12.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 236/48

A.

ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen ja poistaminen on EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijainen tavoite Lissabonin sopimuksen mukaisesti ja myös moraalinen velvollisuus ja pitkällä aikavälillä EU:n oman edun mukaista,

B.

ottaa huomioon, että maailman suurimpana kehitysavun antajana EU:n ja sen jäsenvaltioiden on toimittava johtavassa asemassa vuosituhattavoitteita käsittelevässä kokouksessa syyskuussa ja omaksuttava kunnianhimoinen ja yhtenäinen kanta, joka voi toimia liikkeellepanevana voimana, jotta vuosituhattavoitteet saavutetaan ajoissa,

C.

ottaa huomioon, että EU:lta puuttuu tällä hetkellä noin 20 miljardia euroa vuosituhattavoitteiden menositoumuksista,

D.

ottaa huomioon, että eräät EU:n jäsenvaltioista leikkaavat kehitysapua,

E.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuisten rahoitustoimien arvo on 70-kertaisesti maailman bruttokansantulo,

F.

ottaa huomioon, että sattumanvarainen apu saattaa olla haitaksi vastaanottajamaille ja että parempilaatuisella avulla voitaisiin vapauttaa kolme miljardia euroa vuodessa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöbudjetteihin (12),

G.

ottaa huomioon, että 82 prosenttia IMF:n uusista lainoista on myönnetty Euroopan alueen maille, vaikka vähiten kehittyneet maat hyötyisivät, jos ne saisivat suuremman osuuden IMF:n uusista lainoista,

H.

ottaa huomioon, että vaikka G20 on edustukseltaan laajempi kuin G8, YK on edelleen kattavin foorumi globaalin hallinnon kysymysten käsittelyyn,

I.

ottaa huomioon, että EU:n politiikan epäjohdonmukaisuudet eivät saa vaarantaa kehitysavun vaikutusta,

J.

ottaa huomioon, että maastamuuttajien rahalähetykset tuottavat vähintään 300 miljardia dollaria vuodessa kehitysmaiden talouksille (13),

K.

ottaa huomioon, että vaikka osassa vuosituhattavoitteista on tapahtunut rohkaisevaa kehitystä, kaikki kahdeksan vuosituhattavoitetta ovat tällä hetkellä kaukana toteutumisesta, ja ne voidaan saavuttaa ainoastaan selvästi ilmaistun poliittisen tahdon avulla viidessä vuodessa vuoden 2015 määräaikaan mennessä,

L.

ottaa huomioon, että eräät vähiten kehittyneistä maista eivät saavuta mitään vuosituhattavoitteista,

M.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset elintarvike- ja polttoainekriisit yhdessä maailmanlaajuisen taloustaantuman ja ilmastonmuutoksen kanssa ovat aiheuttaneet takaiskuja suhteessa viime vuosikymmenen edistykseen köyhyyden vähentämisessä,

N.

ottaa huomioon, että maan omistaminen kannustaa yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä ottamaan vastuun omasta kehityksestään ja varmistamaan elintarviketurvan paikallisella tasolla,

O.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen hillitseminen kehitysmaissa saattaa maksaa noin 100 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2020 mennessä (14) ja taloustaantuma vähintään saman verran (15),

P.

ottaa huomioon, että ”keskituloisten” kehitysmaiden tilannetta ei pidä sivuuttaa vuosituhattavoitteita tarkasteltaessa, sillä ne tarvitsevat edelleen tukea voidakseen hyödyntää koko kehityspotentiaaliaan,

Q.

ottaa huomioon, että teollisuusmaat ovat pääosin vastuussa ilmastonmuutoksesta ja rahoitus- ja talouskriisistä,

R.

ottaa huomioon, että köyhyysrajalla ja uhanalaisissa työpaikoissa työskentelevien määrä on nousussa,

S.

ottaa huomioon, että rauhan, turvallisuuden, demokratian ja poliittisen vakauden puuttuminen estää usein köyhiä maita hyödyntämästä kaikkia kehitysmahdollisuuksiaan,

T.

ottaa huomioon, että korruptio heikentää tuottavuutta, luo epävakautta ja estää ulkomaisia sijoituksia,

U.

