22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/1

A.

toteaa, että kuluttajamarkkinoiden tulostaululla (jäljempänä: tulostaulu) ja sisämarkkinoiden tulostaululla pyritään kohentamaan sisämarkkinoiden toimintaa ja saamaan ne reagoimaan paremmin kansalaisten odotuksiin ja huolenaiheisiin,

B.

ottaa huomioon, että seuraavaa komissiota varten laadituissa poliittisissa toimintalinjauksissa puheenjohtaja Barroso kehottaa omaksumaan järjestelmällisemmän ja kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, esimerkiksi ”markkinaseuranta-aloitteen” kautta,

C.

ottaa huomioon, että EU:n 499 miljoonaa kuluttajaa ovat keskeisessä asemassa sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta ja pyrittäessä saavuttamaan Lissabonin ohjelman tavoitteita kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn lisäämisestä, koska kuluttajien menot tuottavat puolet EU:n vauraudesta,

D.

katsoo, että vuoden 2020 jälkeisen Lissabonin strategian yhteydessä kuluttajapolitiikan suunnaksi olisi valittava kestävä kehitys, joka kunnioittaa ympäristöä ja ottaa huomioon sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden,

E.

toteaa, että kuluttajien tarpeisiin tehokkaasti reagoivat sisämarkkinat auttavat myös innovoivamman ja terveemmän talouden luomisessa, sillä koko taloudessa vaikuttavat tehokkaat ja reagointikykyiset kuluttajamarkkinat edistävät merkittävimmin kilpailukykyä ja kansalaisten hyvinvointia,

F.

katsoo, että hyvin toimivilla sisämarkkinoilla olisi tarjottava kuluttajille laajempaa laadukkaiden tuotteiden ja palvelujen valikoimaa kilpailukykyisin hinnoin ja huolehdittava samalla laadukkaasta kuluttajansuojasta,

G.

ottaa huomioon, että useimmat EU:n kansalaiset kohtaavat sisämarkkinat päivittäin juuri kuluttajina,

H.

katsoo sen, että kuluttajat ja yritykset ovat perillä kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja velvoitteistaan ja osaavat soveltaa niitä kaupallisissa liiketoimissaan, lisäävän kuluttajapolitiikan tehokkuutta,

I.

katsoo, että tehokkaasti toimivat markkinat edellyttävät luottavaisia, valistuneita ja voimaannutettuja kuluttajia, koska he palkitsevat niitä kauppiaita, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tyydyttävät parhaiten kuluttajien tarpeet,

J.

katsoo, että aktiivinen kuluttajapolitiikka, jolla saadaan tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia omaavia kuluttajia, jotka puolestaan vaativat korkealaatuisia tuotteita ja palveluja, on tärkeässä asemassa, kun tavoitteena on tehdä Euroopan unionista maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen, dynaaminen ja innovoiva,

K.

katsoo, että kuluttajien on vähittäismyyntimarkkinoiden ja etenkin palvelujen vähittäismyyntimarkkinoiden monipuolistuessa entistä hankalampaa tehdä tietoisia valintoja, kun he hankkivat tavaroita ja palveluja,

L.

katsoo, että yhteensovitettu lähestymistapa kuluttajavalistukseen on tarpeen, jotta kuluttajille annettaisiin mahdollisuus luottavaiseen toimintaan heidän käyttäessään oikeuksiaan,

M.

katsoo, että vaikka kuluttajilla on oikeus korvauksiin kun he ovat joutuneet laittomien käytänteiden uhreiksi, asian oikeuteen viemisellä on kuitenkin suuria esteitä, jotka johtuvat mittavista kustannuksista, menettelyjen pitkäkestoisuudesta ja monimutkaisuudesta sekä käräjöinnin riskeistä,

N.

ottaa huomioon, että tulostaulun mukaan ainoastaan neljä kymmenestä kuluttajasta pitää myyjien ja palveluntarjoajien kanssa syntyvien kiistojen vaihtoehtoisia ratkaisumenetelmiä helppoina, ja että ainoastaan kolme kymmenestä pitää asian ratkaisemista tuomioistuimissa helppona,

O.

ottaa huomioon, että noin puolet valituksen tehneistä EU:n kuluttajista ei ole tyytyväinen tapaan, jolla heidän valitustaan on käsitelty, ja että ainoastaan puolet heistä ryhtyy asiassa lisätoimiin,

P.

toteaa, että talouskriisi on voimistanut sellaisiin pienituloisiin kuluttajaryhmiin kohdistuvia paineita, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan elintarvikkeisiin ja asumiseen, ja että yhä useammat kuluttajat ylivelkaantuvat tämän vuoksi,

Q.

ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajatylittävä ulottuvuus vahvistuu nopeasti sähköisen kaupankäynnin yleistyessä, mutta kuluttajat ovat edelleen haluttomia hyödyntämään markkinoiden integraation suomia etuja, koska he eivät luota siihen, että heidän oikeuksiaan suojataan yhtä hyvin, kun ostoksia tehdään rajojen yli, ja koska korvauksen saamista koskevan oikeuden suhteen vallitsee epävarmuus,

R.

katsoo, että korkeatasoinen kuluttajansuoja on ratkaisevassa asemassa rajat ylittävän kaupan kehittämisessä kuluttajien tarpeet täyttävillä yhtenäismarkkinoilla,

S.

ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajat ylittävän ulottuvuuden voimistuminen aiheuttaa uusia haasteita toimeenpanoviranomaisille, joiden toimintaa rajoittavat toimivaltarajat ja sääntely-ympäristön pirstaloituminen,

T.

katsoo, että komission ja kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten on tehostettava pyrkimyksiään hyvän kuluttajansuojan aikaansaamiseksi ja kuluttajien rohkaisemiseksi, jotta nämä hyödyntäisivät yhtenäismarkkinoita mahdollisimman hyvin,

U.

katsoo, että EU:n kuluttajansuojasäännöksistä ei ole juurikaan apua, jos niitä ei saateta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, panna täytäntöön ja jos niiden noudattamista ei valvota asianmukaisesti kansallisella tasolla,

V.

katsoo, että kun kansallinen lainsäädäntö on saatettu voimaan, komission olisi autettava aktiivisesti kansallisia viranomaisia lainsäädännön asianmukaisessa soveltamisessa,

W.

katsoo, että nykyinen taloustaantuma on tehnyt vahvasta ja johdonmukaisesta voimaan saattamisesta entistä tärkeämpää, koska kriisi pahentaa kuluttajien haavoittuvuutta ja puutteellinen säännösten noudattaminen saattaa haitata kuluttajia vieläkin enemmän, samalla kun toimeenpanoviranomaisten resursseihin kohdistuva paine lisääntyy, jolloin niiden on harkittava huolellisesti tärkeysjärjestystä ja pyrittävä maksimoimaan toimiensa vaikutukset,

X.

katsoo, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat edistää aktiivisesti kuluttajansuojalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaan saattamista, kun ne jatkavat tiivistä yhteistyötä toistensa kanssa,

1.

katsoo, että kuluttaja-asioita hoitavan komission jäsenen nimittäminen vuonna 2007, hänen voimakas henkilökohtainen panoksensa, huomattava avoimuutensa ja lukuisat aloitteensa ovat edistäneet omalta osaltaan Euroopan unionin kuluttajansuojapolitiikkaa ja kuluttaja-asioita, mikä on hyödyttänyt suuresti EU:n kansalaisia;

2.

epäilee, että kuluttaja-asioita koskevan vastuun jakaminen kahdelle komission jäsenelle saattaa johtaa niiden jäämiseen taka-alalle uudessa komissiossa, epäilee niin ikään, että vastaavasti uusi, eri pääosastoihin jakautuva organisatorinen rakenne johtaa kuluttajapolitiikan pirstoutumiseen ja haittaa kuluttajapolitiikan hallinnointia ja vaikuttavuutta;

3.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklassa vahvistetaan yleisesti sovellettavana määräyksenä, että kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että kuluttajien edut todella sisällytetään kaikkeen EU:n politiikkaan ja että vaikutustenarvioinnissa käsitellään kaiken uuden lainsäädännön ja politiikan, joka koskee välittömästi tai välillisesti kuluttajia, mahdollisia vaikutuksia; kehottaa kutakin komission asianomaista pääosastoa julkaisemaan vuosittain kertomuksen siitä, kuinka kuluttajapolitiikka sisällytetään sen vastuualueeseen;

4.

korostaa, että tarvitaan aktiivista kuluttajapolitiikkaa, jonka avulla kuluttajat voivat hyötyä sisämarkkinoista täysimääräisesti; katsoo, että aktiivinen kuluttajapolitiikka on entistä tärkeämpää näinä talouskriisin aikoina, jotta voidaan tukea sosiaalipolitiikkaa kasvavan epätasa-arvoisuuden torjumisessa ja suojella heikommassa asemassa olevia kuluttajia ja pienituloisia;

5.

korostaa, että kuluttajien olisi voitava tehdä tietoisia valintoja, eivätkä tuottajat saa lannistaa heitä psykologiaan perustuvilla pakkauksillaan, joissa tuotteista esitetään houkuttelevia ja harhaanjohtavia tietoja, koska näin saadaan kauppiaat kilpailemaan keskenään ja parantamaan tarjottujen tavaroiden ja palvelujen laatua ja pitämään hinnat kilpailukykyisinä;

6.

katsoo, että yritysmaailman omaksuma vastuullinen asenne, johon kuuluu yritysvastuuperiaatteen, kilpailusääntöjen ja kuluttajien taloudellisten etujen kunnioittaminen, auttaisi kuluttajien luottamuksen rakentamisessa;

