12.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 236/1

A.

toteaa, että komissio hyväksyi Euroopan avoimuusaloitteen vuonna 2005, jonka jälkeen vuonna 2006 julkaistiin EU:n hallinnon läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vastuullisuutta parantamaan pyrkivä vihreä kirja; katsoo, että tietojen antaminen EU-varojen edunsaajista on Euroopan avoimuusaloitteen kulmakivi,

B.

ottaa huomioon, että yhteisen hallinnointijärjestelmän mukaisesti EU:n varojen edunsaajia koskevia asioita hoidetaan jäsenvaltioiden tasolla ja että EU:n erityisen velvoitteen tai komission vahvan ”ohjauksen” puuttuessa tällaisten tietojen julkistamisen taso vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioiden välillä, mistä johtuen tietojen EU:n laajuinen vertaileminen on vaikeaa,

C.

katsoo, että EU:n varojen edunsaajien julkistaminen mahdollistaa kansalaisten osallistumisen merkitykselliseen keskusteluun siitä, miten julkisia varoja käytetään, mikä on ensisijaisen tärkeää toimivalle demokratialle,

D.

toteaa, että Euroopan avoimuusaloitteen ja tehokkaammin säänneltyjen ja sitovampien varainhoidon valvontatoimenpiteiden ja tilintarkastuksen välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä,

E.

katsoo, että Euroopan avoimuusaloitteella on oltava merkittävä vaikutus avoimien kumppanuuksien takaamisessa koheesiopolitiikan suunnittelun varhaisissa ja myöhemmissä vaiheissa; toteaa, että säännöksissä ei kuitenkaan määritetä, missä määrin osapuolten on osallistuttava eri suunnitteluprosesseihin, eikä myöskään osallistumista koskevia erityisjärjestelyjä,

F.

katsoo, että tärkeimpien hankkeiden rahoitusta koskevista komission tekemien päätösten perusteista ei ole riittävästi tietoa ja toteaa, että tiedottaminen ei ole riittävän avointa ja että tämä puute olisi korjattava,

G.

katsoo, että avoimuuden ohella on sitouduttava yksinkertaistamaan rakennerahastovarojen saantimenettelyjä,

1.

toteaa, että koheesiopolitiikan ja sen suunnittelun ja varojen myöntämisen avoimuus sekä tietojen antaminen rakennerahastojen mahdollisista edunsaajista ovat koheesiopolitiikan kokonaistavoitteiden saavuttamisen perusedellytyksiä; katsoo, että avoimuuden periaate olisi tästä syystä sisällytettävä koheesiopolitiikan suunnitteluun ja päätöksentekomenettelyihin ohjaavana monialaisena periaatteena;

2.

panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan avoimuusaloitteen vaatimusten mukaisesti tietoihin voi tutustua aluepolitiikan pääosaston internetsivustoilla, joilla kaksi interaktiivista karttaa tarjoavat suorat linkit Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston edunsaajaluetteloihin, jotka ovat jäsenvaltioiden kansallisilla tai alueellisilla verkkosivustoilla; kehottaa jäsenvaltioita edistämään aluepolitiikan pääosaston internetsivuston kehittämistä asianmukaisin keinoin, jotta tämän tietokannan mahdollisimman laaja käyttö helpottuu; toteaa, että julkisten varojen käyttöä on siitä huolimatta edelleen erittäin vaikea seurata; pyytää komissiota kuulemaan näitä osapuolia laajalti tilanteen ratkaisumahdollisuuksien suhteen;

3.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita saattamaan eri tietokannat yhteensopiviksi ja sellaiseen muotoon, että niistä voi tehdä hakuja, jotta on mahdollista saada EU:n laajuinen kuva esitetyistä tiedoista samalla kun säilytetään tietojen paikallinen merkitys; toteaa, että näiltä osin kaksikielisten versioiden käyttö on ehdottoman tarpeellinen (paikalliset kielet – joku komission työkielistä);

4.

korostaa, että edunsaajista annettujen tietojen käyttökelpoisuutta on parannettava niiden sisällön ja esittämisen osalta; kehottaa näin ollen komissiota määrittämään yksityiskohtaisemman ja preskriptiivisemmän mallin, jossa täsmennetään annettavien tietojen rakenne, muoto ja sisältö; katsoo, että tarvittavien tietojen tarjoamisen ohella olisi helpotettava myös tiettyjen kriteerien perusteella toteutettavaa hakua, jotta saataisiin välitön kuva haetuista elementeistä;

5.

vaatii, että edunsaajia koskevan luettelon julkistamisen yhteydessä on annettava muita olennaisia tietoja ja tarvittaessa luettelot sidosryhmistä; suosittaa, että nykyisten vähimmäisvaatimusten lisäksi on osana edunsaajia koskevia tietoja ilmoitettava edunsaajan asemapaikka, hyväksyttyjen hankkeiden yhteenvedot, tukimuodot sekä kuvaus hankekumppaneista; vaatii, että kerätyt tiedot on todellisen läpinäkyvyyden nimissä saatettava niiden välisen vertailun mahdollistavaan muotoon tietojen käyttämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa ilman uusia kuluja;

