19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/8

1.1

ETSK pitää euron ja talous- ja rahaliiton (Emu) luomista Euroopan yhdentymisen tärkeimpänä virstanpylväänä. Se liittyi unionia koskevaan strategiseen suunnitelmaan, joka on osa EHTY:n ja Rooman sopimuksen taustalla ollutta visiota. Euron ja Emun luominen oli suuri ja rohkea teko, tulevaisuuden puolesta lyöty veto, joka nostatti niin paljon toiveita, että kaikki vakuuttuivat siitä, että yhteisen rahan voimalla voidaan pyyhkäistä pois jäljelle jäänyt vastarinta, joka oli estänyt toteuttamasta Emun ja poliittisen unionin täysimittaisina niin kuin olisi ollut tarpeen. Euro on kuitenkin edelleen kaiken tämän lähtökohta.

1.2

Pitkän ajan – 20 vuoden – jälkeen on kuitenkin myönnettävä, että näin ei käynyt. Tämä johtuu ehkä siitä, että euroon ei kohdistunut vakavia iskuja sisältä eikä ulkoa, tai Euroopassa sitkeästi jatkuvasta velkoja- ja velallismaiden välisestä luottamusvajeesta, joka on merkki yhteenkuuluvuuden puutteesta ja vähäisestä luottamuksesta hallitseviin tahoihin. Näin ollen kaikki jäivät mieluummin lepäämään laakereilleen ja nauttimaan saavutetusta hyvinvoinnista; kaikki tuntui sujuvan kitkattomasti, mutta pinnan alla kyti. EU:hun levinnyt kansainvälinen talous- ja finanssikriisi laukaisi hälytyskellot ja nosti rajusti esiin Emun rakenteeseen liittyvät rajoitukset ja ristiriidat ja poisti eurolta vetovoiman. Alun perin uskottiin, että muutama taloudenpitoa koskeva sääntö, kuten vakaussopimus, riittäisi pitämään Emun toiminnassa, mutta ongelma ei ollutkaan tekninen vaan taloudellinen ja poliittinen.

1.3

ETSK panee merkille vakauden tärkeyden. Vakauden tulee kuitenkin koskea hintojen ja talous- ja rahoitusalan laitosten lisäksi myös politiikkaa ja sosiaalisia oloja. Kansalaisilla on syystäkin se vaikutelma, että juuri he eivätkä pankit, joilla on ollut ratkaiseva osa kriisissä, joutuvat maksamaan kovemman hinnan kriisistä – maksamaan velan takaisin – ja että tämä on epäoikeudenmukaista. ETSK:n vakaa näkemys on, että säästöpolitiikkaa ei voi jatkaa kestävällä tavalla kovin pitkään. Eräissä maissa on rajat jo ylitetty.

1.4

ETSK katsoo, että yhteinen raha on kestävällä pohjalla vain siinä tapauksessa, että euroalueen maiden taloudellisia valmiuksia onnistutaan lähentämään ja kokonaiskilpailukykyä pystytään parantamaan. Nämä tavoitteet edellyttävät sekä taloudellista että poliittista sitoutumista, eivätkä tilapäiset korjaustoimet riitä. On tehtävä laadullinen harppaus ja yhdistettävä valuutan ja talouden lisäksi myös politiikka, suvereenius, ihmiset ja kyky käydä keskustelua Euroopan kansojen välillä. Tarvitaan entistä tiiviimpää politiikan yhdentämistä ja vähemmän käskytystä sekä sosiaalista markkinataloutta, jotta kasvu ja työllisyys saadaan jälleen nousuun ja euro nähdään taas etuna eikä haittana.

1.5

Lausunnosta ilmenee selvästi, että ETSK:n ehdotukset ovat ennakoivia, kun taas komission ja neuvoston vastaukset kriisiin ovat olleet enimmäkseen korjaavia. Esimerkiksi sopimuksessa talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta painotetaan vakautta ehdottamatta kuitenkaan yhteisiä rahoitusvälineitä talouden elvyttämiseksi ja työllisyyden edistämiseksi. Sopimus yhteisestä valvontamekanismista on silti merkittävä edistysaskel, vaikkei poliittiselle unionille olekaan uskottavaa ja konkreettista etenemissuunnitelmaa. Euroopan on kuitenkin ryhdyttävä jälleen tuottamaan hyvinvointia, jotta sitä voidaan jakaa tasapuolisesti. Tämä on paras tapa vähentää tyytymättömyyttä. Pelkkä säästöihin pakottaminen ei tule kysymykseen.

1.6

ETSK vaatii tämän sijasta – kuten se on jo useaan otteeseen pyrkinyt korostamaan – operaatiota, jossa kartoitetaan euron ja Euroopan unionin TODELLINEN tilanne niiden pelastamiseksi sekä niihin liittyvät poliittiset ja taloudelliset rajoitukset, edut ja tappiot sekä vastuut, jotka ovat johtaneet meidät nykyiseen tilanteeseen. On toimittava nopeasti – enää ei ole aikaa puheisiin, valheisiin ja satujen sepittämiseen. Tämä on ainoa tapa välttää hajaannus Euroopan unionissa, joka on ollut laskusuunnassa jo pitkään. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, olisi parempi, ettei pakkosäästöjä vastaan protestoivia tahoja syytetä populisteiksi. Unionin on opittava kuuntelemaan sortumatta ylimielisyyteen. Se ei voi enää sulkea korviaan.

1.7

ETSK on sitä mieltä, että paras tapa täydentää Emua, välttää taantuma, vähentää maiden velkaa ja vakauttaa taloustilanne on muuttaa EU:n talouskulttuurin nykyistä perusperiaatetta (kasvua edistävä vakaus). On otettava lähtökohdaksi tiukkojen säästötoimien sijasta kasvu ja asetettava se EU:n tärkeimmäksi tavoitteeksi, jotta saadaan aikaan uusi sopimus, jolla edistetään (kaikkien kesken) kasvua, työllisyyttä ja vakautta, myös työmarkkinaosapuolten osallistumisen kautta (vakautta edistävä kasvu). Komitea on vakuuttunut seuraavista seikoista:

1.8

Tulee toteuttaa keskenään tasapainoisia poliittisia toimia, jotta euro saadaan kestävälle pohjalle, ja vähentää maiden välisiä talouseroja laatimalla yhteisvastuuohjelma, jonka avulla siirretään varoja taloudeltaan kaikkein heikoimmissa maissa tehtäviin investointeihin kohdennetuin hankkein – tarpeen mukaan varainsiirroin – sekä työmarkkinoiden ja sosiaalipolitiikan yhdentämisen keinoin. On siis ryhdyttävä toimiin keskenään tasapainoisten mukautusten avulla: tarvitaan yhteisiä rahastoja kaatuvien pankkien pelastamiseksi, unionin talletusvakuusjärjestelmä, unionin obligaatioita, euro-obligaatioita, yhteisiä toimia EU:n ulkoisen alijäämän kaventamiseksi jne. (on luotava yhteinen korvaus- tai sopeutustoimirahasto).