7.

toistaa, että kuluttajajärjestöjen asema on ratkaiseva, sillä ne voivat varoittaa viranomaisia kuluttajien arjessa ilmenevistä ongelmista, ja että näiden järjestöjen olisi optimoitava käytössään olevat välineet, kun ne pyrkivät tehostamaan toimintakapasiteettiaan EU:n tasolla ja kansallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttajajärjestöjä kuullaan asianmukaisesti päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa ja kun kuluttajansuojalainsäädäntöä siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

8.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kuluttajavalistusta ja -koulutusta kaiken ikää, jotta kuluttajien asema vahvistuisi; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että erityisesti nuorille kuluttajille annetaan selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja heille suunnatuista tuotteista ja palveluista; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään kuluttajanäkökohdat kansallisiin opetussuunnitelmiin kaikilla opetuksen tasoilla, jotta lapset osaisivat myöhemmin tehdä päätöksiä monimutkaisissa asioissa, ja harkitsemaan vanhemmille ja aikuisille kuluttajille suunnattuja koulutusohjelmia, jotta pidemmällä aikavälillä kehitettäisiin ja lujitettaisiin kuluttajatietoisuutta; huomauttaa, että kyseisten suunnitelmien on vastattava koulutettavien oppimistarpeita ja -kykyjä kullakin tasolla, jolla niitä toteutetaan, ja samanaikaisesti on hyödynnettävä nykyaikaisia opetusmenetelmiä, jotka perustuvat henkilökohtaisten kokemusten ja esimerkkien käyttöön; muistuttaa, että valistuneet ja oikeuksiinsa perehtyneet kuluttajat, jotka tietävät kenen puoleen on käännyttävä, kun säännöksiä ei ole noudatettu, ovat tärkeitä sääntöjenvastaisen toiminnan havaitsemiseksi;

9.

korostaa tarvetta edistää kestävää kuluttamista ja painottaa, että sekä palvelujen tarjoajia/vähittäiskauppiaita että kuluttajia olisi valistettava ja heille olisi tiedotettava paremmin siitä, mistä kestävässä kulutuksessa on kyse, jotta he omaksuisivat kyseisenlaisia käytäntöjä;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kohdennetun viestintästrategian, jolla valistetaan EU:n kansalaisia riskeistä ja heidän oikeuksistaan kuluttajina, ja johon kuuluvat erityisesti käyttäjäystävälliset internet-portaalit, valistuskampanjat ja paikalliset, alueelliset ja kansalliset tiedotuspisteet; korostaa, että heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien tavoittamiseksi on käytettävä erityisiä viestintäkeinoja ja valvottava niiden elinten luotettavuutta, uskottavuutta ja puolueettomuutta, joiden tehtäväksi tiedotusvälineiden hallinta ja organisointi on annettu;

11.

muistuttaa, että tulostaulu on merkittävä väline kuluttajamarkkinoiden seurannan parantamiseksi ja hyödyllisten välineiden tarjoamiseksi paremman poliittisen päätöksenteon ja sääntelyn varmistamiseen ja myös kansalaisten vakuuttamiseen siitä, että heidän huolenaiheisiinsa kiinnitetään asianmukaisesti huomiota;

12.

pitää myönteisinä tulostaulussa esitettyä viittä pääilmaisinta – valitukset, hinnat, tyytyväisyys, palveluntarjoajana vaihtaminen ja turvallisuus – jotka ovat ratkaisevia arvioitaessa, mitkä markkinat saattavat toimia virheellisesti kuluttajien talouden ja sosiaalisen näkökulman kannalta; katsoo kuitenkin, että olisi sovellettava myös sellaisia kriteerejä, joilla voidaan mitata tuotteiden ja palvelujen soveltuvuutta kestävän kehityksen tavoitteen perusteella;

13.

katsoo, että vaikka mainitut viisi ilmaisinta eivät kata kaikkia kuluttajanäkökohtia, ne tarjoavat riittävän perustan painopisteiden asettamiselle ja tarvittavien, jatkoanalyyseja koskevien päätelmien tekemiselle, sikäli kuin jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat täydellisiä ja ne voidaan yhdistää helposti verrattavalla tavalla;

14.

katsoo, että valituksista, hinnoista, tyytyväisyydestä, palveluntarjoajan vaihtamisesta ja turvallisuudesta saatu nykyinen näyttö ei edelleenkään riitä lopullisten päätelmien tekemiseen, vaan on saatava lisää korkealaatuisia tietoja vankan tietopohjan kehittämiseksi kuluttajista; korostaa, että siksi on jatkettava ilmaisimien kehittämistä ja tiedon keräämistä siten, että otetaan huomioon kansallisten järjestelmien erot;

15.

