6.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 67/27

1.1

Olut on juoma, jota on nautittu kaikkialla Euroopassa tuhansia vuosia. Vaikka olutkulttuurit eri puolilla Eurooppaa poikkeavat tosistaan huomattavasti oluttyypeiltään ja kulutustottumuksiltaan, oluella on tärkeä asema kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa ja se on olennainen osa kulttuuria, perinteitä ja ravintoa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea korostaa alan jatkuvaa kehitystä ja sen sopeutumis- ja selviytymiskykyä jopa parhaillaan vallitsevissa haastavissa olosuhteissa. Komitea panee merkille, kuinka ala mukautuu Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin työllisyyden, kestävyysperiaatteen, innovoinnin, koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden prioriteettialoilla.

1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kiinnittää Euroopan komission, Euroopan parlamentin, neuvoston ja EU:n jäsenvaltioiden huomion avainpolitiikkoihin, joita tulisi vakavasti harkita, jotta Euroopan panimoala voisi hyödyntää koko kasvupotentiaalinsa. ETSK haluaa päätöksentekijöiden erityisesti

1.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa myös jäsenvaltio- sekä alue- ja paikallistasolla toimiin, joilla

1.4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että panimoyritysten tulisi

2.1

Euroopan unioni on yksi tärkeimmistä oluentuottaja-alueista maailmassa. Tuotantomäärä oli vuonna 2011 yli 380 miljoonaa hehtolitraa (1), ja panimoita oli yli 4 000 eri puolilla Eurooppaa. Tuotteita viedään kaikkialle maailmaan. Tuotantomäärien suhteen EU on avaintoimija, sillä siellä valmistetaan yli neljännes maailman tuotannosta. Kiina ohitti EU:n vasta hiljattain, mutta EU on yhä edellä Yhdysvaltoja, Venäjää, Brasiliaa ja Meksikoa (2).

2.2

Euroopan panimoteollisuus on rakenteeltaan hyvin monimuotoinen. Se ulottuu pääasiassa pienistä ja keskisuurista yrityksistä, mikropanimoista sekä paikallis-, alue- tai valtakunnallisella tasolla toimivista panimoista aina neljään suureen (3) Euroopasta käsin toimivaan panimoalan yritykseen, jotka ovat johtavia alallaan koko maailmassa. Kymmenen viime vuoden aikana tapahtunut uusien pien- ja mikropanimoiden nousu on tärkeä merkki alan innovointipotentiaalista ja voimavara kestävyystavoitetta ajatellen.

2.3

Panimoalaan liittyvä tuotantoketju sisältää paikallisia toimijoita, mutta myös globaaleja johtajia. Niiden joukossa on mallastamoyrityksiä, laitetoimittajia ja teknisten palveluiden tarjoajia. Euroopan panimolaitokset jakavat myös tietämystään maailmanlaajuisesti. Sellaiset tapahtumat kuin European Brewery Convention ja muut olutkonferenssit keräävät vierailijoita ympäri maailmaa.

2.4

Olut on tärkeä jalostettu maataloustuote, jonka vientiarvo on yli 2 miljardia euroa (4). Se kuuluu EU:n maataloustuotteiden laatupolitiikan (5) piiriin SAN/SMM-järjestelmien (6) kautta. Maantieteellisen merkinnän saaneiden 23 tuotteen myyntiarvo on yli 2,3 miljardia euroa (7). Edellä mainittuihin järjestelmiin kuuluvien oluttuotteiden maantieteellinen kirjo on kuitenkin suppea, sillä ne ovat peräisin alle kolmasosasta EU:n jäsenmaita.

2.5

Oluen pääasialliset valmistusaineet ovat luonnollista alkuperää: niihin kuuluvat vesi, vilja, humala ja hiiva. Vesi on panimoalan käyttämistä raaka-aineista tärkein: sitä on keskimäärin noin 92 prosenttia oluesta. Pohjaveden suojelu on siksi keskeinen kysymys. Koska olennainen oluen tärkkelyslähde on vilja (ohra, vehnä tai muu), suhde maatalousyhteisöön on panimoille ja mallastamoille ensisijainen.

