8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/114

1.

pahoittelee, että toisin kuin aikaisemmin, komissio ei ole antanut minkäänlaisia vastauksia parlamentin edellisissä päätöslauselmissa ja erityisesti edellä mainitussa 21. helmikuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa esittämiin kysymyksiin; panee merkille, että merkittäviä parannuksia ei ole tapahtunut kolmessa keskeisessä asiassa: avoimuudessa, resursseissa ja menettelyjen kestossa;

2.

muistuttaa komissiota edellisinä vuosina esitetyistä kehotuksista

3.

kehottaa komissiota sen vuoksi:

kehottaa komissiota lisäksi soveltamaan tiukasti EY:n perustamissopimuksen 228 artiklaa yhteisöjen tuomioistuimen antamien tuomioiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

4.

panee merkille, että komissio, kuten se ilmoitti edellä mainitussa 5. syyskuuta 2007 päivätyssä tiedonannossaan (3), on vuosikertomuksessaan esitellyt ensisijaisia toimia, joihin se aikoo ryhtyä kanteluiden ja rikkomusten käsittelyssä tietyillä aloilla; panee tyytyväisenä merkille lausunnot, joiden mukaan etusijalla ovat edelleen ”ongelmat, joilla on laaja vaikutus perusoikeuksiin ja vapaaseen liikkuvuuteen” (4); korostaa tarvetta kiireellisiin ja määrätietoisiin toimiin näillä aloilla, koska rasismiin ja muukalaisvihaan liittyvä väkivalta on yleistynyt eräissä jäsenvaltioissa; panee myös tyytyväisenä merkille, että etusijalle on asetettu ”rikkomistapaukset, joissa kansalaiset ovat merkittävässä määrin tai toistuvasti alttiina suoranaisella vahingolle tai elämänlaatunsa vakavalle heikennykselle” (5); kehottaa komissiota nopeuttamaan sellaisten yhteisön oikeuden rikkomistapausten ratkaisemista ja tarvittaessa päätökseen saattamista, jotka estävät jäsenvaltioita investoimasta infrastruktuuriin, joka saattaisi vaikuttaa Euroopan talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota toimittamaan asiasta vastaaville valiokunnille yksityiskohtaisen suunnitelman, jossa on määräajat erityistoimille, joita se aikoo toteuttaa näillä aloilla;

5.

panee merkille että uusista rikkomistapauksista vuonna 2007 1 196 koski direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annettavan ilmoituksen laiminlyömistä; katsoo, ettei voida hyväksyä sitä, että komissio antaisi itselleen 12 kuukautta (6) aikaa käsitellä yksinkertaisia tapauksia, joissa jäsenvaltio on jättänyt antamatta ilmoituksen direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kehottaa komissiota ryhtymään automaattisiin ja välittömiin toimiin tällaisissa tapauksissa, jotka eivät vaadi minkäänlaista analysointia tai tutkimista;

6.

katsoo, ettei edelleenkään ole olemassa selkeitä menettelyjä, joiden avulla jäsenvaltio voidaan haastaa yhteisöjen tuomioistuimeen sellaisesta yhteisön oikeuden rikkomisesta, joka on sittemmin korjattu, ja saada hyvitystä aiempiin virheisiin ja laiminlyönteihin; kehottaa komissiota laatimaan (vuoden 2010 loppuun mennessä) uudet ehdotukset nykyisen rikkomismenettelyn täydentämiseksi siten, että tämä eriarvoinen tilanne otetaan huomioon;

7.

huomauttaa, että komission vuoden 2007 tiedonannossa ehdottamassa uudessa työmenetelmässä komission vastaanottamat tiedustelut ja valitukset toimitetaan suoraan asianomaiseen jäsenvaltioon ”jos asia tosiasioista tai lainsäädännöstä johtuvista syistä edellyttää jäsenvaltion selvitystä. (…) jäsenvaltiolle annettaisiin nopea määräaika tarvittavien selvitysten, tietojen ja ratkaisujen antamiseen suoraan kansalaiselle tai yritykselle, ja se ilmoittaisi näistä komissiolle” (7);

8.

panee merkille, että komissio on käynnistänyt EU Pilot -hankkeen uuden työmenetelmän kokeilemiseksi eräissä jäsenvaltioissa, että huhtikuussa 2008 käynnistettyyn hankkeeseen osallistuu 15 jäsenvaltiota ja että sen jälkeen, kun sen toimintaa ensimmäisenä vuonna on arvioitu, hanketta saatetaan laajentaa muihin jäsenvaltioihin;

9.

panee merkille, että kyseessä on kuitenkin vapaaehtoisuuteen perustuva hanke, jonka käytännöt ovat jo herättäneet hämmennystä ja nostaneet esiin erityisiä kysymyksiä (kuten edellä mainitussa 21. helmikuuta 2008 annetussa parlamentin päätöslauselmassa mainitaan);