1.9

Tulee muodostaa EU:n taloushallinto siirtymällä eteenpäin nykyisestä politiikkojen koordinointimenettelystä, jolla ei ole päästy hyviin tuloksiin, ja muuttamalla euroryhmä enemmistöpäätöksiä tekeväksi, euroa edustavaksi elimeksi. Rahaliittoa ja pankkiunionia ei enää voida pitää yllä ilman talouspolitiikkojen yhdentämistä. Talous- ja finanssipolitiikkaa voidaan kääntää kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta edistävään suuntaan luomalla yhteinen makro- ja mikrotason ohjausjärjestelmä (kuten tehtiin finanssipoliittisella sopimuksella, fiscal compact; lisäksi tulee solmia teollisuuspoliittinen sopimus, industrial compact).

1.10

Tulee ottaa tavoitteeksi euroalueen yhteinen talousarvio, jolla on tietysti yhteiset säännöt, ja yhdentää kauppapolitiikka ja maksutase, joissa on nykyään suuria eroja. Lisäksi tulee pyrkiä vakauttamaan julkinen talous vaikuttamalla kerrointen rakenteeseen, jotta voidaan vapauttaa resursseja kasvun ja työllisyyden edistämiseen, sekä toteuttaa uudistuksia, joiden avulla voidaan lisätä tuottavuutta kaikkein köyhimmissä maissa (2).

1.10.1

Kaikkein velkaantuneimmissa maissa toteutettavia säästötoimia voidaan kuitenkin vähentää tai lieventää edistämällä kysynnän kasvua velkojamaissa. Tarvitaan samanaikaisia jäsenvaltioiden toimia velan vähentämiseksi ja rakenneuudistusten tekemiseksi sekä EU:n toimia kasvun edistämiseksi konkreettisen yhteisvastuuohjelman avulla, jotta työllisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus paranisivat. Taantuman päälle ei saa kasata ankaria säästötoimia, kuten EU parhaillaan tekee, sillä velan supistaminen luotonsaannin ollessa hankalaa on vahingollista taloudelle.

1.11

Tarvitaan uudistusprosessiin nivoutuva järjestelmä, jonka avulla voidaan reagoida yksittäisten maiden tekemiin virheisiin ja niiden heikkouksiin sekä vähentää euroalueen maiden välisiä talouseroja ja epätasapainoa mm. rahapolitiikan keinoin.

1.12

Myös EKP on kärsinyt Emun rajoituksista. Sen on ollut perussopimusten mukaisesti pakko harjoittaa yhtenäistä, miltei federatiivista rahapolitiikkaa, vaikka eri maiden talousjärjestelmät olivat ja ovat erilaisia ja niiden välillä on vakavaa epätasapainoa. Tämän vuoksi EU:lta olisi tarvittu ja tarvittaisiin korjaavia toimia. Näin vältettäisiin liiallista altistumista riskeille ja tehostettaisiin ja tasapuolistettaisiin EKP:n toimintaa, jonka tavoitteena on vakauttaa hintoja ja vähentää nykyisiä vääristymiä ja epätasapainotilanteita, joiden jatkuminen saattaa kyseenalaistaa yhteisen rahan olemassaolon, kuten valtionvelkakriisin viimeisin vaihe on osoittanut. Se onnistuttiin turvaamaan ainoastaan EKP:n pääjohtajan päättäväisten toimien ansiosta. Tällaisia toimia on toteutettava, jotta edistettäisiin rahatalouden yhdentymisestä jäljessä olevaa taloudellista yhdentymistä ainakin siihen asti, kun EKP:n mandaattiin liittyvä nykyinen vaje ja EU:n poliittinen vaje on saatu kurottua umpeen.

1.12.1

EKP:llä on nykyisin liian riskialtis asema. Jotta se voisi hoitaa tehtävänsä mahdollisimman hyvin ja toimia tasavertaisista lähtökohdista, sillä olisi oltava samat tehtävät ja sama mandaatti kuin Yhdysvaltain keskuspankilla, mukaan luettuna toimiminen hätärahoittajana velan korkoerojen pienentämiseksi. EKP:llä tulee siis olla täydellinen mandaatti, jonka ansiosta se voi tarvittaessa myös elvyttää kasvua.

1.12.2

Keskuspankit käyvät paraikaa laajaa keskustelua siitä, millaisten strategioiden avulla kasvua pitäisi pyrkiä elvyttämään. Esillä on iänikuinen kysymys säästötoimien ja kasvun suhteesta eli inflaation ja kasvun sekä kasvun ja työllisyyden suhteesta. Mainittakoon vain, että voidakseen hoitaa saamansa tehtävän – saada työttömyysasteen laskemaan 6 prosenttiin – Yhdysvaltain keskuspankki pumppaa markkinoille joka kuukausi 85 miljardia dollaria (Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankin kerrotaan valmistautuvan samanlaisiin toimiin). Tällaisessa tilanteessa EKP on kaikkiin muihin keskuspankkeihin nähden heikossa asemassa, koska sillä ei ole takanaan hallitusta eikä talousarviota. Tämä vaikuttaa myös valuuttojen keskinäisen suhteen valvontaan. EKP:n olisi lisäksi vastattava valuuttakurssipolitiikasta vain sillä varauksella, että neuvostolla on perussopimusten nojalla oikeus tehdä muodollisia sopimuksia valuuttakurssijärjestelmästä, joka koskee euron suhdetta kolmansien valtioiden valuuttoihin.

1.12.3

Velka on toinen tärkeä Emuun liittyvä kysymys. ETSK on jo esittänyt sitä koskevan täsmällisen ehdotuksen, jonka mukaan markkinoilta olisi poistettava 60 prosenttia valtioiden veloista, jotta vältettäisiin spekulatiiviset vaikutukset euroalueen markkinoihin (3). On selvää, että jos Emu olisi täysimittainen ja euroalueella olisi yhteinen talousarvio, voitaisiin myös harkita erilaisten yhteisten obligaatioiden liikkeeseenlaskua (luonnollisesti euroalueen yhteisen talousarvion puitteissa).

1.13

Kun tarkastellaan koko finanssi- ja pankkijärjestelmää, ETSK katsoo, että EU:n käynnistämät toimet tulee saattaa kaikilta osin valmiiksi nopeasti, niin pian kuin suinkin mahdollista (4). Ne ovat erittäin tehokkaita ja tärkeitä välineitä Emun täydentämiseksi sekä sen vakauden ja sisämarkkinoiden edistämiseksi.

