15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/6

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella myönnetään lainsäädäntövaltaa ja otetaan käyttöön unionin oikeusjärjestystä koskeva normihierarkia, millä vahvistetaan unionin demokraattisuutta ja järkeistetään sen oikeusjärjestystä; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön uusi lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen käsite, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia,

B.

ottaa huomioon, että yksi lainsäädäntövallan osa-alueista on SEUT-sopimuksen 290 artiklassa lainsäätäjälle tarjottu mahdollisuus siirtää osa omasta säädösvallastaan komissiolle lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä (jäljempänä ’perussäädös’),

C.

ottaa huomioon, että säädösvallan siirto on varovaisuutta vaativa toimenpide, jossa komissiota pyydetään käyttämään säädösvaltaa, joka kuuluu luontaisesti lainsäätäjän omiin tehtäviin; ottaa huomioon, että säädösvallan siirtoa tarkasteltaessa on näin ollen aina lähdettävä liikkeelle lainsäätäjän vapaudesta,

D.

ottaa huomioon, että tätä säädösvallan siirtoa käytettäessä voidaan ainoastaan täydentää tai muuttaa sellaisia säädöksen osia, joita lainsäätäjä ei katso sen keskeisiksi osiksi; ottaa huomioon, että näin syntyvät komission antamat delegoidut säädökset ovat soveltamisalaltaan yleisiä, muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä; ottaa huomioon, että perussäädöksessä on nimenomaisesti määriteltävä tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto ja vahvistettava säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot,

E.

ottaa huomioon, että delegoiduilla säädöksillä on oleva merkittäviä vaikutuksia monilla aloilla; pitää sen vuoksi on ehdottoman tärkeänä, että varsinkin delegoidut säädökset laaditaan ja niistä päätetään täysin avoimesti, jolloin kummallakin lainsäätäjällä on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa demokraattisesti komissiolle siirretyn vallan käyttöä, tarvittaessa myös Euroopan parlamentissa käytävän julkisen keskustelun avulla,

F.

katsoo, että Euroopan parlamentin pitäisi olla tasavertainen neuvoston kanssa säädösvallan siirron kaikkien näkökohtien suhteen,

G.

ottaa huomioon, että ”Lamfalussyn menettelyllä” raivattiin tietä nykyiselle delegointimekanismille, jota lainsäätäjä täydellisesti valvoo; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen liitetyssä 23. heinäkuuta 2007 annetussa jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin julistuksessa n:o 39 tunnustettiin rahoituspalvelualan erityisluonne; ottaa huomioon, että uudella delegoitujen säädösten järjestelmällä ei millään tavalla voida heikentää parlamentilla nyt olevia oikeuksia erityisesti asiakirjojen ja tiedon varhaisen toimittamisen suhteen,

H.

ottaa huomioon, että säädösvallan siirtoa voidaan pitää säädöskäytännön parantamisen keinona, jolla pyritään varmistamaan, että lainsäädäntö yhtäältä säilyy selkeänä ja sitä toisaalta voidaan täydentää ja päivittää turvautumatta toistuviin lainsäädäntömenettelyihin siten, että lainsäätäjä kuitenkin säilyttää lopullisen toimivaltansa ja vastuunsa,

I.

ottaa huomioon, että täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevassa SEUT-sopimuksen 291 artiklassa omaksutusta menettelytavasta poiketen SEUT-sopimuksen 290 artikla ei sisällä oikeusperustaa sille, että annetaan horisontaalinen säädös, jossa esitetään säädösvallan siirtoa koskevat säännöt ja yleiset periaatteet; katsoo, että nämä ehdot on näin ollen esitettävä jokaisessa perussäädöksessä,

J.

ottaa huomioon, että komissio on vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille; ottaa huomioon, että toimielinten välisistä suhteista ja hallinnosta vastaava komission jäsen sitoutui perussopimusvaliokunnan 18. tammikuuta 2010 järjestämässä kuulemistilaisuudessa työskentelemään tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, jotta varmistetaan, että säädösvaltaa siirretään komissiolle parlamenttia tyydyttävällä tavalla,

1.

katsoo, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaiset säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto on määritettävä täsmällisesti ja huolellisesti kussakin perussäädöksessä;