10.

kysyy komissiolta erikseen, onko varojen puute jäsenvaltioissa huolestuttava merkki siitä, että yhteisön lainsäädännön soveltamisen valvonnassa on todellisia ongelmia; kehottaa lisäksi komissiota tarkistamaan hankkeen arvioinnissa seuraavat seikat ja raportoimaan niistä parlamentille:

11.

kysyy, onko niin, että EU Pilot -hankkeen soveltamisen ja siitä seuraavan rikkomistapausten lykkäämiseen liittyvän työtaakan pienentymisen ansiosta, komissio on ryhtynyt valvomaan järjestelmällisemmin ja kattavammin direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

12.

kysyy komissiolta, onko EU Pilot -hanke vaikuttanut komission pakettikokouksiin hankkeeseen osallistuvien jäsenvaltioiden ja muiden jäsenvaltioiden kanssa, koska kokouksia pidetään keskeisenä osana rikkomismenettelyiden käsittelyssä ratkaisemisessa;

13.

katsoo, että EU:n kansalaisten tulisi odottaa komissiolta samaa avoimuuden astetta riippumatta siitä, tekevätkö he virallisen valituksen vai käyttävätkö he perustamissopimuksen mukaista oikeuttaan esittää vetoomus; pyytää näin ollen, että vetoomusvaliokunnalle annetaan säännöllisesti selkeät tiedot myös avoimiin vetoomuksiin liittyvien rikkomismenettelyjen vaiheista tai, mikäli tämä ei ole mahdollista, että valiokunnalle annetaan komission asiaa koskevaan tietokantaan neuvoston kanssa tasavertainen pääsy;

14.

muistuttaa komissiota, että kaikki yhteydenotot, joissa todennäköisesti tuodaan esiin todellinen yhteisön oikeuden rikkomus, on kirjattava kanteluksi, elleivät niitä koske edellä mainitussa, 20. maaliskuussa 2002 annetussa tiedonannossa olevan liitteen 3 kohdassa tarkoitetut poikkeusolosuhteet;

15.

panee merkille, että komissio on ilmoittanut, että sellaistakaan keskeisen tärkeää direktiiviä kuin Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/38/EY (8) ei ole kaikkia käytännön käyttötarkoituksia varten saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä missään jäsenvaltiossa; panee merkille, että komissio on vastaanottanut yli 1 800 yksittäistä kantelua tästä direktiivistä, joista 115 on rekisteröity kanteluiksi, ja käynnistänyt viisi rikkomismenettelyä direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon laiminlyömisen takia (9); tunnustaa komission parlamenttia kohtaan osoittaman tehokkaan yhteistyön ja avoimuuden direktiivin 2004/38/EY yhteydessä; kannattaa komission ehdottamaa lähestymistapaa, joka perustuu jatkuvaan ja kattavaan seurantaan, jäsenvaltioiden tukemiseen sen varmistamiseksi, että direktiiviä sovelletaan täysimääräisesti ja asianmukaisesti laatimalla suuntaviivat vuoden 2009 ensimmäisellä vuosipuoliskolla sekä rikkomismenettelyn aloittamiseen jäsenvaltioita vastaan, jos niiden kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa direktiivin kanssa; ilmaisee kuitenkin vakavan huolensa komission kyvystä toteuttaa tehtävänsä ”perussopimusten valvojana” ja parlamentille annetusta mahdollisuudesta valvoa komission eri yksiköiden toimia kanteluiden rekisteröinnissä;

16.

kehottaa kaikkia komission yksiköitä tiedottamaan kantelun tekijöille kattavasti heidän kantelunsa käsittelyn etenemisestä jokaisen ennalta määrätyn määräajan päättyessä (virallinen huomautus, perusteltu lausunto, tuomioistuimen käsittely tai asian käsittelyn lopettaminen), antamaan tarvittaessa suosituksia asian käsittelemisestä vaihtoehtoisilla riitojenratkaisumenettelyillä, perustelemaan niistä tehdyt päätökset ja ilmoittamaan nämä yksityiskohtaiset perustelut kantelun tekijälle edellä mainitussa komission vuonna 2002 antamassa tiedonannossa esitettyjen periaatteiden mukaisesti;

17.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottamassa asteittain käyttöön tärkeimpien ehdotustensa kanssa julkaistavat kansalaisten yhteenvedot; suosittelee näiden yhteenvetojen asettamista käytettäväksi yhden tietopisteen kautta ja katsoo, ettei käytäntöä, jossa yhteenvedot häviävät, kun lainsäädäntöprosessi on saatettu loppuun, voida pitää hyväksyttävänä, sillä niistä olisi eniten hyötyä kansalaisille ja yrityksille juuri tässä vaiheessa;

