainoastaan tarkoin rajatuin edellytyksin, joista säädetään kansainvälisessä oikeudessa laillisiksi katsotuissa laeissa; ottaa huomioon, että ilmaisunvapaus on perusoikeus ja liittyy hyvin läheisesti lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen; ottaa huomioon, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittaneet valtiot on velvoitettu varmistamaan, että lehdistön ja tiedotusvälineiden riippumattomuus, vapaus ja moniarvoisuus voidaan taata;

C.

katsoo, että media-alustat ovat oleellisen tärkeitä ilmaisunvapauden käyttämisen kannalta; toteaa, että riippumaton lehdistö ilmaisunvapauden kollektiivisena ilmentymänä on yksi mediaympäristön keskeisistä toimijoista, jonka tehtävänä on valvoa demokratiaa;

D.

toteaa, että lehdistöä, tiedotusvälineitä, digitaalialaa ja journalismia pidetään julkishyödykkeinä;

E.

ottaa huomioon, että (digitaaliset) media-alustat ovat luonteeltaan yhä globaalimpia ja että niiden käyttäjämäärä kasvaa koko ajan;

F.

ottaa huomioon, että internet ja tiedotusvälineet ovat ihmisoikeuksien puolustajien käyttämiä välineitä;

G.

ottaa huomioon, että verkon neutraalisuus on oleellinen periaate avoimen internetin kannalta, vahvistaa viestintää turvaamalla kilpailun ja avoimuuden ja on hyödyksi myös liiketoimintamahdollisuuksille sekä edistää innovointia, työpaikkojen luomista ja kasvua;

H.

ottaa huomioon, että sanan- ja ilmaisunvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus ja journalistien vapaus ovat kaikkialla maailmassa uhattuina ja että journalistit ovat usein myös ihmisoikeuksien puolustajia sekä yhdistymisvapauden, mielipiteen-, uskonnon- ja omantunnonvapauden edistäjiä; ottaa huomioon, että journalisteja usein kuitenkin vainotaan ja vangitaan;

I.

ottaa huomioon, että uudet digitaaliset ja verkossa olevat media-alustat ovat osaltaan lisänneet monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta;

J.

ottaa huomioon, että EU:n pyrkimyksiä ja ohjelmia lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi kaikkialla maailmassa olisi tehostettava kansalaisyhteiskunnan ja journalistijärjestöjen arvokkaan työn pohjalta;

K.

toteaa, että EU voi olla uskottava maailmanlaajuisilla foorumeilla ainoastaan, jos lehdistön ja median vapaudet on turvattu ja kun niitä kunnioitetaan myös itse unionissa;

1.

toteaa, että etenkin hallitukset ovat vastuussa lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden takaamisesta ja suojelemisesta; panee merkille, että hallitukset myös syyllistyvät eniten lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden rajoittamiseen ja pahimmissa tapauksissa ne turvautuvat yhä useammin oikeudelliseen painostukseen tämän vapauden rajoittamiseksi käyttämällä väärin terrorismin ja ääriliikkeiden vastaista lainsäädäntöä ja valtion turvallisuutta, maanpetoksia tai kumouksellista toimintaa koskevia lakeja; panee merkille, että valtion turvallisuutta koskevien kysymysten ja tiedonvapauden välillä on saavutettava tasapaino, jotta voidaan välttää väärinkäytökset ja taata lehdistön ja tiedotusvälineiden riippumattomuus; toteaa, että poliitikkojen omistamat mediaimperiumit on joskus valtuutettu toteuttamaan harhaanjohtavia tiedotuskampanjoita; pitää oleellisen tärkeänä, että lehdistö ja tiedotusvälineet voivat toimia riippumattomasti ja vapaina poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta; on huolissaan siitä, että viimeisimpien vuosittaisten vertailujen ja analyysiraporttien mukaan lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta koskevat arviot heikkenevät jatkuvasti sekä EU:ssa että sen ulkopuolisissa maissa (ks. luettelo mietinnön A7-0176/2013 lopussa olevassa liitteessä);