ehdottaa, että komission olisi sitten, kun viiden pääilmaisimen ja niihin liittyvien metodien kehittäminen on edennyt niin pitkälle, että saadaan korkealaatuisia tuloksia, tarkasteltava mahdollisuutta sisällyttää tulostauluun täydentäviä pitkän aikavälin ilmaisimia, kuten ilmaisimia, jotka koskevat markkinaosuuksia, laatua, mainontaa, tarjousten avoimuutta ja vertailtavuutta, ilmaisimia, jotka koskevat voimaan saattamista ja kuluttajien voimaantumista, yhteiskunnallisia, ympäristöön liittyviä ja eettisiä ilmaisimia sekä indikaattoreita, joilla mitataan oikaisunhakutoimia ja kuluttajille koituvia haittoja; katsoo kuitenkin, että tämä olisi toteutettava vaiheittain, niin että tulostaulu pysyisi fokusoituna ja luettavana ja jotta voitaisiin varmistaa kattavampi lähestymistapa kuluttajasuojaan ja antaa kuluttajille mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti sisämarkkinoiden tarjoamista eduista;

16.

toistaa, että tulostaulun olisi katettava kaikki kuluttajamenojen pääkategoriat, jotta voidaan tunnistaa ongelmallisimmat markkinat ja luoda perusta yksityiskohtaisemmalle sektorianalyysille erityisesti tapauksissa, jotka paljastavat eri markkinoille yhteisiä ongelmia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulostaulun jatkokehittämiseen saadaan riittävästi rahoitusta ja henkilöstöä;

17.

ottaa huomioon, että kuluttajat eivät ole yhtä tyytyväisiä palveluihin kuin tavaroihin ja että heillä on enemmän ongelmia palvelujen kanssa, mikä osoittaa, että palveluja koskevat sopimussuhteet ja palvelujen tarjoaminen ovat monimutkaisempia kuin tavaroita koskevat sopimussuhteet ja tavaroiden tarjoaminen; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisia analyyseja kaikista tulostaulussa esitetyistä ongelma-aloista; pyytää komissiota myös varmistamaan, että tällaisten toimenpiteiden jatkona esitetään tarvittaessa erityisiä lainsäädäntöaloitteita ja toimenpidesuosituksia jäsenvaltioille sekä annetaan palautetta parlamentille;

18.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on tehnyt laadukasta työtä kuluttajille tarjottavien rahoituspalvelujen hinnoista tekemässään selvityksessä, joka julkaistiin tulostaulun jatkotoimena; panee niin ikään merkille rahoituspalvelujen alalla esiintyvät ongelmat, joita rahoituskriisi on pahentanut entisestään; panee merkille selvityksen ansiosta tehdyt havainnot, jotka ovat paljastaneet vakavia ongelmia käyttötileihin liittyvien maksujen avoimuudessa ja vertailtavuudessa Euroopan unionissa; katsoo, että tästä on tehtävä asianmukaiset johtopäätökset, sillä ala kaipaa parempaa sääntelyä;

19.

korostaa, että vaikka kuluttajien tekemät valitukset ovatkin merkittäviä markkinoiden virheiden havaitsemiseksi, valitusten tekemättömyys ei välttämättä tarkoita, että markkinat toimisivat hyvin, koska eräiden jäsenvaltioiden kuluttajat eivät ole yhtä hanakoita tekemään valituksia, mikä johtuu kulutusperinteistä tai siitä, että valitusten läpimenoon ei juurikaan uskota; tähdentää toisaalta, että jossain yksittäisessä jäsenvaltiossa tehtyjen valitusten suurta lukumäärää ei pidä välttämättä tulkita markkinoiden epäonnistumiseksi, vaan kyse saattaa olla valituksia käsittelevien elinten tehokkuudesta tai kuluttajien oikeuksia koskevasta äskettäin toteutetusta valistuskampanjasta;

20.

toteaa, että EU:ssa on yli 700 kuluttajien valituksia käsittelevää muuta kuin valtiollista organisaatiota, mutta niiden toimintatavat poikkeavat huomattavasti toisistaan ja melko harvat organisaatiot keräävät tietoja valituksen luonteesta ja asianomaisesta alasta; katsoo, että tämä saattaa kyllä riittää neuvojen ja tietojen antamiseen, mutta se ei mitenkään riitä markkinoiden mahdollisten epäonnistumisten yksilöintiin kuluttajien näkökulmasta; kehottaa siksi kaikkia valituksia käsitteleviä elimiä omaksumaan yhdenmukaistetut menetelmät kuluttajien tekemien valitusten luokittelemiseksi ja niistä raportoimiseksi ja kannustaa niitä raportoimaan valituksista, jotka koskevat kaikkia komission suositusluonnoksessa ehdotettuja aloja, vaikka niistä raportoiminen on suositeltua ja siten vapaaehtoista; uskoo, että yhdenmukaistetun menetelmän kehittäminen antaa jäsenvaltioille eväät tarkoituksenmukaisempien tietojen kokoamiseen ja monipuolisemman kuvan luomiseen kansallisista kuluttajamarkkinoista, mikä johtaa koko EU:n kattavaan tietokantaan ja siten EU:ssa ilmenevien kuluttajaongelmien vertailun mahdollistamiseen;