2.

korostaa, että SEUT-sopimuksen 290 artiklassa lainsäätäjälle annetaan vapaus valita, miten se valvoo säädösvallan siirtoa; katsoo, että 290 artiklan 2 kohdassa mainitut kaksi esimerkkiä, vastustamatta jättäminen ja peruuttaminen, ovat puhtaasti havainnollisia ja säädösvallan siirtoon voidaan soveltaa myös muunlaista valvontaa, kuten parlamentin ja neuvoston kullekin delegoidulle säädökselle myöntämä nimenomainen hyväksyntä tai mahdollisuus kumota jo voimassa olevia erillisiä delegoituja säädöksiä;

3.

katsoo kuitenkin, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohdassa mainittuja kahta esimerkkiä, vastustamatta jättämistä ja peruuttamista, voidaan pitää yleisimpinä tapoina valvoa komissiolle siirretyn säädösvallan käyttöä ja että molemmat olisi sisällytettävä jokaiseen perussäädökseen;

4.

katsoo, että lainsäätäjän valitsemissa valvontamenetelmissä on noudatettava tiettyjä unionin lainsäädännön yleisiä periaatteita ja että erityisesti

5.

katsoo, että parlamentin vastustusoikeuden harjoittamiseen vaikuttavat väistämättä sen parlamentaarinen rooli ja toimipaikat; katsoo, että kaikkiin säädöksiin sovellettava vastustamisen kiinteä määräaika ei ole perusteltu ja että määräaika olisi asetettava kussakin perussäädöksessä tapauskohtaisesti ottaen huomioon asioiden monimutkaisuus ja sen on oltava riittävä, jotta säädösvallan siirtämistä voidaan tehokkaasti valvoa viivyttämättä turhaan sellaisten delegoitujen säädösten voimaantuloa, joista vallitsee yksimielisyys;

6.

katsoo, että itse perussäädöksessä säädetty kiireellisen menettelyn soveltamisen, jossa vastustamisen määräaikaa lyhennetään itse perussäädöksessä, olisi rajoituttava erityisen poikkeuksellisiin, esimerkiksi turvallisuuskysymyksiin, terveyteen tai humanitaarisiin kriiseihin liittyviin tilanteisiin;

7.

uskoo kuitenkin, että valtaosa pikaista hyväksyntää edellyttävistä delegoiduista säädöksistä voitaisiin käsitellä siten, että parlamentti tai neuvosto ilmaisee vastustamatta jättämisen varhaisessa vaiheessa käyttämällä joustavaa menettelyä komission pyynnöstä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

8.

katsoo, että säädösvalta voi olla kestoltaan määrittelemätön, kun otetaan huomioon, että se on aina peruttavissa; katsoo kuitenkin, että kestoltaan rajallisessa säädösvallan siirrossa voitaisiin komission pyynnöstä mahdollistaa voimassaolon jatkaminen määräajoin; katsoo, että säädösvallan siirtoa voidaan jatkaa vain, jos parlamentti ja neuvosto eivät vastusta sitä tietyn ajan kuluessa;

9.

vastustaa voimakkaasti perussäädöksiin sisällytettäviä ehtoja, joissa lainsäätäjälle asetetaan SEUT-sopimuksen 290 artiklassa mainittuja velvoitteita laaja-alaisempia lisävelvoitteita;

10.

katsoo, että tietyt käytännön järjestelyt voisi koordinoida paremmin turvautumalla toimielinten väliseen yhteistyöhön, joka voi ilmetä muun muassa seuraavat kysymykset kattavana toimielinten välisenä sopimuksena:

11.

korostaa, että komission on delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan

12.

katsoo, että tietojenvaihto ennen säädösvallan siirron peruuttamista olisi toteutettava osana avoimuutta, huomaavaisuutta ja asianomaisten toimielinten välistä vilpitöntä yhteistyötä, jolloin toimielimet ovat hyvissä ajoin täysin tietoisia peruuttamisen mahdollisuudesta; katsoo, että on kuitenkin tarpeetonta ja hämmentävää sisällyttää perussäädöksiin kaikkiin säädöksiin sovellettavan, SEUT-sopimuksen 296 artiklassa asetetun yleisen velvoitteen lisäksi erityinen oikeudellinen velvoite, jonka mukaan tiettyjen säädösten antaminen olisi perusteltava;