ottaa huomioon, että laittomat pääomavirrat kehitysmaista arvioidaan 641–941 miljardiksi Yhdysvaltain dollariksi, ja katsoo, että näin suuri ulos virtaava rahamäärä uhkaa kehitysmaiden kykyä kerätä omia varoja ja kohdistaa lisää rahoitusta köyhyyden vähentämiseen (16),

V.

ottaa huomioon, että eräiden terveyteen liittyvien vuosituhattavoitteiden toteuttamisessa saavutetusta merkittävästä edistyksestä huolimatta kolme terveyteen liittyvää vuosituhattavoitetta ja erityisesti äitiyskuolleisuuteen liittyvä tavoite ovat kauimpana toteutumisesta,

W.

ottaa huomioon, että 13 prosenttia kaikista kehitysmaiden äitiyskuolemista johtuu vaarallisista aborteista ja että luku on vielä huomattavasti korkeampi Afrikassa (17),

X.

ottaa huomioon, että perhesuunnittelun rahoitus naista kohti on laskenut jyrkästi viime vuosikymmenen aikana,

Y.

ottaa huomioon, että vaikka kaikki vuosituhattavoitteet saavutettaisiin, köyhissä maissa olisi edelleen köyhyyteen liittyviä haasteita ja kärsimystä,

Z.

ottaa huomioon, että vuosituhattavoitteita koskevien lupaustemme toteutumatta jättäminen tarkoittaa kärsimysten jatkumista miljoonille köyhille ja heikentää merkittävästi pohjoisen ja etelän välistä luottamusta,

1.

odottaa kesäkuussa 2010 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston hyväksyvän EU:lle kunnianhimoisen ja yhtenäisen kannan ennen syyskuussa pidettävää vuosituhattavoitteita käsittelevää YK:n kokousta ja tuottavan uusia tuloshakuisia, avoimia ja mitattavia lisäsitoumuksia;

2.

kehottaa jäsenvaltioita täyttämään velvoitteensa, johon ne suostuivat kehityspolitiikkaa koskevassa Eurooppalainen konsensus -julkilausumassa;

3.

huomauttaa, että vuosituhattavoitteiden saavuttamisen on säilyttävä Euroopan unionin keskeisenä tavoitteena; korostaa, että köyhyyden vähentäminen vuosituhattavoitteet saavuttamalla on tunnustettava yksiselitteisesti EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan kaikenkattaviksi puitteiksi ja että tämä on otettava selvästi huomioon kaikissa asiaan liittyvissä politiikoissa, myös kauppapolitiikassa ja säädösehdotuksissa; katsoo, että vuosituhattavoitteita ei pitäisi tarkastella teknisenä kysymyksenä, joka ratkaistaan yksinkertaisesti lisäämällä rahoitusta tai kauppamahdollisuuksia kartoittamatta köyhyyden taustalla olevia syitä ja puuttumatta niihin;

4.

korostaa, että äskettäisessä köyhyyden uudelleenmäärittelyä käsittelevässä YK:n Rethinking Poverty -raportissa annetut luvut eivät ole ainoastaan hälyttäviä vaan myös selkeä osoitus siitä, että vaara vuosituhattavoitteiden jäämisestä saavuttamatta on todellinen;

5.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pitämään 0,7 prosentin kehitysapulupauksensa viimeistään vuoteen 2015 mennessä;

6.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaampia toimia, kun on kyse niiden sitoutumisesta antamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä, mukaan lukien julkisen kehitysavun vertaisarviointiprosessi, jonka avulla ulkoasiainneuvostossa arvioidaan 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamista vuoteen 2015 mennessä ja josta lopuksi annetaan selvitys Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille;

7.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kehitysaputoimia ja määrittämään monivuotisia aikatauluja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota täydelliseen avoimuuteen julkisessa kehitysavussa ja pyytää sitä tätä varten julkistamaan jäsenvaltioiden julkiseen kehitysapuun osoittamat määrät;

8.

vaatii, että EU ja OECD eivät laajenna julkisen kehitysavun määritelmää eivätkä laske velkojen peruuttamista tai muita julkisen kehitysavun ulkopuolisia rahavirtoja kehitysapumenoiksi;

9.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita puuttumaan aktiivisesti veroparatiiseihin, veronkiertoon ja laittomiin pääomavirtoihin G20:n ja YK:n puitteissa sekä edistämään suurempaa avoimuutta mukaan lukien tehtyjen voittojen ja maksettujen verojen järjestelmällinen julkistaminen ja maakohtainen raportointi, jotta kehitysmaat voivat pitää resurssinsa omaa kehitystään varten;