1.14

ETSK katsoo, että EU:n ja sen institutionaalisen järjestelmän tulevaisuutta pohdittaessa tulee irtautua nk. ideologisista malleista – ”federatiivinen malli” on tosin komitean mielestä sopivin – ja kiinnittää huomio toiminnallisiin ja sisällöllisiin näkökohtiin, jotta itse Eurooppa-aatetta voidaan pitää yllä. Tällaisessa Euroopassa ihmiset ja yhteisvastuu ovat ensisijaisen tavoitteen ytimessä ja talous pyörii tämän ympärillä eikä päinvastoin. Nyt on korkea aika käynnistää rakennustoimet poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen unionin toteuttamiseksi. Neuvoston varovaiset ja riittämättömät pyrkimykset ovat komitean mielestä kuitenkin aivan liian vaatimattomia, vaikka ne ansaitsevatkin arvostusta. On tehtävä loppu itsekkyydestä ja etujen utopiasta, joka näyttää päässeen vallalle Euroopassa, ja edistettävä yhteisvastuuta sekä keskeytettävä säästöpolitiikat tai lievennettävä niitä, jotta kärsimys vähenisi, ja palautettava työ ja kasvu unionin aloitteiden ytimeen.

1.15

Tuleekin pyrkiä luomaan poliittinen ja sosiaalinen unioni, jonka avulla täydennetään Emua edellä esitettyjen ehdotusten mukaisesti. Lisäksi tulee lisätä päätöksentekoprosessin demokraattisuutta (enemmistöäänestys) ja avoimuutta, jotta mahdollistetaan onnistunut ja tasapainoisempi yhdentyminen ja suvereniteettien yhteinen hallinta ja vähennetään siten yhdentymisprosessiin liittyviä eroavuuksia. Näin EU voisi esiintyä yhtenäisesti myös kansainvälisissä elimissä.

1.16

Perussopimusten uusiminen: ETSK katsoo, että suurin osa lausunnossa esitetyistä taloutta koskevista ehdotuksista voidaan toteuttaa ilman perussopimusten muuttamista. Tarvittaessa voidaan soveltaa tiiviimpää yhteistyötä ehdotuksia kannattavien maiden välillä (kuten finanssipoliittisen sopimuksen yhteydessä) mm. siinä tarkoituksessa, että voidaan ryhtyä nopeammin toimiin ja välttää se riski, että EU hajaantuisi uusien ulkoisten hyökkäysten ja tiukkojen säästöpolitiikkojen jatkamisen takia. Toinen, integraatiota syventävä vaihtoehto olisi antaa Euroopan parlamentille seuraavalla vaalikaudella perussopimuksia koskeva toimeksianto. Parlamentin laatimasta ehdotuksesta voitaisiin myös järjestää kansanäänestys samanaikaisesti kaikissa asianomaisissa maissa.

1.17

Sillä, mitä Euroopassa parhaillaan tapahtuu, on myös kansainvälisiä seurauksia ja päinvastoin. Tarvittaisiinkin nykyistä tehokkaampia kansainvälisiä elimiä, joilla olisi nykyistä paremmat päätöksentekovalmiudet, jotta voidaan varmistaa entistä parempi maailmanlaajuinen hallinto. EU:lla – ainakin euroalueella – tulisi olla yhtenäinen edustus näissä yhteyksissä. Erityisen tärkeää olisi, että G20-maat voisivat perustaa maailmanlaajuisen kehityksen edistämiseksi eräänlaisen talous- ja sosiaalikomitean. Tässä yhteydessä olisi toimittava verokannustimien pohjalta.

1.18

Jotta ulkoista hallintoa voidaan tehostaa ja unioni voi esiintyä yhtenäisesti kansainvälisellä tasolla, EU:n poliittista rakennetta tulee kuitenkin muuttaa entistä johdonmukaisemmaksi ja demokraattisemmaksi ja sen sisäistä hallintoa tulee parantaa. Erityishuomiota tulee kiinnittää valuuttojen väliseen suhteeseen, jotta EU:n taloudelle ei koituisi vahinkoa, sekä maailman kansantalouksien väliseen suhteeseen etenkin kehitysmaiden osalta.

1.19

Yhteenvetona voidaan esittää seuraavat neljä ehdotusta euron puitteiden täydentämiseksi:

2.1

EU on nyt erityisen vaikeassa ja vaarallisessa vaiheessa, jolla saattaa olla muitakin kielteisiä vaikutuksia kuin jo nähtävissä olevat taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset. Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa käsitellään lukuisia kysymyksiä, kuten tarvetta noudattaa perussopimuksiin liittyviä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia sitoumuksia, harjoittaa uutta talous- ja rahapolitiikkaa kasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä ryhtyä nykyistä ennakoivampiin innovatiivisiin toimiin, perustaa eurooppalainen riskipääomarahasto pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin ja tehdä työtä EU:n tulevaisuuden hyväksi (5).

2.2

Myös EU:ssa ollaan nyt tekemisissä sellaisten suurten taloudellisten intressien kanssa, jotka eivät lähenny toisiaan vaan ovat keskenään ristiriidassa. Euro ei ole mitenkään vastuussa siitä, mitä nyt tapahtuu (6). Euro on valuutta, joka jätettiin pitkään yksin ja joka vieläkin odottaa, että ”vastapuoli” (hallitukset) päättäisi, mitä tehdään.

2.3

ETSK:n velvollisuus on vastata näihin haasteisiin suorin ja selkein sanoin ja hyvin kaukonäköisesti tietäen, mitä on pelissä ja millaisesta vastakkainasettelusta on kyse, ja todellisuutta peittelemättä. ETSK haluaa antaa tällä lausunnolla aktiivisen ja vilpittömän panoksensa Emun täydentämiseen ja kriisin ratkaisemiseen niin työntekijöiden, yritysten kuin kansalaisten eduksi EU:n alueella ja erityisesti euroalueella, joka kärsii kaikkein eniten meneillään olevasta kriisistä.

3.1.1

Yhteisen rahan käyttöönotto olisi ollut optimaalista valtioille, jotka ovat alttiita symmetrisille šokeille tai joilla on mekanismeja epäsymmetristen šokkien käsittelemiseksi. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että epäsymmetriset šokit ovat Euroopassa todennäköisempiä kuin Yhdysvalloissa. EKP:n yhteisellä rahapolitiikalla, jonka päätavoitteena on hintavakaus rahaliitossa, ei selvästikään voida reagoida yksittäisissä euroalueen valtioissa ilmeneviin epäsymmetrisiin šokkeihin. Siitä syystä tarvitaan toista, tarpeeksi tehokasta mekanismia kyseisten šokkien käsittelemiseksi. Mitä vähemmän tuotannontekijät liikkuvat, mitä suljetumpia jäsenvaltioiden taloudet ovat, mitä vähemmän talouden syklejä synkronoidaan, tuotantoa monipuolistetaan ja rahoitusmarkkinoita integroidaan, mitä vähemmän käydään keskinäistä kauppaa, mitä jäykempiä työmarkkinat ovat ja mitä suurempia ovat jäsenvaltioiden inflaatioerot, sitä huonommin EKP:n yhteinen rahapolitiikka sopii euroalueen jäsenvaltioille. Mitä huonommin sopeutumismekanismit lievittävät epäsymmetristen šokkien haittoja (hintojen ja palkkojen joustavuus, työvoiman ja pääoman liikkuvuus jäsenvaltioiden rajojen yli tai verofederalismi), sitä vaikeampi jäsenvaltioiden on reagoida oman rahapolitiikan menettämiseen.