2.

korostaa, että vapaa, riippumaton ja moniarvoinen verkossa oleva ja perinteinen media on yksi demokratian ja moniarvoisuuden kulmakivistä; tunnustaa tietolähteiden merkityksen todellisen vapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kannalta; huomauttaa, että tiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden säilyttäminen maailmassa on yhteinen etu; toteaa, että vapailla ja riippumattomilla tiedotusvälineillä ja vapaalla tietojenvaihdolla on äärimmäisen tärkeä rooli epädemokraattisissa hallinnoissa tapahtuvissa demokratiaa edistävissä muutoksissa;

3.

pitää valitettavana, että monia journalisteja on haavoitettu, murhattu tai pahoinpidelty vakavasti eri puolilla maailmaa ja että syylliset ovat usein jääneet rankaisematta; korostaa siksi, että on tärkeää torjua rankaisemattomuutta; painottaa, että viranomaiset eivät voi käsitellä journalisteihin kohdistettuja uhkauksia ja väkivaltaisuuksia tai varmistaa heidän turvallisuuttaan ilman, että poliittiset viranomaiset sekä oikeus- ja poliisiviranomaiset ryhtyvät päättäväisiin toimenpiteisiin niitä vastaan, jotka hyökkäävät journalisteja ja heidän työtään vastaan; panee merkille, että rankaisemattomuus ei vaikuta ainoastaan lehdistön vapauteen vaan myös journalistien jokapäiväiseen työhön, sillä se luo pelon ja itsesensuurin ilmapiiriä; katsoo, että EU:n olisi suhtauduttava ankarammin niihin maihin, jotka sallivat jatkuvasti tällaisten tekojen rankaisemattomuuden ja kehottaa kaikkia valtioita takaamaan journalistien turvallisuuden;

4.

korostaa, että lait, säännökset, pelottelu, sakot ja tiedotusvälineiden omistuksen voimakas keskittyminen poliitikkojen tai sellaisten muiden henkilöiden käsiin, joilla on eturistiriitoja, ovat tekijöitä, jotka voivat rajoittaa tiedonhankinnan tai -saamisen vapautta ja johtaa ilmaisunvapauden joutumiseen uhatuksi;

5.

korostaa, että hallitukset saattavat harjoittaa lehdistön ja tiedotusvälineiden epäsuoraa painostusta; katsoo, että monessa maassa tiedotusvälineet ovat hyvin riippuvaisia hallituksen mainonnasta, josta voi tulla väline tiedotusvälineiden painostamiseen, ja että myös sakkoja voidaan käyttää kriittisten tiedotusvälineiden toiminnan rajoittamiseen;

6.

pitää valitettavana, että ilmaisun kriminalisointi on lisääntymässä; muistuttaa, että monia journalisteja on vangittu eri puolilla maailmaa heidän tekemänsä työn tähden; on tietoinen siitä, että kunnianloukkausta, jumalanpilkkaa, herjausta, ”valtion ulkoisen kuvan heikentämistä” ja ”homoseksuaalista propagandaa” koskevia lakeja käytetään journalistien vangitsemiseen ja ilmaisunvapauden estämiseen; pitää valitettavana, että sensuuri lisää itsesensuuria; vaatii lopettamaan journalistien häirinnän, sillä heidän on voitava tehdä työtään riippumattomasti ilman väkivallan ja syytösten pelkoa, sekä vapauttamaan välittömästi kaikki työnsä vuoksi vangitut journalistit ja verkkopäiväkirjanpitäjät;

7.

tuomitsee jyrkästi sen, että monilla journalisteilla ei ole mahdollisuutta saada oikeusapua, samalla kun heidän ammattinsa on yhä useammin ihmisoikeuksia koskevan kamppailun etulinjassa joko verkossa tai sen ulkopuolella;

8.