21.

kiinnittää huomiota saatavilla olevien hintatietojen analysoitiin, koska eräiden tavaroiden ja palvelujen hinnoissa esiintyy selittämätöntä vaihtelua rajojen yli; katsoo, että vaikka hintaerot kytketään usein kysynnässä, menotasossa, veroissa tai kustannusrakenteissa ilmeneviin eroihin, ne osoittavat usein, että sisämarkkinat ovat pirstaloituneet tai eivät toimi kunnolla; ehdottaa, että kun tietyn tuotteen hinta ylittää viitearvon, on tarkasteltava tuonti- ja kuluttajahintojen suhdetta ja harkittava huolellisesti hintatasojen eroon vaikuttavia syitä;

22.

uskoo, että nyt saatavilla olevat hintatiedot eivät riitä sisämarkkinoiden asianmukaiseen seurantaan, ja kehottaa kansallisia tilastotoimistoja ja Eurostatia työskentelemään yhdessä komission kanssa ja antamaan lisää tietoja sekä kehittämään menetelmiä rinnasteisten ja edustavien tavaroiden ja palvelujen keskimääräisten hintojen keräämiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että kansallisten tilastolaitosten on validoitava tietojen keruu sekä keskimääräisten hintojen laskeminen ja osallistuttava niihin nykyistä täysimääräisemmin; korostaa, että avoimempien hintatietojen esittäminen herättää kuluttajissa suurempaa luottamusta ja osoittaa myös, että heidän jokapäiväisten huolenaiheidensa suhteen ryhdytään toimiin;

23.

katsoo, että kuluttajien tyytyväisyys toimii merkittävänä ilmaisimena sille, miten hyvin tai huonosti markkinat toimivat kuluttajien kannalta; pyytää komissiota kehittämään menetelmiä ja mittaustekniikoita kuluttajien tyytyväisyyttä mittaavien selvitysten tekemiseksi ja uusien alojen kattamiseksi tulevaisuudessa;

24.

katsoo, että tarjoajan vaihtamisen mahdollisuus on markkinataloudessa ilmenevän kilpailun keskeinen piirre; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan kaikkien merkittävien vähittäispalvelujen vaihtamista;

25.

toteaa selvitysten osoittavan, että kuluttajien luottamus tuoteturvallisuuteen on yleisesti ottaen suuri, vaikka kuluttajien turvallisuuskäsitykset poikkeavat merkittävästi toisistaan jäsenvaltioittain; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kohentamaan tuotteiden turvallisuudesta saatavilla olevia tietoja, joita arvioidaan lähinnä viallisista tuotteista aiheutuvien ilmoitettujen onnettomuuksien ja vammojen tai riskejä koskevien ilmoittamisjärjestelmien perusteella; korostaa erityisesti, että lelujen turvallisuutta on valvottava;

26.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita keräämään ja tallentamaan järjestelmällisesti tapaturmia ja loukkaantumisia koskevat tiedot yhteiseen tietokantaan, jotta kuluttajien turvallisuus paranisi entisestään;

27.

toteaa, että rajat ylittävän toiminnan yleisyys vaihtelee edelleen merkittävästi EU:ssa ja että vaikka rajojen yli tehtyjen ostosten keskimääräiset kulut ovat merkittäviä (737 euroa henkeä kohti vuodessa), suurin osa vähittäismyyjistä (75 prosenttia) myy ainoastaan oman maansa kuluttajille ja ainoastaan neljännes EU:n kuluttajista tekee hankintoja rajojen yli; katsoo, että kielen, etäisyyden ja kuluttajansuojalainsäädännön erojen kaltaisista rakenteellisista esteistä huolimatta kuluttajien luottamuksen parantuminen lisäisi konkreettisesti rajojen yli tehtävää kauppaa; katsoo, että rajatylittävän kaupan lisääntyminen ei saa vähentää sääntelyä, vaan se tekee entistä tarpeellisemmiksi toimet, joilla taataan mahdollisimman korkeatasoinen kuluttajansuoja EU:ssa;

28.

ottaa huomioon, että vaikka verkkokauppa yleistyy, rajat ylittävä sähköinen kaupankäynti ei kehity yhtä nopeasti kuin kotimaassa käytävä kauppa; pyytää komissiota sisällyttämään seuraaviin tulostauluihin seikkaperäisempää tietoa rajat ylittävän myynnin todellisesta tasosta ja rajojen yli kauppaa käyvien kuluttajien ongelmista;

29.