3.1.2

Emu on Maastrichtin sopimuksen kenties tärkein mutta ei ainoa pilari. Taustavaikuttimet olivat taloudellisia ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen lähinnä poliittisia. Monet maat seurasivat yllättyneinä ja välinpitämättöminä sivusta uusia toimia, kuten Itä-Saksan miltei yhtäkkistä sulauttamista ja Saksan keskuspankin kahdelle Saksan markalle vahvistaman samanarvoisuuden (1 = 1) soveltamista. Päätöstä täysimittaisen Emun toteuttamisesta mieluummin lykättiin, mikä loi yhteisiä – nyttemmin harhaluuloksi osoittautuneita – odotuksia siitä, että rahaliitto toisi mukanaan myös poliittisen liiton ja että eurosta tulisi federatiivisen Euroopan moottori. Näin ei kuitenkaan käynyt.

3.1.3

Unionin olisi pitänyt antaa eurolle suojan ja yhtenäisyyden lisäksi kaikki se, mitä eurolta puuttui. Sen sijaan kuviteltiin, että kaiken sujumiseksi riittäisi muutama ”sääntö”, kuten vakaussopimus sattumanvaraisine ehtoineen ja pettämättömänä pidetty itse annettaviin viitetietoihin perustuva malli, joka ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla. Lisäksi EKP:n mandaatti on yksisuuntainen ja muihin keskuspankkeihin verrattuna suppeampi. Nämä ristiriidat nousivat voimakkaasti esiin, kun puhkesi rahoituskriisi, johon EU havahtui pahasti myöhässä, ja sen jälkeen valtionvelkakriisi, joka poisti eurolta sädekehän ja ihmeitä tekevän voiman, jollainen sillä oli alusta lähtien esitetty olevan. Tämä laimensi euron vetovoimaa jopa siinä määrin, että se nähdään nyt uhkana tai kavalana aseena, jolla yritetään perustella säästötoimia.

4.1.1

Emu palveli vuoteen 2008 saakka rahataloudellisesti varsin hyvin kaikkia EU:n jäsenvaltioita: kaupankäynti yksinkertaistui, valuuttariskit poistuivat, kilpailusyistä tehtävät devalvoinnit jäivät pois, hinnat vakautuivat (inflaatio oli keskimäärin 2,03 prosenttia vuodessa, kun ei oteta huomioon suuria hyppäyksiä, joita eräissä maissa tapahtui siirryttäessä vanhasta järjestelmästä uuteen), lainakorot laskivat ja lähentyivät toisiaan (jopa vuoteen 2009 saakka), luotiin kasvua ja työllisyyttä (14,5 miljoonaa uutta työpaikkaa) (7), kaikkien vaihtotaseet olivat tasapainossa, julkisen velan suhde bkt:hen oli pienempi kuin Japanissa ja Yhdysvalloissa, ja vaihtokurssi dollariin nähden oli maltillinen (noin 30 prosenttia korkeampi) heikompien talouksien takia.

4.1.2

Tämä on kokonaistilanne. Tilanne on erilainen, kun sitä tarkastellaan maakohtaisesti. Eniten ovat hyötyneet pääasiassa ne maat, joiden talouden pohjalta euron luomiseen liittyvät ehdot määriteltiin. Tämä on vahvistanut kyseisten maiden kasvua ja tuottavuutta ja vauhdittanut ennennäkemättömällä tavalla vientiä (noin kaksi biljoonaa dollaria vuodesta 2000 nykypäivään asti pelkästään Saksassa) ja parantanut siihen liittyen maksutaseita (8), kun taas muissa maissa edut ovat olleet osittaisia ja/tai muille maille on ollut todellista haittaa lähinnä yhteisvaluuttaan liittyvän järjestelmän epäsymmetrisyydestä – jopa siinä määrin, että alijäämäiset maat joutuvat suorittamaan korjaustoimenpiteitä, kun taas ylijäämäiset maat eivät. On myös otettava huomioon maiden erilaiset reaktiot euron asettamiin ehtoihin.

4.2.1

Huomioon tulee ottaa kustannukset, jotka liittyvät eri maiden kilpailukyvyn eroihin sekä suvereeniuden menettämiseen makrotalouspolitiikan, vaihtokurssin ja kilpailusyistä tehtävien devalvointien osalta jne.

4.2.2

Asianmukaisen ja täysimittaisen Emun puuttuessa kriisistä aiheutui muitakin kustannuksia, esimerkiksi kun pankkien velkoja siirrettiin julkisiin talousarvioihin, velka kasvoi ja kaikkein velkaantuneimpien maiden vaikeudet lisääntyivät. Tämä jakoi unionin kahtia: yhtäältä velkojamaihin ja toisaalta velallismaihin, jotka sitä paitsi muistuttavat yhä enemmän kolmannen maailman maita. Itse asiassa velkojamaat aiheuttavat kaiken kukkuraksi lisää köyhyyttä etelään ja kartuttavat pohjoisen vaurautta. Ajatellaanpa vaikka Saksan ylijäämää, joka ei ole karttunut niinkään euroalueen sisäisessä tilinpidossa (tällöin EU:n tase olisi tasapainossa!) vaan ylijäämillä suhteessa ulkomaihin. Ylijäämät ovat niin suuria, että ne saattavat ajan oloon altistaa saksalaiset maan taloutta vahingoittavalle rahoitusriskille.

4.3.1

Valuutanhallintajärjestelmässä on erinäisiä rakenteellisia ongelmia ja puutteita: rajoitukset vakaus- ja kasvusopimuksessa, jota muutamat valtiot yrittivät murentaa, kun siitä aiheutui niille ongelmia (Saksa, Ranska ja Italia), sekä tuottavuusindikaattorien puutteellinen seuranta, kriisinhallintavälineiden puute, euron säilyttämiseen liittyvät kustannukset, järjestelmäriski, taloudellinen epätasapaino maiden välillä ja jäsenvaltioiden suvereeniuden säilyttäminen verotukseen ja talousarvioon liittyvissä kysymyksissä.

4.3.2

Valuuttakurssiriski ja kilpailusyistä tehtävät devalvoinnit eivät kuitenkaan päättyneet euroalueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten jäsenvaltioiden – etenkään Yhdistyneen kuningaskunnan – välillä. Punnan ja euron vaihtokurssi saattaa heiketä merkittävästi varsin lyhyessä ajassa, mikä veisi pohjaa tasavertaisilta toimintaedellytyksiltä, jollaisten sisämarkkinoilla on määrä vallita.