katsoo, että tiedotusvälineiden omistuksen keskittyminen laajoille konglomeraateille uhkaa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta erityisesti kun samalla tapahtuu digitointia; korostaa, että on tärkeää, että taustalla oleva mediainfrastruktuuri on avoin ja mahdollisuuksia antava ja että on olemassa riippumattomia sääntelyelimiä;

9.

tunnustaa yksityisten säätiöiden ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet tukea laadukasta journalismia ja olla innovoinnin edistäjiä;

10.

korostaa, että vaikka yrityksillä on uusia tehtäviä globaalisti ja digitaalisesti yhteenliitetyssä maailmassa, niillä on myös uusia haasteita alueilla, jotka ovat perinteisesti kuuluneet viranomaisten vastuulle; on tietoinen, että hallitusten määräämät verkkosisältöä ja -palveluja koskevat kiellot ovat aiheuttaneet painetta palvelujen toimituksellista riippumattomuutta ja jatkuvuutta kohtaan;

11.

on tietoinen, että liian usein mediaa käytetään perinteisenä propagandavälineenä ja/tai se osallistuu tähän propagandaan, ja katsoo, että erityisesti julkisen palvelun tiedotusvälineiden taloudellinen ja poliittinen riippumattomuus ja moniarvoisuus ovat oleellisen tärkeitä; korostaa, että vapailla ja riippumattomilla julkisilla tiedotusvälineillä on ratkaiseva rooli demokratian syventämisessä, kansalaisyhteiskunnan julkiseen keskusteluun ja julkisiin asioihin osallistumisen maksimoinnissa ja kansalaisten päätösvallan lisäämisessä siirryttäessä kohti demokratiaa;

12.

kannustaa laatimaan eettiset säännöt journalisteille ja tiedotusvälineiden johtoon kuuluville, jotta voidaan varmistaa journalistien ja tiedotusvälineiden täydellinen riippumattomuus; toteaa, että on tärkeää valvoa näiden sääntöjen noudattamista perustamalla riippumattomia valvontaelimiä;

13.

panee merkille, että nykyaikaisilla tiedotusvälineillä, jotka on yhä useammin digitoitu, on suuret mahdollisuudet vaikuttaa yksilöihin ja voimaannuttaa yksilöitä lisäämällä tiedon tasoa ja kriittistä ajattelua, ja tiedostaa, että tämä kehitys aiheuttaa levottomuutta erityisesti autoritaarisissa hallinnoissa;

14.

toteaa, että digitaaliset ja verkossa olevat media-alustat ovat olleet erittäin tärkeässä asemassa viime vuosien kansannousuissa diktatuurihallintoja vastaan;

15.

korostaa, että mahdollisuus saada tietoa sekä verkosta että sen ulkopuolelta on välttämätön mielipiteiden ja ilmaisun kehittymiselle sekä ilmaisulle ja sisällön välittämiselle media-alustojen kautta, koska ne ovat olennaisen tärkeä väline vallankäytön valvontaan;

16.

panee merkille, että tiedotusvälineiden ja tiedon digitointi on lisännyt niiden mahdollisuuksia saavuttaa ja vaikuttaa mutta myös sumentanut tiedon ja mielipiteiden välistä hienoa eroa; panee merkille käyttäjien luoman sisällön ja kansalaisjournalismin merkittävän lisääntymisen;

17.

katsoo, että lehdistön ja tiedotusvälineiden digitointi lisää uusia tasoja mediaympäristöön ja samalla herättää kysymyksiä tiedon saatavuudesta, laadusta ja objektiivisuudesta sekä tiedon suojaamisesta;

18.

korostaa, että digitointi auttaa ihmisiä saamaan tietoa, valvomaan virkamiehiä, varmistamaan, että dataa ja asiakirjoja jaetaan ja levitetään ja että epäoikeudenmukaisuudet ja korruptio tuodaan päivänvaloon;

19.

korostaa, että tietotekniikkainfrastruktuurien täyden potentiaalin vapauttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuista yhteentoimivuutta ja asianmukaista sääntelyä ja että tieto- ja viestintätekniset elementit olisi sisällytettävä sekä olemassa olevaan että kehittyvään mediaympäristöön samoin kuin riippumattomuuden, moniarvoisuuden ja monimuotoisuuden perusedellytykset;