toteaa, että ainoastaan reilu puolet EU:n kuluttajista (51 prosenttia) katsoo, että nykyiset kuluttajia koskevat toimet suojaavat heitä asianmukaisesti, ja että yli puolet (54 prosenttia) uskoo viranomaisten suojaavan heidän oikeuksiaan hyvin ja että niitä, jotka uskovat myyjien ja palveluntarjoajien kunnioittavan heidän oikeuksiaan, on vain hieman enemmän (59 prosenttia);

30.

korostaa, että lähes kolmannes EU:n kuluttajista (30 prosenttia) on ilmoittanut kokeneensa toimitusongelmia tehdessään etäostoksen internetissä tai puhelimitse tai postitse; toteaa kuitenkin, että yhdeksän kymmenestä ostoksen palauttamista tai sopimuksen perumista harkinta-ajan puitteissa yrittäneistä on onnistunut aikeissaan;

31.

muistuttaa, että useat jäsenvaltiot ovat kehittäneet välineitä, esimerkiksi hintoja tarkkailevia elimiä, joilla seurataan kansallisia markkinoita kuluttajanäkökulmasta, tai kattavia valitusjärjestelmiä, jotka antavat tietoa poliittisille päätöksentekijöille, kun taas muut jäsenvaltiot eivät käytä tietoja seuratakseen kuluttajamarkkinoita ja niillä on vaikeuksia tietojen keräämisessä;

32.

korostaa, että kansallisten tilastotoimistojen ja Eurostatin antama merkittävä panos sekä tiivis yhteistyö näiden elinten, komission, kuluttajapolitiikkaa koskevien päätösten tekijöiden, kansallisten toimeenpanoviranomaisten sekä kuluttajajärjestöjen ja liike-elämää edustavien järjestöjen kesken takaa parhaiten tietojen laadukkuuden ja seikkaperäisyyden ja tarvittavan tietopohjan jatkokehittämisen;

33.

katsoo, että markkinoiden kannalta merkitykselliset tiedot voivat olla ratkaisevassa asemassa sekä innovoinnin että kilpailukyvyn edistämisessä; korostaakin tulostaulun merkitystä välineenä, joka mahdollistaa kuluttajien mieltymysten ja vaatimusten selville saamisen; toteaa, että nämä tiedot voivat stimuloida innovointia tarjoamalla yrityksille kannustimia uusille markkinoille menemiseen ja luomalla yrityksille paineita niiden tuotteiden ja palvelujen parantamiseen;

34.

katsoo, että tulostaulun – kunhan sen tueksi saadaan 27 jäsenvaltion luotettavat ja helposti verrattavat tiedot – olisi palveltava kansallista politiikkaa koskevien päätösten tekijöitä vertailukelpoisen tiedon runsaana lähteenä kilpailu- ja kuluttaja-asioissa ja muilla politiikan aloilla ja sen olisi autettava heitä yksilöimään kansallisella tasolla markkinat, jotka eivät toimi hyvin kuluttajien kannalta;

35.

kehottaa komissiota tekemään kulutusasioita koskevan vertaisarvioinnin kussakin jäsenvaltiossa ja ottamaan tällöin huomioon kuluttajalainsäädännössä ja kulutusperinteissä ilmenevät erot; toistaa, että kuluttaja-asioiden jäsenvaltiokohtainen vertailu ja koko EU:n kattava kuluttajien toimintaympäristön vertaisarviointi auttaa yksilöimään parhaita käytänteitä ja viime kädessä toteuttamaan kuluttajien kannalta toimivat sisämarkkinat;

36.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan vuosittain laajan markkinaseurannan ja yksilöimään ne markkinat, jotka eivät toimi kuluttajien kannalta, ja toimittamaan kattavia tietoja, joiden perusteella komissio voi seurata kuluttajien sisämarkkinoilla kohtaamia ongelmia ja vertailla niitä keskenään;

37.

on vakuuttunut siitä, että tulostaulun avulla olisi huolehdittava paremmasta kuluttajapolitiikasta ja että sitä on myös hyödynnettävä kaikessa kuluttajiin vaikuttavassa politiikassa varmistaen, että kuluttajien edut sisällytetään paremmin kaikkeen EU:n politiikkaan ja että kestävän kehityksen tavoite sisällytetään kuluttajansuojapolitiikkaan; korostaa, että tulostaululla olisi myös kannustettava yleisluonteisempaan keskusteluun kuluttajapolitiikkaa koskevista kysymyksistä;

38.

pyytää komissiota kehittämään jäsenvaltioiden avustamana strategian, jolla tulostaulusta tiedotetaan paremmin laajemmalle joukolle ja varmistetaan muun muassa, että se on helposti ja näkyvästi saatavilla asiaa koskevilla verkkosivustoilla, ja edistämään tulostaulun asianmukaista jakelua tiedotusvälineille, kansallisille viranomaisille, kuluttajajärjestöille ja muille sidosryhmille; pitää tarpeellisena, että tulostaulua koskevat tiedot julkaistaan edelleen vuosittain laadittavassa esitteessä, joka asetetaan saataville kaikilla EU:n virallisilla kielillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tarkoituksenmukaisella tavalla Euroopan kansalaisten keskuudessa verkkosivua ”eYou Guide”, jonka komissio on luonut erityisesti kansalaisten oikeuksien oppaaksi;