6.

vaatii, että Euroopan alueyhteistyön alaisten ohjelmien osalta kaikki edunsaajat – eikä pelkästään tärkeimmät edunsaajat – sisällytetään edunsaajaluetteloon;

7.

painottaa, että Euroopan avoimuusaloitteen vaatimuksia on noudatettava täysimääräisesti asianmukaisilla säännöksillä, tehokkaammalla neuvonnalla, varoitusjärjestelmällä ja viimeisenä keinona sanktioilla niissä tapauksissa, joissa mainittuja vaatimuksia ei noudateta;

8.

kehottaa komissiota selvittämään, miten Euroopan avoimuusaloitteen periaatteita on sovellettava käytännössä ja toiminnallisessa mielessä toiminta- ja viestintäsuunnitelmien osalta; korostaa siksi, että tarvitaan selkeämmät säännöt, jotka koskevat tietojen antamista varojen edunsaajista yhteisen hallinnoinnin puitteissa;

9.

korostaa, että säännökset ja täytäntöönpanosäännöt on laadittava siten, että menettelyt ovat avoimia, mahdollistavat tietojen saannin rakennerahastojen mahdollisista edunsaajista ja keventävät osallistujien hallinnollista taakkaa; katsoo, että tämä voidaan saada aikaan erityisesti toteuttamalla eräitä keskeisiä toimia, esimerkiksi julkaisemalla komission ja jäsenvaltioiden sopimat täytäntöönpanoa koskevat ohjeet; pyytää jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia esittämään avoimesti kaikkien rakennerahastolla rahoitettujen hankkeitten vaiheet; toistaa näkemyksensä siitä, että avoimet ja selkeät menettelyt ovat hyvän hallinnon osatekijöitä, ja panee näiltä osin tyytyväisenä merkille komission pyrkimyksen esittää yksinkertaistamista koskevia ehdotuksia;

10.

panee merkille, että rajat ylittävät ja kansainväliset ohjelmat kohtaavat erityisiä vaikeuksia, jotka johtuvat jäsenvaltioiden erilaisista hallintokulttuureista, kansallisista säännöksistä ja kielistä; katsoo, että ne vaikuttavat määrällisten näkökohtien lisäksi myös kyseisten aloitteiden laadullisiin näkökohtiin; pitää siksi erittäin tärkeänä laatia erityiset säännöt, jotka koskevat koordinoinnin ja yhteistyön avoimuutta eri hallintoviranomaisten välillä;

11.

korostaa, että Euroopan avoimuusaloitteesta ja sen vaikutuksista koheesiopolitiikkaan tehdyn Euroopan parlamentin tutkimuksen mukaan Euroopan avoimuusaloitteen vähimmäisvaatimusten noudattamatta jättäminen liittyy pikemminkin hallintoviranomaisten hallinnollisten valmiuksien puutteeseen kuin haluttomuuteen antaa kyseisiä tietoja; pitää siihen liittyen tärkeänä vakuuttaa, että lisätietojen antaminen ei johda suurempaan hallintotaakkaan mahdollisille edunsaajille ja etenkin niille, joilla on jo vaikeuksia noudattaa nykyisiä hallinnollisia ja rahoituksellisia vaatimuksia avustuksista ja julkisista hankintasopimuksista;

12.

huomauttaa, että lisätietoja koskevaan vaatimukseen on komission taholta vastattava antamalla lisää teknistä tukea (seminaarit, joihin osallistuu komission virkamiehiä ja rakennerahastojen hallinnoinnista vastaavaa paikallista/alueellista henkilöstöä, parhaiden käytäntöjen vaihto hallintoviranomaisten välillä, konkreettisten suuntaviivojen julkaiseminen) mahdollisille edunsaajille, joilla ei ole tarvittavia teknisiä valmiuksia; katsoo, että vain täten voidaan varmistaa, että osallistujien ponnistelut annettavia tietoja koskevien lisävaatimusten noudattamiseksi eivät johda sellaisenaan varojen siirtymiseen pois hankkeen toteuttamista koskevista toiminnoista;

13.

painottaa, että valvontajärjestelmän puitteissa jäsenvaltioiden on annettava oikea-aikaisesti täsmällistä tietoa; korostaa näin ollen, että on luotava Euroopan avoimuusaloitteen, varainhoidon valvonnan ja tilintarkastuksen välinen yhteys; toistaa näkemyksensä siitä, että ennakkoilmoitusjärjestelmän olisi toimittava myös läheisessä yhteydessä poissulkemisia koskevan keskustietokannan kanssa;

14.

pyytää komissiota valvomaan, miten jäsenvaltiot käyttävät neuvoston asetukseen (EY) N:o 1083/2006 vuonna 2009 tehtyjen yksinkertaistamisten nojalla saatuja suurempia ennakkomaksuja;

15.