20.

pitää valitettavana kaikkia yrityksiä ”suljetun internetin” luomiseksi, sillä ne loukkaavat vakavalla tavalla oikeutta saada tietoja; kehottaa kaikkia viranomaisia olemaan ryhtymättä tällaisiin toimenpiteisiin;

21.

on huolissaan laajamittaisesta valvonnasta ja sensuurista sekä kieltojen ja suodattamisen lisääntymisestä, jotka paitsi vaikuttavat kielteisesti tiedotusvälineisiin sekä journalistien ja verkkopäiväkirjanpitäjien työhön myös haittaavat kansalaisyhteiskunnan työtä tärkeiden poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten muutosten edistäjinä; tuomitsee jyrkästi kaikki pidätykset ja yritykset pidättää verkkopäiväkirjanpitäjiä ja pitää niitä hyökkäyksinä sanan- ja mielipiteenvapautta vastaan;

22.

pitää valitettavana, että monet tekniikat ja palvelut, joita käytetään kolmansissa maissa ihmisoikeuksien loukkaamiseen sensuroimalla tietoa, sekä kansalaisten ja heidän toimintansa laajamittaiseen valvontaan, seurantaan ja jäljittämiseen (matka)puhelinverkoissa ja internetissä, ovat peräisin EU:sta; kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tällaisen ”digitaalisten aseiden kaupan” pysäyttämiseksi;

23.

painottaa, että olisi paremmin ymmärrettävä välittäjien roolia ja vastuuta; katsoo, että markkinasääntelyviranomaiset voivat auttaa säilyttämään kilpailun, mutta katsoo, että on myös tarpeen tutkia uusia tapoja yksityisten toimijoiden ottamiseksi mukaan niin, että voidaan säilyttää tiedon julkinen arvo; panee merkille, että itsesäätelyyn voi sisältyä erityisiä riskejä, jos (demokraattinen) valvonta on puutteellista;

24.

korostaa, että digitaaliset ja (tietokone)datavetoiset alustat tai palvelut, kuten hakukoneet, ovat yksityisessä omistuksessa, ja että niiden on oltava avoimia, jotta voidaan säilyttää tiedon julkinen arvo ja estää tiedonsaannin ja ilmaisuvapauden rajoitukset;

25.

korostaa, että tarvitaan ilmiantajien suojaa ja lähdesuojaa ja että unionin on toteutettava niitä koskevia toimia maailmanlaajuisesti;

26.

tuomitsee jyrkästi kaikki yritykset käyttää internetiä tai muita verkossa olevia media-alustoja terroristitoiminnan tukemiseen ja edistämiseen; kehottaa viranomaisia omaksumaan päättäväisen kannan tähän kysymykseen;

27.

korostaa, että on oleellisen tärkeää, että EU edistää ja suojelee maailman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta, jotta sitä voidaan pitää arvojen yhteisönä; korostaa, että EU:n olisi osoitettava maksimaalista poliittista johtajuutta varmistaakseen, että journalisteja suojellaan maailmanlaajuisesti;

28.

katsoo, että unionin olisi ensimmäisenä oltava varmistamassa, että tiedotusvälineet säilyvät riippumattomina, moniarvoisina ja monimuotoisina, ja puolustamassa journalistien ja verkkopäiväkirjojen pitäjien asemaa, vapautta ja turvallisuutta; korostaa, että tämän saavuttamiseksi unioni ei saisi puuttua sisältöön, vaan sen olisi tuettava mahdollisuuksia antavaa ympäristöä ja ilmaisunvapauden rajoitusten poistamista kaikkialla maailmassa;

29.

panee huolestuneena merkille, että viime vuosina eräät tiedotusvälineet erityisesti unionissa ovat epäeettisen ja oletetun laittoman toimintansa takia joutuneet silmälläpidon alaisiksi; katsoo, että unioni voi johtaa esimerkillä vain, jos se pyrkii ratkaisemaan omat sisäiset ongelmansa;