2.6

Euroopan unioni on merkittävin toimija myös humalan maailmanmarkkinoilla. Humalaa tuottaa neljätoista EU:n jäsenmaata (8), ja niiden osuus on noin kolmannes maailman humalantuotantoalasta (9). Panimoala on Euroopan humalankasvattajien pääasiallinen asiakas. Humalantuottajien välistä kilpailua sekä tuottajien erilaista kohtelua EU:n jäsenvaltioiden harjoittaman maatalouspolitiikan piirissä on mahdollisesti pohdittava uudelleen, jotta voidaan estää markkinahäiriöt, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia panimoihin pitkällä aikavälillä.

2.7

Panimoiden riippuvaisuus maataloussektorista raaka-aineidensa tarjoajana on viime vuosina aiheuttanut sen, että teollisuus on joutunut maksamaan korkeampia hintoja oluen valmistukseen tarvittavista maataloustuotteista sadon laatuvaihteluiden ja hintojen epävakauden vuoksi. Raaka-aineiden tuottajien ja panimoiden välisten suhteiden ohjenuorana tulisi mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan olla kestäväpohjainen pitkän aikavälin lähestymistapa.

2.8

Oluen kokonaismyynti vuonna 2010 oli arvoltaan 106 miljardia euroa, ALV mukaan lukien, mikä on 0,42 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. On arvioitu, että yli 63 prosenttia Euroopassa tuotetusta oluesta ostetaan supermarketeista ja muista vähittäismyyntipisteistä (off-trade eli vähittäismyynti). Loput 37 prosenttia kulutetaan hotelli- ja ravintola-alalla (esim. baareissa, pubeissa, ravintoloissa; on-trade eli anniskelumyynti).

3.1

Viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana Euroopan olutmarkkinoihin ovat vaikuttaneet monenlaiset kehityskulut, jotka liittyvät tekniikan kehittymiseen, investointeihin, sulautumiin, yrityskentän uudelleenjärjestelyihin ja kuluttajien asenteisiin. Kulutuksen jyrkkä lasku vuodesta 2007 lähtien vaikuttaa suoraan panimoiden toimintaan. Vuosien kasvun jälkeen Euroopan unionin oluentuotanto on vähentynyt rajusti, 420 miljoonasta hehtolitrasta 377 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2011. Tulevina vuosina odotetaan kuitenkin elpymistä ja mahdollista kasvua, mikäli taloudelliset olosuhteet ja sääntely muuttuvat suotuisammiksi.

3.2

Talouskriisi ja kulutuksen lasku ovat aiheuttaneet alalla rakennemuutoksia, joissa määräävinä tekijöinä ovat olleet toimintojen vakiinnuttaminen Euroopassa sekä suurten kansainvälisten ja kansallisten ryhmien investoinnit EU:n ulkopuolelle. Samanaikaisesti pienten panimoiden määrä on lisääntynyt kaikissa maissa, mikä on monipuolistanut kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja osoittanut oluenvalmistajien olevan yrittäjähenkisiä "Yrittäjyys 2020" -toimintasuunnitelman (10) linjausten mukaisesti. Tämä kehitys on myönteistä myös kestävyysperiaatteiden noudattamista ajatellen, sillä usein syntyy alueen matkailuun liittyviä oheistuotteita ja lisäksi tuotannon ja kulutuksen yhteydet ovat tiiviimmät, mikä hyödyttää ympäristöä.

3.3

Taloudelliset olosuhteet ovat myös johtaneet siihen, että olutta nautitaan enenevästi kotona ravintoloiden ja baarien sijaan, minkä vuoksi työpaikkojen lukumäärä vähenee, syntyy vähemmän lisäarvoa ja valtiot saavat vähemmän tuloja jokaisesta EU:ssa kulutetusta olutlitrasta (11). Kasvavat hintapaineet vähittäismyyntisektorilla ovat niin ikään vaikuttaneet tähän suuntaukseen

3.4

Panimoiden määrän lisääntyminen ja tuoteinnovaatiot ovat myös tuoneet markkinoille uusia tuotteita, mikä hyödyttää kuluttajia, yhteiskuntaa ja ympäristöä. Erikoistuminen vähän tai ei lainkaan alkoholia sisältäviin oluisiin on tarjonnut mahdollisuuksia kaiken kokoisille panimoille, mikä on lisännyt myyntiä. Lisäksi luomuoluita on jatkuvasti enemmän saatavilla.