10.

kehottaa EIP:tä tarkistamaan offshore-rahoituskeskuksia koskevaa politiikkaansa soveltaen kriteereitä, jotka ovat tiukemmat kuin OECD:n kiellettyjä ja valvonnanalaisia oikeudenkäyttöalueita koskeva määritelmäluettelo, sekä varmistamaan sen täytäntöönpanon ja antamaan vuosittain asiaa koskevat edistymiskertomukset;

11.

kehottaa jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä toimimaan maastamuuttajien rahalähetysten kustannusten laskemiseksi;

12.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tukemaan YK:n aloitteita ja ryhtymään toimiin lainanantajan ja -ottajan vastuun lisäämiseksi valtionvelan yhteydessä;

13.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä pyrkimään uudelleen keventämään sellaisten vähiten kehittyneiden maiden velkataakkaa, jotka ovat todistetusti vastuullisia, avoimia ja sitoutuneita hyvään hallintoon;

14.

kehottaa EU:ta tarjoamaan kattavaa rahoitusta, jolla pyritään auttamaan köyhiä maita taistelemaan ilmastonmuutoksen ja talouskriisin vaikutuksia vastaan; vaatii, että tämä rahoitus on lisäys olemassa oleviin kehitysapusitoumuksiin;

15.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että ne myöntävät huomattavasti enemmän resursseja kehitysyhteistyöhön ja hätäapuun seuraavasta rahoituskehyksestä ja Euroopan kehitysrahastosta;

16.

kehottaa komissiota käyttämään nykyisiä kehitysyhteistyövälineitään, kuten Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia, itäistä kumppanuutta, yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP) ja yleisen tullietuusjärjestelmän laajennettua versiota (GSP+), jotta voidaan määrittää ja toteuttaa paremmin käytännön toimia, jotka on tarkoitettu helpottamaan vuosituhattavoitteiden saavuttamista;

17.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lisäämään huomattavasti budjettituen kautta tarjotun avun määrää erityisesti vuosituhattavoitesopimusten kohdalla, mutta vaatii, että demokratia, ihmisoikeudet, hallinto ja muut tärkeät edellytykset täyttyvät ja että valvontaa ja tarkastuksia lisätään ja parannetaan;

18.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että EU toimii jatkossakin maailmanlaajuisesti ja maakohtaisesti talousarviotuen lisäksi monenlaisten rahoitusvälineiden kautta, mukaan lukien HI-viruksen ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitettu kansainvälinen rahasto, ja muiden merkittävien organisaatioiden ja järjestelmien erityisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja yhteisöjen kautta;

19.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita jatkamaan kehitysavun antajien koordinoinnin edistämistä vapauttamalla käyttöön näiden myöntämän tuen Pariisin ja Accran julkilausumien mukaisesti, jolloin vähennetään kehitysavun liiallista hajauttamista, mikä on välttämätöntä kehitysavun yhdenmukaisuuden ja sitomattomuuden näkökulmasta; toteaa myös, että eri jäsenvaltiot voivat tarjota asiantuntemusta useilla maantieteellisillä alueilla ja kehitysyhteistyön osa-alueilla;

20.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ensisijainen vastuu kehitysrahastojen ohjelmasuunnittelusta ja ensisijaisten tavoitteiden asettamisesta kuuluu edelleen kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen toimialaan EU:n uudessa toimielinrakenteessa;

21.

kehottaa EU:ta ryhtymään konkreettisiin toimiin köyhyyden torjumiseksi ottamalla käyttöön johdonmukaisen politiikan, joka kattaa kauppa- ja kehitysyhteistyön sekä yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan, jotta vältetään kaikki välittömät ja välilliset haittavaikutukset kehitysmaiden talouksiin;

22.

kehottaa EU:ta vaalimaan elintarviketurvan periaatetta kehitysmaissa ja vaatimaan käynnissä olevissa WTO:n neuvotteluissa kaikilta toimijoilta tämän periaatteen noudattamista;

23.