4.3.3

Taloudellisesta näkökulmasta suurin ongelma on talouden epätasapaino, jota oli nähtävissä jo ennen vuotta 2000. Tämä haittasi kaikkein heikoimpia maita aiheuttamalla todellisia epäsymmetrisiä šokkeja, joita ruokki myös valtavien pääomavirtojen suuntautuminen Saksaan. EKP ei kykene korjaamaan tällaisia epäsymmetrisiä šokkeja nyt käytössään olevilla välineillä. Toinen ongelma johtuu kansainvälisestä tilanteesta, joka tuli esiin vasta finanssikriisin myötä (9).

4.3.4

Suurin virhe oli kuitenkin uskoa, että yhteinen raha voitaisiin toteuttaa rajoittamatta mitenkään valtioiden suvereeniutta esim. julkiseen talouteen liittyvissä asioissa ja etenkin niin, että velkoja hallinnoidaan itsenäisesti ja pankki- ja rahoitusjärjestelmä sekä valvontajärjestelmä pidetään kansallisena.

4.3.5

Kaikkein suurin poliittinen ongelma on se, että euro toteutettiin ilman yhteistä toimintaympäristöä ja antamatta sille yhteistä ääntä. EKP on kuitenkin pyrkinyt kerta toisensa jälkeen korjaamaan tätä puutetta ja irtautunut siten perussopimuksiin kirjatusta riippumattomuudesta ja siirtynyt korvaavaksi poliittiseksi toimijaksi, jotta yhteiselle rahalle ja EU:lle ei koituisi haittaa (10). Samoin talouskasvu on nostanut esille kaikkein vahvimman maan aseman.

4.3.6

ETSK katsoo kuitenkin, että euro saadaan kestävämmälle pohjalle, jos euroalueen maiden taloudelliset valmiudet (performance) lähentyvät ja talouskasvusta tulee tämän ansiosta yhtenäisempää ja jos luodaan poliittinen unioni, jonka avulla nämä erot saadaan hyväksyttävälle tasolle. Ongelma ei näet johdu taloudenpidosta vaan on luonteeltaan poliittinen ja liittyy myös kysymykseen demokratiasta ja näin ollen siihen, että eri päätöksentekoelimissä tulisi painottaa äänet nykyistä oikeudenmukaisemmin. Pelkästään taloudellisten seikkojen ja taloudenpidon painottaminen on harhaa ja virhe, jollaiseen ei ole enää varaa.

5.1

Euroopan tapahtumilla on seurauksia myös muuhun maailmaan ja päinvastoin. Kansantaloudet, velka, rahatalous, kauppa ja eri valuuttojen väliset suhteet kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa. Esimerkkinä voidaan mainita ainakin vuoteen 2009 asti vallinnut erityisen vahva side Euroopan ja Yhdysvaltojen talouksien välillä. Nyt kuitenkin Yhdysvaltojen talous elpyy ja Euroopan talous on taantumassa, mikä johtuu Yhdysvaltain keskuspankin ja EKP:n roolin erilaisuuden lisäksi osittain myös siitä, että käytössä on kaksi erilaista talousoppia.

5.2

Maailmantalouden kannalta olisi kuitenkin tärkeää tehostaa kansainvälisten elinten toimintaa ja lisätä niiden päätösvaltaa, jotta voidaan varmistaa nykyistä kattavampi maailmanlaajuinen hallinto (IMF, Maailmanpankki, ILO, WTO). G20-maiden olisi tehtävä rakenteellisia parannuksia, jotta ne voisivat tehdä sitovia päätöksiä. Niiden olisi esimerkiksi perustettava maailmanlaajuisen kehityksen edistämiseksi eräänlainen talous- ja sosiaalikomitea, toimittava verokannustimen pohjalta ja hoidettava valuuttojen keskinäisiä suhteita syrjinnän vähentämiseksi kaupan alalla. Olisi mm. parannettava EKP:n mahdollisuuksia toteuttaa tähän liittyviä toimia.

5.3

Maailmanlaajuiset säästöylijäämät. Talouskasvu on välttämätöntä myös muun maailman taloudelle. IMF:n varoitus, jonka mukaan Euroopan on velan ja alijäämän vähentämistoimien ohella pyrittävä edistämään kasvua, on oikea-aikainen ja perusteltu. Maailmantaloudessa on säästöylijäämiä, joille ei löydy investointikohteita. Lähes 2 000 miljardille Yhdysvaltain dollarille pääomasijoitusrahastojen varoja on etsitty tuloksetta investointikohteita (11). Norjan merkittävin valtion sijoitusrahasto on vähentämässä Eurooppaan kohdistuvien investointien osuuksia yli puolesta kahteen viidennekseen (12). Aasian merkittävin valtiollinen sijoitusrahasto China Investment Corporation kirjasi vuonna 2011 tappioita investoinneistaan pääomasijoitusvälineisiin. Se pienensi yksityistä arvopaperisalkkuaan puolesta neljännekseen ja etsii nyt pitkäaikaisia sijoituskohteita yksityisen sektorin sijasta julkiselta sektorilta (13).

6.5.1

EKP:n ”tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta”. Tehtävänsä täyttämiseksi sen on säilytettävä poliittinen riippumattomuus, eli se ei ”pyydä eikä ota ohjeita” hallituksilta tai EU:lta. Tällainen asema on oikea, vaikka perussopimuksissa osoitetaan neuvoston tehtäväksi solmia sopimuksia euron ja kolmansien valtioiden valuuttojen välisistä valuuttakursseista (15). Mikäli tällaisia sopimuksia ei ole, EKP:n tulisi – kuten myös mahdollisten sopimusten väliaikoina – katsoa valuuttakurssipolitiikan kuuluvan omalle vastuulleen. EKP:llä on myös toissijaisia tavoitteita, kuten rahoitusjärjestelmän vakauden edistäminen, vaikka sen kriisinaikaiset toimet liittyvät ensisijaiseen tavoitteeseen, koska ne kytkeytyvät suurelta osin tarpeeseen palauttaa tehokas rahapolitiikan välitysmekanismi ja pitää siten yllä rahoitusjärjestelmän vakautta kaikissa euromaissa.

6.5.2

Hintakehityksen osalta tulee muistaa esiin nouseva kysymys siitä, onko oikein, että Maastrichtin inflaatiokriteeri perustuu EU:n eikä euroalueen kolmen menestyksekkäimmän maan keskimääräiseen inflaatioon.