13.

ehdottaa, että vastustamisen vähimmäismääräaika määritetään tulevassa sopimuksessa siten, että samalla tehdään selväksi, että sitä ei saisi pitää pakollisena vaatimuksena vaan vähimmäisrajana, jonka alittuessa parlamentin demokraattinen valvonta mitätöityisi; katsoo, että vastustamisen vähimmäismääräajan olisi oltava 2 kuukautta siten, että sitä voidaan jatkaa 2 kuukaudella parlamentin tai neuvoston aloitteesta; korostaa kuitenkin, että vastustamisen määräajan olisi riiputtava delegoidun säädöksen luonteesta;

14.

vaatii, että tulevassa sopimuksessa delegoitujen säädösten eri tarkastelujaksot käynnistyvät vasta, kun komissio toimittaa kaikki kieliversiot ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon parlamentin loma-ajat ja vaalit;

15.

korostaa, että tulevassa sopimuksessa sellaiset delegoidut säädökset, joita voidaan vastustaa, voidaan julkaista virallisessa lehdessä, ja ne tulevat näin ollen voimaan vasta kun vastustamisen määräaika on umpeutunut lukuun ottamatta tapauksia, joissa voidaan ilmaista vastustamatta jättäminen varhaisessa vaiheessa; katsoo, että nimenomainen vaatimus, jonka mukaan parlamentin ja neuvoston on kunkin perussäädöksen osalta julkaistava päätökset, jotka tehdään osana komission siirretyn säädösvallan valvontaa, on tarpeeton;

16.

kehottaa kaikkia valiokuntiaan vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja saattamaan ne säännöllisesti ajan tasalle sekä luomaan mekanismin, jolla varmistetaan, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaiset parlamentin käytännöt ovat mahdollisimman yhdenmukaisia; korostaa, että parlamentin kaikkien valiokuntien on järjestettävä toimintansa omaa erityisluonnettaan vastaavalla tavalla siten, että ne voivat hyödyntää keräämäänsä tietämystä;

17.

velvoittaa parlamentin hallinnon perustamaan uudelleenkohdentamisen avulla (ilman talousarviovaikutuksia) tarpeelliset virat, joilla varmistetaan SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisten tehtävien asianmukainen tukeminen; kehottaa tarkastelemaan toimivallan siirron kehittämiseen käytettävissä olevia hallintorakenteita ja henkilöstöresursseja institutionaalisesti;

18.

kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksia, joita tarvitaan unionin säännöstön mukauttamiseksi SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan määräyksiin; katsoo, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan osalta tätä mukauttamista ei pitäisi rajoittaa valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen käsiteltyihin toimenpiteisiin, vaan se olisi ulotettava kaikkiin soveltamisalaltaan yleisiin asianmukaisiin toimenpiteisiin riippumatta päätöksenteko- tai komitologiamenettelystä, jota niihin on sovellettu ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa;

19.

vaatii, että ensisijaisena painopisteenä on oltava unionin säännöstön mukauttaminen niillä politiikan aloilla, joilla ei sovellettu yhteispäätösmenettelyä ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa; vaatii tältä osin tapauskohtaista tarkastelua sen varmistamiseksi, että erityisesti kaikki soveltamisalaltaan yleiset asianmukaiset toimenpiteet, jotka on tähän mennessä hyväksytty menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn päätöksen 1999/468/EY (4) 4 ja 5 artiklan nojalla, määritellään delegoiduiksi säädöksiksi;

20.

katsoo, että edellä mainitun mukauttamisen yhteydessä tai käsiteltäessä ehdotuksia tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen on lainsäätäjän oikeuksien täysimääräiseksi turvaamiseksi kiinnitettävä erityistä huomiota SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamisen suhteelliseen osuuteen sekä kunkin artiklan soveltamisesta aiheutuviin käytännön seurauksiin; vaatii, että lainsäätäjillä on oltava valtuus päättää, että valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti aiemmin hyväksytyt asiat hyväksytään joko SEUT-sopimuksen 290 artiklan nojalla tai tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä;

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.