katsoo, että vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen vaaditaan toimenpiteitä maan ja veden sekä biologista monimuotoisuutta edustavien luonnonvarojen käyttömahdollisuuksien parantamiseksi sekä toimenpiteitä, joilla tuetaan paikallisesti kestävää pienimuotoista maataloutta;

24.

kehottaa EU:ta tarkistamaan kalastussopimuksensa kehitysavun näkökulmasta, jotta niissä otetaan huomioon kaikilta osin sopimusten sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset paikallisiin yhteisöihin erityisesti EU:n pitkän aikavälin alakohtaisella tuella ja järjestelmällä, jonka mukaan alusten omistajat maksavat kohtuullisen osuuden EU:n kalastuslaivaston pääsyä koskevista kustannuksista;

25.

kehottaa EU:ta olemaan painostamatta kauppapolitiikallaan köyhiä maita avaamaan haavoittuvia markkinasektoreita silloin, kun niiden kehityksen taso estää niitä kilpailemasta tasapuolisesti globaalilla tasolla, ja samalla kohdentamaan paremmin kauppaa tukevaa apua köyhiä hyödyttäväksi;

26.

kehottaa EU:ta toimimaan oikea-aikaisen ja kehitykseen tähtäävän päätöksen saamiseksi WTO:n Dohan kierrokselle;

27.

kehottaa sisällyttämään ilmastonmuutoksen riskianalyysin järjestelmällisesti poliittisen suunnittelun ja päätöksenteon kaikkiin osa-alueisiin mukaan lukien kauppa, maatalous ja elintarviketurvallisuus; vaatii käyttämään tämän arvioinnin tulosta kestävää kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevien selkeiden suuntaviivojen laatimiseen;

28.

korostaa, että ilmastonmuutosongelmaan on saatava tehokas maailmanlaajuinen ratkaisu, jonka seurauksena teollisuusmaiden on kannettava vastuunsa ja johdettava kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusten torjumista, sillä ne uhkaavat vuosituhattavoitteiden saavuttamista, jos asiaan ei puututa;

29.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita, jotka ovat Espoon yleissopimukseen liittyvän strategista ympäristöarviointia koskevan pöytäkirjan sopimuspuolia, noudattamaan kaikilta osin pöytäkirjan määräyksiä tukiessaan kehitysohjelmia ja julkisia hankkeita kehitysmaissa;

30.

on vakuuttunut siitä, että kauppa voi olla voimakas talouskasvun veturi, vaikka yksin kaupalla ei voida ratkaista kehitysongelmia; katsoo, että Dohan neuvottelukierroksen hidas edistyminen heikentää kansainvälisen kauppajärjestelmän osuutta vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että Dohan kierroksen onnistunut päätökseen saattaminen voisi edistää maailmanlaajuisen talouden elvytyspaketin aikaansaamista; panee merkille monet UNCTADin ja muiden laitosten tutkimukset, jotka osoittavat, että laajamittainen kaupan vapauttaminen vähiten kehittyneissä maissa on harvoin johtanut kestävään ja konkreettiseen köyhyyden vähentymiseen ja että se on myötävaikuttanut kehitysmaiden kauppaehtojen heikkenemiseen etenkin Afrikan maissa;

31.

korostaa sellaisten toimien merkitystä, joilla pyritään helpottamaan kehitysmaiden integroitumista maailmantalouteen; toistaa, että kaupalle avautuminen ja toimitusvalmiuksien tukeminen ovat tärkeitä tekijöitä kaikissa johdonmukaisissa kehitysstrategioissa ja että kauppaan liittyvää teknistä apua koskevat aloitteet ovat täydentävä väline köyhyyden poistamisen ja alikehittymisen käsittelyssä;

32.

muistuttaa, että kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden kaupankäyntivalmiuksien parantaminen voi auttaa niitä hankkimaan kaupan alan osaamista ja kaupan infrastruktuuria, jota WTO:n sopimusten täytäntöönpano ja niistä hyötyminen edellyttävät, laajentamaan kauppaansa, hyödyntämään uusia ja jo olemassa olevia kauppamahdollisuuksia, panemaan uudet sopimukset täytäntöön sekä mukautumaan muuttuvaan ulkoiseen kaupankäyntiympäristöön;

33.