6.5.3

Yleisesti ottaen EKP:n mandaatti on suppeampi muihin keskuspankkeihin verrattuna. Ensinnäkään EKP:n tehtäviin ei kuulu tukea kasvua ja työllisyyttä, kuten Yhdysvaltain keskuspankilla, vaikka niiden rahapolitiikat muistuttavat toisiaan. Yhdysvaltojen (jolla on keskitetty verotusjärjestelmä) ja EU:n välillä on kuitenkin merkittäviä eroja finanssipolitiikan toteuttamisessa. Lisäksi EKP:n rooli hätärahoittajana (lender of last resort) rajoittuu nykyisin pankkijärjestelmään eikä ulotu hallituksiin (EU:n hallintoon), kuten kansallisissa yhteyksissä. Tämä tulisi mahdollistaa täysimittaisen Emun yhteydessä. Lisäksi EKP:n harjoittamaa yhtenäistä rahapolitiikkaa vaikeuttavat talouden erot ja epätasapaino alueen eri maiden välillä, koska EU ei ole ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin.

6.5.4

On kuitenkin myönteistä, että EKP on julistanut euron peruuttamattomaksi euroalueen ”yhtenäisyyden” periaatteen nojalla. Kuten olemme nähneet, se on saattanut tämän ansiosta tiukan vastakkainasettelun jälkeen ryhtyä toimiin eri maiden velkojen korkoerojen (spread) kaventamiseksi mahdollistamalla joukkovelkakirjojen ostamisen jälkimarkkinoilla. Tällainen toimenpide edellyttää talouskasvun elvyttämisen ohella ja yksittäisten maiden velkaohjelmien lisäksi myös eurooppalaista ohjelmaa velkaantumisen vähentämiseksi (16).

6.5.5

Näin voidaan ainakin vähentää kilpailun vääristymistä velan ja investointien rahoitukseen sovellettavien korkojen takia: vielä nykyään tästä aiheutuu rahoitukseen eroja, jotka lisäävät entisestään mm. maksutaseiden epätasapainoa.

6.5.6

ETSK katsoo myös, että on pohdittava uudelleen kysymystä EKP:n ja EU:n asettamista ehdoista. Ei ole hyväksyttävää antaa pankeille likviditeettiä hyvin alhaisin koroin asettamatta minkäänlaisia ehtoja esimerkiksi varojen kohdistamiselle. Ainakin osa varoista olisi ohjattava investointeihin. Sen sijaan valtioille asetetaan hyvin tiukkoja ehtoja EKP:n ostaessa julkiseen velkaan liittyviä joukkovelkakirjoja (OMT) – tosin kysymys on kahdesta eri asiasta. Ehtoja perustellaan lähinnä sillä, että on noudatettava ”markkinoiden” logiikkaa. Nämä ovat turmeltuneet ja häikäilemättömät, anonyymit ja erittäin nopealiikkeiset ja muistuttavat hyvin vähän oikeita markkinoita (17). EU ei voi mennä mukaan tähän peliin, jossa kansalaisiin ja yrityksiin sovelletaan tiukkoja ja ankaria kriisitoimia kun taas sijoittajiin/keinottelijoihin, jotka piiloutuvat liikepankkien ja kansainvälisten sijoitusrahastojen taakse, suhtaudutaan neutraalisti. Ainoastaan EKP:n pääjohtaja on toiminut päättäväisesti ja puolustanut euroa hyökkäyksen kriittisimpinä hetkinä.

6.5.7

EKP:n olisi kuitenkin voitava tukea oikeudenmukaisesti eri maiden taloutta olemassa olevien vääristymien ja epätasapainotilanteiden vähentämiseksi jo nykyisten välineiden avulla, kunnes mandaattia laajennetaan nykyisestä ja EU:n poliittinen vaje saadaan kurottua umpeen. EKP voisi esimerkiksi piristää pankkien välisiä markkinoita eräissä euroalueen maissa soveltamalla negatiivisia korkoja yön yli -talletuksiin.

6.5.8

ETSK on kuitenkin vakuuttunut siitä, että velkakysymys tulee ratkaista välittömästi komitean tekemän ehdotuksen mukaisesti (18) ja että EKP:n ja neuvoston toimet ovat keskeisiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

6.5.9

Komitea katsoo, että EKP:n päätöksenteon avoimuutta tulee lisätä. Voitaisiin esimerkiksi julkaista EKP:n neuvoston äänestystulokset, jotta rahaliiton jäsenvaltioiden keskuspankkien johtajien vastuuvelvollisuus korostuisi. Se rohkaisisi heitä tekemään päätöksiä enemmän euroalueen yleisen taloudellisen tilanteen perusteella kuin edustamansa kansantalouden tapahtumien perusteella.

6.5.10

Toinen ongelma, joka on syytä pitää mielessä, liittyy EKP:n neuvostossa sovellettavaan äänestysjärjestelmään (19) ja erityisesti jäsenvaltioiden äänivallan ja rahoitusosuuden väliseen epäsuhtaan. Ongelma on jo noussut esiin Euroopan vakausmekanismiin (EVM) sisältyvän maksujärjestelmän yhteydessä ja saattaa toistua tulevaisuudessa esimerkiksi pankkiunionin puitteissa.

7.1

ETSK:n mielestä nyt tarvitaan ympäristömyönteisiin ja sosiaalisiin investointeihin perustuvaa talouden elvytystä  (20). Se on vakuuttunut, ettei pelkällä vakaudella voida taata elpymistä, sillä se riippuu sekä yritysten että kuluttajien luottamuksesta. Kun otetaan huomioon yksityisen sektorin vaatimattomat odotukset ja käyttämättömät resurssit, yritykset eivät voi laskea nykyisistä investoinneista saatavien tulevien tuottojen varaan. Jos kansalaisilla ei puolestaan ole varmuutta työpaikan säilymisestä tai löytymisestä, he mieluiten säästävät tai pienentävät velkojaan rahan käyttämisen sijasta. Entistä korkeampi työttömyysaste vain lisää sellaisten ihmisten määrää, joilla ei ole mahdollisuutta kuluttaa.

7.2

Sen vuoksi yritysten ja kansalaisten luottamuksen edistämiseksi on toteutettava investointilähtöistä elvytystä Yhdysvaltojen toteuttamien lainsäädännöllisten uudistusten (New Deal) tapaan (21). EIP:n asettamat ehdot ovat tässä asiassa keskeiset. Niitä on sovellettu jo Amsterdamin erityistoimintaohjelmasta (1997) lähtien tavoitteena edistää yhteenkuuluvuutta ja lähentymistä terveydenhoidon, koulutuksen, kaupunkialueiden uudistamisen, ympäristön sekä Euroopan laajuisten verkkojen aloilla.

7.3

Tämä tavoite voidaan saavuttaa palauttamalla kiertoon maailmanlaajuiset säästöylijäämät, kuten kohdassa 5.3 esitetään. Eräät sijoitusrahastot etsivätkin pitkäaikaisia sijoituskohteita muualla maailmassa kertyneille säästöylijäämille. Tästä on molemminpuolista etua unionin ulkopuolisten maiden sijoittajille ja Euroopan taloudelle. Molemmilla Euroopan investointipankki -ryhmän ”sisarlaitoksilla” eli Euroopan investointipankilla ja Euroopan investointirahastolla (EIR) voi olla tässä yhteydessä keskeinen rooli.