toistaa vaatimuksensa, että Euroopan avoimuushankkeesta myönnettyjen varojen takaisinperinnästä ja rahoituksen peruuttamisesta on toimitettava tietoja; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan kaikki asiaa koskevat tiedot ja komissiota antamaan nämä tiedot budjettivallan käyttäjälle ja kansalaisille yhdessä rahoitukseen liittyviä oikaisuja ja toteen näytettyjä väärinkäytöksiä koskevien tietojen kanssa; katsoo, että näin saavutetaan enemmän uskottavuutta ja vastuuta EU:n kansalaisten silmissä;

16.

kehottaa tilintarkastajia noudattamaan tiukempaa linjaa viestintää ja tiedottamista koskevien vaatimusten suhteen, mukaan lukien huonosti suoriutuneiden nimeäminen ja paljastaminen – etenkin jos on kyse valtiojohdon piirissä toimivasta henkilöstä – sekä rahoitukseen liittyvien oikaisujen käyttö tapauksissa, joissa väärinkäytöksiä on osoitettu tapahtuneen;

17.

on tyytyväinen komission ja tilintarkastustuomioistuimen pyrkimyksiin yhdenmukaistaa tarkastusmenetelmiään;

18.

painottaa, että kuulemista koskevat vähimmäisnormit ovat osa Euroopan avoimuusaloitetta, ja panee tyytyväisenä merkille, että komissio on tukenut näitä normeja ja soveltanut niitä koheesiopolitiikassa; kehottaa komissiota kuitenkin tarjoamaan sidosryhmille mahdollisuuden antaa asianmukaista palautetta varsinaisen kuulemisprosessin laadusta; kehottaa eri alueita ja jäsenvaltioita hyödyntämään olemassa olevaa EU:n kokemusta asianosaisten kuulemisessa;

19.

muistuttaa, että kumppanuus on edellytyksenä toiminnan avoimuudelle, reagointivalmiudelle, tehokkuudelle ja legitimiteetille kaikissa koheesiopolitiikan ohjelmien suunnittelu- ja toteuttamisvaiheissa, ja se voi lisätä sitoutumista ohjelmien tuloksiin ja niiden omistajuuteen; kehottaa jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset ja muut asiaan liittyvät osapuolet entistä enemmän mukaan koheesiosuunnittelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin muun muassa ottamalla kansallisella tasolla käyttöön internetsivusto, jonka avulla voidaan välittää tietoa nykyisistä rahastoista ja toimenpideohjelmista ja edistämällä hyviä toimintatapoja muilla tavoin, ja antamaan osapuolille täysi oikeus tutustua kaikkiin hankeasiakirjoihin, jotta voidaan hyödyntää paremmin eri osapuolten kokemusta, tietämystä ja parhaita käytäntöjä;

20.

kehottaa komissiota antamaan lisäohjeita kumppanuuslausekkeen täytäntöönpanosta nykyisissä ohjelmissa sekä kumppanuutta koskevia riittävän sitovia sääntöjä tuleviin säädösteksteihin erityisesti silloin, kun kyse on alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja siis vaaleilla valittujen elinten osallistumisesta, sillä ne ovat keskeisiä kumppaneita koko prosessissa;

21.

vaatii, että kumppanuusjärjestöille, erityisesti niille, jotka kuuluvat hallintorakenteisiin, annetaan paremmin suunnattua tietoa säännöllisesti ja oikea-aikaisesti, ja lisätään teknisen avun käyttöä kumppanuuden tukemiseksi, muun muassa antamalla kumppanuusjärjestöille mahdollisuus osallistua rahoitusta myöntäville osapuolille järjestettyihin koulutustilaisuuksiin; vaatii, että koulutustilaisuudet on tarjottava myös multimediaversiona, jotta osallistujamäärää voidaan laajentaa ja jotta kumppanuusjärjestöt voivat tutustua niihin jälkikäteen; korostaa tällaisen järjestelyn merkitystä unionin kaukaisimmilta seuduilta, kuten syrjäisimmiltä alueilta, tuleville kumppaneille;

22.

kehottaa komissiota julkaisemaan hankkeita koskevat tiedot nopeasti internetissä ja takaamaan tärkeimpiä hankkeita, myös JASPERS:in hankkeita, koskevien asiakirjojen (hakemuksen, toteutettavuustutkimuksen, kustannus-hyötyanalyysin ja ympäristövaikutustenarvioinnin) välittömän saatavuuden mahdollisimman pian sen jälkeen kun komissio on saanut jäsenvaltion jättämän rahoitushakemuksen ja ennen kuin komissio päättää hankkeiden rahoittamisesta; toteaa, että tällä komission verkkosivustolla pitäisi olla mahdollisuus esittää hankkeita koskevia kommentteja;

23.

kehottaa komissiota tiedottamaan myös takautuvasti vuosien 2007–2013 aikana hyväksytyistä ja hyväksyttäväksi esitetyistä tärkeimmistä hankkeista internetissä;

24.

ehdottaa, että määritetään sellaiset tilanteet, joissa käyttämättömät varat voidaan käyttää uudelleen ja sen toimielimen vastuu, joka päättää näiden varojen uudelleenjaosta;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.