3.5

Panimoteollisuus tuottaa jäsenvaltioille huomattavia etuja verotuksellisessa mielessä. Oluen valmistuksen ja myynnin ansiosta valtiot saavat huomattavan määrän tuloja valmisteveroista, arvonlisäverosta, erityyppisestä tuloverotuksesta sekä panimoalan työntekijöiden ja heidän työnantajiensa maksamista sosiaaliturvamaksuista, samoin kuin muiden sellaisten alojen maksuista, missä työpaikat ovat epäsuorasti syntyneet panimoalan toiminnan seurauksena. Vuonna 2010 nämä tulot olivat määrältään noin 50,6 miljardia euroa (12).

3.6

Panimoalan kykyä kestää meneillään olevia taloudellisia vaikeuksia on alentanut verotaakan kasvu; pääasiassa valmisteveron nousu, mutta myös arvonlisäveron tason nostaminen erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla. Verotuksen kiristäminen on pahentanut panimoiden taloudellista tilannetta erityisesti esimerkiksi Unkarissa, Suomessa, Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (13). Oluen tuotantoon ja myyntiin kytkeytyvä lisäarvo EU:ssa laski vuosien 2008 ja 2010 välillä 10 prosenttia (14), ja EU:n panimosektorilta kerätyt verot supistuivat 3,4 miljardilla eurolla.

3.7

EU:n ja jäsenvaltioiden valmisteverojärjestelmissä tulisi ottaa huomioon oluen ainutlaatuiset piirteet, kuten sen yleensä alhainen alkoholipitoisuus, oluen valmistusprosessi sekä panimoteollisuuden paikallinen panos yhteiskuntaelämään, työpaikkojen luomiseen ja laajemmin talouselämään. Tämän vuoksi olut käymisteitse valmistettuna juomana tulisi asettaa tasaveroiseen asemaan muiden vastaavien kanssa ja näin ollen viiniin ja muihin käymisteitse valmistettuihin juomiin sovellettava nollan euron minimiverotaso olisi kirjattava olutta koskevaan EU:n valmisteverolainsäädäntöön (15).

3.8

Tasapainoisesta valmisteveropolitiikasta kansallisella tasolla sekä verotushallinnon nykyisten yhteistyöjärjestelmien paremmasta hyödyntämisestä voi tulla keinoja välttää verotussyistä tapahtuva kaupankäynti ja siihen liittyvät haitalliset toimintatavat. Näin autetaan säilyttämään panimoteollisuuden kilpailukyky erityisesti rajaseuduilla.

3.9

Koska anniskelumyynnillä on niin tärkeä osuus oluen myynnissä (16), veropolitiikka voi myös olla tärkeässä asemassa kasvua edistävänä toimenpiteenä anniskelijoiden ja panimoteollisuuden kannalta, millä olisi myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen paikallistasolla.

3.10

Vaikeista olosuhteista huolimatta Euroopan panimoteollisuus on edelleen selviytymiskykyinen ja kilpailukykyinen. Paikallisilla panimoilla on edelleen omat markkinansa kansallisista tai EU:n rajoista riippumatta. Vaikka suurin osa Euroopan oluttuotannosta myydään EU:n sisämarkkinoilla, vienti eri puolille maailmaa on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2000 lähtien. Vuodesta 2007 lähtien kasvu on ollut 30 prosenttia. Tärkeimpiä vientikohteita ovat esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada, Angola, Kiina, Sveitsi, Taiwan, Venäjä ja Australia (17). Lisäksi eurooppalaiset panimot ovat myös suuria investoijia kaikilla mantereilla ja osallistuvat erilaisiin yhteistyöhankkeisiin paikallisten panimoiden ja jakelijoiden kanssa.

3.11

Eurooppalaisen oluen mahdollisuuksia säilyttää jalansijansa ja laajentaa sitä EU:n ulkopuolisissa maissa saattavat vaarantaa paikalliset säännökset, joista koituu oluen vientiä ja investointeja haittaavia kaupan esteitä. Tullimaksujen lisäksi tällaisia esteitä voivat olla lainsäädäntöön liittyvät toimet, kuten tuotemääritelmät (esim. Venäjä) tai verohallinnon menettelyt (esim. Albania ja Turkki). Euroopan komissio ja jäsenvaltiot, yhteistyössä panimoalan kanssa, ovat avainasemassa ratkaistaessa näitä ja muita ongelmia, joita ajoittain ilmenee ulkomaisilla markkinoilla.