pitää myönteisinä kehitysmaiden kanssa käytävää kauppaa koskevia nykyisiä aloitteita EU:n ja WTO:n tasolla ja erityisesti Kaikki paitsi aseet -aloitetta, yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP ja GSP+) sekä epäsymmetrisyyden periaatetta ja siirtymäkausia, joista on neuvoteltu kaikissa eurooppalaisissa kumppanuussopimuksissa (EPA), ja pyytää komissiota vahvistamaan tämän toimintastrategian; huomauttaa, että GSP-järjestelmä tarjoaa enemmän vakautta, ennustettavuutta ja kauppamahdollisuuksia käyttäjilleen; panee merkille, että täydentäviä etuuksia tarjotaan (GSP-järjestelmän kautta) maille, jotka ovat ratifioineet ja panneet tehokkaasti täytäntöön tärkeimmät kansainväliset yleissopimukset kestävästä kehityksestä, sosiaalisista oikeuksista ja hyvästä hallinnosta;

34.

kehottaa komissiota antamaan WTO:ssa ja kahdenvälisistä vapaakauppasopimuksista käytävissä neuvotteluissa enemmän painoa kehitysyhteistyönäkökohdille;

35.

muistuttaa, että kauppaa tukevan avun strategian tarkoituksena on auttaa köyhiä ja haavoittuvimpia maita kehittämään talouden perusinfrastruktuuria ja niitä välineitä, joita ne tarvitsevat valjastaakseen kaupan talouskasvun ja kehityksen veturiksi; pitää myönteisinä komission lausuntoja siitä, että EU on jo saavuttanut tavoitteen sitoa kaksi miljardia euroa kauppaa tukevaan apuun vuoteen 2010 mennessä, sillä EU:n ja sen jäsenvaltioiden kokonaistuki kauppaa tukevalle avulle saavutti 2,15 miljardia euroa vuonna 2008 (1,14 miljardia jäsenvaltioilta ja 1,01 miljardia EU:lta), ja panee merkille, että merkittäviä tuloksia on saavutettu myös laajemmalla kauppaa tukevan avun asialistalla - mukaan luettuina liikenne ja energia, tuotantoalat ja kauppaan liittyvä mukautus; pyytää komissiota kuitenkin antamaan tarkempia tietoja (myös lukuja) kaupan alan avun ja kauppaa tukevan avun rahoittamiseen käytetyistä budjettikohdista;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota vähiten kehittyneisiin maihin ja tukemaan niitä, jotta voidaan nostaa EU:n kauppaa tukevan avun kokonaisrahoitusta, jota ei ole merkittävästi nostettu viime aikoina; katsoo, että koska alueellisesta integraatiosta tulee koko ajan merkittävämpää EU:n kauppaa tukevan avun asialistalla, toimia AKT-maiden alueellisten kauppaa tukevan avun pakettien loppuun saattamiseksi olisi vauhditettava; katsoo, että avun tehokkuutta voidaan edelleen parantaa lisäämällä kauppaa tukevaa apua koskevien toimenpiteiden yhteistä analyysiä, yhteisiä vastausstrategioita ja yhteistä toteuttamista;

37.

katsoo, että etelä–etelä-ulottuvuudesta on tulossa nopeasti kasvava osa maailmankauppaa, että sillä voisi olla yhä suurempi merkitys köyhimpien maiden kehityksen turvaamisessa ja että sitä pitäisi edistää ja tukea;

38.

kehottaa EU:ta säilyttämään yhtenäisen ja kattavan lähestymistavan vuosituhattavoitteisiin tunnustamalla että kaikki yksittäiset tavoitteet ovat kytköksissä toisiinsa ja vahvistamalla köyhyyden poistamisen vähimmäisvaatimukset;

39.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota osoittamaan vähintään 20 prosenttia kaikista kehitysmenoista perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen, lisäämään panostaan HI-viruksen ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitettuun kansainväliseen rahastoon ja myöntämään lisää tukea ohjelmille, joilla pyritään vahvistamaan terveydenhoitojärjestelmiä, ja asettamaan etusijalle äitiysterveyden ja imeväiskuolleisuuden torjunnan;

40.

kehottaa kehitysmaita käyttämään vähintään 15 prosenttia kansallisista talousarvioista terveydenhuoltoon ja vahvistamaan terveydenhoitojärjestelmiään;

41.

kehottaa EU:ta ja kehitysmaita edistämään terveydenhuollon ja koulutuksen vapaata saatavuutta;