39.

pitää myönteisenä, että komissio on yksilöinyt kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta antamassaan tiedonannossa viisi ensisijaisten toimien alaa;

40.

korostaa, että EU:n kuluttajansuojasääntöjen tehokas käyttöönotto ja täytäntöönpano vahvistaa kuluttajien luottamusta ja estää tehokkaasti yrityksiä kiertämästä näitä säännöksiä; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti kuluttajansuojaa koskevan EU:n säännöstön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja avustamaan jäsenvaltioita tässä tehtävässä; pyytää komissiota siinä yhteydessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan tarjoamaa oikeusperustaa käyttäen pohtimaan vaihtoehtoja kuluttajansuojapolitiikan profiilin nostamiseksi toimilla, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden toimintalinjoja, mahdollisesti myös Euroopan kuluttajaviraston perustamista;

41.

toteaa, että täytäntöönpano ei ole suinkaan yhtenäistä koko EU:ssa ja että useimmilla mailla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa; korostaa lukujen osoittavan, että jäsenvaltioiden markkinatutkimukseen käyttämissä määrärahoissa ja tutkijoiden lukumäärissä on tuntuvia eroja; kehottaa jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan toimet ja lisäämään resursseja varmistaakseen, että vähittäismarkkinoilla saatetaan voimaan lait, jotka suojelevat kuluttajia ja takaavat kilpailun;

42.

pitää markkinatutkimuksen ja kuluttajien luottamusta vahvistavien mekanismien tehostamista ja niiden tehokasta ja kattavaa täytäntöönpanoa ratkaisevan tärkeinä, koska kulutus on tärkeää talouden elpymisen kannalta; katsoo, että viranomaisille on annettava lisää resursseja lainvastaisen kaupallisen toiminnan tutkimiseksi ja viime kädessä sen lopettamiseksi;

43.

tähdentää, että kuluttajamarkkinat kehittyvät nopeasti ja että toimeenpanoviranomaisten on voitava selviytyä talouden ja tekniikan muutosten mukanaan tuomista uusista haasteista, kun ne pyrkivät olemaan tehokkaita sisämarkkinoiden kaltaisessa rajat ylittävässä toimintaympäristössä, ja että tämän vuoksi on varmistettava yhteisin toimin, että toimeenpano on tehokasta ja johdonmukaista koko EU:ssa; katsoo, että sääntelykehystä on arvioitava uudelleen myös mahdollisten sääntelypuutteiden oikaisemiseksi;

44.

kannustaa siihen, että kaikkiin jäsenvaltioihin perustettaisiin riippumattomia kuluttajansuojavirastoja, jotka voivat antaa kuluttajille tietoja siitä, miten nämä voivat viedä tapauksia kansallisiin tuomioistuimiin etujensa toteuttamiseksi; kannustaa vastaavasti kuluttajansuojavirastoja tekemään yhteistyötä keskenään kaikissa jäsenvaltioissa;

45.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita selvittämään hyötyjä, joita koituisi erityisen kuluttaja-asiamiehen toimen perustamisesta; huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa kyseinen instituutio on toiminnassa tuomioistuinten ulkopuolisena elimenä sovintoratkaisujen löytämiseksi kuluttajariitoihin ja myös neuvoa-antavana elimenä valtion rinnalla omaan toimivaltaansa kuuluvien ongelmien ratkaisemisessa;

46.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että vaihtoehtoiset kiistojenratkaisujärjestelmät, kuten sovittelu ja tuomioistuinten ulkopuoliset järjestelyt, voivat olla haluttu ja houkutteleva vaihtoehto kuluttajille, jotka ovat turhaan pyrkineet sopimaan kiistan kauppiaan tai julkisessa omistuksessa olevan organisaation kanssa; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan vaihtoehtoisten kiistojenratkaisumenetelmien kehittämiseen kuluttajansuojan tehostamiseksi ja lainsäädännön noudattamisen maksimoinniksi, mutta korostaa, että tällaisten menetelmien olisi oltava toimeenpanon oikeudellisia tai hallinnollisia keinoja täydentäviä eikä niitä korvaavia; on lisäksi sitä mieltä, että sitovien päivämäärien ja määräaikojen asettaminen vastauksille, jotka elinten ja yritysten on toimitettava esitetyistä asiakirjoista, voisi olla suuri apu kuluttajille, jotka haluavat ryhtyä toimiin konfliktin ratkaisemiseksi;

47.