30.

kannustaa komissiota seuraamaan jatkossakin tiiviisti lehdistön ja median riippumattomuutta jäsenvaltioissa;

31.

katsoo, että vaikka unioni käsittelee lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta useiden toimintalinjojen ja ohjelmien avulla, se ei ole erityisesti ja yleisesti keskittynyt tähän kysymykseen, eikä sillä ole johdonmukaista ja tehokasta suunnitelmaa ja vertailukohtia;

32.

katsoo, että kattavan strategian puuttuminen johtaa hajanaisuuteen ja voi aiheuttaa sen, että tärkeistä poliittisista avoimuuden ja vastuullisuuden periaatteista joudutaan luopumaan;

33.

kehottaa komissiota ja erityisesti kehitys- ja yhteistyöpääosastoa sekä Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) parantamaan yhteistyötään ja ohjelmoinnin koordinointia lisäämällä erityisesti poliittisen ja diplomaattisen työn synergioita ja käyttämällä yhteistä rahoitusta sekä toteuttamalla yhteisiä hankkeita, joissa myös seuranta ja arviointi tehdään yhdessä; kehottaa komissiota parantamaan menneiden, nykyisten ja tulevien ohjelmien analysointia ja arviointia ja julkaisemaan niiden tulokset;

34.

kehottaa siirtymään hankkeiden ad hoc -rahoituksesta kestävämpään rahoitukseen ja ottamaan mukaan myös yksityisiä lahjoittajia ja keskustelukumppaneita; panee merkille, että ohjelmoinnissa tarvitaan räätälöityä lähestymistapaa sekä kansallisella että alueellisella tasolla;

35.

kehottaa unionia omaksumaan merkittävämmän roolin varsinkin ehdokasmaissa sekä eteläisessä ja itäisessä lähinaapurustossaan ja kauppa- ja assosiaationeuvottelujen yhteydessä; kehottaa unionia hyväksymään strategian, jolla varmistetaan, että se seuraa tiiviisti lainsäädännön muutoksia, joilla rajoitetaan lehdistön moniarvoisuutta ja vapautta kolmansissa maissa, ja myös reagoi näihin muutoksiin;

36.

painottaa, että olemassa olevia rahoitusvälineitä, kuten EIDHR:ää ja maantieteellisiä välineitä, olisi käytettävä joustavasti, jotta voidaan auttaa vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa; korostaa, että paikallinen omistus ja valmiuksien kehittäminen ovat oleellisia kestävän kehityksen ja edistyksen varmistamiseksi;

37.

korostaa, että unionin olisi tuettava päätöksentekijöiden, sääntelyviranomaisten ja tiedotusvälineiden koulutusta ja valmennusta yhtäläisesti kolmansissa maissa, pyrkien vahvistamaan lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta ja asianmukaisia ja teknologisesti neutraaleja markkinasääntelyn muotoja, ja muistettava erityisesti, että siirtymäaikoina vapauksia usein rajoitetaan vakauden ja turvallisuuden nimissä;

38.

korostaa, että tiedotusvälineiden kehittymisen ja ilmaisunvapauden mahdollistamisen olisi oltava tärkeä osa unionin maakohtaisia keskusteluja; korostaa, että unionin kauppa-, kumppanuus-, yhteistyö- ja assosiaatiosopimuksissa kolmansien maiden kanssa sekä tukiohjelmissa olisi noudatettava selkeitä vertailukohtia ja ehtoja SEU:n 21 artiklan mukaisesti; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota kunnioittamaan ja noudattamaan tällaisten sopimusten neuvotteluja koskevia parlamentin mietintöjä ja suosituksia; muistuttaa, että parlamentin, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission välinen yhtenäisyys, johdonmukaisuus, koordinointi ja avoimuus näiden perustavien ihmisoikeuksien täytäntöönpanossa ja seurannassa vaikuttavat ratkaisevalla tavalla EU:n uskottavuuteen ja tehokkuuteen sen suhteissa kolmansiin maihin ja näiden maiden kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen;