42.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota pysäyttämään huolestuttavan laskun kehitysmaiden seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevassa rahoituksessa ja tukemaan vapaaehtoiseen perhesuunnitteluun, turvallisiin abortteihin, sukupuoliteitse tarttuvien tautien hoitamiseen ja lisääntymisterveystarvikkeiden, ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden ja ehkäisyvälineiden, mukaan lukien kondomien jakeluun liittyviä politiikkoja;

43.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kehitysmaita suhtautumaan vuosituhattavoitteeseen 5 (äitiysterveyden parantaminen), vuosituhattavoitteeseen 4 (lapsikuolleisuuden torjuminen), vuosituhattavoitteeseen 6 (HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuminen) ja vuosituhattavoitteeseen 3 (sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen) johdonmukaisesti ja kokonaisvaltaisesti;

44.

vaatii, että maa- ja aluekohtaisissa strategia-asiakirjoissa painotetaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän torjumista koskevan lainsäädännön tarvetta, kannustetaan naisten osallistumista päätöksentekoon ja korostetaan sukupuolten tasa-arvon huomioivien menettelytapojen tarvetta;

45.

toistaa, että EU:n pitäisi tukea niitä kehitysmaita, jotka hyödyntävät TRIPS-sopimuksen niin kutsuttuja joustovälineitä pystyäkseen hankkimaan kohtuuhintaisia lääkkeitä kansanterveysalan ohjelmiensa yhteydessä; korostaa, että sopimuksia, joilla taataan rinnakkaislääkkeiden saatavuus, ei saa heikentää vapaakauppasopimuksilla;

46.

kehottaa EU:ta kanavoimaan vähintään puolet kehitysavusta vähiten kehittyneille maille ja suuntaamaan kyseisissä maissa avun sitä kaikkien eniten tarvitseville ryhmille, erityisesti naisille, lapsille ja vammaisille, sekä sisällyttämään heikossa asemassa olevien ryhmien edut tehokkaammin kehitysstrategioihinsa;

47.

kannattaa tässä yhteydessä komission ehdotusta rahoituksen jakamisesta uudelleen eniten tavoitteista jäljessä oleville maille vuonna 2010 tehtävän AKT-ohjelmien väliarvioinnin puitteissa;

48.

kehottaa EU:ta ja kehitysmaita huomioimaan erityisesti vähemmistöjen oikeudet ja vaatii, että EU sisällyttää kansainvälisiin sopimuksiinsa tinkimättömät ihmisoikeus- ja syrjimättömyyslausekkeet, jotka koskevat muun muassa sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja hi-viruksen kantamiseen tai aidsin sairastamiseen perustuvaa syrjintää;

49.

kehottaa EU:ta ja kumppanihallituksia kasvattamaan investointeja maatalouteen ja elintarviketurvaan tasoille, joilla taataan nälän poistaminen kaikilta, ottaen huomioon erityisesti kiireelliset nälkään liittyvät tarpeet, pienimuotoisen maanviljelyn ja sosiaalisen suojelun ohjelmat;

50.

kehottaa komissiota edistämään maanomistusta keinona köyhyyden vähentämiseen ja elintarviketurvan varmistamiseen siten, että vahvistetaan omistusoikeutta ja helpotetaan luotonantoa viljelijöille, pienyrityksille ja paikallisyhteisöille;

51.

on syvästi huolissaan siitä, että hallitusten tukemat ulkomaiset sijoittajat hankkivat parhaillaan viljelysmaata (etenkin Afrikasta), mikä saattaa heikentää paikallista elintarviketurvaa ja aiheuttaa vakavia ja kauaskantoisia seurauksia kehitysmaissa; kehottaa YK:ta ja EU:ta puuttumaan viljelysmaan hankinnan haittavaikutuksiin (mukaan lukien pienviljelijöiden maiden pakkolunastukset ja maan ja veden kestämätön käyttäminen) tunnustamalla asukkaiden oikeuden hallita viljelysmaata ja muita elintärkeitä luonnonvaroja;

52.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan toimiaan lapsityövoiman torjumiseksi tukemalla erityisohjelmia ja laatimalla kehitysyhteistyöpolitiikan ja kansainvälisen kaupan suuntaviivoja;

53.