3.12

Vaikka Euroopan unioni soveltaa nollan euron tullitariffia oluen tuontiin kauppasopimuksissa, monet muut maat ovat säilyttäneet tullimaksut keinona estää kilpailevaa tuontia EU:n jäsenvaltioista. Tämä näkökohta tulisi ottaa huomioon parhaillaan käytävissä vapaakauppasopimusneuvotteluissa. Uusimmissa sopimuksissa (esim. EU:n ja Etelä-Korean välisessä sopimuksessa) määrätään tullimaksujen alentamisesta asteittain. Tällaista käytäntöä tulisi entisestään laajentaa.

3.13

Eurooppalaisten olutmerkkien näkymiä ulkomaisilla markkinoilla vahvistetaan myös myynninedistämistapahtumilla, kuten näyttelyillä ja messuilla, sekä Euroopan komission EU:n ulkopuolisissa maissa tarjoamien konsultointijärjestelmien avulla. Panimoiden edustajien osallistuminen kyseisiin tapahtumiin itse paikalla on tähän mennessä ollut melko vähäistä, sillä mahdollisia hyötyjä ei ole tiedostettu riittävän hyvin eikä tapahtumista ole tiedotettu riittävästi.

4.1

Panimoteollisuuteen liittyy paljon enemmän kuin pelkkä oluenvalmistus itsessään. Se kattaa monia muita toimintoja valmistusprosessissa keskeisistä maataloustuotannon raaka-aineista aina hotelli- ja ravintola-alaan ja vähittäiskauppasektoriin. Panimot tarjoavat Euroopan unionissa yhteensä yli 128 000 työpaikkaa suoraan. Lisäksi 2 miljoonan työpaikan voidaan katsoa olevan oluen tuotannon ja myynnin ansiota, ja ne edustavat noin prosenttia kaikista työpaikoista yksinomaan EU:ssa (18), vaihtelevin toimenkuvin.

4.2

Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvät älykästä, kestävää ja osallistavaa taloutta koskevat tavoitteet kuvastuvat panimoalan ominaispiirteissä. Panimoita on kaikissa Euroopan maissa ja ala ylläpitää yli kahta miljoonaa työpaikkaa tavaroihin ja palveluihin liittyvän varainkäytön suuren volyymin sekä hotelli- ja ravintola-alan ja vähittäismyyntisektorin luoman suuren liikevaihdon ansiosta. Yli 73 prosenttia oluen ansiosta luoduista työpaikoista on hotelli- ja ravintola-alalla.

4.3

Koska hotelli- ja ravintola-alalla on myös olennaisen tärkeä rooli työpaikkojen ja kasvun varmistamisessa, ei pelkästään suoraan alan yrityksissä vaan epäsuorasti merkittävässä osassa Euroopan taloutta, toimenpiteet sen kehittämiseksi ovat ratkaisevan tärkeitä työllisyyden ja erityisesti nuorten sekä puutteellisesti koulutettujen työntekijöiden työllisyyden kannalta. Tässä yhteydessä ei pidä turvautua epävarmoihin työsuhteisiin ja mataliin palkkoihin.

4.4

Tällaiseen ainutlaatuiseen monimuotoisuuteen yhdistyy perinteitä, kulttuuria ja nykyaikaa, ja se tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia hyödyntää ammattitaitoa sekä panimoissa että niiden ympärillä. Toimitus- ja kuljetusketjun tarjoamien työpaikkojen lisäksi gastronomisten elämysten ja matkailun tarjoamia mahdollisuuksia tulisi kehittää edelleen työllisyyden lisäämiseksi panimoalan omien toimien, mutta myös EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmien kautta.