7.4

Sen vuoksi EIP:n merkityn pääoman korottaminen on myönteinen aloite. Myös hankejoukkolainoilla voi olla tärkeä merkitys talouden elvyttämisessä. On kuitenkin hyvä kutsua maailmanlaajuisten ylijäämien hyödyntämistä EU:n investointeihin eurobondeiksi (Eurobond), vaikka markkinoilla todennäköisesti käytetään lyhennettyä muotoa € bond. Eräiden maiden tiedetään vastustavan eurobondeja, mutta se johtuu virheellisestä oletuksesta, sillä kasvun tukemiselle välttämättömät eurobondit sekoitetaan unionibondeihin, jotka on tarkoitettu velan hoitoon (22).

7.5

EIR on alusta asti esittänyt, että se voisi laskea liikkeeseen eurooppalaisia joukkovelkakirjoja pitkäaikaisten sosiaalisten investointien rahoittamiseksi (23) korottamalla merkittyä pääomaansa nykyisestä melko alhaisesta tasosta (3 miljardia euroa), mikä ei edellyttäisi perussopimusten muuttamista (24). Yksikään euroalueen merkittävimmistä jäsenvaltioista ei sisällytä – kuten eivät muutkaan euroalueen jäsenvaltiot – EIP:ltä saatavaa rahoitusta valtionvelkaansa, ja saman pitäisi päteä myös EIR-rahoitukseen. EIR:n liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat voidaan EIP:n vastaavien velkakirjojen tavoin taata hankkeiden rahoituksesta saatavilla tuotoilla.

7.6

Tuoteinnovointi ja markkinoiden luominen: Komitea katsoo myös, että unionin tulee vähentää innovointipolitiikkansa neutraaliutta. 1970-luvulla teollisuuspoliittiset toimet jäivät pois muodista sen vuoksi, että hallitukset eivät voineet suosia tiettyjä toimijoita tai kansallisia menestyjiä. Komitean mielestä nyt hyviä syitä tarkistaa tätä lähestymistapaa (25).

7.7

Ensinnäkään ei ole itsestään selvää, että puuttumattomuuspolitiikan harjoittaminen olisi hyvä asia. Se on itse asiassa johtanut virheinvestointeihin rahoitusalalla. Toiseksi on käynnistettävä entistäkin määrätietoisempia aloitteita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kolmanneksi puiteohjelmien yhteydessä torjutaan liian paljon teknologiahankkeita ei itse sisällön vaan omien resurssien puutteen vuoksi. Ongelma voitaisiin ratkaista hyödyntämällä joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskun avulla rahoitettavaa eurooppalaista riskipääomarahastoa. Neljäntenä mainittakoon, että nousevat taloudet ovat kyenneet tekemään tunnetuksi useita kansallisia menestyjiä yltäen tuloksiin, jotka ansaitsevat kaiken arvostuksen (26).

7.8

Investointirahoituksen, joka toteutettaisiin siirtämällä ylijäämiä eurobondeihin, olisi oltava kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla. Siitä saataisiin kumulatiivisia etuja makrotalouden, yhteiskunnan, työllisyyden ja politiikan kannalta, ja se osoittaisi tarpeen edistää ”vahvempaa Eurooppaa”. Tämä lähestymistapa herättää nykyään yhä enemmän skeptisyyttä äänestäjien keskuudessa ja eräiden maiden hallituksissa.

7.9

Kasvu voi myös edistää vakauden vahvistamista. Noudattamalla elvytykseen tarkoitettujen eurobondien rahoituksessa EIP:n periaatetta, jonka mukaan joukkovelkakirjarahoitusta ei ole pakko ottaa huomioon valtionvelassa, helpotettaisiin valtionvelan pienentämistä ja vapautettaisiin kansallisia verotuloja alijäämien pienentämiseen tai ennallaan pitämiseen. Samalla varmistettaisiin sosiaalimenoja koskevien keskeisten budjettikohtien säilyminen. Jäsenmaiden ja Eurostatin olisi määritettävä tähän liittyen yhteiset ehdot ja kriteerit, jotta tietoja voitaisiin arvioida tasavertaisemmin ja paremmin.

7.10

Huomioon ei ole myöskään otettu, että mahdollinen syrjäyttäminen (crowding out) edellyttää täystyöllisyyttä. Kun otetaan huomioon, että työttömyysaste on nyt korkea useimmissa jäsenvaltioissa, EIP:n ja EIR:n hankejoukkolainojen rahoitus – toteutettiinpa se erikseen tai yhdessä – saattaa johtaa yksityisen sektorin investointien sekä tulojen ja työpaikkojen kumuloitumiseen (crowding in), niin että investoinneilla saadaan jopa kolmeen yltäviä kerroinvaikutuksia ja myönteisiä verotuksellisia vaikutuksia, sillä näin syntyy suoria ja välillisiä verotuloja (27).

7.11

Eräiden maiden – etenkin Kreikan ja Kyproksen – vaikea tilanne huomioon ottaen ETSK ehdottaa, että tarkastellaan uudelleen troikan edellyttämiä lyhyen aikavälin rakenteellisia sopeutustoimia ja otetaan lukuun pitkän aikavälin näkymät, joita kyseisillä mailla on Välimeren itäosista löytyneiden valtavien, suurelta osin vielä hyödyntämättömien öljy- ja kaasuvarantojen johdosta (28).

8.1

ETSK on edellä todetun perusteella vakuuttunut siitä, että pelkät silloin tällöin tehtävät korjaustoimet eivät riitä EU:ssa. Unioni ei voi pitkittää Maastrichtin ajoista jatkunutta tyhjiötä ja jättää vastaamatta euroon liittyvään haasteeseen, jonka kriisi toi rajusti esiin. Kriisi nosti samalla näkyviin unionin suuret sisäiset puutteet – etenkin demokratiavajeen (29) – ja antoi Euroopan yhdentymisprosessille jälleen tarkoituksen: pitää yllä Eurooppa-aatetta.

8.2

ETSK katsoo, että yhteinen raha on kestävällä pohjalla, jos euroalueen maiden taloudellisia valmiuksia (performances) onnistutaan lähentämään. Tämä edellyttää taloudellista ja poliittista sitoutumista. Tarvitaan siis poliittista unionia, jonka avulla erot saadaan hyväksyttävälle tasolle ja tarpeen tullen voidaan siirtää osa vauraudesta vahvoilta alueilta heikommille avoimen ja demokraattisen päätöksentekoprosessin ja maiden välisten uudenlaisen solidaarisuuden myötävaikutuksella (30).

