6.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 67/150

1.1

ETSK katsoo, että vesiviljely EU:ssa voi ja sen täytyy auttaa vähentämään unionin koko ajan kasvanutta riippuvuutta kala- ja äyriäistuotteiden tuonnista.

1.2

ETSK suosittaa Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioille laajamittaisia toimia, joilla autetaan eurooppalaisia vesiviljely-yrityksiä kilpailukyvyn palauttamisessa.

1.3

Komitea pitää sopimattomana vesiviljely-yritysten toimilupia koskevien hallinnollisten menettelyiden kestoa, joka on useissa jäsenvaltioissa yli 2–3 vuotta. ETSK pitää Euroopan vesiviljelyalan kestäväpohjaisuuden kannalta keskeisenä, että hallinnollisia menettelyitä yksinkertaistetaan ja niiden kustannuksia alennetaan.

1.4

Komitea antaa erityisesti painoarvoa arviolle, jonka mukaan jokainen prosenttiyksikön lisäys EU:ssa tuotettujen vesiviljelytuotteiden kulutukseen auttaisi luomaan 3000–4000 kokoaikaista työpaikkaa, sillä nämä työpaikat ovat ensinnäkin ammattitaitoa vaativia ja toiseksi sijaitsevat paikoissa, joissa on hyvin vähän työllistymisvaihtoehtoja.

1.5

Varsinkin pakkaamattomissa tuotteissa noudatetaan puutteellisesti sääntöjä kala- ja äyriäistuotteiden tuotemerkinnöistä, joilla kuluttajille annetaan tietoa myyntipisteissä. ETSK on tästä huolissaan paitsi mahdollisten väärinkäytösten vuoksi myös siksi, että tämä merkitsee epäreilua kilpailua eurooppalaisille tuottajille. Komitea kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään strategisiin suunnitelmiin tehokkaita toimia tämän syvään juurtuneen puutteen korjaamiseksi.

1.6

ETSK:n mielestä olisi aiheellista toteuttaa tiedotuskampanjoita, joiden avulla eurooppalaisille kuluttajille kerrotaan unionin vesiviljelyalan korkeista tuotantovaatimuksista ja laadusta. Tällaisia kampanjoita tulisi voida rahoittaa tulevasta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR).

1.7

ETSK kehottaa jälleen kerran painokkaasti vahvistamaan Euroopan unioniin tuotavien kala- ja äyriäistuotteiden valvontaa, jotta taataan, että ne ovat täydellisesti jäljitettävissä ja sääntöjen mukaisia.

1.8

ETSK pitää ensisijaisena, että rahoitusta vesiviljelyalan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeille lisätään ja että niin jäsenvaltiot kuin komissio mukauttavat vesiviljelyalan tutkimusta ja innovointia koskevia investointiohjelmiaan ja -suunnitelmiaan siten, että ne tukevat vuonna 2012 julkaistussa Euroopan vesiviljelyalan teknologia- ja innovaatiofoorumin (EATIP) kehittämisasiakirjassa määriteltyjä tavoitteita.

1.9

Vesiviljelyalan talouden monipuolistamista (esimerkiksi tarjoamalla matkailupalveluita) tulee edistää ja helpottaa, koska se tarjoaa mahdollisuuksia sekä sisämaassa että rannikolla toimiville vesiviljelytuottajille ja erityisesti pk-yrityksille.

1.10

ETSK tähdentää, että on tärkeää tunnustaa vesiviljelyalan neuvoa-antavan toimikunnan yleiseurooppalainen luonne verrattuna muihin neuvoa-antaviin toimikuntiin, jotka toimivat alueellisella tasolla. Tämän vuoksi komitea katsoo, että siihen osallistuvien tahojen (joilla on oltava suora yhteys vesiviljelyalaan) tulee olla Euroopan laajuisia tai ainakin monikansallisia. Tämä on huomioitava toimikunnan rakenteessa ja rahoituksessa.

1.11

Koska vesiviljely on luonteeltaan monialaista, komitean mielestä Euroopan komission on taattava, että vesiviljelyalan neuvoa-antavalla toimikunnalla on suorat ja ensisijaiset yhteydet komission eri pääosastoihin.

1.12

Ottaen huomioon, että vesiviljelyalan neuvoa-antavan toimikunnan on suoritettava ensimmäiset Euroopan komission strategisissa suuntaviivoissa määritellyt tehtävät alkuvuodesta 2014, ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei toimikunnan muodostaminen ja sen toiminnan käynnistäminen viivästy.

2.1

Meneillään olevassa yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota vesiviljelyyn, jonka edistäminen määritellään yhdeksi uudistuksen painopisteistä.