4.5

Panimoala on saanut tuntea maailmanlaajuisen taloustilanteen vaikutukset. Työllisyys välittömästi sen piirissä on vähentynyt 9 prosenttia vuosien 2008 ja 2010 välillä supistuneen kulutuksen vuoksi. Euroopan tiukasta taloustilanteesta johtuvasta kulutuksen laskusta huolimatta panimoiden kokonaismäärä (mikropanimot mukaan lukien) oli Euroopassa vuonna 2010 suurempi (3 638 kappaletta) kuin vuonna 2008 (3 071 kappaletta), ja se kehittyy jatkuvasti tarjoten siten lisää työllistymismahdollisuuksia. Tätä potentiaalia ei pitäisi vaarantaa myyntiä rajoittavin tai vahingollisin verotuksellisin toimenpitein, vaan sitä tulisi edelleen vahvistaa ammattikoulutuksen ja myös korkeamman koulutuksen kautta korkealaatuisempien työpaikkojen tarjoamiseksi alalla.

5.1

Osana sitoutumistaan kestävyysperiaatteiden mukaiseen kehitykseen Euroopan panimoalan on vastattava erilaisiin tavoitteisiin, jotka liittyvät energiatehokkuuteen, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä resurssien käyttöön. Viime vuosina tehtyjen investointien ansiosta voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöä ja jätteiden syntymistä sekä johdonmukaisesti uudelleenkäyttää uusioraaka-aineita valmistusprosessissa.

5.2

Panimot ovat osoittaneet sitoumustaan ympäristönsuojeluun ryhtymällä toimenpiteisiin ja investointeihin, joiden ansiosta on pysytty vähentämään energiankäyttöä, hiilidioksidipäästöjä sekä jäteveden syntymistä. Lisäksi on muutettu pakkauksia. Panimoala on myös kehittänyt parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia suuntaviivoja, joissa korostetaan kestävyysperiaatteiden mukaisen yritysjohtamisen roolia ja jotka voivat toimia esimerkkeinä sitoutumisesta ympäristötavoitteiden noudattamiseen. Elinkaariarviointien käyttöä itsearvioinnin välineenä tulisi edistää, jotta niitä käyttäisi mahdollisimman laaja kirjo panimoteollisuutta. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon kapasiteetin puutteen pienille perhepanimoille aiheuttamat rajoitukset.

5.3

Vuosien 2008 ja 2010 välillä panimoala jatkoi pyrkimyksiään yritystoiminnan tilanteen heikkenemisestä huolimatta, minkä tuloksena vedenkulutus näyttäisi vähentyneen 4,5 prosenttia ja energiankulutus 3,8 prosenttia valmistettua oluen hehtolitraa kohden. Hiilidioksidipäästöjen arvioidaan myös vähentyneen 7,1 prosenttia (19).

5.4

Veden laatu ja sen käyttö ovat tärkeitä tekijöitä oluen valmistusprosessissa. Tämän vuoksi vedentoimittajien ja panimoiden harjoittama asianmukainen vesien hoito on välttämätöntä oluentuotannon kestävyyden varmistamiseksi. Tähän liittyen olisi ryhdyttävä asianmukaisiin varotoimiin sen varmistamiseksi, ettei liuskekaasun etsintä saastuta kuluttajien, myöskään teollisten käyttäjien, saatavilla olevaa pohjavettä. Erityisesti panimoalan osalta ETSK toteaa, että alankomaalaiset ja saksalaiset panimot seuraavat kehitystä tällä alalla jo hyvin huolestuneina.

5.5

Oluenvalmistuksen raaka-aineista syntyy valmistusprosessin tuloksena monia muita arvokkaita tuotteita (nk. sivutuotteita), joita arvostetaan perusaineina muissa teollisissa prosesseissa tai materiaaleina tietyssä loppukäytössä esim. lääkeaineissa, terveysruoissa, uusiutuvan energian lähteinä, teollisissa sovelluksissa, eläinruoassa, maataloustuotteissa (20), kosmetiikassa ja kylpylätuotteissa. Nämä materiaalit täyttävät tiukat laatuvaatimukset ja ovat elintarvikkeiden ja eläinruoan turvallisuutta koskevan ankaran lainsäädännön ja muiden säädösten mukaisia. Sivutuotteiden tärkeyden ja arvon vuoksi panimot ovat tehneet pitkän aikavälin toimitusjärjestelyitä kauppiaiden ja peruskäyttäjien kanssa.