8.3

Vallitseva kriisi on nostamassa uudelleen esiin eurooppalaisten ”vanhat erimielisyydet”. Menneisyyteen katsomisen pahe on palannut, ja sen myötä vanhat kuvitelmat ja ennakkoluulot, joiden olisi luullut kadonneen, ovat nousseet jälleen esiin, aivan kuin tiukat säästötoimet ja velka olisivat tulosta jostakin viasta eivätkä hallitusten virheistä molemmissa asioissa. Vaikka näin on, vaikeuksissa olevat maat eivät voi sälyttää EU:lle (tai Saksalle) vastuuta niille kuuluvista asioista eivätkä kaikkein vauraimmat maat voi jättää huomiotta euron tuomia suurempia etuja, jotka ne ovat saaneet taloudellisen epätasapainon takia osin muiden kustannuksella. Sen vuoksi tarvitsemme uutta poliittista ja kulttuurista kapasiteettia ja vuoropuhelua Euroopan kansojen välillä, sillä niistä on kiistatta vastavuoroista etua, kuten saksalainen runoilija Friedrich Hölderlin (31) toi esiin jo kauan sitten, kun hän ammensi innoitusta kreikkalaisesta kulttuurista.

8.4

On tehtävä laadullinen harppaus ja yhdistettävä talouden lisäksi myös politiikka ja kaikkien SUVEREENIUS. Keskustelun aiheena ei tule olla niinkään toteutettava Euroopan ”malli” vaan tarvitsemamme välineet, joiden tulee olla tehokkaita, demokraattisia ja avoimia, jotta voidaan päättää yhteisistä eduista ja saavuttaa ne sekä yhdistää Euroopan kansa eikä jakaa sitä.

8.5

Samoista syistä ETSK pitää kysymystä, onko perussopimuksia muutettava vai ei, väärin asetettuna. Se riippuu luonnollisesti siitä, mitä toimia Emun täydentämiseksi tarvitaan. Suurin osa komitean esittämistä ehdotuksista (kasvu, velka jne.) voidaan kuitenkin toteuttaa perussopimuksia muuttamatta, ja muihin toimiin saattaa riittää tiiviimpi yhteistyö. Tärkeää on tavoitteen saavuttaminen eli talouden, euron ja EU:n kansalaisten hyvinvoinnin varmistaminen. Perussopimukset ovat vain väline. Tämä tulee selostaa asianmukaisesti kansalaisille, ja heidän tulee voida osallistua päätöksentekoon suoraan tai Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välityksellä.

8.6

ETSK katsoo, että euroalueella on voimavarat suunnitella oma tulevaisuutensa. Tarvitaan entistä tiiviimpää politiikan yhdentämistä ja vähemmän käskytystä sekä sosiaalista markkinataloutta, jotta kasvu ja työllisyys saadaan jälleen nousuun ja voidaan toteuttaa poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen unioni.

9.1

Ilman tällaista lisätointa kriisi – sellaisena kuin se on toistaiseksi koettu – saattaisi johtaa euroalueen ja näin ollen koko EU:n hajoamiseen. Ei voida harjoittaa pelkästään säästöpolitiikkaa ja esim. velan pienentämiseen tähtäävää politiikkaa, vaikka ne olisivatkin tarpeellisia, vaan on käytettävä muitakin välineitä (lisättävä kysyntää velkojamaissa) ja toimittava yhteisvastuullisesti. On saatava asianomaisten maiden kansalaiset ymmärtämään, että maiden budjettiylijäämät ovat peräisin muiden velasta ja että euroon kohdistuvat hyökkäykset eivät riipu velan tasosta (32), vaikka velkaa tuleekin pienentää. Etelän maiden kansalaisten on puolestaan kehotettava hallituksiaan järjestelemään velkoja uudelleen, hoitamaan julkista taloutta aiempaa harkitummin, tekemään lopun tuhlauksesta ja veronkierrosta, alentamaan veroja sekä lisäämään kasvua, työllisyyttä, tuottavuutta ja kilpailukykyä kyseisten maiden järjestelmissä ei vain muutamien uudistusten vaan entistä laajemman yhteisvastuun ja EU:hun ja EKP:hen verrattuna erilaisen talouspolitiikan avulla (33).

9.2

Muuten yksikään maa ei kykene vähentämään velkaansa ja tervehdyttämään julkistalouttaan. On tarpeen höllentää säästötoimia ja muuttaa talouspolitiikkaa. Päinvastaisessa tapauksessa riskit saattavat kasvaa, minkä ymmärtämiseen saa apua historiasta (34). Tulee vahvistaa uudenlainen tulevaisuudenkuva, jossa yhdentyminen on myönteistä eikä kielteistä, vahingollista ja väkinäistä.

9.3

On otettava huomioon, että Euroopassa ei ole nyt kukaan turvassa, vaaran ulottumattomissa, vaikka on syntynyt poikkeuksellinen tilanne. Eräiden maiden talouskasvu, jota myös euro on edistänyt, ja EU:n toimielinten heikkous ovat saaneet kaikkein vahvimman maan Saksan omaksumaan Euroopassa keskeisen roolin, joka on usein ristiriidassa etenkin eteläisten ”reuna-alueiden” kanssa, mutta ei pelkästään niiden. Tällainen ruokkii muiden levottomuutta (Helmut Schmidt) erityisesti Saksan roolin mieltämisen osalta. Tarvittaisiinkin toimenpiteitä käsityksen oikaisemiseksi (35).

9.4

ETSK:sta vaikuttaa siltä, että Euroopassa ovat vallalla itsekkyys ja kansalliset intressit; on kuin vallitsisi ”etujen utopia”. Ekonomistinen lähestymistapa on saanut yliotteen ja sysännyt taka-alalle ne arvot, joille Eurooppa on rakennettu ja joihin sen olemassaolo perustuu; on syntymässä itsekäs Eurooppa, josta puuttuu solidaarisuus. Viimeaikaiset jännitteet ovat vaarassa johtaa kansalaisia ja hallituksia koskevaan ja vaaralliseen EU:n ”psykologiseen hajoamiseen”. Tätä riskiä tulee torjua kuuntelemalla sortumatta ylimielisyyteen ja antamalla konkreettisia vastauksia.

9.5

Olemme tienhaarassa: ETSK ihmettelee, miten on mahdollista, että Euroopan unionin – maailman suurimman talouden – viivästykset ja epäilykset uhkaavat johtaa kuolemaan Kreikan, joka on eurooppalaisten periaatteiden äiti ja taloudeltaan pikkuruinen (36). Kansalaisilta ja yrityksiltä vaaditaan uhrauksia ilman, että samaan aikaan laadittaisiin tukisuunnitelma kasvun – velkojen takaisinmaksun ainoan takeen – edistämiseksi ja suunnitelma kreikkalaisten ja eurooppalaisten vakavien sosiaalisten kärsimysten lievittämiseksi. On syytä kysyä, mikä tämä tällainen Eurooppa on.