18.

muistuttaa, että neuvosto on sitoutunut kannustamaan jäsenvaltioita laatimaan ja julkaisemaan taulukot, jotka osoittavat direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välisen vastaavuuden; katsoo, että tällaiset taulukot ovat välttämättömiä, jotta komissio pystyy valvomaan kaikkien jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimenpiteitä tehokkaasti;

19.

panee pettyneenä merkille, että tämän vaalikauden aikana ei ole saavutettu olennaista edistystä liittyen parlamentille kuuluvaan keskeiseen rooliin yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnassa; katsoo, että komission rikkomistapauksissa tekemä priorisointi käsittää myös poliittisia päätöksiä eikä ainoastaan puhtaasti teknisiä päätöksiä, joihin ei tällä hetkellä sovelleta minkäänlaista ulkopuolista valvontaa tai avoimuutta; kehottaa toteuttamaan välittömästi Euroopan parlamentin uudistamista käsittelevän työryhmän ehdottamat uudistukset, joilla parannetaan parlamentin valmiuksia valvoa yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa; kannattaa tässä asiassa valiokuntien puheenjohtajakokouksen 25. maaliskuuta 2009 tekemää päätöstä;

20.

pyytää lisäämään kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin sekä niiden jäsenten yhteistyötä EU-asioiden kansallisen tason valvonnan edistämiseksi ja lisäämiseksi sekä tiedonkulun helpottamiseksi, erityisesti yhteisön säädösten hyväksynnän aikana; katsoo, että kansallisten parlamenttien jäsenillä on tärkeä tehtävä yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnassa ja että ne auttavat lujittamaan Euroopan unionin demokraattista legitiimiyttä sekä lähentämään sitä kansalaisiin;

21.

muistuttaa neuvoston sitoumuksesta kannustaa jäsenvaltioita laatimaan ja julkaisemaan taulukoita siitä, miten direktiivit ja niiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaavat toisiaan; katsoo, että tällaiset taulukot ovat välttämättömiä, jotta komissio voi valvoa perusteellisesti täytäntöönpanotoimia kaikissa jäsenvaltioissa; päättää, toisena lainsäätäjänä, ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kyseisiä taulukoita koskevia säännöksiä ei poisteta komission ehdotuksesta lainsäädäntömenettelyn aikana;

22.

huomauttaa, että kansalliset tuomioistuimet ovat keskeisessä asemassa yhteisön oikeuden soveltamisessa, ja tukee täysin komission pyrkimyksiä määrittää alat, joilla järjestetään lisäkoulutusta jäsenvaltioiden tuomareille, oikeusalalla toimiville ja kansallisten hallintoelinten toimihenkilöille ja virkamiehille; korostaa, että tämä tuki on olennaista uusissa jäsenvaltioissa, erityisesti kun on kyse juridisten tietojen ja kirjallisuuden saatavuudesta kaikilla virallisilla kielillä; korostaa, että on tuettava sellaisten tietokantojen saatavuuden parantamista, joihin tallennetaan yhteisön oikeutta koskevia kansallisten tuomioistuinten tuomioita;

23.

kannustaa komissiota selvittämään edelleen yhteisön laajuisia ryhmäkannemenettelyjä kuluttaja- ja kilpailulainsäädännön tämänhetkisten aloitteiden loppuun saattamisen kannalta; katsoo, että kansalaiset, vetoomusten esittäjät mukaan lukien, voisivat käyttää tällaisia mekanismeja yhteisön lainsäädännön tehokkaan soveltamisen parantamiseen;

24.

kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisön ympäristölainsäädäntöä painotetaan entistä enemmän, kun otetaan huomioon, että kertomuksessa paljastettiin huolestuttavia kehityssuuntia ja että tähän alaan liittyviä vetoomuksia saadaan runsaasti, ja suosittelee tältä osin täytäntöönpanoa koskevien tarkastusten vahvistamista ja asianmukaisten resurssien varaamista kyseisille yksiköille; panee tyytyväisenä merkille 18. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon Euroopan yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta (KOM(2008)0773) ja pitää sitä ensimmäisenä askelena tähän suuntaan;

25.

yhtyy komission arvioon, että yhteisön lainsäädännön rikkomisten, joihin jäsenvaltiot syyllistyvät, estämiseksi olisi toteutettava enemmän ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä; kannustaa komissiota hyväksymään vetoomusvaliokunnan tekemät erityiset vaatimukset, jotta peruuttamattoman haitan aiheutuminen ympäristölle voidaan estää; pahoittelee sitä, että komissio vastaa liian usein, että sen täytyy odottaa vastuullisten kansallisten viranomaisten lopullista päätöstä, ennen kuin se on toimivaltainen;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisöjen tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.