2.2

Ehdotuksessaan yhteisestä kalastuspolitiikasta Euroopan komissio suosittaa, että vesiviljelyalalla otetaan käyttöön avoin koordinointimenetelmä jäsenvaltioiden kanssa. Järjestelmä nojaa vapaaehtoiseen yhteistyöprosessiin, jonka perustana ovat strategiset suuntaviivat ja monivuotiset kansalliset strategiasuunnitelmat, joiden on noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

3.1

Euroopan komissio julkaisi strategiset suuntaviivat EU:n vesiviljelyalan kestäväksi kehittämiseksi 29. huhtikuuta 2013 (COM(2013) 229 final). Ne eivät ole sitovia, mutta muodostavat pohjan monivuotisille kansallisille strategiasuunnitelmille. Niiden tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita määrittelemään omat kansalliset tavoitteensa, joissa otetaan huomioon kunkin valtion suhteellinen lähtötilanne, kansalliset olosuhteet ja institutionaaliset järjestelyt.

3.2

Strategisissa suuntaviivoissa on neljä painopistealaa:

3.3

Monivuotisissa kansallisissa strategiasuunnitelmissa, joiden laatimista edellytetään kaikilta vesiviljelyä harjoittavilta jäsenvaltioilta, on määriteltävä yhteiset tavoitteet ja indikaattorit, joiden avulla mitataan edistymistä. Jäsenvaltioiden on toimitettava strategiasuunnitelmansa komissiolle ennen vuoden 2013 loppua.

3.4

Monivuotisten kansallisten strategiasuunnitelmien on edistettävä vesiviljelyalan kilpailukykyä, tuettava sen kehitystä ja innovointia, vauhditettava taloudellista toimintaa, edistettävä monipuolistumista, parannettava elämänlaatua rannikko- ja maaseutualueilla sekä taattava vesiviljely-yrityksille tasapuoliset mahdollisuudet hyödyntää vesi- ja maa-alueita.

3.5

Ehdotukseen yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta sisältyy vesiviljelyalan neuvoa-antavan toimikunnan perustaminen. Sen tehtävänä on esittää EU:n toimielimille suosituksia ja ehdotuksia vesiviljelyyn liittyvistä kysymyksistä sekä ilmoittaa alaa koskevista ongelmista.

4.1

Kala- ja äyriäistuotteiden kulutus EU:n markkinoilla on vuosittain noin 13,2 miljoonaa tonnia. Tarjonnasta 65 prosenttia tulee tuonnista, 25 prosenttia EU:n kalastuksesta ja vain 10 prosenttia EU:n vesiviljelystä. Komitea on yhtä mieltä siitä, että tällainen epätasapaino ei ole kestävällä pohjalla taloudellisesta näkökulmasta, koska se johtaa kauppataseen alijäämään, eikä sosiaalisesti, koska työllisyysmahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.

4.2

ETSK suhtautuu myönteisesti komission arvioon, jonka mukaan jokainen prosenttiyksikön lisäys EU:n sisällä tuotettujen vesiviljelytuotteiden kulutukseen auttaisi luomaan 3000–4000 kokoaikaista työpaikkaa.

4.3

Tämän vuoksi ETSK on yhtä mieltä neuvoston, parlamentin ja Euroopan komission kanssa siitä, että vesiviljelyn on oltava yksi Euroopan unionin sinisen kasvun strategian pilareista ja että sen kehitys voi tukea Eurooppa 2020 -strategiaa. Vesiviljelyllä on potentiaalia edistää kehitystä ja työpaikkojen luomista Euroopan unionin rannikko- ja jokialueilla, joilla taloudelliset vaihtoehdot ovat vähäiset.

4.4

Eurooppalaiset kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia kala- ja äyriäistuotteista. Euroopan vesiviljelyala tarjoaa hyvälaatuisia tuotteita noudattaen äärimmäisen tiukkoja ympäristön kestävyyttä, eläinten terveyttä ja kuluttajien terveyden suojelemista koskevia vaatimuksia. ETSK:n mielestä turvallisten, terveellisten ja kestäväpohjaisten elintarvikkeiden saatavuutta on pidettävä yhtenä tulevien vuosikymmenten ensisijaisista haasteista.

4.5

Näistä selkeistä eduista huolimatta Euroopan unionin vesiviljelytuotanto on polkenut paikallaan vuodesta 2000 lähtien. Samanaikaisesti sektori on kasvanut merkittävästi muilla maailman alueilla, jotka vievät osan tuotannostaan unioniin.

4.6

ETSK myöntää, että kansanterveyttä, kuluttajansuojaa ja ympäristöä koskevat eurooppalaiset vaatimukset kuuluvat Euroopan unionin perusarvoihin. Tämä lainsäädäntö kuitenkin vaikuttaa merkittävästi EU:n vesiviljelijöiden tuotantokustannuksiin, ja nämä ylimääräiset kustannukset eivät yleensä ole siirrettävissä tuotteiden hintoihin, koska tuotteet kilpailevat markkinoilla sellaisten tuontituotteiden kanssa, joille ei ole asetettu vastaavia vaatimuksia.