kehottaa EU:ta ja kehitysmaiden hallituksia tukemaan vahvasti ILO:n kansainvälistä työllisyyssopimusta ja soveltamaan tehokkaasti kaikkia ihmisarvoisen työn toimintaohjelman kohtia;

54.

kehottaa komissiota valvomaan työntekijöiden sosiaalista suojelua, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työelämän perusnormeja kehitysmaissa ja tarvittaessa tarjoamaan kannustimia ja määräämään seurauksia kauppasopimuksilla ja kaikilla muilla käytettävissä olevilla välineillä;

55.

kehottaa Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa myöntämään oikeudenmukaisemmat äänioikeudet aliedustettuina oleville maille ja varmistamaan, että lainanantajilla ja lainanottajilla on yhtäläiset ääniosuudet lyhyellä aikavälillä ja että lainaamisella ei vaaranneta Pariisissa ja Accrassa sovittuja omavastuullisuuden periaatteita;

56.

kehottaa Kansainvälistä valuuttarahastoa parantamaan köyhien maiden mahdollisuuksia käyttää sen avustusvälineitä ja lisäämään köyhimpien maiden erityisiä nosto-oikeuksia niiden tarpeiden mukaisesti;

57.

aikoo osallistuessaan yhteispäätösmenettelyyn Euroopan investointipankin ulkoisten valtuuksien tulevassa tarkistamisessa varmistaa, että se täyttää kehitysyhteistyövelvoitteensa ja sovittaa varansa paremmin kehitysmaiden tarpeisiin, mukaan lukien vastavuoroisesti tehokkaat, köyhiä maita hyödyttävät lainajärjestelyt;

58.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että YK säilyy edelleenkin foorumina, jolla käsitellään globaaliin hallintoon ja köyhyyteen liittyvät kysymykset;

59.

kehottaa EU:n ja Afrikan unionin viranomaisia panostamaan uutta poliittista tahtoa Afrikan ja EU:n strategiseen kumppanuuteen ja sitouttamaan tarvittavat resurssit, joiden avulla se voi hyödyntää kaikki mahdollisuutensa;

60.

kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä edistämään ja tukemaan demokratiaa, rauhaa, oikeusvaltiota ja korruptoitumatonta hallintoa kehitysmaissa;

61.

kehottaa Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä poikkeukselliseen sitoutumiseen kehitysmaiden julkishallinnon tukemiseksi erityisesti korruption torjumiseksi ja avoimen, tasapuolisen ja rehellisen hallinnon kehittämiseksi ja tunnustaa myös muiden kuin valtiollisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan roolin;

62.

kehottaa kaikkia kehitysmaita allekirjoittamaan kiireellisesti korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen ja panemaan sen säännökset konkreettisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja sopimaan edistyksen seurantatavoista;

63.

myöntää, että kansainvälisten tilinpäätösstandardien parantaminen on tärkeää kehitysmaille verotuksen porsaanreikien ja veronkierron estämiseksi ja paremman maailmanlaajuisen verotuksen ohjausjärjestelmän saavuttamiseksi;

64.

kehottaa kehitysmaita ottamaan parlamentit, paikallishallinnon, kansalaisyhteiskunnan ja muut kuin valtiolliset toimijat mukaan kaikissa politiikan laatimisen ja täytäntöönpanon vaiheissa;

65.

kehottaa kehitysmaita ja etenkin niitä, jotka saavat eniten tukea EU:lta, vahvistamaan hyvää hallintotapaa kaikissa julkisissa yhteyksissä, etenkin saadun tuen hallinnoinnissa, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin tuen avoimen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi;

66.

tunnustaa turvallisuuden ja kehityksen välisen elintärkeän yhteyden ja panee huolestuneena merkille, että EU:n lähialueilla ja kauempana olevien lukkiutuneiden konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa ei ole edistytty, ja vaatii Euroopan unionia tarkistamaan toimintaansa tässä asiassa;

67.

kehottaa EU:ta ryhtymään kunnianhimoiseen ja rakentavaan vuoropuheluun kaikkien perinteisten ja uusien kehitysavun antajien kanssa sen varmistamiseksi, että kaikki vuosituhattavoitteet saavutetaan ja että köyhyyden vähentäminen säilyy etusijalla maailmanlaajuisessa ohjelmassa;

68.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n pääsihteerille.