6.1

Vuosien mittaan panimoyritykset ja alan yhteenliittymät kaikissa Euroopan maissa ovat käynnistäneet aloitteita, joiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta vastuullisesta käytöstä, valistaa kuluttajia, varmistaa vastuullinen mainostaminen ja markkinointi, tiedottaa haittojen ehkäisemisestä sekä saada kuluttajat luopumaan vastuuttomasta käyttäytymisestä. Monet näistä paikallisista aloitteista on toteutettu kumppanuusperiaatetta soveltaen, ja kansalliset viranomaiset ovat katsoneet ne tärkeiksi yhteiskunnallisiksi aloitteiksi. Ne ovat saaneet tunnustusta myös Euroopan tasolla alkoholia ja terveyttä käsittelevässä eurooppalaisessa foorumissa (21).

6.2

Näiden toimien pohjalta hallitusten, panimoalan yritysten, muiden talouselämän toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan ryhmien tulisi tehdä yhteistyötä kampanjoidakseen sellaisen vastuullisen oluenkulutuksen edistämiseksi, joka sopii yhteen aikuisten terveen elämäntavan kanssa, sekä alkoholin väärinkäytön ehkäisemiseksi.

6.3

Oluen paikallisen luonteen vuoksi eurooppalaiset panimot ovat syvälle juurtuneita paikallisyhteisöönsä ja tukevat niissä monenlaista toimintaa. Panimoala käyttää Euroopan unionissa vuosittain yli 900 miljoonaa euroa yhteisöjen tukemiseen (22) monenlaisen paikallis- ja aluetasolla tukemansa toiminnan kautta.

6.4

Panimoala ja sen laajat sidosryhmät ovat vahvasti sitoutuneet tukemaan yritysten ja instituutioiden yhteiskuntavastuuta edistävien aloitteiden toimeenpanoa haitallisen kulutuksen ei-toivottujen vaikutusten ehkäisemiseksi. Tämä sitoutuminen tulisi tunnustaa tasapainoisissa periaatteissa, jotka koskevat panimoiden harjoittamaa markkinointia ja kaupallista viestintää (23).

6.5

Kun otetaan huomioon oluen merkitys kulttuurin, perinnön ja kulutuksen aloilla, olisi harkittava EU:n laajuista aloitetta rahoituksen osoittamiseksi kaikentasoisten koulujen opettajille ja kouluttajille suunnatun erityiskoulutuksen järjestämiseen. Koulutuksessa keskityttäisiin käymisen avulla valmistettujen juomien kulutuksen terveydellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin näkökohtiin.

7.1

Koulutuksen ja tutkimuksen rooli on välttämätön avain alan sitoutuneisuuden säilyttämiseksi. Koulutusta ja tutkimusta harjoittavat yliopistot, panimoalan oppilaitokset, elintarviketeknologian instituutit ja muut verkostot. Foorumeiden organisoimista tietojen vaihtamista varten tulee jatkaa, jotta Eurooppa voidaan säilyttää panimoiden, niiden kumppaneiden, tutkijoiden ja alasta kiinnostuneiden yksittäisten ihmisten kehittämien tutkimusten johtavana keskuksena.

7.2

Tutkimuskapasiteettia ja -potentiaalia tulisi edistää, sillä panimot ovat tärkeässä asemassa teollisina kumppaneina monilla eri aloilla, jotka liittyvät elintarvike- ja panimoteknologiaan, terveysnäkökohtiin tai ympäristötehokkuuteen. Entistä aktiivisempi osallistuminen eurooppalaiseen tutkimusalueeseen sekä Horisontti 2020 -puiteohjelmaan ja muihin teknologia-alan foorumeihin vahvistaisi olemassa olevaa potentiaalia (24).

7.3

Tuki panimoalan pyrkimyksille edistää korkeimpien tieteellisten vaatimusten mukaista huippuosaamista, joka koskee oluen ominaisuuksia ja sen vaikutuksia terveyteen ja käyttäytymiseen, voi myös edistää tietämyksen ja koulutuksen vahvistamista tällä tärkeällä alalla. Kaikki aktiiviset osapuolet voisivat harkita entistä suurempaa osallistumista EU:n rahoitus- ja yhteistyöohjelmiin.