muistuttaa saadun näytön osoittavan, että jäsenvaltioiden oikaisumenetelmissä on suuria eroja ja katsoo, että asiassa tarvittaisiin parannuksia; muistuttaa, että nykyisin 13 jäsenvaltiossa sovelletaan kollektiivisia oikeussuojakeinoja, ja kehottaa komissiota toteuttamaan 27. marraskuuta 2008 antamansa, kuluttajien kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan vihreän kirjan (KOM(2008)0794) seurantatoimia mahdollisimman nopeasti;

48.

korostaa, että virkamiehille ja oikeusviranomaisille on annettava asianmukaista koulutusta EU:n kuluttajansuojasäännöksistä;

49.

toteaa, että kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon uudelleen arviointi osoittaa, että rajat ylittäviä tapauksia käsittelevillä viranomaisilla on hankaluuksia resurssien puutteen vuoksi; kehottaa komissiota kartoittamaan, miten asianmukaiset resurssit voidaan turvata, jotta kuluttajansuoja-alan yhteistyötä koskevasta asetuksesta aiheutuvat velvoitteet voidaan täyttää;

50.

kannattaa keskitettyjen täytäntöönpanotoimien toteuttamista siten, että kansalliset viranomaiset tarkkailevat samanaikaisesti sitä, miten tietyllä alalla noudatetaan EU:n lainsäädäntöä; korostaa, että näitä toimia olisi toteutettava useammin (kahdesti vuodessa) yhteisten menetelmien perusteella, ja ne olisi yhdistettävä muihin välineisiin;

51.

ottaa huomioon markkinatutkimusten tulosten ja täytäntöönpanotoimien julkaisemista koskevan oikeudellisen monimutkaisuuden ja sen, että tutkimustyössä sovelletaan usein tiukkoja luottamuksellisuutta koskevia määräyksiä, mutta katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi julkaistava nämä tulokset myös yksittäisten yhtiöiden mukaan eriteltyinä tapauksissa, joissa on havaittu lainvastaisia menettelyjä; katsoo, että näin parannetaan avoimuutta ja luodaan kansallisten viranomaisten toteuttamille täytäntöönpanotoimille lisää näkyvyyttä ja mahdollistetaan kuluttajille tietoon perustuvien valintojen tekeminen;

52.

edellyttää markkinavalvontajärjestelmän rakenteiden vahvistamista kaikissa jäsenvaltioissa, jotta niiden markkinoilla olevat tuotteet täyttäisivät tiukat turvallisuusstandardit ja vialliset ja vaaralliset tuotteet saataisiin nopeasti pois markkinoilta; kehottaa komissiota seuraamaan ja tarkistamaan säännöllisesti tuoteturvallisuuden nopean hälytysjärjestelmän (RAPEX) yhteydessä käytettyjä suuntaviivoja, jotta järjestelmän toimivuus kohenisi;

53.

kehottaa komissiota tässä yhteydessä valvomaan tehokkaammin markkinoiden valvonnasta annettujen asetusten, erityisesti asetuksen (EY) N:o 765/2008, täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja käynnistämään tarvittaessa rikkomismenettelyjä;

54.

tukee komission pyrkimyksiä selvittää teknisen valvonnan uusimpia mahdollisuuksia, minkä tarkoituksena on varmistaa tuotteiden kattava jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa (esim. RFID-siruin tai viivakoodein); kehottaa komissiota esittämään parlamentille tämänhetkiset aloitteensa ja kattavan jäljitettävyysverkoston kehittämistä koskevat uusimmat tutkimustuloksensa;

55.

muistuttaa, että EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkko tarvitsee riittävän rahoituksen voidakseen vahvistaa kuluttajien luottamusta antamalla kansalaisille tietoja heidän oikeuksistaan kuluttajina ja tarjoamalla helppoa oikaisun hakemista tapauksissa, jossa kuluttajat ovat tehneet ostoksia rajojen yli;

56.

korostaa, että koska tuonti kolmansista maista EU:hun lisääntyy jatkuvasti, tulliviranomaisilla on tärkeä asema kuluttajien suojelemiseksi maahantuoduilta vaarallisilta tuotteilta, ja että tämän vuoksi tarvitaan markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten sekä eri jäsenvaltioiden tulliviranomaisten entistä tiiviimpää yhteistyötä;

57.

korostaa, että sisämarkkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuden varmistaminen edellyttää yhteistyötä myös kolmansien maiden viranomaisten kanssa; tukee siksi komission aloitetta kansainvälisen yhteistyön vauhdittamisesta ja virallisiin sopimuksiin pyrkimisestä kolmansien maiden ja etenkin Kiinan, Yhdysvaltojen ja Japanin täytäntöönpanoviranomaisten kanssa; katsoo, että tuoteturvallisuutta koskeva jatkuva vuoropuhelu ja tietojen jakaminen on kaikkien osapuolten edun mukaista ja keskeinen tekijä kuluttajien luottamuksen syntymisen kannalta; kehottaa komissiota tiedottamaan säännöllisesti parlamentille vuoropuhelusta, jota se käy kolmansien maiden kanssa;

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.