39.

kehottaa komissiota tekemään rankaisemattomuuden torjumisesta yhden painopistealueista ilmaisunvapautta ja tiedotusvälineitä koskevissa ohjelmissaan muun muassa tarjoamalla tukea journalisteihin kohdistuneiden rikosten tutkinnassa, luomalla oikeusapurahastoja ja tarjoamalla asiantuntemusta;

40.

katsoo, että unionin rahoitusta ei pitäisi rajata erikoistuneisiin kansainvälisiin järjestöihin (välittäjiin), vaan myös paikallisten järjestöjen olisi voitava saada rahoitusta;

41.

kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen luottamuksellisuuslausekkeita ihmisoikeusrahoituksessaan lehdistön ja tiedotusvälineiden tapauksessa, sillä lausekkeet antavat mahdollisuuden hyökätä journalistien, tiedotusvälineiden tai kansalaisjärjestöjen mainetta vastaan, ja siten vahingoittaa unionin ihmisoikeustoimien, jotka itse ovat avoimia ja seurattavia, uskottavuutta;

42.

korostaa, että lehdistöä ja tiedotusvälineitä koskevien ohjelmien olisi keskityttävä myös (valtiollisten ja oikeudellisten) rakenteiden parantamiseen ja paikallisten mediayhtiöiden ja -yritysten tukemiseen, jotta voidaan parantaa niiden seurattavuutta, riippumattomuutta, kykyä olla kestäviä, ammattimaisuutta ja avoimuutta; korostaa, että EU:n tiedotusvälinepolitiikassa olisi pyrittävä myös maksimoimaan moniarvoisuus ja erilaisuus tukemalla riippumattomia tiedotusvälineitä ja aloittelevia yrityksiä;

43.

palauttaa mieliin, että ilmaisunvapaus ja median moniarvoisuus myös internetissä ovat Euroopan unionin ydinarvoja; korostaa lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden perustavanlaatuista merkitystä unionin laajentumispolitiikassa, ja tässä yhteydessä digitaalisten vapauksien merkitystä, ja pitää näitä vapauksia ihmisoikeuksina ja sen vuoksi osana Kööpenhaminan poliittisia kriteereitä;

44.

katsoo, että unionin olisi sisällytettävä lehdistön ja tiedotusvälineiden tukea koskevia osia antamaansa vaaliapuun esimerkiksi lujittamalla yhteistyötä kolmansien maiden vaalihallintoelinten ja lehdistön välillä, jotta voidaan parantaa vaaliprosessien ja -tulosten seurattavuutta ja legitimiteettiä;

45.

katsoo, että siirtymävaiheessa olevien maiden sovittelu- ja jälleenrakennusprosessien yhteydessä EU:n on keskityttävä lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauteen;

46.

suhtautuu myönteisesti monen kansainvälisen (journalisti)järjestön tärkeään työhön, joka liittyy lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauteen, ja korostaa, että EU:n olisi annettava näille organisaatioille täysi tukensa, kun otetaan huomioon organisaatioiden tärkeä työ yhteydenpidossa;

47.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään mahdollisimman tehokkaasti hyväksi unionin osallistumista lehdistöön, tiedotusvälineisiin ja digitaalisiin vapauksiin keskittyviin monenvälisiin foorumeihin, joita ovat muun muassa Euroopan neuvosto, Etyj sekä YK-järjestelmä;

48.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa hyväksymään mahdollisimman nopeasti EU:n ulkopolitiikan puitteissa lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta koskevan strategian ja sisällyttämään tässä mietinnössä esitetyt suositukset tuleviin ilmaisunvapautta verkossa ja sen ulkopuolella koskeviin suuntaviivoihin;

49.

kehottaa lukemaan ja tarkastelemaan tätä mietintöä läheisessä yhteydessä parlamentin digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa aiemmin antaman päätöslauselman kanssa;

50.

pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle, Unescolle, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.