4.7

ETSK ei pidä lainkaan riittävänä Euroopan komission ehdotusta, jolla pyritään palauttamaan EU:n taloudellisten toimijoiden tasavertaiset toimintaedellytykset kolmansista maista tuleviin toimijoihin verrattuna. Ei voida tyytyä siihen, että tasapainottamisessa luotetaan yksinomaan toimiin, joilla taataan EU:n vesiviljelytuotteiden turvallisuuden ja kestävyyden taso ja tiedotetaan siitä yhteiskunnalle, eikä viranomaisille anneta valtuuksia edellyttää tuontituotteilta vastaavaa elintarviketurvallisuutta kuin eurooppalaisilta tuotteilta, joiden on oltava jäljitettävissä "tilalta ruokapöytään".

4.8

Euroopan unionin markkinoilla vallitseva epätasapaino eurooppalaisten vesiviljelytuotteiden ja kolmansista maista unioniin tuotavien tuotteiden tuotanto-olosuhteiden välillä on ETSK:n mielestä paljon monimutkaisempi ongelma, jossa ei ole kyse pelkästään kuluttajien tietämyksestä ja päätöksistä. Huomioon on otettava muitakin kysymyksiä, kuten ylimääräisten hallintokustannusten vähentäminen, alueiden käyttö tai puutteet jäljitettävyysjärjestelmissä.

4.9

Käytännössä pakolliset tiedot, joiden tulisi olla aina kuluttajien saatavilla jälleenmyyntipisteissä, ovat usein puutteellisia tai harhaanjohtavia: tuoreita eurooppalaisia tuotteita saatetaan esimerkiksi korvata unionin ulkopuolelta tuoduilla sulatetuilla pakastetuotteilla ilman, että ostajat ovat siitä tietoisia. Tilanne rajoittaa kuluttajien mahdollisuuksia tehdä vastuullisia ostopäätöksiä ja merkitsee epäreilua kilpailua EU:n tuottajille.

5.1

ETSK on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että vesiviljelyn ja jalostusteollisuuden välinen tiivis yhteistyö voi luoda lisää työpaikkoja ja parantaa kilpailukykyä molemmilla aloilla.

5.2

ETSK yhtyy komission näkemykseen siitä, että on saatava parempaa tietoa hallinnollisten menettelyiden tilanteesta siltä osin, kun on kyse uusille vesiviljelylaitoksille myönnettävien lupamenettelyiden kestosta ja kustannuksista jäsenvaltioissa.

5.3

ETSK katsoo Euroopan komission tavoin, että aluesuunnitelmien käyttöönotto voi auttaa vähentämään vesiviljelyalalla epävarmuutta, helpottamaan investoimista, nopeuttamaan yritystoiminnan kehitystä ja luomaan työpaikkoja.

5.4

ETSK:n mielestä sisämaa-alueiden vesiviljelyyn ei kiinnitetä riittävästi huomiota Euroopan komission tiedonannossa varsinkaan aluesuunnittelun osalta.

5.4.1

ETSK ehdottaa Euroopan komissiolle, että kesällä 2014 järjestettäväksi tarkoitetun parhaiden toimintatapojen vaihdon seminaarin aihepiiriä laajennettaisiin siten, että siihen sisällytettäisiin jokialueiden koordinoidun suunnittelun toteuttaminen (merialueiden lisäksi), jotta jäsenvaltioita voitaisiin auttaa niiden suunnittelussa.

5.5

ETSK myöntää, että vesiviljelyn tuotantotoiminnan asianmukainen suunnittelu ja valvonta on tärkeää, jotta estetään haitalliset vaikutukset ympäristöön. Lisäksi ETSK katsoo, että vesiviljelyn alakohtaisessa hallinnoinnissa on noudatettava ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa.

5.6

ETSK pitää tärkeänä, että vesiviljelyn kehitys perustuu tiiviiseen yhteistyöhön tutkimus- ja tiedealan kanssa.

5.7

ETSK yhtyy komission näkemykseen siitä, että laajamittaisen allasvesiviljelyn tuottamat ympäristöpalvelut ovat esimerkki siitä, miten taloudellinen toiminta voi vastata luontotyypin tai lajin suojelutarpeita.

5.8

ETSK pitää asianmukaisena komission aloitetta tarjota ohjeita, joilla kansallisia ja alueellisia viranomaisia autetaan panemaan paremmin ja yhtenäisemmin täytäntöön EU:n lainsäädäntö (esimerkiksi ympäristöasioissa).

5.9

ETSK tukee vesiviljelyalan neuvoa-antavan toimikunnan roolia ja katsoo, että siitä voi olla apua monivuotisten kansallisten strategiasuunnitelmien tavoitteiden saavuttamisessa sekä niiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa. Komitea kuitenkin korostaa sen eriäviä piirteitä muihin neuvoa-antaviin toimikuntiin verrattuna: ensinnäkin sen toiminta-ala koskee vesiviljely-yrityksille kuuluvaa yksityistä omaisuutta, toisin kuin kalastuksen kohdalla, sillä kalakannat ovat yleisiä luonnonvaroja, ja toiseksi toimikunnan toimintaympäristö ei ole alueellinen vaan kattaa koko Euroopan unionin.